sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Odotukset ja tavoitteet vuodelle 2017

Lueskelin alkuvuodesta useita blogipostauksia tämän vuoden tavoitteista. Oli estekorkeutta, koululuokkaa ja kaikkea muutakin hienoa. Ajattelin pitkään etten halua asettaa mitään tavoitteita, koska tuntisin suurta epäonnistumista jos en pääsisi niihin.

Joo joo tiedän ettei tavoitteeksi voi asettaa HIHSsin amateur touria (vielä), mutta lasten matinean voi. Eli tavoitteet voivat olla todella pieniä ja joidenkin mielestä jopa naurettavia.

Jokin aika sitten (eilen) asetin tälle vuodelle ehkä isoimman tavoitteen. Luulen että kun tämä tavalla tai toisella saadaan ratkaistua, sen myötä muitakin ongelmia ratkeaa. Ja tavoite on *rumpujen pärinää* saada Muuli kulkemaan ravissa talutuksessa niin, että minä juoksen sen vierellä.

Kirjoitin aiemmin tänä keväänä että se oli onnistunut laitumella pariin otteeseen ja myös tarhassa, mutta että kentällä? Hell no!

Muulillahan ei ole käytännössä ollenkaan toleranssia siihen, että juoksen ylipäätään. Kun ohjasajossa kuvittelin että on ihan okei että otan juoksuaskelia suoralla uralla, jotta Muuli pystyisi jatkamaan ravissa, niin se lähti sen verran kovaa lapasesta että lapanenkin hävisi.

Vepsän klinikalla oli myös mielenkiintoinen harjoitus (seuraamistyökalu), jossa hevonen pitää etujalat paikoillaan ja takajalkoja liikuttaen kääntyy koko ajan ympärillään kulkevan ihmisen suuntaan. Ja tämän pitäisi onnistua myös jos ihminen juoksee. Tämä harjoitus vaikutti juuri siltä, jolla alan siedättämään Muulia juoksujuttuihin. Omaan epämääräiseen liikendintääni ja vierellä hyppimiseen olenkin jo saanut siedätettyä sitä, mutta kovin rento se ei niissä tilanteissa ole. Rentous löytynee itsestäänkin kun toistoja on tehty noin tuhat.

Asetin samalla muitakin tavoitteita tälle vuodelle. Seuraavaksi tärkein on saada Muuli laukkaamaan liinassa hallitusti. Se on nostanut liinassa (jos ratsastuskertoja ei nyt huomioida) tasan kerran hienon hallitun laukan kolmen askeleen ajaksi. Eli toivoa on. Yleensä kun se laukkaa, niin vaihde on "täysiä". Paremmin muuleja tuntevat osaavat sanoa ettei Muulin tasapaino riitä vielä liinassa laukkaamiseen.

Silminnäkijöiden mukaan se kääntyy tarhassa laukkaillessaan 180 astetta yhdessä askeleessa. Eli välillä sitä tasapainoa on ja välillä taas ei.

Luulen, että kun ensimmäinen tavoite on saatu Muulin kaaliin ja se seuraa minua vapaanakin ravissa, saattaisin saada sen laukkaamaan sillä, että "laukkaan" itse sen vierellä.

Kolmas tavoite sai idean Vepsän klinikasta ja se on yhden ohjan pysäytys. Ainahan minä olen tiennyt että se on todella tärkeä taito ja yhtä monta kertaa olen ollut niin laiska etten ole sitä yhdellekään hevoseläimelle opettanut. Nyt siihen tulee muutos. Nettikin on täynnä ohjeita sen opettamiseen. Eipä lähde ohjasajossakaan lapasesta kun kiskaisen pään sivulle. Nih.

Ja on muuten aika paljon mukavampaa kiivetä sellaisen mulberon selkään, jolla toimii se pysäytys. Siis ainakin se, kun mikään muu ei toimi.

Neljäs tavoite on asetettu tavoitteeksi jo viime vuodelle mutta jäi toteutumatta. Se oli nimittäin että maastoilen Muulilla viime vuoden syksyyn mennessä. No maastoilu ei tällä hetkellä ole tämän vuoden agendalla, mutta tavoitteena on saada siihen ratsastustouhuun sen verran tolkkua että pystyn tämän vuoden sisällä varustamaan sen itse ja ratsautumaan edes tarhassa. Ja toki myös ratsastella siellä, edes siinä käynnissä. Ai miksi tarhassa? No onhan se nyt monta kertaa pienempi ja sitä kautta turvallisempi alue kuin meidän kenttä!

Wanha mutta aina yhtä toimivaa.
Viides tavoite oli tosi hankalaa keksiä, koska onhan Muuli kaikinpuolin täydellinen eikä se sillälailla tarvitse tavoitteita. Mutta onhan siltä saatava kaikenlainen käsistä ryöstäytyminen pois jo pikkuhiljaa. Ehkä siihen auttaa yhdenohjan pysäytys, siedätus, ehkä maastakäsittely tai ehkä kovempi rauta suussa, sen näkee sitten. Jos saan ratkottua neljä ensimmäistä haastetta, uskon vahvalla lapsen uskollani että tämä kohta ei ole enää ongelma, vaan se on ratkennut itsestään.

---
Katri Vesala antoi blogissaan Kylmäverinen unelma 50 postausideaa bloggaajille ja tämä postaus syntyi Katrin listan vinkeistä. Tavoitteenani on tehdä postaus jokaisesta postausvinkistä vuoden 2017 aikana.

2 kommenttia

  1. Liinassa laukkaamisen voit opettaa ensin irtona. Eli rajaat kentältä aitalangalla ja muutamalla siirrettävällä aitatikulla vaikka puolet pois. Juoksutat siinä ensin Muulia niin käynnissä kuin ravissa irti. Sama juttu myös laukassa. Oppii pysymään lähelläsi (ei pysty ottamaan pienessä tilassa hatkoja) ja rauhoittuu varmaan muutaman rundin jälkeen. Sitten sama juttu liinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olen harkinnutkin, ja meillä on tuossa yksi tarha, josta saisi kentää helpommalla rahattua puolet "picaderoksi". Tuo laukkaa kyllä keskenään hyvin sujuvasti kentällä, mutta tuntuu jännittyvän jos laukkaa läheltä minua, vaikka siis seisoisin vain paikoillani (kuvaamassa). Ravia se kuitenkin menee mielellään pienestäkin merkistä. Luultavasti juuri irtona joudun aloittamaan laukan kanssa, siihen on ihan turha sotkea liinaa mukaan kun ihmisen lähellä laukkaaminen tuntuu olevan Muulille haastavaa.

      Poista