torstai 31. maaliskuuta 2016

Muulimenot maaliskuussa

Menot
Maaliskuun tallivuokra 460e
Yhteensä: 460e

Tulot
0e
YHTEENSÄ -460e
Muutan kaikki sun rahat ruuan kautta kakaksi t. Muuli
Lue lisää

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Nyt sitä äksöniä!

Lomailin Lissabonissa koko pääsiäisen eli muuli pääsi metsittymään neljän kokonaisen päivän ajan mutta lomalle jäin hyvillä mielin, sillä käyttäytyihän muuli erittäin asiallisesti viime kerralla.

Myöhemmin sain huomata että nämä taantuvat erittäin nopeasti ilman säännöllistä käsittelyä.

Pääsiäisen ajan aurinko olikin hellinyt pitkäkorvia ja sulattanut niiden tarhasta lumen suurimmaksi osaksi pois. Portin kohta oli kuitenkin aika märkä ja muuli pyöri jonkin aikaa pihaton edustalla etsien kuivinta mahdollista reittiä portille. Lopulta se tuli ja sainkin sen todella nopeasti kiinni! Uskalsin jättää sen melko pitkälle narulle siksi aikaa kun puin sille naruriimun, olin siis toki sitonut sen aitaan kiinni. Se ei rykinyt yhtään narua vasten.

Sain sen sujuvasti portista ulos, aasit kai lopulta tajusivat etten anna niille herkkuja niin ne jättivät minut rauhaan.

Muuli söi siinä rauhassa kivennäiset, niin rauhassa että uskalsin ottaa puhelimella kuvia tilanteesta!
Katsokaa ylläolevaa kuvaa taas tosi tarkkaan. Siinä on rauhallinen idyli, aasit ovat hengessä mukana, muuli on upottanut päänsä ämpäriin ja vetää kivennäistä. Pitäkää tästä kuvasta kiinni, sillä niin minäkin pidin.

Seuraavassa hetkessä taluttaessani muulia talliin, se pelästyi ilmeisesti pihalla seissyttä puhelimeen puhuvaa työmiestä, kääntyi 180 askelta ja painui takaisin portille.

Juuri sulanut nurtsi oikein huusi muulia tekemään jarrutusjälkiä itseensä. *kuva otettu tilanteen raukeamisen jälkeen
Olin siinä sitten että eikait siinä, sain narusta kerran kiinnikin, mutta muuli päätti lähteä jatkamaan matkaa ja koska mulla oli ote vain narun päästä, päästin irti. Se ei lähtenyt tallinpihalle vaan laukkasi toiseen suuntaan, kesälaitumille. Sähköaidat ovat pystyssä ja toiselta puolelta laidunta rajaa Porvoonjoki. Muulin aivosolut kai kohtasivat toisensa siinä kohtaa, eikä luonnonvalintaa päässyt toteutumaan, vielä.

Tosin mistään luonnonvalinnasta ei pitäisi edes puhua muulin kohdalla, koska sehän ei tule koskaan lisääntymään.
Havainnollistin tilannetta vielä Paintilla. *kuva otettu tilanteen raukeamisen jälkeen
Laidunten väliportit olivat auki joten muuli paineli lohkolta toiselle ja minä tulin perässä sulkien portteja. Enhän mä tiedä tajuaako se langoista mitään jos ei ole koskaan ollut sähköissä, mutta ainakin nyt se käveli porteista eikä lankojen läpi.
Pitää varmaan opetella lassoamaan ensi kerran varalle. Jos ensi kerralla sattuu olemaan vihreää maassa. *kuva otettu tilanteen raukeamisen jälkeen
En kehdannut ottaa kuvia vapaana laukkaavasta muulista ettei kenellekään tule väärinkäsitystä tilanteen vakavuudesta. Ensi kerralla otan mukavan asennon ja kuvaan koko karkureissun.

Se suunnisti hevosten luo ja saikin aikaan ihan hyvät rallit niiden tarhoissa. Aika pian se käveli tarhojen väliin ja toisessa päässä kujaa olivat Heikki ja Outi portsareina ja mä kävelin takaa. Ekalla yrityksellä se pääsi multa irti vaikka tein varmaan kahden metrin enkat juostessani aidan tolppaa kohti, tarkoitukseni oli saada narua sen verran ympäri että jaksan pitää muulin paikoillaan, mutta muuli oli nopeampi.

Toisella kerralla Heikki tuli kujaan takakautta, sai narun kiinni ja ehti just pyöräyttää sen tolpan ympäri kun muuli huomasi tulleensa kusetetuksi.

Siinä sit katseltiin hetki kun muuli yrittää peruuttaa paineesta pois, mutta antoi periksi nopeasti.

Talutettiin se kahdestaan talliin, Heikki pokena valmiina ryntäämään lähimmälle tolpalle jos muuli ottaa lähdöt ja mä talutin pääpuolesta.

Mä olin liikenteessä pelkän puhelimen kameran varassa ja jouduin aika pahasti "korjaamaan" näitä kuvia että niissä näkyisi muutakin kuin musta möykky.




Muuli oli todella levoton käytävällä, niin levoton se ei ole ollut pitkään aikaan. Se katsoi tosi tarkasti ulos eikä kiinnittänyt muhun mitään huomiota. Sain hyvin putsattua kaviot ja takajalkojakin pystyi harjaamaan taas hieman alempaa. Mutta olihan se aika ärsyttävää kun muuli kävelee eteen ja taakse, tosin se pysähtyi aina kun otin narusta kiinni, mutta heti kun mahdollista, se alkoi veivata ja katsoa ulos. Eikä ulkona edes ollut mitään liikettä!

Tämähän ei jäänyt tähän, tämä treenikerta, vaan menin muulin kanssa pyörötarhaan. Hoin sitä mantraa että "kun hallitset sen jalat, hallitset koko muulin" ja siellä mentiin kaksi askelta eteen ja yksi taakse, väistettiin painetta, käveltiin nopeasti ja käveltiin hitaasti. Pystyin jopa koskemaan muulin mahaan ilman että se väisti pois, toki pidin otteen narusta. Okei, asiaa helpotti se, että se bongasi pihalla vapaana liikkuvan Lotte aasin ja jäi tuijottamaan sitä. Lotte se varmaan aikaisemminkin vei sen huomion kun olimme sisällä tallissa.

är-syt-tää-kö t. Lotte

Ärsyttää ihan vitusti t. Muuli


Muulista ilmeni tänään todella selvästi se että se ei muuten astu lätäkköön. Ja mä en muuten pidä sellaisista kavioeläimistä jotka ei astu. Aasit inhoaa vettä, joten kai se piirre on periytynyt sieltä. Tervetuloa vaan Suomeen muuli, mehän muuten kävellään niistä lätäköistä!

Ylläoleva video on eilliseltä, eli karkureissupäivältä ja allaoleva on viime torstailta, eli ennen muulin lomaa. Vakautin videota katselukokemuksen parantamiseksi.

Se kävelee minun mielestäni tosi nätisti perässä, vaikka hitaassa kävelyssä sen huomio herpaantuukin. Korvat ovat pääosin eteenpäin eikä se enää loikkaa metriä taaksepäin kun peruutan itse.
Heikki tuli vielä henkiseksi tueksi ja portsariksi viemään muulin takaisin tarhaan mun kanssa. Se meni sinne yllättävän kivasti mutaisesta portinedustasta huolimatta eivätkä aasitkaan tulleet norkoilemaan. Heitin porukalle vielä heinää, olkea ja uuden suolakiven pihattoon. Tie muulin sydämeen käy vatsan kautta vai miten se meni?
Lue lisää

torstai 24. maaliskuuta 2016

Hattutemppu!

Muuli oli superhieno ja taitttavvva tyttö tänään!

Tänään toteutin kolmannen kerran rutiinin johon kuuluu kivennäiset aitauksen ulkopuolella, hoitotoimenpiteet tallissa ja uutuutena taluttelua pyörötarhassa.

Kaverini Sini oli mukana avustamassa portilla ja ottamassa kuvia. Olimme tallilla melko myöhään, joten raiskasin kuvia aika ronskisti Picasalla jotta niistä näkyi mitään. Pahoitteluni!

Sain muulin TODELLA nopeasti riimunnaruun. Tällä kertaa se ei pakittanut OLLENKAAN sen jälkeen kun laitoin narun turvalle. Siis ei askeltakaan! Pää pysyi koko ajan paikoillaan ja siirsin narun nopeasti leuan alle.

Ja kun sidoin sen kiinni aitaan siksi aikaa että laitan naruriimun myös sen päähän, se ei temponut köydestä eikä nojaillut sitä vasten. Hieno tyttö!

Sini avusti portilla, mutta muuli tuli ulos kuin vanha tekijä ja söi kivennäiset. Kivennäisten jälkeen se katseli jo tallia kohti, ehkä se arveli että lähdetään sinne?

Päästiin hienosti käytävälle, loimi pois ja harjausta. Takajalat nousivat taas edelliskertaa paremmin, Sini lahjoi samaan aikaan kauralla.


 Vanhaan rutiiniin lisäsin tällä kertaa taluttelun pyöröaidassa. Koska mulla on pitkä naru, ei multa lopu naru välttämättä kesken jos muuli päättää ottaa hatkat. Eli se ei pääse irti eli se ei ainakaan pyörössä opi että repimällä pääsee irti.

Mutta mitään sellaisia ongelmia ei ollut, koska muuli käveli täydellisesti!


 ... okei kaverit vei huomiota ajoittain.
 Peruutamme
 Tein sen kanssa myös käännökset. Sehän kääntyy hyvin pienestä paineesta koska se ei todellakaan päästä ihmistä kyljen kohdalle.
 Käännetään perää toiseen suuntaan.

 Katseen suunnasta päätellen tässäkin on meneillään peruutus.

Kampaa naamas t. Muuli

Kun kerrankin oltiin ulkona ja oli vielä semivaloisaa, otettiin tietenkin monta halikuvaa muulin kanssa.

Sini luonnehti muulia todella ystävälliseksi ja symppikseksi, se oli kuulemma katsonut mua koko ajan kun kävelimme niiden aitauksen portille. Mun mielestä se katsoi kivennäisämpäriä. Ja että muuli tulee todella tarkasti talutuksessa perässä ja katsoo mitä mä teen. Käytävällä ollessaan se yrittää lähteä aina mun perään kun jätän sen siihen ja lähden hakemaan kamoja. Kyllä, tuo huonoa onnea tuoda kamat valmiiksi käytävälle.

Kaikki oli siis mennyt superhyvin. Kunnes talutin sitä takaisin tarhaan. Se pelästyi pihalla jotain ja ampui eteen. Siinä ehtii sekunnissa käydä kaikki skenaariot läpi ja varautua niihin.
1. kohta se laukkaa kylillä narun kanssa
2. kohta on pimeää, hankala ottaa musta muuli kiinni
3. mitä jos se jää auton alle ja mä joudun maksamaan sen auton korjauksen, en muuten varmana maksa! Olenkohan muuten muistanut maksaa oman liikennevakuutukseni? Auto pitäisi varmaan pestä tässä jossain vaiheessa. Onkohan meillä mitään autonpesuainettakaan?

Neljännen skenaarion kohdalla muuli tajusi että naru loppui (puristin sitä niin kovaa mahaani vasten kuin pystyin) ja se pyörähti takaisin taakseni ja jatkoimme matkaa.

Jos odotit superhyvää huumoripostausta muulista niin sori, nyt ei irtoa kun se ei toilaillut mitään. Mutta tässä huumoripostausta omasta elämästä. Tämän luettuanne voitte taas tuntea itsenne vähän paremmiksi ihmisiksi koska teillä on varmasti passit tallella.

Lähden perjantaina aamusta Lissaboniin pääsiäiseksi. Pakkasin keskiviikkona kamoja ja etsin passia. En löytänyt sitä mistään. Olen käyttänyt sitä viimeksi joskus syyskuussa kun tulin Barcelonasta kotiin. No ongelmahan se passittomuus on joten piti googlata.

Poliisille voi jättää express passiin hakemuksen ja sen saa seuraavana päivänä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin passikuva, sähköinen hakemus on jätettävä yhdeksään mennessä aamulla ja kaikki Järvenpään kolme kuvaamoa aukeavat vasta ysiltä. Toinen vaihtoehto on käydä kuvissa ja varata aika poliisiasemalle  (onneksi Järvenpäähän pääsi jo seuraavana aamuna). Vähän kirosin kyllä tätä kun missään ei ollut mahdollisuutta itse otetun kuvan käyttöön ja olen minä ennenkin ripsaria photoshopannut ajokorttikuvaan,

Kunnes tärppäsi ja löysin paikan lähettää oman kuvan!
Otin itse passikuvan ja säästin!
Rajasin kuvaa tunnin saadakseni naaman siinä oikean kokoiseksi ja lähetin hakemuksen.

Aamulla töihin saapuessani huomasin tekstarin, soiton ja sähköpostin että hakemus kaipaa lisätäydennustä.

eihän sitä siinä muuta ajattele kuin että ei, vittu ja saatana, joudunko mä vielä ostamaan tilapäisen passin jos mun kuva ei mennyt läpi?! Mutta täti halusikin vain tietää miksi ostan uuden passin kun vanha on vielä voimassa.

Paria minuuttia vaille kolme sain tekstarin että passi on noudettavissa Helsinki-Vantaalta.

Lissabon, täältä tullaan!
Lue lisää

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kolme erinomaista syytä avata skumppa

Tänään tapahtui kolme todella hienoa juttua. Laitoin ne tähän alle paremmuusjärjestykseen.

1. Blogini oli linkitetty hevostalli.nettiin ja se on saanut pääsääntöisesti positiivisia kommentteja. Yksi oli jopa löytänyt ht.nettiin viittaavan pätkän muulin esittelysivulta.
2. Blogi hyväksyttiin jalustin.nettiin. Laitoin hakemuksen eilen sisään enkä ollut varma hyväksyvätkö he ei-hevosblogin listalle. Hyväksyivät!
3. Muulin kanssa meni tänää kaikki ihan putkeen!

Otan tähän käsittelyyn yhden ht.netin kommentin:

"Mä en tajua miksi joku haluaa muulin.. muulin kanssa itsekin saanut puuhata ja helkkarin temperamenttinen elukka. En tiedä onko noissa yhtään luonne-eroja mutta blogin perusteella tuokaan kopukanpuolikas ei mikään säyseä ole :D"
Mä en ymmärrä miksi kaikki ei halua muuleja! Muuli on niinku hevonen, mutta siinä on kaikkea enemmän! Reaktiivisuutta, luonnetta, kauneutta, uljautta ja tietenkin korvia!
"Muulit on ihania" t muuli

Ja nyt saatte kuulla tästä päivästä. Jos sulla on mitään parempaa tekemistä, niin katso  nopeasti kuvat ja tee mitä olit tekemässä. Tässä ei ole mitään uutta edelliseen postaukseen verrattuna. Kuvat eroaa siitä että muuli on eri käytävällä kiinni kuin viimeksi.

Mulla oli tietenkin kunnon bloggaajana taas kameramies mukana, tällä kertaa kaverini Laura, jonka kanssa ollaan syksyllä menossa Saksaan muulivaellukselle (kyllä, se jonka aivopesin ihan huomaamatta näihin muulijuttuihin). Eniten oli kuitenkin apua apukäsistä, niin ei tarvitse pelätä että karkuutan aasit Kerkkoon kylille.

Muuli (tietenkin) ravasi mun luo portille. Saatoin ravistella kävellessäni kivennäisämpäriä.

Asetin kivennäisämpärin taktiseen kohtaan aitauksen ulkopuolelle houkuttimeksi ja aloitin kiinniottorutiinin. Se toimii tällä hetkellä suurinpiirtein näin:
  • Pidän narut ja naruriimun käsivarrella ja annan muulille kauraa. En yritä koskea siihen.
  • Seuraava vaihe on se että saan sen laittamaan pään kunnolla aidan yli, saatan nopeasti koskea siihen ennenkuin annan kauraa. 
  • Kolmas vaihe sisältää riimunnarun laiton turpaosaan. Tällä kertaa laitoin sen aika hitaasti ja annoin toisella kädellä kauraa.
  • Tässä vaiheessa muuli huomaa narun, peruuttaa metrin (en pidättele sitä) ja tulee taas eteen ottamaan kauraa, palkitsen sen tietty luoksetulosta.
  • Viides vaihe sisältää taas lahjomista kauralla.
  • Kuudes vaihe on sellainen että otan toisella kädellä nätisti riimusta kiinni ja siirrän riimunnarun riimun alle.
  • Seitsemäs vaihe on sama kuin viides vaihe.
  • Kahdeksannessa vaiheessa menen aitaukseen sisälle + kauraa
  • Yhdeksännessä vaiheessa pyöräytän narun muutaman kerran aidan yli ja kiristän muulin niin lähelle aitaa kuin saan + kauraa.
  • Kymmenennessä vaiheessa puen naruriimun normiriimun alle ja irrotan narun normiriimusta. Näin mulla on muuli taas tuplanarussa kiinni.
  • Yhdestoista hetki vaatii apukäsiä, eli aasit hittoon norkoilemasta, portti auki ja muuli kivennäisämpärin luo. Apukäsi sulkee portin.

Vaihe 2

Edelleen vaihe 2

Kolmannen kerran vaihe 2

"ei tästä vissiin päästä koskaan sisälle" t muuli
"Anna horo lisää kauraa ja äkkiä" t muuli

Lopulta vaiheessa 11
Toivon että kesäkuussa vaiheita on yksi tai kaksi vähemmän ennenkuin olemme lopputuloksessa.

Monivaiheisen kiinnioton jälkeen talutin muulin talliin. Se pääsi taas ihan hetkeksi karsinaan siksi aikaa että keräilin tavarat valmiiksi. En todellakaan ottanut niitä etukäteen esille, sellainen ennakoiva menettelytapa toisi aika huonoa karmaa.


Lunta alkoi sataa juuri kun muuli saatiin ulos. Minioneja harmittaa kun kaurat putoili pääsääntöisesti raja-aidan toiselle puolelle.
Hetken päästä siirsin muulin käytävälle kahtapuolta kiinni. Se oli hieman huolestunut karsinassa, koska nyt tallissa ei ollut ollenkaan hevosia. Oli se huolestunut käytävälläkin, mutta mamman (minä, Kaisa) läsnäolo riitti rauhoittamaan sen. Tietenkin.

Loimi pois ja roikkumaan vähäksi aikaa. Sitten rapsuttelin ja bondasin muulin kanssa. Sen jälkeen harjasin ja kampasin tietty myös tukan. Muuli nosti etukaviot mulle jo kun harjasin sitä, otin tietty kavion kouraan ja kehuin sitä kovasti.


"Menit varmaan hakemaan lisää kauraa" t muuli


Pakkobondasin muulin kanssa. Se ei voinut häipyä koska oli kiinni. Ilme kertoo kuinka paljon se rakastaa räpellystä.

"Älä. Koske. Minuun." t muuli

"Mitä vittua mä olen mennyt ostamaan" t Kaisa

"Taitttavvaaa muuli!"

Pakkobondaus jatkui. Katselin muulin korkeutta sillä silmällä. Onhan se nyt issikan korkuinen.. Mutta kun eläin on pelkkää jalkaa niin mun pitää skarpata sen rantakuntoon 2020 kanssa jotta kuvat ei päädy ht.nettiin.

Raspasin vielä hieman kavioita ja napsin puukolla sitä kantakulman tukea whatever matalammaksi. Muuli rentoutui taas todella syvästi.

Operoin myös hetken takajalkojen kanssa samalla kun Laura harhautti etupään antamalla kauraa.

Muuli oli todella rento reiska sen aikaa kun hinkkasin sen kavioita. Haukotteli ja pyöritteli päätään mutta ei repinyt kaviota pois. Se myös yllättävän kevyesti liikkuu kolmella jalalla ilman että se repii kaviota.
"Voisitko pidentää naruja kun en oikein ylety noihin lattialla oleviin kauroihin" t muuli
Jätän jalan nostamisen omien jalkojen väliin mielelläni ammattilaisille. En ole ihan niin itsetuhoinen että haluaisin sukeltaa eteen sellaista vauhtia mikä muulista löytyy.
Perinteiseen tapaan otin taas kaviokuvat muistoksi ja verrokiksi.
Etukaviot.




Muuleilla on hevosia pystympi lapa. Se selittää jyrkän kaviokulman.


Takajalat oli mukavan relax kun mä kuvailin etupäätä.




Ja kun dokumentoinnin makuun päästiin, otettiin kuva muulin etuhampaista. Aluksi ne piti tosin putsata sillä puolet sen kivennäisannoksesta oli jämähtänyt ylähampaiden ja huulen väliin. Muuli avasi erittäin mielellään suunsa kun pyöräytin aina köntin kivennäismössöä sen suuhun.

Ilmeisesti muuli ja mamma on samanlaisia hammaskaluston suhteen. Omani ovat kunnossa kiitos Heinolan runsaalle oikomishoidolle. Muulilla on samaa vikaa, leegot ei oikein mahdu alaleukaan. Ylähampaissa on edelleen kivennäismössöä.
Loimi vielä päälle ja takaisin aitaukseen. Toivon että saan pian jälleen loimen pois, mutta nyt on ainakin ensi yö vielä melko kylmä. Pääsiäisenä onkin jo luvassa nollaöitä niin muulikin pärjäilee ihan nakkena.

Kun jokin aika kirjoitin muulin rutiineista, niin toivoisin että jatkossa rutiini olisikin että kivennäiset aitauksen ulkopuolella ja sitten talliin hoidettavaksi. Tätä on nyt onnistuneesti toteutettu kahdesti, oikein hyvä alku!

Suunnilleen 468 päivän päästä toteutan toivottavasti rutiinia johon sisältyy myös satulointi ja noin 823 päivän kuluttua selkäännousu.
Lue lisää