lauantai 31. tammikuuta 2015

Heart B Dyna

Jopa Suomalaisten Facebook-sivuille ilmestyi lokakuussa 2014 linkkejä siitä kun Laura Hermanson haki rahoitusta kisamatkalleen. Muulikko oli kutsuttu US Dressage Finalseihin mutta reissusta oli tulossa liian kallis Lauran kukkarolle. Hän kuitenkin sai kerättyä matkakustannukset ja pärjäsi kisoissa hyvin.

Heart B Ranch kasvattaa erinomaisia suorituskykyisiä ratsumuuleja ja American Mule Associationin rankinglistalla on top kympissä kolme tämän kasvattajan muulia tällä hetkellä.


PSdressage.com haastatteli Lauraa ja tässä nopea käännös. Linkin takana alkuperäinen juttu.

Kentucky Horse parkissa käy kuhina kun ihmiset kysyvät toisiltaan "oletko nähnyt sitä Muulia?". Heart B Dyna (i. Heart B Lonesome Me, e. CCR Full of Style) on ensimmäinen muuli joka on kutsuttu mittelöihin mukaan joten olisi ihme jos ketään ei kiinnostaisi.

Dynan omistaja ja ratsastaja Laura Hermanson saivat torstain harjoituksista 65% ja tulivat kahdeksanneksi Training Level Test 3-luokassa (suomentaja ei nyt ole ihan varma mitä tämä vastaa Suomessa). PSdressage tapasi Lauran ja Dynan kisapaikalla.

Dyna ei ole ensimmäinen ratsastamasi muuli. Kuinka päädyit muuleihin?
Olen työskennellyt kuorma-asemalla (asema, jossa muuleilla kuljetetaan tavaraa luonnonpuistoon) Yosemitessa ja rakastuin näihin todella älykkäisiin ja uskomattomiin eläimiin. Sain 13-vuotiaan kuormamuulin ja paljastui, että se rakasti hyppäämistä todella paljon. Aloin siis hypätä sillä esteitä. Pidin siitä niin paljon että ajattelin että haluan vielä uudestaankin tällaisen muulin.

Mistä löysit Dynan ja miksi kiinnostuit juuri siitä?
Dyna tuli suoraan loistavalta kasvattajalta Idahosta, Heart B Ranchilta. He kasvattavat laadukkaita muuleja ja miettivät tarkkaan mitä emätammoja käyttävät. Yhdysvalloissa on vain muutama ihminen joka kasvattaa kisamuuleja. Sillä sekunnilla kun näin Dynan Winnemuccassa Nevadassa näyttelyssä, tiesin, että siinä on juuri se mitä haluan.

Millaista on ollut kouluttaa sitä?
Muulit kasvavat hitaasti. Sain Dynan, kun se oli kolmivuotias ja olen hiljalleen ja pitkäjänteisesti kouluttanut sitä. Vasta nyt, kymmenvuotiaana, se on valmis osallistumaan tämänkaltaisiin suuriin kilpailuihin. Se rakastaa uusia paikkoja ja enää se ei ole niin säpsy vieraissa paikoissa.

Millainen se on kotona?
Dyna on introvertti ja aika skeptinen uusia asioita kohtaan. Oikeastaan vasta parina vime vuonna se on tullut ulos kuorestaan ja oikeasti kiintynyt ihmisiin ja tullut sosiaalisemmaksi. Luulen että se johtuu siitä, kun se oli hieman arka aikaisemmin ja suhteen rakentamiseen kului paljon aikaa. Olen saanut Dynaan paljon syvemmän suhteen kuin mihinkään muuhun hevoseen tai muuliin elämäni aikana. Dyna on nykyään todella seurallinen ja se on todella mukavaa.

Kuva MA Brakenridge/PSdressage.com


Kun ensimmäinen muulisi oli hyppääjä, mikä sai sinut treenaamaan Dynan kanssa koulua?
Olen taustaltani kouluratsastaja ja se on se laji, josta sytyn eniten. Rakastan kaikkea kouluratsastuksessa, oppimista ja kehittymistä loputtomasti. Suurin toiveeni on se, että saisin ihmiset kokeilemaan koulua. Jos minä pystyn ratsastamaan sitä muulilla, ihmiset näkevät että kaikki voivat oppia perusteet. Toivon että saan ihmiset kokeilemaan ja etsimään itselleen kouluratsastusvalmentajan. Vaikka et ratsastaisikaan tavoitteellisesti, jokainen hevonen ja poni hyötyy koulutreenistä.

Sinulla oli todella menestynyt GoFundMe kampanja jolla sait katettua kisareissusi kuluja. Minkä luulet saaneen ihmiset sponsoroimaan muuliratsukkoa?
On todella uskomatonta että ihmiset olivat niin avuliaita. Meillä itsellämme ei olisi ikinä ollut rahaa matkustaa tänne. Täysin vieraiden ihmisten kiltteys on uskomatonta. Joku, jota en edes tuntenut, lahjoitti 1000$. Ja se kirjeiden ja viestien määrä jotka sain, oli ihan uskomaton. Olen saanut kirjeitä Sloveniasta, Saksasta, Etelä-Amerikasta ja Kolumbiasta. Maailmassa on todella suuri porukka, joka halusi tukea minua.

Tunnetko olevasi muulien suurlähettiläs?
Olen hallituksen jäsen American Mule Associationissa ja tietenkin rakastan muulien promoamista, sillä ne ovat uskomattomia eläimiä. Haluan olla esikuva ihmisille. Vaikka hevosen rotu olisi mikä tahansa, toivoisin että omistajat antaisivat sille mahdollisuuden koska minäkin pärjäsin muulin kanssa. Toivon toki, että olisin esikuvana myös muulinomistajille. Ihmiset ovat kirjoittaneet minulle "Minulla on muuli, mutta en ole kehdannut viedä sitä kilpailuihin". Olen vastannut kaikille takaisin että kannattaa ihmeessä kokeilla.

Saatko muuliratsastajana koskaan negatiivisia reaktioita aikaiseksi?
Aloitin kilpailemisen Kaliforniassa kahdella eri muulilla ja ne ovat nykyään Level 1 tasolla. Ensin ihmiset epäilivät ja vastaanotto oli vähän nihkeä mutta se kyllä väistyi samantien kun näkivät meidät. Ihmiset ovat olleet todella rohkaisevia. Tuomaritkin ovat antaneet pelkästään rohkaisevia kommentteja.

Oletko tavannut hevosia jotka pelkäävät muuleja?
Olen nyt kisannut kolme vuotta ja kisapaikoilla on ollut ehkä kolme tai neljä hevosta, jotka ovat olleet todella peloissaan nähdessään muulini. Vaikka syy ei olekaan minun tai Dynan, kysyn aina omistajilta ja että voinko tehdä jotain, esimerkiksi antaa hevosen ja muulin haistella toisiaan, jos se riittäisi totuttamaan hevosen muulin läsnäoloon. Kerran kisapaikalla oli yksi poni joka todella pelkäsi muulia. Kysyin ratsastajalta, moneltako heidän luokkansa on ja menin siksi aikaa muulin kanssa pois näkyvistä. Koskaan ei ole ollut ongelmia ja suurin osa hevosista menee ohi, eikä edes tajua että minulla on muuli.

Mitkä ovat tavoitteesi US Dressage Finalseissa, miten ensimmäinen päivä meni?
Olen iloinen saadessani olla täällä sillä onhan todella uskomatonta että olemme edes näin pitkällä. Olen iloinen siitä kuinka rohkeasti Dyna esiintyi tänään, kuten sanoin, se voi olla hieman säikky. Dyna tuntuikin todella hermostuneelta mutta pysyi silti hienosti nahoissaan. Se selvästi kuunteli apujani. Olen todella ylpeä siitä.

Lopullisessa kilpailussa "Open Training Level Championship"issä muulikko sai peräti 67.267%. PSdressage tapasi Lauran kisapaikalla ja sai haastattelun.

eikai tässä sitten muuta kuin lottoa vetämään että saisin oman Heart B-muulin ;)
Lue lisää

perjantai 23. tammikuuta 2015

Mitä rotua?

Muuli tehdään aina uudestaan ja jopa täyssisarukset voivat olla erilaisia. Varminta on käyttää muulintekoa varten luotuja rotuja, kuten eurooppalaisia suuria aasirotuja (mammuttiaasi, katalonianaasi jne) tai jenkkien mammuttiaasia.

Hevospuolella on nykyään olemassa enää yksi muulituotantoon tehty rotu, mulassier (tunnetaan myös nimellä poitevin ja poitountyöhevonen), mutta se ei nyt tule kysymykseen koska en hae raskasrakenteista työmuulia vaan ratsastukseen sopivaa kevyempää tapausta.

Koska muulin toisena vanhempana on aasi, se tekee aina jälkeläisestä raskasrakenteisen ja skroden. Jos haluaa työmuulia, on työhevosrotu erinomainen valinta. Ja jos ratsua, pitäisi valita mahdollisimman kevyt hevostamma. Heikki (kuvassa) on muuliaasi ja sen isä on piensuokki. Olen tavannut sen emän (aasi, 120 cm) useasti ja Heikissä on paljon emänsä näköä. Korkeutta on vain ponin verran mutta rungostaan Heikki on todella massiivinen ja tuntuu siltä kuin istuisi isonkin hevosen kyydissä.
Heikki suorittaa. Kuva Anu Kokkonen.
Hylkään kuitenkin suomenhevoset listoiltani, sillä haluan priimaa. Priimaa tulee helpommin käyttäen ratsurotuisia hevosia, mutta minulla ei ole ikimaailmassa varaa (eikä halua) ostaa puoliveritammaa. Lämminverinen on mielestäni aivan passeli käyttötarkoitukseen sillä se on yleensä kevytrakenteinen ja vauhtia löytyy. Aasipuoli nimittäin tekee muulista helposti sellaisen että sen lempiaskellaji on seisoa paikoillaan. Lämminveriset ovat myös kilttejä ja helppoja käsitellä, hyviä ominaisuuksia muulillekin. Tosin, en ole onnistunut löytämään yhtään kuvaa lvmuulista.

Useimpien muulien kohdalla ei mainita mitään emän rodusta, sillä se ei ole kovin merkityksellistä. Eikä toisaalta isänkään rotu, mutta Yhdysvalloissa se on yleensä mammuttiaasi tai large standard-kokoluokan aasiori. Myös muulien sukutiedot ovat merkityksettömiä sillä muulithan eivät pysty jatkamaan sukua. Muulien rekisteröinnin yhteydessä i ja e kirjataan ylös mutta yhdistyksillä ei ole sähköisiä muuliarkistoja joista voisi tarkistaa parhaiten menestyneimpien muulien tietoja.

Yhdysvalloissa (ah tuo muulien luvattu maa) käytetään emätammoina erilaisia puoliverisia olen nähnyt myytävänä esim trakehnermuuleja. Heart B Ranchin emätammat ovat quartereita ja appaloosia. Heart B tuottaa yhdysvaltojen parhaimpia ratsumuuleja jotka pärjäävät sekä westernissä että enkussa.

Tässä kuvassa Heart B Dyna koulukisoissa Yhdysvalloissa. Tästä muulista tulen kertomaan tarkemmin myöhemmin.
Heart B Dyna ja Laura Hermanson. Kuva MA Brakenridge/PSdressage.com.
Lue lisää

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Muulintekemisen kustannukset

Kaikenlaisia laskelmia on aina mukavaa tehdä, oli ne sitten tehty 10-vuotiaana kun laskettiin oman ponin pitokustannuksia tai sitä, miten rikas ratsastuskoulun omistajan on oltava. Muulin tekemiseen liittyen laskin kustannuksia siihen kun muuli on 3v ja sillä voi alkaa ratsastaa.

Hevostamma, ilmainen lämminverinen = 0 e
Hevostamman tallipaikka astutuksesta siihen kun varsa on 7kk. Oletetaan että tamma tulee kertalaakista tiineeksi, joten tarvitsen tallipaikan 1,5 vuodeksi. Asun Uudellamaalla joten tallipaikat ovat hieman kalliimpia kuin landella, silti hyvällä onnella löytyy tallipaikka 400e/kk = 7 600e
Tamma rokotetaan ja raspataan kerran ja se vuollaan kengittäjän toimesta 2kk välein =  550e
Tamman lantanäytteet tutkitaan 2x vuodessa mutta onneksi madottaa ei tarvitse = 45e
Tamma ei onneksi sairastu noin muuten mitenkään = 0e
Astutus- ja varsamaksu = 500e
Onneksi kaikki meni hyvin ja varsa tyntyi terveenä eikä tarvinnut eläinlääkäriä. Ja onneksi se on tamma joten ruunaukseen ei kulu rahaa.
Varsasta ei tässä laskelmassa tarvitse maksaa tallivuokraa ennenkuin se muuttaa omaan karsinaan 7kk iässä joten tallimaksut 7kk-3v = 11 600e
Tamman lopetuskulut kuittasin hevosenlihalla, onneksi sen liha kelpasi ihmisravinnoksi = 0e
Muulin kaviot vuollaan kengittäjän toimesta 2kk välein. Onneksi sen kaviot ovat niin kovat niin kestää ilman kenkiä = 700e
Ostetaan muulille muutama loimikin koska tallilla ei ole tarhoissa katoksia ja muuli vihaa vettä. Onneksi muuli on rauhallinen eikä riko loimiaan = 200e
Muulin hampaat ovat onneksi terveet, mutta se rokotetaan rokotusohjelman mukaisesti = 100e?
Madotusta varten tutkitaan lantanäytteet 6kk välein ja kerran joudutaan madottamaan = 100e
3-vuotiaana muuli lähtee kahdeksi kuukaudeksi ratsutukseen täysihoitopaikkaan = 1400e
Ratsutusta varten sille piti hankkia sopiva käytetty satula ja suitset = 500e

Rahaa on palanut tähän mennessä 23 295 euroa.

Jos kävisi niin hyvä mäihä että tamma asuisikin omalla tallillaan ja hakisin varsan itselleni kun se on 7kk, kevenisi kukkaroni vain 15 100e siihen asti kun muuli on 3v ja ratsutettu. Toki tammanomistaja haluaa varmasti jonkinlaista maksua kohdunvuokrauksesta ja varsan hoidosta 7kk saakka.

Unohtui kokonaan kaikki "pikkusälä" kuten harjat, riimut, narut jne...

Laskelmissa ei todellakaan huomioitu poikkeamia, joita kaikessa kasvatustoiminnassa varmasti tulee vastaan!

Laskelma houkuttelee etsimään valmista pakettia ulkomailta. 10 000 eurolla saa kuljetuksineen Yhdysvalloista valmiiksi koulutetun pitkäkorvan (jos myyjä on valmis myymään ulkomaille). Toki se saattaa kupsahtaa heti seuraavana päivänä (vitsi vitsi) mutta niin saattaa se vajaa 3v ottaa osumaa tarhakaverilta ja päätyä monttuun. Riskejä on aina kun eläinten kanssa touhutaan.

Minä ole kummoinen varsankouluttaja eikä minulla ole kovin hyvä kokemuksia varsoista ylipäätään. Nehän vain puree, potkii ja haastaa leikkiin. Onnistuisin luultavasti kokemuksen perusteella saamaan varsasta ihan täyspäisen ja käsiteltävissä olevan yksilön ja toki varsan kanssa puuhailu olisi hauskaa ja stressitöntä kun selkään ei vielä tarvitse kiivetä. Oppisi tuntemaan hyvin sen oman Muulin. Muulin hankinta varsana voi myös olla ainut mahdollisuus saada muuli jos ulkomailta ei irtoa.

Saksaan pitäisi varmaan olla jonkinlaisia suhteita tai ainakin hyvä saksalainen hevosjobbari auttamassa etsinnöissä. Aasi- ja muulipiirit ovat vain niin oma juttunsa että puoliverisiä tuova jobbari ei edes erota aasia ja muulia. Tällä hetkellä tuntuu ihan liian vaikealta lähteä itse paikan päälle potkumaan kavioita, mutta jos tarve vaatii, käyn aikuisopiston saksankielen alkeet ja lähdetään hakemaan muuli kotiin netti-ilmoituksen perusteella.

Etualalla lämminverinen. Kuva Wikimedia Commonsista CC 3.0 lisenssillä.
Lue lisää

maanantai 12. tammikuuta 2015

Suomen Aasiyhdistys ja Pitkäkorvat-jäsenlehti

Olin mukana perustamiskokouksessa keväällä 2008 ja sitä ennen  minulla oli netissä ihan kivat Aasinus-nimiset nettisivut, joissa oli tietoa aaseista. Ei nyt mitenkään todella paljon, mutta mitä sitä nyt 15-19-vuotiaana pystyi englanninkielisistä lähteistä tuottamaan. Lisäksi 2007 ja 2008 tehtiin aasityyppien kanssa yhdessä Donky-aasilehteä. Myöhemmin Aasiyhdistyksen lehti korvasi Donkyn ja tällä hetkellä Pitkäkorvien levikki on melkein yhtä suuri kuin mikä Donkyillä oli. siis jo 2007 aasitieto oli kuumaa kamaa. Kaikki kirjallisuus oli Englanniksi ja tuolloin ei ollut vielä ihan niin helppoa tilata ulkomaista kirjallisuutta.

Tilasin itse yhden ainoan kirjan ulkomailta ja koska nettiostot olivat vielä ihan vieraita, marssin kirjan tietojen kanssa Suomalaiseen kirjakauppaan ja he tilasivat kirjan minulle.

Aasiyhdistyksessä toimin aluksi sihteerinä, rahastonhoitajana, varastomiehenä ja mitä kaikkea nyt hommiin kuuluikaan. Jäsenlehteä en kuitenkaan juurikaan tehnyt enkä kirjoittanut sinne kuin pari juttua ensimmäisinä vuosina. Nyt olen ollut kolme vuotta yhdistyksen puheenjohtajana ja tämän vuoden vuosikokouksessa lupauduin pestiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, jälleen kerran.

Yhdistys on sen näköinen, millaiseksi aktiivit sen tekevät. Hallitus koostuu 8 henkilöstä josta osa on niitä aktiivisempia. Aluksi teimme juttuja, joista nautimme itse. Sitten yritimme kuunnella jäseniä ja palvella heitä. Nyt tuntuu taas että jäsenille kaikki on hyvää mitä tehdään joten käännyimme sisäänpäin ja keskustelimme aktiivien kanssa yhdistyksen suunnasta, tietenkin niin että kaikki palvelee myös asiakkaita. Olemme yhdistyksen aikana tehneet hienoja ja mieleenpainuvia juttuja, mm matkustaneet katsomaan Ruotsin aasipäiviä, järjestäneet näyttelyitä ja aasileirejä sekä kehittämällä Aasitilojen avoimet ovet. Kaikki on pyrkinyt siihen, että mukana olo on helppoa, mutkatonta ja palvelee mahdollisimman monia. Toivottavasti olemme osuneet maaliin sillä jäseniltä on todella vaikeaa saada palautetta minkään asian suhteen.

Seuraava aika hieno juttu on matka Englantiin. Reissu ei sinänsä ole Aasiyhdistyksen reissu sillä jokainen ryhmän jäsen on itse ostanut lennot ja maksaa hotellit reissun päällä jne mutta juttu onkin juuri se, että aasipiireistä löytyi 8 henkilöä joiden kanssa lähdetään Donkey Sanctuaryyn. Olen järjestänyt tämän 5 yön matkan ja sain viime viikolla sen melko lopulliseen muotoon. Tapaamme myös Englannin aasiyhdistyksen edustajan ja tutustumme paikalliseen aasinpitoon. Muuleja toivomme näkevämme Donkey Sanctuaryssa, kovin yleisiä ne eivät ole Englannissa.

Suurimmalle osalle jäsenistämme näymme Pitkäkorvat-jäsenlehden muodossa.

Lehdellä on nykyään ammattigraafikko taittajana ja päätoimittajana, joten se mikä hävitään juttujen tasossa (krhöm), voitetaan ulkoasussa. Toki jututkin ovat rautaista faktaa, koska minä tuotan jokaiseen lehteen vähintään yhden artikkelin.

Yhdistykseen kannattaa ehdottomasti liittyä hienon lehden takia! Jäsenmaksumme on ollut alusta asti 20e vuodessa ja liittyminen hoituu nettisivujen kautta.

Käyn blogin puolella jatkossa nämäkin lehdet läpi ja koska teen lehteen aina ainakin yhden jutun, on minulla myös ihan omaa kuvamateriaalia Muuliprojektin puolelle. Tosin materiaali on melkein aina aaseista. Mutta ilman aaseja ei ole muulejakaan.

Kuvassa olevaan 2013 vuoden lehteen kirjoitin Aasitila Saarenmaalla-jutun johon olin todella tyytyväinen. Aasipiireissä tuttavapiiri laajenee ihan huomaamatta ja minulle tuli mahdollisuus mennä kyläilemään suomalaispariskunnan luokse Saarenmaalle. Heillä on kaksi aasia, emä ja sen ruunapoika. Emä on alunperin tuotu Ruotsista. Sain myös ihania kuvia reissulta.

Suosittelen kaikille aasi- ja muulifaneille liittymistä Aasiyhdistykseen! Vaikka nimessä mainitaankin vain aasit, toimimme parhaamme mukaan kaikkien pitkäkorvien eteen. Muuleja on Suomessa toistaiseksi vain noin 10 kappaletta, joten emme nähneet tarpeelliseksi ottaa niitä mukan yhdistyksen nimeen. Lyhyt on kaunista.

Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa ja omalta osaltani lupaan lehteen rotuesittelyn mammuttiaaseista (jutussa toki sivutaan myös muuleja) sekä söpöjä talvivarsoja.


Lue lisää

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Projektimuulin alkusanat ja hieman pohjatietoa

Tulen kokoaman tähän blogiin asiaa ja asian vierestä muuleista. Toivon myös että jossain vaiheessa oma muulinhankintaprojektini lähtee oikeasti käyntiin ja voit n+ vuoden kuluttua seurata ihan oikean muulin elämää Suomessa.

Blogin elinkaari tulee luultavasti muistuttamaan kaikkia muitakin suuressa innossa ja inspiraatiossa perustettuja blogeja. Aluksi postaan vaikka ja mitä kunnes ideat loppuvat. Sen jälkeen ammennan jutun tynkää englanninkielisistä muulilehdistä, joita olen tilannut. Välillä ehkä kerron oman muuliprojektini kuulumisista häpeillen (sillä asia ei todennäköisesti ole edennyt). Vuoden kuluttua totean, etten jaksa lukea englanninkielisiä lehtiä, joten päivitän blogia kuukauden välein aasijutuilla. Siinä vaiheessa lukijakuntaa on niin vähän, etten jaksa enää postata mitään... Kunnes 10 vuoden kuluttua kaivan blogin naftaliinista ja voin kertoa ilouutisen kaikille: Minulla on ihan oikea MUULI!

Oma muulini on tällä hetkellä vasta pilkkeen sadasosa silmäkulmassa.

Jos muulit eivät ole (vielä) tuttuja, tässä tiukkaa faktaa:
  • muuli on aasiorin ja hevostamman jälkeläinen
  • muuli on lisääntymiskyvytön, tosin muutamia tapauksia historiasta tunnetaan joissa muulitamma on saanut varsan.
  • muuleja oli paljon ennen teollistumista Yhdysvalloissa ja Euroopassa (mutta ei Suomessa)
  • muulit olivat Ranskassa jopa niin suosittuja että hevosista alkoi olla pulaa, kun ei maltettu kasvattaa hevosvarsoja ollenkaan. Tämä meinasi tapahtua mulassier/poitevin/poitountyöhevoselle. Tämä rotu oli jalostettu nimenomaan työmuulien tekoon.
  • muuleja tehtiin tuolloin isoilla aasioreilla, rotuja mm katalonianaasi, poitounaasi, andalusianaasi, maltanaasi ja jenkeissä mammuttiaasi (jonka suvussa on näitä kaikkia edellämainittuja aasirotuja)
  • traktorin tulon jälkeen muuleja ei enää tarvittu ja isot aasit pääsivät katoamaan melkein kokonaan kun niitä ei enää kasvatettu. Sama kohtalo oli monilla työhevosroduilla
  • muulejahan ei kasvateta ilman aasioreja ja sopivia hevostammoja
  • Yhdysvaloissa on elvytetty sekä mammuttiaasi- että muulikantaa 70-luvulta lähtien ja molempia kasvatetaankin nykyään paljon
  • The Laatumuuli ratsastukseen saadaan aikaiseksi käyttämällä mammuttiaasioria ja puoliveritammaa
Törmään siis väistämättä ongelmiin. Suomessa on yksi mammuttiaasiori, jota toki saisi käyttää. Itselläni ei kuitenkaan ole hevostammaa eikä halua/rahaa ottaa hevostammaa siksi aikaa vain siksi, että saisin varsan. Niin, kyse on myös taloudellisesta puolesta.
Tässä on random muuli Yhdysvalloista. Kuva ei ole ottamani.
Laskin että hevostamman pito tallipaikalla, astutukseen liittyvät asiat, varsan ratsuttaminen ja varsan tallipaikka löisi 3v ratsumuulin otsaan 25 000e hintalapun. Säästellen pääsin 15 000 euroon (jos emätammaa ei tarvitse missään vaiheessa omistaa). Ja tämä siis jos mitään klinikkamatkoja ei tule.

Tuon summan jälkeen olen selaillut huoleti ulkomaiden muulimarkkinoita. Yhdysvalloista löytyvät parhaat muulit ja koulutetun pelin saa helposti alle 10 000 eurolla, tosin ei ole mitään järkeä raahata mitään puskatason muulia meren takaa kun tuontikustannuksetkin ovat korkeat. Tosin, ei minulla ole tällä hetkellä lyödä 10k euroa kenenkään jobbaajan hanskaan.

Englantilaiset muulit olen nimennyt "ponimuuleiksi" eli niillä on emänä tai isänä joku ponirotuinen hevonen ja ne ovat mallia tynnyri. Saksassakin noita on paljon, mutta kerran siellä oli myynnissä jenkkituontimuuli 7000 eurolla. Olisi pitänyt iskeä kiinni. Saksassa on noin muutenkin hieman enemmän muulikasvatusta ja ainakin yksi talli vetää muuleilla maastoratsastuksia. Tulen linkittämään tälaisia "muulitärppejä" ennen pitkää tähän blogiin.

Nyt kysyt, miksi en osta muulia kotimaan markkinoilta? Suomessa on kaksi hevoskokoista muulia eikä niistä kumpikaan ole myynnissä. Tulen esittelemään näistä molemmat blogissa myöhemmin. Muut Suomen muulit ovat pääsääntöisesti "shettismuuleja" eli ihan liian pieniä että olisin kiinnostunut hankkimaan sellaisen.

Haluan siis ratsuksi soveltuvan isokokoisen muulin. Ja ennen kuolemaani toteutan haaveen.
Lue lisää