keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Neljä vuotta sitten olin tullut varanneeksi itselleni espanjalaisen muulin.

"Näillä kahdella muulitammalla on liikkeet ja luonne, joita ei aina löydy kaikista hevosistakaan."

Jep, mm tällaisilla sanoilla kaupiteltiin minulle tulevaa muulitammaa suomalaisen toimijan puolelta neljä vuotta sitten.

Olin aiemmin syksyllä ottanut yhteyttä tahoon, joka auttoi suomalaisia löytämään Espanjasta unelmiensa hevosen. Tai muulin. Muulikeikka oli tietääkseni ensimmäinen hänelle, mutta Espanjan y hteistyötalli, Llargues, oli hoidellut muulikauppoja ennenkin ja minulle vakuuteltiin heidän ammattitaitoaan muuliasioissa.

Kun sitten sain tietää, että kaksi sopivaa muulitammaa oli löytynyt, tein päätöksen ostaa niistä toisen. Jäin vielä miettimään, että kumman otan. Muulit olivat kuvissa melkein identtiset, toinen (minulle lopulta tullut Muuli) oli väriltään enemmän harmahtava/tumma ja toinen sitten punaisempi/ruskeampi.

Suomalainen taho yritti sitten vielä kaupitella toistakin siskoa Suomeen, minä olin tässä kohtaa onneksi sen verran järkevä, etten tarttunut tähän tilaisuuteen:

"ERITTÄIN edullisia, myydään erikseen tai yhdessä tukkuhintaan"

Lisäksi ilmoituksessa oli mainittu seuraavat tiedot:

"Säkä nyt 158cm, kasvaa 161cm."

Ja että..

"Hieno tilaisuus sellaiselle, joka haluaa maastovarman ja erikoisen ratsun, jolla on potentiaalia kouluradoillekin."

What the actual fuck?!

Alla on vielä myynti-ilmoitus muuleista. Kaikki kuvat ovat tosin muulista työnimeltään Nepal, jonka olin alunperin itselleni varannut. Loppujenlopuksi minulle tuli muuli työnimeltään India, jonka olen nimennyt uudestaa Buena Chicaksi.

Molemmat muulit olivat myynnissä siksi, kun en ollut vielä ns laittanut nimeäni papereihin eikä raha ollut vaihtanut omistajaa. Jos joku nuo höyrypäät olisi Espanjassa käynyt käteisellä ostamassa, niin nehän olisi myyty eikä minulta olisi kyselty mitään.



Näin jälkikäteen tarkasteltuna ainoat paikkansapitävät faktat oman muulini kohdalla (ehkä juuri se Espanjaan jäänyt olisi täyttänyt nämä kriteerit) on sen sukupuoli (tamma) ja että sillä on sellaiset liikkeet ja luonne, joita ei aina löydy kaikista hevosistakaan. Kouluradoille sen liike on aivan liian vaatimaton, mutta toki se kykenee suorittamaan askellajit melko puhtaasti ja tekemään temput oikeissa kohdissa.

Maastovarmuuteen on päästy lopulta, tai no, en voi sanoa Muulia täysin maastovarmaksi, mutta pidän sitä keskivertohevosta varmempana maastokaverina.

No, tällainen siitä sitten tuli. Nyt neljän vuoden kuluttua ostopäätöksestä minulla on se maastomuuli, joka saattaa hyvänä päivänä suorittaa helpon kouluradan. Tänään minulla itseasiassa onkin kouluratsastus(puoli)tunti, josko me ensi keväänä tekisimme debyyttimme siinäkin lajissa!

Jos haluat lukea pidemmän postauksen muulinhankinnan kiemuroista, niin se löytyy täältä. Varaa itsellesi mukava sohvankulma, syötävää ja juotavaa ja piristyt varmasti. En usko että kukaan, siis kukaan, on voinut tehdä noin huonoja hevos- tai muulikauppoja. No, onneksi ei ollut kallis hankinta.
Lue lisää

torstai 31. lokakuuta 2019

Muulimenot lokakuussa 2019

Menot

Lokakuun tallivuokra 400e
Ratsastustunti 15e
Heijastinloimi ratsastukseen (käytetty) 15e
Eskadronin pinkki riimu 20e

YHTEENSÄ 450e

Tulot
-

YHTEENSÄ -450e

Huhuh, näin edullista kuukautta ei ole ollut miesmuistiin!


Kuva: Laura Malava

Lue lisää

tiistai 29. lokakuuta 2019

Muulin kehitys 3,5 vuoden Suomessa olon jälkeen

Kirjoitin ahkerasti kehityspostauksia Muulin ensimmäisen vuoden aikana. Viimeksi kävin läpi sen historiaa vuosi sitten, kun se oli ollut Suomessa 2,5 vuotta. Siihen postaukseen pääset tästä. Kaikki kehityspostaukset löydät tagin "kehitys" alta.

Syyskuu 2018, kuva Reetta Ollila
Muulin kehitys ei enää alun jälkeen ole ollut mitenkään isosti harppovaa, vaan se on kehittynyt jo osaamiensa asioiden sisällä. Kun alkuaikoina keskusteltiin siitä, että voiko liinassa ylipäätään liikkua, keskustellaan nyt siitä, miten pienillä eleillä Muuli muuttaa tahtiaan ja tekee siirtymiset. Edistyminen ei siis ole enää niin näkyvää ja selkeää ulospäin. Ja toisaalta, Muuli on nyt sellainen, kuin haluankin sen olevan. Voin maastoilla sillä yksin, yhdessä ja vieraassakin paikassa. Keskustelemme enää siitä, onko sauvakävelijöitä pakko pelätä ja voiko lätäkön yli edes joskus kävellä. Ja toki kaikissa taidoissa on aina parantamisen varaa.

Ratsastuksessa ja muissakin urheilulajeissa sanotaan aina että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Siksi ratsastuksessa tai missään muussakaan ei koskaan edes pitäisi olevansa valmis ja kaikenoppinut, koska silloin kehitystä ei enää tapahdu. Tuntuukin nyt ihan väärältä sanoa, että tällä hetkellä juuri nyt olen tyytyväinen Muuliin. Tarkoittaako se, etten enää kehity sen kanssa? Ehkä. Tai sitten se tarkoittaa sitä, että voin harrastaa sen kanssa ilman ylimääräisiä paineita tai odotuksia. Voin nauttia harrastamisesta sen kanssa, heitän ohjat satulanuppiin ja aivot narikkaan ja sitten mennään.

Omalla kohdallani hevosharrastuksessa on vuorotellen kausia, joissa vain nautiskelen ja pyrin siihen, ettei taantumista tapahdu ja sitten taas kausia, joissa vien hommaa eteenpäin hyvällä drivella. Nyt juuri on sellainen suvantovaihe, että odotan Muulin antavan välähdyksiä ja tartun sitten niihin, mutta en aktiivisesti kouluta sille mitään. Ratsain en mitään osaa opettaakaan, mutta minulla ei ole tarvetta myöskään hinkata mitään asiaa maastakäsin sen enempää.

Tottakai Muuli on kesken. Eihän se tee piffiä sen enempää kuin paffiakaan. Ei se niitä varmaan tee koskaan. Mutta onko sen pakko? Ei. Se toimii siinä hommassa, mihin halusin sen ostaa. En aluksi uskonut, että sillä voisi koskaan ratsastaa saatika maastoilla pitkin ohjin, mutta siellä me vaan mennään kaikkien (eikä vähiten oman) ihmetykseksi.

syyskuu 2019
Nyt kuitenkin asiaan, näillä mennään nyt.

  • lastautunut hyvin lähettämällä, mutta saanut lastauksesta jonkinlaisen vamman ja lastaukseen saattaa mennä jopa vartti
  • on vieraissa paikoissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
  • pysyy hanskassa hyvin
  • maastossa kyllä steppaa vesilätäköiden ja märkien kohtien yli, mutta ei enää lähde lapasesta
  • saattaa kyllä tuikata maastokaverin ohi kovaa, jos kaveri on liian hidas
  • ei enää köyrypukittele laukassa ns ilman syytä, mutta protestoi kyllä jos pohje on liian napakka
  • puhaltaa edelleen sieraimista, kun tarhassa pukee riimun
  • helppo ottaa kiinni, mutta joskus on kiimapäiviä ja Muuli käyttäytyy kuin se yritettäisiin tappaa
  • maastossa menee hyvin yksin, mutta tallin pihasta lähtevä polku pelottaa. Muuli kulkee kyllä sen, kun raipalla hieman rohkaisee
  • seisoo missä tahansa lokaatiossa rauhassa paikoillaan pitkiä aikoja, sekä sidottuna että kiinnipidettynä
  • isoin ongelma maastossa ovat kohti hölkkäävät ja pyöräilevät ihmiset kapeilla hiekkateillä
  • mutta jos pyörä tai kävelijä tulee takaa, ei se ole paha
  • laukannostot ja laukkaaminen onnistuu kentällä molempiin suuntiin
  • maastossa nostaa käynnistäkin laukan
  • kulkee maastossa kaikissa askellajeissa pitkin ohjin
  • kävelee karjan seassa tottuneesti ja omaa karjavaistoa
  • pelästyessään maastossa juoksee n 20 metriä, hidastaa ja katsoo mitä tapahtui
  • ei ryöstele ilman syytä
  • on kisannut matkaratsastuksessa ja laukkakilpailuissa, menestys jäi kuitenkin saavuttamatta
  • tekee herkkujen avulla etuosankäännöksen kumpaankin suuntaan
  • sidepass onnistuu muutaman askeleen verran selästä
  • hyppää polvenkorkuisia ratsastajan kanssa ja jopa mielellään
  • kengitettiin ensimmäisen kerran talvella ja se sujui ilman ongelmia
  • ei pelkää raippaa, eli raipan kanssa voi ratsastaa ja sitä voi tarvittaessa käyttää jalan jatkeena
  • selkäännousut minun kanssani onnistuvat vaikka silmät kiinni, palkkaan edelleen ruhtinaallisesti
  • Muuli on muuttunut selkäännousuissa ja on rento koko ajan, aikaisemmin päästi kyllä selkään mutta piti pään korkeammalla ja oli selvästi jännittynyt
  • maastossa antaa kaverin mennä edeltä eikä hätäänny siitä
  • ajohommia tai ohjasajoa emme ole tehneet
  • myöskään laukkuuttamista liinassa ei ole harjoiteltu, tärkeämpää on, että laukkaa ratsain
  • Muulilla on käynyt myös vieraita ratsastajia ja näihin se suhtautuu asiallisesti, mutta ei ole täysin rento. On kuitenkin mukavaa, että osaava liikuttaja pärjää Muulin kanssa ilman ongelmia.
Alla on kuvamuistoja kuluneilta 12 kuukaudelta.
maastoilua Elsan ja Pian kanssa
irtojuoksutusta ja uudet suitset ja bootsit
ratsastustunnilla, kuva Tiina Lepojärvi
eka maastoilu pimeällä, kuva Heidi Blom
Maastoilua
Muuli sai ekat kengät tammikuussa
Polveni leikattiin alkuvuodesta enkä ratsastanut seitsemään viikkoon
lastausharjoittelua..
eka ratsastus kentällä polvileikkauksen jälkeen, kuva Tiina Lepojärvi
Tampereen Hevoset-messuilla
Irtohypytyksessä naapuritallilla
Ekalla karjakurssilla toukokuussa, kuva Tiia Kortelainen
päästiin Hesariin!
Muuli vedessä ekaa kertaa, kuva Sonja Mäkinen
toisissa matkaratsastuskisoissa, kuva Maiju Aaltonen
tehtäväradalla, kuva Sanni Niiranen
kuvauksissa, kuva FotoFuusio
Laukkakisoissa
Jeff Sandersin karjakurssilla
Mekkokuvia tinderiin (ok, nämä eivät sinne koskaan ehtineet), kuva Reetta Ollila
ekat laukat kentällä minun allani, kuva Reetta Ollila
Maastoilua edelleen Elsan ja Pian kanssa
Lue lisää

maanantai 28. lokakuuta 2019

FEI teki Moskovan kokouksessa päätöksen; muuliratsukot saavat kisata jatkossakin!

En ole ostanut kouluvarusteita turhaan, saamme nimittäin jatkossakin osallistua Muulin kanssa kaikkiin SRL:n alaisiin ratsastuskilpailuihin!
Kuva: Minttu Koponen / Aaveen.net
Eurooppalaisessa muulimaailmassa kohistiin kevällä, kun Italian ratsastajainliitto oli tehnyt FEI:n syyskokoukseen ehdotuksen, että sanaa "hevonen" täsmennetään hieman ja muutetaan se muotoon "hevonen on syntynyt hevostamman ja hevosoriin liitosta". Tämä olisi sulkenut muulit, aasit ja muut mahdolliset johdannaiset FEI:n sääntöjä seuraavien kisojen ulkopuolelle.

Kirjoitin tästä blogiini kesällä, postaukseen pääset tästä. Tuolloin Englantilainen Christie McLean, joka ratsasti pari kuukautta Wallace-muulilla, perusti nettiin adressin, jolla pyrittiin saamaan ehdotukselle näkyvyyttä ja toki sitä, että muiden maiden edustajat vastustaisivat muutosta.
Wallace the Great ja Christie McLean, jonka ansiosta British Dressage teki pikana sääntömuutokset ja salli muulit kilpailuissaan. Kirjoitin ratsukosta tarkemmin tässä postauksessa reilu vuosi sitten.
Kuva: True to You Photography
Asia noteerattiin myös mm Englannissa BBC toimesta ja koska he olivat uutisoineet Wallacen koulumenestyksestä jo vuotta aiemmin, tarttuivat he myös tähän. Mukana oli myös aktiiveja maan muuliyhdistyksistä. Asia sai siis runsaasti näkyvyyttä ja vastaanotto oli selkeä; ihmiset todella vastustivat muutosehdotusta ja halusivat nähdä muulit jatkossakin kisakentillä.

Asiaa käsiteltiin Moskovan kokouksessa 19.11. Kokousmuistioon (pdf) pääset tästä, ja jos haluat helpoiten etsiä oikean kohdan, niin hae sanalla "mule". Tämä kohta on käsitelty sivulla 24.

Ehdotusta vastusti Iso-Britannia ja perusteli kommenttiaan sillä, että päätös olisi "hevoseläinrasismia", eli "equine racism", ja että jos muulit eivät voi kilpailla hevosia vastaan, on niille järjestettävä omia luokkia ja toisaalta, jos muuli on kvaalautunut, miksi sillä ei voisi kilpailla.

Italia vastasi, ettei ehdotus automaattisesti estä muulien kilpailuoikeutta FEI:n alaisista kilpailuista. Ehdotuksen syy oli vain se, että FEI:n säännöt antavat kaikenmaailman tapiireillekin (equus-lajin eläimet) oikeuden osallistua kilpailuihin ja Italia toivoi, että hevonen on määriteltävä tarkemmin.

Asian lopullinen päätös oli pitää jatkossakin alkuperäinen sanamuoto, eli muutosta ei tapahtunut.
Horse: Refers  also  to  a  Pony  or  other  member  of  the  genus  Equus  unless  the  context  requires otherwise. A Horse shall be born from a mare.
Sanamuotoa on luettu eri maissa käsittääkseni hieman eri tavoilla. Ensimmäinen virke kertoo, että ratsu voi olla Equus-suvun jäsen (kurkkaa esim Wikipediasta, mitkä kaikki eläimet kuuluvat tähän sukuun), mutta toinen virke kertoo, että ratsun on synnyttävä tammasta. Muuli- ja aasipiireissä mare tarkoittaa nimenomaan hevostammaa, kun taas jenny on aasitamma. Euroopassa tamma kuin tamma on "mare". Eli on tulkinnanvaraista, tarkoittaako tamma (mare) tässä nyt nimenomaan hevostammaa (equus caballus) vai tammaa yleensä. Jos tammaa yleensä, niin mitä järkeä lauseessa oikein on?

Ja jos tällä tarkoitetaan vain hevostammoja, ei silloin osallistumisoikeutta ole kuin muuleilla tai seepramuuleilla ja sensellaisilla. Muuliaasit olisivat kiellettyjä, koska niiden emä on aasi. Toisaalta paperittomasta muuliaasista ei voida päältäpäin tietää, onko se muuli vai muuliaasi.
Toisissa matkaratsastuskisoissa, kuva: Maiju Aaltonen
Oli niin tai näin, Suomen ratsastajainliitto ei muuta omia sääntöjään, koska sanamuotoa ei FEI:n kokouksessa muokattu.

SRL:n yleisissä säännöissä hevosen (ratsun) määritelmä on seuraavanlainen (sivu 4):
Tarkoittaa myös ponia tai muuta Equus sukuun kuuluuvaa kavioeläintä ellei asiayh-teydestä muuta johdu.
Eli kiitos FEI, kiitos Iso-Britannia, olen pahoillani Italia, mutta aasit, muulit ja muut sekasikiöt ovat jatkossakin tervetulleita kisakentille!

Minun ja Muulin osalta tämä tarkoittaa nyt sitä, että koulukisadebyytti siintää todellakin tulevaisuudessa, pyrkimys on hoitaa se pois ensi kevään aikana. Ja lisäksi treenaamme edelleen matkaratsastuskilpailuihin, vuoden ensimmäiset ovat yleensä olleet helmikuussa!
Lue lisää

lauantai 26. lokakuuta 2019

Muuli kouristeli mahaansa siihen malliin, että epäilimme sen syöneen hiekkaa. Parin päivän kuluttua kouristelu loppui ja kiima alkoi.

Reilu viikko sitten olin tallilla ajatuksena lähteä ratsastamaan ja huomasin käytävällä Muulia kuntoonlaittaessani, että se kouristelee mahaansa mahan takaosasta. Muuli ei antanut mielellään koskea mahaan, vaan veti selän köyryyn, jännitti mahans, huisku hännällään, nosti takakoipea ja väisti pois. Se siis viestitti erittäin selvästi, että pysy ämmä kaukana sorminesi. Tottakai se hitaasti sivelemällä antoi koskea mahaansa, mutta jännitti sitä koko ajan.

Varustin Muulin kuitenkin normaalisti ja lähdimme suunnitellusti maastoon. Otin kentällä alkukäyntejä talutellessani pari klippiä, jotka julkaisin Instastoorina (ja jotka ovat myös tässä alla olevassa "koosteessa". Niihin sainkin heti maaston aikana parilta kaveriltani viestin, että voisiko Muulilla olla hiekkaa.

Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin että apua, nytkö se tapahtuu, nytkö minulla on ensimmäinen hiekkamuuli tässä?! Muulihan asuu hiekkatarhassa, mutta sen ei ole koskaan nähty syövän maata. siihen voi vaikuttaa se, että ruokintavälit ovat sen verran tiheät, etteivät mahahapot pääse jylläämään eikä Muulin tarvitse hiekkaa syömällä rauhoittaa mahaansa. Mutta tottakai osa heinistä varisee ruokintapaikkojen alla olevien kumimattojen sijaan hiekalle ja hiekansyönnin mahdollisuus on suuri, kun hevoset ja Muuli napsivat heinää suuhunsa.

Hiekka ei ole leikin asia ja altistaa ainakin ähkylle. Ja kuten tiedätte, Muulia ei koskaan tulla ähkyleikkaamaan, joten olisi hyvä saada hiekat takaisin tarhanpohjaan sen suolistosta. Kuten myös tiedätte, en ihan heti kutsu koskaan eläinlääkäriä paikalle, vaan katselen tilannetta ensin itse. Näin olen toiminut aina eläinten kanssa ja yleensä aina ne tokenevat nopeasti ihan itsestään tai kotikonstein. Onneksi en ollut asian kanssa yksin, tallinomistajamme on todella osaava hevosten kanssa ja suunnittelimme illalla maaston jälkeen Muulin ruokintaa.


Olemme yrittäneet syöttää sille psylliuminkuorijauhetta joitakin kertoja. Ensimmäisellä kerralla se veteli kaiken naamariinsa, mutta sen jälkeen alkoi nirsoilu. Syötinkin siis loput psylliumit kissoilleni raakaruokaan sekoitettuna ja ostin tilalle chiansiementä. Sen tehosta hiekanpoistoon ei ole ilmeisesti mitään näyttöä, mutta ei se suolistolle pahaakaan tekisi. Moni hevonen syö chiansiementä ihan muuten vaan. Toisaalta saman avun saisi kotimaisesta pellavansiemenrouheesta, joten chia on ehkä vähän sellaista hifistelyä.

No oli niin tai näin, Fortinutin chiansiementä löytyi Hevoset2019-messujen jälkeen neljä pussia, joten syöttöön vaan. Ensimmäisen satsin tarjoilin Muulille Hippolytin mash-näytepussin kera ja se söikin sen. Seuraavina päivinä chiansiemenet jäivät yhä suuremmalta osin kuppiin ja viikon päästä ilmeisesti kokonaan, vaikka annostus oli pieni. Sen nosto ei saanut Muulia syömään tavaraa yhtään sen suuremmalla ruokahalulla.

Mutta en stressannut, muulin "hiekkaoireet" paljastuivatkin ihan muuksi. Tallinomistaja oli paria päivää myöhemmin huomannut sen olevan tarhassa kiimassa, eli se kuseksi menemään pikkulirujaan. Samoina päivinä Muuli oli myös hieman "perseillyt" aamulla ulosviennissä ja rykinyt itsensä heti portilta vapaaksi sillä seurauksella, että riimu ja toki narukin jäi sen päähän. Sen jälkeen se ei ollut antanut tallinomistajan lähestyä itseään, joten riimua ei saanut pois.

PMS (premenstruaalioireyhtymä, kuukautisia edeltävät oireet) selittäisi tämänkin. Joillain hevosilla PMS-oireet ovat tosiaan niin pahoja, että aiheuttavat oikeasti kipuja ja tuollainen käsistä ryöstäytyminen sinänsä ihan tutussa tilanteessa voi viitata juurikin kipuihin. Mutta jolle sen kiimakäytöstä olisi huomattu, olisi tämäkin mennyt helposti hiekan piikkiin. Sekin aiheuttaa mörköjen näkemistä ja selittämättömiä käytöshäiriöitä.

Viikon kuluttua oireista Muuli oli taas oma entinen itsensä, mahan kouristelu oli loppu, mahaan sai koskea normaalisti ja riimunkin sai aamulla pois päästä.

Ja kun olen tässä parin vuoden ajan jo odotellut seuraavaa kiimaa, on Muulilla saattanut niitä hyvinkin olla, sillä aina välillä sillä on ollut tämä kausi, että se tykkää olla tarhassa narunsa kanssa. Minulle se tietää vähän lisätöitä, kun naru pitää pestä (voitte varmasti kuvitella, millainen se on, kun sitä pyöritetään päivän ajan tarhassa, vaikka hiekkatarhat ovatkin).

Kauhistelijoille muuten tiedoksi, jos eläin lähtee portilta eikä anna kiinni sen vertaa, että riimun saisi pois, on se silloin eläimen oma valinta eikä sille voi mitään. Tottakai siinä on riskinsä, että se huitelee tarhassa narun kanssa, mutta Muulin tarhaanvientiriimu ei ole naruriimu, eli nylonriimu tietenkin hajoaa, jos tulee erittäin tiukka paikka. Ja jotain hyväähän tässä on, Muuli osaa todella hyvin varoa kavioilaan narua ja jos se sattuu astumaan sen päälle, se ei jää repimään itseään irti, vaan nostaa kavionsa pois.

Muulin tämän syksyn kiimaeleistä ei saatu videota, mutta tässä on vanhempi video, missä näkyy erityisesti muulien ja aasien tyypillinen suunaukomis-ele. Sitähän ei hevostammoilla ole. Lisäksi muulit ja aasit pissailevat hevostan tapaan ja vilkuttelevat mennessään. Videolla Muuli yrittää saada Tuuli-ponia ymmärtämään, että tilanne on päällä-

Lue lisää

perjantai 25. lokakuuta 2019

Syksyn kuulumisia!

Blogi oli pitkään hiljainen monestakin syystä, mutta yksi syy oli se, ettei minulla ollut mielestäni "riittävästi" materiaalia koostaa postaista yhdestä tietystä aiheesta. Olin kyllä ottanut kuvia maastosta ja maastakäsittelystä, mutta en sellaisella ajatuksella, että niistä pystyisi koostamaan mitään yhtenäistä sisältöä.

Tämä postaus nyt koostaa yhteen kännykkäkuvia ja kerron samalla missä mennään, tässä on myös ihan oman elämän vilahduksia, koska se on työllistänyt minua nyt jonkin verran. Moni näistä kuvista on näkynyt jo aiemmin Instan stooreissa. Sinne on kiva julkaista matalalla kynnyksellä ja koen sen alustan muutenkin stressivapaana, kaikki kun katoaa 24 tunnin päästä.

Ihan ensimmäisessä postauksen kuvassa (yllä) Muuli on kakalla metsässä. Se sai minut kuskattua kerran vahingossa metsään tien laitaan maastoreissumme alkuvaiheessa ja kävi siellä kakalla. Sen jälkeen olen tarkoituksella ratsastanut sen hetkeksi pois tieltä ja viisi kertaa se on käynyt kakkimassa, yhden kerran ei. Voin siis sanoa, että Muulin suoli alkaa toimia noin kilometrin ratsastuksen jälkeen ja on tosi kätevää, että se tekee metsään, eikä tarvitse potkia kakkoja tien sivuun.

Alla on pari maastokuvaa lisää, koska maastoilua me ollaan lähinnä vaan harrastettu. Ja se on ihan sikakivaa, en kaipaakaan mitään muuta harrastukseeni juuri nyt!


Olin lomittamassa yhden viikonlopun ja sen lisäksi, että Emmi (kuvassa alla) hoiti kissani, hän kävi hoitamassa myös Muulin! toisena päivänä hän oli käynyt maastoilemassa Elsan vuokraajan kanssa ja toisena päivänä irtojuoksuttanut. Tämä oli toinen kerta, kun Emmi on Muulin ratsailla, ensimmäisen kerran hän kävi pari viikkoa aiemmin ja olin silloin itse kävellen maastossa mukana. Heillä oli kuulemma mennyt oikein hyvin ja olen todella iloinen, että Muulilla voivat ratsastaa muutkin, kunhan ovat tottuneet hieman reaktiivisempiin ja herkeempiin ratsuihin.



Emmi lähetti tämän kuvan, kun kävi irtojuoksuttamassa Muulia. Siinä Muuli ja tallin koira Tarmo antavat rakkautta toisilleen.
Itse olen pääsääntöisesti ratsastanut, mutta joinain kertoina vain tehnyt vähän maastakäsittelyä tai pikaisesti positiivista vahvistamista. Muuli on toiminut hienosti eikä ole lähtenyt hanskasta, mutta olen pysytellyt tietoisesti mukavuusalueella eikä olla esimerkiksi yritettykään laukata liinassa. Minulle riittää nimittäin se, että tuo suostuu laukkaamaan nykyään kentällä ratsastajan kanssa ihan hyvin, en usko että liinassa laukkaaminen olisi mitenkään tärkeä taito. Ja kuten me kaikki tiedämme, on kaikki juoksutus väärin.



Huomasin kesän jälkeen, että Muulin päässä ollut paarmanpurema ei ollut lähtenyt parantumaan ja sitä aikani ihmeteltyäni tajusin, että se saattaa ihan hyvin ollakin sarkoidi! Kyseessä on siis hyvälaatuinen ihokasvain ja olenkin jo hoitanut sitä eräällä verijuurivoiteella, Cosmetic Ointmentilla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Xxterra. Kirjoitan tästä keissistä paremman postauksen, kunhan saan tuon hoidettua suuntaan tai toiseen. Ja sehän saattaa paljastua vain liikalihaksi. Tuo kohta Muulin päässä pysyi auki melkein koko kesän, koska kuten tiedätte, ötökät tuppaavat pitämään haavat auki kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Tai sitten se oli alunperinkin sarkoidi, joka ei ollutkaan parantumassa.

Kotipuolessa kaikki on hyvin. Muutin omaan asuntooni syyskuun alussa, eli pian kaksi kuukautta sitten. Kissat ovat ottaneet asunnon hyvin haltuun ja ne murisivat vain ensimmäisenä iltana haistellessaan nurkat läpi. Toinen kissoistani, mustahopea nuorempi Stinde, on aika stressaava ja purkaa stressiä vanhempaan kissaani Jehuun. Onneksi Jehu on sosiaalisesti hyvin älykäs ja pyrkii välttelemään konflikteja. Se ei siis vastaa tappeluun, vaan poistuu paikalta ja odottaa, että tilanne rauhoittuu.

Stinden stressi on aiemmin näkynyt myös siinä, että se kävelee asuntoa ympäri lelu suussa ja sillä on ollut leuassa aknea jo pitkään. Kissoilla akne on mustaa töhnää leuassa, pahimmassa muodossa kissoille tulee myös ihan finnejä, mutta meillä sellaisia ei ole ollut kuin emännällä. Muuton jälkeen Stinden akne parantui täysin! Kerron vielä, että ruoka-astiat ovat samat Iittalan Teemat, kuin aiemminkin, eli akne ei ole koskaan johtunut niistä.

Alla olevassa kuvassa Jehu ottaa päikkärit pesässä ja taustalla näkyy upea aasimaalaus, jonka teki kaverini Kata. Kata on muuten nyt avannut kotisivun eläinmaalauksilleen, kannattaa kurkata jos maalaus omasta lemmikistä kiinnostaa!

Edellisessä kodissani aasitaululle ei tuntunut löytyvän mitään sopivaa paikkaa, joten se on asustellut autotallissa odotellen vuoroaan. Ja nyt sen vuoro tuli. Se sopii tuohon paikkaan erinomaisesti!
Olen jonkin verran tehnyt etäpäiviä kotoa. Samalla olen päässyt seurailemaan kissojen päivätoimintaa. Asun kolmannessa kerroksessa, joten ne eivät näe mitään läheltä, mutta kyllä niitä silti ulkomaailma kovasti kiinnostaa. Varmasti pian kiinnostaa enemmän, kun saan parvekkeen verkotettua kokonaan.
Pari viikkoa muuttoni jälkeen sain remppa-avuksi maalari-sisustussuunnittelija Tiinan. Hän neuvoi, millaista pientä fiksausta asunnossa voi ja kannattaa tehdä ja hänen kanssaan (okei, hän teki, minä olin seurana) tapetoimme myös makuuhuoneesta yhden seinän. Laitoimme myös verhotangot paikoilleen. Hän kertoi tekevänsä usein tällaisia keikkoja, eli rahapussiystävällisesti asunnon pientä freesausta. Jos kaipaat apua tällaiseen Tampereen seudulla, niin kurkkaa Tiinan yrityksen, Lempineliöt, kotisivuilta lisää!

Alla on jälkeen ja ennen kuvat eräästä katonrajasta. Jotain jos olen Tiinalta oppinut, on valoraidan tärkeys. Se on siis noin sentin tai vähän reilu levyinen katon värinen (eli yleensä valkoinen) raita seinässä. Eikö tullutkin katonrajasta paljon siistimpi, kun maalasin siihen raidan? Teippiä en käyttänyt, vaan nämä kaikki vedeltiin käsivaralla.
Yllä jälkeen, alla ennen.
Myös olohuone alkaa hahmottua malliinsa. Koska asuntoni on tosi iso minulle, 63 neliötä, on olkkarissa hukkatilaa ikkunan alla. Tällä hetkellä siellä sijaitsevat kissatoiminnot ja mietin, miten saisin ne vielä kivasti integroitua jonkinlaisen tason alle. Toisaalta, kyllä kissat saavat asunnossa näkyä ja kuulua. Sohvan alla asustelee robotti-imurini, jonka laitan aina lähtiessäni sutimaan asuntoon. Se hoitelee päivän aikana kissanhiekatkin kitusiinsa.
Lehmäkangas tuli mukaan edellisestä asunnosta, ja sitä ennenkin se jo oli asunnon seinällä. Paikkansa se sai keittiön seinältä ja se sopii sinne todella hyvin. Samalla se vähentää asunnon kaikua. Keittiöön en ole ajatellut ainakaan toistaiseksi hankkia verhoja ikkunaan. Keittiössä ei ole myöskään verhotankoa.
Asunnolle ei tehty mitään sen suurempia remontointeja, mutta makkariin tapetoitu pinkki seinä on melkoinen katseenvangitsija! Tästä kuvasta puuttuu vielä muulitaulu sängyn yläpuolelta, mutta nyt sekin on paikoillaan ja saa arvoisensa esittelyn aikanaan. Makkarissa on nykyään myös toiset matot sängyn kummallakin puolella. Lakanat ovat muuten Zizin pellavalakanat, ihanan raskaat ja paksut!
Parvekkeen verkotus on valmistumassa hitaasti mutta varmasti. Ostin sinne Tori-fi:stä Ikeassa aiemmin myynnissä olleet "tanssitangot" sivuille, ylös ja päälle, mutta ylhäälle ja alhaalle ne olivatkin hieman liian lyhyet. Sain niillä kuitenkin verkon laitettua ja tähän mennessä olen punonut verkon kiinni ylös ja toiselle sivulle. Verkon ostin Zooplussalta ja se on tummanvihreää puremisen kestävää verkkoa, eli verkon sisällä kulkee ohut rautalanka.
Kameraa olen käytellyt jonkin verran syksyn aikana, mutta kohteena on yleensä ollut jotain muuta kuin Muuli. Kun olin lomittamassa Porvoossa, otimme Pepista ja Tyynestä poseerauskuvia syksyn väreissä. Näistä tuli tosi kivoja!
Ja niinhän siinä kävi, että Tinderin pääsin poistamaan jo jokin aika sitten. Elämääni on kuulunut runsaasti iloa, naurua ja rakkautta ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen.

Lue lisää