lauantai 16. maaliskuuta 2019

Vietin perjantain Helsinki Horse Fairissa parhaassa seurassa, eli aasi- ja muuliseurassa!

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Olin hakenut ja saanut bloggaajapassin Helsinki Horse Fariiin, joten postaus on toteutettu yhdessä Messukeskuksen/Helsinki Horse Fairin kanssa.

Heti alkuun kerron, että olipa muuten rentouttavaa olla messuilla ihan vain turistina! Ja ehdottomasti tulen harrastamaan tätä tulevaisuudessakin! Tähän asti olen siis ollut melkein aina näytteilleasettajana Suomen Aasiyhdistyksen ständillä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen ollut näytteilleasettajan roolissa noin 16 kertaa HHF:ssä, Tampereella ja Elmamessuilla. Ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt turistina kahdesti Tampereella ja kahdesti Helsinki Horse Fairissa. Näistä toinen kerta on siis tämä viikonloppu.

Ja otan viikonlopusta kaiken irti! Perjantaina minun oli tarkoitus vain käväistä melko nopeasti messuilla hakemassa bloggaajapassi ja kurkkaamassa tarjoukset, mutta olinkin paikalla ihan loppuun asti, eli kahdeksaan.

Esityksiä ja luentoja en käynyt katsomassa ollenkaan, paitsi sivukorvalla esittelyä 3D-tulostimella tulostettavista muovisista/kumisista hevosenkengistä, jotka on tarkoitettu kai enimmäkseen sairaskavioihin tapauksissa, jossa kenkää ei voida naulata kavioon. Esityksessä oli myös erään tutun aasin kuvia. Tiesinkin jo, että sen kavio-ongelmia oli korjattu juuri tällaisilla yksilöllisillä liimakengillä. Esitys oli siitä hauska, että kenkiä esitteli ilmeisesti 3D-tulostuksen valmistaja, ei kengittäjä, joka niitä kenkiä sitten loppukäyttäjille asentaa. Mielenkiintoista innovaatiota silti!

Aikani kului lähinnä Hutkon laama- ja eläintilan ständillä. Otin kuvia heidän aaseistaan ja viereisessä karsinassa olleista Kylämäen hevostilan kahdesta aasista. Messujen pikkuareenalla meni koko ajan rotuesittelyitä ja muita pieniä esityksiä ja puoli viideltä olivat vuorossa myös Hutkon kaksi aasia ja Olle-muuli. Olle on esiintynyt blogissa aiemminkin. Se oli myös mukana Piet Nibbelinkin klinikalla kesällä 2017, osallistui tietenkin kotitilallaan järjestettyyn muulileiriin viime kesänä ja tammikuussa Olle ja Muuli kuskattiin Rautalammille länkikurssille. Muuli ja Olle ovatkin tosi hyviä kavereita keskenään!

Lupauduin juontamaan aasien ja muulien rotuesittelyn kun Anu ja avustajat taluttivat eläimiä areenaa ympäri. Ollelle laitettiin malliksi brasilialainen muulisatula, jollaisia Anu maahantuo ainoana Suomeen ja koko Eurooppaan! Satuloita oli esillä myös messuilla. Niissä on vain sellainen ongelma, etteivät niistä kaikki sovi ylipainoiselle aasille ja niitä ylipainoisia aaseja on suomessa valitettavasti tosi paljon.
Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja


Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Esityksen vedin 16 messureissun kokemuksella ulkomuistista ja kerroin myös, että sopivan painoisella aasilla selkäranka on selästä koholla ja lonkkaluut on helppo nähdä ja tuntea. Kylkiä sivellessä kylkiluiden pitää tuntua käteen, mutta ne eivät saa näkyä. Talvikarva-aikaan ne nyt eivät näy millään aasilla, mutta pystyin tunnustelemaan niitä helposti karvan läpi.

Noin muuten kerron aaseista ja muuleista yleensä tällaisia juttuja:
-aasien ja muulien painorajat ovat samat kuin hevosella, eli max n 20% vähän eläimestä riippuen
-aasit elää kauemmin, koska niiden hampaat ovat vahvempaa tekoa, eivät kuole hammasvaivoihin
-luonnostaan tottuneet syömään kortista ruokaa ja sitä pitää tarjota suomessakin
-erinomaisia rehunkäyttäjiä, liikalihavuus on ongelma mitä voi hoidella syöttämällä olkea
-eivät niin reaktiivisia kuin hevoset, toki yksilöissä on eroja
-säästävät energiaa kaikessa mitä tekevät
-koulutus samalla lailla paineesta pois, mutta hyvin ajoitetut porkkanat lisäävät kummasti motivaatiota
-samat askellajit kuin hevosellakin, mutta tasaisemmat
-parhaimmillaan maastossa, jossa tarvitsevat vain puolentoista kavion levyisen polun jossa kulkea
-pieni aasi ja poni tuottavat pienen muulin ja iso aasi ja hevonen ison muulin
-muulitammoilla on säännölliset kiimat ja niihin voi laittaa alkioita
-Suomessa on aaseja noin 400 ja muuleja 25
-aaseja sekä tuodaan Suomeen että kasvatetaan täällä. Vuodessa varsoja syntyy/tunnistetaan 5-10 lisäksi toinen mokoma tuodaan ulkomailta
-aasien määrä lisääntyy koko ajan, mutta hitaasti

Äänentoisto siinä pikkukentällä oli haasteellinen. Se oli toteutettu NoShout-järjestelmällä, eli kolmella sivulla oli aidassa pieni boomboxi kiinni. Joihinkin kohtiin ääni kuului hyvin, toiseen suuntaan taas ei ollenkaan. No onneksi perjantaina yleisöäkin oli melko vähän.

Alla on videota perjantailta. Jotta aasit ja Olle saisivat maksimaalisesti huomiota, kuvasin vain niitä. Uskon, että muut bloggaajat ja tubettajat keskittyvät myös muuhun tarjontaan.

Videolle kuvailivat itseni lisäksi myös Nina Wasenius (ennen esitystä) ja Alex Muurinen (kaikki videot esityksen aikana), kiitos!

Olemme muuten Anun kanssa suunnitelleet muulileirin taas kesäksi, tosin tänä vuonna nimitystä muutettiin väärinkäsitysten varalta ja leiri kulkee nimellä "Muuli- ja aasiviikonloppu". Leiri-sanasta tuli nimittäin osalle mieleen lasten heppaleiri, vaikka leiri oli ihan aikuisille suunnattu. Tänä vuonna käytössämme ovat kaikki Hutkon tilan aasit, joten jokainen osallistuja saa aasin käyttöönsä leirin ajaksi ja tekee harjoitukset sen kanssa. Ratsastusta pienten aasien kanssa ei tietenkään voi harrastaa, mutta sisältö on suunniteltu juuri niin, että kaikki saavat siitä kyllä eväitä tulevaisuutta varten.

Kerron Muuli- ja aasiviikonlopusta tarkemmin ihan omassa postauksessaan, mutta jos olet kiinnostunut niin laita päivämäärät itsellesi jo ylös.
Brasilialaisia aasisatuloita


Daisi

Tiitu

Kylämäen hevostilan Bonus
Koska perjantai-iltana oli yleisöä aika vähän paikalla, oli tosi mukavaa kiertää myyjien teltat läpi. Ei ruuhkaa ja sai katsella kaikkea ihan rauhassa. Ainoa ongelmani oli tosin se, ettei minulla ollut mitään varsinaisia tarpeita. Ostin kuitenkin pikkujuttuja pikkurahalla. Kallein ostokseni oli Back on Trackin polvisuoja leikattuun polveeni. Toivon, että siitä on apua sitten, kun palailen selkään. Ostin yhden raspin, ponikokoisen deltan juoksutusliinaan, tummanpinkit (raspberry-väri?) kumiputsit (koska olihan ne tosi hienot), timanttiotsapannan, aasijuttuja Kananlentoputiikista ja liityin ratsastusseuraan SRL:n pisteellä.

Olin käynyt juttelemassa ratsastusseura-asioista jo Apassionatassa. Silloin kysyin, että mikä seura olisi hyvä kaltaiselleni, jonka seuratoiminta-aktiivisuus on loppu eikä minkäänlainen talkootyö kiinnosta nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan. Hän lupasi, että mihinkään ei pakoteta ja että maanlaajuisia seuroja löytyy kyllä. En vielä Apassionatassa liittynyt seuraan, koska halusin vielä miettiä seuravalintaa. Olikin hauskaa, että minut muistettiin näin viikon jälkeen vaikka Apassionatassa kävi todella monta ihmistä juttelemassa SRL:n pisteellä!

Kävin myös nopeasti Kuva&Kamera-messuilla, jossa hiplasin Dji Osmo Mobile 2-gimbaalia. Näin aiemmin tänä vuonna siitä videon ja sen jälkeen olen katsonut videoita vaikka kuinka! Olen varma, että juuri se puuttuu elämästäni. Osmolla saisin kännykälläkin aikaiseksi tosi kivaa ja tasaista kuvaa. Lisäksi siinä on ratsastajanäkökulmasta tosi kiva ominaisuus, se osaa seurata kohdetta. Voisin siis laittaa Osmon keskelle kenttää seisoskelemaan, ja se kuvaisi kun ratsastan kenttää ympäri! Zoomia siinä ei ole, mutta jo tuo riittäisi oman ratsastuksen kuvaamiseen. Osmo oli messuilla 149 euroa, mutta netissä halvimmillaan 105 euroa. Taidan käydä sunnuntaina hieroskelemassa osastolla vielä kauppoja jos tuote irtoaisi lisätarvikkeineen johonkin mukavaan messuhintaan.

Jos DJI Osmo Mobile 2 kiinnostaa, niin siitä löytyy paljon arviointeja YouTubessa. Upotin tähän yhde.
Lue lisää

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Neljä viikkoa polven eturistisiteen leikkauksesta

Koska polveni eturistisiteen leikkaus ja varsinkin siihen johtaneet tapahtumat liittyvät läheisesti Muuliin, kerron muutamalla postauksella blogissakin leikkauksesta ja toipumisesta. Olen siinä käsityksessä, että tämä on hyvin yleinen leikkaus ja lähipiirissäni on korjattu useampikin eri ristiside. Laitan kaikki tähän liittyvät postauksen tagin "eturistisiteen leikkaus" alle.

Olen toipunut mielestäni todella hyvin leikkauksesta! Ajoittain kävelen niin sujuvasti, ettei epäpuhtautta voi huomata, mutta yli sadan metrin matkat alkavat tuottaa epäpuhtautta. Saan polven yliojennukseen ja 102 asteen kulmaan. Tämä mitattiin viikko sitten ensimmäisellä fyssarikäynnillä. Kulma on nyt varmaan jo hieman suurempi, mutta koukistamisen treenaus ei kuulu harjoitusohjelmaani, se saa koukistua "itsestään".

Pystyn sujuvasti ajamaan autoa, myös manuaalivaihteista, mutta pitkät istumarupeamat jäykistävät polvea ja liikkeelleländössä otan varmuuden vuoksi tukea jostain. Ja jos kävelen yhtään pidempiä matkoja, on polvi illalla jäykkä eikä meinaa taipua edes 90 asteeseen.

Kipua polvessa ei ole, mutta välillä lihakset nipistelevät. Keppejä en ole käyttänyt ollenkaan, enkä myöskään kipulääkkeitä.

Raput kävelen normaalisti ylös ja alas, tosin loppupäivästä en pääse enää alas normaalisti, vaan on tultava rappu kerrallaan kun polvi ei koukistu riittävästi eikä sitä saa väkivalloin koukistaa.

Pystyn sujuvasti seisomaan tasapainolaudalla leikatun jalan kanssa.

Ensimmäinen fyssarikäynti oli 3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Katsottiin liikeradat läpi ja fysioterapeutti mittasi jalkojeni paksuudenja vertasi toisiinsa. Reiden lihakset olivat leikatussa jalassa jo pienentyneet ja nyt niitä sitten treenataan takaisin.

Katsoimme fyssarin kanssa liikkeet läpi ja sain kotiin harjoitusohjelman, joka pitää tehdä kahden päivän välein. Välipäivinä on poljettava kuntopyörää tai käytävä vesiuimassa, valitsin itse kuntopyörän. Ensimmäisillä kerroilla jalka tuli todella jäykäksi harjoitusten jälkeen, mutta tekeminen helpottuu joka kerta.

Kävelemisestä fyssari sanoi, että kävelyn takia ei pidä lähteä kävelylle, mutta saan kävellä normaalisti paikasta A paikkaan B. Mitään polvelle rankkaa en ole tehnyt, en ole nostellut tai siirrellyt mitään painavaa enkä tee näin vielä pitkään aikaan. Pyrin aina seisomaan kummallakin jalalla ja yliojennan leikattua polvea varaten sille painoa. Kävellessä en vielä pysty ottamaan askelta niin, että yliojentaisin polven eteen.

Kahden viikon kuluttaua saisin ratsastaa, mutta en ole vielä varma, tuleeko se onnistumaan.

Ulkoisesti leikkaushaava on tosi siisti. Tuntoa ei ole säären etupuolella ja iho on todella kuiva. Tunto palautuu kuulemma noin vuoden kuluttua. Polvi on turvoksissa ja eron huomaa myös housujen läpi. Se on normaalia. mitään polvitukea tai tukisidettä en ole käyttänyt eikä niitä käsittääkseni tulekaan käyttää.


Lue lisää

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Teetin ompelijalla unelmieni ratsastushameen!

En ole itse vielä ratsastuskunnossa, joten postauksen malleina toimivat talliltamme Pinja hevosensa Lilin kanssa! Pinja on minua ainakin 20 cm pidempi, mutta hame ei näytä miltään minihameelta hänenkään päällään!
Kirjoitin jokin aika sitten suureen suosioon nousseen postauksen siitä, miten voi itselleen ommella melko  yksinkertaisen ratsastushameen.  Postausta on tähän mennessä luettu 3700 kertaa (Bloggerin mukaan) ja se on helposti blogini luetuimpien postausten viiden parhaan joukossa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ennen kun uskalsin ottaa sakset omiin pikkukätösiini, olin käynyt ompelijan luona suunnittelemassa itselleni tulevaa ratsastushametta, siis sellaista, jota en todellakaan itse pystyisi toteuttamaan tai tulos olisi irvikuva seiskaluokalla ommellusta T-paidasta.

Vein ompelijalle kaksi Varustelekan villavilttiä ja läjän kuvia erilaisista ratsastushameista ja näiden pohjalta suunnittelimme tuotteen. Toki minulla oli myös pitkä lista erilaisia toiveita hameelle, oli taskuja, tarrakiinnitystä, takahalkiota, laskoksia jne. Mallia ei siis otettu suoraan yhdestäkään valmiista hameesta, mutta ne toimivat inspiraatiokuvina tuotesuunnittelussa.

Hameessa on kaikki se, mitä halusinkin. Se on siis pitkä, edestä hieman lyhyempi, siinä on enemmän laskoksia kuin missään markkinoiden ratsastushameessa. Vyötärökappale on takaa V:n mallinen. Malliltaan hame on ylikello ja siinä on sen takia sivusaumat. sivusaumoihin on piilotettu taskut piilovetoketjuilla. Taskut ovat riittävän suuret, mittasimme ne tarkasti puhelimeni mukaan. Kiinnitys edestä on tarranauhalla. Takana on halkio neppareilla. Sopivaksi väliksi laskimme 20 cm. Nepparit saa helposti auki ja kiinni myös selässä.

Totesimme että jaloille ei tarvitse laittaa kuminauhoja, edessä on niin paljon kangasta, että pysyy varmasti polven alla satulassa. Lämmin tämä on, laskosten ja etuosan ylimenon takia hame on melkein joka kohdasta kaksinkertainen! En ole hametta vielä juurikaan itse päässyt käyttämään polvileikkaukseni takia, mutta tallikaverini suostui malliksi. Tämä postaus on siis kuvitettu Pinjan ja Lilin kuvilla!

Itse esittelen hameen alla olevalla videolla. Tässä on myös linkki videoon. Video on poikkeuksellisesti kuvattu pystyssä, joten se on kännykällä varmaan mukavampi katsoa YouTuben kautta.


Hameen ompeli Järvenpäässä T:mi Shoptik Nina Kalenius ja hintaa ompelutyölle tuli 200 euroa. Se sisälsi siis myös taskupussien vetoketjut, nepparit ja tarranauhan. Vein itse Ninalle vain kaksi villavilttiä. Nina käski kuitenkinkertoa, että lopputuloksen hintaan vaikuttaa moni seikka ja se sovitaan asiakkaan kanssa suunnittelupalaverissa. Mutta hame, joka minulla on, valmistuu sillä 200 eurolla.

Nina otti hametyön mielellään vastaan ja toteutti kaikki toiveeni niin, kuin ne nyt oli järkevää toteuttaa. Palvelu oli todella ystävällistä!

Nämä villaviltit maksoivat 60 euroa (sain Varustelekasta vähän alennusta), eli hameen kokonaishinta on 260 euroa. Pidän hintaa yllättävän edullisena siihen nähden, että tuote on tosiaan juuri minulle minun mittojeni mukaan tehty!

Villaviltti on todella raskasta. Selässä sitä ei huomaa, mutta hametta pukiessa kyllä! painoon tottuu kuitenkin nopeasti. Tämä ei hulmua kovassakaan vauhdissa, sen verran jämäkkää materiaali on!  Tässä linkki käyttämääni US huopaan. Tällä hetkellä se on tosin verkkokaupan puolelta loppu, Varustelekan myymälässä sitä saattaa olla. Kiertäessäni kangaskauppoja, ei vastaan tullut yhtään tähän tarkoitukseen sopivaa villakangasta, kaikki tuntuivat kovin ohuilta.

Kumpi näyttää kivemmalta? Hame takaa kiinni vai auki?
Hame takaa kiinni
Ja auki
Kiitos ihanille malleille!
Lattialle levitettynä hame on ylikello. Kuvaan en kuitenkaan laittanut sitä ylikelloksi, jotta malli näkyy helpommin.

Vyötärö edestä

Takaosa

Taskupussi nurjalta puolelta

Lue lisää

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Equitanan HOP TOP La Ora -show kotisohvalta käsin!

EQUITANA/Hans Kuczka
Ai että, nyt harmittaa. Saksassa Essenissä on kahden vuoden välein Saksan suurimmat hevosmessut, Equitana. Olin paikalla kaksi vuotta sitten ihan ensimmäistä kertaa ja vaikutuin todella paljon! Silloin päätin heti että olen varmasti mukana seuraavana vuonna!

Equitana poltteli kyllä koko talven takaraivossa mutta olin huonosti kysellyt reissukavereita ja ne joita pyysin, olivat estyneitä. Tottakai voisin lähteä yksinkin messuille ja se olisi varmasti ollut todella piristävääkin, mutta sitten meni polvi!

Viimeksi tänään katselin lentolippuja loppuviikolle (139 euroa inhimillisellä vaihdolla) mutta järki voitti. En tämän polveni kanssa jaksaisi kävellä edes yhden messuhallin poikki! Onneksi sain ja saan lohdutusta, kun kävin lauantaina katsomassa Apassionataa ja sunnuntaina on Helsinki Horse Fair.

Equitanan parhaimmistoa on mielestäni iltaohjelmana järjestettävä HOP TOP SHOW. Se on Apassionatatyyppinen pitkä esitys, jonka muodostavat hevostaiturien parhaimmisto. Koska esiintyjät keikkailevat lähinnä Equitanan ulkopuolella, löytyy heistä helposti videoita netistä! Katsoin ketä Equitanaan on koottu tällä kertaa ja upotan heidän videoitaan alle. Equitanassa he eivät tietenkään välttämättä esitä juuri tätä performanssia, mutta saatte ideaa siitä, mitä esitys mahdollisesti pitää sisällään!

Esiintyjistä vain Lorenzo (kuva yllä) oli mukana viimeksi, kaikki muut ovat minulle ihan uusia! Ai että, olisipa hienoa olla paikan päällä! No tavoitteena on tietenkin Equitana 2021!

Moments in Black esiintyy friisiläisten kanssa ja samaa ryhmää oli mukana myös Apassionatassa! Tässä heidän tililtään esitys, jossa on varustauduttu hyvin liikenteen varalta!

Ranskalainen Guillaime Mauvais työskentelee vapaana kulkevien hevosten kanssa

Alma Vaquera laukkaa menemään Garrochan kanssa

Näitkö Facebookissa videon, missä dressagenylpyttäjä ratsastaa hevosellaan mm pressun alla? No hän on Will Rogers Australiasta ja on mukana tänä vuonna!

Lorenzo teki suuren vaikutuksen viimeksi Equitanassa ja hän on taas mukana! Kaveri seisoo hevostensa selässä ja hyppää esteitä, wow!

Anne Krüger-Degener tulee paikalle hevosten ja VUOHIEN kanssa!

Ponyshowteam NRW pukeutuu glitteriin ja ylittää katrillimaisesti esteitä

Team Norka esittelee vikellystä

Gianluca Coppetta & Andrea Giovannini tekevät yhteisnäytöksen mutta kummastakaan ei löytynyt YouTubesta mitään tuoreita ja hyvälaatuisia videoita, joten nämä jääkööt yllätykseksi!

Lisa Röckener ratsastaa päävehkeittä ihan kunnon dressagea ja muita hienoja temppuja.

Heisse Räder mit Team Weinmayr & Dobrovitz tuovat areenalle suurta valjakkojuhlan tuntua! Mukana on monta valjakkoa hienoine hevosineen.
Lue lisää

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Totuus Apassionatan hevosten hyvinvoinnista ja parhaat palat esityksestä!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Live Nation Entertainmentin kanssa. 
Sain Apassionataan kaksi lippua.
Kuvat ovat Apassionatan pressikuvia ja niitä sai käyttää blogipostauksen kuvituksena.
Bloggaajana saa aina välillä kivoja juttuja yksi kiva juttu tapahtui tänään, kun sain kutsun Apassionataan! Lippu oli tyyppiä avec, joten otin mukaan vauvakuplaan pian katoavan kaverini Lauran. Meillä oli mahdollisuus tutustua myös Apassionatan hevosiin ja talliolosuhteisiin ennen näytöstä, joten starttasimme Järvenpäästä puoli yhdeksän maissa ollaksemme yhdeltätoista kohteessa.

Auton saimme näppärästi pressin parkkiin ja hetken harhailtuamme olimme oikeassa paikassa. Vastassa olikin heti tuttuja, kun myös Dancing on four legs-blogia kirjoittava Essikin oli paikalla kaverinsa kanssa. Ja hetken odoteltuamme saapui paikalle Korumies Arvi perheineen. Olimme siis todella hyvässä seurassa!

Siirryimme saman tien talleihin. Niitä oli kaksi kappaletta ja tallit olivat ihan tavalliset telttatallit, joita lämmitettiin vielä hevosille mukaviksi. Ensimmäisessä tallissa olivat kaikki orit ja niiden lisäksi jonkin verran ruunia. Toisessa tallissa olivat kaikki tammat ja lisäksi ruunia. Orit ja tammat eivät siis olleet samassa tallissa.
Vaikka talliin tuotiin ulkoa hevosia ja hevosia laitettiin jo yhdeltätoista valmiiksi yhdeltä alkavaan näytökseen, oli talleissa silti tosi rauhallista. Suurin osa hevosista söi kaikessa rauhassa ja tulivat katsomaan meitä. Yksi katseli telttatallista ulos, jokaisella hevosella oli luukku karsinassaan ulos. Täysrehut näyttivät olevan Saksasta, mutta heinät, oljet ja purut olivat Suomesta. Kysyin oljista, niin moni hevosenomistaja tykkää antaa hevosilleen purun lisäksi olkea karsinaan. Hevoset tykkäävät kuulemma syödä sitä ajankuluksi.

Apassionatan "kotimaa" on Saksa, josta käsin he tekevät esityksiä, lähinnä kuitenkin Saksassa ja naapurimaissa. Näin talvella esitys käy myös Pohjoismaissa ja ennen Suomea he olivat olleet muistaakseni Göteborissa. Edellisviikonloppu oli ollut esitysvapaa ja ryhmä oli ollut Ruotsissa ihan tavallisella tallilla hevosineen ja treenanneet siellä.

Apassionata ei kuitenkaan ole yksi tietty ryhmä, vaan hevosryhmiä ohjaajineen on kerätty eri maista. Tällä kertaa suurin osa oli Saksasta, mutta esimerkiksi temppuratsastajat olivat Tsekistä. Useammalla eri ryhmällä oli espanjalaisia hevosia ja hevoset saattoivat olla mukana useammassa esityksessä. Kiertue kestää lokakuun lopusta kesäkuun alkuun ja kiertueelle etsitään aina tarvittaessa uusia hevostaitureita hevosineen. Kauden aikana kiertue esiintyy noin 25 viikonloppuna. Apassionatassa hevosten omistajat ja esittäjät näyttivät huolehtivan myös niiden hyvinvoinnista ja valmistelusta. Esityksissä oli lisäksi mukana tanssiryhmä.
Hevoset olivat karsinoissaan hyväntuulisia ja tulivat oville tervehtimään. Kaikkia sai kuulemma kuvata, koskettaa ja rapsuttaa, teimme hevostyttöinä juuri näin! Teltoissa kävi oikeastaan vain rauhallinen heinän rouskutus vaikka osaa hevosista valmisteltiin jo esityksiä varten.

Mikä se totuus hevosten hyvinvoinnista sitten on? Minun mielestäni ne olivat ulkoisesti tarkasteltuina hyvinvoivia ja levollisia ja tottuneet tällaiseen toimintaan. Meille kerrottiin, että osa hevosista ei sopeudu ja niitä ei kiertueelle oteta.

Ovet Gatorade-areenalle avautuivat puolitoista tuntia ennen esitystä ja todella paljon väkeä alkoi tulla sisään! Itse olimme saaneet liput käteen huoltotiloissa ja saavuimme takaovesta suoraan sisälle areenalle. Ruokatarjonta areenalla oli yksipuolinen, kun vaihtoehdot olivat hodari ja lihis niin päädyimme hodariin. Olimme startanneet kotoa jo kahdeksan jälkeen, joten puoliltapäivin alkoi tulla nälkä!

Olimme saaneet ihan huippupaikat katsomosta B2! Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ollut katsomassa mitään esitystä noin hyvältä paikalta! Areenalla oli taustakangas, johon heijastettiin esityksen tausta ja se oli siis vastapäätä meitä! Aivan mahtavaa!






Olin ollut Apassionatassa viimeksi suunnilleen vuonna 2007 ja silloin vaikutuin esityksestä tosi paljon! Muistan liikuttuneeni ihan kunnolla, kun esityksissä oli mukana vapaana olevia hevosia. Odotin tälläkin kertaa kovasti työskentelyä "libertynä" ja varusteetta, mutta nämä olivat harmikseni vähemmistönä tämän vuoden sisällössä. Esityksissä oli kuitenkin varmasti jokaiselle jotain!

Erityisen hyvin mieleeni jäi dressageshire joka tuosta noin vain teki laukassa väistöä! Garrochan kanssa tehtiin taitavaa työtä ja lännenhevonen näytti spinit ja toinen lassotemput. Sliding stoppeja ei kuulemma näytetty siksi, kun areenaa ei saada sitä varten sopivaksi. Temppuratsastajat tarvitsevat napakan ja jopa kovan pohjan, mutta sellaisella on mahdotonta tehdä sliding stoppia rikkomatta hevosta.

Temppuratsastajia oli neljä ja nämä laukkasivat vuorotellen villisti areenaa ympäri tehden vikellystemppuja hevosten kanssa! Friisiläiset oli koristeltu glitterillä (pakko saada) ja ne esittivät, noh, friisiläisiä!
Yhdessä esityksessä oli reilusti vapaana kulkevia hevosia, viisi ponia (söpöjä) ja neljä hevosta. Tätä oli todella mukavaa katsoa! Poneilla näytti ainakin olevan pilkettä silmäkulmassa enkä usko että esitys meni ihan suunnitelmien mukaan, mutta ainakin poneilla oli hauskaa! Esittäjä myös ihan  näkyvästi palkkasi poneja glittermekkonsa taskusta kaivamillaan nameilla. Silti nämä hevoset ja ponit eivät olleet stressaantuneita luimijoita, vaan melkein kaikilla oli koko ajan kiva ilme! Vain yksi hevonen näytti hieman nyreältä tai sitten se keskittyi todella kovasti. Jotkut naksutinkoulutetuthan ovat töissä aina korvat luimussa.

Esityksistä sai hyviä vinkkejä hevosten liikuttamiseen. On näköjään ihan ookoo ratsastaa yhdellä hevosella ja ohjasajaa toista siinä edessä! Ja jos haluaa liikuttaa kaksi rinnakkain, niin selässä voi ihan hyvin seisoskella. Samalla oma tasapaino kehittyy. Ja Laura sai hyviä vinkkejä, jos synnytyksen jälkeen satulassa istuminen tekee kipeää. Temppuratsastajat ratsastivat myös kyljellään, kyljellä ja mahan alla! Välillä kävivät ottamassa maasta lisää vauhtia.

Mietimme esityksen jälkeen, että estehyppelyä ei ollut kuin yhdessä esityksessä. Mutta se toteutettiin tyylillä, kaveri seisoi kahden hevosen selässä ja otti messiin vielä neljä muuta vapaana!

Esityksessä oli vajaan puolen tunnin väliaika.

Toisella puoliskolla esitykset olivat vielä ensimmäistäkin puoliaikaa rohkeampia! Koostamassani videossa on pätkiä lähinnä ensimmäiseltä puoliajalta ja esitysten alkupäästä, eli komeimmat temput kannattaa tulla katsomaan paikan päälle!
Apassionatassa oli taustajuonto suomeksi mutta tässä kohtaa minun on myönnettävä, etten juurikaan kuunnellut sitä. Se pyrki nitomaan esitykset yhteen, jotka kaikki kuvasivat paikkoja ja aikoja historiassa. Garrochaesityksessä ihmettelin kyllä kovasti, että ratsastajalla ei kuitenkaan ollut päällään perinteinen vaquero-asu vaan pitkä nahkatakki.

Kiinnostuitko? Lippuja huomiseen 13.00 esitykseen voi katsoa TicketMasterin sivuilta. En valitettavasti saa provikkaa lippumyynnistä, mutta suosittelen Apassionataa koko perheelle.
Lue lisää

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kevään ja kesän suunnitelmat Muulin kanssa!

Vuonna 2017 osallistuin Muulin kanssa Aasileirille ja Aasipäiviltä tuotiin kotiinkaksi sinivalkoista ruusuketta ja kiertopalkinto, jonka sai Vuoden harrasteaasi (muuli)! Kuva: Emmi Jormanainen

Viimein, kun minulla on sellainen muulieläin, jonka kanssa pystyy ihan sujuvasti matkustamaan ja joka on suhtkoht hanskassa myös vieraissa paikoissa, otan siitä tietenkin kaiken irti! Meidän kalenteri onkin jo täyttynyt kovaa vauhtia ja tästä tulee kyllä paras kesä ikinä!

Tai no, kesä ja kesä, meidän menot ajoittuvat nimittäin lähinnä toukokuulle ja elokuulle.Kesäkuulle on yksi varma suunniteltu juttu ja heinäkuu on vielä kokonaan tyhjä, ja saa ollakin. Minunkin on ehdittävä lomailla mökillä!

Nythän on muuten tosi hyvä hetki suunnitella tulevaa, kun en vielä edes tiedä missä kuosissa oma ristisideleikattu polveni tulee olemaan kesäkuussa. Leikkauksesta on nyt reilut kolme viikkoa, mutta en ihan hetkeen pysty kuvittelemaan itseäni Muulin selkään.

Kesän suunnitelmat edellyttävät liittymistä ratsastusseuraan ja 1. tason luvan maksamista. Hoitelen nämä velvollisuudet alta pois kun olen ihan varmasti menossa ensimmäisiin kilpailuihin.

Listan lisäksi olisi tosi kiva osallistua mätsäreihin mutta.. Tähän mennessä kaikki meidän lähellä olevat mätsärit ovat joko tosi huonosti markkinoituja tai sellaisena päivänä, etten pääse mukaan. Laittakaahan siis kommenttiboksiin viestiä, jos tiedätte mätsäreitä Uudellamaalla!

Huhtikuu


Unohdin tämän alkuperäisestä postauksesta, mutta lisätään jälkikäteen. Huhtikuussa olemme nimittäin Muulin kanssa Tampereen Hevoset-messuilla 6-7.4.2019! Messuilla Muulin tehtävä on lähinnä olla ihailtavana (porkkanoita saa tuoda ja antaa) ja kumpanakin päivänä esiinnymme ohjelma-alueella kahden muun muulin kanssa klo 11.00. Kirjoitan ohjelmastamme vielä tarkemmin lähempänä messuja.

Toukokuu


Debytoimme Muulin kanssa kisakentillä lauantaina 18.5., kun osallistumme 1. tason matkaratsastuskisoihin Urjalassa! Matkaratsastus on lajina kiehtonut minua jo pitkään ja nyt viimein on ratsu, jonka kanssa ei periaatteessa pitäisi olla mitään ongelmaa. Muuli on ollut kovassa treenissä omasta sairaslomastani huolimatta ja tuon ykköstason lyhyimmän ihanneaikaluokan pitäisi pystyä klaaramaan millä tahansa hevosella, jolla on hyvä peruskunto. Erityistä treeniä ei siis sitä varten tarvise tehdä. Kirjoitan matkaratsastuksesta vielä tarkemman postauksen ennen kilpailuja.

Seuraavana viikonloppuna eli 24-26.5. ajelemme Muulin kanssa Sonkajärvelle pitkästä aikaa. Sanna järjestää siellä "minikarjakurssin" miniporukalle. Tai no, perjantaina aloitamme maastakäsittelyllä, lauantaina on ohjelmassa kaksi tuntia ja sunnuntaina vielä aamupäivällä yksi. Että on se ihan kunnon karjaviikonloppu. Olen osallistumassa myöhemmin kesällä Jeff Sandersin kurssille, mutta siitä saa paljon enemmän irti jos ratsu ei saa paskahalvausta hiehoja läheltä nähdessään. Käydään siis Sannan luona haistelemassa fiiliksiä ja sitten ehdin vielä myydä paikkani tarvittaessa jollekin muulle. Jos siis jään henkiin.

"Minikarjakurssille" mahtuu luultavasti vielä mukaan, eli jos joku tuttu meidän nurkilta on kiinnostunut, niin lähdetään samalla trailerilla reissuun! Osallistujamäärä tulee olemaan ihan pieni, mutta tiedän jo että ainakin yksi on tulossa itseni lisäksi. Intensiivi karjakurssin Facebook-tapahtuma löytyy tästä. Kurssin järjestää Hietaniemen tila.
Kuvia kesän 2018 Jeff Sandersin karjakurssilta,, jolla sain lainata Sannan Danceria. Mukaan lähdin ihan extempore peruutuspaikalta.



Kesäkuu


Matkaratsastuskisoja ei ole kovin paljon ja ne mitä on, ovat tietenkin sellaisina viikonloppuina, kun minä en pääse osallistumaan. Jos siis Urjalasta ja karjakurssilta ollaan jääty henkiin, osallistumme Sumaran matkaratsastuksen 1. tason ihanneaikaluokkaan 8.6. Liedossa. Kisamatka ja ihanneaikakin on luultavasti sama kuin Urjalassa.

Ja se raviohjelmakin on käytävä suorittamassa. Onneksi kesäkuussa on vapaita viikonloppuja sitä varten! En ole vielä katsonut mitään kisoja, mutta luulisin, että niitä löytyy lyhyen ajomatkan päästä ihan kivasti.
Varusteilla voi mielestäni kompensoida erinomaisesti puuttuvaa taitoa! Onneksi tavoitteena on vain olla ei-viimeinen. Kuva: Minttu Koponen, Aaveen.net

Elokuu


Jeff Sandersin karjakurssi on elokuussa 16-18.8. ja sinne tähdätään Muulin kanssa. Maksoin nimittäin juuri kurssin varausmaksun eli puolet kurssin 400 euron hinnasta. Tähän päälle tulevat toki vielä omat ja Muulin majoituskulut, noin 100 euroa. Ehkä häpäistään itsemme, ehkä emme, mutta tästä on varmasti tulossa hauska viikonloppu! Kurssi tuli saman tien täyteen, koska suurin osa viime vuoden osallistujista tulee tänäkin vuonna. Muutama joutui perumaan, mutta Sannalla oli jo jonossa osallistujia. Kurssille pääsee kuitenkin kuunteluoppilaaksi kuka tahansa ja majoituskin maksaa vain 15 euroa yö! Se sisältää liinavaatteet. Eli jos karjalajit ja hyvä seura yhtään kiinnostaa, niin laita viikonloppu itsellesi ylös, varaa majoitus, osta riittävästi sidukkaa ja tule paikalle! Tapahtumasta on Facebookissa tapahtumailmoitus, pääset siihen tästä.

Jeffin kurssista kirjoitin postauksen viime kesänä ja silloin olin sitä mieltä että karjanajo on parasta mitä hevosella ja ruualla voi tehdä!

Karjakurssin jälkeen on jälleen Hutkon tilalla Aasi- ja muulikurssi! Muutimme nimen muulileiristä kurssiksi, koska viime vuonna moni ajatteli leirin olevan tarkoitettu lapsille. Niinhän asianlaita ei suinkaan ole! Jätän Muulin karjakurssin jälkeen luultavasti suoraan Pukkilaan niin säästän jonkin verran ajoaikaa ja Muuli pääsee virittäytymään tunnelmaan. Aasi- ja muulikurssi alkaa jo torstai-iltana Sannan ohjaamilla ratsastustunneilla, eli Muuli ehtisi olla kotona vain neljä yötä. Viettäkööt ne muuliseurassa! Aasi- ja muulikurssi on siis 23-25.8. ja tänä vuonna osallistujat saavat kouraansa leirin ajaksi joko aasin tai muulin Hutkon laajasta valikoimasta. Perjantaina on Sannan ohjaama päivä, maastakäsittelyä ja ratsastusta, lauantaina ohjasasjoa, ajoa ja agilityä (agilityn ohjaan minä) ja sunnuntaina tehdään koko porukalla laavuretki ja nautitaan lounas! Tästä tulee hauskaa!

Viime vuoden muulileiristä kirjoitin pitkän postauksen ja siihen pääsee tästä.
Kuvia vuoden 2018 muulileiriltä. Kuvat otti Tiina Räikkönen.



Jos sekä Muuli että minä pysymme hengissä ja voimissa, tulee tästä tosiaan melkoinen reissukesä, mutta juuri tällaisia kivoja juttuja varten olen tuon eläimen hankkinutkin. On tosi kivaa lastata se kyytiin ja ajella kivalle kurssille. Kesän aikana haluaisin ehkä myös käydä "kotikotona" Muulin kanssa viettämässä viikonloppua ja maastoilla vielä kerran läpi kaikki tutut reitit. Niitä olen viimeksi ratsastanut 14 vuotta sitten naapurin suomenhevosen kanssa. Mahdanko enää edes muistaa reittejä!

Kotikotoa löytyy kotitallista kaksi karsinaa, jotka sopivat hyvin tilapäismajoitukseen. Viimeksi kun tarkistin, niin karsinoissa oli kuivikkeetkin tukevasti paikallaan. Pihalle on vielä pystytettävä väliaikainen sähkölaidun.
Lue lisää