torstai 15. marraskuuta 2018

Ratsastustunnilla! + video

Kuva puhukoot puolestaan, video kertoo myös omaa karua totuuttaan
Tehtiin historiaa nyt marraskuussa, kun aloitettiin Muulin kanssa säännölliset ratsastustunnit! Vai pitäisikö sanoa valmennukset, en oikein osaa sanoa. Ehkä nämä ovat enemmänkin valmennuksia, koska tokihan meillä on tavoitteet. Kerrottakoot se ääneen, tavoite on raviohjelma tai HeC ensi kesänä.

Luin juuri mielenkiintoista keskustelua ratsastustunnin ja valmennustunnin eroista. En ollut ajatellut koko asiaa, mutta olen itse pitänyt sanoja synonyymeinä keskenään. Siis toki ratsastuskoulussa on aina ratsastustunti, mutta vaikka olen aiemminkin omalla tai vuokrahevosella osallistunut ohjatulle yksityistunnille, olen silti aina kutsunut niitä ratsastustunneiksi.

Ja sitten toinen tallilainen saman opettajan tunnilla jälkeeni kutsuu sitä valmennukseksi. Valmennus ei vain jotenkin sovi suuhuni enkä ole tottunut termiä käyttämään.

En juurikaan jaksa lukea ratsastustuntipostauksia blogeista. Olen joko liian paskatasoinen ratsastaja tajutakseni valmennusraportista tai sen verran edistynyt, ettei pienen innokkaan heppatytön tuntipostaus viihdytä minua kovinkaan paljoa. Eikä sen sinänsä tarvitsekaan, tällaiset postaukset kirjoitetaan aina ensisijaisesti itselle, ei blogin lukijoille.

En rääkkää Muuliblogin lukijoita juurikaan tämän enempää, videolle kokosin klippejä tunnilta. En valikoinut niitä mitenkään erityisen hyvistä tai erityisen huonoista kohdista vaan kriteerinä oli lähinnä se, että näyttiin videolla. On nimittäin aika pimeää tuossa kasin maissa illalla vaikka kentällä hyvät tuikut onkin. Kamerani ei kuitenkaan täydellisesti pysy mukana hämäräkuvauksessa, onneksi ei ravattu.


Opettajanamme oli Saara Toivonen, joka ei ollut minulle mitenkään entuudestaan tuttu. Hän on kuitenkin käynyt pitämässä tallillamme toiselle ratsukolle tunteja joten survoin röyhkeästi jonoon ja parin viikon whatsapittelun jälkeen hän olikin viimein tulossa tallillemme sellaisena ajankohtana, jolloin pääsin mukaan. Työt kun haittaavat harrastuksia vielä jouluun asti.

Saara ei ollut ehkä koskaan nähnyt muulia ratsuna. Pelottelin hänet tietenkin ensin, että tämä sitten voi lähteä eikä mitään äkkiliikkeitä keneltäkään. Kuvaajalle sanoin, että kuvaa sitten vaikka mitä tapahtuisi, muistin edelleen hyvin viikon takaisen ratsastustunnin, josta Muuli otti ja lähti ja kuskasi minut talliin. Nyt laitettiin muuten portti kiinni.

Tallilaiset jäivät katsomoon kentän laidalle, koska Muuli antaa yleensä hyvää viihdettä.

paitsi ei nyt.

Pyysin, että mennään vain käyntiä nyt eka kerta ja tunnustellaan vähän meininkejä.

Saara kertoi, että hänen puolestaan kaikki keinot, joilla voidaan ratsua kehua ja palkata, ovat sallittuja. Ensi kerralla otan siis vyölaukun messiin, koska sain viimeksi herkuilla tosi hyviä tuloksia aikaiseksi! Tällä ensimmäisellä tunnilla unohdin nimittäin palkitsemisen ihan kokonaan, oli niin jännittävää!

Saatiin hyvin simppeleitä tehtäviä kuitenkin jo alussa, mun piti pitää huoli, että Muuli kulki koko ajan samassa reippaassa tahdissa. Voin kertoa, ettei sen tahdin ylläpitäminen ole koskaan ollut niin vaikeaa kuin nyt valvovan silmän alla!

Sitten tehtiin pysähdyksiä ja käynnin tahdin muutoksia, niin että hiivittiin pari askelta ja sitten taas pätkä reippaasti mm lävistäjällä. Yhdessä kohtaa muuten unohdin mikä on lävistäjä. Saara varmaan mietti että ei helvetti, muulinomistaja, tällaisia paskatasoisia ne on!

Lisäksi Saara joutui piirtämään mulle kenttään kuvan loivasta kiemuraurasta, vaikka olisihan mun pitänyt muistaa mikä se on.

Miettikää, näistä lähtökohdista lähdetään hinkuttamaan raviohjelmaa tohon Rakelle keväällä! Ei ehkä kannata laittaa meille betsejä, ainakaan montaa.

Videon kuvauksesta kiitokset Aino Holmbergille!
Lue lisää

lauantai 10. marraskuuta 2018

Muulin marraskuinen viikko

Tuntuu siltä, ettei miltään tallikäynniltä tule joko riittävästi kerrottavaa tai riittävästi kuvamateriaalia. Varsinkin nyt pimeällä kuvamateriaalin saaminen on oikein erityisen haasteellista, tuntuu ettei kamerani kykene mihinkään vaikka valoa vielä olisikin. En pidä bloggaajana ollenkaan ajatuksesta kirjoittaa postausta siitä mitä tein Muulin kanssa mutta, että kuvittaisin postauksen ihan jollain muilla kuvilla. Haluan, että surkeakin kuva on edes siltä samalta päivältä ja tallikerralta, jotta sen voi edes hataralla aasinsillalla linkittää itse tekstiin.



Tämä viikko oli osaltani melko kiireinen. Tein kaksi iltaa kaupalla töitä ja nyt olen viikonlopun lomittamassa, eli palaan kotiin vasta sunnuntaina iltatallin jälkeen. Tallilla kävin siis kolmesti, mutta jokaisella kerralla oli kivaa tekemistä!

Lisäksi Muuli sai aktivointia myös tänään, kun sen toinen omistaja, eli mieheni, toi työkaverinsa ihailemaan Muulia.

Olen yrittänyt saada minulle ja Muulille ratsastuksenopettajaa. Nyt talvisaikaan, kun kentällä on "pakko" mennä pimeiden iltojen takia, olisi ihan järkevää tehdä siinä jotain järkevää, eikä vain kävellä alku- tai loppukäyntejä, joiden välissä on tehty 10 minuuttia "töitä".

Ensin yritin löytää opettajaa, joka ottaisi Smartumeita vastaan eikä olisi aivan törkeen kallis. Pian selvisi, ettei yhdistelmä ole realistinen ja voin lopettaa etsinnät. Eräs kaverini on todella etevä huutelemaan neuvoja kentän laidalta ja keskeltä ja hän onkin pitänyt minulle tunteja omalla hevosellaan joitain kertoja. Kaiken lisäksi hän asuu tallin lähellä. Kysyin, jos hän voisi ensihätään tulla pitämään tuntia. Samaan aikaan yritin nimittäin saada aikataulun synkkaamaan erään toisen opettajan kanssa, joka käy jo valmiiksi tallillamme pitämässä  tunteja. Vai pitäisikö sanoa valmennuksia, näiden sanojen käyttö herätti juuri hiljattain keskustelua Facebookissa. Itse olen tottunut nimittämään opettajan/valmentajan silmän alla tapahtuvaa ratsastusta ihan vain tunniksi.

Kaverini tulikin sitten maanantaina. Se oli melko "hyvä" ajatus siinä mielessä, etten ollut edellisviikolla käynyt Muulin selässä ollenkaan. Muuli on kuitenkin pääsääntöisesti sellainen, ettei sen käytöksessä ole eroa sen mukaan, miten se on liikkunut.

Tunnilta ei ole mitään kuva- tai videomateriaalia, joten siitä ei jäänyt kuin yksi juttu kerrottavaksi jälkipolville. Ensimmäisessä ravinostossa Muuli tikitti menemään ihan liian lujaa ja siinä ohjilla pidättäessäni tulin antaneeksi sille samalla lisää kimmoketta. Otin nopeasti oikean ohjan haltuuni, mutta koska Muuli oli jo ehtinyt lähteä, en saanut ohjaa riittävän lyhyeksi. Ensin Muuli kuskasi minua pienen ympyrän kentällä ja sujahti sitten tallia kohti ja suoraan ovesta sisään. Tallissa ei ollut ketään sisällä ja toinen kentällä ollut ratsukko jäi kentälle katsomaan menoa monttu auki.

En ole ihan hetkeen kumartunut niin nopeasti, kuin mitä tallin ovella tein. Puristin myös polvet kiinni, ettemme ota karmeja mukaan. Sisällä tallissa Muuli oli heti hallussa, käänsin sen pesarissa ympäri ja palasimme kentälle hyvässä yhteisymmärryksessä. Sen jälkeen otinkin vain ihan lyhyitä ravipätkiä ja Muuli meni oikein hyvin.

Muuli rauhoittui muutenkin nopeasti ja huomasin taas, miten tarkasti se seuraa istuntaani ja tekee juuri niinkuin olin tullut pyytäneeksi.

Seuraavana päivänä Tiina tuli jälleen paikalle. Olimme puhuneet juoksuttamisesta. Tiina on perehtynyt juoksuttamiseen astetta paremmin, tai siis pitäisikö sanoa maasta ratsastamiseen. Siihen, että liike on laadukasta ja Muuli myötää myös juoksuttaessa.

En löytänyt Muulin omaa kapsonia mistään, joten lainattiin tallikaverilta iberialaista kapsonia. Otin muutamia videoklippejä.


Alussa Tiina vain laittoi Muulin kävelemään reippaasti ja lopussa näkyy, että Muuli alkoi myödätä enemmän. Tiina käy nyt jatkossakin juoksuttamassa Muulia kerran viikossa. En nimittäin ole onnistunut löytämään (en ole kovin tarmokkaasti kyllä etsinytkään) itselleni hoitajaa. Satunnainen sunnuntaihoitajamme Sonja (joka blogiinkin vieraskynäili tekstejä) muutti nimittäin hieman kauemmas. Autottomana hänen on melko haasteellista kulkea tallillemme.

Haussa olisi jämäkkä aikuinen, joka ilman, että raha vaihtaa omistajaa suuntaan tai toiseen, olisi valmis touhuilemaan Muulin kanssa ja siivoamaan tarhan. Tarvitsisin itseäni paljon paremman ratsastajan, mutta ne eivät tällaisilla rupukasoilla ratsasta tai ainakaan vie eteenpäin. Ratsastuskoulun kasvatit taas ovat aivan poissuljettu Muulin kanssa. Ja sitten pitäisi olla vielä säänkestävä, sallin ohareita vain itselleni.

Meille sopisi aivan hyvin myös henkilö, joka tekisi myös vain maastakäsi.

No katsotaan, josko aikatauluongelmat helpottaisivat nyt kun Tiina aloittaa!

Tässä välissä olinkin sitten kaksi päivää iltatöissä, eli tein parina päivänä kevyet 13-14 tunnin työpäivät. Pari viikkoa sitten kassallani kävi muuten yksi blogin lukija! On aina tosi kiva, kun joku tulee aivan "väärässä" ympäristössä kertomaan, että lukee blogia ja tykkää siitä! Nyt kauppamme asiakkaissa on (ainakin) kolme Muuliprojektin lukijaa, tiedätte kyllä, ketä olette :)

Mitä omaan elämääni tulee, irtisanouduin kaupalta, mutta teen vuoroja vielä jouluun asti. On sitten enemmän aikaa Muulille mutta varsinkin sen toiselle omistajalle, jonka kanssa ei ihan kovinkaan paljon olla ehditty päiväsaikaan näkemään, vaikka asumme samassa osoitteessa.

Perjantaina oli minulla seuraava tallipäivä, joka alkoi heti iloisella  yllätyksellä, Muuliakin hoitanut Sonja oli käynyt Muulin tarhakaverilla ratsastamassa ja siivonnut tarhan! Kiitos!

Otin Muulin käytävälle, varustin ja menin kentälle (tässä luki aiemmin ajatushäiriön takia että tallille). Aloitin liinassa, eli laitoin Muulin kävelemään ensin reippaasti kentän pari kertaa ympäri ja otin hieman ravia ympyrällä. Tarkistin, että Muuli totteli käskyjä nopeasti ja ravasi mielellään (no mielellään ja mielellään) myös kentän märistä kohdista. On taas satanut koko viikon, joten kenttä oli joistain kohdista märkä, mutta isoja lätäköitä ei kuitenkaan ollut. Vettä oli vain kavion jättämissä painaumissa.

Juoksutuksen jälkeen jumppasin itseni selkään. Muulihan lähtee pyörimään heti, kun saan perseeni penkkiin, mutta tällä kertaa se pysähtyi tosi nopeasi, kun otin pienen pidätteen ulko-ohjalla. Seisoin siinä hetken sitten paikallaan ja annoin ohjaa, mutta jos Muuli lähti omin lupineen liikkeelle, otin toisen ohjan taas kireälle. Muutaman kerran se yritti ja sitten pystyin jo itse ratsastamaan sitä.

Muuli oli ihan stara! Koska maanantaina oli tunti, oli minulla paljon uusia ajatuksia mielessä ja kentällä ratsastamiseen tuli viimein jotain järkeä. Heristelin sormiani, puristin nyrkkejä ja muistin aina välissä myödätä ja silittää.



Mutta varsinainen läpimurto liittyi herkkuihin. Kerroinkin tästä jo Facebookissa, mutta kerrottakoot tämä vielä blogissakin.

Olenhan minä selästä palkannut Muulia ihan alusta asti, erityisesti jos se on hyvin pysähtynyt, mutta minusta ei ole oikeastaan koskaan tuntunut siltä, että se ymmärtäisi miksi herkku tulee. Se oppi kyllä kääntämään päänsä kenoon herkkujen toivossa. Se ei siis alkanut tarjoilla minulle erinomaisia pysähdyksiä, mutta käänsi pään kun vein käteni taskuun.

Minulla oli tällä kertaa litistettyä kauraa taskussa (Muulin uusi superherkku) ja siinä ratsastaessani olin pysähtynyt, seissyt paikallaan ja kun pyysin Muulia pohkeella eteen, se ottikin takaosalla askeleen sivulle. Okei, se ei tietenkään ollut se mitä halusin, mutta tajusin siinä hetkessä että tosiaan, oma painoni ei ollut selässä keskellä, joten Muuli teki aivan oikein. Kehuin Muulia kovasti.

Seistiin siis edelleen paikoillaan ja nyt selkeämmät avut, eli irrotin toisen jalan kokonaan ja painoin toisella kylkeen ja kyllä, Muuli väisti taas takaosallaan! Kehuin ja annoin herkun. Tuntui siltä, että se tajusi juuri siinä hetkessä, että ratsastajakin voi voimia herkkuautomaattina!

Sitten lisäsin vaatimustasoa, kolme askelta, neljä, aina välissä palkkaus ja Muulihan teki! Se melkein ravasi takaosallaan, kun tajusi homman kunnolla.

Ette nyt ehkä usko, mutta tämä kaikki tehtiin löysillä ohjilla ja Muulin etujalat eivät ottaneet askeltakaan. Siinä mielessä se tekikin liikkeen väärin, koska etujaloillakin kuuluisi oikeasssa etuosankäännöksessä stepata.

Toki Muuli kokeili myös lähteä eteen, jolloin erittäin pieni pidäte ohjista sai sen painon siirtymään taas taaemmas ja askel jäi ottamatta.

Se kokeili myös pakittamista (olin kehunut sitä kovasti pakittamisesta hetkeä aiemmin) ja annoin sen pakittaa löysillä ohjilla, mutta naputin samalla pohkeella kylkeen ja heti, kun se pysähtyi ja väisti takaosalla sivulle, lopetin naputtamisen, kehuin ja palkkasin.

Toinen suunta (väistö oikealle) oli hankalampi. Saimme siinä tehtyä neljäsosaympyrän. Tässä suunnassa Muuli oli lähdössä hanakasti eteen, eli tuntui, että se jännittyi enemmän eikä oikein  ymmärtänyt. Mutta kun saimme hienon neljäsosakäännöksen, palkkasin isosti ja jatkettiin ratsastamista.

"Temppu" olisi voinut olla mikä tahansa, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että nyt ekaa kertaa Muuli yhdisti tekemisen ja palkkauksen selvästi toisiinsa. Ja se selvästi yritti koko ajan enemmän ja paremmin, koska tiesi, mitä tekemällä herkku tulee. En tietenkään jatkossa halua että se kesken ratsastuksen alkaa kokeilemaan, että mitä tekemällä tulisi herkku, mutta ekalla kerralla on ihan ookoo napata liike muun seasta ja työstää sitä hetki, että se jää mieleen.

Tätä tapaa, "catch" käytetään ihan yleisesti naksutinkoulutuksessa. Esimerkiksi kun halusin opettaa kissaani menemään makuulle, eikä se millään malttanut mennä makuulle, kun minulla oli herkkuja. Vaihdoin taktiikkaa ja jäin vain odottelemaan, että se muiden puuhiensa ohella käy maahan. Sitten naksautin ja palkkasin. Viitisen kertaa kun "nappasin" liikkeen, pystyin yhdistämään siihen sanan maahan ja ottamaan mukaan treeneihin.

Supermuuli!

Ja tänään lauantaina Muulin toinen omistaja eli mieheni kävi tallilla työkavereidensa kanssa. Olivat kuvien perusteella taluttaneet Muulia kentällä ja yrittäneet saada sen nostelemaan palloa. Koska olin unohtanut sanoa tallinomistajalle, että tällainen jengi on ihan luvan kanssa leikkimässä ruualla,  tuli hän tietenkin paikalle tsekkaamaan tilanteen. Sitten hän olikin joutunut irtojuoksuttamaan Muulia, jotta yleisö näki sen jumalaisen askellajit.

Muulin toinen omistaja myös siivosi tarhan, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.




Naruriimun solmun sitomisesta pitää näköjään käydä vielä tehokurssi.




Lue lisää

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kuinka hankin Muulille vakuutuksen, osa 2

Kuva ei liity, mutta se on otettu joitain viikkoja sitten irtohypytykse aikana. Kuvat: Aino Holmberg

Kirjoittelin muulieläinten vakuuttamisesta jo aikaa sitten. Tuolloin vakuutus jäi hankkimatta, mutta tuon jälkeen se hankittiin. Nyt kerron, mistä ja miten.

Otin tuolloin käsittelyyn viisi vakuutusyhtiötä, joilla oli ainakin jotain vakuutuksia tarjolla kavioeläimille ja tässä ovat soittelukierroksen tulokset. Meillä oli tuolloin ja on vieläkin asuntolaina OP:ssa.
  • OP - selvä EI muuleille, vaikka kerroin että vaihdamme tarvittaessa vakuutukset muualle
  • If - onnistuu, jos ottaa laajan kotivakuutuksen, joka antaa vastuuvakuutuksen myös muulille
  • LähiTapiola -vastuuvakuutuksen saa vain, jos on kotivakuutus
  • Pohjantähti - onnistuu jos ottaa kotivakuutuksen.
  • Fennia - onnistuu hevosvakuutuksena jos ottaa kotivakuutuksen
Eläinlääkärikuluvakuutusta en ollut missään vaiheessa tosissani Muulille hankkimassa. Lähinnä sellaisen olemassaolo olisi ollut "hip ja cool", mutta loppupeleissä pelkkää rahanmenoa. Vakuutuksethan eivät nykyään tunnu korvaavan kuin äkkinäisiä tapaturmia, yhden kerran. Samaan jalkaan ei siis saa tapaturma sattua kahdesti. Vakuutusehdot myös kiristyvät koko ajan ja samalla hinnat nousevat. Kirjoittelin jo aikaa sitten, että jos Muuli loukkaa itseään riittävän pahasti, ei sitä lähdetä epätoivoisella ähkyleikkauksella operoimaan. Leikkauspöydän sijaan se operoidaan teurastamoissa kivoihin pieniin vakuumipakkauksiin.


Vaikka vastuuvakuutus ei korvaa mitään oikeita vahinkoja eikä oikeastaan tarkoituksellakaan tuotettuja vahinkoja, on silti monilla talleilla ehtona, että se on hevoselle/muulille/aasille hankittu. Se korvaa teoriassa kolmannelle täysin ulkopuoliselle ihmiselle tapahtuneet vahingot. Se ei korvaa, jos Muuli sattuu monottamaan minua tai jotain sen hoitajaa tai tallinpitäjää. Mutta jos se tarhaan taluttaessa monottaa jotain ihan randomtyyppiä, niin tämän sairaalakulut menisivät vastuuvakuutuksesta. En voi siis kolaroida omaa autoani ja väittää Muulin moukaroineen autoani.

Suunnilleen vuosi sitten palasin vakuutusasiaan ja olin yhteydessä LähiTapiolaan uudestaan. Olisi edelleen helpointa ottaa vastuuvakuutus ja henkivakuutuskin sieltä, jos olisin SRL:n jäsen, jota en ollut. Olin kuitenkin valmis liittymään, jos saisin vakuutuksen.

LähiTapiolasta sanottiin minulle kuitenkin erittäin topakasti painottaen, että he tarjoavat vain HEVOSvakuutuksia.

Mieheni soitti Osuuspankkiin samasta asiasta ja uhkasi jälleen kilpailuttaa asuntolainan, sieltä sanottiin että tervemenoa. Osuuspankissa meillä oli siis kotivakuutus.

Otin palkokasvin syvälle nenääni ja laitoin SRL:lle viestiä Facebookin kautta, että miksi heillä on yhteistyökumppanina LähiTapiola, joka vakuuttaa vain hevosia. Minullahan on mahdollisuus kisata Muulin kanssa kaikissa kisoissa Suomessa ja sitä varten pitää liittyä ratsastusseuraan, mutta en kuitenkaan pääse muulinomistaja hyötymään kaikista jäseneduista.

Ihme ja kumma, SRL lupasi viedä asian eteenpäin ja viikon kuluttua minulle soitettiin LähiTapiolasta! Ystävällinen virkailija kertoi, että he täsmentävät ohjeistusta talon sisällä ja että pitkäkorvia kyllä vakuutetaan jos vakuutuksenottajalla on puljussa muita vakuutuksia tai tämä on SRL:n jäsen. Samat edut siis kuin hevosenomistajallakin. Ainoa miinus on, ettei pitkäkorville saa laajaa eläinlääkärikuluvakuutusta, mutta kuka hullu sellaisen enää nykyään edes ottaa.

Tässä välissä oli kuitenkin ehtinyt kotirintamalla tapahtua seuraavaa: kotivakuutus oli kilpailutettu ja vaihdettu Ifiin, jossa Muulin vastuuvakuutus maksoi 20 euroa vuodessa ekstraa.

En siis liittynyt ratsastusseuraan enkä ottanut vastaan LähiTapiolan palveluita, vaihdoimme vain kotivakuutuksen fiksumpaan yritykseen. Osuuspankin bonuksetkin säilyivät.


Lue lisää

perjantai 2. marraskuuta 2018

Testissä Boa horse boot + irtojuoksutuskuvia


Ostin käytetyt Boa Horse Bootsit ja sain ne viime viikolla haltuuni. Bootsit tulivat Belgiasta tutun muulinomistajan kautta. Hän on hyvä etsimään edullista tavaraa paikalliselta nettikirpputorilta ja nyt hän löysi Boat. Hiplasin Boa bootseja hänen luonaan syksyisellä muulimatkalla ja hän kehui, että ne ovat sopineet erityisen hyvin muulille. Hän joutuu pitämään niitä joskus PRE-muulillaan, joka ajoittain arkoo tiellä. Erityisesti kuulemma keväisin.

Pian hän sitten löysi bootsit ja tilasi ne. Myytävät bootsit olivat kokoa 0, kun taulukon mukaan Muulille sopiva koko olisi pienempi eli 00. Nathalie yhdistikin bootsitoimitukseeni kaksi omaa bootsiaan, jolloin sain paketissa yhden parin pienintä kokoa ja yhden parin toisiksi pienintä kokoa. Muulin kavion pituus on 10 cm ja leveys 9. Taustatietona kerrottakoot, että meidän ensimmäiset sopivat bootsit ovat Flex Hoof boots 100, eli ne sopivat kavioon, joka on 10 cm pitkä.


Suurella innolla testasin Boa bootseja irtojuoksutuksen merkeissä. Isommat bootsit olivat melkein uudet, pienempiä Nathalie oli itse käyttänyt, mutta nekin olivat todella jämäkät ja täysin ehjät. Ensifiilis olikin että "ovatpa nämä painavat ja paksut!". Vertaan niitä siis Flexeihin, jotka ovat paljon kevyemmät ja sirommatkin.

Pohjia vertaillessani Boat eivät olleet menettäneet pohjakuviointiaan ollenkaan Flexeihin verrattuna, mutta kun Flexien pohjamateriaali on enemmänkin kuminen, on boan pohja erittäin kovaa muovia. Mieleeni tuli heti se, että mitenköhän liukas Boa on märällä asfaltilla? Sitä en kuitenkaan ole vielä testannut.

Boat eivät noin päältäpäin näyttäneet kovin massiivisilta. Esimerkiksi Simple bootsit ovat omasta mielestäni paljon "kolhomman" oloiset kuin Boat.

Kokotaulukko hämäsi ja bootseista se suurempi koko, eli 0, oli Muulille sopivampi, kuin 00. Laitoin eri kokoiset bootsit ristikkäsiin jalkoihin, vaikka usein takakaviot ovat hieman etukavioita pienemmät. Muulilla kaikki kaviot tuntuivat olevan saman kokoiset, eli pienempi bootsi oli yhtä hankalaa saada sekä etu- että takakavioon. Bootsi kuitenkin meni jalkaan ilman kovin suurta taistelua ja pysyi paikoillaan erittäin napakasti. Suuremmat bootsit tuntuivat ihan yhtä napakoilta, vaikka niiden kokoeron näki kyllä silmälläkin.

Monojen pukeminen oli helppoa, paitsi siis tietenkin aavistuksen liian pienten takabootsien. Näissä on plussaa ehdottomasti se, ettei monoissa ole tarroja, vaan kiristys tehdään yhdestä kiekosta. Voisin kuvitella, että nämä pysyvät löystymättä päällä hamaan tappiin asti. Toki tuo vaijerisysteemi voi hajota, mutta jos se pysyy kunnossa, ovat nämä sopivat monot myös hankitreeneihin. Näihin saa myös hokit.

Bootsit kiristetään bootsin päällä olevasta rullasta kiertämällä. Se kiristää vaijereita ja bootsi painautuu kaviota vasten. Lopuksi kiristysnupin päälle laitetaan muovinen suojus.

Kuvat on valitettavasti otettu testauksen jälkeen. Siksi bootsit ovat aivan hiekkaiset.




Paras paikka kokeilla bootsien jalassapysyvyyttä (tämä on monilla ongelma kun buutsit katoavat metsään) on päästää eläin kentälle irtojuoksemaan. En tehnyt tässä poikkeusta.

Muuli irti ja kovaa ravia!

Ensimmäisellä kierroksella Muuli oli selvästi hieman hämillään siitä, mitä sillä oli jaloissa. Se myös polki monta kertaa takasillaan etusten päälle. Kopse kuului, kun bootsit osuivat toisiinsa. Jonkin ajan päästä kopse loppui ja Muulin liike näytti melkein normaalilta. Se ei liikkunut niin hyvin, kuin mitä se liikkuu irtona kokonaan ilman bootseja, mutta se teki ihan samanlaisia tiukkoja käännöksiä sun muita, kuin tekisi ilman monojakin.

Ilma oli sateinen ja kentän pinta oli sateen takia kostea. Vettä ei kuitenkaan ollut kertynyt suuriksi lätäköiksi.










Olin yllättynyt, kuinka suurilta bootsit näyttivät Muulin jaloissa! Ne eivät siis ennen pukemista olleet mitenkään erityisen massiiviset, mutta jaloissa ne olivat tosi suuren oloiset. Ehkä päällä oleva nuppikin loi sitä vaikutelmaa.

Irtojuoksutuksen jälkeen oli aika irrottaa bootsit. Irroittaminen oli jälleen helppoa, nuppisuojus irti, nuppi "ulos" ja läppä aukeaa. Bootsien sisälle oli kertynyt aikamoinen määrä vettä ja hiekkaa vaikka kentällä ei seissytkään vesi! Gaitersit olisivat apu tähän, mutta en saisi bootseja Muulille ollenkaan jalkaan, jos survoisin väliin vielä gaitersit. Tai ehkä pitäisi vähän rankemmalla kädellä vuolla kavioita.








Muulin vuohiskarvat olivat vuohiskuopasta täysin sileät ja takuttomat. Karvat olivat kuitenkin menneet sekaisin tuosta kavion päältä, johon läppä tulee. Läppähän on ainakin Muulin kavioon melko korkea, joten ei ihme, että karvat sotkeentuvat irtojuoksutuksessa.

Lopuksi huuhtelin hiekkaiset bootsit vesiletkun alla. Siinä kyllä mietin hetken, että onko ihan ok huuhdella ne kokonaan vai kärsiikö kiristyssysteemi sen takia? Uskaltaako näitä upottaa ollenkaan vesiämpäriin perusteellista pesua varten?

Bootsit lähtivät hyvin hiekasta puhtaaksi ja kuivuivat kuivaushuoneessa nopeasti.

Jatkan testausta vielä ratsain ja maastossa ja kerron käyttökokemuksista myöhemmin lisää.

Koska näiden koko oli ihan riittävän sopiva, jäävät ne kuitenkin meille käyttöön, enkä laita vahinkoa kiertämään. Jätän nämä varmaan kevätbootseiksi (jos Muuli jatkossakin aristaa keväisin kavioitaan) kun Flex Hoof Bootseihin ruuvaan ihan pian nastat takaisin, jotta voin käyttää niitä jäätikkökeleillä. Siihen tarkoitukseen ne alunperin hankinkin ja siinä ne toimivat erinomaisesti!

Muuli on nyt jo pari kuukautta ollut ratsastuksessa ilman bootseja eikä se ole arkonut maastossa ollenkaan, joten en ole sillä myöskään bootseja käyttänyt.

Tässä ovat vielä kuvat Muulin kavioiden mittaustuloksista. Kuvat ovat vuoden takaa.



Lue lisää

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Muulimenot lokakuussa 2018

Menot

Syyskuun tallivuokra 415e (sisältää tarhansiivouspalvelun)
VetCare e-vitamiini 500 ml 43,17 euroa
Eskan platinum fleecepintelit 19e (täysi heräteostos, ajatuksena käyttää kuvaussessiossa)
Easyboot epic-nastabootsit 000 2 kpl nastoineen käytettynä 108e (nämä ovat uudestaan myynnissä koska olivat aivan liian pienet)
Boa bootsit 4 kpl käytettynä kaikkine osineen 150e
Studmuffins-herkkuja 7,5e
Matolääke 22e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -764,67e

apua.. Onneksi noi bootsit oli mun tietämyksen mukaan edullisia, eli saan niistä varmasti ainakin 50% takaisin, kun laitan vahingot kiertoon. Eihän minulla ole mitään ongelmaa nykyisten Flex Hoof Bootsienkaan kanssa, mutta erilaiset bootsimallit kiinnostaa ja nyt minulla on kolme ihan erimallista monoa testauksessa.

Muistiin merkittäkööt

Matolääke Equimax koko tuubi 23.10.2018.





Lue lisää

tiistai 30. lokakuuta 2018

Muulin lokakuu kännykkäkuvien kera

Muuli irtojuoksutuksessa Boa bootsien ja uusien suitsien kanssa. Tämä kuva ei nyt poikkeuiksellisesti ole kännykkäkuva, mutta postauksen alkuun piti saada jotain edustavaa.
Lokakuu näyttää perinteisesti olevan Muuliprojektin sisällön kannalta heikoin. En ole tässä kuussa kirjoittanut yhtään perinteistä blogipostausta, joka kertoisi siis sen päivän harjoitteista Muulin kanssa. Pimeyden ja sateuden takia en ole pyytänyt kuvaajaa paikalle ja omia kiireitäkin on ollut ihan kiitettävästi. Jotain me kuitenkin ollaan tehty ja vaikka kuukautta on vielä huominen jäljellä, julkaisen tämän jo nyt. Muulilla on huomenna vain raspausta tiedossa.

Kuun alussa hain Muulin takaisin kotitallille. Olinhan saanut hiljattain pikku-e-kortin, joten otin tallilta trailerin ja ajelin Porvooseen. Peruutin trailerin mielestäni tosi hienosti kentän portista sisään. Sitten talutin Muulin trailerin luo ja laitoin kentän portin kiinni. Auto jäi siis ulkopuolelle ja traileri sisäpuolelle. Muuli ei pääsisi haneen ja auto olisi suojattu. Ihan kuin nyt muutenkaan kamalasti suojelisin autoani.

Muulin vinssasin autoon ja kuskasin kotiin.


Muulin palautin suoraan karsinaan ja tämä olikin ensimmäinen yö kesän jälkeen, kun se oli yön sisällä. Muulin sisäruokintakausi alkoi siis lokakuun alussa.

Olimme tallilta lähettämässä loimia pesulaan. Minä olin pessyt melkein kaikki kesällä pihalla, painepesurilla. Minulla piti kuitenkin olla yksi siniruudullinen pesämättömänä jossain, mutta en vain ensin löytänyt sitä. Sen sijaan löysin alla olevan loimen, jota en todellakaan muistanut hankkineeni. Todennäköisesti olin sen kuitenkin Muulille ostanut, koska se oli melkein oikeaa kokoa, kunhan teen ensin pienet lapalaskokset. Postasin kuvan blogini Facebook-sivulle ja kysyin, onko jollain jotain tietoa loimesta. Selvisi, että olin ostanut sen Reetalta ja se kuului aiemmin Koo-ponille.

Myöhemmin löysin myös siniruudullisen loimen ja laitoin sen pesulapussiin.
Tutustuin aiheeseen sierainten nostelu ja tein siitä oikean postauksenkin. Kamerani on täynnä kuvia, joissa yritän saada sieraimen nostelun oikein erityisen hyvin mukaan kuviin. Tätä ennen olin tehnyt kentällä maastakäsittelyä Muulin kanssa. Tähän sieraimen nosteluun en löytänyt mitään kaikenkattavaa selitystä, mutta nyt hevosten rauhoittaviin sifnaaleihin tutustuttani, tämä on varmaan yksi niistä. Eli muuli ilmentää tässä stressitason laskua. Muita eleitä voisi olla suulla mutustelu ja silmien hidas räpyttely. Rahoittavista signaaleista kannattaa lukea Katariina alongin blogipostaus. Haluan käsitellä tätä jotenkin omassakin blogissa, mutta aihe on tosi laaja. Kestää siis hetken.


Ruotsin Aasiyhdistys on tekemässä kirjaa aaseista ja muuleista ja he pyysivät eräällä foorumilla kuvia kirjaa varten. Laitoin heille kuvat muulin kavioista ja tässä testailin, saanko kännykkäkameralla hyvää kuvaa kavion etuprofiilista. Tästä siis näkyy miten sylinterimäinen muulinkin kavio edestä on.
Puhuttiin tallilla oljen hankkimisesta, koska se alkoi olla lopussa. Heinäntuottajamme toi maistiaiseksi kourallisen täysviljasäilörehua, joka on siis "raakana" kaadettua ja paalattua viljaa. Siinä on siis sekäviljakasvi että jyvät mukana ja tätä käytetään nautapuolella. Hevospuolella ei Suomessa tietääkseni tätä syötetä. Tämä on siis energia- ja tärkkelyspitoista sapuskaa. Muulille maistui kyllä hyvin, eikä ihmekään.

Joskus Facebookissa on kuvia, joissa hevosen hammasvälit ovat täynnä viljan vihneitä. Näissä tapauksissa on saatettu Suomessa luulla, että vihneet ovat tulleet oljen syönnistä, mutta syynä on juuri tämä täysviljasäilörehu, jota jenkeissä hevosille syötetään. Muutenkin oljen ja sokerien kohdalla sekaannusta on voinut juuri aiheuttaa tämä tällainen rehu, jonka sokerit ja tärkkelykset ovat tietenkin korkeat. Tämän on sitten luultu tarkoittavan olkea.

 
En ole kovin paljoa kentällä ratsastanut, mutta parina päivänä olin sielläkin. Lokakuussa alkoi olla jo aika hämärää illasta ja tämä oli ensimmäinen ratsastus, kun kentän valot piti laittaa päälle. Treenattiin Muulin kanssa paljon selkäännousua ja ratsastuksessa sitten paikallaan kaikessa rauhassa seisoskelemista. Menin vain pari raviympyrää ja lopuksi kävelin omat loppukäynnit samalla kun tallikaveri teki alkukäyntejään. Mentiin monta kierrosta rinnakkain ja jauhettiin paskaa.

Muuli myös kakkasi kentälle ja otin nämä kuvat siivouksen jälkeen kun Muuli sai kuvan oton ajan toimia talikkotelineenä. En tiedä, miten se olisi reagoinut, jos se olisi liikkunut ja talikko olisi kaatunut kenttää vasten. Älkää siis hyvät lukijat tehkä näin kotona.

Oljesta puheenollen otin taas karsinassa kuvan oljen syömisestä. Muulilla on siis öisin karsinassa vain olkea, se ei siis saa iltaheiniä ollenkaan. Päivällä tarhassa se on sitten pelkällä heinällä, mutta ei vapaalla heinällä.
Ostin käytettynä kuvan loimen ja se onkin ensimmäinen tällainen kalliimpi loimi. Olen etsinyt juuri tällaista kevyesti topattua (50g) sadeloimea korvaamaan fleecevuoriset hirvitykset ja sitten ilmoitus tuli Facebookissa vastaan. Koko oli Muulille hieman reilu, mutta käytettyjen loimien suhteen ei voi olla liian kranttu. Ompelin loimeen lapalaskokset molemmille puolille ja tässä otin kuvat lopputuloksesta Muulin päällä. Ennen ompelutyötä loimi oli kaula-aukosta 20 cm pidempi ja loimi valui sään ja lapoken taakse. Nyt se pysyy napakasti omalla paikallaan ja istuukin mielestäni paremmin.

Käytiin me lokakuussa maastossakin. Nämä kuvat otin yhdeltä oikein erityisen kivalta maastolta, jolla oltiin Elsan kanssa. Aurinko paistoi ja oli melkein T-paitakeli. Tämä taisikin olla syksyn viimeinen lämmin päivä.

Löydettiin yksi uusi metsäpolku, joka ei tosin valitettavasti vienyt mihinkään, eli jouduttiin sen päässä kääntymään takaisin.

Ostin Back on Trackin kypärän viime kuussa. Kirjoitan kypärästä blogiin tarkempaa analyysiä, kunhan saan ajettua sen sisälle, mutta ainakin näillä käyttökokemuksilla se tuntuu huippuostokselta. Se ei ollut mielestäni kallis, vaikka aiemmin olenkin käyttänyt ihan tyytyväisenä satasen maksavia Lami-Cell-kypäröitä. Edellinen kypäräni oli ostettu käytettyna Facebook-kirpparilta 30 eurolla. Muistakaas taas varsinkin alaikäiset blogin lukijat, kypärää ei koskaan pidä ostaa käytettynä.

Botista maksoin noin 170 euroa, koska sain sen hyvällä alennuksella.



Maaston jälkeen Muuli oli ottanut lämpimänä päivänä pienen hien pintaan, joten päästin sen kentälle piehtaroimaan ennen kun vapautin sen tarhaan.

Olin ostanut tallille 12 paalia olkea. Nämä on tehty vanhempieni pellolta, mutta pellot on vuokrattu naapurille. Naapuri siis paalasi nämä oljet käyttöömme. En ole aikaisemmin tutustunut muoveissa olevaan olkeen, mutta ensivaikutelma oli hyvä. Olki oli pölyämätöntä, hyvän hajuista ja maistuvaa. Niin, ja kosteaa. En ole vieläkään saanut lähtetettyä näytettä Seilabiin, mutta kuiva-ainepitoisuus on jotain esikuivatun tapaista.

Muovitettu olki on säilytyksen kannalta erittäin kätevää, avaamaton paali saa olla taivasalla. Toki mietin koko ajan, että kuinkakohan nopeasti tämä alkaa mennä huonoksi ja puolentoista viikon kuluttua siinä näkyikin jo päällä hometta. Ne alueet on onneksi helppoa ottaa pois, mutta onhan siinä tallinpitäjällä lisätyötä ja tulee turhaa hävikkiä.

Ajattelin jo, että seuraavan paalin avaan talikolla ihan kokonaan ja käyn pyörittelemässä, niin ei ala mennä huonoksi. Paali ei kuitenkaan alkanut lämmitä sisältä, vaan home taisi johtua kosteudesta.

Alla oleva kuva näyttää vain, kuinka pieneen koloon sain peruutettua peräkärryn.
Olin ostanut joskus Puuilosta jättikokoisen heinäverkon ja vaihdoin sen nyt Muulin karsinaan. Tähän mahtuu useamman päivän oljet samaan aikaan, joten verkkoa ei tarvitse joka päivä täyttää. Tämä uusi olki on myös tosi maistuvaa ja senkään takia hävikkiä ei tule niin paljon kuin vanhasta ihan kuivasta oljesta. Eli vaikka osa oljesta homehtuukin, taitaa hävikin määrä olla silti paljon pienempi nyt kuin aikaisemmin.
Löysin tori.fi:stä Muulille sopivat bootsit, tai siis nämä olivat taulukon mukaan sopivat 10 cm pitkään kavioon. Koko on siis 000 ja merkki on Easyboot Epic. Mutta kun sovitin näitä Muulille ja vaikka kuinka jumppasin, olivat nämä ihan liian pienet. Sopivampi koko olisi ehkä 00 tai 0, mutta en usko, että tämä bootsimalli olisi lähtökohtaisesti Muulille sopiva. Nämä olivat sellainen heräteostos jonka tein, koska myyntihinta oli aika edullinen muutaman kerran käytetyistä monoista. Tutustun näihin vähän lisää ja laitan sitten vahingon kiertoon.
Lokakuussa oli myös HIHS, jossa olin kahtena eri päivänä. Muuli ei sinänsä näihin bileisiin liittynyt...
..paitsi että ostin sille pussin Stud Muffinseja, joiden pitäisi olla oikein erityisen hyviä heppaherkkuja. Muuli kyllä söi paskakikkareen näköisen ja kokoisen melassilta tuoksuvan palleron, mutta ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen hurmioitunut. Kuiva leipä ja kaura tuntuvat toimivan parhaiten.
Otin vielä verrokkikuvia Muulilla jo olevista Flex Hoof Botoseista ja Epiceistä. Näiden pitäisi siis olla taulukon mukaan samaa kokoa, mutta eivät ne ole. Bootsikaupoilla onkin tärkeää tietää, ovatko mitat bootsin sisämitat vai sinne sopivan kavion mitat. Muulin kavion pituus on 10 cm, Epicin sisäpituus 10 cm ja Flexin 11 cm. Ilmeisesti ainakaan Muulin kohdalla bootsin pitää olla aavistuksen suurempi sisämitaltaan kuin mitä kavio on. Mutta ei tätäkään voinut tietää ennen sovittamista.
Tilasin Muulille mittatilaussuitset. En ole ostanut sille koskaan uusia ja kalliita suitsia, vaan varusteeni ovat kaikki käyettyinä ostettuja tai saatuja. Mittasin kesällä Muulin pään ja sillä käytössä olevat mustat suitset ja laitoin mitat Johanna Hietaselle Ahlfors Leatheriin ja nyt sain ensimmäiset tuotteet, suitset ja mäkivyön pehmusteen. Tosin pehmustetta katsellessani mietin, että olisi pitänyt tilata koko mäkivyö uudestaan, olisi tullut melkein samoilla työtunneilla.

Suitsista ja mittatilaustuotteista kirjoitan kattavan postauksen myöhemmin.

Sovitin suitset pikaisesti tarhassa päähän ja huomasin, että niskaosa on hieman liian pitkä jolloin otsapanta on liian alhaalla. Se ratkesi sillä, että vedän sitä hieman pehmusteen päälle. Samalla se pysyy siinä jämäkästi. Johanna joutuu valitettavasti tekemään turparemmin uusiksi, mokasin sen mittauksessa pahasti.


Kuun lopussa sain vielä Belgiasta postitse Boa bootsit. Kävin viime kuussa vierailemassa mm Hepscheid Longear Trails-tallilla ja tutustui Nathalieen. Hän on kova shoppailemaan hyvien tarjousten perässä paikallisessa ebayssa ja lupasi, että jos vastaan tulee hyvä tarjous Boa bootseista, hän ostaa ne minulle. Hän käyttää näitä oman PRE-muulinsa kanssa. Pian siellä olikin sopivat bootsit myynnissä ja sain ne postissa. Maksan bootsit ja postit tietenkin, mutta kauppaa on helpompi käydä, kun myyjän kanssa keskustelee joku, joka osaa kieltä.

Sovitin monoja Muulille ja ne olivat aika painavat ja isot Flexeihin verrattuna. Muuli kolauttelikin niitä jonkin verran, kun päästin sen kentälle irti. Siinä rallitellessa näkee mielestäni parhaiten, että pysyvätkö monot mukana.

Näiden kanssa kävi sama kuin Epicien kanssa. Koon piti olla sopiva, mutta olikin tosi nafti. Näissä bootseissa on kaksi 00 ja kaksi 0-kokoa. Näistä 00 on taulukon mukaan Muulille sopiva, mutta ne sain hädintuskin jalkaan tiukkuuden takia. 0 oli sopiva. Ei 00 ollut kuitenkaan niin pieni, etteikö sitä voisi käyttää, mutta nyt voin pitää etusissa isompia ja takasissa pienempiä. Tai sitten vain vuolen kaviota vähän rohkeammin.

Ajattelin, että Flexit saavat toimia talvimonoina, laitan niihin nastat takaisin, ja nämä ovat sitten kesämonot. Boat olivat tosi hyvässä ja siistissä kunnossa ja sain myös 4 uudenveroista gaitersia. Botosit ovat kuitenkin niin napakat, etten saa näitä jalkaan ollenkaan gaitersien kanssa.
Julkaisin Facebookissa videopätkän irtojuoksutuksen lopusta. Muulilla on päässään myös ne uudet suitset.
Hihssin ja muiden menojen takia Muulin ratsastaisessa oli pitkiä puolentoista viikon taukoja, mutta kuun lopussa käytiin vielä Elsan kanssa maastossa. Oltiin sovittu päivä etukäteen, joten ei auttanut perua, vaikka lämpöä oli asteen verran ja satoi räntää. Siellä mentiin tuulessa ja tuiskussa 5 kilometrin käyntipohjainen lenkki. Yksi pieni laukkaspurtti otettiin kotimatkalla ylämäkeen.

Tallinomistaja otti meistä kuvan, kun palasimme takaisin.

Kuva: Heidi Blom
Lue lisää