sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Muulin lastaustreeniä + videot saattavat järkyttää

Mietin todella pitkään, että julkaisenko videota lastaustreenistä ollenkaan. Nykyään kun somessa et saa epäonnistua tai toimia muutenkaan niin, että katsojalle voisi tulla pahamieli. Minun lastaustreenivideostani nimittäin tulee. En namittele vaan käytän painetta ja sitäkin huonosti. Teen virheitä, jotka onneksi tajusin videon nähtyäni. Lyön Muulia ihan tarkoituksella ja kovaa, jotta se ei tulisi puomin ali ja satuttaisi itseään vielä enemmän. Se nimittäin kerran tuli, ei ollut nättiä katsottavaa.

No paskat ovat jo housussa ja lastausvideokin on YouTubessa ehtinyt saada katselukertoja, joten näillä mennään. Muuliprojekti yrittää myös kovasti kertoa myös huonoista päivistä ja huonoista suorituksista. Ne tallentuvat harvemmin videolle, mutta tällä kertaa minulla on melkein koko yhdeksänminuuttinen mehevää epäonnistumista!

Toivon, että nämä klipit antavat toivoa juuri niille, joiden ajattelumaailma on kieroutunut täydellisen somemaailman takia. Täydellisessä maailmassa lastausongelma on se, että hevonen astuu sillalle sivulta eikä suoraan. Minun maailmassani lastausongelma on se, että Muuli kääntyy paikallaan 180 askelta ja lähtee käsistä! Olen ihan varma että en ole ainut, joten toivottavasti videot antavat toivoa muillekin.


Taustaa


Meillä ei Muulin kanssa ole periaatteessa lastausongelmaa, mutta en ole saanut lastattua sitä yksin kuin vinssaamalla. Vinssaamisella tarkoitan sitä, että kieputan narun etupuomin ympäri ja kiristän sitä sitä mukaa kun Muuli tulee sisälle. Se ei saa pakitettua pois ja tuleekin sisään melko nopeasti sen jälkeen, kun sen pää ja kaula on jo trailerin sisällä. Tällä videolla näkyy, mitä tarkoitan vinssaamisella.

Toisaalta meillä on juuri tämä lastausongelma. Muuli ei mielellään lastaudu, ainakaan heti, ainakaan yksin minun kanssani. En kuitenkaan voi missään  nimessä tuudittautua siihen, että tallilla olisi aina joku auttamassa. Minun on saatava Muuli traileriin kaikissa tilanteissa ja yksin.

Aluksi Muuli ei lastautunut jos joku antoi painetta takaa. Se vain pakitti, pyörähti ja häipyi. Nykyään olemme tilanteessa, että paine takana tosiaan auttaa ja Muuli liikkuu sen voimasta eteen. Vepsä on lastannut Muulin lähettämällä traileriin jo marraskuussa 2016 (video) ja juuri lähettämällä haluaisin lastata sitä itsekin. Se ei vain ollut onnistunut, ennen kuin nyt.

Torstai


Traileri oli tallin pihalla kutsuvasti auton perässä, joten kysyin, voisinko lainata sitä lastausharjoitteluun. Lupa tuli joten otin mukaan vyölaukullisen olkea ja Muulin naruriimussa. Olin hieman polvirikko leikkauksen takia ja tiesin, että en voisi pidellä Muulia jos se päättäisi häipyä. Onneksi sillä ei ole tapana poistua tallin pihalta.

Tein ensin hyvällä. Olin nähnyt videoita, jossa hevosta palkataan aina, kun se kiinittää huomiota traileriin ja tulee lähemmäs. Yritin samaa. Muuli tulikin puoliksi traileriin, mutta ei sen pidemmälle. Yritin jopa houkutella, mutta ei, kaura ei kiinnostanut sitä. Se pakitti ulos ja aloitin taas namittamisen uudestaan. Tuntui siltä, että se ymmärsi jutun juonen, mutta se ei halunnut palkkaa ihan niin paljon, että olisi riemusta kiljuen juossut sisälle hakemaan palkkaa.

Osa blogin lukijoista on varmasti kouluttanut hevosensa lastautumaan tällä tyylillä. Miten te olette toimineet siinä vaiheessa, kun edistys "tyssää" eikä palkka enää kiinnosta ihan niin paljon? Tarkoittaako se automaattisesti sitä, että traileriin liittyy niin suurta pelkoa ja stressiä, ettei eläin vain voi edetä enää tietyn pisteen jälkeen? Vai johtuuko tällainen käytös vain siitä, että olen itse onnistunut opettamaan Muulille ketjun, mihin kuuluu omatoiminen poistaminen ja koko homman aloittaminen alusta?

Tallinomistaja tuli sitten taakse ja kas, Muuli oli sisällä. Vaihdettiin rooleja ja jäin seisomaan taakse. Muuli oli siinä pari kertaa eri mieltä ja lähti käsistä, mutta jäi parkkipaikalle "aitaukseen" ja homma jatkui. Siinä kohtaa kun tallinomistaja sai torpattua napakasti sen pakoyritykset, se nöyrtyi ja alkoi kävellä lähettämällä sisään kuin olisi tehnyt sitä koko elämänsä.

Lähetin itsekin muutaman kerran ja lopetettiin. Torstailta ei ole kuvia tai videoita.

Lauantai


Lauantaina asensin sekä puhelimeni että videokameran kuvaamaan ja jatkoin harjoituksia.

Otin herkut vyölaukkuun, koska Vepsäkin käski namittaa, kun hevonen tai muuli on trailerissa. Vepsän lastausvideon näet muuten tästä. Tuota sessiota edelsi parin tunnin maastakäsittely pyöröaidassa, mutta silti Muuli ei kävele suoraan sisään.

Heti alussa Muuli käveli sisälle ja laitoin puomin kiinni. Tarkoitus oli laittaa se vain hetkeksi, palkata ja avata, mutta Muuli sonti ja ajattelin siivota ne pois ennen, kun päästäisin Muulin ulos. Tämä ei ollut hyvä juttu, koska kun laitoin Muulin hännän puomin toiselle puolelle, se yritti jyrätä itseään puomin alta vapauteen.


Tarkoitus oli antaa Muulille painetta, kun se ei ole menossa traileriin ja jättää se rauhaan, kun se on menossa traileriin. Jälkikäteen videoita katsoen huomaan, miten oma ajoitukseni on monessa kohdassa pielessä. Eli onneksi videoin, muuten on vaikeaa kehittyä.

Ongelmana tällä kertaa oli se, että Muuli peruutti aika hanakasti ulos. Ei täysiä, mutta liian nopeasti. Pääsin kuitenkin pari kertaa pyytämään sen ulos ja kävin myös sisällä palkkaamassa sitä. Tein itse virheen heti alussa, kun suljin puomin ja siivosin kikkareet. Jos ei saa siltaa heti perään kiinni, ei pitäisi laittaa puomiakaan. Muuli kun on kerran tullut puomin alta ja jäi siihen hetkeksi jumiin.

Sen takia lyön sitä ihan voimalla takapuoleen. En nimittäin missään nimessä halunnut, että se olisi taas jumissa puomin alla ja menettäisi karvat selkärankansa kohdalta.

Toinen asia, mille minulla ei ole minkäänlaista toleranssia, on minun tilaani loikkaaminen. Parissa kohdassa Muuli loikkaa sillalta minun puolelleni, jolloin en epäröi heiluttaa narua ja myös osua sillä, ihan tarkoituksella.

Kahdesti Muuli lähti käsistä enkä voinut muuta kuin antaa mennä. Se juoksi tarhojen väliin ja oli jo tulossa vastaan, kun menin hakemaan sitä. Sitten se käveli perässäni suoraan trailerin luokse takaisin. Näiden karkureissujen jälkeen se itseasiassa meni tosi kivasti koppiin!

Viimeisellä kerralla se meinasi peruuttaa, mutta sain sen jatkamaan matkaa. Se seisoi hieman pidempään sisällä, otin ulos ja vein takaisin tarhaan.


Sunnuntai


Lainasin taas traileria ja mietin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Oli tosi kova tuuli ja kaikki paikat rämisi ja kolisi. Lisäksi auton ympärillä oli liikettä kun kisareissun jälkeen purkivat tavaroita autosta. Se ei kuitenkaan ole syy sille, ettei tarvitsisi lastautua. Traileriin pitää mennä myös keskellä hirmumyrskyn riepottelemaa Helsinkiä!

Sunnuntain video on lyhyt ja pätkimätön enkä jaksanut laittaa kahta kameraakaan. Äänet jouduin poistamaan, koska oli niin kova kohina tuulen takia. Kehun Muulia kuitenkin todella paljon kun se on sisällä ja tällä kertaa pääsin myös sisälle palkkaamaan sitä ilman, että se alkoi heti peruuttaa ulos.

Mielestäni aika huima parannus edellispäivään! Mainittakoot vielä, että kun menin hakemaan Muulia tarhasta naruriimun kanssa, tuli se minua päättäväisesti vastaan ja lähti mielellään "hommiin". Se ei myöskään kertaakaan paskonut. Se tosin saattoi johtua siitä, että se oli stressannut hetkeä aiemmin maastossa ja jättänyt stressipaskat sinne.


Eihän minulla tässä suinkaan vielä ole muulia, joka menisi missä ja milloin vain traileriin. Emme harjoitelleet tänään ollenkaan takapuomin kanssa! Muuli pitää opettaa siihen, että paine takana tarkoittaa paikallaan pysymistä tai siirtymistä eteen, ei missään tapauksessa painetta vastaan survomista!

Alku on kuitenkin hyvä ja tänään Muuli suoritti minun mielestäni ihan mielellään. Se tiesi mikä on homman idea ja miten saa olla rauhassa.

Somesta ja kriittisyydestä


Koostin lauantain treeneistä lyhyemmänkin videon, jonka julkaisin Facebookissa. Sekoitin tapahtumien järjestyksen (seuraa kakkakikkareita lastaussillalla), jotta sain videosta "kehitysvideon". Lukijat kuvittelevat herkästi että video kertoisi totuuden rehellisemmin kuin kuvat, mutta eihän se näin mene. Ihan yhtä helppoa on videota leikata näyttämään hyvältä, vaikka totuus taustalla on ihan eri. Vain pitkät yhtäjaksoiset videot ovat luotettavia.

Tämän videon julkaisin Facebookissa. Eikö olekin hieman erilainen, kuin kokopitkä 9 minuutin pätkä?
Lue lisää

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Maastakäsittelyä ja temppuja tarhassa

Maaliskuussa en ole kirjoittanut vielä yhtään postausta ihan tavallisesta muuliarjesta! Instagramissa on kuitenkin vilahtanut stooreissa pätkiä siitä, mitä Muulin liikuttajat ovat sen kanssa tehneet. Lähinnä maastoilleet, menneet kentällä ja irtojuoksuttaneet.

Olen itse käynyt vain muutamia kertoja tallilla. Ensin oli niin liukasta, etten lähtenyt kaatuilemaan turhan takia. Tässä vaiheessa eturistisiteen leikkauksen jälkeen kun ei saisi joutua minkäänlaisiin tapaturmiin polven kanssa. Tällä viikolla kävi kuitenkin niin, ettei kumpikaan Muulin liikuttaja pääse paikalle, joten aloin palautella itseäni taas normaaliin muulinomistajan arkeen käymällä tallilla sekä maanantaina että tiistaina! Tänään en sentään mene, koska minulla on muita suunnitelmia. Ja joku raja nyt!

Muulin ja Elsan tarhaa on raavittu puhtaaksi joka päivä. Vaikka paskat siivotaan päivittäin läpi vuoden, jää tarhaan silti uskomattoman paljon shitiä, joka sitten paljastuu lumen alta. Tällä hetkellä tarhaa haravoidaan melkein päivittäin ja sieltä nousee uskomaton määrä shittimuhjua! Itsehän olen missannut näistä keleistä suurimman osan, mutta vielä on talvea jäljellä. Kuulin muuten myös, että viitseliäimmät olivat Sokevan luudalla putsailleet tarhoja, siinä on asialle omistauduttu 110%!

Kerron tämän vain siksi, että videoilla näkyy, että puolet tarhasta on ruskeana. Tarha on siis juuri haravoitu putipuhtaaksi, mutta tottakai jää on värjäytynyt ruskeaksi. Raipannosteluvideon toteutin toisessa päässä tarhaa, jossa Elsa ja Muuli eivät ole niin paljoa viihtyneet, joten siellä jääsohjokin on puhtaampaa.

Muulista näkee, että sillä on tosiaan ratsastettu. Näin kevättalvella sen karva on oikein erityisen altis kulumaan poikki ja luultavasti uusi grippipohjainen padikin on kuluttanut karvaa pois selästä. Lisäksi mäkivöiden kohdat ovat tietenkin kuluneet ja myös pohkeiden paikat näkyvät.

Eräässä Facebook-ryhmässä oli karvan kulumisesta topikki jossa puolet olivat sitä mieltä, että johtuu vain loppuunajetusta talvikarvasta, mutta puolet oli sitä mieltä että satula on epäsopiva. Oli niin tai näin, Muulin varusteisiin ei ole tulossa muutoksia. Odottelen innolla karvanvaihtoa ensi heinäkuussa. Sitten Muuli on taas upeimmillaan.




En juuri uskalla talutella Muulia tarhan ulkopuolella. Jos siinä nimittäin tulee joku tilanne, pitäisi minun päästää heti irti eikä ainakaan heittäytyä mukaan. Mutta en ole varma, tajuaisinko tuossa tilanteessa taistella refleksiä vastaan. Refleksinä minulla on pysytellä mukana. Eilen ratsastuskentällä oli myös kolme ratsukkoa, joten olisin ollut vain pahasti tiellä, jos olisin mennyt kentälle juoksuttamaan Muulia. Jäimme siis omaan tarhaan.

Olin tehnyt Muulin kanssa samassa tarhassa maastakäsittelyä pari viikkoa aiemmin. Silloin Muuli oli näyttänyt tosi happamalta siirtyessään raviin. Korvat luimussa ja päätä heiluttaen se hypähti raviin. Ajattelin, että Muulilla saattaisi olla näkymätön kiima, koska silloin se on ollut aika hapan tällaisissa hommissa. Selvisi myös, että se oli noihin aikoihin sotkenut karsinaansa yön aikana ja sitä jatkui parin viikon ajan. Tuolloin oli tosin myös olki päässyt loppumaan ja uutta erää odoteltiin muutama päivä, joten Muulilta olivat yön aikana loppuneet myös sapuskat. Olkeahan on aina aamulla jäljellä, koska Muulilla on ihan tarkoituksella karsinassaan tosi iso heinäverkko sitä varten.
Heidi kävi pitkästä aikaa tallilla. Muuli oli yllättävän tuttavallinen!
Tällä viikolla karsina oli kuitenkin ollut siisti, joten toistin maastakäsittely-/juoksutusharjoituksen tarhassa ja videoin Muulin reaktioita. Se ei näyttänyt vieläkään nauttivan tehtävästä, mutta teki sen kyllä jo paremmalla ilmeellä. Laitoin molempien päivien treenit alla olevalle videolle, jotta voitte vertailla Muulin liikehdintää. Ihan lopussa on myös naruriimu mukana. Kokeilin, muuttuuko Muulin ilme, kun se on narussa, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Kuvasin kuitenkin mielestäni oikein oivia suunnanvaihtoja!

Katsokaapa muuten myös eroa ensimmäisen klipin ja loppujen välillä. Ensimmäinen on kuvattu käsivaralla ilman mitään vakautusta jälkikäteen ja toiset klipit on kuvattu uudella kännykkägimbaalillani, DJI Osmo Mobile 2. Gimbaali siis vakauttaa videon ja voin periaatteessa vaikka juosta se kädessä ja silti kuva on vakaata.

Videon laatuun ei noin muuten kannata kiinnittää suurta huomiota, jouduin lisäämään videolle kirkkautta, koska kuvasin nämä hämärällä.


Muuli suoritti mielellään, joten ei tässä vielä kaikki. Minulla oli herkut mukana ja olin ottanut raipan ajatuksenani opettaa Muulia nostamaan se maasta. En ole ratsastuksessa koskaan käyttänyt raippaa sen kanssa enkä tottapuhuen ajatellut olla ensimmäinen, joka sitä käyttääkään, mutta onhan se tosi näppärä taito että Muuli nostelisi maahan pudonneet raipat ja hanskat kuskille selkään!

Tavaroiden nostelu ei suinkaan ole Muulille mitään uutta ja se on nostellut Jolly Ballia ja hanskaa. Raippakaan ei siis tuottanut mitään ongelmia.

Tällä videolla kannattaa kiinnittää huomiota videon puhekupliin. Ostin itselleni nimittäin ihan maksullisen videoeditorin kun OpenShot vain kaatuili toistuvasti. Uusi editori on nimeltään Movavi ja esittelen sen blogissa tarkemmin, kun minulla on enemmän käyttökokemuksia siitä. Movavissa saa kivoja alkutekstejä, lopputekstejä ja mm näitä puhekuplia. Ja siinä on itselleni tosi tärkeä ominaisuus, useampi raita! Nyt on siis mahdollista rakentaa puhevideot niin, että puhe jatkuu ja kuva vaihtuu. Ihan peruskamaa siis, mutta täysin mahdotonta toteuttaa Windows Movie Makerissa tai Windowsin omassa Valokuvat-sovelluksessa (joka on muuten noin muuten tosi näppärä editori jos tarvitsee vain leikata klippejä ja laittaa niitä peräkkäin! Käsittelin Apassionatan videon Valokuvat-sovelluksella.


Eikä tässäkään vielä kaikki. Halusin kokeilla, miten Muulin peruutus hännästä vetämällä onnistuu ja hyvinhän se meni! Ollaan harjoiteltu sitä aina välillä ja se on näppärä juttu jos joskus puran Muulia trailerista  yksin. Voin vain seistä sillan vieressä ja koskettaa kevyesti häntää.

Tällä kertaa lisäsin kuitenkin ekstraa ja vedin hännästä vain ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen Muuli alkoi peruuttaa joko siitä, että seisoin sen takana ja/tai siitä, että sanoin sille peruuta. Uusi ongelma on tosin se, että Muuli näyttää peruuttavan turhan pitkään. Vaikka siis seison sen takana ja kosken häntään, se vain peruuttaa lisää. Seuraava vaihe onkin siis saada Muuli peruuttamaan vasta sanallisesta käskystä ja saada se myös pysähtymään käskystä.

Tämän videon kuvasin niin hämärällä, että jouduin käsittelemään sitä aika reilusti valoisammaksi ja se vaikuttaa suoraan kuvanlaatuun. Tämä on myös ensimmäinen video, jonka käsittelin Movavissa.


Ostin Muulille Helsinki Horse Fairista pari juttua, jotka paljastuivat kokeiluissa huonoiksi. Equitaren kumiputsit eivät ajaneet asiaansa lumella ja tuntuvat käteenkin paljon lötkömmiltä kuin Horzen vastaavat. Lisäksi messuilta ostamani 52 cm pitkä otsapanta on tosiaan liian lyhyt. Mutta saan tämän varmasti myytyä.

ei jatkoon, mutta onneksi kenngät lähtevät veks parin viikon päästä! Muuli kun on menossa esille Tampereen Hevoset-messuille, niin otan ennen sitä kengät pois. Toinen vaihtoehto on poistaa pelkät hokit, mutta en usko, että reilun kahden viikon päästä tarvitsee hokkeja enää muutenkaan. Ja kenkiähän Muuli ei noin muuten toivottavasti tarvitse.

Lue lisää

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Matkaratsastus sopii kaikille puskaratsastajille ja muulit sopivat lajiin kuin nyrkki silmään!

Komealla porukalla maastoon! Kuva: Tuike Ikola
Olet varmasti kuullut joskus matkaratsastuksesta? Et välttämättä ole kisannut siinä koskaan, sillä laji on Suomessa kovin pieni ja uusia harrastajia kaivattaisiin kipeästi mukaan. Kisoja ja lähtöjä on jopa jouduttu peruuttamaan osallistujapulan takia, mutta onneksi kilpailuja silti järjestetään. Tällä hetkellä Kipasta näkee, että kahdet kisat ovat tänä vuonna jo olleet ja tiedossa on (tällä hetkellä) neljät kisat vielä tälle vuodelle. Ne järjestetään Isojoella 13.4. (pelkästään 3. taso) Urjalassa 18.5., Liedossa 8.6. ja Kouvolassa 24.8. Lisäksi syksylle on tulossa ainakin SuMaRan eli  Suomen matkaratsastusseuran Halloween-kisat. Lihavoidut kisat ovat minun ja Muulin kisakalenterissamme!

Laita päivämäärät siis ylös itsellesi, ehdit hyvin tutustua matkaratsastukseen lajina ja toteat että hitto miks ei?

Lajin ehdottomasti parhaat puolet 1. tasolla ovat ne, että siellä on ihan kaikenlaisia hevosia! Ykkös- ja kakkostasolla kilpailut järjestetään ihanneaikaluokkina eli siellä ei tarvitse olla mitään aavikon kuivaamaan arabia perseen alla! Ihanneaikaluokassa nopeus ei ratkaise muuten, kuin että reitti on kuljettava ihanneajassa, joka ykköstasolla on 8-12 km/h. Ihanneaikaluokassa ei siis edes voi vetää täysiä!

Ihan tällaista ryteikköä ei kisoissa kai ole. Kuva: Sanna Kauppinen
Tässä lajissa riittää ykköstasolla se, että hevonen on nyt noin normaalissa kunnossa. Jos hevonen, ihan tavallinen puskapuksu, on liikkeessä 5-6 kertaa viikossa ja sillä myös maastoillaan kaikissa askellajeissa, on se ihan valmista kauraa matkaratsastukseen. Omistajan kannattaa kuitenkin ehkä mennä pari pidempää (12-39 km) maastoreissua ihanneajassa ja kokeilla, miten omat reidet ja polvet kestävät kaiken sen keventelyn tai kevyen istunnan. Itse voin jo suoraan sanoa, että tarvitsen itselleni treeniä lisää varsinkin polvileikkauksen jäljiltä, Muuli jaksaa onneksi puksutella raviaan.

Keskinopeutta voi reitillä seurata helpoiten SportsTrackerista, urheilukellosta tai laskea päässään. Jos reitti on vaikkapa 20 kilometriä pitkä ja se kisataan ykköstasolla, saa sen ratsastamiseen käyttää 1h 40 min - 2h 30min.

Ratsun sykkeet tarkistetaan maaliin tulon jälkeen, mutta maalin ja eläinlääkärintarkastuksen välissä saa pitää lepoa enimmillään 30 minuuttia ja suorittaa vaikka huolelliset loppukäynnit maastakäsin taluttaen. Sykkeet eivät tarkastuksessa saa olla enimmillään 64 kertaa minuutissa. Tarkemmat säännöt kannattaa lukea SRL:n sivuilta. Linkki vie suoraan pdf-dokumenttiin.

Tässä myös linkki SRL:n hyvään materiaaliin "Ratsastajan opas kilpailumaailmaan", joka kannattaa lukea jos olet yhtä pihalla virallisista kilpailuista kuin minäkin. Sumara on myös julkaissut tiiviin infopaketin aloitteleville matkaratsastajille. Starttikurssi ei ole pakollinen, mutta suositeltava. Itse en sellaiseen ehdi osallistua.

Matkaratsastuksessa ihanneaikaluokat ovat ryhmälähtöjä ja ilmeisesti aika usein koko porukka ratsastaakin yhdessä saaden saman keskinopeuden. Maaliin tulon jälkeen saa vielä loppuverkata hevosta enimmillään puolen tunnin ajan ennen eläinlääkärintarkastusta jossa mitataan mm syke. Sykettä voi muuten nostaa ihan vain se, että hevosen frendit katoavat näkyvistä tarkastuksessa. Jos siis ratsastata jonkun kanssa kimpassa, pitäkää huoli, että kaverihevonen on lähettyvillä koko ajan. Kuva: Tiina Räikkönen

Kilpailusäännöistä huomaa mm tällaisia asioita, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi

  • Eläinlääkärintarkastus on maaliintulon jälkeen myös ennen lähtöä. Eläinlääkäri tsekkaa hevosen läpi myös liikkeessä (taluttaen ravissa).
  • Kisan jälkeen on tietyn pituinen pakollinen kilpailutauko. Ykköstason ihanneaikaluokassa se on 12 vuorokautta ja sinä aikana ei saa hevosella osallistua minkään lajin kisoihin!
  • Reitillä saa olla enintään 10% sellaista asfalttitietä, jossa ei ole piennarta ravailuun tai laukkailuun. Tällainen osuus ei kuitenkaan saa olla reitin alussa tai lopussa.
  • On okei eksyä reitiltä, mutta reitille tulee palata takaisin siihen kohtaan, josta eksyi. Oikominen on siis kielletty. Tänä vuonna joissain kisoissa ratsukoilla on mukanaan paikanninlaitteet!
  • Reitille saa kouraansa kartan, mutta reitti on myös merkitty selkeästi.
  • Reitillä voi olla esteitä (oja, jyrkkä nousu, veden ylitys), mutta näille on aina oltava vaihtoehtoinen reitti. Facebookissa kerrottiin, ettei esteitä ole ollut käytössä kuin satunnaisesti eikä viimeiseen kahteen vuoteen ollenkaan.
  • Varaslähdöstä ei hylätä, mutta jos sattuu vahingossa ylittämään lähtöviivan ennenaikaisesti, on palattava takaisin ja yritettävä uudestaan.
  • Lähtömerkin kuultuaan voi vielä odotella vartin verran ennen kun lähtee matkaan. Jos hevonen vaikka kuumuu muista hevosista, voi ihan rauhassa antaa etumatkaa. Jos ei vielä vartinkaan päästä pääse matkaan, suoritus hylätään.
  • Ykköstason ihanneaikaluokassa eläinlääkärintarkastus on ennen ja jälkeen lähdön eikä välissä ole pakko pitää huoltotaukoja. Toki niitä saa pitää.
  • Hevosta saa taluttaa kilpailusuorituksen aikana, mutta lähtö- ja maalilinja tulee ylittää ratsain.
  • Vasta nelivuotias hevonen saa osallistua matkaratsastukseen ja silloinkin vain 1. tasolla. Viisivuotiaallakin saa osallistua vain ihanneaikaluokkiin, ei nopeusluokkiin. Hevosen ollessa 6-vuotias, voi se osallistua mihin vain. Mutta suoraa ei pääse vaativiin luokkiin, vaan ensin pitää saada hyväksyttyjä tuloksia alemmista.
  • Jos ihanneaikaluokassa käy niin, että on posottanut liian kovaa, ei alle kilometriä ennen maaliviivaa saa pysähtyä odottelemaan tai "kiemurtelemaan" kuluttaakseen aikaan. Tästä tulee hylsy.
  • Huoltopaikoilla ja vaikka yllättävillä vessakäynneillä saa käyttää avustajaa pitämään ratsusta kiinni. Tai jos joutuu fiksaamaan ratsun kenkää tai bootsia, saa avustaja olla mukana. Avustaja ei kuitenkaan saa fillaroida mukana kilpailun aikana.
  • Kisa-asuun kuuluu ratsastushousut ja paidassa tulee olla kaulus ja hihat. Päässä on oltava turvakypärä. Huoltajienkin on pukeuduttava asiallisesti, ei shortseja, sandaaleita tai hihatonta paitaa.
  • Hevoselle saa laittaa millaisen satulan tahansa. Hevosen pitää olla suitsittu, mutta kuolaimet eivät ole pakolliset. 
  • Raippa ja kannukset on kielletty kisasuorituksen aikana.
Huhuh! Aika paljon muistettavaa, mutta ei toisaalta mitään kovin kummallista. Mukavaa, että tässä lajissa saa ratsastaa myös kuolaimettomilla, vaikka minulle ja Muulille se ei vielä olekaan vaihtoehto. Ammattilaiset käyttävät selässä kevyitä matkaratsastussatuloita ja koppajalustimia, ykköstasolla pärjää mainiosti ihan normikamppeilla!

Valmistelutoimet


Osallistuakseen 1. tason kilpailuihin pitää ratsastajan kuulua johonkin ratsastusseuraan. Itse liityin Suomen Matkaratsastusseuraan. Syynä oli se, että haluan omalta osaltani tukea tätä pientä lajia ja myöskin se, että valtakunnallisessa seurassa ei toivottavasti painosteta talkoilemaan. SuMaRan jäsenyys SRL Seniorille maksaa 64 euroa.

Lisäksi ratsulla tulee olla ohjeistuksen mukaiset rokotukset. Rokotussäännöt löytyvät täältä. Muulin kohdalla olen huolehtinyt siitä, että rokotukset ovat tältä osin kunnossa.

Ratsulle pitää maksaa lisäksi 1. tason kilpailulupa, joka on E-lupa ja maksaa 10 euroa. Kilpailuluvista lisätietoa on täällä.

Lisäksi kisapaikalla tulee maksaa ilmoittautumismaksu, lähtömaksu ja eläinlääkärimaksu. Yleensä ykköstasolla nämä ovat yhteensä 30-35 euroa lähtöä kohden. Maksut ovat kalliimmat korkeammilla tasoilla.

Kuva: Tuike Ikola

Jos jo valmiiksi kuulut seuraan ja olet maksanut E-luvan, niin mikset kokeilisi matkaratsastusta? Jos hevosesi liikkuu normaalisti ja on ihan ookoo maastossa, niin lähde kokeilemaan edes kerran! Jos me Muulin kanssa pystytään siihen, niin ihan varmasti pystyt sinäkin!

En halua kovin tarkasti kirjata tavoitteita ylös, mutta jos selviydytään näistä kaksista kilpailuista suhteellisen elossa ja laji vaikuttaa sopivan Muulille hyvin, ovat seuraavat luokat tavoitteena vuonna 2020. Ei nyt nopeusluokkiin, mutta jos 2020 olisimme jo 2. tasolla, jossa ihanneaikaluokat ovat matkaltaan pidempiä ja vaativat huoltotaukoja. Muuli ei tule koskaan olemaan kovin nopea, mutta sitäkin kestävämpi, joten sillä voisi olla saumoja myös nopeusluokissa, erityisesti pisimmillä matkoilla.

 

The Great American Horse Race 1976 ja sen voitti muuli!

Virl Norton muuliensa Lord Fauntleroyn ja Lady Eloisen kanssa. Kuva: Curt Lewis
Tiesitkö muuten, että Yhdysvalloissa vuonna 1976 järjestetyssä matkaratsastuskilpailuiden kuninkaassa "The Great American Horse Racessa" voiton vei muuli nimeltään Lord Fauntleroy. Kilpailussa ratsastettiin maan halki ja startti oli New Yorkissa 31.5.1976. Starttaamassa oli noin 200 treenattua hevosta, jotka kuuluivat 91 ratsastajalle. Jokaisella ratsastajalla kun sai olla kaksi ratsua.

Virl Norton oli valinnut ratsukseen 7-vuotiaan muuliruunan Lort Fauntleroyn eli tuttavallisemmin "Leroyn" ja hänellä oli vararatsunaan viisivuotias muulitamma Lady Eloise. Kisamatka oli 3500 mailia eli 5632 kilometriä. Kilpailu kesti 14 viikkoa ja lähtömaksu oli 500 dollaria, joista muodostettiin myös pääpalkinto, 25 000 dollaria. Osa havitteli ensisijaisesti voittoa, osa kilpailijoista oli mukana vain upean kokemuksen takia.

Atlas Obscura kertoo artikkelissaan, että myös muut maat lähettivät hevosia ja osallistujia tähän kuuluisaan kilpailuun. Islannista lähetettiin aitoja viikinkihevosia mukaan, Ranska lähetti omat joukkueensa. Osallistujia tuli myös ainakin Austraaliasta, Tanskasta ja Japanista. "Kaikki olivat varmoja siitä, että juuri heidän hevosrotunsa tulisi viemään voiton", kertoo Atlas Obscura.

Kilpailu on todella rankka, koska matka on  niin pitkä. Tässä kohtaa muuli on oiva valinta. Arabi on erinomainen ja nopea lyhyemmillä matkoilla (siis Suomen mittapuulla niillä 200-300 km jättipitkillä matkoilla), mutta kun kisamatka mitataan tuhansissa kilometreissä, sopii muuli lajiin kuin nyrkki silmään.

Kisoissa oli noin 750 hengen huoltojoukko, kilpailijoiden perhettä ja sukulaisia. Nämä pystyttivät leirit ja hoitivat ruuat sekä ratsastajalle että ratsuille. Nortonilla oli kuitenkin vain yksi apulainen, hänen 16-vuotias poikansa Pierce, joka oli juuri saanut ajokortin. Wburnin sivuilta voit lukea Piercen haastattelun.

Näin pitkässä kilpailussa ei ratsastettu hampaat irvessä kampitellen kilpakumppaneita, vaan yhtenäisessä porukassa. Pakollinen eläinlääkärintarkastuskin oli 10 mailin eli 16 kilometrin välein. Matkaa tehtiin siis melko hitaasti.

Takapakkejakin tuli, kun kisajärjestäjien rahat alkoivat loppua. Mukana olleet eläinlääkärit sanoituivat irti, kun eivät enää saaneet palkkaa. Hevosten kerrotaan kuluttaneen puhki 18 000 hevosenkenkää! Ja silti hevoset alkoivat ontua ja saivat vammoja. Myös Nortonin kakkosmuuli, Lady Eloise kärsi vammasta ja Norton tiputti sen pois kisasta ja jatkoi vain Leroyn kanssa.

Artikkelissa kerrotaan että Norton oli mukava ja ystävällinen mies kisan aikana. Hän pysähtyi aina auttamaan muita ja antoi kaupungeissa ollessaan ihmisten poseerata muulinsa kanssa.

Lopulta Norton ja Leroy pääsivät Kaliforniassa maaliin. He olivat 31. joukkue, joka ylitti maaliviivan, mutta se ei vielä kertonut voittajaa. Järjestäjät laskivat yhteen jokaisen ratsastusajan, katsoivat varusteet, antoivat sakkorangaistuksia ja selvittivät voittajan näiden tietojen avulla.

Voittaja oli tietenkin Team Mule ja ratsastettu aika oli 315,47 tuntia. Kakkoseksi tuli arabiratsukko 324,6 tunnilla, mutta he saivat sakkoja ontumisen takia. Voittokympissä oli Leroy, viisi arabia, yksi arabi-quarter, yksi appaloosa, yksi connemara ja yksi toinenkin muuli, Eva Taylorin ratsastama 11-vuotias Hugo! Maaliin pääsi 54 ratsastajaa, 37 oli joutunut keskeyttämään. Maaliin saapuneista peräti kolme luotti muuleihin. Kolmas muuliratsukko oli kilpailussa 27.

Kisojen jälkeen muut kisaajat ja varsinkin näiden sponsorit olivat tuohtuneita. Norton kertoikin kilpailun jälkeen haastettelussa, että ei ole turhan suosittu arabipiireissä. Osa kilpailijoista syytti Nortonia huijaamisesta, mutta sellaisesta ei löytynyt mitään todisteita. Norton  nappasi voitosta 25 000 dollaria voittorajaa ja palasi tilalleen San Joseen. Hän kuoli vuonna 1995. Lord Fauntleroynkin kerrotaan eläneen loppuelämänsä vihreillä runsailla laitumilla ja oli kuollessaan 37-vuotias.

Muulit huoltotauolla

Haluatko lukea lisää? 


Tässä linkkejä blogeihin ja blogipostauksiin. Lisäksi harrastajia on Instagramissa, kannattaa hakea julkaisuja hästägillä #matkaratsastus.

Mira Syrjäpää on lajin aktiivi ja usein järjestelytoimissa mukana. Blogin kautta oppii paljon kisojen huollosta ja ylipäätään kisojen järjestämisestä. blogin nimi on Matkaratsastajatädin hevoselämää.

Nelistelyä-blogissa on hyvä raportti Matkaratsastuksen starttikurssista ja harjoitusmatkasta.

Tarulandia-blogissa on runsaasti postauksia matkaratsastuksesta. Linkki vie suoraan sen kategorian postauksiin.

Anu kirjoittaa blogissaan Ulutusta matkaratsastuksesta ja varsinkin tuorein postaus huoltojoukoista oli todella mielenkiintoinen!

Team Suonpää kirjaa kotisivujensa blogissa kuulumisia viikoittain. Mielenkiintoisena lisätietona kerrottakoot, että he pitivät hevosiaan "meidän" tallilla joitakin vuosia sitten! Siis kauan, ennen kun itse eksyin tallillemme, joten en heitä tai heidän hevosiaan tunne.
Lue lisää

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Vietin perjantain Helsinki Horse Fairissa parhaassa seurassa, eli aasi- ja muuliseurassa!

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Olin hakenut ja saanut bloggaajapassin Helsinki Horse Fariiin, joten postaus on toteutettu yhdessä Messukeskuksen/Helsinki Horse Fairin kanssa.

Heti alkuun kerron, että olipa muuten rentouttavaa olla messuilla ihan vain turistina! Ja ehdottomasti tulen harrastamaan tätä tulevaisuudessakin! Tähän asti olen siis ollut melkein aina näytteilleasettajana Suomen Aasiyhdistyksen ständillä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen ollut näytteilleasettajan roolissa noin 16 kertaa HHF:ssä, Tampereella ja Elmamessuilla. Ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt turistina kahdesti Tampereella ja kahdesti Helsinki Horse Fairissa. Näistä toinen kerta on siis tämä viikonloppu.

Ja otan viikonlopusta kaiken irti! Perjantaina minun oli tarkoitus vain käväistä melko nopeasti messuilla hakemassa bloggaajapassi ja kurkkaamassa tarjoukset, mutta olinkin paikalla ihan loppuun asti, eli kahdeksaan.

Esityksiä ja luentoja en käynyt katsomassa ollenkaan, paitsi sivukorvalla esittelyä 3D-tulostimella tulostettavista muovisista/kumisista hevosenkengistä, jotka on tarkoitettu kai enimmäkseen sairaskavioihin tapauksissa, jossa kenkää ei voida naulata kavioon. Esityksessä oli myös erään tutun aasin kuvia. Tiesinkin jo, että sen kavio-ongelmia oli korjattu juuri tällaisilla yksilöllisillä liimakengillä. Esitys oli siitä hauska, että kenkiä esitteli ilmeisesti 3D-tulostuksen valmistaja, ei kengittäjä, joka niitä kenkiä sitten loppukäyttäjille asentaa. Mielenkiintoista innovaatiota silti!

Aikani kului lähinnä Hutkon laama- ja eläintilan ständillä. Otin kuvia heidän aaseistaan ja viereisessä karsinassa olleista Kylämäen hevostilan kahdesta aasista. Messujen pikkuareenalla meni koko ajan rotuesittelyitä ja muita pieniä esityksiä ja puoli viideltä olivat vuorossa myös Hutkon kaksi aasia ja Olle-muuli. Olle on esiintynyt blogissa aiemminkin. Se oli myös mukana Piet Nibbelinkin klinikalla kesällä 2017, osallistui tietenkin kotitilallaan järjestettyyn muulileiriin viime kesänä ja tammikuussa Olle ja Muuli kuskattiin Rautalammille länkikurssille. Muuli ja Olle ovatkin tosi hyviä kavereita keskenään!

Lupauduin juontamaan aasien ja muulien rotuesittelyn kun Anu ja avustajat taluttivat eläimiä areenaa ympäri. Ollelle laitettiin malliksi brasilialainen muulisatula, jollaisia Anu maahantuo ainoana Suomeen ja koko Eurooppaan! Satuloita oli esillä myös messuilla. Niissä on vain sellainen ongelma, etteivät niistä kaikki sovi ylipainoiselle aasille ja niitä ylipainoisia aaseja on suomessa valitettavasti tosi paljon.
Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja


Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Esityksen vedin 16 messureissun kokemuksella ulkomuistista ja kerroin myös, että sopivan painoisella aasilla selkäranka on selästä koholla ja lonkkaluut on helppo nähdä ja tuntea. Kylkiä sivellessä kylkiluiden pitää tuntua käteen, mutta ne eivät saa näkyä. Talvikarva-aikaan ne nyt eivät näy millään aasilla, mutta pystyin tunnustelemaan niitä helposti karvan läpi.

Noin muuten kerron aaseista ja muuleista yleensä tällaisia juttuja:
-aasien ja muulien painorajat ovat samat kuin hevosella, eli max n 20% vähän eläimestä riippuen
-aasit elää kauemmin, koska niiden hampaat ovat vahvempaa tekoa, eivät kuole hammasvaivoihin
-luonnostaan tottuneet syömään kortista ruokaa ja sitä pitää tarjota suomessakin
-erinomaisia rehunkäyttäjiä, liikalihavuus on ongelma mitä voi hoidella syöttämällä olkea
-eivät niin reaktiivisia kuin hevoset, toki yksilöissä on eroja
-säästävät energiaa kaikessa mitä tekevät
-koulutus samalla lailla paineesta pois, mutta hyvin ajoitetut porkkanat lisäävät kummasti motivaatiota
-samat askellajit kuin hevosellakin, mutta tasaisemmat
-parhaimmillaan maastossa, jossa tarvitsevat vain puolentoista kavion levyisen polun jossa kulkea
-pieni aasi ja poni tuottavat pienen muulin ja iso aasi ja hevonen ison muulin
-muulitammoilla on säännölliset kiimat ja niihin voi laittaa alkioita
-Suomessa on aaseja noin 400 ja muuleja 25
-aaseja sekä tuodaan Suomeen että kasvatetaan täällä. Vuodessa varsoja syntyy/tunnistetaan 5-10 lisäksi toinen mokoma tuodaan ulkomailta
-aasien määrä lisääntyy koko ajan, mutta hitaasti

Äänentoisto siinä pikkukentällä oli haasteellinen. Se oli toteutettu NoShout-järjestelmällä, eli kolmella sivulla oli aidassa pieni boomboxi kiinni. Joihinkin kohtiin ääni kuului hyvin, toiseen suuntaan taas ei ollenkaan. No onneksi perjantaina yleisöäkin oli melko vähän.

Alla on videota perjantailta. Jotta aasit ja Olle saisivat maksimaalisesti huomiota, kuvasin vain niitä. Uskon, että muut bloggaajat ja tubettajat keskittyvät myös muuhun tarjontaan.

Videolle kuvailivat itseni lisäksi myös Nina Wasenius (ennen esitystä) ja Alex Muurinen (kaikki videot esityksen aikana), kiitos!

Olemme muuten Anun kanssa suunnitelleet muulileirin taas kesäksi, tosin tänä vuonna nimitystä muutettiin väärinkäsitysten varalta ja leiri kulkee nimellä "Muuli- ja aasiviikonloppu". Leiri-sanasta tuli nimittäin osalle mieleen lasten heppaleiri, vaikka leiri oli ihan aikuisille suunnattu. Tänä vuonna käytössämme ovat kaikki Hutkon tilan aasit, joten jokainen osallistuja saa aasin käyttöönsä leirin ajaksi ja tekee harjoitukset sen kanssa. Ratsastusta pienten aasien kanssa ei tietenkään voi harrastaa, mutta sisältö on suunniteltu juuri niin, että kaikki saavat siitä kyllä eväitä tulevaisuutta varten.

Kerron Muuli- ja aasiviikonlopusta tarkemmin ihan omassa postauksessaan, mutta jos olet kiinnostunut niin laita päivämäärät itsellesi jo ylös.
Brasilialaisia aasisatuloita


Daisi

Tiitu

Kylämäen hevostilan Bonus
Koska perjantai-iltana oli yleisöä aika vähän paikalla, oli tosi mukavaa kiertää myyjien teltat läpi. Ei ruuhkaa ja sai katsella kaikkea ihan rauhassa. Ainoa ongelmani oli tosin se, ettei minulla ollut mitään varsinaisia tarpeita. Ostin kuitenkin pikkujuttuja pikkurahalla. Kallein ostokseni oli Back on Trackin polvisuoja leikattuun polveeni. Toivon, että siitä on apua sitten, kun palailen selkään. Ostin yhden raspin, ponikokoisen deltan juoksutusliinaan, tummanpinkit (raspberry-väri?) kumiputsit (koska olihan ne tosi hienot), timanttiotsapannan, aasijuttuja Kananlentoputiikista ja liityin ratsastusseuraan SRL:n pisteellä.

Olin käynyt juttelemassa ratsastusseura-asioista jo Apassionatassa. Silloin kysyin, että mikä seura olisi hyvä kaltaiselleni, jonka seuratoiminta-aktiivisuus on loppu eikä minkäänlainen talkootyö kiinnosta nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan. Hän lupasi, että mihinkään ei pakoteta ja että maanlaajuisia seuroja löytyy kyllä. En vielä Apassionatassa liittynyt seuraan, koska halusin vielä miettiä seuravalintaa. Olikin hauskaa, että minut muistettiin näin viikon jälkeen vaikka Apassionatassa kävi todella monta ihmistä juttelemassa SRL:n pisteellä!

Kävin myös nopeasti Kuva&Kamera-messuilla, jossa hiplasin Dji Osmo Mobile 2-gimbaalia. Näin aiemmin tänä vuonna siitä videon ja sen jälkeen olen katsonut videoita vaikka kuinka! Olen varma, että juuri se puuttuu elämästäni. Osmolla saisin kännykälläkin aikaiseksi tosi kivaa ja tasaista kuvaa. Lisäksi siinä on ratsastajanäkökulmasta tosi kiva ominaisuus, se osaa seurata kohdetta. Voisin siis laittaa Osmon keskelle kenttää seisoskelemaan, ja se kuvaisi kun ratsastan kenttää ympäri! Zoomia siinä ei ole, mutta jo tuo riittäisi oman ratsastuksen kuvaamiseen. Osmo oli messuilla 149 euroa, mutta netissä halvimmillaan 105 euroa. Taidan käydä sunnuntaina hieroskelemassa osastolla vielä kauppoja jos tuote irtoaisi lisätarvikkeineen johonkin mukavaan messuhintaan.

Jos DJI Osmo Mobile 2 kiinnostaa, niin siitä löytyy paljon arviointeja YouTubessa. Upotin tähän yhde.
Lue lisää

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Neljä viikkoa polven eturistisiteen leikkauksesta

Koska polveni eturistisiteen leikkaus ja varsinkin siihen johtaneet tapahtumat liittyvät läheisesti Muuliin, kerron muutamalla postauksella blogissakin leikkauksesta ja toipumisesta. Olen siinä käsityksessä, että tämä on hyvin yleinen leikkaus ja lähipiirissäni on korjattu useampikin eri ristiside. Laitan kaikki tähän liittyvät postauksen tagin "eturistisiteen leikkaus" alle.

Olen toipunut mielestäni todella hyvin leikkauksesta! Ajoittain kävelen niin sujuvasti, ettei epäpuhtautta voi huomata, mutta yli sadan metrin matkat alkavat tuottaa epäpuhtautta. Saan polven yliojennukseen ja 102 asteen kulmaan. Tämä mitattiin viikko sitten ensimmäisellä fyssarikäynnillä. Kulma on nyt varmaan jo hieman suurempi, mutta koukistamisen treenaus ei kuulu harjoitusohjelmaani, se saa koukistua "itsestään".

Pystyn sujuvasti ajamaan autoa, myös manuaalivaihteista, mutta pitkät istumarupeamat jäykistävät polvea ja liikkeelleländössä otan varmuuden vuoksi tukea jostain. Ja jos kävelen yhtään pidempiä matkoja, on polvi illalla jäykkä eikä meinaa taipua edes 90 asteeseen.

Kipua polvessa ei ole, mutta välillä lihakset nipistelevät. Keppejä en ole käyttänyt ollenkaan, enkä myöskään kipulääkkeitä.

Raput kävelen normaalisti ylös ja alas, tosin loppupäivästä en pääse enää alas normaalisti, vaan on tultava rappu kerrallaan kun polvi ei koukistu riittävästi eikä sitä saa väkivalloin koukistaa.

Pystyn sujuvasti seisomaan tasapainolaudalla leikatun jalan kanssa.

Ensimmäinen fyssarikäynti oli 3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Katsottiin liikeradat läpi ja fysioterapeutti mittasi jalkojeni paksuudenja vertasi toisiinsa. Reiden lihakset olivat leikatussa jalassa jo pienentyneet ja nyt niitä sitten treenataan takaisin.

Katsoimme fyssarin kanssa liikkeet läpi ja sain kotiin harjoitusohjelman, joka pitää tehdä kahden päivän välein. Välipäivinä on poljettava kuntopyörää tai käytävä vesiuimassa, valitsin itse kuntopyörän. Ensimmäisillä kerroilla jalka tuli todella jäykäksi harjoitusten jälkeen, mutta tekeminen helpottuu joka kerta.

Kävelemisestä fyssari sanoi, että kävelyn takia ei pidä lähteä kävelylle, mutta saan kävellä normaalisti paikasta A paikkaan B. Mitään polvelle rankkaa en ole tehnyt, en ole nostellut tai siirrellyt mitään painavaa enkä tee näin vielä pitkään aikaan. Pyrin aina seisomaan kummallakin jalalla ja yliojennan leikattua polvea varaten sille painoa. Kävellessä en vielä pysty ottamaan askelta niin, että yliojentaisin polven eteen.

Kahden viikon kuluttaua saisin ratsastaa, mutta en ole vielä varma, tuleeko se onnistumaan.

Ulkoisesti leikkaushaava on tosi siisti. Tuntoa ei ole säären etupuolella ja iho on todella kuiva. Tunto palautuu kuulemma noin vuoden kuluttua. Polvi on turvoksissa ja eron huomaa myös housujen läpi. Se on normaalia. mitään polvitukea tai tukisidettä en ole käyttänyt eikä niitä käsittääkseni tulekaan käyttää.


Lue lisää

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Teetin ompelijalla unelmieni ratsastushameen!

En ole itse vielä ratsastuskunnossa, joten postauksen malleina toimivat talliltamme Pinja hevosensa Lilin kanssa! Pinja on minua ainakin 20 cm pidempi, mutta hame ei näytä miltään minihameelta hänenkään päällään!
Kirjoitin jokin aika sitten suureen suosioon nousseen postauksen siitä, miten voi itselleen ommella melko  yksinkertaisen ratsastushameen.  Postausta on tähän mennessä luettu 3700 kertaa (Bloggerin mukaan) ja se on helposti blogini luetuimpien postausten viiden parhaan joukossa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ennen kun uskalsin ottaa sakset omiin pikkukätösiini, olin käynyt ompelijan luona suunnittelemassa itselleni tulevaa ratsastushametta, siis sellaista, jota en todellakaan itse pystyisi toteuttamaan tai tulos olisi irvikuva seiskaluokalla ommellusta T-paidasta.

Vein ompelijalle kaksi Varustelekan villavilttiä ja läjän kuvia erilaisista ratsastushameista ja näiden pohjalta suunnittelimme tuotteen. Toki minulla oli myös pitkä lista erilaisia toiveita hameelle, oli taskuja, tarrakiinnitystä, takahalkiota, laskoksia jne. Mallia ei siis otettu suoraan yhdestäkään valmiista hameesta, mutta ne toimivat inspiraatiokuvina tuotesuunnittelussa.

Hameessa on kaikki se, mitä halusinkin. Se on siis pitkä, edestä hieman lyhyempi, siinä on enemmän laskoksia kuin missään markkinoiden ratsastushameessa. Vyötärökappale on takaa V:n mallinen. Malliltaan hame on ylikello ja siinä on sen takia sivusaumat. sivusaumoihin on piilotettu taskut piilovetoketjuilla. Taskut ovat riittävän suuret, mittasimme ne tarkasti puhelimeni mukaan. Kiinnitys edestä on tarranauhalla. Takana on halkio neppareilla. Sopivaksi väliksi laskimme 20 cm. Nepparit saa helposti auki ja kiinni myös selässä.

Totesimme että jaloille ei tarvitse laittaa kuminauhoja, edessä on niin paljon kangasta, että pysyy varmasti polven alla satulassa. Lämmin tämä on, laskosten ja etuosan ylimenon takia hame on melkein joka kohdasta kaksinkertainen! En ole hametta vielä juurikaan itse päässyt käyttämään polvileikkaukseni takia, mutta tallikaverini suostui malliksi. Tämä postaus on siis kuvitettu Pinjan ja Lilin kuvilla!

Itse esittelen hameen alla olevalla videolla. Tässä on myös linkki videoon. Video on poikkeuksellisesti kuvattu pystyssä, joten se on kännykällä varmaan mukavampi katsoa YouTuben kautta.


Hameen ompeli Järvenpäässä T:mi Shoptik Nina Kalenius ja hintaa ompelutyölle tuli 200 euroa. Se sisälsi siis myös taskupussien vetoketjut, nepparit ja tarranauhan. Vein itse Ninalle vain kaksi villavilttiä. Nina käski kuitenkinkertoa, että lopputuloksen hintaan vaikuttaa moni seikka ja se sovitaan asiakkaan kanssa suunnittelupalaverissa. Mutta hame, joka minulla on, valmistuu sillä 200 eurolla.

Nina otti hametyön mielellään vastaan ja toteutti kaikki toiveeni niin, kuin ne nyt oli järkevää toteuttaa. Palvelu oli todella ystävällistä!

Nämä villaviltit maksoivat 60 euroa (sain Varustelekasta vähän alennusta), eli hameen kokonaishinta on 260 euroa. Pidän hintaa yllättävän edullisena siihen nähden, että tuote on tosiaan juuri minulle minun mittojeni mukaan tehty!

Villaviltti on todella raskasta. Selässä sitä ei huomaa, mutta hametta pukiessa kyllä! painoon tottuu kuitenkin nopeasti. Tämä ei hulmua kovassakaan vauhdissa, sen verran jämäkkää materiaali on!  Tässä linkki käyttämääni US huopaan. Tällä hetkellä se on tosin verkkokaupan puolelta loppu, Varustelekan myymälässä sitä saattaa olla. Kiertäessäni kangaskauppoja, ei vastaan tullut yhtään tähän tarkoitukseen sopivaa villakangasta, kaikki tuntuivat kovin ohuilta.

Kumpi näyttää kivemmalta? Hame takaa kiinni vai auki?
Hame takaa kiinni
Ja auki
Kiitos ihanille malleille!
Lattialle levitettynä hame on ylikello. Kuvaan en kuitenkaan laittanut sitä ylikelloksi, jotta malli näkyy helpommin.

Vyötärö edestä

Takaosa

Taskupussi nurjalta puolelta

Lue lisää