sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Nyt se on kiinni, nyt se on irti

Katsokaa tätä kuvaa oikein tarkasti. Kuvassa ei varsinaisesti näy, mutta muulilla on riimunnaru. Kuvaa ei ole photoshopattu eli se on oikeasti ihan mun vieressä. Katsokaa kuvaa.

"Mitä vittua mä olen mennyt ostamaan" t. Kaisa
Nyt mä kerron miten tuohon kuvaan päädyttiin ja mitä kuvanoton jälkeen tapahtui.

Vanha tallikaverini Tiina tuli katsomaan muulia lauantaina. Me olemme myös toistemme ratsastustunteja kuvailleet jo pidemmän aikaa joten Tiina sai kameravyölaukun ja mä sain kauravyölaukun.

 Muuli ja aasit oli odottamassa aidalla kun tultiin.
 Muuli näytti nälkäiseltä tai kauranhimoiselta.
 Näytin muulille riimunnarun lukkoa.
Ja sain sen helposti kiinni.

Hetken kyllä mietin että tämä meni jo liian helposti.

Siirryin toiselle puolelle aitaa ja kun olin juuri sopivasti lässyttämässä muulille, loikkasi tallikissa (se sama keltainen joka oli niin söpösti muulin aidalla aiemminkin) jostain ja pelästytti muulin ja aasit. Voin kertoa että siinä jäi Kaisa ihan nallina kalliolle kun 350 kg muulia päättää lähteä toiseen suuntaan.

Naru oli edelleen kiinni riimun päällä. Muuli painelee laukkaa pitkin aidanviertä. Aasit laukkaa sitä karkuun.

Mun päässä pyöri vaan sanat; ei, vittu ja saatana. Nyt se huomasi että rykäisemällä pääsee ihmiseltä irti. Ja kun on irti, voi laukata ihan mihin vaan.

Muuli tuli muutaman kerran mun luokse korvat hörössä jolloin _tietenkin_ palkitsin sen kauralla. Mutta jos liikutin kättä sitä kohti ottaakseni kiinni narusta, se lähti menemään, ja lähti muuten kovaa.

Ettäh... Muuli laukkaa naru turvalla pitkin laidunta.
 Kuvaajalle se kävi näyttäytymässä myös, mutta ei mitään jakoa että olisi saanut narusta kiinni aidanraosta. Se lähtee heti kun yrittää ujuttaa kättä kohti narua.
Tämä kissa oli vähän turhan kiinnostava ja se sisälsi ihan liikaa muuttuvia tekijöitä. Muuli muuten ihan puri sitä, kerran otti hännästä niin että kisas rääkyi mutta luonnonvalinta ei toteutunut ja kissa tuli uudestaan keikkumaan aidalle.

No vaihdettiin Tiinan kanssa kohdetta ja juteltiin niitänäitä. Muuli tuli lähelle ja otti kauraa. Lopulta sain narusta nätisti kiinni kun olin kyykyssä ja syöttelin kauraa ja naru oli sopivasti hollilla. Jos siis yritän napata narusta kiinni sen leuan alta, se lähtee tasantarkkaan karkuun enkä mielelläni halua edes kokeilla narun ottamista sitä kautta. Jos se pelästyy ja pakenee, kestää taas kauan ennenkuin olen yhtä hyvissä asemissa.

Sain sen siis kiinni, mitäs sitten? Loppuiko tää tähän? Ei todellakaan. Kliimaksiin on vielä monta lausetta.
 Kuvistakin näkee että oli tullut jo hämärä. Yritin vaalentaa niitä Picasalla mutta lopputulos ei ole kovin katsojaystävällinen siltikään.
 Talutin muulia laitumella edestakas, pysähtelin, peruutin ja rapsutin sitä sen päästä ja palkitsin kauralla.
 Kaurat annan mahdollisuuksien mukaan oma käsi mahdollisimman alhaalla, sillä päätä alhaalla pitävä hevoseläin rentoutuu.
 Koska mulla oli kuvaaja, otettiin tietenkin ihan sikana poseerauskuvia koska tästä muulista ei koskaan tiedä milloin se on seuraavan kerran kiinni.


Puhaltelua sieraimiin. Ei muulin lempparia.
 No on se sittenkin ihan ok.


Vammamuuli
Jos tajuatte yhtään hevoseläinten rauhoittavista signaaleista, huomaatte että muuli haukottelee parissa kuvassa. Se ei haukottele huvikseen vaan sen päässä käy tosi kova taistelu siitä että onko tää hyvä vai huono juttu. Tuossa oltiin ihan vain hengailemassa aidalla ja mä juttelin Tiinan kanssa. Ajattelin sen olevan hyvä idea kun aina tähän asti olin tehnyt muulin kanssa jotain enkä ollut ihan vain seisoskellut sen kanssa kaikessa rauhassa. Rauhoittuminen on tärkeä taito myös.

Nyt tulee kuitenkin se kliimaksi.

Kuvien jälkeen käveltiin takaisin kohti pihattoa, muuli edelleen narussa. Sanoin ihan ääneenkin että kävellään tuonne niin päästän sen sitten vapaaksi. Kaikeksi onneksi säästyin itse vapauttamasta sitä koska se hoiti asian ihan itse kun tiellä takaa meni auto (ihankuin tämä ei olisi vajaassa viikossa nähnyt autoja sillä tiellä) ja muuli otti hatkat.

Eikä siinä vielä kaikki, vauhdissa naru pyörähti sen kaulalle! Muuli 1 Kaisa 0.

Naru kaulalla??!! Ei mitään mahkuja saada muulia kiinni! Se pääsi multa irti jo TOISEN kerran tänään! EI SAATANA HELVETTI!

Haettiin toinen riimunnaru ja kivennäistä kauhaan jos saisin sen niillä kiinni. Voin kertoa etten todellakaan saanut. Sinne se jäi naru niskassa yöksi. Kello oli puoli kahdeksan ja oli ihan pimeää kun lähdettiin tallilta.

......

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä tallille.

Eläinten koulutuksessa pitää osaset pilkkoa pieniksi eikä odottaa liikaa yhdeltä kerralta. Eli en voi suunnitella ensi kerraksi että otan muulin kiinni, talutan talliin, vuolen kaviot ja ajan takaa maneesissa. En todellakaan.

Kun edellispäivänä tuntui siltä, että menin yhden askeleen eteen ja viisi taakse, pelasin nyt varman päälle. Tänään yksi eteen ja vain kaksi taakse.

Suunnittelin että otan muulin kiinni joko siitä narusta joka sille jäi ja joka ei toivottavasti ole enää kaulalla, tai sitten toisella riimunnarulla. Sen jälkeen taluttaisin sen kauemmas aaseista ja antaisin sille kivennäisen ämpäristä. Pinkistä ämpäristä.

Muuli suhtautui hyvin epäileväisesti uuteen naruun joten kykin sitten eri puolilla pihaton edustaa ja odotin että muuli tulee luokse jolloin voin lässyttämällä harhauttaa sen ja ottaa kiinni narusta. Suunnilleen yhden tunnin ja 20 minuutin yrittämisen jälkeen se onnistuikin. Kiinnitin vielä varmuuden vuoksi naruun toisen riimunnarun jotta mulla on pidempi pelivara. Mähän en epäröi heittäytyä muulin raahaamaksi jos tilanne sitä vaatii, mutta irti tämä ei todellakaan enää ole pääsemässä.

Kohdassa 1h 22 minuuttia olin antamassa muulille kivennäistä. Hetken mietin että ottaisin sen ulkopuolelle syömään mutta tulin onneksi järkiini.
Todistusaineisto

Kohdassa 1h 24 minuuttia kivennäiset oli syöty ja talutin muulia takaisin pihaton suuntaan. Sillä aikaa aasit tappelivat siitä, kuka saa nuolla astian ja muuli kuunteli epäileväisesti taisteluääniä takaansa.

1h 26 minuutin kohdalla irrotin riimunnarun, kävin hakemassa ämpärin ja lähdin menemään.

Viikonlopun saldo:

  • muulin kanssa vietetty aika sen ollessa vapaana: 4h.
  • muulin kanssa vietetty aika sen ollessa kiinni: 20 min.

Siinä sitten kotimatkalla tehden vaikeita valintoja Ylen Klassisen ja Radio Sputnikin välillä mietin samalla, että mitä helvettiä. Mikä saa suhteellisen normaalin ihmisen hankkimaan itselleen muulin ja maksamaan sen "koulutuksesta" ilman että koulutuksen tuloksista ei ole mitään takeita? Tai kuvittelemaan että Espanjan 158 cm olisi Suomessakin 158 cm? Niin.

Taidan tallentaa ICE numeroksi Kelliksen sairaalan päivystyksen numeron jos tilanne äityy todella pahaksi.

8 kommenttia

  1. Vitsit miten mielenkiintoista tätä teidän prosessia on seurata! Oon sua seurannut jo pitkään instassa ja huippua että alotit blogin pitämisen instailun ohelle. Kirjoitat tosi hyvin ja mielenkiinnolla odotan tulevaa! Go Muuli ja Kaisa! Muuten teidän nimistä tulee yhdistelmänä Muusa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi kiitos :) oli kyllä urakkaa että viikonloppupostaukseen sai mitään hauskaa mutta kyllähän se muakin alkaa jo naurattaa :D Muusa olisi kyllä hyvä muulinimi ;)

      Poista
  2. Voi hitsin muuli, riittää ainakin haastetta. :D Tätä on kyllä älyttömän kiehtovaa seurata, ja jotenkin jaksan uskoa, että kun se alkaa tarpeeksi luottaa, niin edistyminen on sitten tosi nopeaa. Se on kuitenkin vielä aika vauva. ^_^ Espanjalaisiin ei ehkä ole kovin luottaminen eläinasioissa, mutta on se minusta loppujenlopuksi aika sopivankokoinen. Pienempää lienee helpompi käsitellä. :D Tsemppiä jatkoon, kiva kun päivität! -Muusi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin ihan samaa tuon koosta. Jos se olis ollu sen 158 ni se laukkais vapaana jossain Porvoonsuunnalla edelleen ku olis päässy irti autosta tullessa.. mä kuitenki toivoin korkeempaa ku tää on rakenteeltaan siro mut jos mä kasvatan tän massaa aka läskikerrosta ni se ei tunnu niin silakalta :D
      Kai tää tästä

      Poista
  3. Aika huikeaa tekstiä ja hienoja kuvia! Koko ajanhan tuossa muuli kotiutuu ja hyvään suuntaan mennään, vaikka haastetta varmasti riittää vielä pitkään. Todella arvostan sellaisia ihmisiä, jotka uskaltaa tehdä omaperäisiä ja rohkeita ratkaisuja, kuten tuoda muulin Espanjasta. Kerran kun menin ostamaan vähän persaukisena ravihevosen, mietin jotain seuraavanlaista, muuliin sovellettuna sama asia menisi näin: "On ehkä tyhmää ostaa muuli. Mutta jos haluaa muulin, niin PALJON tyhmempää olisi olla ostamatta muulia." :) T. MV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Näin mäkin ajattelin muulinhankinnasta, kuvittelin vaan saavani hieman hmm erilaisemman yksilön mutta onhan tässä aikaa kesyttää sitä :)

      Poista
  4. Joku ilta olin ihan poikki eläintenhoidosta ja töistä ja räntääkin satoi. Yritin kuitenkin olla positiivinen ja sanoin miehelleni että "voisi olla huonomminkin", mies kysyi että miten? Vastasin nopeasti mitä tuli mieleen "voisi olla villi muuli pihassa." Mies ei tätä ihan ymmärtänyt enkä jaksanut selittää. Mutta oikeesti täälläkin eletään hengessä mukana!
    Teija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villi muuli on kyllä aika paha :D kyllä se koko ajan kesyyntyy. Ehkä vuoden päästä sen saa pihalta kiinni jos se on karkureissulla. Ei oo sit enää villi. Tai ainakaan niin villi :D

      Poista