maanantai 29. helmikuuta 2016

Missä mennään

Muuli ei ole antanut keskiviikon jälkeen kiinni tarhasta. Tänään on maanantai.

Se ei siis ole päässyt sisälle koska se ei anna kiinni.

Se on siis ulkoillut 24/7 keskiviikosta lähtien.

Soittakaa ihan vapaasti eläinsuojeluun, mä otan popparit mukaan ja katson vierestä kun he ottavat muulin kiinni ja tuovat karsinaan. Tarjoan sitten poppareita ja toivotan tervetulleeksi uudestaankin.

Siinä on jotain suurempaa ongelmaa takana, siinä kiinniotossa. Muuli kuitenkin tulee luokse ja ottaa kauraa kädestä. Minulla on mukana vyölaukku jossa on kauraa, aivan kuin muulinkoiluttaja Meredith Hodgesillakin. En mene sen luokse antamaan kauraa vaan se tulee minun luokseni ottamaan kauran. Mutta jos yrittää rapsuttaa sitä muualta päästä, tai edes leuan alta niin muuli ottaa ja lähtee. Ja kohta tulee taas ottamaan kauraa ja sitten taas lähtee.
Ihmisetkin kiinnostaa kunhan ne pysyy mieluiten aidan toisella puolella eikä yritä koskea.

Tässä otetaan kauraa kädeltä. Vyölaukku on muuten paras keksintö kaikkeen, toista käytän kameralaukkuna ja toinen on täynnä kauraa.


Tykkään olla ulkona t. Muuli
Ja tätä ennenkin meni kiinniottoon (3 kertaa saatu kiinni jos on ollut vapaana tarhassa/kentällä) puolesta tunnista tuntiin.

On tosi kiva päästä palkitsemaan sitä siitä että se ylipäätään tulee ihmisen luokse. Sensijaan on todella outoa että se ei päästä yhtään lähemmäs. Sanotaan että eläimen tulisi antaa koskea itseensä joka puolelle ennenkuin riimua edes näytetään sille. Miten tällaista ylipäätään voi koskea joka puolelta joka ottaa hatkat heti kun sitä lähestyy väärästä kulmasta. Tätä ei siis lähestytä sivulta vaan suoraan edestä jos halutaan päästä hipaisemaan turvan päältä.

Onneksi aasit on aina kavereita vaikka muuli ei olisikaan.
No sanomattakin on selvää ettei tällainen voi jatkua. Olin kuvitellut että pyöröaidasta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus saada se kiinni mutta ei todellakaan ole. Minä en ole juoksuttanut sitä pyörössä, kävelen vierellä tai keskellä kun se liikkuu ja pysähdyn kun se pysähtyy. Vaikka muulin käytöksenkorjauskirja neuvoikin ärähtämään kun muuli lähtee haneen, on tämä niin herkkis että se saisi adrenaliinit niin pintaan että työskentelystä ei tulisi mitään sen jälkeen (kyllä, ärähdin sille kokeeksi yhden kerran ja se laukkasi pyörön 5 kertaa ympäri).

Yritämmekin siis ihan lähipäivinä saada sen kiinni "keinolla millä hyvänsä" mutta mahdollisimman vähällä väkivallalla, jotta se saataisiin siirrettyä tulevaan pihattolaumaansa aikuisten ja ennenkaikkea rauhallisten ja hyväluontoisten aasitammojen kanssa. Aikuiset mammat saavatkin sitten näyttää mallia kuinka on maailman parasta kun ihminen tulee rapsuttamaan!

Mammat odottelee jo innoissaan uutta frendiä. Mammat saa samalla laihdutusta sillä takimmaisen valkoisen selästä voisi tarjoilla kynttiläillallisen.
Muulille pitää antaa vain sitä _aikaa_ ja näiden mammojen kanssa sitä riittää. Pihattoon saa tarvittaessa säteilijän niin pääseekin mukavasti grillaamaan selkää. Ja mammat hoitelee muun rapsutuspuolen. Voin sitten rauhassa tulla bondaamaan aasimuulilaumaan kun ei tarvitse stressata sitä että muuli pitäisi oikeastaan saada illalla kiinni jotta se voisi olla tallissa yötä.
Lue lisää

Muulimenot helmikuussa

Menot
Helmikuun tallivuokra (ja kuljetus uudelle tallille) 123 e
Käytettyjä loimia muulille 85 e (ulkotoppis 300g, paksu sadeloimi 150g, sisäloimi, vuoreton sadeloimi, villaloimi)
Matolääke 21e
Tarvikkeet matolääkkeen antoon 4e
Muulin kuljetus Suomeen 1750e
Yhteensä: 1983e

Tulot
0e
YHTEENSÄ -1983e

Muistettavaa: 
Madotus: 25.2.2016 EquiMax 350 kg mukaan


Lue lisää

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kun muulia ei saa kiinni, katso videoita!

YouTube on ihmeellinen mesta. Ensin etsit videoita ratsuaaseista ja kohta huomaat katsovasi videoita venäläisistä epämuodostuneista lapsista.

Muulin kiinniottoon sieltä löytyi muutama mielenkiintoinen pätkä.

Allaolevalla 4 pätkän videosarjalla esiinty Dave Recker joka on vaimonsa kanssa kasvattamot Missouri Foxtrottereita ja Tennessee walking horseja 28 vuotta. Viimeiset kymmenen vuotta he ovat keskittyneet laadukkaisiin askellajimuuleihin. Kotisivut löytyvät täältä.




LIIAN HELPPO MUULI!




Pitkiin yksinäisiin iltoihin kuuluu ehdottomasti leikkaamaton versio muulin kiinniotosta. Näiden videoiden kaverista ei löytynyt mitään tietoa. Reilu tunti täyttä toimintaa olkaa hyvät:


No entäs kun mukaan otetaan herkut? Becky kotitilaltaan kysyi ohjeita Meredith Hodgesilta ja tässä hän näyttää kuinka ennen hankala kiinniotettava haluaa nyt ihan itse tulla ihmisen luokse. Toki herkuilla oli osuutta asiaan. Harmi ettei lähtötilanteesta tai koulutusvaiheesta ollut jaksoa.
Lue lisää

perjantai 26. helmikuuta 2016

Ratkaisuja kiinniottoon kirjasta The Mule Behavior Problem Solver

Minulla on aika laaja muulikirjasto eikä se tässäkään ongelmassa jättänyt kylmäksi. Olen ostanut jo jonkin aikaa sitten kirjan "Mule behaviour problem solver" jossa on kaikenlaisia ongelmia ja ratkaisuja niihin.
Kirjan on kirjoittanut hyvä porukka ammattilaisia, joista toki Meredith Hodges on tunnetuin täällä rapakonkin takana. Tosin ehkä vain siksi että hän on tajunnut tuotteistaa koulutusbisneksensä näkyvimmin. Näiden muiden sankareiden nettisivut eivät yllä läheskään Lucky Three Ranchin tasolle.

Jos olet ihan noobie hevostenkin kanssa, saatat miettiä, että miksi mä en osta suomenkielisiä kirjoja. Niitä ei ole!

Kiinnioton ongelmiin on luennoinut parin sivun verran Red ja Julia Wycoff. Heidän yrityksensä nimi on Red's Saddle Mules.

Haastavasti kiinniotettava muuli aiheuttaa paljon stressiä sekä itselleen että omistajalleen. Tässäkin on paljon kiinnoton vaikeuden tasoja. Jotkut muulit vain kävelevät pois ja menevät kauimmaiseen nurkkaan toisen muulin taakse ja toivovat että sinä et tullut hakemaan juuri niitä. Toiset vain lähtevät hakeen aina kun yrität lähestyä niitä. Sitten on niitäkin jotka menevät nurkkaan ja potkivat kohti välttyäkseen kiinniotolta. Loput yrittävät lähteä aitojen yli tai läpi. Ainiin, on myös sellaisia jotka on mahdollista saada kiinni vain lassoamalla. Mutta tässä seuraa ratkaisu kaikkiin kiinniotto-ongelmiin.

Tämä maailma on täynnä satoja ihmisiä satoine eri ratkaisuineen muulin kiinniottoon. Tärkeintä on kuitenkin opetella kehonkieltä, hallita omaa kieltään ja lukea muulia. On tärkeää tiedostaa miten liikkuu, kuinka lähestyy ja jopa mitä miettiä kun muulia lähestyy. Muulin kehonkielen opetteleminen on ensimmäinen asia joka on osattava kun työskentelee muulien kanssa. Ja sen jälkeen se, miten itse käyttää kehoaan. Tämä on ainoa kieli jota muulit ymmärtävät, eli ainoa tapa kommunikoida niiden kanssa.

Eli, ensimmäinen kommunikoinnin metodi on kehonkielen opetteleminen. Sitä lukemalla on mahdollista kommunikoida muulin kanssa. On ensinnäkin erittäin tärkeää että muulia ei saa koskaan lähestyä rintamasuunta suoraan siihen. Me ihmiset olemme muulin mielestä saalistajia. Muuli tietää sen siitä, koska meidän silmämme ovat kumpikin eteenpäin (kuten saalistajilla on mahdollistaen syvyysnäön). Muulista on todella uhkaavaa kun joku lähestyy niin että molemmat silmät näkyvät ja ovat kohti sitä. Ota siis kehosi käyttöön ja kävelekin olkapää edellä hieman sivuittain. Pidä  oma pääsi samaan suuntaan kuin mihin muulikin katsoo. Tällä tavalla et ole niin uhkaava muulin mielestä.

Seuraava tärkeä muistettava on oma liikkuminen. Sen on oltava luonnollista ja varmaa. Älä hiiviskele, se pelottaa muulia. Seiso suorana ja pitkänä ja kävele muulin luokse. Puhu pehmeällä ja rohkaisevalla äänellä, melkein kuiskaten. Jos muuli käänty sivuttain sinua kohti, känny samaan asentoon. Muista että sinun tulee olla kääntyneenä samaan suuntaan kuin muulinkin. Jos muuli kääntyy ja juoksee pois, yritä uudestaan.

Usko tai älä,  eläimet tietävät hyvin tarkkaan mikä suunnitelma sinulla on jopa ennenkuin alat lähestyä niitä. Kun lähestyt muulia, ajattele mielessäsi jo että "tänään muuli varmasti tulee luokseni ja antaa heti kiinni ja haluaa olla kanssani". Meillä on omat muulimme isolla laitumella ja menemme päivittäin katsomaan niitä. Otamme niitä säännöllisesti kiinni työntekoa varten mutta saatamme myös käydä ihan muuten vain moikkaamassa niitä. Ne käyttäytyvät samoin joka päivä riippumatta siitä olemmeko paikalla riimujen kanssa vai emme. Muutamia kertoja vuodessa me päästämme kaikki muulit suurelle laitumelle. Ne vain jotenkin tietävät etukäteen milloin tämä tapahtuu ja jopa kaikkein hankalimmatkin kiinniotettavat ovat silloin portilla odottamassa ulospääsyä vaikka emme ole vielä edes saaneet aamukahvia juotua. Muista tämä, tämä on sinun etusi!

Muulia voi äänellä torua kun se lähtee juoksemaan luotasi pois. Muulille saa kertoa että sinä et pitänyt siitä tempusta. Kommunikointi on tärkeää, joten kun muuli pyörähtää ja lähtee juoksemaan, murahda sille hyvin matalalla äänellä toruen sitä, ihan kuin se olisi ollut tahtosi. Murahtele muulille 5-8 sekunnin ajan. Älä juoksuta muulia ympäriämpäri tarhaa tai pyöröaitaa. Se riittää että olet antanut äänellä ymmärtää että teko ei ollut sinun mieleesi. Sen jälkeen alat taas lähestyä. Usein tämä hieman yllättää muuleja ja ne haluavat katsoa mitä tapahtuu seuraavaksi. Yllättävintä tässä on se, että yhtäkkiä ne haluavatkin kovemmin olla kanssasi sillä sinä ärähdit niille ja ajoit pois. Tämä liittyy niiden laumaviettiin, ne eivät halua pois laumasta koska yksin on turvatonta. Käytä tätä vaistoa hyväksesi.

Apuna voi käyttää sellaistakin muulia, joka on helppo ottaa kiinni. Helppo muuli opettaa hankalallekin että kiinniotto ei ole mikään paha juttu. Kun helppo muuli tulee luoksesi, kiinnostuu haastavakin. Saattaahan sinulla olla jotain erikoishyvää tai mielenkiintoista mukanasi. Haastava muuli tulee pian helpon kyljessä luoksesi. Se ei vain voi sille mitään. Toisaalta voit myös eristää muulin muista ja toivoa että se alkaa muodostaa sidettä kanssasi kun sillä ei ole mitään muutakaan hevoseläintä. Tämä tuottaa yleensä vain enemmän stressiä ja huolta muulille, joten se voi aiheuttaa runsaasti takapakkia. Menetelmän valinta riippuu aina siitä tilanteesta, missä on ja mitä menetelmiä on mahdollista käyttää.

Lopulta, jos mikään apu ei tunnu toimivan ja muuli juoksee edelleen karkuun, on yksi oljenkorsi lassota se. Tietenkään kukaan ei halua loputtomasti lassota muuliaan sen kiinniottamiseksi. Mutta joskus kun kaikki toivo on menetetty, on tämä viimeinen mahdollinen keino. Me koulutamme tilallamme kaikenlaisia muuleja. Sellaisia, jotka ovat rakkaudella tilallamme kasvatettuja ja sellaisia, joita on jouduttu lassoamaan jotta ne saadaan kiinni. Jos lassoamiseen on mentävä, sitä tulisi tehdä vain kolmena päivänä peräkkäin, maksimissaan. Tässä ajassa muulin pitäisi tajuta että on helpompikin tapa päästä eroon inhottavasta ajojahdista.

Meillä on kokemusta kaikenlaisista hankalista kiinniotettavista ja olemme kokeilleet kaikenlaisia eri metodeja niiden kanssa. Yksi asia on kuitenkin todella tärkeää, eli mitä teet sen jälkeen kun muuli on saatu kiinni. Jos olet pyydystänyt muulia pari tuntia ennenkuin sait sen kiinni, ei ole hyvä idea antaa sille turpiin huonosta käytöksestä. Mitä pidempään kiinniotto on kestänyt, sitä aurinkoisemmin muulia tilee kehua ja paijata. Sen pitää tajuta että kiinnioton jälkeen seuraa hyviä asioita eikä joudu heti hommiin.

Kun muuli antaa sinun tulla sen luokse, laita ensin riimu päähän. Älä lähde taluttamaan sitä samantien, vaan käytä hetki rapsutellen muulia niskasta ja kaulalta. Tämä toimii palkintona muulille. Moni hankala muuli ei vain ole tottunut ihmisen kosketukseen tai huomioon joten ihmisen läheisyys stressaa niitä hieman. Sen takia on tärkeää palkita niitä kiinniotosta.

Eli, nyt sinulla on muuli riimunnarussa. Nyt päätät, kuinka kauan halaut ottaa sitä kiinni seuraavalla kerralla. Muulin kanssa rakennetaan pitkään molemminpuolista luottamusta ennenkuin kaikki sujuu kuin tanssi. Suhde vahvistuu tai ei vahvistu joka hetki kun teet jotain muulin kanssa. Olit sitten harjaamassa sitä, ratsastamassa tai vain taluttamassa. Kaikki nämä hetket vaikuttavat siihen, haluaako muuli olla kanssasi vai ei tulevaisuudessa. Paras keino hyvään luottamukseen on vähentämällä kaikki stressi muulin ympäriltä. Se stressaa jos joutuu olemaan tilanteen pomona, eli sinun tulee vakuuttaa muulille että homma on hanskassa ja sen ei tarvitse stressata. Älä anna muulin päättää milloin se painaa päänsä ja syö kun talutat sitä keväällä hiekkatien laitaa. Sinulla pitää olla homma hallussa koko ajan, vaikka vain harjatessa. Älä kysele liikaa että saako harjata vai ei. Ole jämäkkä ja määrätietoinen, mutta älä liian kova.

Ja muista, kaikki mitä teet sen kanssa, pitää olla muulin mielestä kivoja ja positiivisia juttuja. Kun sinä olet päällikkönä kaikissa pikkujutuissakin, muuli saa varmuuden että sinä hoidat jatkossakin vaativat tilanteet.

Jos muuli siis saa aina kiinniotettuna kiitosta, palkintoja ja kivoja juttuja eikä sen tarvitse itse välittää maailmanmenosta, se antaa varmasti kiinni seuraavallakin kerralla hyvin.
Lue lisää

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kun kaikki menee perseelleen, etsi kohtalotovereita

On lohduttavaa lukea Meredith Hodgesin/Lucky Three Ranchin sivujen kysymys-vastaus palstaa. Siellä toinen toistaan epätoivoisemmat muulinomistajat ovat kusessa pitkäkorviensa kanssa. En olekaan yksin tässä maailmassa!

Täsmennän vielä, että en odotakaan mallisuoritusta kun muuli on saapunut suomeen vasta lauantaina mutta olisi ihan hyvä jos se alkaisi antamaan kiinni ja mahdollisimman pian. Meredith neuvoisi odottamaan sen kanssa kuukauden tai pari, mutta ei näillä leveyspiireillä voi dumpata mitään eläintä pihattoon villiintymään, varsinkaan jos se on kesäkarvassa helmikuussa.

Tässä kysymys ja vastaus Meredithin sivuilta.

Kysymys: Meillä on vuotias tammavarsa jonka kanssa olemme tehneet hitaasti mutta varmasti hommia ja edistystä on tapahtunut. Nyt kuitenkin alkoi tulla takapakkia. Olemme olleet kärsivällisiä emmekä ole koskaan uhanneet sitä nostamalla kättä tai huitaisemalla. Kun ostimme sen, se oli tottunut riimuun ja talutus sujui hyvin. Olemme harjanneet sitä, madottaneet ja aloittaneet kavioiden nostelun. Mutta sitten se päätti ettei enää halua antaa kiinni.

Se pyörii ja lähtee karkuun joka kerta kun lähestyn sitä. Ainoa keino saada se kiinni, on ajaa kahden seinän väliin tarhassa josta se ei pääse karkuun. Kun riimu on päässä, kaikki sujuu hyvin. Kiinniton aikana se ei ole ollenkaan ilkeä tai yritä potkia, se vain juoksee karkuun. Olen kouluttanut useita hevosvarsoja mutta en muuleja aikaisemmin. En ole hevosvarsojen kanssa kokenut koskaan mitään tällaista.

Emme halua tehdä peruuttamatonta vahinkoa tämän koulutuksen kanssa, pitäisikö vain luovuttaa? Olemmeko missanneet jonkun tärkeän osan koulutuksessa tietämättämme? Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita.
En todellakaan ajatellut antaa kiinni.
Vastaus: Ihan ensin varoitus varmuuden vuoksi, älä korkaan jätä riimua päähän! Se voi jäädä siitä kiinni johonkin tai satuttaa niskansa pahasti.

Muulit ja aasit oppivat kuten ihmislapset etkä voi heittää niiden eteen paljon erilaisia asioita kerralla varsinkaan jos asiat ei ole tehty loogisessa järjestyksessä. Kun koulutat sitä, pidä mukanasi vyölaukkua tai pussia joka on täynnä kauraa. Älä kuitenkaan käytä ämpäriä. Sinun ei pitäisi laittaa riimua tai narua muulille ennenkuin se antaa sinun koskea sitä joka puolelta ollessan vapaana. Vasta tämän jälkeen voi laittaa sille riimun. Olemme tehneet videosarjan koulutuksesta, ja jos haluat saata oikeita tuloksia, sinun tulee edetä luonnollisessa ja loogisessa järjestyksessä ja olla johdonmukainen. Eteesi tulee varmasti päiviä jolloin se ei halua tulla luoksesi, silloin on parempi vain antaa olla ja palata asiaan toisena päivänä.

Aloita kokonaan ilman riimua ja pyydä sitä tulemaan luoksesi ja palkitse sitten litistetyllä kauralla kun se tulee luoksesi (huom, älä käytä mitään muuta herkkua). Kun se tulee aina varmasti luoksesi, ala kantaa riimua mukanasi mutta älä laita sitä sen päähän. Palkitse edelleen joka kerta kun se tulee luoksesi ja hyväksyy että riimu on mukana kuvioissa.

Kun riimun näkyminen on sille ok, on seuraava askel riimun pukeminen. Palkitse muulia edelleen kun se lähestyy. Laita sitten kätesi sen niskan yli ja käytä molempia käsiä siihen että pujotat riimun sen turvan yli ja niskan takaa. Tämä asento on hyvä, sillä jos se lähtee sivulle tai pakittamaan, saat kuitenkin riimun sen kaulalle ja sen jälkeen voit pujottaa turvan siitä läpi.

Jos muuli kuitenkin pääsee haneen, anna mennä ilman suurta draamaa ja rohkaise sitä palaamaan ja palkitse kauralla. Mutta palkitse vasta kun se on oikeasti lähelläsi, eli älä ojenna kättä pitkälle.
Aina kun se siirtyy pois, pyydä vain palaamaan mutta älä jahtaa sitä! Sen pitää tulla sinun luoksesi palkkion toivossa. Jos se ei tule, anna olla ja yritä toisena päivänä. Ei luoksetuloa, ei herkkuja.
Kuva: Wikipedia, jaettu oikeuksin CC BY-SA 3.0
Koska Suomessa on kylmä ja voi tulla tilanne kun muuli valitettavasti on otettava sisään, on riimun jättäminen minusta ihan ok. Monilla talleilla ei missään nimessä jätetä riimuja päähän, minulla ei ole asiaan mitään sen henkilökohtaisempaa mielipidettä.

Porkkanat ja leivät eivät muulia kiinnosta kovin paljon. Porkkanat se oli jättänyt kuppiinsa, matolääkeleivät se oli onneksi syönyt. Kaura kuulostaa toimivalta, en tiedä saanko sitä litistettyä (litistys on vielä aina tehtävä paikan päällä tai laatu kärsii) joten taidamme mennä peruskauralla jos sitä tallilla on.

Tiedän että pitkäkorville ei saa antaa kauraa (ihan liikaa tärkkelystä) mutta jos se on ultimaattinen herkku, niin sitten mennään sillä.

Kaikki keinot on sallittu sodassa, rakkaudessa ja muulinkoulutuksessa. 

Ps. torstaina keskustelimme pyöröaidassa kaksi tuntia muulin kanssa. Minulla oli kauraa vyölaukussa. Se seurasi minua ja otti kauraa kauniisti kädeltä. Mutta kiinni en saanut. Lopetin hyvään saavutukseen, sain rapsutettua sitä leuan alta. Palkitsin tuomalla heinää ja uutta vettä vesiastiaan. Muuli vietti siis jo toisen yön ulkona.
Lue lisää

Videopostaus

Kuvailin eilen muutaman videon ja koska en enää viitsi mennä peukaloimaan eillistä jättipostausta, laitan ne tähän. Ihan kunnollinen videopostaus tämä ei ole sillä en lässyttänyt kertaakaan kameralle.

Ylläolevalla videolla kävellään pyöröaidasa. Kuvasin niin että kamera osoitti joko sivulle tai suoraan taakse eli rintamasuuntani oli muualle kuin muuliin. Lopussa oli onnistumisfiilis kun se otti pari askelta perääni.

Tässä ei tapahdu mitään muuta kuin että muuli seisoo käytävällä, pureskelee ja haukottelee. Ne on hienoja asioita!. Olin tässä vaiheessa jo harjannut sitä joten käytävällä oltiin oltu puolisen tuntia.

Kuvasin jalannostoa erittäin monta minuuttia mutta pätkin ne pariin osaan. Tässä on alku hankalaa mutta sitten alkaa nousta.
Ja tässä videolla on klippi samalta megapätkältä, mutta toinen jalka. Tämä nousi paljon paremmin, ihankuin oppikirjassa!
Lue lisää

tiistai 23. helmikuuta 2016

Pari muuttujaa (muulin Suomipäivät 3 & 4)

Tässä muuligatessa on nyt ollut enemmän ja vähemmän harmaita hiuksia aiheuttavia muuttujia. Se ei voinutkaan jäädä sinne tallille jossa se oli, koska se ei ollut tottunut olemaan sähkölangoissa ja se pelkäsi hevosia. Sisällä se sai kuovittua etukavionsa vielä enemmän vinoiksi. Ymmärrätte varmaan ettei mitään eläintä voida seisottaa sisällä lukuunottamatta sitä aikaa kun sen omistaja pääsee järjestämään viihdykettä. Sille oli pakko keksiä uusi tallipaikka, ja mieluiten jo eilen.

No eikai muuta kun aivot raksuttamaan ja keksin jo pari mestaa muulille. Käytin töissä ruokkiksen tehokkaasti hyväkseni puhuen tallipaikasta Tukkilan tilan Outin kanssa. Tunnen Outin aasien kautta alunperin ja kävin siellä viimeksi kesällä kuvailemassakin ihania aasivarsoja.

Sitten vain hommat pyörimään. Tallinomistaja lähti erittäin mielellään kuskaamaan meitä heti samana päivänä uudelle tallille. Kaahasin siis töiden jälkeen Hinthaaraan ja taluttelin muulia kentällä.

Tallilla oli pari tuubia Domosedania, joka on rauhoittava kielen alle annettava lääke. Tallinomistaja meinasi että annetaan se kentällä. Yeah right. Muuli kun tajusi että sitä lähestyy nyt toinenkin henkilö niin se poistui salamana takavasemmalle. Mä poistuin myös koska nyt oli just se hetki kun riimunnarusta EI päästetä irti. Ei vaikka koko eläinlääkiksen ensimmäinen vuosikurssi olisi tulossa antamaan vähän Domoa huuleen.

Enhän mä sitä pystynyt pitämään joten kaaduin. Kynsin kentän paksua lumipeittoa ihan koko elopainollani niin että niska oli täynnä lunta. Mutta irti se ei päässyt.

Domo menikin ihan sormella sinne minne pitikin myöhemmin tallissa ja itse lastaus kesti vain minuutin vaikka olimme asennoituneet paljon pidempään aikaan. Ja muuli oli mun mielestä tosi skarppi vaikka olikin domot huulessa.

Joinain hetkinä sen kanssa olisin itsekin turvautunut mielelläni Domoon.

No siitä sitte suunnilleen 30 km päähän uudelle tallille joka siis sijaitsee Porvoon Kerkkoossa. Tukkilassa on iso talli ja ihan hitoksee aaseja pihatossa (paitsi mr Aatu joka on tallissa yötä). Muuli pääsi nyt alkuun talliin karsinaan ja päiviksi pyörötarhaan ja mahdollisimman pian se vaihtaa aasijengiin pihattoon.

Mutta tässä on edelleen pari juttua.

Se ei nimittäin edelleenkään anna kiinni.

Se on edelleen pieni.

Uudella tallilla se laitettiin traikusta pyörötarhaan ihmettelemään maailmaa. Pyörö sijaitsee keskeisellä paikalla tallilla ja lähin naapuri on aasiori Aatu. Yhdellä puolella on aasivarsojen pihatto ja toisella puolella hevostarhat. Kyllä Aatu ainakin pitkäkorvan tunnisti ja alkoi mylviä kun muuli vähän yritti inahdella.

Päästin sen pyöröön tuttuun tapaan naruriimu päässä ja siinä pitkä naru. Muuli lähti tutkimaan mestaa ja mä ihmettelin että miten hienoon paikkaan me oikein ollaankaan muutettu. Tukkilassa on maneesikin!

Talliporukka on kuulemma aivan mahtava ja täynnä ronskia huumoria. Epäilin miten sovin joukkoon kun en ole tarpeeksi hauska. ehkä. Heikki sanoi että ei ole mitään hätää, ei muulinomistaja voi olla kovin kuiva. Muulille tämä on melkoinen kulttuurishokki sillä tallilla kuulin puhuttavan myös ruotsia!

Sen jälkeen olikin tarjolla leipää ja sirkushuveja.

Tehtävä oli yksinkertainen: a) kävele muulin luo b) laita sille naruriimu päähän.

Outi huuteli mulle ohjeita "kävele, pydähdy, käänny tän kautta ympäri, kävele taas, pysähdy! kävele sen ohi" jne. Olin ihmisrobotti. Mutta nää kaikki toimi ja palautti mun muistin syövereistä erään kesän kaukaa menneisyydestä kun seurasin tarkasti Leena Kurikan työskentelyä.

Lopulta tehden väistöaskelia taaksepäin pääsin nappaamaan aika nätisti riimunnarusta leuan alta kiinni ja muuli oli pyydystetty. Se ei onneksi lähde enää siinä vaiheessa riuhtomaan vaan kunnioittaa painetta niskassaan tosi hyvin.

Mulla oli tuotakin ennen pari mahkua, olisin pystynyt astumaan narun päälle mutta en tehnyt sitä. Silloin muuli olisi tullut huijatuksi ja tunnin rämpiminen umpihangessa olisi ollut täysin turhaa.

Muuli karsinaan ja mittanauha esiin. Otimme siitä nopeasti säkäkorkeudesta mittaa ja saimme tulokseksi 144-145 senttiä.

Muuli ei mitenkään erityisesti helpottanut tehtävää, vaan siirsi painon niin kauas mittakepistä kuin mahdollista.
145

Vielä sama mitta niin että näkyy että se on lattiassa.
En tiedä kuinka fiksua oli sanoa että "ei tarvi jättää sille narua päähän, enköhän mä saa sen kiinni huomenna".
Ihan sama missä tallissa on kuha saa heinää. Kommenttiboksiin tulikin jo aikaisemmin palautetta heinäverkon korkeudesta. Nyt se on vähän ylempänä, mutta sanoin että jos se ei sotke heiniä paljon niin ei verkkoa tarvitse käyttää. Tallilla ei siis pääsääntöisesti käytetä heinäverkkoja, mutta heinäisen karsinan siivoaminen on niin veemäistä hommaa että jo tallinpitäjän kannalta on hyvä että sotkijalla on heinät verkossa. Minulla tai muulilla asiaan ei ole mitään henkilökohtaista erityistä mielipidettä.
Mun tallimatka piteni jonkin verran ollen nyt 35 kilometriä. Ajallisesti se piteni enemmän sillä Tukkilaan ajelen pikkuteitä pitkin. Mun auton radio ei ole ottanut reitin vaihtoa kovin hyvin, se ei suostu soittamaan mulle kuin klassista.

Päivä nro 4


Melko hyvin nukutun yön jälkeen uskaltauduin kysymään että mites meni uloslaitto. Ei kuulemma ollut korvat hörössä ovella ojentamassa päätänsä riimuun.

Apteekissa oli muulia odottamassa matolääke, joten ajoin töiden jälkeen ensin Nikkilään. Mun tallivaatteet oli niin muulissa että laitoin paremman takin päälle ja menin Sipoon apteekkiin. Mulla on vähän turhan kuuluva ääni jolla kajautin farmaseutille:

"Mulle oli täälä matolääke Kaisa XXX nimellä"

Kävin myös kaupassa hakemassa välineistöä matolääkettä varten. Hain paketin vaaleaa höttöpaahtoleipää ja jotain Piltin marjasosetta. Donkey Sanctuary nimittäin vinkkaa että lääkkeet saa _varmasti_ alas kun vain laittaa ne hillovoileivän väliin.

Ensin vain piti saada uhri pyydystettyä pyörötarhasta. Sillä ei siis ollut kuin tavallinen pinkki riimu päässä.
Oli aika liikkistä ku kissa tuli hengaamaan aidalle ja muuli kiinnostui siitä samantien.



Kissa lähti mutta vyölaukku kinosti. Siellä oli porkkanoita taskussa.
Eikai siinä muuta kun vehkeet vyötärölle (vyölaukku on mun kameralaukku) ja siihen sain kiinni naruriimun naruineen.

Let the games begin.

Muulilla tuntui olevan taas entistä enemmän energiaa, olihan se imuroinut heinäverkkonsa yöllä tyhjäksi ja pyörötarhassakin oli maistunut. Se kyllä katsoi mua kiinnostuneena mutta ei ihan niin kiinnostuneena että olisi antautunut. Kävelin edestakas, vierellä, takana, blokkasin sen kulkureitin mun rintamasuunnalla, se peruutti, mä peruutin, mä katsoin pois, sit katsoin sitä, sit ojensin kättä ja jopa heittelin sitä porkkanoilla.

Se ei muuten tajua porkkanoita.
"Millä sä oikein yrität mut myrkytää?"
Kun aloin itse syödä yhtä porkkananpalaa, niin muuli alkoi samaan aikaan pureskella ja maiskutella. Kai sitä vähän kinosti.

Siinä meni ainakin tunti kun käveltiin muulin kanssa ympyrää. Ei mun rintamasuunnatkaan varmaan enää lopussa olleet kovin tarkkaan mietittyjä. Siinä vieressä oli myös kengittäjän auto ja sisällä oli täystohinat päällä. Mutta sitten sain tarpeeksi rennosti lähestyttyä sitä osittain peruuttaen ja osittain väistäen lähestymään edestä, ojensin kättä taakse ja sain rapsutettua leuan alta ja sen jälkeen poskesta ja sain kiinni riimusta. Kun pääsee rapsutusetäisyydelle, se ei enää lähde haneen. Vähän aikaa lässytystä ja rapsutusta ja naruriimu päähän ja sitten se olikin oikein sopuisaa tyttöä.

Mä en siis mennyt suoraan sen luokse ja jahdannut sitä aivottomasti pitkin pyöröä vaan mulla oli ihan ajatuskin siinä. Tuotin ainakin paljon hupia kengittäjälle ja hevosten omistajille jotka näkivät mun rämpimisen syvässä hangessa ihan paalupaikalta. Tilan isäntä Heikki kävi välillä tsemppaamassa.

Ja tapahtui yksi hieno juttu pari kertaa, muuli lähti seuraamaan mua, toki hyvän hajuraon päässä mutta kuitenkin. Seurausta kesti kummallakin kerralla noin viisi askelta ja toisen kerran sain videolle.

Tallin käytävällä treenit jatkuivat. Hevosia oli jos sisällä joten muuli oli rauhallisesti. Loimet sain pois helposti. Harjasin sen läpi, aluksi se kavahti todella paljon kun liikuin taaemmas mutta rapsuttaen kokoajan toisella kädellä lempparikohdista, pääsin silittämään toisella kädellä myös takapäästä.
Valo ei nyt ollut ystävä, note to self: ensi kerralla eri päin käytävälle.



Muulin karva on lyhyt.
Sillä on aika iso outo karvaton läiskä lautasella. Siinä kohdassa iho on normaalia paksumpi ja näyttää siltä ettei siinä ole kasvanut karvoja ihan vähään aikaan, eikä varmaan koskaan kasvakaan. Kohta ei onneksi näytä miltään sienirihmastolta ja se oli sillä jo lastauskuvissa.
Arvauksia kommenttiboksiin että mikä tää läiskä oikein on?
Läiskä on semi-iso.
Kirjoitin tekstiin aikaisemmin että muuli oli saanut kuovittua etusensa vinoiksi. Ne on pakko saada raspattua asap joten tänään nostelin kavioita. Ensimmäisellä kerralla nousi hyvinkin sukkelasti, yhtä sukkelasti muuli sukkana eteen niin pitkälle kuin narut antoivat periksi.

Jaahas, ilmeisesti jalka on otettu kiinni ihan voimalla eikä siitä ole todellakaan päästetty irti.

Koska olen salaa kukkahattu ja olen katsonut paljon positiivisen vahvistamisen videopätkiä tiesin heti miten juuri tässä tilanteessa pitää tehdä. Pitää saada eläin itse nostamaan kavionsa.

Siispä liu'utin kättä jalkaa pitkin vuohiskuoppaan saakka ja odotin että se nytkäyttää jalkaansa. Palkitsin kehumalla ja rapsuttamalla kovasti. Toinen etunen oli hankalampi, toinen toimi kuin robotti alusta lähtien. Kosketin siis vain niitä jänteitä jalan takana ja muuli nosti kavion käteen saakka ja kun irrotin käden, se laski jalan ja sai rapsutusta.

Ei nyt paras kuva koska kumpikaan kavio ei osoita suoraan eteen mutta ehkä näistäkin näkee että sisäsyrjät on  kuluneemmat kuin ulkosyrjät. Kaviot olivat aivan pystyt kun tämä tuli. Pituutta näissä on liikaa. Kerrankin voi sanoa että pitkäkorvalla voi ottaa kannoiltakin!

Etujalat sivulta (lähempi jalka ei ihan suoraan sivulta kuitenkaan). Näissä on onneksi mittaa eikä ole suomalaiseen tapaan vedelty kantoja matalaksi. Eli pystyy ihan hyvin raspaamaan ulkosyrjää. Kaviot ovat liian pitkät ja liian pystyt jalan asentoon nähden. Tästä on kuitenkin helpompi lähteä rakentamaan kuin siitä tilanteesta että kannat olisivat täysin maassa ja kavio liian pitkä.
Takakaviot on ihan ok, vaikkakin turhan pitkät. Näyttää kuitenkin siltä että vaikka kaviot ovat pitkät, ne eivät ala kasvaa suksiksi kuten aasien kohdalla käy.
Ainakaan se ei potkinut takajaloilla eikä se tullut syliin. Sen ilme ei ollut sellainen että se odottaa tilaisuutta purra perseestä.

No sitten se hauskin osuus, nimittäin matolääke. Voitelin oikein ihanat hillovoileivät ja laitoin ne sen ruoka-astiaan. Pari leipää tein ilman hilloa. Se ott leivän, puraisi palan ja pudotti heinien päälle.
Peanut butter jelly bread.
Mmm mmm mmm, maistuis varmaan sullekin?
Onneksi muuli on niin kevyt että tuubista riittää vielä toinen satsi, eli jos hillovoileivät ei nyt ala hävitä parempiin suihin, on se myrkky pakko ruutata sinne suuhun.

Muuli on madotettu tammikuussa Espanjassa mutta koska siitä ei ole mitään kirjallisia todisteita, on parempi madottaa se uudestaan
Tuli vähän hätä käteen kun hevoset oli päät alhaalla syömässä heiniään. Ne siis kyllä näkyvät muulin karsinasta.
Tässä kavioliitossa ei ilmeisesti ole avioehtoa?
Edit ja Ps. Muuli OLI syönyt kupistaan kaikki hillo-matolääkevoileivät mutta jättänyt porkkananpalat syömättä.
Lue lisää

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Muulin toinen päivä Suomessa

Tänään ulkoiltiin taas muulin kanssa. Ensin käveltiin taas kentällä pitkinpoikin ja pysähdyttiin, liikuttiin ja peruutettiin. Sitten se pääsi kentälle vapaaksi, MUTTA pitkä riimunnaru jäi kiinni naruriimuun helpottamaan kiinniottoa. India ei siis päässyt vielä ulos hevosten kanssa, vaan jäi karsinaan kun hevoset menivät ulos. Nekin olivat normaalia pidempään sisällä erittäin huonon sään takia. Kuvista näkeekin kuinka räntää satoi koko ajan, ja oli satanut aika kiitettävä määrä yön aikana.

Muuli ei todellakaan pidä siitä että se jätetään sisälle. Se suorittaa täydellisesti kaikkia klassisia liikkeitä joita stressaantunut ja häkkiin suljettu hevoseläin tekee. Kutoo, viskoo päätään, yrittää kiivetä karkuun ja monottaa etukavioilla, kuopimisesta puhumattakaan.

Sitä ei siis vain yksinkertaisesti voi pitää yksinään sisällä joten elo tällä tallilla ei oikein onnistu.

Mutta sitten siihen ulkoiluun.
Aluksi India tutki kenttää, kaiveli lunta ja piehtaroikin. Mainittakoon vielä että se piehtaroi myös silloin kun mä vielä pidin narusta kiinni.
Tällä videolla ei tapahdu oikeastaan mitään muuta kuin että sataa räntää ja muuli kävelee hieman. Ei ehkä kannata kuluttaa kallisarvoista aikaa koko videon katsomiseen.
Kun se oli mielestäni kävellyt kentällä riittävästi niin että mä vartioin kentän porttia karkaamisvaaran takia (portti oli siis kiinni, mutta se on naruportti kun kenttä on muualta aidattu laudalla), aloin lähestyä sitä muulikuiskaajan metodit mielessäni. Pidin sen liikkeessä ja poistin paineen kun se katsoi minuun jne.


India oli todella kiinnostunut lumesta ja se kaiveli paljon. Minä kävin siinä myöhemmin potkimassa lumet takaisin reikiin. Se alkoi kaivaa kun mäkin kaivelin jalalla ja oli todella kiinnostunut. Mutta jos lähestyin, se lähti pois.

Tässä kaivaudun kiinaan kaikessa rauhassa.

Kävelyn lisäksi se veti myös ihan hyvää laukkaspurttia ja ravia. Ihankuin se olisi ennenkin pitänyt narua tarhassa, se ei aiheuttanut mitään ihmetystä tai paniikkia.


Tässä kohtaa heittelin paljonkin lumikikkareita maasta kun olin kyykyssä. India oli tosi kiinnostunut mutta ei ottanut askeleita eteen. Se kyllä esitti kaikki rentoutumisen eleet, laski päätä alemmas, huokasi pitkään, sulki hieman silkiä ja haukotteli suuresti muutaman kerran.
Pääsin jo tosi lähelle (peruutin) mutta mokasin enkä saanut narusta kiinni. Hetken päästä se oli otollisessa sijainnissa naruunsa nähden, nauru oli sivulla, joten pääsin kävelemään sen päälle ja ottamaan siitä kiinni. India oli heti että okei, nyt ollaan kiinni ja taluttelin vielä hetken kentällä.
O-ou, kaverit jäi vielä ulos ja muuli jäi tänne sisään!
Lue lisää

lauantai 20. helmikuuta 2016

Las Mulas von Andersböle has landed

Muuli saapui tänään paikallista aikaa 11.30 Porvooseen. Koska talli sijaitsi muutaman sadan metrin päässä pientä tietä pitkin, ohjeistettiin kuskia parkkeeraamaan tien alkuun josta talutetaan muuli tallille.

Tuli pari liikkuvaa tekijää ja ilmeisesti ison bussin pysähtyminen dösärille sai aikaan sen, että muuli singahti ojan yli viereiselle kyntöpellolle (jossa toli oli lunta mutta pinta silti hyvin epätasainen). Pysyttelin kiinni eikä muli lähtenyt haneen. Tarkoitus oli myös loimittaa se heti autossa mutta se sai paskahalvauksen oireita niin jätettiin se toteuttamatta.

Mutta sitten se koki kyseisen pellon niin mukavaksi (tai muun maailman epämukavaksi) että se jumahti siihen. Hevosauton kuljettajalle kyllä täydet pisteet rauhallisuudesta ja muuliystävällisestä käsittelystä. Hän jutteli rauhallisesti ja pyöritteli muulia paikallaan jotta saisimme edes pari askelta kohti tietä.
Tutustumme hieman kyntöpeltoon. Kuskilla oli pituutta jopa vähemmän kuin minulla, siksi India näyttää niin isolta.


Olki tai leipä ei kiinnostanut sitä joten soitin tallinpitäjälle, joka osoittautuikin kunnon muulikuiskaajaksi. Siinä asennoiduttiin muulin taakse raippa kädessä tuottamaan painetta (huom, raippaa ei heilutettu ja välimatkaa oli useita metrejä) ja yhden sinkoamisen jälkeen muuli käveli tielle tallinomistajan perässä ja me tulimme perässä mutta varoimme menemästä liian lähelle ettei muuli ryntää mihinkään.

Tallilla suoraan karsinaan ja heinää ja olkea eteen.

Kun muulin koko oli varmistunut, oli loimista helppo valita sopivat, koko 135. Kuormassa oli tähtikuvioinen sadeloimi, jolla ei ole tällä hetkellä käyttöä, myöhemmissä kuvissa näkyvä isoruutuinen paksu toppaloimi ja kuvassa vasemmalla oleva fleecevuorinen sadeloimi, Ja otin myös kuvissa näkyvän villaloimen.
Ensivaikutelma: eisaatana mihin kuseen mä oon itseni hankkinut.

Toisvaikutelma: siis tää ei millään ole 158 cm vaan paljon vähemmän!

Koska ulkona satoi räntää ihan kunnolla ja muuli oli loimittamaton, laitettiin sille heti villaloimi päälle. Tämähän olikin jännä juttu koska se ei olisi antanut koskea. Tallinomistaja muulikuiskaajan roolissa on kuitenkin kokenut tällaisten tapausten kanssa joten pian sillä oli loimi päällä.
Loimi ei onneksi kauaa harmittanut kun ulkona kirmaili koiria ja hevosia.
Bondasin sen kanssa tallissa istuen purupaalien päällä vieressä pitkän aikaa ja samalla päivittelin eri somekanavat.

Tarkoitus oli päästää se jo tänään tarhaan kokeilemaan sähkölankaa MUTTA tässäkin oli yksi aika iso mutta, se ei kyllä antaisi kiinni.

Saimme puettua sille toppaloimen melko helposti ja muulikuiskaaja aloitti talutusharjoitukset sen kanssa. India on todella herkkä eikä onneksi mikään ryysijä (ainakaan vielä). Se seurasi kauniisti ihmisen liikkeitä, pysähtyi ja peruutti ihmisen mukaan.


Muulikuiskaaja eli tallinomistaja tositoimissa,



Sitten sain vähän ohjeistusta ja aloin itse talutella sitä. Lumisateen takia se ravisteli kovasti korviaan. Hevosia se ei pelännyt.

Loimi on oikeasti fullneck mutta käänsin kaulakappaleen selän puolelle sillä muuli, joka ei ole koskaan loimea käyttänyt, olisi voinut järkyttyä liikaa kaulaosasta.




Sitten sisälle ja uutta loimea taas niskaan sillä villaloimessa ei ollut jalkalenkkejä joten sen kanssa kävi vähän hassusti kun India oli piehtaronut karsinassa.
"Hups"
Tässä kohtaa on pakko kehua että sain ihan yksin kaksi loimea pois ja uuden fleeceloimen selkään niiden tilalle yöksi. Muulihan oli klipattu marraskuussa ja se on ollut koko ajan Andalusiassa Espanjassa joten Suomessa on todella kylmä sille. Se ei onneksi tärissyt karsinassa.

Rapsutin sitä kovasti niistä paikoista joista se tuntui tykkäävän ja harjasin vaikka harja jännittikin aluksi.
Ostin vähän aikaa sitten riimunnarun pikalukolla hiihtoratsastusta varten ja riimu + naru maksoi saman verran kuin pelkkä naru, joten otin toki riimunkin. Se sopi muulille yllättävän hyvin ja pitää sitä nyt koko ajan päässään, turvallisuussyistä. Talutus kuitenkin hoidetaan naruriimulla, turvallisuussyistä.

Vetoketjulla varustettu verkko on ensimmäistä kertaa testissä. Voi raivon määrää kun heinää joutuikin noukkimaan reijistä.
Sinne se jäi talliin hevosten kanssa syömään heinää ja olkea kun läksin tallilta kuuden maissa.

Loppuvaikutelma: kehityskelpoinen mutta erittäin herkkä ja pieni muuliyksilö.

Sen passissa ei mainita nimestä mitään, se on siis E-hevonen eli sitä ei Hippokseenkaan rekisteröitäisi nimellä vaan pelkällä UELN-numerolla. Voin siis keksiä sille minkä tahansa nimen ja mutta ainoat jotka tulevat mieleeni ovat Muuli tai Las Mulas. Kommenttiboksiin saa vapaasti antaa mielikuvituksellisempia ideoita.
Lue lisää