maanantai 11. heinäkuuta 2016

Ratsuttaja, muulille?

Joskus kuukausi sitten koin helpottavan heräämisen miettiessäni Muulin ratsastusjuttuja. Tajusin että kyllähän mä rahalla selviän siitäkin, että laitetaan joku ammattilainen sinne selkään ja mä saan valmiin muulin.

Tai että kuskaan sen Lopelle stunttimiehen luokse kuukaudeksi, että pääsen sitten harrastamaan itse. Siellä olisi ollut paikkakin vapaana.

Tässä parin viime viikon aikana on mukanani ollut kaksi eri kaveria. Toinen oli Muulille jo ennestään tuttu, eli nämä olivat nähneet toisensa useasti. Molempia pyysin laittamaan padin Muulin selkään kun mulla oli 10 kiloa lännensatulaa käsissäni enkä saanut satulaa laskettua mihinkään. En ajatellut tilannetta mitenkään että "nyt koulutetaan Muulia siihen, että vieras satuloi sen". Kuvittelin molemmilla kerroilla että muuli on ihan kuin mikä tahansa hevonen, että kyllä sille voi kuka vaan laittaa huovan selkään.

Ja vitut.

Molemmilla kerroilla Muuli sai paskahalvauksen kun joku vieras laittoi sille padin selkään.
Katsoppa vaikka sieltä Internetistä että mihin kohtaan satula pitää laittaa. Amatööri. T. Muuli
Tässä vaiheessa tulin sekä järkiini että pihiksi.

Olenko valmis maksamaan ratsuttajalle 50 euroa kerralta siitä, että ensimmäiset 5-15 kertaa hän vain rapsuttelee muulia, jotta pääsee edes sen kyljen kohdalle?

Homma ei nimittäin mene niin että minä laitan Muulin valmiiksi ja Arvoisa Ratsuttaja nousee pukilta selkään. Muulihan ei päästä vieraita mielellään edes sivulleen, miten se päästäisi ketään vierasta selkään jos se ei päästä sinne minuakaan? En tosin ole enää yrittänytkään parin virhearvioinnin jälkeen, mutta olen tehnyt harjoituksia, jotka edesauttavat selkäännousua. Olen siis roikkunut satulassa, mallaillut jalkaa jalustimeen ja seissut Muulin vierellä jakkaralla.

Näitäkin harjoituksia useammin olen satuloinut muulia. Ja silti se, että joku vieras laittaa sille padin, on aika pelottava juttu sen mielestä.

Katsoisin enemmän kuin mielelläni kuinka joku superammattilainen tekee ensiratsutukset 5 kerrassa ja mä voin itse turvallisin mielin jatkaa siitä, mutta tällä hetkellä mä olen melko varma että ne ensimmäiset viisi kertaa menee siihen että ratsuttaja yrittää päästä roikkumaan edes jalustimessa ilman että Muuli sinkoaa kuuhun. Olisinko valmis maksamaan 250 euroa siitä, että joku pystyy roikkumaan Muulin jalustimessa? Hell no!

Ei edes vaikka siinä olisi hyvin todennäköinen mahdollisuus saada kotivideomatskua blogiin.

Tekisikö joku näitä hommia tulostakuulla tai urakkapalkalla ja onko mahdollisuutta reklamoida?

Entä onko edes järkeä sekoittaa Muulin elämää lisäämällä siihen yhtä uutta ihmistä varsinkin kun Muulit ovat yhden ihmisen eläimiä?

Pohdinnoissani olen päässyt siihen saakka että en voi lahjoa ketään stunttia nousemaan sinne selkään, vaan homma on hoidettava itse. Mutta mitä tarvitsen, on joku, jolla on ihan supermahtava muulinlukutaito ja rautaista ammattitaitoa näistä ratsutusjutuista. Ja rautainen haba. Hän nimittäin saa toimia sekä kauran syöttäjänä että narussa roikkujana.

Tärkein tehtävä tällä vieraalla muulikuiskaajalla on kuitenkin neuvoa mua joka sekunti ja sanoa milloin tehdään lisää ja milloin on tauon paikka. Ja ylipäätään se, että millä temmolla nuorten kanssa edes tehdään näitä hommia. Tai mitä nuorelta voi odottaa kullakin kerralla.

Toisaalta mulla on monistakin asioista mielessäni jo omat suunnitelmat ja periaatteet miten homma hoidetaan. Ammatti-ihmisen pitäisi olla asioista samaa mieltä. Mä en ole pelkkä kukkahattu naminsyöttäjä enkä pelkkä narunpyörittäjä vaan paine ja herkut ovat jonkinlaisessa epäbalanssissa kaiken aikaa. Harva ammattilainen toimii näin. Taidan siis pärjäillä ihan keskenäni jatkossa(kin).

Muistutan taas mahdollisille uusille lukijoille että mä ihan tarkoituksella ostin tämän muulin, jonka selässä oli jo käyty ja jolle mä vaan Suomessa heitän satulan selkään ja lähden maastoilemaan.

Tai siis niin mä kuvittelin ostaneeni.

Mulla ei siis ole harmainta hajua nuorten kanssa työskentelemisestä oikeassa elämässä. Toki olen asiaan perehtynyt noin niinku teorian tasolla, mutta sillä harvoin on mitään tekemistä oikean elämän kanssa.
Son moro! t. Muuli
Tässä on tullut varteenotettavia vinkkejä kaikilta suunnilta. Minut hyväksyttiin sisään yhdysvaltalaiseen aktiiviseen muuliryhmään ja ryhmää lukiessa olen saanutkin hyviä uusia ideoita. En ehkä niin hyviä kuin että "ostanpa muulin itselleni Espanjasta", mutta sinne päin.

Moni sanoo ajavansa muuleilla ennen ratsukoulutusta. Osa on noussut jo parivuotiaan selkään. Joillakin supertrainereilla on myynnissä nelivuotias allroundmuuli joka osaa kaiken. Kirjoissa sanotaan että Muulit kasvaa sinne 6-7v saakka ja vasta silloin pitäisi ratsastaa. Käytännössä tuon ikäinen on jo nähnyt Grand Canyonin monta kertaa. Nuorelle muulille on helpompaa esittää uudet asiat kuin vanhalle. Niin ja että on ihan ok sitoa muuli mönkkäriin ja käydä ajelulla.

Ei muulilla pitäisi ratsastaa edes tuntia kerrallaan ennenkuin se on reilusti vanhempi kuin 3v, mutta kyllä asiaa helpottaa myöhemmin jos siellä selässä on hyvässä yhteisymmärryksessä käyty muulin ollessa kolmivuotias.

Ajohommat kiinnostaisi minuakin, olen ajanut kuitenkin sen verran että osaan laittaa pitkän ja lyhyen rintaremmin niinkuin ne kuuluukin ja ymmärrän nykyään miksi vetokarttu on ihan hyvä olla myös koppakärryissä. En siis ole ihan niin noobie kuin miltä näytän.
Toistaiseksi ajohommat hoidellaan ihan hevosvoimilla.
En vain tiedä kumpi on pahempaa Muulille, se että sen perässä on kiinni jotain sinne kuulumatonta vai että sen selässä sen pään yläpuolella keikkuu ihminen!

Tällä hetkellä kumpikin asia tuntuu olevan sille iso ongelma, joten jatkankin molempien asioiden harjoittelua. Keikun siis entiseen malliin jakkaralla sen vieressä nojaillen satulaan ja treenaan takaa-ajoa käynnissä, jolloin se ehkä tajuaa miten käännytään, pysähdytään ja jopa peruutetaan.

Ehkä ne punaiset säikeet kohtaavat toisensa jossain vaiheessa ja muuttuvat punaiseksi langaksi.

Ps. Tajusit ihan oikein miksei tämä postaus käsittele treenejä Muulin kanssa. Viikonloppuna satoi aina kun olin aikatauluttanut itselleni tallikäynnin. Niin ja lauantaina saatoin kärsiä lievästä hermoston yliärtymyksestä ja nestehukasta. Nämä yhdessä rajoittivat harrastusmahdollisuuksiani.

16 kommenttia

  1. Mun neuvo on että ehdottomasti vie Lopelle jos mahdollisuus on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ollaan niin montaa mieltä, että koska en osaa päättää, en tee mitään. No onneksi se on aina välillä Suomessa, niin jos tilanne vaatii niin kyllähän sinne pääsee.

      Poista
  2. Oletko ihan varma, ettet kiirehdi liikaa? Näin ainakin olen päätellyt ruudun toiselta puolelta (tuoreena merkkinä ohjasajo - ei ilman taluttajaa kunnes kaikki avut ovat täysin hallussa). Mutta joka tapauksessa, tsemppiä tulevaisuuteen "pienen" projektisi kanssa, onhan tuo aivan valloittava jättikorva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän mä edes kertonut milloin olen ajatellut kiivetä selkään tai kiinnittää kärryt perään, vaan että teen harjoitteita sitä kohti ja sitten kun tuntuu siltä että homma toimii, niin vaikeutan tehtävää.
      Ohjasajo sujuu ihan ok ja paremmin joka kerralla vaikka taluttaja onkin vain alussa. Mulla ei nimittäin ole mahdollista orjuuttaa joka kerralla kaikkia, joten toivon että siinä pääsenkin nopeasti toimimaan yksin. Varmasti se onkin kiirehtimistä, mutta kovin kummoisia vaatimuksia Muulilla ei siinä vielä ole.

      Poista
  3. No voiha Muuli! No, ehkä sä pääsetkin leikkimään vielä stunttia, kun sitä niin kovasti taidat toivoa ;) Vai kuvittelenko nyt vaan?

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, nyt kun tajusin että sinne pitää itse mennä niin siinä voi mennä tovi jos toinenkin. Ajattelin vielä keväällä että kyllä mä kesällä jo maastoilen, mutta en todellakaan ollut maastoilemassa. Ehkä ensi kesänä voi odottaa jotain sellaista.

      Poista
  4. Sä osaat kirjottaa ihan tosi hyvin ja hauskasti!

    VastaaPoista
  5. ''lievästä hermoston yliärtymyksestä ja nestehukasta'' :'D jep jep..

    VastaaPoista
  6. Hevoskokemus, eli ei verrattavissa, mutta mun ponilla kesti 8 kuukautta, että se uskalsi luottaa meihin. 8 kuukautta on aika pitkä aika, siksi äänestäisin ei ulkopuolisille stressitekijöille. Mun mielestä sä oot hyvin pohjustamassa muulia tulevaan, ja Luulen että vähiten järkyttävää sille on jos jonain kauniina päivänä sinä keikut siellä selässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on lisäksi sekin hyvä juttu että menee pitkään ennenku minulle itselleni tulee edes ajatus selkään kiipeämisestä, niin tässä pohjustetaan vielä pitkään. Kai se on yhtä heiveröinen ja nuori vielä nelivuotiaanakin. Onneksi tästä ei tarvitsekaan saada mitään jokatytön ratsua, riittää että toimii arjessa tallinomistajan kanssa ja mun kanssa sit enemmän.

      Poista
  7. Minä en lopelle veisi. Jos nyt mahdollisesti puhutaan samasta stuntti miehestä. Sielä kun nuoret laitetaan satulaan "ihan tosta vaan" ja samantein lähetäänkin laukkaamaan selästä käsin ympäri kenttää. Ihan liian nopeeta touhua.. mut kukin tyylillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tuolla aikaisemminkin vastasin, että siitä ollaan montaa mieltä. Tyylejä on monia ja jokaisen hevosen omistaja valitsee sen tyylin, jolla lähtee hevostaan rakentamaan. Koska Muuli on niin herkkis, en sitä sinne vie, mutta edellisen hevoseni olisin vienyt ilomielin jos hän olisi jo silloin toiminut Suomessa.

      Poista
  8. Mielestäni ei ole mitään kiirettä Muulin ratsukoulutuksella tai ajokoulutuksella, hengitä syvään asioilla on tapana järjestyä. Muulille parempaa ratsuttajaa ei varmaan olekkaan kuin sinä, Muulin oma ihminen johon se luottaa. Nuorten hevosten koulutuksessa saa aina apua, sinä saat apua jolloin voit opettaa Muulia tietojesi ja taitojesi mukaan. Hiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti oli vahingossa kilahtanut roskapostiksi joten tajusin vasta nyt julkaista sen. Tulinkin samaan lopputulokseen ja nyt olenkin jo kerran istunut selässä ilman satulaa eikä traumoja jäänyt kummallekaan osapuolelle. Menee vielä aika kauan ennenkuin sinne voi paiskata jonkun vieraan, eli talutuskeikoilla ei ihan lähitulevaisuudessa olla tekemässä tiliä. Ei ehkä koskaan.

      Poista