Muuli irrottelee jäätikkökelillä

Meillä täällä etelässä on taas pääkallokelit pahimmillaan. Se tarkoittaa sitä ettei Muulin kanssa ole mitään asiaa peilijäiselle kentälle. Tallikaverin kanssa suunniteltiin että mennään viikon päästä hiihtoratsastuskisoihin, no ei todellakaan olla menossa. Vaikka hevosen hokit pitäisivät, niin meikäläisen laskettelusuksien kantit eivät pidä. Kilpailuiden Facebooksivulle olikin nyt näköjään tullut lisäys että ne on peruttu.

Tarhat ovat sen verran sheissessä (huom, siivotaan melkein päivittäin mutta jäähän siihen jäälle aina jotain pientä) että Muuli pysyy siellä pystyssä, mutta ei varmaan kovin paljoa ravaile. Talutin sen siis tallin omalle laitumelle, jossa on toki osittain jäätä, mutta myös ihan lumisohjoa, jossa pitäisi pysyä pystyssä kengätönkin.

Muuli sai vieraitakin kun mummini isovanhempani ja serkkuni tulivat katsomaan sitä.

Taas se idiootti jätti tämän naruriimun mun päähän. t. Muuli

Otin Muulin loimen pois parempien kuvien toivossa, ja onhan vieraiden helpompi nähdä millainen eläin se on, kun se on ilman loimea. Muuli intoutui juoksemaan hieman ja ihmeen sujuvasti se myös ylitti portilla olevan jääkohdan. Muutaman edestakaisen juoksukerran jälkeen se kuitenkin rauhoittui ja hakiessani sitä takaisin portille, huomasin lumessa verta.

Ou fuk.

Se oli juuri syönyt siitä kohtaa lumen alla olevaa kuollutta heinää, joten veren lähde saattoi olla joko turvassa, suussa tai etukavioissa. Syy löytyi myöhemmin vasemmasta etusesta, jossa oli vuohisen kohdalla alhaalla sivussa pieni reikä, josta oli iho pois. Hoidin haavan painamalla siihen hetken puhdasta lunta ja katsoin että alue oli ihan siisti. Päätin ettei se vaadi sen kummempia toimenpiteitä ja palautin Muulin tarhaan. Onneksi nyt on talvi, joten haavaan ei ainakaan ulkona mene mitään caccaa. Ja sisälleottoon mennessä siihen ehtii varmaan tulla jo rupi suojaamaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Muulilla on joku vertavuotava kohta. Onneksi meillä on nyt se jäykkäkouristusrokotuskin, niin ei tarvitse stressata sen puolesta. Luulen että Muuli on joko tarhassa tai laitumella astunut oksaan sen verran että se on tökännyt jalkaan.

Tarkennuksena vielä, se ei siis vuotanut vuotamalla verta, vaan kyseessä oli ihan pintanaarmu, joka vuosi vain siinä kohtaa kun painoin sitä itse lumella.

Toimenpiteen ajan Muuli seisoi vapaana vierelläni ja näytti silminnäkijöiden mukaan sellaiselta, ettei se oikein tykännyt. Se ei kuitenkaan repinyt jalkaa pois tai lähtenyt haneen.

Epäilyttää. t. Muuli

Mieltä ylentävä keli.