Maaliskuun tallivuokra 300e
Muulin koulutus 300e
Riimu 20e
Lapasuojus 5e
2 raspia 55e
Raspin tuppi 7e
Heinäverkko 15e
Hampaiden raspaus klinikalla 82 euroa
Traileri, bensat, Sannan kipuraha klinikalle 38 euroa
Flex Hoof Boots Muulille joka jalkaan hokkeineen 411 euroa
Yhteensä: 1 233e
Tulot
0e
YHTEENSÄ - 1 233e
ei helvetti.
Mirjami Miettinen mittasi tarkasti Muulin suun klinikalla.
Jaoin tämän koulutusviikon kahteen (itseasiassa kolmeen) postaukseen. Ensimmäinen osa käsitteli vain Muulin klinikkakäyntiä, kakkososa Sannan ratsastusta lauantaina ja tämän postauksen pyhitin kokonaan itselleni.
Olin siis Sannalla toisenkin yön kyläilemässä nyt maaliskuussa Rukareissun yhteydessä ja tällä toisella kerralla ratsastin sekä Sannan Dancerilla (video tulossa myöhemmin, ei ehtinyt tähän hätään), että Muulilla. Dancer oli tosi kiva ja erittäin kuuliainen ja juuri sopivan kokoinen. Ihan kuten Muulikin.
Mutta siinä Dancerilla ratsastaessani huomasin, miten vammaiset jalat mulla on. Kun vasen jalka on sisäjalkana, se ei millään pysy jalustimessa, vaan koukistuu polvesta. Jalustimet olivat vielä tosi pitkät tottumattomalle tappijalalle, joten ratsastin laukat ilman jalustimia.
Kannattaa muuten kiinnittää huomiota kuviin, Dancerin kuvat on otettu Sonyllä (Sony Alpha A5000) melkein kaikki muut kuvat Canonilla (Canon Eos 600D, 50mm 1.4).
Sitten Muuliin.
Hain sen tarhasta (Sanna heitti ne aamulla pihalle ja antoi mun nukkua, mahtavaa!), harjasin ja varustin. Sovittelin sen kavioihin myös Vainikan aitan Flex Hoof Bootsien pahvilätkät kokeillakseni, kumpi koko sopii. Olin aiemmin saanut jo lätkän koosta 100, mutta se tuntui vähän reilulta, joten pyysin sovitukseen myös koon 90. Se taas oli selkeästi liian pieni, joten valinta oli helppo. Laitoin heti alkuviikosta bootsit nastoineen tilaukseen, ne menevät suoraan Sannalle. Pääsevät sitten maastoon.
Muuli todettiin klinikalla aika painavaksi, joten ensimmäinen vaihe oli leikata sen harja pois. Sillehän ei viime talven kasvatuksen tuloksena kasvanut mitään pitkää tukkaa, vaan harja tippui itsestään kesällä pois talvikarvan kaverina. Se sai siis lähteä. Samalla sen häntä letitettiin quartertyyliin.
Rakennekuva pitkästä aikaa. Tyylikkäästi lumisateessa ja alamäkeen. Tässä kohdaa oli tukasta jo päästy eroon.
Katseltiin hieman bosalia, Muulille sopii mainiosti Sannalla oleva koko. Se on paksuudeltan 5/8 ja pituutta sillä on 29 cm. Jos Muulista tosiaan tulee maastomopo, niin se saa samanlaisen.
Muuli oli jälleen "kesympi" kuin eilen. Kehtasi uhmata minua syöden maasta heiniä (okei, annoin sen, koska tiedän ettei Sanna anna ja etten ehtisi pilata sitä vaikka yhden päivän antisinkin) ja kävellä vähän turhan reilusti sinne, mihin itse halusi.
Kentällä vähän juoksutin/maastakäsittelin sitä. Se reagoi hyvin, eli kuten kotonakin ja tuntui kevyeltä. Okei, raviin se ei siirtynyt niin napakasti kuin kotona, mutta mä vähän säästelin sitä, kun kenttä oli lumen alta tosiaan hiukan liukas.
Mervi hoiti videointipuolen, jotta Sanna pystyi pitämään minulle tuntia. Sanna otti tosin järkkärillä upeita kuvia meistä!
Instahetki
No miltä se Mullukka tuntui? Selkään pääsin hyvin, sen jälkeen oli pientä piruettia, mutta ei pahasti. Ratsastaessa se tuntui tottuneemmalta kuin kotona, eikä esimerkiksi säpsähtänyt jokaista jalan liikettä. Se oli siis hyvällä tavalla turtunut pohkeisiin, mutta ei toki liikaa. Ohjasotteita sai ottaa, eikä Muulilla mennyt hernettä nenään. Se peruutti ällistyttävän herkästi, ja pysähtyi. Noissa asioissa oli kotona ongelmaa, siis selkäännousun lisäksi.
Mieleltään se vaikutti rennolta, vaikka jotain hieman kyttäilikin. Yhdessä kohtaa se oli lähdössä oikealle, minä vasemmalle, joten vasemmalle mentiin. Se kohta videolla saattaakin nostaa kukkahattuilijoiden niskakarvat pystyyn, mutta pyydän huomioimaan, miten hyvin Muuli kääntyi loppuvideon aikana.
tämäkin kuva Sonyllä
Tein rollbackeja aidan kautta, siinä Muuli joutuu ottamaan painoa hieman takajaloille. Siis jos sen tekee oikein, minun rollbackini olivat lähinnä napakäännöksiä.
Sanna huuteli ohjeita kentän keskeltä ja minulla oli haasteita pitää Muuli pois keskeltä. No, edellispäivänä Muuli kampesi kovasti minun luokseni, kun kuvasin keskeltä kenttää.
Muulin on hyvä tottua siihen, että joku on keskellä. Toivottavasti se joku on jossain kohtaa ratsastuksenopettaja, mutta todennäköisemmin se on kuvaaja. Kuvaamiseen Muuli on tottunut todella hyvin, se tajuaa että silloin seistään paikoillaan ja näytetään hyvältä.
Jos jonkun asian Sanna on saanut Muulin päähän iskostettua, niin paikoillaan seisomisen. Ainoastaan ihan ratsastuksen alussa se ei vielä tule Muulin selkäytimestä, mutta myöhemmin ratsastuksen aikana kyllä. Se seisoo aivan paikoillaan eikä lähtenyt kertaakaan omin lupineen liikkeelle. Alkaako siitä siis tulla esiin aasimaisempia piirteitä? Aasithan mielellään säästävät energiaansa, eli jos saavat valita, seisovat paikoillaan.
Kokeilimme väistöä puomin päällä ratsastajan kanssa. Lauantaina selässä oli Sanna ja minä palkkasin ja sunnuntaina toisin päin. Muuli saattoi ehkä tehdä väistön pohkeen vaikutuksesta, mutta ihan satavarma en ole. Kyllä siinä oli palkkaajalla aika iso rooli myös. Muuli ei myöskään mielellään poistunut puomin luota, se tajusi heti että puomiin liittyy herkkuja.
Ensi kerralla sitten neljä puomia neliöön ja kun sen kokonaan väistää, on herkkunsa ansainnut. Nyt mentiin vain muutama askel kerrallaan puomilla edestakaisin.
Myöskään tämä video ei ehtinyt nyt tähän "lähtöön", mutta lisätään tähän myöhemmin.
En vielä uskaltanut tulla alas heilauttamalla jalan Muulin kaulan yli,
mutta hienosti se seisoi, kun tulin alas jalustimen varassa. Ja toki se
sai sen jälkeen vielä leipäpalan. Sanna on sniiduillut niiden kanssa
niin paljon, että pienikin leipäpala muutaman kerran ratsastussession
aikana saa aikaan ihmeitä.
Sannalle superpaljon kiitosta Muulin hyvästä koulutuksesta! Seuraavan kerran ajelen Sonkajärvelle neljän viikon päästä. Viikonlopusta jäi niin hyvä fiilis, että tuskin maltan odottaa! Vielä tähän sti olen ollut asenteella, että pysykööt koulutuksessa vaikka koko vuoden, mutta nyt tosiaan olisi kiva jos se tulisi kesäksi kotiin.
Moni on kysellyt, että onko sovittu jotain päivää, kun Muuli tulee. Ei ole. Sitten kun se meistä tuntuu hyvältä. En halua sitä esimerkiksi just nyt kotiin, kun mielestäni se tarvitsee vielä tosi paljon rutiinia ja sitä maastoilua. Ja Muulilla ei ole Sannan luona mitään hätää. Ja mua ei just nyt kiinnosta siivota tarhaakaan.
Edellisviikko päättyi siihen, että olin Sannan luona käymässä pikaisesti ja kävimme maastossa Muulilla ja Dancerilla. Jatkoin siitä sitten Onnibussilla Rukalle. Tämä kahdestoista viikko taas alkoi sillä, että Muuli kävi maanantaina hammaslääkärissä. Siitä kerroinkin jo tässä postauksessa. Ajattelin sen olevan sopiva asia omaksi postauksekseen, eikä käynti varsinaisesti liittynyt Muulin koulutukseen. Vaikka toki hammaspiikkien hoidon jälkeen ei pystyynhyppäämisiäkään toivottavasti enää nähdä.
Raspauksen jälkeen Muuli lomaili perjantaihin asti. Silloin Sanna otti sen mukaan käsimuuliksi ja kävi sen kanssa peräti 6 kilometrin lenkin! Raviakin olivat menneet, ja olikin viimeisiä hetkiä painella ravia ilman kenkiä, aika liukasta alkaa olla. Nyt Muulille on muuten nastabootsit tilattu!
Muuli oli ollut kovin väsynyt maastoreissun lopussa ja Sanna lähettikin videon, missä Muuli viistää lunta turvallaan sen näköisenä, kuin aikoisi käydä piehtaroimaan. Niin se ei kuitenkaan tehnyt.
Alla olevalla kuvasarjalla Sanna väistättää Muulin etupäätä sivulle. Takapäätähän se väistääkin ja astuu ristiin, mutta etupäätä ei ole treenattu niin paljon.
Lauantaina ajelin Onnibussilla suhteellisen nestapainotteisen ja fyysisesti rankan Rukaviikon jälkeen Iisalmeen, josta Sanna tuli minut hakemaan. Suuntasin siis jälleen Muulin luokse, ja nyt aikaa olisikin peräti kahteen ratsastukseen. Onneksi Sanna hoiti kuitenkin ratsastukset lauantain osalta, ja itse taas kuvailin. Muulihan oli siis ollut ratsastamatta melkein viikon, joten oli parempi että Sanna kesyttää sen.
Mainittakoot vielä, että Muuli oli tällä kertaa paljon "kesymmän" oloinen, kun otin sen tarhasta ja laittelin kuntoon. Viikko sitten se tuntui sellaiselta, ettei muka mammaa tuntenut. Nyt se selvästi muisti.
Sanna paineli menemään pimenevässä illassa ja erittäin vittumaisessa räntäsateessa. Koostin ratsastuksesta videon ja laitoin siihen tekstit YouTubessa. Se olikin muuten tekstittämisen kannalta paljon helpompi kuin MovieMaker! Eli jos haluat katsoa videon teksteillä, valitse ne itse videoon. Tietokoneella se onnistuu tekstityksen kuvakkeesta ja mobiilissa videon yläosassa olevien kolmen pisteen kautta. Sieltä sitten vain tekstitykset ja suomi. Ja jos joskus ryhdyn kansainvälisksi vloggaajaksi, on videot helppo tekstittää englanniksi, kääntää vain tekstit.
Muuliratsastuksen jälkeen Muuli meni vielä pihalle ja me herkuteltiin Sannan tekemällä kanapastalla. Muuli saa Sonkajärvellä olla koko päivän tarhassa, siis ihan kuin kotonakin. Iltatallia mentiin tekemään joskus yhdeksän jälkeen. Muuli on nyt joutunut olemaan yksin, koska Sannan Gira-tamma menee syömättömäksi ilman kaveria, joten Dancer on tietenkin pitämässä sille seuraa.
Muulihan on nyt myös laihiksella, koska sen painoksi punnittiin klinikalla 420 kiloa. Siinä on minun mielestäni 50 kiloa ekstraa, ja sen ekstran myös tuntee sormissaan Muulia hipelöidessään. Sen niskaankin on tullut aika aasimainen makkara, se ei suinkaan ole hyvin kehittynyt lihaksikas ylälinja vaan ehtaa laardia.
Tietenkin tässä treenimäärän pikkuhiljaa lisääntyessä osa laardista korvaantuu lihaksella, mutta sitä ei nyt jäädä odottamaan. Sannalla on nyt ainakin paalillinen hyvälaatuista olkea, jolla on korvattu suurin osa Muulin karkearehusta. Sillä on vapaa olki tarhassa ja karsinan heinäverkostakin aika iso osa on olkea.
Toivottavasti Sanna pysyy kovana, eikä pehmitä sydäntään Muulin anelevien silmien alla.
Tässä vielä lisää lauantailta, sunnuntaille annan kokonaisen oman postauksensa!
Siinä alkoi tulla pimeä aika nopeasti, eikä räntäsade auttanut asuaa. Kuvia on siis joutunut työstämään aikalailla.
Bonuksena vielä Mervin miehen autosta nappaama kuva Muulista ja Dancerista lenkillä!
Kuten täällä blogissa jo pari viikkoa sitten kerroin, hyppäsi Muuli ensimmäisen kerran pystyyn ollessaan oikealle taivutettuna. Kun se toistui parin viikon päästä samankaltaisessa tilanteessa, ehdotti Sanna sen suun tutkimista klinikalla. Onneksi Sanna oli viemässä omia hevosiaan ja Keniä klinikalle puolivuosittaiseen raspaukseen ja Muuli mahtui onneksi hyvin kyytiin.
Päivä oli tämän viikon maanantai ja Muuli pääsi matkaan yhdessä poikakaverinsa Kenin kanssa. Sannalle lähti apukäsiksi ja minulle kuvaajaksi Mervi.
Vaihtuneet maitohampaat ovat aiheuttanueet kutinaa ikeniin ja Muuli on pureskelut erilaisia asioita hillitäkseen kutinaa.
Olin todella iloinen kun kuulin, mille eläinlääkärille aika oli varattu, Mirjami Miettiselle. Jos hänen nimensä ei soittele kelloja, niin hän teki hiljattain kattavan kuolaintutkimuksen ja totesi, että suun vauriot ovat yleisiä ja niitä on sekä kuolaimellisilla että kuolaimettomilla hevosilla. Muulinkin suusta otettiin samalla reissulla mittaa.
Kerroin Sannalle kaikki kauhukokemuksemme lastauksesta etukäteen. Muun muassa yhden kerran, kun lastasin sen kolme kertaa peräkkäin. Ensin ihan normaalisti, mutta sitten huomasimme trailerin renkaan puhjenneen. Renkaanvaihdon jälkeen lastasin sen uudestaan ja pian se tulikin ulos takapuomin alta. Tokikaan ei suoraan, vaan vasta sitten, kun sain narut auki edestä. Onneksi trailerissa oli asiaankuuluvasti paniikkilukot ja vetosolmut. Kolmannen kerran sisään ja pääsimme liikkeelle.
Tunnin olivat varanneet lastaukseen aikaa ja 10 minuutissa oli kumpikin ollut sisällä.
Muuli odottelee vuoroaan
Muuli oli ollut klinikalla kuulemma tosi asiallisesti melkein loppuun asti. Henkilökunta oli ihastunut sen korviin. Se punnittiin ja kun olen varovasti arvioinut sen 350 kiloiseksi, oli se todella alakanttiin. Vaaka oli näyttäny 420 kiloa. Siinä on ainakin 50 kiloa ylimääräistä. Onneksi Muulilla on nyt olkea tarjolla ja kotiin ei ole mitään asiaa ennen kuin paino on pudonnut. Verrokkina Sannan oma Dancer, joka on lihaksikas ja painaa 400 kiloa.
Whatsapissa sain klinikkauutiset heti tuoreeltaan:
"Oli erittäin hyvä et vietiin se sinne. Sillä oli aika paljon piikkejä varsinkin takahampaissa, ja nimenomaan vasemmalla puolella, joka vois kieliä siitä, että kun bosal antaa painetta vasemmalle puolelle taivutettaessa oikealle, niin jos on pahoja piikkejä vas. puolella, se voi aiheuttaa epämukavuuden tunnetta / jopa kipua. Siis molemmilla puolilla oli piikkejä mut varsinkin vas puolella"
Kuulemma piikkejä voi nuorille tulla vaikka edellisestä raspauksesta onkin vasta 4,5 kuukautta. Seuraavaa raspausta suositeltiin 6-10 kuukauden sisään, ja Jutin syksyn käynti tallillamme onkin noin 8 kuukauden päästä, eli se menee loistavasti tuohon aikaväliin.
Hammaskiven poisto
Kaikkensa antanut Muuli hoitojen jälkeen.
Suun mittauksessa Muulille sopivan kuolaimen pituus on 12,5, eli sama, jonka olen itsekin sopivaksi mitannut. Kuolaintila on pieni, Muulilla on paksu kieli ja leuat lähellä toisiaan (videolta näette paremmin). Mirjami sanoi että 10mm paksuinen kuolain on ok. Kuvassa on myös esimerkkikuolaimia, jotka sille sopivat.
Muulin alaleuan luut ovat kapeat eikä sille sovi mitkään kuolaimet, jotka taittuvat alaspäin. Perinteinen nivel ja perinteinen kolmipala ovat siis kielletyllä listalla. Sopivia ovat sylinterikuolaimet ja Muulilla oleva Neue Schule Turtle Top with Flex, josta olen kirjoittanut joskus postauksenkin. Suora ja ohut on ok, eli PeeWeen pitäisi sopia. Mutta toivottavasti jatkamme bosalin kanssa kotonakin, minulla ei ole mitään intohimoja ratsastaa nimenomaan kuolaimilla. On kuitenkin hyvä tietää, mitä suuhun kannattaa laittaa jos kuolainta käyttää.
Nämä kuolaimet ovat Muulille sopivia.
Mihin otsikon karannut muuli liittyy, niin siihen, että kun Muuli oli kahtapuolta kiinni klinikalla ja Kentsua lähdettiin ulos lastaamaan, päätti Muuli lähteä perään. Seinäkiinnikkeet ja sen uusi nahkariimu menivät paskaksi. Klinikkahenkilökunta oli saanut Muulin heti kiinni. Toivottavasti tämä ei vaikuttanut liian negatiivisesti heille juuri syntyneeseen erittäin positiiviseen kuvaan muuleista.
Olimme sopineet Sannan kanssa jo aikoja sitten, että 18.3. on se kovin tärkeä päivä, jolloin saapuisin katsomaan Muulia ensimmäisen kerran. Ei olisi ollut mitään järkeä mennä aiemmin rapsuttelemaan, kun selkään ei olisi kuitenkaan minun kannattanut kiivetä. Tässä oli myös yksi deadline Muulin koulutukselle, siitä piti saada sen verran maastovarma, että pääsisin sen selkään, kun se on käsimuulina Sannalla.
Sanna valmisteli Muulia koko viikon. Alkuviikosta hän kävi sen kanssa ensimmäisen kerran maastossa itse yksin ratsastaen. Muuli oli mennyt hyvin, mutta yhden pihan kohdalla se oli kytännyt tuulessa heiluvaa pressua, joka piteli aloillaan moottorikelkkaa. Muuli oli pitänyt koko ajan silmällä pelon aiheuttajaa ja askel kerrallaan puhisten se oli talon ohittanut ja jatkanut matkaa.
Sain tuolta reissulta pienen videonkin, jonka julkaisin blogin Facebook-sivulla, se sai yllättävän paljon katselukertoja ja tykkäyksiä! Mun ensireaktio tähän videoon olu että "etkö sä yhtään aattele mitä sun puhelimelle voi käydä!"
Muulilla oli toki ratsastettu myös kentällä ja se kävi maastossa myös käsimuulina.
Me startattiin kotoa matkaan kuudelta ja oltiin Sannalla puoli yhden maissa iltapäivällä. Mieheni, joka pitää itseään Muulin toisena omistajana, kävi myös katsomassa Muulia. Tuotiin mukanamme kolme 15 kilon rehusäkkiäkin, ei sitten jää niistä kiinni Muulin kotiin hakeminen. Noiden pitäisi riittää 20 viikoksi. Vein myös lisäpullon E-vitamiinia.
Jälleennäkeminen Muulin kanssa ei enteillyt hyvää. Kun menin sen tarhaan, se poisui heti paikalta eikä todellakaan antanut koskea. Se vain puhisi kauempana sieraimet suurina. Sannalta sain pienen leipäpalan ja kun Muuli oli syönyt sen, oltiin taas bff.
Muulilla oli olkea tarjolla ja olinkin tosi iloinen siitä! Sanna huolestui, että onko Muuli kamala ihrapallo, mutta minusta se oli ihan hyvässä lihassa oleva. Muulilla on käytännössä vapaa olki ja se myös syö sitä. Toki se saa vähän heinää sen lisäksi. Tällainen ruokavalio sopii Muulille erinomaisesti. Lisäksi se saa nyt vielä Blue Chipin Nativea säkin loppuun ja sen jälkeen uutta aasirehua. E-vitamiinia se saa kaksi painallusta päivässä. Yksinkertaista.
Sannalla oli suunnitelmana, että lähdetään samantien maastoon. En ehtinyt siinä juurikaan empiä, kun Muuli ja Dancer oli varustettu ja lähdettiin kenttää kohti. Muuli sai päähänsä sidepullin, koska sen alle pystyi jättämään naruriimun. Bosalin kanssa se ei onnistu.
Mervi kuvasi meille ystävällisesti videot kentältä ja Sanna riskeerasi taas puhelimensa hyvinvointia ja otti pätkän maastossa.
Onhan minun myönnettävä, että se oli aika kuumottavaa ja jännittävää. Tuon vaquerosatulan jalustimet olivat lyhimmillään ja silti tuntui siltä, kuin olisin osunut niihin vain varpaillani. Fenderit ovat myös tosi jäykät, jos halusin pitää varpaat menosuuntaan, oli mun oikeasti nähtävä vaivaa siihen. Jalustin siis käänsi jalkaterää sisälle.
Mentiin Sannan arvion mukaan noin 4 kilsan maasto, ensin tietä toiseen suuntaan ja samaa tietä takaisin. Alussa Muuli tuntui siltä, että se oli kovin hämillään selässä olevasta ratsastajasta. Että ketä sen kuuluisi siinä kuunnella, minua selässä vai Sannaa, joka piti narusta. Sanna sai Dancerilla blokattua Muulin matkan, jos se yritti mennä ohi, ja jos se pääsi ohi, tehtiin pyörähdys ja Muuli oli taas takaviistossa.
Kokeiltiin raviakin, siinä Muuli alussa kiihdytteli, mutta huh, ei tuntunut siltä, että olisi lähtenyt lapasesta, kiihdytti vain. En tiedä mitä Sanna oli sen raville tehnyt, mutta noin tasaista ravia se ei kyllä kotona mennyt. Aasiratsastajat tietävät mitä tarkoitan, kun ravi on sellainen, missä ei edes voi keventää. Se on sellaista mukavaa matkaratsun ravia.
Maastoilun jälkeen Dancer pääsi takaisin tarhaan ja Muulille vaihdettiin Bosal. Mentiin kentälle ja Sanna näytti vielä, mitä kaikkea on tehnyt Muulin kanssa. Mervi hoiti videointipuolen ja mä otin kuvia.
Selkäännousut eivät tällä viikolla ole olleet enää pyörimistä, vaan Muuli seisoo kiltisti paikoillaan, toki silti taivutettuna. Läpimurto tapahtui, kun Sanna alkoi palkita sitä leivällä selkäännousussa. Nyt Muuli seisoo ja odottelee leipää.
Käynnissä Muuli kääntyi ja taipuikin jo hienosti. Sanna kääntää niin, että ensin näyttää ohjalla suunnan, sitten toinen ohja vastakkaiselle kaulalle ja sitten ulkokyljelle pohjetta. Nämä on näytetty paljon selkeämmin videolla
Tekstitin videon ensimmäistä kertaa YouTubessa, joten jotenkin videoon saa klikattua suomenkieliset tekstit päälle. Mobiilissa onnistuu niin, että klikkaa videon päällä tai yläpuolella olevia kolmea pistettä ja valitsee tekstitykset - suomi.
Todiste siitä, että Sannakin antaa leipää Muulille.
Ravissa Muuli ei taivu ihan niin hyvin, mutta ei taistele
kovasti vastaankaan. Kyselee vain, että onko pakko. Pysäytykset "wooou"
ja peruutukset menivät hienosti. Väistö onnistui aitaa vasten pari
askelta kerrallaan. Muulista ei mitään dressagemuulia ole (vielä tässä
koulutussessiossa) tulossa, mutta väistöstä on maastoillessakin hyötyä.
Puhuimme
laukasta sellaista, että se saa tulla itsekseen jos tulee, mutta Sanna
ei sitä aktiivisesti sieltä treenaa. Muulin olisi tärkeintä toimia
käynnissä ja ravissa ja laukassa sitten joskus. Luulen, että kun sillä
ratsastaa enemmän, niin yhden kerran se nostaakin laukan ihan tuosta
noin vain kentällä tai maastossa. Sillä on kuitenkin laukassakin
ratsastettu, joten sen ei pitäisi saada siitä mitään paskahalvausta.
Muuli
oli koko lyhyen ratsastussession ajan tosi levollinen ja rauhallinen
eikä ollut sinkoamassa mihinkään. Oli tosi hienoa nähdä livenä, miten
hienoa työtä Sanna on tehnyt Muulin kanssa, ja tulee vielä tekemään.
Itse en olisi rehellisesti sanoen koskaan päässyt tuohon pisteeseen.
Tietenkin Muuli on tässä koko ajan myös aikuistunut, joten ehkä kaikki
sinkoilu olisi jäänyt jossain vaiheessa itsestään pois, mutta ei ole
kovin mielekästä pitää Muulia täysihoidossa ja odotella, jos se
aikuistuisi joskus. Muuleistahan sanotaan, että ne muuttuvat aikuisiksi
vasta kymmenvuotiaina. Tässä on enää viisi vuotta odoteltava.
Koska
olimme jo maastoilleet ja Muuli näytti todella valmiilta, ei
ratsastussessio kestänyt pitkään. Kuvaussessio ratsastuksen jälkeen sen
sijaan kesti. Mutta siitä tulikin hyviä kuvia!
Raspasin vielä Muulin kavioita lyhyemmiksi. Ne olivat kasvaneet pituutta, mutta kaviokulma oli jälleen pysynyt ihan oikeanlaisena, joten hinkutin kavioita vain lyhyemmiksi. Niissä oli aika paljon otettavaa, joten raspi sanoi jossain kohtaa itsensä irti, tai sitten omat voimat ehtyivät. Sovittelin kavioihin myös Flex Hoof Bootsien koon 100 sovituspahvia, mutta se oli minusta kuitenkin liian pitkä vastavuoltuun kavioon, joten pyysin, jos saisin sovituspalan myös koosta 90. Olin mitannut kaviot viime kesänä ja tullut silloin siihen tulokseen, että koko 100 olisi oikea. Jos 90 on liian nakki, tilaan tietysti isomman koon.
Kuten eräässä taannoisessa ostospostauksessa kerroin jo, olin ostanut nahkaisen blingiäkin sisältävän riimun Muulille. Mallailin sitä sen päähän ja se olisi voinut olla hieman isompi, mutta tarpeeksi sopiva kuitenkin. Se on isoimmilla säädöillä Muulin päässä.
Näin juuri facebookissa videon, jossa oli opetettu hevonen nostamaan hanska ratsastajalle. Aloitin sitä siis Muulinkin kanssa. Heitin rukkasen tarhaan ja odotin, että Muuli nostaa sen. Koska olen tehnyt sen kanssa paljon nostotehtävää erilaisilla asioilla, ei se kauaa empinyt ja nosti hanskan. Pääsin siis heti palkkaamaan sitä siitä, että se nosti hanskan. Muussa tapauksessa olisin joutunut aloittamaan ihan alusta, eli siitä, kun se katsoo hanskaa, nuuskii hanskaa, koskee huulilla jne.
Hanska tuli kuolaiseksi, mutta en silti lyhyen koulutussession aikana saanut pidennettyä aikaa, jonka Muuli pitää hanskaa suussaan. Tämä on mun ongelma monessakin asioissa, osaan opettaa perusteet, mutta kun temppu pitäisi viedä pidemmälle, en enää tiedä, miten pitäisi toimia.
Opettaessani kissaa soittamaan soittokelloa jumahdin pitkäksi aikaa siihen, että se kyllä koski kelloon, mutta ei painanut kellon nappia. No sitten pääsin pari kertaa nappaamaan oikean toiminnon ja palkkaamaan ruhtinaallisesti.
Kuvasin hanskan nostelusta pienen pätkän Instagramiin.
Hietaniemen tilalla on nyt oma Instagram-tili, käyppä ottamassa seurantaan! Sinne on varmasti tulossa kuvia ja juttua Muulistakin vielä tulevaisuudessa.
Ja Muulin poikaystävä Ken on myynnissä, sen myynti-ilmoituksen näet tässä. Sitä on säästeliäästi mutta hyvin ratsastettu. Sanna menee sillä kentällä ja maastossa.
Olen Kenin omistajan Mervin blogin aina välillä tänne linkitellyt ja siihen pääset tästä. Mervi etsii itsellee vähemmän sähäkkää tätikuljetinta, joten jos sinulla on hieroa vaihtokauppaa, ota Sannaan yhteyttä. Sanna hoitaa Kenin kauppaa, koska tuntee sen paremmin.
