keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Oikea tamma oikealle orille

Seuraava teksti on kokeneen muulinkasvattajan kynästä. Linkki alkuperäiseen artikkeliin löytyy referaatin lopusta. Seuraava teksti on siis käännös eikä ollenkaan omaa tuotostani.

Yhdysvalloissa muulinkasvatus on lähtenyt ihan uusille urille viimeisen viiden vuoden aikana. Aikaisemmin tehtiin muuleja jos hevosvarsoille ei ollut kysyntää ja astutettiin vanha tamma jollain aasiorilla. Tuli mitä tuli.

Minun mielestäni on tärkeää miettiä muulin isää ja emää ja sitä, mitä halutaan jalostaa. Varsinkin kun muuli on steriili, eikä sillä muulilla voida enää jatkaa sukua ja parantaa sen virheitä. On tärkeää valita oikea ori tammallesi.

Sekä hevosissa että aaseissa on tiettyjä linjoja joissa esiintyy tiettyjä ominaisuuksia ja näistäkin kannattaa ottaa selvää sen lisäksi että katsotaan emän ja orin rakennetta. Jos haluat kisamuulin joka oppii mielellään, valitse sellainen emätamma. Toiset sanovat että minkä tahansa hevoseläimen voi kouluttaa huipulle ja se on toki totta, mutta on vain paljon helpompaa jos muuli haluaa oppia eikä esimerkiksi pelkää kaikkea liikkuvaa. Kuumaverisen tamman varsasta tulee todennäköisesti kuumaverinen sillä varsahan viettää ensimmäisen puoli vuotta tiiviisti emänsä kanssa ja oppii siltä käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Minun tämänhetkisellä kisamuulillani on erittäin vahva pakoreaktio. En ole koskaan tavannut toista yhtä sähäkkää muulia ja se tekeekin tästä  hyvin hevosmaisen. Toisaalta sen kouluttaminen on ollut helppoa kun se on niin herkkä. Muulin emä on puoliksi quarter ja puoliksi lämminverinen. Suurin osa muulikasvateistamme syntyy walking horse-tammoistamme ja ne ovat luonteeltaan todella tasaisia ja rauhallisia.

Varsan käsittely heti sen ensimmäisestä päivästä lähtien on tärkeää. On todella suuri ero muuleissa, joita on käsitelty varsana paljon ja joita ei ole. Muulin ulkomuoto tulee perimästä mutta henkistä puolta aletaan rakentaa heti sen syntymästä asti.

Idahossa on kloonattu muuli ja varsat on kasvatettu eri ympäristöissä jotta saadaan selville, kuinka paljon geenit ja ympäristö vaikuttavat varsaan sen kasvaessa. Minulla oli kaksi varsaa täysin samasta yhdistelmästä ja toinen kasvoi 170 cm korkeaksi ja toinen vain 143 cm korkeaksi. Kasvatin kummankin samassa ympäristössä mutta silti toinen jäi paljon pienemmäksi.

Kasvuun vaikuttaa myös ruokinta, sekä emän että isän kohdalla. Aasioria tulisikin ruokkia erityisen hyvin vähintään viimeiset 45 päivää ennen siitoskauden alkamista jotta sen spermanlaatu paranee ja se on muutenkin paremmassa kunnossa. Aasiorin siittiöt kehittyvät talvikaudella ja se on täydessä iskussa toukokuussa. Tamman kohdalla on tärkeää lisätä ruuan määrää ja raskauden viimeisellä kolmanneksella, tamma tarvitsee silloin paljon proteiinia ja energiaa koska varsa mahassa kasvaa silloin nopeinta vauhtia.

Oria valitessa kannattaa keskittyä hyvään rakenteeseen. Rakenteen tulee tukea sitä tarkoitusta, mihin olet muulivarsaa tekemässä. Jos kasvatat gaited muulia, kannattaa ehdottomasti valita sellainen ori tai ainakin sellainen, jonka rakenne on gaited-tyyppinen. Toki emänä kannattaa olla gaited tamma. Jos taas haluat kisamuulin vaikka esteille, valitse ori, joka liikkuu hyvin, joustavasti ja mielellään. Katso hyvää rakennetta, eli aasi liikkuu hyvässä tasapainossa ja tahdissa. Jos mahdollista, selvitä millaisia jälkeläisiä orille on syntynyt. Ehkä pidät maastoratsastuksesta tai matkaratsastuksesta, valitse matkaratsastusrotuinen tamma ja astuta se atleettisella ja syvärunkoisella orilla tai sitten sellainen ori, jota on käytetty laukkamuulien kasvatukseen.

Orin ja tamman korkeus on otettava  huomioon. Meidän farmillamme ori on 143 cm korkea ja yleensä jälkeläiset ovat olleet 10 cm korkeampia kuin niiden emätamma. Et siis tarvitse 160 cm korkeaa oria tekemään korkeita muuleja. Toisaalta, kaikki eivät ratsasta ja monet tykkäävat ajamisesta. Työmuuleja on tehty kautta aikojen mutta emätammaksi ei kannata ottaa ihan mitä tahansa. Suosittelen ostamaan belgiantyöhevosen tai percheronin  ja valitse oriksi mahdollisimman suuri ja vankkarakenteinen ori. Tähän väliin on sanottava muutama sana myös aasien kasvatuksesta vaikka en olekaan sen suhteen mikään ammattilainen.

Aaseja ei ole kovin paljon eikä varsinkaan mammuttiaaseja. Mielestäni on tärkeää että aasin kasvatuksessa ei keskitytä pelkkään kokoon vaan koko aasin rakenteeseen. Korkeus ja hieno väri ovat kivoja juttuja mutta kuten autoissa koulubussi on iso ja keltainen, mutta onko se loistava auto? Mitä isompi aasi, sanotaan 150 cm+, sitä enemmän sillä on ongelmia terveydessä ja jaloissa. Tämä on oma kokemukseni. Esimerkiksi miniaasiyhdistys on tehnyt loistavaa työtä sen eteen, että kasvatukseen käytetyt aasit ovat rakenteeltaan superhyviä, eivät ole sukua keskenään ja ovat saaneet tämän aikaiseksi jättämällä kasvatuksesta ulos huonommat orit. National Miniature Donkey Assosiation antaa jopa tukea omistajille, jotka ruunaavat orinsa! Minun mielestäni ruunaaminen on hyvä asia sillä silloin oristakin saadaan loistava lemmikki ja hyvä lastenratsu ja niitä voi silti edelleen käyttää näyttelyissä. Toivoisin että ihmiset olisivat kriittisempiä orinsa suhteen ja ruunaisivat useammat orit. Muista kuitenkin aina mainita eläinlääkärillesi aasin suuremmista verisuonista jotka pitää sulkea erittäin huolellisesti.

Lopuksi rohkaisen teitä kaikkia toimimaan kasvattajana vastuullisesti ja valitkaa hyvin varsan vanhemmat. Pidä mielessä varsan tulevaisuudensuunnitelmat, pidä kirjaa kasvateistasi ja rekisteröi varsat. Toivottavasti tulevaisuudessa yhä enemmän aaseja ja muuleja rekisteröidään jotta niitä hyviä sukulinjoja löytyy ja niitä voidaan jäljittää. Suurin osa pitkäkorvista on rekisteröimättömiä mutta kaikki yhdistykset tekevät työtä rekisteröintien lisäämiseksi. Rekisteröiminen erityisesti aasien kohdalla on tärkeää sillä aasiorille tulee syntymään paljon enemmän jälkeläisiä kuin tammalle ja se jättää perimäänsä sekä aasivarsoina että muulivarsoina. Orinomistajan olisi hyvä pitää kirjaa siitä, millaisia jälkeläisiä on syntynyt mistäkin yhdistelmistä. Rekisteröiminen on tärkeää myös sen takia, että periytyviä ongelmia voidaan jäljittää taaksepäin ja terveysongelmia voidaan ehkäistä aikaisemmin kun tiedetään että niitä on suvussa. Ja kun sukulinjat tiedetään, ei yhdistetä oria ja tammaa joilla on molemmilla rasitteena samat terveysongelmat.

Tämä artikkeli oli kokonaan oma mielipiteeni muulikasvatuksesta. Minulla on taustallani yli 20 vuotta kasvattajana ja lisäksi olen opiskellut sekä lisääntymisteiteitä että eläintieteitä

Amy K. McLeaan, Sowhatchet Mule Farm, Inc

Lähde http://www.americanmuleassociation.org/selecting-the-jack-of-hearts
Muulivarsan kuvaa ei löytynyt, mutta tässä teille aasivarsa emänsä kanssa.
Artikkelin lukeminen ja kääntäminen herätti suomentajassa paljon mietittävää. Orin valintaan ei Suomessa ole juurikaan vaihtoehtoja, onneksi tämän hetken ainoa mammuttiori on sellainen, jota voi hyvin käyttää tammoille. Lämppärimuuleja ei juurikaan ole, joten melkoinen kindervarsa on odotettavissa. Olen ajatellut että aasi aina lieventää hevosen säpsyä luonnetta, mutta tämän kasvattajan mukaan ei. Onhan varsa ainakin 6kk emänsä kanssa ja oppii emältään miten eri asioihin suhtaudutaan. Olisiko mahdollista tehdä emän elämästä mahdollisimman tyyntä siksi aikaa kun sen on varsan kanssa ja käyttää varsan käsittelyyn ekstrapaljon aikaa? Entä saisiko varsa hyvää kokemusta jos se olisi laumalla sekä emänsä että rauhallisten vanhempien hevosten/aasien kanssa?

Fakta on kuitenkin se, että juuri minkäänlaista valinnanvaraa ei Suomen kasvatusmarkkinoilla ole eikä mitään muulikasvattamoa kannata perustaa orivaihtoehtoineen sillä menee vielä valovuosi, ennenkuin muuli on suosittu Suomessa. Tai ehkä muuli tulee aina jäämään hyvin pienen harrastajakunnan ratsuksi. Onhan aasiharrastuskin todella pientä Suomessa, aaseja on 350-400, kaikki eivät ole Hippokseen rekisteröityjä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti