sunnuntai 30. elokuuta 2015

Muuliprojekti konkretisoituu, ehkä

Kesä on ollut yhtä järjen ja tunteen taistelua tässä muuliprojektissa. Onko rahaa, onko aikaa, mitä jos jotain sattuu... Suurena apuna ja oikeastaan koko projektin mahdollisti eräs aikaavievä projekti työpaikalla, johon olen saanut tehdä ylitöitä. Nämä korvaukset olen säästänyt säästötilille odottamaan sitä Oikeaa muulia.

Olen seuraillut lähinnä Saksan muulimarkkinoita koko kesän ajan vain todetakseni että aika hiljaista on. Pieniä alle 130 cm korkeita muuleja on myynnissä koko ajan, samoin joitan yli 130 korkeita aasejakin, mutta suurempia muuleja ei ole.

Ja mitä tulee rahankäyttöön, totesin ettei minun ole mitään mahdollisuutta pitää muulia täysihoitotallissa, ei edes jos tallivuokra on niin vähäinen kuin 350 euroa. Aikaisemmin vertailin täällä blogissa kotipihaa, itsehoitotallia ja täysihoitopaikkaa keskenään ja koska omalle kotipihalle ei voi muulia ottaa, on oikeastaan ainoa rahallisesti sopiva ratkaisu itsehoitotalli.

Tallikaverini tämän ajatuksen heitti ilmoille, en ollut vakavasti miettinyt itsehoitotallin mahdollisuutta ollenkaan. Soitin sitten tallille, jossa hevoseni oli, ja siellä näytettiin muulille heti vihreää valoa.

Itsehoitotallissa isoin minus on sitovuus, ihan joka päivä on vähintään siivottava karsina ja laitettava ruuat (ellei laita ruokia useammaksi päiväksi kerrallaan pieniin astioihin valmiiksi). Luulen kuitenkin että jos olen vaikka reissussa, saan jonkun tekemään muulin "hommat" kymmenen euron korvauksella. Saa itsekin lomailla rauhassa kun on hoitajan ihan palkannut loman ajaksi. Jos olen valmis viemään kissat kissahoitolaan, miksen olisi valmis maksamaan muulin hoidosta?

Toki myös tallivuoroja pitää tehdä, mutta ko tallilla on kuulemma tällä hetkellä hyvin tallivuorojen tekijöitä jotka olisivat tallilla muutenkin.

Ja faktahan on se että itsehoitotallissa säästää tosi pitkän pennin. Sen pennin voi käyttää vaikkapa ratsastustunteihin tai LH kursseihin muulin kanssa.

Noh, tallipaikka-asia oli siis kunnossa mutta muuliasia ei. Saksassa on pari foorumia, toinen aaseille ja toinen muuleille. Sujuvasti ja "sujuvasti" google kääntäjää käyttäen rekisteröidyin muulifoorumille. Siellä on jonkin verran myynti-ilmoituksia muuleista, suurin osa on linkitetty jostain tori.fi tyyppisestä markinapaikasta. No yksi ilmoitus oli kuitenkin suoraan siellä ja sen perässä oli linkki saksan ebayhyn. Ja mitä siellä olikaan! Upea pilkullinen (oletan että väri on tiikerinkirjava viralliselta nimeltään) aasiruuna!

Laitoin heti viestiä englanniksi ja saksaksi (ala googlekääntäjä) myyjälle ja odotan kuumeisesti vastausta.

Lohdutuspalkintona löysin myös kauniin sukkajalkaisen mutta 160 cm korkean muulitamman toiselta myyjältä. Hänellä tosin oli pelkästään puhelinnumero yhteydenottoa varten mutta laitoin hänellekin viestiä jos se tavoittaisi. Molemmat muulit sijaitsivat Pohjois-Saksassa = halvempi kuljetusmaksu.

Aiheeseen sopivaa kuvaa ei nyt ole, mutta tässä on poitounaaseja kuvattuna huhtikuussa Donkey Sanctuaryssä.

Lue lisää

maanantai 17. elokuuta 2015

Pitkäkorvat 2/2015

Pitkäkorvat ilmestyi peräti 36 sivuisena sillä lehti oli täynnä Englantiextraa. Englantijuttujen lisäksi mukana oli kaksi muuta artikkelia, aasien ruokinnasta ja tallipaikka.

Lehti on muuten ostettavissa sähköisenä lehtenä Hihkushopista, suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Linkki vie suoraan ko numeroon. Hintaa on 5 euroa, kuten paperilehdelläkin ja lehti on ladattavissa heti maksun jälkeen.

Lehden kansikuva oli mun ottama, tehtiin tästä myös valokuvataulu seinälle koossa 100 x 50 cm. Yksi aasituttu halusi myös teettää tästä valokuvatapetin, en ole vielä nähnyt lopputulosta mutta on kuulemma tosi hieno.

Lehden sisällysluettelo:
2. Pääkirjoitus ja sisällysluettelo alkaa
4. Aasimatkan runko ja ajankohtaiset
6. New Forestin aasit
12. Donkey Breed Societyn Training day
16. Donkey Sanctuary
22. Aasin ruokinta
30. Tallipaikka Suonenjoella

Mä selvsin tässä lehdessä tosi "helpolla", en kirjoittanut Englannin reissusta kuin matkasuunnitelman ja aasin ruokinnan ja tallipaikkajutun. Ruokintajuttua olin hieronut jo muutaman kuukauden ajan ja parikin asiantuntijaa luki sen läpi ja teki korjausehdotuksia. Panostin siinä erityisesti siihen, että oikeasti ainut ratkaisu aasin ruokintaongelmiin (tarvitsevat riittävästi kuitua, mutta jos antaa heinää niin paljon että kuidun tarve täyttyy saavat aasit ihan liikaa energiaa ja tuloksena on lihominen. Jos taas ei anna kuitua tarpeeksi, aasi nakertaa kaikkea ja riskinä on jopa mahahaava) on oljen tarjoaminen pääruuaksi.

Oljesta on puhunut Donkey Sanctuary jo vuosien ajan, mutta Suomessa on välillä haastavaa saada sen laatuista olkea (homeetonta, pölytöntä) jota voisi aaseille syöttää. Kaikilla ei ole suhtaita viljelijöihin eivätkä tiedä mistä olkea voisi edes kysellä. Kysymällä kuitenkin yleensä selviää jos omistajalla on vain tarpeeksi intoa ottaa selvää oljen tuottajista. Voi myös olla että olki on "tilattava" erikseen tai se jätetään vain peltoon kastumaan.
Sateinen syksykin voi tehdä sen, että olkea ei saada kuivaksi eikä siitä ole mahdollista tehdä syömäkelpoista. Tällöin on vain pakko yrittää hankkia mahdollisimman vähäsokerista heinää aaseille.

Ratkaiseppa tämä dilemma normaalin kuivaheinän kanssa? Eli riittävästi kuiva-ainetta mutta jossa on matala energiapitoisuus.
Suonenjoella kävin tutustumassa aasitalliin kesällä, meillä on mökki Suonenjoella. Sarilla oli tuolloin seitsemän aasia ja kahdeksas oli vielä tamman mahassa tulossa. Kolme ns kantatammaa oli ulkomaantuonteja ja niistä kyllä huomasi sen ajan huonon kavionhoidon, pitkää kaarnakaviota höystettynä kaviokuumeella. Onneksi nämä ongelmat eivät periydy ja Suomessa syntyneillä aaseilla olikin ihan normaalit aasin kaviot.

Jännä juttu näihin aaseihin liittyi se, että kaikilla oli musta turpa eli pangare-geeni puuttuu joka tekee perinteisen valkoisen jauhoturvan. Turvassa saattoi olla myös pieni kaistale valkoista mutta myös hyvin paljon mustaa.

Mutta aina kun jollain on vielä lauma ihan tavallisia harmaita aaseja, niin kyllä se silmää hivelee. Tuntuu siltä että kaikki muut värit kuin harmaa on nyt in eikä ketään kiinnosta perusväriset aasit.


Lue lisää