sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Okra 2019 nähty ja koettu, mutta paras oli ponikärryjen eteen valjastettu lehmä!

Valtteri Änkö Ikaalisista ajaa usein kyyttölehmällä tapahtumissa. Tällä kertaa hän on Oripäässä Okra maatalousnäyttelyissä ja ihastutti näyttelyvieraita ajamalla yleisön joukossa kyytöllä. Kyytöllä on päällään pikalukolliset ponikoon silavaljaat ja suussa sillä on ihan oikeat kuolaimet.
Valtteri Änkö ilahdutti vierailijoita ajelemalla yleisön joukossa kyyttönsä kanssa!
Okra on Oripäässä kahden vuoden välein järjestettävä suuri maatalous- ja konenäyttely. Alkunsa Okra sai kuulemma koneista, mutta nykyään lentokentälle rakennetulla messualueella on runsaasti myös eläimiä ja muuta kivaa nähtävää kaltaisilleni ei-niin-traktoreista-innostuville messukävijöille. Tänä vuonna Okrassa oli mm karjanäyttely!

Hevosille oli kokonaan oma areena, mutta hevospuolen näytteilleasettajia ei kuitenkaan ollut kovin paljon. Hevosesitykset saivat kuitenkin ihan mukavasti katsojia ja hevosten karsinoilla kävi koko ajan kuhina.

Me hengailimme Sannan kanssa messualueella ja kuvasin myös hänen ja muiden karjapaimenten esitykset. Ensimmäisessä karjanajossa Sanna suostui jopa pitämään GoPro:ta, niin sain videoon kivoja pätkiä. Videoista on tarkoitus koota Sannalle ja muille vielä parempi video karjanajon demosta, joten pelkästään omaa vlogiani varten Sanna ei sentään kameraa käyttänyt!

Sanna Liimatainen esittelee lännenratsastusta Okrassa 2019
Sanna Liimatainen hevosensa kanssa

Sanna Kauppinen ja Sanna Liimatainen lännenhevostensa kanssa Okrassa 2019

Dancer on Sanna Kauppisen omistama paint-ruuna. Se on menestynyt lännenratsastuskilpailuissa ja se on erinomainen karjanajossa. Paint-hevoset ovat alunperin olleet kirjavia quarter-hevosia, mutta niiden jalostus eriytyi omakseen jo vuosia sitten ja nykyään quarter ja paint ovat omat rotunsa.
Sannan hevonen Dancer
Okra on iso, siis todella iso. Suurin osa näytteilleasettajista on tuonut paikalle koneita, mutta muillakin alueilla riitti katsottavaa. Atriat sun muut tarjoilivat maistiaisia, messuravintolat ihan oikeaa ruokaa ja lakuja oli joka nurkalla. Jymy-jäätelöä yritimme etsiä, mutta ostimme kinuski-suolapähkinäjäätelömme jonkin pienen jäätelöputiikin tiskiltä.

Paikalla oli runsaasti myös "torimyyjiä" ja rahansa olisi varmasti saanut hassattua, jos olisin käynyt jokaisen teltan läpi, onneksi sellaiseen ei ollut aikaa eikä niin mielenkiintoakaan! Työvaatteita myytiin myös paljon, mutta suurin osa vaatteista oli valitettavasti miesten kokoa. Navettahaalarit olisivat kiinnostaneet, mutta ne jäivät ostamatta kun loppupäivästä tulikin hieman kiire!
ArcticVet on 2019 perustettu uusi yritys, joka tuottaa hoitotuotteita eläimille. Tuotteita on ötökönpuremiin, muihin ruhjeisiin ja ne myös karkoittavat hyönteisiä.
ArcticVet oli mielenkiintoinen uusi tuote. Ötökänpyremiin ja muihin hiertymiin tarkoitetuissa hoitoaineissa oli mm pihkaa!
Messujen hienoin juttu oli ehdottomasti ponikärryjen eteen silavaljailla kiinnitetty kyyttö! Jälkikäteen sain tietoa, että se oli Änkön tilalta Ikaalisista ja kuulemma enennkin messuhulinoissa ollut mukana. Enkä epäile yhtään, niin coolina se oli ihmisvilinässä! Matka oli tosin nykivää, kun rapsuttelijoita oli joka puolella. Hauska yksityiskohta, lehmän silmät pullistuivat päästä aina, kun se pisti vetovaihteen silmään!

Sanna, toinen Sanna ja Kenneth esiintyivät hevosareenalla kahdesti päivässä. Ensin he demosivat hieman lännenratsastusta ja Sanna kertoi lajin syntyhistoriasta. Toinen Sanna näytti reining-liikkeitä ja Kenneth yritti kovasti lassota leikkilehmää. Ehkä se kerran jäikin lassoon.
Lännenratsastus on saanut alkunsa karjatyöskentelystä. Okrassa 2019 esiteltiin karjanpaimennusta hevosten kanssa kahdesti päivässä. Sanna Liimatainen antaa hiehoille painetta ja saa ne liikkumaan pois kujasta.

Kenneth Puskala esiintyy karjanäytöksessa Okra 2019 maatalousnäyttelyissä

Kenneth Puskala esiintyy karjanäytöksessa Okra 2019 maatalousnäyttelyissä

Sanna Liimatainen ja Kenneth Puskala demosivat karjanajoa hevosten kanssa Okrassa 2019

Kenneth Puskala esiintyy karjanäytöksessa Okra 2019 maatalousnäyttelyissä
Karjanajo oli kuitenkin paljon mielenkiintoisempaa. Areenalle otettiin kuusi hiehoa viereisestä aitauksesta ja niille rakennettiin kaksi kujaa tai karsinaa. Kolme ratsukkoa siirteli nautoja laumana ja pari kerrallaan paikasta toiseen ja tätä työskentelyä oli jälleen ilo katsoa! Se myös kiinnosti Okran kävijöitä. En ollut nimittäin ajoissa aidalla kamerani kanssa ja olikin haasteellista saada paikka aidalta kuvaamista varten!

Okra ja Farmari ovat aina vuorovuosina ja Farmari on ensi kesänä Mikkelissä heti heinäkuun alussa. Sinne onkin muuten jo alustavia suunnitelmia ja niihin liittyy myös Muuli!
Sanna Liimatainen, Kenneth Puskala ja Sanna Kauppinen Okrassa.
Sanna Liimatainen, Kenneth Puskala ja Sanna Kauppinen Okrassa.

Lue lisää

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Tyrkky, tyrkympi, Muuli - eli kaikki lehtijutut, missä Muuli on ollut mukana.

Helsingin sanomat tai oikeastaan toimittaja Jael Nyman kirjoitti minusta ja Muulista tosi kivan jutun Hesarin verkkoon toukokuussa. Juttu on mielestäni oikein hyvin onnistunut ja ainakin lähipiirini on sanonut, että se on tosi "näköinen".

Ihan kaikki someseuraajat eivät kuitenkaan olleet tätä mieltä, pian hevostalli.nettiin ilmestyneeseen aloitukseen ilmestyivät perinteiset kommentit;  "Taasko sen pitää tunkea itsensä joka paikkaan", "tyrkky-muuli", "antaisi jo olla, ei ketään kiinnosta" ja "eihän se ole edes hevosblogi".

Aloitus poistui ääntäkin nopeammin, en nimittäin ehtinyt saada siitä kuvakaappauksiakaan, kun se oli jo poissa

Jäin kuitenkin miettimään tätä tyrkkyä. Olen siihen törmännyt aikaisemminkin ja tosiaan, onhan Muuli tai minä olleet aika monessakin julkaisussa esillä. Mitä sitä salailemaan, en ole koskaan haastattelukutsusta kieltäytynyt, mutta vain kerran olen itse jättänyt juttuvinkin paikalliseen sanomalehteen. Siihen myös tartuttiin. Nyt käynkin läpi kaikki lehtijutut ja muut vastaavat, missä Tyrkky-Muuli on vielä tyrkymmän omistajansa kanssa ollut esillä!

Tyrkyttäminen sai varmasti alkunsa melko pian Muulin Suomeentulon jälkeen. Lisäsin nimittäin tämän tyrkkyblogini eri someportaaleihin ja Jalustin.net kirjoitti minusta tuolloin oikein kivan haastattelun, siihen pääset tästä. Liityin myös mukaan Playssonin bloggaajatiimiin, siitä tämä Tyrkkyisyys taisi saada kunnon startin! Blogini oli tuolloin jo melko suosittu marginaaliblogiksi, joten miksen lisäisi sen liikennettä entisestään?

Aina näihin päiviin asti Muuliprojekti on pysytellyt tiukasti verkossa ja aika pienenkin lukijakunnan tiedossa. Moni hevosblogeja lukeva kyllä tietää blogin, mutta harva sitä loppujen lopuksi lukee (raportti Google Analyticsin sitoutuneista lukijoista kertoo tästä). Joitakin lehtijuttuja on kuitenkin ilmestynyt, kuten Keski-Uusimaa-lehdessä kesällä 2016 ollut juttu. Sen näet tästä.
Olin aikaisemmin aktiivisesti mukana Suomen Aasiyhdistyksen toiminnassa ja huomasin joskus kirjoittaneeni kaikki jäsenlehden jutut. Ensimmäisestä muulivuodesta kirjoitin lehteen peräti kolme pitkää juttua, jossa kerroin, mitä kaikkea olen Muulin kanssa tehnyt. Jutuista tuli mielestäni oikein kivat. Ne eivät kuitenkaan ole netissä kaikkien saatavilla, mutta käytännössä tiivistin niihin blogin sisällön. Levikki jäsenlehdillä on noin 120. Tyrkytin siis Muulin sellaisen yhdistyksen lehteen, jonka nimessä ei mainita muuleja ollenkaan! No vitsi vitsinä, oikeasti Aasiyhdistys toimii kaikkien aasien ja aasijohdannaisten puolestapuhujana. Ja tottapuhuen, aasinomistajia Muuliprojekti ei juurikaan kiinnosta, onhan Muuli omien kokemusteni mukaan todella erilainen kuin keskivertoaasi.
Näinä muutamana vuotena, kun olen ollut onnellinen muulinomistaja, olen tyrkyttänyt Muulia myös livenä eri tapahtumiin. Se on ollut Kouvolassa messuilla ja myös Elmamessuilla. Aasiyhdistyksellä ei missään nimessä ole ollut jonoa tyrkyllä olevista aaseista, joten Muuli on ollut vähän "pakkokin" ottaa mukaan. Jollain sairaalla tavalla myös pidän siitä, että voin kertoa siitä ja muista muuleista koko päivän messuilla!

Jos joku siellä nyt kuitenkin miettii, että eikö olisi ollut mitään muuta muulia messukäyttöön niin ei, ei olisi. Ei yksinkertaisesti ole olemassa muita muuleja Etelä-Suomen alueella, joiden omistajat olisivat kiinnostuneita kuljettamaan niitä messuille. Enkä syytä heitä, eivät messuviikonloput mitään helppoja ole!
Tyrkyllä Tampereen Hevoset-messuilla tänä keväänä.
Bloggaajakollegani Englannissa päätoimittaa nykyään Horsemanship Magazinea ja hän kokosi lehteen juttua siitä, miten Englantia "kylmemmissä" maissa selvitään talvesta. Hän pyysi minua kirjoittamaan kokemuksiani Suomalaisesta hevosen- ja muulinpidosta. Kirjoitin pienen jutun englanniksi ja se ilmestyi alkuvuodesta 2018. Samassa artikkelissa hevosenpidosta kertoi norjalainen ja islantilainen hevosenomistaja.
Tänä vuonna Sari oli jälleen kansikuvaa vailla numeroon, jossa oli parikin muulijuttua, joista toisessa myös kainalon verran omasta muulistani, ja kysyi, jos eräitä tiettyjä Muulinkuvia voisi käyttää. Kuvista hän valitsi Reetta Ollilan ottaman kuvan. Kuva on otettu syksyllä 2018. Olen lehden verkkotilaaja, mutta tämän paperinumeron arvostelin tässä postauksessa.
Horsemanship Magazinen kansikuvan on ottanut Reetta Ollila.
Muuli oli RIDE! -lehden kannessa keväällä 2019, lehti sisälsi Muulista vain ihan pienen kainalojutun. Kuvaa pyydettiin minulta, koska Muulista olisi saatavilla messukuvia ja kyseinen lehti oli Tampereen hevoset-messujen messulehti ja olimme suuntaamassa sinne myös Muulin kanssa.
Muuli RIDE!:n kannessa, kuvaaja Emmi Jormanainen. Kuva on otettu Elmamessuilla marraskuussa 2017.
Ridestä pystyi lukemaan kirjoittamani tekstin myöhemminkin, kun minulta pyydettiin pientä raporttia Tampereen messuilta. Sellaisen myös kirjoitin ja se ilmestyi keväällä 2019.
Tyrkytin Muulin mukaan matkaratsastuskisoihin, koska kaikki normaalit ihmiset harrastavat ihan vain kotonaan pää puskassa. Vain tyrkyt ja julkisuushaluiset harrastavat kisaamista. Sitähän pidetään tietyissä piireissä myös eläinrääkkäyksenä, hevonen kun ei oikeasti tykkää kisata, se vain välttelee painetta.

Ekat kisat menivät todella hyvin Urjalassa, jopa niin hyvin, että SRL:n matkaratsastuskomitea pyysi minulta pientä kisarapsaa tiedotteeseensa 3/2019. Tiedote on netissä vapaasti luettavissa ja pääset siihen tästä.

Seuraaviin matkaratsastuskisoihin Lietoon saapui Hevoshullun toimittaja tekemään juttua sekä Muulista että matkaratsastuksesta. Hän olikin mukanamme koko päivän ja oli myös huoltamassa meitä Maijun kanssa! Juttu ilmestyy elokuun puolivälissä tulevaan Hevoshulluun. Liedosta ei tosin saatu hyväksyttyä tulosta, mutta sitä sattuu.

Kisapuolella tyrkytin Muulin myös Porvoon laukkakisoihin mukaan. Tosiasiassa homma meni niin, että järjestäjäpuolelta oli vakaasti päätetty, että Muuli on saatava paikalle ja lopulta aikataulujen muuttuessa se onnistuikin. Kisajärjestäjä jopa kertoi mainoksessaan että paikalla on myös Muuli (isolla kirjoitettuna)! Muulifaneja olikin paikalla todella mukava määrä!
Laukkakisoista kirjoitettiin myös lehtiin. Ensin ilmestyi Uusimaan juttu, jossa Muulista oli kuva (ei haastattelua). Juttu on luettavissa ilmaiseksi myös Uusimaan kotisivuilta. Olin siis tyrkyttänyt Muulin lehteen siksi, kun olin tuonut sen paikalle. Ensi kerralla puen burkhaan ja pyydän rahaa jokaisesta kuvasta. (vitsi)

Hevosurheilun nimissä paikalla oli myös toimittaja, joka kysäisi ennen tapahtumaa (ollaan Facebookissa kavereita), että onko minun muuliani näkynyt vielä koskaan Hevosurheilussa. Ei ollut, joten sovittiin että minua saa haastatella. Satu tulikin onnistuneen kisasuorituksen jälkeen kyselemään vähän ja juttu ilmestyi Hevosurheilun keskiviikkonumerossa laukkakilpailujen jälkeen. Koska keskiviikon Hevosurheilua tilaavat vain raavaat ravimiehet (monelle ratsuihmiselle tulee vain perjantain numero), ei Hötönetissä ollut asian tiimoilta minkäänlaista keskustelua. Ravi-ihmiset eivät ole tyrkyttämistä (vielä) tajunneet.
Hieman aiemmin keväällä olin postannut Muulista kuvia lähinnä yhdysvaltalaisia muulinomistajia sisältävään ryhmään Facebookissa. Mules and More-lehden toimittaja otti yhteytt äja kysyi, voisiko haastatella minua juttuun, joka ilmestyisi lehdessä. Aiheena olisi muulinpito ja harrastaminen ulkomailla eli Suomessa. No tottakai se sopi ja sain kysymykset sähköpostiini. Juttuun mukaan ja kansikuvaksi päätyi Reetta Ollilan viime syksynä ottamia kuvia! Eikä ole näin hienoa kantta tässä lehdessä ollut pitkään aikaan! Olen tilannut lehteä parin vuoden ajan 2015 ja 2016 ja kyllästyin hieman sen sisältöön. Juttujen sisältö oli samantapaista kuin tämä, johon minua haastateltiin. "Katsokaa muuliani, se on ihana". Tiukka fakta puuttuu kokonaan. Mutta tällaisia kevyitä aikakauslehtimäisiä juttuja ilmeisesti rakastetaan rapakon takana!
Minun haastatteluni ilmestyi myös netissä ja on vapaasti kaikkien luettavissa. Pari pientä virhettäkin sinne eksyi, mutta en enää jälkikäteen pyytänyt korjaamaan niitä, koska ne eivät ole niin vakavia. Ehkä aktiivinen blogin lukija ne kuitenkin huomaa.

Monessa lehdessä ja verkossa olemme siis Muulin kanssa olleet ja sen verran tyrkky olen, että jos joku pyytää haastattelua, en siitä kieltäyty. Olen tottunut puhumaan aaseista ja muuleista toimittajille ja minulla on myös näkemys siitä, mitä haluan niistä tuoda esiin. Haluan kertoa, että ne eivät ole pitkäkorvaisia hevosia vaan ihan oma eläinlajinsa, jolla on omat tarpeensa. Tuon mielelläni esille niiden harrastusominaisuudet enkä epäröi sanoa, että pihan perällä toimettomana seisova aasi on eläinrääkätty.

Toivon, ettei aaseja hankita hetken mielijohteesta sinne pihan perälle enää yhtään enempää ja toivon, että aasienkin kanssa tehdään ja harrastetaan. Omalla esimerkilläni voin parhaiten vaikuttaa tähän. Nyt voin kertoa, että Muuli liikkuu vähintään neljästi viikossa ja runsaasti maastossa. Kerron tämän mielelläni, joten miksi kieltäytyisin, jos toimittaja pyytää saada haastattelun? Siksi, etten olisi Hötölän tyrkky?
Lue lisää

Ja Muuliprojektin suuren arvonnan voittajat ovat... Noora, Ninja ja Nina!

Huimien seuraajamäärien kunniaksi laitoin kesäkuun lopussa arvonnan rullaamaan. Kaivelin siihen kaapeistani kolme palkintoa, maastakäsittely-/ tai ratsastustunnin Muulin kanssa, yhteistyössä saamani Heportteri-lehden ja Mules and More-lehden Yhdysvalloista.

Arvontaan osallistuminen poikkesi hieman valtavirrasta, osallistuakseen riitti, että kommentoi joko blogissa, Instagramissa tai Facebookissa. Lisäarpoja ei ollut jaossa vaikka olisikin tagannut kaverinsa ja jakanut julkaisun omalla somekanavallaan.

Kokosin kommentit blogista (näitä en julkaissut ollenkaan ihmisten sähköpostiosoitteiden varjelemiseksi), Facebookista ja Instagramista Exceliin ja "arpoja" kisaan tuli peräti 255 kappaletta!

Maastakäsittelyhetki tai ratsastustunti kiinnosti eniten, palkintoa haviteltiin peräti 128 kertaa. Heportterista oltiin kiinnostuttu 68 kertaa ja Mules and More-lehdestä 59 kertaa. Moni osallistuja oli tietenkin kiinnostunut kahdesta tai kaikista kolmesta palkinnosta ja saattoi osallistua kahden tai kolmen eri somekanavan kautta. Se olikin täysin sallittua ja jopa suositeltua!

Koottuani osallistujat Exceliin, sai jokainen osallistuja siitä luonnollisesti oman rivin. Käytin rivinumeroita hyödykseni ja syötin osallistujamäärän randon number generatoriin, siis ihan siihen, jonka google tarjoaa, kun näillä hakusanoilla tekee haun.

Maastakäsittely- tai ratsastustustunnin voitti Instagramissa äänensä jättänyt @rynonoo eli Noora, onnea!

Heportteri lähtee Ninjalle @ninja.rimpila, joka myöskin jätti kommenttinsa Instagramin kautta. Onneksi olkoon!

Mules and More-lehden voitti Nina S. , joka jätti voitokkaan kommenttinsa Facebookissa. Antoisia lukuhetkiä jenkkimuulien parissa!

Olen jo ollut kaikkiin voittajiin yhteydessä Instagramin tai Facebookin kautta ja he ovat tietoisia voitostaan.
Lue lisää

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Ovatko muulit sittenkään niin steriilejä, vai eikö niille vain anneta mahdollisuutta lisääntyä?

Kuvassa on ehta muulivarsa, joka on hevostammalle syntynyt.
Seurasin eilen keskustelua erään yhdysvaltalaisen eläinsuojelutoimijan somekanavalla, kun he olivat ilmoittaneet ottaneensa huostaansa tiineenä olevan pienen muulitamman. Osa yleisöstä jäi odottelemaan ihmeen syntymistä, osa tivasi ultraäänikuvia. Eläinsuojelujärjestön toimija kiersi taitavasti kyselyt eläinlääkärin käynnistä ja ultraamisesta ja poisti päivityksen lopulta kokonaan

Jää nähtäväksi, onko muuliparka vain kovin lihava ja matoinen, vai onko se tosiaan tiineenä. Itse olen muulien ihmevarsomisten suhteen todella skeptinen, kyseessä on kuitenkin erittäin harvinainen tapahtuma. Mahdollista se kyllä on. Tapauksista uutisoidaan aina välillä, mutta kasvattajalla ei välttämättä olekaan halua selvittää varsan taustoja. Olisihan se surullista, jos oma ihana muulitamma paljastuisikin varsanryöstäjäksi.

Eläinsuojelujärjestön tekemä ja sittemmin poistama päivitys herätti kuitenkin kiinnostukseni ja aloin etsiä tietoa todistetuista muulien varsomisista. Ne eivät tosiaan ole yleisiä ja vuoteen 1985 mennessä oli Bielânski (1955) kirjallisuuslähteiden perusteella kerännyt ylös noin 30 tapausta aina vuodesta 1527 lähtien.

Tapaukset ovat siis hyvin harvinaisia ja itseasiassa antiikin roomalaisillakin oli sanonta "cum mula peperit", eli kun muuli varsoo. Suomessa vastaava sanonta on "kun lehmät lentävät".

 

Muuli ja muuliaasi ovat lajiristeymiä, joiden ei kuulukaan saada jälkeläisiä, ainakaan lisääntymiskykyisiä sellaisia


Muuli ja muuliaasi ovat risteymiä, hybrideitä. Ne ovat kahden eri eläinlajin jälkeläisiä. Hybrideille ominaista on se, että ne eivät joko pysty lisääntymään ja ainakaan ne eivät voi tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Muulit eivät tosin pääsääntöisesti pysty tuottamaan jälkeläisiä ollenkaan, mutta onko lisääntymiskyvyttömyys loppujen lopuksi niin harvinaista kuin se on? Vai eikö muulitammoilla vain ole edes mahdollisuutta tiinehtyä? Toisaalta, miksi ihmeessä muulitamma pitäisi astuttaa, kun hevostamman ja aasioriin jälkeläinen on paljon helpompaa saada aikaiseksi.

Paneuduttuani tutkimuksiin huomasin, että muuleille kyllä syntyy jonkin verran jälkeläisiä ja tällaisia tammoja varsoineen on myös tutkittu. Myös ainakin kaksi toisen polven brasilialaista muulioria oli lisääntymiskykyisiä, mutta ne olivatkin karyotyypiltään hevosia, eli ne olivat saaneet emältään (muuli) hevosen soluja ja isältään (hevonen) hevossoluja (Henry et al. 1995). Se, ettei muulitamma siirrä jälkeläiselleen mitään merkkiä isästään, on huomattu muissakin tutkimuksissa. Karyotyyppi tässä kohtaa tarkoittaa kromosomien lukumäärää ja rakennetta. Karyotyyppi kertoo, millainen eläin on kyseessä. Varsan karyotyyppiä verrataan muulin, hevosen ja aasin vastaavaan. Aiheesta voi lukea lisää mm Wikipediasta.

Tässä tekstissä muulilla tarkoitetaan nimenomaan muulia (isä on aasi, emä on hevonen) eikä muliaasia, jonka isä on hevonen ja emä on aasi. Hedelmällisyyttä on tutkittu pääsääntöisesti muuleilla, mutta myös muuliaasit ovat todistetusti saaneet jälkeläisiä Kiinassa. Sekä Rong (1988) ja Zong (1989) ovat tutkineet muulien ja muuliaasien saamia jälkeläisiä ja tulleet tulokseen, että kun muuliaasi astutetaan aasiorilla, on jälkeläinen hyvin aasimainen.

Muuleille on kuitenkin syntynyt jonkin verran varsoja ajan kuluessa


Kun otan huomioon Bielânskin (1955) listaamat 30 muulia ja lisään siihen tässä artikkelissani esittelemäni tutkimusten muulit ja muut uutisoidut tapaukset, saan hedelmällisiä muulitammoja kokoon noin 60. Toki tapauksia on varmasti ollut tätäkin enemmän, koska osa on saattanut jäädä huomiotta ja toisaalta osa tapauksista onkin saattanut johtua varsanryöstöstä.

Vaikka varsoja muuleille on syntynyt jo antiikin Roomassa, vasta 80-luvulla niiden veri- ja karvatuppinäytteitä pystyttiin vertaamaan emän ja isän verinäytteisiin ja todistamaan, että varsa oli tosiaan tamman varsa eli on saanut alkunsa emätamman munasolusta (Chandley 1988). Ensimmäinen tällainen varsa oli Kiinassa 1981 syntynyt Dragon Foal (Rong et al 1985).

Sekalaitumilla tapahtuu nimittäin yleisesti myös sitä, että muulitamma ryöstää hevos- tai aasivarsan itselleen. Tamman hormonitoiminta voi saada aikaan jopa maidontuotannon. Tosin eräässä tuoreessa tapauksessa, josta uutisoi kentuckyläinen uutistoimisto Lex18 (2018), oli muulitamman hormonitoimintaa jouduttu herättelemään eläinlääkärin avulla. Muulitamma oli löytynyt laitumelta hyvin aasimaisen varsan kanssa, mutta vielä tähän mennessä ei asian tiimoilta ole julkaistu tutkimustuloksia. Ei siis voida olla varmoja, oliko kyseessä varsanryöstö vai ihme.

Tässä kuvassa on ehta aasivarsa.

Muuleja käytetään yleisesti keinoeminä alkionsiirrossa. Säännöllinen kiimakierto on tärkeä.


Muulin sukupuolielimet ovat täysin normaalit, mutta niiden omien munasolujen ja siittiöiden muodossa ja muodostumisessa voi olla isojakin ongelmia. Olen kirjoittanut blogiini aikaisemmin, että muulitammoja käytetään rapakon takana keinoeminä, eli niihin istutetaan hevosalkio. Muulitamma kantaa varsan, synnyttää sen ja imettää normaalisti.

Aasin alkioita ei ole nähty tarpeelliseksi siirtää muuleille kannettavaksi, mutta Brasiliassa vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa näin tehtiin. Kaksi muulia valittiin tehtävään ja ne kantoivat ja synnyttivät aasivarsat normaalisti. Aika hedelmöittymisestä synnytykseen oli muuten toisen varsan kohdalla 372 ja toisen 379 päivää (González et al 2015). Tutkimuksen päätarkoitus oli kartoittaa muulitammojen sopivuutta keinoemiksi ja muulien todettiinkin sopivan siihen erittäin hyvin. Tutkijat nostivat lopussa vielä esille muulien erinomaiset varsanhoitotaidot. Ne olivat heti synnyttämisen jälkeen erittäin suojelevaisia varsojaan kohtaan ja tuottivat runsaasti maitoa.

Alkionsiirrossa keimoemolla on oltava säännölliset kiimat, koska vastaanottajan ja luovuttajan kiimakierrot on oltava samassa vaiheessa, jotta alkio voidaan onnistuneesti siirtää.

Samaa aihetta aiemmin Kiinassa tutkinut Zong (1989) totesi suurimmalla osalla muuleista olevan epäsäännöllinen tai puutteellinen kiimakierto. Hänen ryhmänsä tutki sekä maaseudulla vapaasti laitumella eläviä muuleja että kaupungissa työnteossa käytettäviä muuleja. Kiimat näkyivät selvemmin, jos näkyivät, maaseudun muuleilla. Kaupunkimuuleilla kiimoja ei juurikaan havaittu.

Gonzálezin ryhmä (2015) tutki elävien muulien sijaan teurastettujen muulitammojen munasarjoja ja munasoluja ja totesi, että yllättävän moni tutkituista 72 tammoista näytti selkeitä merkkejä kiimakierrosta. Peräti 61 prosentilla näistä oli ollut kiima. Keltarauhanen löytyi 46 prosentilta tutkituista munasarjoista ja suuria follikkeleitakin peräti 15 prosentista. Tutkimuksessa ei havainnoitu tammojen kiimamerkkejä niiden eläessä.

Ryhmä toteaa, että heidän tutkimuksensa oli ensimmäinen näin laaja ja systemaattinen. Aiemmin muulien kiimakiertoja on tarkkailtu eläviltä muuleilta ja kuten kaikki tietävät, eläimet voivat näyttää niitä hyvin eri tavalla tai olla näyttämättä ollenkaan.
Muuliaasien ja aasioriiden jälkeläiset ovat hyvin aasimaisia. Kuva E. Zongin ja G. Fanin tutkimuksesta.

Muulin varsan ulkonäkö ja karyotyyppi vaihtelee, mutta emän isältä se ei pääsääntöisesti saa geenejä


Muulien saamat varsat ovat kiinnostaneet aina ja 50-luvulta lähtien on Kiinassa tutkittu näitä jälkeläisiä. 1989 julkaistussa tutkimuksessa (Zong et al) tutki sekä säännöllisesti kiimaan tulevia muuleja että näille syntyneitä jälkeläisiä. Otos oli hyvin pieni ja tarkempia tutkimustuloksia saatiin vain kahdeksasta jälkeläisestä joista osa oli tammoja ja osa oreja. Lisäksi tutkimusryhmä pääsi dokumentoimaan muitakin muuleille syntyneitä varsoja. Niistä on kuvia tutkimuksessa, joka on kokonaan netissä luettavissa.

Mielenkiintoisin osuus tutkimuksessa on kahdeksan muulin saaman varsan karyotyyppitaulukko. Pääsääntöisesti mulin ja hevosen jälkeläinen oli karyotyypiltään lähellä hevosta (kromosomimäärä 64 kuten hevosella) ja muuliaasin ja aasin taas aasi (kromosomimäärä 62 kuten aasilla).

B2-varsasta todetaan, että se on ainut, joka on kaikin puolin hevonen. Muilla kyllä kromosomimäärä oli joko hevosen, aasin tai muulin, mutta muissa kromosomeissa oli runsaasti vaihtelua. Pelkkä kromosomimäärä ei siis kerro riittävästi.
Kuten jo aiemmin on arveltu, ei emämuulitamma jätä pääsääntöisesti mitään geenejä varsalleen omasta isästään. Tähän tulokseen ovat myöhemmin muulitamma Krausen tapauksessa päätynyt Jones (1985) ja myöhemmin Brasiliassa Henry et al. (1995).

Henryn tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että vaikka varsa on karyotyypiltään hevonen, sillä oli silti herkästi merkkejä karvapeitteessään aasipuolelta. Muulitamma jätti siis varsalleen siiman ja myös seepraraitoja sen jalkoihin vaikka varsan isä olikin hevonen. Ulkonäöllisesti varsa oli kuitenkin isänsä kaltainen. Jotain pientä emän isältä (aasilta) siis siirtyy.

Voisiko oma muulini lisääntyä?


Oman muulini kohdalta toiveet on menetetty. Sen näyttämä kiimakierto on hyvin epäsäännöllinen ja harva. Olen listannut tallivihkoon ylös kiiman alkamispäivät ja ne ovat seuraavanlaiset:
  • 14.10.2016
  • 17.1.2017
  • 13.2.2017
  • 27.11.2017
Näiden jälkeen kiimaa ei ole näkynyt, mutta onhan munasarjoissa silti voinut olla elämää. Olisihan se hienoa, jos oma muulini olisi yksi ihmemuuleista, mutta noin jo rahan puolesta ei ole järkeä kutsua eläinlääkäriä ultraamaan sitä ja ostaa siemeniä. Jos siementäisin sen hevosen spermalla, olisi jälkeläinen hyvin hevosmainen ellei kokonaan hevonen ja jos taas aasin spermalla, olisi jälkeläinen muuli. En tiedä olisinko valmis ottamaan vaivoikseni toista samanlaista muulia, kuin mikä minulla jo on.

Jätän tähän kuitenkin videon, mistä näkyy selvää kiimakäyttäytymistä. Muuli esittää kiimaa siis aasien tapaan aukomalla suutaan ja laskemalla päätään. Se myös liruttelee pissaa runsaasti, mutta sitä ei näy videolla. Muulin kaverina on hevostamma Tuuli.

Todistetut ja julkisuuteen tulleet tapaukset varsovista muuleista


Osaa vanhimmista muulien varsomisistakin voidaan pitää erittäin todistettuina. Chandley (1988) kertoo tapauksesta 20-luvulta, jolloin muulitamma nimeltään Old Bec sai peräti kaksi varsaa. Valokuvien perusteella tamma voidaan sanoa varmasti muuliksi. Tamma sai kaksi varsaa, joista toisen isä oli aasiori ja toisen hevosori. Aasiorin kanssa saatu varsa oli tyypillinen muulitamma ulkonäöllisesti kun taas hevosorin kanssa saatu varsa oli hyvin hevosmainen ja siitä kerrottiin vielä, että se oli erittäin hyvärakenteinen.
Old Bec varsojensa kanssa. Ensimmäinen varsa, muulimainen varsa, sai nimekseen Kit. Hevosvarsa sai nimekseen "Pat Murphy". Pat Murphystä kerrotaan, että se oli hedelmällinen ori ja sille syntyi useita jälkeläisiä, joissa ei ollut tippaakaan "muuliverta".
Pari muutakin tapausta on valokuvin melko vahvasti todistettu Yhdysvalloissa. Journal of Heredity (1939) kertoo kahdesta tapauksesta. Toinen näistä tapahtui Arizonassa, kun herra Lorenzo Hubbel osti kimon muulitamman Navajo intiaanilta 25.6.1939. Viisi päivää myöhemmin tamma varsoi mustan hyvin muulimaisen varsan. Hubbel kyseli intiaanilta hieman tarkemmin muulistaan ja tämä kertoi, että varsan isä on aasiori ja että muulitamma olisi varsonut aiemminkin ollessaan vielä intiaanin omistuksessa. Artikkelissa kerrotaan, että tamma oli astutettu yhdeksän päivän kuluttua varsomisesta hevosoriilla.
Hubbelin intiaanilta ostama muulitamma varsansa kanssa 1939.
Toisessa Journal of Heredityn kertomassa tapauksessa muulitamma sai varsan persheron-oriin kanssa. Varsa oli ori ja näytti kasvattajan mukaan hyvältä percheronilta ja tämä aikoi pitää sen kasvatuksessa mukana. Varsassa ei kuulemma ollut mitään muulimaista. Jutun kirjoittaja, W.S. Anderson Kentuckyn yliopistosta kertoo tutkineensa muuleja enemmänkin ja myös muulioriiden spermaa. Siittiöitä siitä ei ollut löytynyt. Näiden kolmen tapauksen kohdalla tutkija Anderson arvelee, että tamman isän geenit eivät siirry jälkeläiseen, mutta tähän aikaan ei karyotyypejä ole voitu kuitenkaan tutkia samaan tapaan kuin myöhemmin
Andersonin tutkima muulitamma ja sen percheron-varsa kuvattuna viiden viikon ikäisenä.

Ensimmäinen tieteen avulla todistettu synnytys tapahtui Kiinassa 1981 ja tapauksen tutki Rong (1985). Varsasta ja emästä otettiin verinäytteet ja niiden avulla varsan todettiin tosiaan olevan emänsä varsa, vaikka myös synnytykselle oli kaksi silminnäkijää. Nykyään tutkijoilla olisi kaikki mahdollisuudet todistaa tapaukset oikeiksi ja tutkia jälkeläisen karyotyyppi, mutta kaikki tammojen omistajat eivät ole kiinnostuneita tutkimuksista. He rakastavat varsaansa juuri sellaisena, kuin se on.

Nyt listaankin alle sekä tutkittuja tapauksia että muuten uutisoituja. Voit itse tehdä päätelmät varsojen "oikeellisuudesta".

Kiina 4.3.1981 Muulitamma synnytti terveen varsan Henan provinssissa, Kiinassa. Muulitammasta kerrottiin, että sillä oli säännölliset kiimat 18 päivän välein ja se jakoi asumuksensa aasioriin kanssa. Itse varsomistilanteella oli kaksi silminnäkijää, eli kyseessä ei ollut varsanryöstö. Tutkijaryhmä (Rong et al 1985) otti silti verinäytteet sekä emästä että varsasta pian varsomisen jälkeen. Isäoriista ei näytteitä voitu ottaa, sillä se oli myyty pois ennen varsomista.

Varsa sai nimekseen "Dragon Foal" ja sekä sen ulkoisissa piirteissä että karyotyypissä huomattiin täysin ainutlaatuisia piirteitä. Varsassa oli merkkejä sekä aasista että muulista. Varsan emä kuoli myöhemmin sairauteen, mutta varsa oli ainakin vielä nelivuotiaana täysissä voimissaan ja sitä käytettiin normaalisti työntekoon. 80-luvun Kiinassa ei siis edes ihmemuuli saanut erivapauksia (Chandley 1988).
Kiinassa muulitamma synnytti varsan, joka sai nimekseen "Dragon Foal". Toisessa kuvassa varsa on nelivuotias. Kuva julkaisusta "Fertile mule in China and her unusual foal.
USA, Nebraska, 6.7.1984 vasta kaksivuotias muulitamma "Krause" varsoi muuliorivarsan, jonka isä oli Krausen oma aasi-isä Chester. Varsa sai nimekseen "Blue Moon" ja varsa oli saanut alkunsa yhteislaitumella, sillä eihän eläinten omistaja Arthur Sylvester tietenkään ottanut huomioon, että juuri hänen muulitammansa saattaisi olla hedelmällinen. Tämä tapaus oli ensimmäinen Yhdysvalloissa, joka pystyttiin todistamaan verinäyttein ja tulos oli selvä: sekä emä että varsa ovat todella muuleja ja kummankin karyotyyppi oli muulin. Isän karyotyyppi oli selkeästi aasin. Poikkeuksellisen tapauksesta tekee vielä se, että oli mahdollista ottaa testit myös Krausen emästä (welshponi Annie) ja varsan isästä Chesteristä (joka on samalla siis myös Krausen isä). Tapaus vahvistaa tuloksia siitä, että muulitamma ei jätä jälkeläiseensä mitään merkkiä omasta isästään. Blue Moonin todettiin tutkimuksissa olevan täydellisesti muuli. Se sai siis geenejä emän emältään (hevonen) ja isältään (aasi) (Jones et al. 1985).

Krause varsoi vielä toisenkin muulivarsan samasta yhdistelmästä ja varsa sai nimekseen White Lightning. Varsa syntyi 11.11.1987. Tässäkin tapauksessa Krause oli siirtänyt varsaan siistin kromosomirimsun omalta emältään Annielta ja varsa oli saanut toisen puolen Chesteriltä. Tässä tapauksessa erikoista on siis se, ettei muulitamma siirrä jälkeläiseensä mitään sekalaista kokoelmaa muulikromosomeja, vaan nimenomaan vain emältään tulleet hevoskromosomit.
Artikkeli Blue Moonista lehdessä Farm Show.
Brasilia, 15.11.1986, kolmivuotias tamma varsoi orivarsan, jonka isä oli hevosori. Brasilialaisessa tutkimuksessa (Henry et al; Mating Pattern and Chromosome Analysis of a Mule and Her Offspring, Biol Reprod Mono 1, 273-279, 1995, kokoteksti) seurattiin hedelmälliseksi todettua muulitammaa, joka eli vapaasti kahden hevosorin kanssa laitumella. Ensimmäisen varsan muulitamma sai hevosorin kanssa 15.11.1986. En listaa jokaista tapausta, mutta samaa muulitammaa käytettiin tutkimuksen aikana yhteensä viisi kertaa ja tutkimuksen päätyttyä se oli jälleen tiineenä, omalle orivarsalleen. Tutkimuksen aikana se astutettiin kerran aikaisemminkin oman 1987 syntyneen varsansa kanssa, tuli tiineeksi ja varsoi. Varsa tosin kuoli tapaturmaisesti kolmen päivän iässä eikä se ole mukana alla olevassa kuvassa.

Alla olevasta kuvasta näkyvät muulitamman saamat jälkeläiset. Soikio tarkoittaa tammaa ja suorakaiteen muotoinen oria. Myös kahta muulitamman ja hevosorin jälkeläistä käytettiin siitokseen (jälkeläiset olivat siis oreja eri yhdistelmistä) ja kumpikin sai kolme varsaa. Nämä varsat olivat karyotyypiltään hevosia, mutta niissä oli värissään joitakin aasimaisia piirteitä kuten siima.

Tutkimuksen aikana syntyi siis yhteensä kuusi varsaa tälle muulitammalle (yksi kuoli kolmen päivän ikäisenä) ja sen lisäksi toiset kuusi sen omille ori-jälkeläisille.
Kuva tutkimuksesta: M. Henry, E.L. Castal, L.E.L. Oinheiro ja S.E.F Guimarmes; Mating Pattern and Chromosome Analysis of a Mule and Her Offspring, Biol Reprod Mono 1, 273-279, 1995.

Marokko 28.8.2002 14-vuotias muulitamma varsoi Oulmesin kunnassa 80 kilometrin päässä Fezin kaupungista. Muulin ei ymmärrettävistä syistä tajuttu olleen tiineenä, joten sillä aratsastettiin päivittäin 20 kilometriä torille ja takaisin, myös varsomista edeltävänä päivänä. Tutkijat ovat verinäytteistä vahvistaneet, että kyseessä on tosiaan muulitamman varsa. Isäksi paljastui aasiori. Varsa näytti kuulemma hieman aasivarsalta ja hieman muulivarsalta, mutta sillä oli piirteitä kummastakin eläimestä.

USA, Colorado 2007 Laura ja Larry Amos löysivät laitumelta muulitammansa Katen jalkojen välistä pienen muulivarsan. Tamma oli laumassa muiden hevoseläinten kanssa ja he pyörittävät yritystä Winterhawn Outfitters eli tekevät vaelluksia kantojuhtien kanssa luontoon. Näytteet tammasta ja varsasta tutkittiin Kentuckyn ja Kalifornian yliopistossa ja varsan vahvistettiin todella olevan emänsä oikea jälkeläinen. Tamma oli ostettu yritykseen edelliskesänä ja oli ollut tiine jo siinä vaiheessa. Muulivarsa nimettii myöhemmin nimellä Winterhawk's Kule Mule Amos, mutta työjuhtaa siitä ei tullut. Kolmivuotiaana sen kerrotaan liukastuneen laitumella, eikä se enää päässyt ylös epämuodostuneiden takajalkojensa takia ja jouduttiin lopettamaan.

Irlanti 9.7.2007 . Nelivuotias muulitamma Jenny oli varsonut kovin aasivarsamaisen varsan Irlannissa. Omistaja Ann Lennon kertoo kasvattaneensa Jennyn itse. Sen emä on welsh sektion A poni ja isä on aasiori. Nyt Jenny asui aasiorin kanssa, joten astuminen on tapahtunut helposti. Hyvin aasimainen varsa sai nimekseen "Molly". Tästä tapauksesta ei kuitenkaan löydy näin jälkikäteen minkäänlaista materiaalia, joten tapausta ei ole voitu vahvistaa.

USA, Kentucky, 7/2018 Jerry ja Teresa Smothersin 17 vuotta omistuksessaan ollut pieni muuli Peanut sai pienen hyvin aasimaisen varsan, Miraclen. Peanut oli asunut kaikki vuodet laumassa naapurin hevosten ja aasien kanssa ja löytyi sieltä varsa vierellään. Aluksi tamma ei tuottanut maitoa, jonka takia varsan maksa ja munuaiset eivät voineet kovin hyvin. Kaksikko jouduttiinkin viemään joksikin aikaa klinikalle. Lex 18-uutiskanavan sivuilla kerrotaan, että Kentuckyn yliopiston tutkijat aikovat ottaa näytteet eläinten DNA:sta ja vahvistaa harvinaisen lisääntymisen. Toisessa uutisessa Teresa kertoo, että Englannista oli vasatttu Peanutin tosiaan olevan Miraclen emä, mutta tutkijat pyysivät vielä karvanäytteet kahdesta samalla laitumella olevalta aasitammalta sulkeakseen ne varmasti pois Miraclen sukutaulusta.

Miraclesta uutisoi myös LEX18News (alla)

Etiopia 2019, muulitamma sai varsan Tarma Barin alueella. Omistaja, Mulat Hailemichael kertoi 7D Newsille huomanneensa kyllä, että tamman maha ja utareet kasvoivat, mutta hän ei uskonut että se olisi oikeasti tiineenä. Tamman ja varsan kerrotaan voivan hyvin. Tapausta ei ole ainakaan vielä tutkijoiden toimesta todistettu "oikeaksi".


Lähteet

  • Bielânski, W.: Observations on ovulation processes in she-mules. Bull. Acad. Pol. Sci. Cl. II Ser. Sci. Biol. 3: 243, 1955. Alkuperäislähde ei ollut käytettävissäni, mutta siihen viitattiin kahdessa muussa tutkimuksessa.
  • Boakari YL, Alonso MA, Riccio AV, Fernandes CB. Are mule pregnancies really longer than equine pregnancies? Comparison between mule and equine pregnancies. Reprod Dom Anim. 2019; 54:823–827. https://doi.org/10.1111/rda.13423
  • Chandley, A. Fertile mules. Journal of the Royal Society of Medicine, volume 81, tammikuu 1988. 
  • Giger, R., Meier, HP. & Küpfer, U. Lenght of gestation of Freiberger mares with mule and horse foals. 1997.
  • González SM, Gomes RG, Souza AK, Silva CB, Silva-Santos KC, Seneda MM, Evidences of regular estrous cycles in mules and successful use of these animals as recipients for donkey embryos, Journal of Equine Veterinary Science (2015), doi: 10.1016/j.jevs.2015.07.010.
  • Henry, M., Gastal, E.L, Pinheiro, L.E.L & Guimarnes, S.E.F. Mating Mattern and Chromosome Analysis of a Mule and Her Offspring. Biol Reprod Mono 1, 273-279. 1995.
  • Jones, W., Johnsen, D. A Fertile Female Mule. Journal of Equine Veterinary Science. Volume 5, Issue 2, sivut 87-90. 1985.
  • Smith, H. Journal of Heredity 30 /12): 548-551 A Fertile Mule from Arizona, viitattu 10.7.2019
  • Lex 18: Mule Goals "Miracle" In Boyle Co. 17.8.2018. Viitattu 3.7.2019.
  • Rong, R., Cai, H., Yang, X. & Wei, J. Fertile mule in China and her unusual foal. Institute of Genetics, Academia Sinica, Beijing, People's republic of China. Journal of The Society if Medizine, Volume 78 October, 821-825. 1985.
  • Rong, R., Chandley, A., Song, J. & McBeath, S. A fertile mule and hinny in China. Cytogenetics and cell genetics 47(3) 134-139. Helmikuu 1988.
  • Zong, E. & Fang, G.: The variety of sterility and gradual progression to fertility in hybrids of the horse and donkey. Lanzhou Research Institute of Animal Science, Chinese Academy of Agricultural Science, Lanzhou, Gansu, China. Heredity 62 393—406, 1989, The Genetical Society of Great Britain
  • Lisäksi lähteitä uutisiin on linkitetty mukaan tekstiin. Viittauspäivä näihin kaikkiin on ollut 3.7.2019.
Lue lisää

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Porvoon laukkakilpailut olivat menestys, vaikka jäimmekin jälkeen heti lähtömerkin soidessa!

Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker
Eilen oli mahtava päivä, osallistuin nimittäin Porvoon laukkakilpailuihin! Kilpailut ovat olleet tauolla useamman vuoden ajan, mutta tänä vuonna Skura ja Porvoon hevosystävät yhdistivät voimansa ja järjestivät aivan mahtavan päivän sekä ratsukoille että yleisölle! Suomen kesäkään ei pettänyt, ilma oli mitä mainioin tällaisen ulkotapahtuman järjestämiseen!

Muulin toinen omistaja, eli mieheni ei ollut oma itsensä eilen, kun lupautui mukaan reissuun. Normaalisti hän välttelee kaikkea, mihin liittyy muulit tai hevoset millään lailla. Nyt kuitenkin haimme aamulla trailerin yhdessä, lastasimme Muulin yhdessä (okei, saimme kyllä apua) ja ajoimme Porvooseen yhdessä. Siellä meitä odottelikin jo Reetta, jonka lupautui alunperin kuvaajaksi, mutta jonka värväsin myös groomiksi. Reetta lainasi minulle myös turvaliiviään, oma tälle tasolle hyväksytty turvaliivi kun on sellainen sininen palaton versio. Tiedätte kyllä, millaisia ne aikojen alussa olivat.
Tässä kuvassa Muulin batman-logo näkyy selvästi. Moni on kysynyt, että mikä siihen on sattunut, mutta tuo karvaton alue oli sillä jo Espanjassa otetuissa myyntikuvissa. En siis osaa sanoa, miksi sillä on tuollainen jälki. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Kohteessa menin itse suoraan ilmoittautumisjonoon ja katsoin, kuinka Tuomo ja Reetta ottivat Muulin ulos trailerista ja antoivat sen syödä. Sen lisäksi, että toimme paikalle päivän ehkä odotetuimman ratsun, oli autossani myös muuta kallisarvoista. Meillä oli nimittäin mukanamme arpajaisten pääpalkinto, eli drone! Dronen järjesti arpajaispalkinnoksi tallinomistajamme mies, mitä omistautumista lajille!!

Niin, ja siinä kohtaa, kun menin itse ostamaan arpoja, oli jäljellä vain ateriankorvauspusseja ja varsinaiset arvat oli jo myyty loppuun.

Ilmoittautumisen jälkeen harjasin ja varustin Muulin ja pyörin sen kanssa pari kertaa varikon ympäri kunnes suuntasin raviradalle. Ehtisin vartin verran tutustua ravirataan ja lämmitellä samalla ennen sen huoltoa shettislähtöä varten. Ensin ratsastin käynnissä toiseen kaarteeseen asti, jossa käänsin ympäri ja siirryin sisäradalle. Vauhdit otettiin siis sisäradalla kilpailusuuntaan.

Muuli ei yhtään tajunnut hommaa. Se ei tuntenut minkäänlaista vetoa muita treenaavia ratsukoita kohtaan ja sain patistella sitä jatkamaan eteen. Ravissa se onneksi eteni oikein mukavasti ja sain muita lämmitteleviä ratsukoita kiinni. Etusuoralle nostin laukan ja ohitimme  yhden ainoan ratsukon päivän aikana, nimittäin suloisen poniratsastajan kimolla shettiksellä!

Laukkasin koko etusuoran, koska halusin totuttaa Muulin yleisöön ja äänentoistoon. Sitten palasimme hyvässä yhteisymmärryksessä takaisin varikolle odottelemaan lähtöämme.

Muulia sain kehua jo tässä vaiheessa kisapäivää. Se oli nimittäin todella rauhallinen ja kiltti. Se ei tuntunut yhtään sellaiselta, että se olisi ollut niin stressissä, että olisi halvaantunut sen takia, vaan se katsoi tapahtumia kaikessa rauhassa ja otti rauhassa. Hevosia ja ihmisiä kulki varikolla ympärillä, mutta Muulin kanssa vain seisoimme omien huoltojoukkojemma kanssa odottelemassa lähtöä.
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja


Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Shettislähtö olikin melkein samantien ja siinä kun katselimme kahden muun meidän lähdön ratsastajan kanssa kaarteesta laukalla saapuvia shettiksiä, alkoi jännittää ja isosti. Suuni oli täysin kuiva ja jalat alkoivat täristä. Onneksi oltiin kaikki ns samassa veneessä.

Päivän ohjelma vedettiin tosi sujuvasti läpi, joten kunhan shettikset oli palkittu, ratsastimme sievässä jonossa radalle lähdön esittelyyn. Muuli olisi halunnut jäädä jäkittämään yleisön luokse, joten jouduin ihan kunnolla patistelemaan sitä eteen. Lopulta se tajusi kaukana edessä kulkevat issikat ja otti oman moottorinsa käyttöön.

Lähtö toteutettiin niin, että sisärataa kulkeva ykkönen määräsi vauhdin ja me muut emme saaneet häntä ohittaa. GoPro:n videolla näyttää siltä, kuin olisin todella kaukana, mutta kyllä me hyvinkin rintamana lähtöviivalle saavuimme. Issikat lähti, me jäimme siihen.

Muuli ei kiihdyttänyt yhtään, siirtyi vain ravista laukalle ja jatkoi vauhtiaan. Parissa sekunnissa issikat olivat kaukaisuudessanne, joten pelimme oli täysin menetetty. Laukkasin Muulilla kuitenkin mahdollisimman reippaasti.

Varikkoporttiin se tunsi suurta vetovoimaa ja siinä otimme hieman hallitsemattomia sivuaskeleita ja pienen ravisiirtymän. Jatkoin kuitenkin eteenpäin, koska halusin ilman muuta laukata etusuoran, kun olimme tänne asti tulleet. Puskin Muulia kovempaan vauhtiin, mutta se ei syttynyt. Laukkasi sentään ihan omalla moottorillaan.
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Tässä siirrytään lähdön esittelystä kohti lähtöviivaa. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Tästä kuvasta näkee, kuinka jäimme jälkeen issikoista! Muuli on tuolla pölypilven takana kurvissa. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha

Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha
Kuva: Juha Peltonen
Kuva: Satu Pitkänen
Kuva: Satu Pitkänen
Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker
Maaliviivan jälkeen oli oikein hyvää aikaa hengailla aidalla. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Kuva: Oona Virtanen

Kuva: Oona Virtanen

Kuva: Oona Virtanen
Kuva: Satu Pitkänen
Saimme nauttia aplodeista ja kannustuksista aivan keskenämme, issikat kun olivat jo kadonneet kaarteeseen täyttä vauhtia. Lopulta saavutimme maaliviivan ja himmasin Muulia. Sitä ei tarvinnut toista kertaa pidättää, kun se ihan omaehtoisesti hidasti käyntiin ja käveli aidalle. Siinä olikin kaverini Laura ja juttelimme hetken, kun odottelin, että issikat saapuisivat palkintojenjakoon. Olivat ilmeisesti painaneet lähtöviivalle asti takasuoralle!

Tulokset olivat murskaavat, voittajan aika oli 1.00,35, toiseksi tullut 1.01,35 ja Muulin aika oli 1.36,32. Se tekee keskinopeudeksi 22,5 km/h. Tavoitteeni siis toteutui, Muuli oli hieman nopeampi, kuin vanha hevoseni yhdeksän vuotta sitten näissä samoissa kilpailuissa! Varikolla tosin arvioitiin hieman omia valmennustaitojani, tiedä näitä!
Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker

Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker
Kunniakierroksella! Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha

Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Wruuum!! Kuva: Karoliina Hyrkäs
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Paikalla oli ihan mieletön määrä tuttuja! Tottakai, kun tässä nurkilla hevostellaan niin moni tuttu ja tutun tuttu oli paikalla hevosensa kanssa tai yleisössä. Minulla oli kannustusjoukkoja omasta takaa ja Tukkilan tila oli paikalla ihan oman piknik-pöytänsä ja pienten lippujen kanssa! Toki paikalla oli varmasti myös somekanavien seuraajia. Oli todella upea fiilis ratsastaa etusuoraa kannustushuutojen raikuessa!
Islanninhevoslähdössä palkittiin kaikki. Luokan sponsoroi Seppälän tilan talli ja saimme lahjakortin Fortinutin yrtteihin! Valitsin kolme yrttipussia suositusten mukaan, kirjoitan blogiin sitten aikanaan kokemuksia! Lisäksi saimme hyvän alennuskupongin Back on Trackin tuotteisiin! Ja toki myös ruusukkeen.

Palkintojenjaossa oli todella hienoa huomata, kuinka lunki Muuli oli. Se ei kavahtanut pätkääkään, kun ihan vieras ihminen lähestyi sitä edestä ja kiinnitti ruusukkeen suitsiin. Se kavahti vasta sitten, kun saimme luvan lähteä kunniakierrokselle, eli laukkasimme varikon suuntaan. Siinä Muuli lähti kuin tykin suusta ja vaikka se ei videolta näytäkään mitenkään pahalta, se tuntui selkään sellaiselta, että kohta lentää Kaisa!

Varikon portilla huusivat, että käynnillä sisään, joten jouduin ohjaamaan Muulin pään reilusti sisäradalle päin ja ratsastamaan portin ohi, ettei se tuikkaa täysiä sisään. Onneksi issikat kävivät yhtä kuumana, joten emme olleet ainoita. Heti käyntiin siirryttyämme Muuli rauhoittui täysin ja ratsastin sillä vielä jonkin aikaa kaikessa rauhassa varikolla.

Kaksi toimittajaa tuli hieman kyselemään Muulista, eli Tyrkky-Muuli nosti päätään tälläkin kertaa! Lisäksi varikolla oli paljon muitakin tuttuja, jotka tulivat onnittelemaan hyvän suorituksen jälkeen. Suoritus oli Muulin näköinen ja täysin odotettavissa. Sitä en kyllä osannut odottaa, kuinka kovaa issikat pystyvät painamaan! Voittajan keskinopeus oli 36 km/h!!

Sivuhuomautuksena kerrottakoot, että Muuli oli todellakin hidas! Kun katson 600 metrin luokkien osallistujia, olivat kaikki muut paitsi pieni suloinen Elsaponi meitä nopeampia.

Viralliset tulokset näet Porvoon hevosystävien kotisivuilta.

Linkki videoon


Kisan jälkeen otimme vielä Reetan kanssa asiaankuuluvat ruusukekuvat. Muuli oli työnsä tehnyt eikä poseerausintoa ollut enää juurikaan jäljellä. Se seisoi kuitenkin kaikessa rauhassa paikoillaan eikä vaikuttaut ollenkaan fyysisesti väsyneeltä. Itseasiassa sen selässäkin oli vain pienet hikijäljet, kun otin satulan pois.

Jos katsoit tarkasti, huomasit, että Muulilla oli padina Diamond Woolin padi eikä ruskeaa Reinsmania, jota yleensä käytän. Tämä padi on sovituspaloineen lainassa Hepokalalta ja kokeilen tätä nyt viikon ajan tositoimissa. Jos padi vaikuttaa hyvältä, tilaan Muulille samanlaisen. Ja ainakin tähän mennessä kokemukset ovat olleet hyviä! Tässä padissa on kolme taskua täytepaloille, eli tämän avulla satulankin saa sopimaan entistä paremmin. Reinsmanissa on vain kiinteät ja paksut korotuspalat edessä. Muulin satula on sille turhan leveä ja satula painuu ilman edestä korottavaa padia alas edestä ja nousee takaa ylös. Tämä on tyypillistä muulien kanssa, vaikka Muulillakin on jo muulisatila (kapeampi ja suorempi kuin hevossatulat).
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Jos tämä vielä järjestetään ensi kesänä, olisi aivan mahtavaa saada kisoihin kokonainen muuliluokka! Ratsastettavia muuleja kun alkaa olla jo sen verran, että luokan minimitavoite 3 ratsukkoa voisi tulla täyteen! Mutta jos luokka ei järjesty, liimaan Muulille ensi vuodeksi tupsut jalkoihin ja ilmoitan sen raskaiden rotujen sarjaan. Ei sitten tarvitsisi kenenkään jäädä niin paljon muista jälkeen. Kaverini lauran tinker-ruuna Patu oli nimittäin kisailemassa suomenhevosten kanssa ja joutui keventämään taakkaansa etusuoralla. Muuli ja Patu olisivat varmasti menneet tosi kivasti samassa luokassa tänä vuonna!
Kisathan eivät ole mitään ilman groomia, eli kiitos vielä supergroomille ja kuvaajalle Reetalle päivän avustuksesta! Tutustukaahan Reetan blogiin, Ponipäiväkirja, jossa hän kertoo arjestaan uuden upean arabitamman Malinin kanssa! Kuva: Oona Virtanen

Lue lisää