lauantai 11. maaliskuuta 2017

Puhelinkuvat viikon varrelta

Tämä viikko on juostu peräsuoli pitkällä paikasta toiseen. Muuli on ollut hyvin vähällä huomiolla, mutta olen saanut näytettyä sille harjaa useammankin kerran. Joinain viikkoina teen sen kanssa kyllä paljon, mutta harjaa se ei näe.

Maanantaina kävin hakemassa Lahdesta tori.fi löydökseni eli pari säkkiä Blue Chip Lami-Light-rehua. Säkkihinta lähikaupassani on 59 euroa. Nyt sain kaksi säkkiä 50 eurolla yhteensä. Erittäin hyvä diili.

Koska Muulin rehu oli ihan lopussa, ajoin illalla tallille viemään ensimmäisen satsin sen rehulaariin. En ollut tallissa pelkästään hevosten ja muulin kanssa, vaan käytävää pitkin vilisti kaksi isoa rottaa ja myöhemmin viisi hiirtä! Talliin ei yleensä enää illalla tulla, joten pääsin yllättämään ne.

Tallikissa muutti aikaisemmin syksyllä naapuriin, joten se selittää näiden runsaan määrän. Kaikki talin rehut säilytetään asioissa, joihin nämä eivät pääse, mutta ne odottelevatkin karsinassa kun hevoset syövät ja vetelevät maahan pudonneet napaansa!

Tiistai-illan olin kakkostyöpaikallani ja sieltä tilattiin muulinpaskaa kasvimaalle. Pyysin tallinomistajaa jättämään Muulin karsinan siivoamatta, kerään sheisset itse jätesäkkiin työkaveria varten.

Mutta keskiviikkona karsina oli siivottu ja sheisset oli jätetty mukavasti karsinan nurkkaan, mahtavaa! Ne oli siitä todella helppo lapioida jätesäkkiin.

Torstaina tulinkin tallille vasta ysin jälkeen. Minulla oli toinen kissamme, Jehu, mukanani. Jehu on kunnon hiirenloukku ja minuutin päästä sillä oli hiiri suussa. No, hiiriongelmaan tämä ei tuonut kovin suurta helpotusta, niitä oli nimittäin laumallinen Muulin viereisessä karsinassa. Ne kurkistelivat Muulin riimujen alapuolelta lautojen välistä.

Jehun taktiikka oli ottaa yksi suuhun ja yrittää pyydystää loppuja. Saaliiksi jäi vain yksi, sillä muut vilistivät koloihinsa piiloon. Odottelimme tallilla vielä tunnin, mutta hiiret eivät tulleet takaisin esille. On tehtävä uusi isku.

Harjasin Muulin samalla ja siitä lähteekin yllättävän paljon talvikarvaa irti just nyt. Olen ostanut jo ennen Muulin tuloa EquiGroomerin ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään sitä Muuliin. Irtoava karva on pitkää päälikarvaa. Tiesitkö muuten että aaseilla ei edes ole pohjavillaa? Ei ilmeisesti Muulillakaan.


Jehu ja Muuli tutustuivat toisiinsa pikaisesti. Muuli oli hyvin epäileväinen kun olin sen karsinassa Jehu sylissäni. Mutta kissan ollessa lattiatasolla tai karsinan reunalla, se oli Muulin mielestä hyvin mielenkiintoinen.



Perjantaina kävimme molempien kissojen kanssa tallilla, mutta joku mätti tai hiiret olivat oppineet, koska näimme vain kaksi jotka pääsivät livahtamaan sekä meiltä että kissoilta piiloon.

Lauantaina olin koko päivän Kouvolassa Aasiyhdistyksen vuosikokouksessa. Sen jälkeen kävin pikaisesti tallilla aasikaverin kanssa. Ohjasajoin Muulia kentällä duallyriimulla. Se meni itseasiassa jo liiankin hyvin, sillä Muuli teki tosi hienot pysähdykset ja peruutukset. Kunnes se pelästyi jotain, en saanut sitä rauhoittumaan äänelläni ja se pääsi irti. Pari kertaa kentän ympäri ja sitten se rauhoittui ja jatkoin.

Ohjasajoin sitä siis just sen verran että se oli taas täysin hallinnassa ja peruutukset sujuivat hyvin ja palautin tarhaan.

Olin yllättynyt miten hyvin (vain yksi irtipääsy) se meni siihen nähden etten ole koko viikolla tehnyt mitään sen kanssa. Aina ei ehdi, ei ees joka viikko.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti