torstai 30. kesäkuuta 2016

Muulimenot kesäkuussa

Menot
Kesäkuun tallivuokra 380e
Eteeriset öljyt ötökkämyrkkyyn 16,39e
Kupariroller kuolaimet, käytetyt, tallikaverilta, 15e
Jenkeistä tilatun satulan ja mäkivyön ALV 233e
Padi ja kaksi vyötä 45e
Sadeloimi ja kevyt toppaloimi 50e
Nahkaöljy 15,50e

Yhteensä:754,89

Tulot
0e

YHTEENSÄ -754,89

Senkus leikit vaan renkailla sillä mitään leluja ei todellakaan ole tulossa!
Lue lisää

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Muuli takaa-ajossa ja putkeen meni!

Kokeilin tiistaina toista kertaa takaa-ajoa eli ohjasajoa. Tai itseasiassa kerta oli kolmas mutta olin mieleni suojeli minua ensimmäiseltä epäonnistuneelta yritykseltä joka tapahtui Tukkilassa pyöröaidassa. Se oli nimittäin nimenomaan sitä takaa-ajoa kun Muuli meinasi että taakse ei muuten ole sitten minkäänlaista asiaa. Siitä tuli hyvin nopeasti juoksutusta kahdella ohjalla, joten varsinaiseksi treenikerraksi sitä ei oikeastaan voi laskea.

Mutta tämän voi. Kokeilin viikko sitten viimeksi ponisilan kanssa (ohjat aisalenkeistä, ei sentään sieltä päältä) ja tallikaveri talutti Muulia ja mä kävelin perässä. Pystyin kävelemään jo ihan Muulin takana, luultavasti niin lähellä että olin potkuetäisyydellä.

Harjoite toteutettiin tarhassa siksi että Muulilla on vähemmän tilaa kirmailla vapauteen ja siksi, että kentällä oli menossa ratsastustunti. Ehkä seuraavalla kerralla uskallan toteuttaa harjoitteen kentällä.

Tällä kertaa oli Laura mukana (jolle kuuluu kiitos myös näistä kaikista ajokuvista) ja hän talutti aluksi Muulia pääpuolesta. Kun se meni ihan hyvin ja pysähdyttiinkin pari kertaa, sidottiin Muulin naru satulannuppiin ja Laura vain käveli Muulin edellä. Muuli ei välttämättä tajunnut että se oli irti.

Kunnes tehtiin käännöstä ja Muuli jatkoikin matkaa ilman Lauraa. Ja meni siitä lähtien hienosti ilman taluttajaa. Kuvio oli epämuodostunut tiimalasi, koska Muuli halusi aina keskellä kierrosta kävellä Lauraa kohti. Ja koska kyseessä oli ensimmäinen kerta ilman taluttajaa, on tehtävä aina samaa kuviota eikä ruveta sooloilemaan.

Tässä vaiheessa Laura pystyi myös kuvaamaan.

Muistakaa lapset että eläinten kanssa työskennellessänne pitää aina pitkähihaista paitaa ja pitkähihaisia huusuja ettei nyt vaan sattuis mitään. Minä olen jo 30-vuotias aikuinen nainen ja saan pitää shortseja ja hihatonta jos haluan, mutta Sinä, alaikäinen lukijani, et saa.
Tämä ja kaikki muut ajokuvat: Laura Lappalainen


Muuli kurvasi aina tästä kohdasta Lauran luokse.

Hallintalaitteisto vähän prakaa.

Joissain kohdissa Muuli otti parin askeleen lähdöt, yleensä poispäin minusta. Jotta en olisi repinyt koko painollani sitä vastaan, jouduin myös itse ottamaan reippaampaa askellajia sen perässä. JA nyt tulee se hyvä juttu, se ei pelästynyt mua ja lähtenyt vielä kovempaan vauhtiin karkuun!

On muuten kehuttava lännensatulaa kun siinä on oikein hyvässä kohdassa noi metallilenkit rintaremmiä varten. Liinat luistaa niissä todella hyvin ja kun silalla ajaa ohjat aisalenkeistä, tuntuu siltä että myötäys ei kuitenkaan mene heti perille kun liina ei luista tarpeeksi sujuvasti läpi.

Hevosihmisten tietotoimisto kertoi muuten juuri että kädet reisillä ratsastus on edelleen kovassa muodissa. Sillähän saadaan kätevästi hevoset irroteltua ja laitettua kaulasta kivaan muotoon ilman että pitää ratsastaa takaosaa varsinaisesti alle. Koska tämä kuulostaa hyvältä niksiltä, oppii Muuli jo nyt tavoille kun ohjat on satulassa kiinni just siinä missä mun reidetkin olisi. Jos olisi.

(vitsi)


Ei me Muuli voida jäädä tänne kulmaan koko illaksi. t. Kaisa

Jos kääntyisit vasemmalle. Nostan tätä toista kättäkin merkiksi. t. Kaisa

Hyyyvä Muuli, käänny just sinne. t. Kaisa



Kuvat ovat oikeassa järjestyksessä, loppua kohden näyttää siltä että mulla pysyy ohjatkin kädessä.

Peruutusharjoituksia.

Palkinto askeleen peruutuksesta.

Lisää peruutusta. Kyllä, tämä oli ainut kuva jossa Muulin suu oli kiinni. Siis ainut kymmenestä. Pitää kai hirttää se suu kiinni kaksoisturpiksella. (vitsi)
Loppuun meinasin että otan vähän liikekuvia. Laura laittoi Muuliin liikettä, mutta kuvaaminen oli todella haastavaa, sillä Muuli kurvasi aina mun vierelle pienen spurttinsa jälkeen.



 
Hei sieeeee, tässä olis hyvä ravuri Vermoon! Tai ainakin Heinolan kesäraveihin.



Ei terve mikä pallomaha Muulista on tullut tämän kuvan ajaksi!
Tuttuun tapaan Muuli pääsi lopuksi laitumelle.

Isopää

Kun hain Muulia laitumelta, kuului samaan aikaa hirnumista laitumilta. Katsoin laidunten suuntaan ettei siellä ole mikään karkaustilanne päällä ja samalla kävelin Muulin luokse ja otin sen kiinni. Vasta kun riimunnaru oli kiinni, tajusin, että siihen mä vaan kävelin ja otin sen kiinni. Ajattelematta mitenkään erityisesti että "antaakohan se kiinni ja pitäiskö houkutella vähän kauralla kuitenkin".

Kirjoitin postaukseen pariin kohtaan (vitsi), koska olen saanut huolestuneita kommentteja aspergerin syndroomasta kärsiviltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä huumoria missään muodossa.
Lue lisää

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Suuria ajosuunnitelmia Muulin varalle

Osa teistä ehkä huomasikin juhannuksen aikaan kuvan vanhoista kieseistä Facebookissa tai Instagramissa. Isovanhempani ovat ostaneet maatalon 1960 ja talon mukana tuli vanhat mustaksi maalatut kiesit. Kiesejä ei isäni mukaan koskaan ole käytetty, mutta ne on säilytetty aina sateelta suojattuna ladossa.
11 vuotta sitten valjastin ne kilpasiloihin naapurin suomenhevosen perään ja ajoin näillä käynnissä pari lenkkiä. Toimivat moitteetta vaikka nykyajan suomenhevonen olikin niin iso kärryihin että aisat painoivat koko ajan sen molempia kylkiä. Oli kuitenkin pakko kokeilla.

Koska valjastus oli täysin virheellinen, en laita tähän kyseistä kuvaa ollenkaan säästyäkseni negatiivisilta kommenteilta.
Kieseille ei ole ollut sopivaa käyttäjää siis 1960 jälkeen ennenkuin nyt. Päätin viimein laittaa ne kuntoon (aloitin jo 11 vuotta sitten ja totesin työn toivottomaksi) ja valjastaa joskus Muulin tai jonkun muun kavioeläimen perään.

Kärryistä ei löytynyt ollenkaan valmistajan laattaa tai mitään vuosilukua. Ne on varustettu täyskumisilla renkailla joissa lukee Nokia Osakeyhtyö, mutta ei vuosilukua. Renkaat ovat keskenään erilaiset keskiön osalta.

Olen seurannut mw hevospalveluita Instagramissa jo pitkään ja kun hain #kiesit niin heidän tilillään oli ihan samanlaiset kiesit entisöityinä! Laitoin heille kyselyä että osaavatko sanoa mitään näistä kieseistä ja sainkin hyvän vinkin tutustua kansallisarkiston digiarkistoon.

Tuumasta toimeen ja löysinkin juuri kahden valmistajan kuvallisia luetteloita. Kurikan ajokalutehtaan ja M. Koskisen Tuulokselta. Linkit vievät digiarkistoon. Postauksen mustavalkokuvat ovat kuvakaappauksia katalogeista.

Molemmilla valmistajilla oli juuri tämän tyyppisiä kevyitä ajelurattaita/ajelykärryjä kahdelle hengelle kuvastossaan. Täsmälleen samanlaisia en onnistunut löytämään kun vertasin kaikkia yksityiskohtia kuviin. Kuvastojenkin ajelupelien kuvat saattavat olla vain suuntaa-antavia, eli esimerkiksi etulevyn metallitanko saattaa olla oikeassa elämässä eri näköinen kuin kuvassa.
Renkaan keskiöstä on metallirengas pudonnut, sen saa takaisin kiinni kun rengasta turvottaa vedessä.

Aisan päässä on sekä lenkki että koukku, tärkeä seikka kun metsästin kiesien oikeaa valmistusvuotta.

Lehtijouset ovat ruosteessa mutta joustavat silti.
Kaksi hyvin samanlaista ajelupeliä löytyi kuitenkin kummastakin katalogista. M.Koskisen kuvastoissa 1921, 1938 ja 1942 on kaikissa sama kuva allaolevista ajelurattaista. Muuten ne ovat saman näköiset mutta etuosassa ei ole mitään lampputelineitä. Ne ovat saattaneet olla lisävaruste?

Lisäksi Tori.fi:ssä oli myynnissä tuuloslaiset kiesit 40-luvulta, jotka olivat alkuperäiseltä väriltään ruskeat mutta joiden nahkapehmusteet olivat täsmälleen samat kuin minun kieseissäni, siksi M.Koskisen kiesit tuntuivat "polttavan".
M.Koskisen ajelurattaat vuodelta 1921
Ajokalutehdas Osakeyhtiö Kurikalla oli samanlaista tarjontaa kuin Koskisellakin ja heidän kuvastojaan löytyi digiarkistosta runsaammin. Vuoden 1918 kuvastossa olikin kuvaan sopivat kiesit, niiden etuosan raudat menevät samalla tavalla kuin minunkin kieseissäni.


Ajokalutehdas Osakeyhtiö Kurikan rattaat vuodelta 1918
M.Koskisen valikoimassa tosin oli kieseissä samantyyppisiä aisoja kuin minullakin eli ruuvien päät oli piirrety aisan alapuolelle ja aisan päässä oli lenkin lisäksi koukku. Monssa Koskisen kiesissä oli kuitenkin tukirauta selkänojasta käsinojaan. Kurikalla sellaisia ei ollut, kuten ei kieseissäkäään.

Täsmälleen samanlaisia ei siis löytynyt näiltä kahdelta valmistajalta, mutta ainakin tuuloslaiset kiesit ovat olleet 40-luvulla jo ruskeita eivätkä mustia, musta väri viitannee vuosiin ennen sitä. Ihmettelisin myös miksi talokaupoissa kirkkoherra on jättänyt taloon upouudet ajelupelit eikä ottanut mukaansa? Tai ehkä ne ovat unohtuneet.

Ajelupelejä on tehneet monet muutkin, Kurikan kösityöläisten osuuskassan katalogeja oli digioitu myös, mutta niissä ei ollut mitään sinne päin.

Etelä-Pohjanmaan Ajokaluyhdistys r.y. on myös tehnyt kesäajopelejä montaakin eri mallia, mutta näissä on monta osaa erilaiset kuin meidän kieseissä.
Etelä-Pohjanmaan Ajokaluyhdistyksen ajelurattaat. Kuuminta hottia.
Tämän tyyliset kiesit ovat olleet suosittuja 1800-luvun lopulta 1950-luvulle. Niiden valmistaja ei nyt tällä googlaamisella suoraan löytynyt, mutta hyvin samantyyppisiä kevyitä kahden hengen kiesejä on valmistanut varmasti jokainen yritys. Merkittömyys ei tietenkään vähennä niiden arvoa, mutta olisi ollut mukavaa tietää niiden oikea valmistaja.

Tarkoitukseni on siis tuoda ne kotiin ensi talveksi ja rakkaudella ja hartaudella laitella niitä kuntoon autotallissa. Onneksi kaveripiiriini kuuluu yksi restauroija ja lisäksi mwhevospalvelut lupasivat antaa konsultaatiota kun sen aika on. En todellakaan halua tuhota näitä ruiskumaalaamalla ne Valtti sisämaalilla, vaan etsiä sellaiset maalit, kuin millä kiesit on alunperin maalattu. Tulen tekemään postauksia ja varmaan jonkinlaisen erillisen juttusarjan kärryjen kunnostuksesta kun alan hommiin.

Muulin ajokoulutuksen kanssa en ota stressiä eikä sitä todellakaan tulla valjastamaan ensimmäisenä kertana näiden kaunokaisten perään. Se saa harjoitella joillakin raskailla ja jarrullisilla koppakärryillä ensin. Ja pitkään.

Googlasin tässä samalla myös valjasasiaa ja tulin siihen tulokseen että tällaisia kevyitä kärryjä voi vetää tavallisilla treenisiloilla eli kun olen ensin treenannut ajopuolta joillakin mahdollisimman raskailla ja jarrullisilla koppakärryillä, voin hirttää sen samoilla valjailla kiinni satavuotiaisiin kaunokaisiin ja jos kaikki menee putkeen, teettää sille länget ja hankkia niihin sopivat silavaljaat.

Kukapa ei haluaisi hääkyytinsä kuskaajaksi Mulberoa? Paitsi että näissä 2-paikkaisissa kärryissä ei hääparia kuskata ellei morsian tai sulho ole itse noheva kisakuski.

Mutta ei nyt sentään mennä vielä asioiden edelle. Menee vielä vuosia ennen kuin ajan Muulilla millään välineellä, jos nyt ajan koskaan.

Jotta postaus ei olisi ihan muuliton, tässä muuleja ajotouhuissa. Kuvat on upotettu Instagramista.
Kuva, jonka Sean Blaylock (@seanblaylock) julkaisi
Ylläolevaa New Orleans Carriagesia kannattaa ehdottomasti seurata! Ja jos olet ikinä New Orleansissa lomalla, mene ihmeessä kyytiin. Muulit ja kiesit ovat erittäin komeita!
Kuva, jonka Bishop Mule Days (@bishopmuledays) julkaisi
Kuva, jonka Levi Thompson (@levi1380) julkaisi
Kuva, jonka Bishop Mule Days (@bishopmuledays) julkaisi
Lue lisää

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Satulan testausta (sori, maastakäsin)

Sain yllättävän nopeasti hamstrattua satulaan tarvittavat lisäosat. Haen takavyön vielä kaverilta lainaan niin setti on täydellinen. Muuleilla tunnutaan melkein aina käytettävän takavyötä, vaikka ainakin Suomessa hevosilla sen käyttö on harvinaisempaa. Sen alkuperäinen tarkoitus on tietääkseni pitää satula paikoillaan kun vasikka on sidottu lassolla nuppiin, mutta muuleilla se osaltaan pitää satulaa paikoillaan. Jokaisessa brassisatulassa (Instagrammista bongattu) on takavyö yhtä kireällä kuin etuvyökin eli niissä muulisatuloissa käytetään aina vakiona kahta satulavyötä.

Olen satuloinut muulin tähän mennessä varmaan viisi kertaa ja se on liikkunut satuloiden kanssa juoksuttaen liinassa tai ilman liinaa pyörössä. Tänään satuloin toisen kerran länkkäsatulan selkään, viimeksihän minulla ei ollut vielä mahavyötä tai padia siihen.

Menin hieman pakilla taaksepäin vaiheeseen, joka olisi pitänyt toteuttaa jo aikoja sitten. Heittelin siis padia sen selkään ja palkitsin Muulia kauralla. Että se yhdistäisi padiin positiivisia ajatuksia. Ei se tosin padia pelännyt vaikka heittelin sitä selkään aika korkealtakin.

Jos olisin ottanut tapahtumasta videota, ei kukaan olisi uskonut että se on ensimmäinen kerta. Tai eihän se oikeastaan ollutkaan, koska satula sillä on selässä ollut useampaankin otteeseen. Samoin loimia. En usko että Muuli tekee eroa loimen ja padin välillä.



stuffonmymule.com Muuli ei reagoinut mitenkään kun toinen harja putosi maahan.
Säädin satulassa mäkivyöt kohdilleen, tosin nyt kuvista katsellen "solmukohdan" pitäisi olla taaempana takapuolella. Eli säädän näitä ensi kerralla vielä lisää. Ja koska nämä ovat ihan uutta nahkaa, pitäisi ne myös rasvata. Kun vaan muistaisi käydä ostamassa rasvaa.



Muulilla on karvaton läiskä lautasilla toisella puolella ja se tulee tuottamaan tulevaisuudessa haasteita.  Parhaassa tapauksessa se jää remmien väliin varsinkin kun "solmukohta" siirtyy lautasten päällä taaemmas kuin mitä se tässä kuvassa on. Iho oli juhannuksen aikana myös mennyt hieman rikki tuosta keskeltä, suihkin siihen tarvalaastaria.
Laitoin Muulille vielä suitset ja talutin sitä liinan kanssa kentällä. Juoksutinkin molempiin suuntiin. Kentällä oli alkamassa estetunti ja sinne oli rakennettu esterata ja pari maapuomia. Kun viimeksi Muuli voitti kun yritin saada sitä juoksutettua maapuomien yli niin tänään käynnissä se meni ihan ilman mutinoita kahden puomin yli.

Pystyin myös säätelemään helposti sitä, että käveleekö se suoraa uraa vai kaartaa ympyrälle ympärilleni. Juoksutinkin sitä oikeastaan ovaalin muotoista rataa esteiden välissä ja puomien yli.

Kuva: Heidi Blom

Kuva: Heidi Blom
Juoksutusta tosiaan hankaloittaa käyttämäni systeemi, eli delta kuolaimissa kiinni. Se vetää ulointa kuolainta sisälle ja Muuli tuntuu menevän pää kenossa ja pienessä paineessa koko ajan. Homman pitäisi parahtua huomattavasti kun saan Jonatanin lähettämän serraton Espanjasta! Serrato on siis kapsoni, eli liina tulee turvan päälle. Nyt mennään kuitenkin näillä. Ja kun puhun juoksutuksesta, se tarkoittaa Muulin kohdalla maksimissaa kymmenen kierrosta per suunta, eli mistään hikiurheilusta tässä ei puhuta.

Talutin Muulia myös esteiden yli, osan se pudotteli alas kun ei kävellen pääse kovin korkeista, mutta niissäkin tilanteissa Muuli oli lunki vaikka puomi putosi sen toisen etusen päälle. Madalsin esteitä jotta sen olisi mielekästä kävellä yli.

Tämä ja kaikki muutkin estekuvat: Pasi Rönn








Esteiden jälkeen olikin estetunti jo alkamassa ja Muulin oppitunti loppumassa. Se oli kuitenkin käyttäytynyt niin hienosti ja kuuliaisesti että ylitin itseni ja vein sen maastoon. Tai siis 20 metrin päähän tallista. Tallin takaa lähtee polku, josta pääsee suoraan maastoon. Polku ylittää ojan ja siihen on rakennettu puutavarasta silta. Sillalla askel tietenkin kopisee ja osalle hevosista sen ylittäminen onkin ollut aluksi todella jännittävää ennenkuin ne tottuvat siihen.

Ajattelin että käyn Muulin kanssa sen verran maastossa, että käydään tutustumassa siltaan. Jos se ei mene yli, ei se mitään, käydään katselemassa sitä. Minulla olivat kauratkin jo lopussa vyölaukusta joten otin tupsun heinää maasta mukaani houkuttimeksi enkä antanut Muulin syödä.

Se pysähtyi sillan eteen ja annoin sen nuuskutella, mutta jo parin sekunnin kuluttua se asteli sillalle. Pysäytin sen siihen antamalla tupsun heinää (en halua että se ryntää siitä yli) ja jatkoimme matkaa rauhassa toiselle puolelle. Tässä vaiheessa annoin Muulin syödä luvan kanssa maasta heinää, sillä se ei ole ollut koskaan näin kaukana tallista ja pää alhaalla syöminen rauhoittaa ja samalla palkitsee eläintä.

Muulia se tosin rauhoittaa niin paljon että kun käännyimme ja tulimme taas sillan yli ilman ongelmia, jäi se jumittamaan polulle. Polun heinä on nimittäin niin korkeaa ettei tarvitse edes laskea päätä alas.

En hermostunut, minulla on koko elämä aikaa. Odotin että se jatkaa matkaa ja pidin vain huolen siitä ettei se saa syötyä. Pian se kyllästyikin ja lähti lampsimaan eteenpäin. Kentällä palkitsin sen taas ruohotupsulla.

Otin vielä lisää kuvia Muulista, että onko satula liikkunut ja kuinka paljon ja miltä se nyt näytti. Se tarkkaili samaan aikaan juuri alkanutta estetuntia suurella mielenkiinnolla.

Vaihdoin D-renkaiset kuparirollerit takaisin paksuihin nivelkuolaimiin ja näiden kanssa Muuli oli suunsa kanssa paljon rauhallisempi. En toki ottanut ohjasotteita, mutta vaikka painetta oli melkoisesti osan aikaa juoksutuksessa, pysyi Muulin kieli suussa ja suu kiinni. Sitä ei tosin usko allaolevista pääkuvista jossa se tuntui tylsistyvän puomilla tai sitten se kielellä noukki kauraa ikenien välistä.

Muuli oli satulan alta hieman kostea mutta karvat eivät olleet takussa, vaan itseasiassa oikein suorassa kuten kuuluukin. Toki satula oli Muulin päällä vain noin puoli tuntia ja ilman painoa, mutta ei se tämän perusteella ole hiertänyt sitä.






Tarhan siivouksen ja estetunnin ajaksi Muuli pääsi laitumelle. Kuvaamisen lomassa menin sen luokse että olisin koskettanut sitä kyljestä. Muuli oli eri mieltä ja lähti meneen. Annoin sille vielä lisää vauhtia ja se laukkasi toiseen päähän.




Jahtasin siinä Muulia jonkin aikaa ja yritin ottaa lisää liikekuvia, mutta ei näitä takaviistosta oikein saa.. Mieleeni hiipi myös ajatus, että mitä jos se ei annakaan kiinni kun jahtaan sitä? Se pääsi yhdestä kulmastakin livahtamaan saippuapalan lailla karkuun.

Haluaisin ottaa siitä liikekuvia laitumella, mutta se vaatii assistentin juoksemaan Muulin perässä eikä näillä helteillä ole tallilla kovinkaan innokkaita avustajia, mutta ehkä se jossain vaiheessa onnistuu.

Nyt mietit että miksi haluan pilata vaivalla saavutetun luottamuksen? Onhan irtojuoksutus sentään yksi kamalimmista asioista jota hevoselle voi tehdä? Siinä kun ihminen on saalistaja ja hevoseläin saaliseläin. Minä taas sanon että kun minä haluan että Muuli liikkuu, niin sehän liikkuu. Ja omalla elekielellä voi kertoa paljon siitä että olenko saalistamassa sisäfilettä vai haluanko vain paijata Muulia.

Muulia ei oikeastaan tarvinnut laittaa juoksemaan kuin pari kertaa, sitten se jo kääntyi ja tuli luokse. Että ei viitsitä hei, täällä on kuumakin.


Lue lisää