perjantai 30. syyskuuta 2016

Muulimenot syyskuussa

Menot
Syyskuun tallivuokra 380e
Blue Chip Lami-Light 58e (BC Native oli loppu joten otin melkein vastaavan tuotteen)
Selkäännousujakkara ja säilytyslaatikoita tallille Ikeasta 20 e
Yhteensä: 458e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -458e

Ensi kuussa onkin tiedossa hampaiden raspausta (á 100 e/eläin) ja brasilialaisten muulivarusteiden maksamista.. Mutta voiko riimuja olla liikaa? Milloin tällä eläimellä pystyy tienaamaan?

Pressu - naapuritallin, suitset - ilmaiset kaverilta - liina 5e kirpparilta, kuolaimet - ikuisuuslainassa kaverilta, kuolaintutit - Acavallot sponssina Hevarilta. Oma kypärä - 80e Puuilosta, huppari - ilmainen (töistä), Pikeurin housut - kaverilta 50e käytettyinä, jodhpurit - 10 vuotta vanhat Börjesiltä, sukat - Pikeurit alekorista 9,90, vyölaukku - Tarjoustalosta 15 e, hanskat - Roeckl Light Grip 29e

Lue lisää

Tallipäiväkirja 16 vuoden takaa

Varastoa siivotessani tuli vastaan yhdeksännen luokan lopputyö, jonka tein tietenkin hevosista. Ensimmäinen osa kertoi hevosroduista, varusteista jne ja se oli mallia copypastella peruskoulusta. Toinen osa olikin sitten vuoden 2000-2001 tallipäiväkirja, jonka kirjoitin työtä varten puhtaaksi ja liitin mukaan valokuvia. Tämä on aika eeppistä tavaraa.

Postaus on kuvitettu originaaleilla puhelinkuvilla suoraan lopputyöstä.

Taustaksi kerrottakkoon että kun olin aloittanut kahdeksannen luokan, olin 14-vuotias ja meille tuli talvihoitoon Heinolan 4H-yhdistyksen poni ja aasi. Aasista olenkin kirjoittanut tarkemmin tässä postauksessa. Olen kotoisin maatilalta ja pari vuotta aikaisemmin meille tuli täysihoitoon kaksi lämminveristä hevosta, jotka olivat tosin ratsukäytössä. Ennen näiden tuloa ei perheellämme ollut minkäänlaista hevostaustaa ja minulla oli ratsastuskertoja takana ehkä viisi.
Lopputyössä oli mukana myös tämä vanha kuva jossa olen lv-tamman Pretty Dreamin selässä. "Priti" oli sukunsa puolesta suurilta osin orlovia ja oli oikein mainio ratsu.
Noiden hevosten omistajia varten rakennettiin myös pieni ratsastuskenttä. Kaksi karsinaa oli läpikuljettavaa mallia koska tila oli pitkä ja kapea. Myöhemmin rakennettiin kolmas pienempi karsina vieroitetulle varsalle, jossa minä säilytin ruokia ja heiniä. Sepolla ja Velmulla oli käytössään molemmat karsinat, eli karsinoiden väliovi oli aina auki, ellei ollut jotain erityistä syytä miksi toinen olisi pitänyt teljetä pariksi tunniksi omaan karsinaan.

Nyt pääsette lukemaan autenttista 14-vuotiaan Kaisan tallipäiväkirjaa. Kiroilin näköjään jo silloin vaikka blogi olikin täysin manuaalinen ja yksityinen.

ke 20.9.2000
Seppo ja Velmu tuli aamulla. Ne meni talliin.

Kun tulin puol 4 kotiin koulusta, laitettiin pikkuhepat tarhaansa vanhalle, ja huonolle, kentälle. Siihen aidattiin eilen yksikerroksinen sähkölanka kenttää kiertämään. Kentän laidoilla kasvaa vielä pitkää ruohoa. Eläimet oli ihan innoissaan, juoksenteli siellä innoissaan. Sitte siihen saatiin sähkö ja lähin käymään naapurin ratsastustallilla. Olin siel jonkuu puol tuntii ja ku tultii takas, oli Seppo potkassu Velmua rinnuksille ja siit ävuos verta. Huuhtelin veret pois, eik äs iinä näkyny koko reikää. Maria tuli meille ja taluteltiin heppoja ja laitettii niille suitset. Velmun suitsista puuttuu ohjat ni laitettiin riimunnarut, joista kuitenkin toisen lukko on ihan paska.

No lähettii tallille kävelylle. Isot hevoset pelkät poneja. Velmu ei ollenkaa tykkää olla paikallaan ,sen kanssa pitää tehä pientä ympyrää koko ajan. Heli kokeili Seppoa, vaihtelevalla menestyksellä. Mä ratsastin vähän Velmusta, ja ne puheet laiskuudesta on ihan perättömiä. Laitettii ne sisälle ja avattii kans toisen karsinan ovi, et niil on käytös kax karsinaa, kun ne tappelee koo ajan ku ne on samassa.

Kaisa
Siinä on se minun kentälle raahaamani heinälaatikko.
to 21.9.
Aamul vein yksin ponei ulos. Vei neka Sepon, mut ku en laittanu heti sähköä, se karkas sieltä heti. Velmu meni kiltisti tarhaan. Sai nsinne sit molemmat, Seppo juoks kentälle langan ali. Vein vettä.

Iltapäiväl kuulin et pikkuporulaiset oli karannu naapuritallille. Laitettii toinen oranssi lanka kentälle koristeeks ja hepat ulos. Maria ja Mervi tuli koulusta. Ratsastettii noilla satulalla ja ilman, kun satuloita on vaan yx. Ku taluti nVelmuu sisälle, se meinas koko ajan vängätä tallille päin. Roikuin se nkaulassa ettei olis menny. Oikee pikku pirulainen. Taitaa olla pyörötarhakoulutuksen paikka..

la 30.9. ELI TASAN 16 VUOTTA SITTEN
Finn-valjaasta ostin talikon, kax heinäverkkoo, uudet tutit Sepolle, riimunnaruja ja loimiklipsin. Tämmöst pientä.
Ku oltii yhen maissa kotona laitettii Sepolle kärryt ja lähettii Lusin koululle, ku siel oli joku tapahtuma. Siel vietii lapsii kärryissä ja joku satanen tuli rahaa.
Sit Mervi ja Katri suotsi ja satuloi Velmun ja ratsasti pellolla.

Maria ja Mervi olivat koulukavereita ja heppatyttöjä myöskin.

Mä hoidin kaikki aamutallit, iltatallit ja tallin siivouksen pääsääntöisesti. Paitsi marraskuussa kun olin viikon vesirokossa, olen kirjannut että "mude hoiti" joka päivän kohdalle.

Ekat viikot poikien kanssa oli vähän sähläystä kun saimme tiedon noiden saapumisesta vasta edellispäivänä niin emme ehtineet äitini kanssa aidata kuin kentän. Parin viikon päästä aitasimme myös paljon isomman laidunosan, johon on vapaa kulku. Samalla vedettiin myös alalanka ja sähköt niin että se kulkee myös alalangassa. Nuo siis karkasivat kerran naapuritallille ja siitä syystä niitä ei ilman valvontaa päästetty ulos. Kuukauden päästä oli aitahommat saatu kuntoon ja vein "pojat" aamulla ulos ja koulun jälkeen tein tallihommat, kävin ajamassa Sepolla ja otin ne sisään.

ti 31.10.
Aamul oli maassa loskaa, eläimet tietenki ulos. Iltapäiväl siivosin karsinat ja otin viielt sisään ku oli niin pimeetä. Veltsu ei olis halunnu tulla sisään, ni sidoin se novenpieleen ja jätin siihen miettimää haluaako tulla tallii vaiko viettää siinä yön.
Kenttä on hirveen märkä, upottaa hirveesti.

Ylläolevaa päivää näin 16 vuotta myöhemmin lukiessani olen oikein tyytyväinen kekseliäisyyteeni. Olin siis parin vuoden heppakokemuksella tajunnut jättää aasin kiinni ovelle ratkaisemaan pattitilanne itse.

ke 8.11.
Lomaa. Veltsul nuha. Kaurojen kanssa haettii eläimet sisää.
Katri teki jotain puuromöhnää pojille. Mursin valkosipulia molempii ämpäreihin.

to 9.11.
Loma. Sama rutiini ku ennenki.
Katri teki porkkana-siirappi-valkosipuli-jauho-puuroa. Puol sipuli kummallekin. Veltsu söi mut Seppo nirsoili. Jätettii möhnät kupissa karsinaa.

pe 10.11.
Samaa ku ennenki.
Tulin 4H-kerhosta myöhään. Kiireel tein tallihommat. Kerkesin siivota karsinatki. Elukat tuli heti ku kilistin kaurakuppia.
Ne (tai Veltsu) oli syöny porkkanamöhnän kokonaan, ei enää pitäis nuha vaivata.

la 11.11.
Ennen kymmentä ulos.
Hain purua ja heiniä. En enää hae purua ku lauantaisin, ku ei sitä kulu niin paljoo.
Hepu ratsasti ehkä 2 kilsaa.
Otin illal sisää ja harjasin Veltsun.

Hepu on siis meidän pikkuveljemme, joka oli tuohon aikaan 7-vuotias.

ke 15.11.
Aamulla ulos. Kenttä oli ihan kuivunu eillisen sateen jäljiltä. Ei satanu.
Iltapäiväl siivosin ja kastelin heinäverkot karjakeittiöllä.
Alotin eltsulla ajoharjoituksia. Laitoin sille valjaat ja ajoin takaa. Tarkoitus oli mennä kentälle, mut eihän toi luupää sinne olis menny ja pihal ei olis pystyny. Ajoin sit navetassa. Ihan hyvin meni. Seuraaval kerral pitää saaha joku taluttamaa, ku ohjat on ku kuminauhaa ja toi kiilaa tallille päin.

Me siis kastelimme heinät ihan siitä syystä, että niidenkin hevosten heinät kasteltiin ja liotettiin, jotka olivat meillä täysihoidossa aikaisemmin. En usko että heinän sokereista tai mistään tuolloin puhuttiin. Toisella hevosista saattoi olla puhkurityyppistä oiretta, joten se oli ensisijainen syy kasteluun. En usko että liottamisesta oli mitään haittaakaan.
Pikkuveli Velmun selässä. Minä pitelen riimunnarua. Tuulipuku on melkoisen retro.
la 18.11.
Aamulla kymmeneltä ulos. Annoin Sepolle yliannostuksen kauraa että jaksaa huomena Heinolassa joulun avauksessa. Siivosin ja hain vintistä 12 paalia heinää heinäkarsinaan odottamaa käyttöä.
Kolmen maissa alko sataa jotain rännänpaskaa, ni läksin hakee eläimii sisälle. Veltsu nilkutti vähän toista etujalkaa. siivosin molempien kaviot, ne HAISEE. Lääpin joka puolelle kaviotervaa.

Kuten huomaatte, meillä oli tarhaus ihan noin niinku säätilan mukaan, kokopäivätarhaus ei viikonloppuisin toteutunut kun ne menivät viikonloppuaamuisin paljon myöhemmin ulos kuin arkena. Arkena laitoin ne ulos vähän ennen seitsemää. 7.20 piti olla bussipysäkillä odottamassa bussia Heinolaan. Koulu alkoi aina kahdeksalta. Aina.

su 19.11.
Aamul yheksältä kentälle. Tein tallihommat ja pesin suitset. Ohjat on vähän homeessa, ni evakuoin kaikki nahkavarusteet karjakeittiölle.
Puol 11 Marju tuli Seppoa jakemaan. Siin ooteltii hevosautoa pihalla, jonka oli määrä tulla heti, mutta eipä tullutkaan. Puol 12 Marju läks pois ja laitoin Sepon Veltsun kanssa kentälle.
Mude raivas metästä pusikkoa pois.
Lumi muuttu jääksi. Illalla neljältä sisään. Eläinten on nyt parempi mennä mäelle ku pusikkoa ei oo enää niin paljoo. Sais tulla pakkasta ni kenttä ei olis semmosta velliä.
Seppo söi yhen kulkusen, ni sille pitää antaa ruokaöljyä. Juomen meen ostaa sit äja Veltsulla on se kaviokuume. Marju sano ettei se anna kenenkää koskee kavioihinsa, mut ei se enää mulle riehu ku putsaan niitä.

Tähän väliin pitää kertoa että Velmu nosti todella huonosti kaviot tullessaan. Se hyppi pystyyn ja potki, mutta joka ikinen ilta taistelin hikipäissäni sen kanssa että sain kaviot putsattua. Marju oli silloinen Heinolan 4H-yhdistyksen toiminnasta vastaava henkilö.

to 23.11.
Aamul ulos.
Vein sinne uuden veden ku tahtoo vanha jäätyä.
Iltapäiväl siivosin ja otin heti sisää. Veltsul on liian pitkät kaviot, ei ontunu.
Raahasin ulos puulaatikon heiniä varten. Kansi pitää vielä kehitellä siihen.
Hain vintist 2 paalia huomista varten.
Heli kävi kattomassa Veltsun kavioita. Veltsu aristi hirveesti oikeen etujalan kantaa. Helin mielest siin on mätäpaise. Eläinlääkärin paikka.

Tässä välissä oli meikäläisen 15v synttärit.


ti 5.12.
Aamulla ennen kymmentä pihalle.
Siivosin. Hain heiniä. Vein pihalle heiniä. Tallissa +8 lämmintä.
Eläinlääkäri tulee tällä viikolla Veltsuu kattomaa, jos kerkee.

Eläinlääkärin tulossa kesti näköjään pidempään kuin kuviteltiin, koska siitä on maininta vasta tammikuussa.

to 4.1.
Eläinlääkäri kävi. Se katto Veltsu nkavioita. Veltsu hyppi karkuun. Kun sulattelin lumia Veltsun kavioista, se ei liikkunu mihinkään. Se pitää vuolla ja rauhottaa siihen. Eläinlääkäri katto kans hampaita. Veltsul ei pahempaa. Sepon kaviot pitää kans vuolla. Ja sitte aletti raspaamaa Sepon kavioita. Hampaitten raspaus onnistu mut suunavaaja oli vähän liian iso sen suulle. Se hyppäs kaks kertaa pystyyn ja veri lens sen suusta ku raspi osu sitä ikeniin. Vasen puoli jäi raspaamatta.

la 13.1.
Aamul ulos.
Siivosin ja hain 3 kärryllist puruu ja hain vintist heinää.
Illalla sisää ottaessa Veltsu riehu ja säikky jotain kentällä. Sit se ravaili ja sohlas matkalla tallii. Läks juoksemaa tietä pitkin (kohti naapuritallia). Roikuin narussa ja kiersin postilaatikon eri puolelta ku Veltsu, ni sain sen siihen kiinni. Mude tuli taluttamaa sen tallii.

su 14.1.
Ulkona paistaa arska!
Lunta haihtuu ni on sumua. Lämmitin vettä ja hain vintist heinii.
Tallissa oli plussaa kokonaiset 2 astetta! Ja tallin eteisessäkää ei ollu vesitippa jäätyny.
Iltapäiväl otin jo kolmelt sisää. Lähin Sepon kanssa kävelylle. Bongasin tyhjän pyörökentän, joka oli tyhjä, ni menin sinne kouluttaa sitä. aluks se haisteli hevosten paskat ja pyöri niissä. Tallinomistaja tuli haukkumaa Seppoa juntiks, mut hyvin se juoksi. Lopux alko kävellä mun perässä niinku pitääki. Kotii se tuli ilman narua mun perässä.

Olin tässä vaiheessa ollut kuunteluoppilaana Leena Kurikan viikonloppukurssilla ja imenyt tarkkaan kaikki opit jotka liittyi join uppiin. Jos Sepossa myöhemminkin tuli sellaisia piirteitä, että se ei halunnutkaan antaa kiinni, kävin sen kanssa pyöröaidassa ja se oli enkeli taas pitkään sen jälkeen.

ke 17.1.
Aamul ulos. Oli jotain seittemän pakkasta. Nyt tallissa +1,5 astetta.
Iltapäiväl siivosin ja lähin taas Sepon kanssa kävelylle. Olin siel alle tunnin ja otin potkukelkan mukaa. Seppo käveli aika hyvin vierellä, mut tahtoi välillä kompastella jalaksii, ni hylkäsin kelkan penkkaan. Käveltii sit kaiketi pari kilsaa ja otettii kelkka paluumatkalla takasin messiin. Nyt Seppo ravas kauniisti häntä koholla kelkan vierellä, hyvä että perässä pysyin.
Tästä mustasta ovesta kuljettiin talliin. Kenttä ja laidun sijaitsivat navetan takana.
pe 2.2.
Aamul jätin sisää ku ulkona oli -25 astetta pakkasta ja tuuli oli kova. Annoin heinät ja vedet ja kaurat.
Yheltätoista tuli nnaapurista TETistä kotii ja vein kuumaa vettä tallii. Kengittäjä tuli vaimoineen ensin. Siinä sit ootettii eläinlääkäriä.
Ekaks se rauhotti Sepon. Pisti piikin kaulaan. Seppo alko heti nuokkua ja Kaitsu pääs kiinni sen kavioihin.
Eläinlääkäri nukutti Veltsun kans. Se horjakteli mut käveli hitaasti mutta varmasti kohti navetan isoa heinäkasaa. Sepolta saatii raspattua myös hampaat. Sit eläinlääkäri läks ja Kaitsu alko vuolla Velmun kavioita. Se rapsi niist aika paljon ja viilas möykyt pois kavion päältä. Ruokaa ei saanu heti antaa.
Neljält tulin takas kerhosta ja siivoilin karsinaa. Pojat jaloitteli navetassa samaa aikaa.

Tässä vaiheessa meillä ei siis ollut enää lihakarjaa vaan navetan puoli oli tyhjä. Jos oli oikein kylmiä päiviä kuten tämä, jätin pojat sisälle ja annoin niiden tutkia navettaa.
Ota nyt tässä kuvia.
Toukokuun puolivälissä "pojat" haettiin taas kesäksi kotieläinpihalle, josta ne palasivat meille talvihoitoon vielä kolme kertaa.
Otokset suoraan työstä, aasit olivat hyvin edustettuina.
... ja muulitkin on mainittu.
Meillä oli peruskouolun päättyessä vähän hienompi todistustenjakotilaisuus. Meitä oli seitsemän rinnakkaisluokkaa ja luokkakoko oli tuohon aikaa 20-22 oppilasta. Lopputyöt esiteltiin parina viimeisenä koulupäivänä luokalliselle muita ysejä ja aikaa oli kullakin käytettävänä noin kymmenen minuuttia. Kerroin siinä sitten koko päivän ensimmäisenä luokalliselle osittain vieraita ihmisiä että mitä olen tehnyt.

Minua ei tietääkseni kiusattu nimenomaan siksi että olin heppatyttöjä, joten työstä puhuminen ei ollut ongelma. Ja ovathan heppatytöt hyviä johtajia ja määrätietoisuutta ja käskyttämistä olin juuri opetellut vuoden ajan shettiksen ja aasin kanssa. Puhuin kai hyvin ja selvästi, koska todistustenjakotilaisuudessa juuri minun työni valittiin parhaaksi lopputyöksi ja sain 200 markkaa rahaa. En muista enää että mitä caccaa kaikki muut tekivät, koska jos joku oli kakkaa niin se oli tämä minun työni.

Että Terkkuja vaan Heinolan Lyseonmäen koulusta keväällä 2001 vapautuneille!
Lue lisää

torstai 29. syyskuuta 2016

Sadepäivän sisähommia

Mulla on sellainen periaate että en mene sateessa tallille. Sen jälkeen kun luovuin omasta hevosenpuolikkaastani, katselin sohvalta peiton alle sateista pimeää iltaa ja mietin että ah, ihanaa, ei enää ikinä tarvitse mennä tuossa kelissä tallille!

Paitsi että tänään keli yllätti Kaisan. Päivällä ilma oli ihan ok, toki pilvinen, mutta ok. Ajelin siinä töiden jälkeen tallille kaikessa rauhassa hyvää alinopeutta bensaa säästääkseni ja bum, taivas repeää. Olin jo niin lähellä tallia etten kääntynyt takaisin. Sade vain yltyi ja oli just sellaista ärsyttävää kaikki paikat kastelevaa runsasta "sumusadetta".

No eihän siinä, mulla oli sisäpuhteet mukana kun kävin Ikeasta hakemassa eri kokoisia säilytyslaatikoita tallikaappiin ja Bekväm-jakkaran selkäännousuharjoituksia varten. Tallilla oli nimittäin vakava Bekvämin mentävä puute, joka on nyt korjattu.

Revin kaapista kaiken pihalle ja aloin mallailla asioita laatikoihin. Ensinnäkin kannet olivat mallia asettele päälle, eli niissä ei ole mitään kiinnitystä. Not good. Toisaalta tavarat ei ainakaan homehdu laatikkoon kun kansi ei ole tiivis. Raspit eivät mahtuneet mihinkään laatikkoon mitenkään päin niin, että kannen olisi saanut kiinni, joten kengitysvälineet ovat edelleenkin ihan vain hyllyllä.

Tilaa tuli rutkasti enemmän aikaisempaan verrattuna! Kyllä nyt on!

Kuten postauksesta huomaat, jouduin todellakin repimään tikusta asiaa tällä kertaa. Mutta harvemminhan ei-ratsastuspostaukset ovat lukijoitani edes kiinnostaneet vaikka kaikki pohjatyö siihen ratsastukseen ja koko elämiseen Muulin kanssa tehdään nimenomaan maastakäsin. Se on tosi tärkeä osa mulemanshippiä ja hyvän suhteen luomista

Ennen

Tarkkasilmäiset huomaa kuvassa paketin kipsiliinoja. Olen suunnitellut muulin selästä otettavaa muottia, mutta en ole vielä toteuttanut ajatusta. Kasvatellaan vähän lisää niitä surkeita selkälihaksia ja sen jälkeen kipsaan sen selän.
Jälkeen
Siivoushommien jälkeen aloin koota jakkaraa. Huomasin että Ikea-työkaluun on tullut mukava kädensija-lisäosa. Tai kai se on ollut jo pidempään mutta minä olen onnistunut delegoimaan Ikea-asioiden kokoamisen muille jo useamman vuoden.


Wuhuu!
Kasaamishommien jälkeen meinasin että menen ulos treenaamaan muulin kanssa jakkaran vierellä seisomista. Siellä satoi, mutta Muuli ja Tuuli olivat katoksessa. Homma ei toiminut siellä mitenkään päin kun Tuuli oli todella kiinnostunut jakkarasta myös joten talutin Muulin sisälle ja laitoin käytävälle.

Nyt kannattaa huomioida se, että tästä EI kannata ottaa mallia, sillä mitään eläintä ei saisi a) sitoa kiinni b) sitoa ainakaan naruriimusta kiinni c) tehdä mitään tällaisia harjoituksia muun kuin vapaana olevan eläimen kanssa.

Minä tietenkin laitoin kahtapuolta käytävälle, laitoin penkin viereen, otin raipan kouraan ja aloitin treenit. Tein tätä kerran aikaisemmin kesällä kun sade yllätti minut samaan tapaan ja Muuli tajusi homman niin hyvin että melkein kaatoi minut ja käyttämäni jakkaran.

Raippa minulla oli siksi että ajattelin opettaa Muulin yhdistämään raipan naputus väistämiseen, eli että se väistäisi jakkaran viereen, kun naputtelen raipalla selän yli vastakkaiselle puolelle. Ja raipalla saisin sitä eteen ja taakse. Tein perinteistä naputtamista niin kauan että Muuli väistää, sitten samanaikaisesti kehun ja lopetan naputtamisen. Sain naputella aika kauan ennenkuin edes paino siirtyi toiselle takajalalta toiselle. Jolloin lopetin raipattamisen, kehuin ja palkkasin.

Muuli taisi oppia raippaa paremmin kun laitoin käden sen sään päälle ja "ohjailin" sitä siitä, eli työnsin kauemmas, työnsin eteenpäin ja vedin lähemmäs. Hirrrveen hyvin toimi!

Kuten kuvista näkyy, on Muuli niin takana kuin mahdollista. En saanut ainakaan tässä sessiossa opetettua sitä kävelemään eteen kun seison jakkaran vierellä. Jos siis siirsin jakkaraa edemmäs, tönötti Muuli siinä pää minun kohdallani. Lopussa sain jonkinlaista edistystä asiaan.
Kaikki nää kuvat: Heidi Havia




Ylläolevassa kuvassa näkyy kuinka Muuli nosteli koipeaankin, sen etujalka oli pariin otteeseen koukussa myös jakkaran päällä vaikka en todellakaan palkinnut sitä siitä. Kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla.

Mutta olihan hommassa silti paljon hyvää. Muuli ei ottanut mitään paniikkilähtöjä vaikka näyttääkin kuvissa melko hakatulta. Se oppi joitakin juttuja tosi hyvin, mm painautumaan muhun kiinni kun annoin kauraa vastakkaiselta puolelta. Kun olin mahallani selässä, ei mitään reaktiota. Tai kun nostin polven selän päälle, ei ongelmaa.

Palkitseminen vastakkaiselta puolelta olisi ollut paljon helpompaa jos Muuli olisi seissyt edempänä, mutta kun ei seissyt niin ei seissyt.

Koska ulkona oli niin veemäinen keli, jäi Muuli jo seiskalta sisälle, samaan aikaan alettiin ottaa muitakin hevosia sisälle. Se pyöri levottomasti karsinassa, tosin suu täynnä heinää, kun se oli hetken yksin, mutta kun naapurit ja varsinkin Tuuli tuli sisälle, oli Muulin elämä taas raiteillaan.

On aika mukavaa että niin kauan kun se on käytävällä, vaikka talli olisi tyhjä, se on ihan rento ja yhteistyöhaluinen mutta kun laittaa sen hetkeksi tyhjässä tallissa karsinaan, niin se alkaa pyöriä huolestuneena. Siperia opettanee sille ettei se joudu koskaan olemaan pitkään yksin tallissa ja karsinassa.
Lue lisää

tiistai 27. syyskuuta 2016

Ilosia aikoja

Joulu saa nyt tulla sillä Muulista on otettu joulukorttikuvat. Tausta vaatii tietenkin photaria mutta tonttulakki on päässä. Ei täällä kuitenkaan sada lunta ennen joulua, joten jos haluan katkaista kissakorttiperinteen, on tehtävä siirrot hyvissä ajoin.

Tsekkasin tietenkin myös Muulin selän. Edelleen kovemmat alueet selän takaosassa mutta kun sivelin selkää kämmenillä, Muuli alkoi lussuttaa kun hieroin sään takaa. Takaosasta se ei sanonut juuta eikä jaata.

Muulia ei rääkätty eikä se välittänyt tonttulakista yhtään mitään! Sain sille myös opetettua uuden asian, nimittäin paikallaan olemisen. Joudun mun 50 mm objektiivin takia peruuttamaan aika lailla että Muulin pää mahtuu kuvaan, joten on kätevää että Muuli pysyy paikoillaan eikä seuraa koko aikaa.

Muuli mukana 110 %.



Tonttulakin jälkeen päästiin "hommiin". Siirsin Muulin tyhjään tarhaan ja hain pressun hollille. Olen nähnyt kuvia netissä joissa muulien päälle on laitettu pressu. Kaikki tällainen parantaa muulin ja omistajan yhteyttä kun omistaja saa Muulin tekemään jotain mitä se lähtökohtaisesti pelkää. Paitsi että Muuli ei pressua kovin paljon edes pelännyt kuten videolta näkyy. Sen ainoa peko kohdistui pressuun siinä vaiheessa kun vedin sitä maata pitkin tai kun tuuli tarttui siihen. Mutta noin muuten pressu on ihan fine.

Nämä videot on ihan kokonaan tässä, pahoitteluni etten jaksanut pätkiä niitä. Niissä on mukana myös meidän tyhmät jutut. Näistä videoista on tällä tavalla itselleni eniten hyötyä. Huomasin myös ainakin 10 kohtaa, jossa palkkaan Muulia ihan turhaan ja jopa tyhmissä kohdissa, eli kun se tökkii vyölaukkua tai tulee iholle. Ei sitä jotenkin tajua!

Pressun kanssa tein siis niin että palkitsin kun se kiinnitti siihen ensin huomion, sitten kun se haisteli sitä ja pian siitä, kun se kuopi sitä. Ja lopuksi kun se kuopi sitä useamman kerran peräkkäin. Kun ne oli tehty, laitoin pressun selkään ja palkitsin vain randomisti kun talutin sitä pressun kanssa. Että sen aivoissa syttyisi lamppu että "pressun alla käveleminen on aika jees juttu". Se olisi varmaan kävellyt sen alla ihan yhtä hyvin vähän vähemmälläkin kauramäärällä... Mutta tänään olin tosi tarkka siinä että annoin tosi pieniä annoksia kauraa sille.

Lyhyemmässä pressuvideossa laitan pressun ensin toisin päin sen selkään ja sitten vedän sitä maata pitkin. Se oli aika paha juttu Muulin mielestä, mutta ei sentään lähde lapasesta.


Näiden lisäksi taittelin pressun pitkulaiseksi ja halusin lähettää Muulin sen yli, siis kuin juoksutus mutta tällä riimunnarulla vaan. Ensin talutin sitä yli, tuli melko ok mutta vain toiseen suuntaan. Pari ekaa kertaa lähettämistäkään ei toiminut, Muuli pysähtyi pressun eteen, peruutteli ja tuli yli vasta kun siirryin keskeltä kenttää pressun toiselle puolelle.

Mutta sitten se lamppu syttyi ja se käveli tomerasti pressun kun heiluttelin narunpäätä antaen sille vauhtia. Jos se olisi ollut tosi hercällä tuulella, olisi se tällaisesta paineistamisesta lähtenyt ns lapasesta, mutta nyt se meni yli. Kun se lopussa meni kaksi kierrosta hienosti yli, palkitsin ja palautin tarhaan. Tämä on oikeasti aika iso juttu sen kanssa!

Kuten videoilla näkyy, Pasi raahaa tikkaat katoksen luokse aikomuksenaan vaihtaa pressukatto peltikattoon. Muuli ei välittänyt tästä juuri mitään ja myöhemmin käytiinkin katsomassa toimitusta ihan läheltä. Katosta irrotettu sininen pressu oli Muulille liikaa, se haisteli sitä, mutta ei todellakaan suostunut astumaan sille. 
Muuli vs mies katolla







O-ou t. Muuli


Muuli oli kiinnostunut toimituksesta ja meni ihan katoksen viereenkin, mutta ei sentään alle.

Tässä havainnollistava kuva, jossa on kaksi riskitekijää. Naruriimu päässä ilman että sen toisessa päässä on ihminen JA naruriimun naru on kieputettu Muuliraukan ympärille! Voisiko joku jo tulla pelastamaan tämän eläinraukan?
Tarhassa otin vielä sen kavioista kuvat ja tässäkin oli tosi kätevää että Muuli seisoi paikoillaan. Sen häntä oli vähän takajalan kintereen edessä joten siirsin sen sivuun. Ja vasta siirtämisen jälkeen mieleeni tuli että olin siinä kyykyssä potkuetäisyydellä, että olikohan ihan järkevää siirtää häntä melko nopealla liikkeellä jalan toiselle puolelle... Ettei nyt vain sattuis mitään eikä tarvitse Hyvinkäältä naputella kännykällä postausta etti Kaisa on rikki.

Kokeilin vielä hyppimistä Muulin vieressä tarhassa. Hypähdin vieressä, ei reaktiota. Palkitsin. Hyppelin lisää ja menin lähemmäs sen kylkeä, ei reaktiota. Käännyin kokonaan Muulia kohti ja laitoin molemmat kädet sen selän päälle, ei reaktiota.

Oli pakko ottaa tästäkin heiluvaa videota. Sen siitä ainakin näkee että miten riimunnarua ei kannata kädessä pitää, eli kieputettuna käsivarren ympäri. Ettei vaan sattuis mitään.

Lue lisää

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Muuli on rikki.

Näin on päässyt käymään. Muuli on rikki. Ja kaiken kunnian sen rikkomisesta voin ottaa itse.

Kirjoitin perjantai-iltana kuinka hienosti Muuli meni ratsastettuna eikä ottanut yksiäkään lähtöjä. Voi kun sama olisi jatkunut vielä lauantainakin! Meno oli kuin villistä lännestä, sain tosin laukattua ensimmäisen kerran Muulilla ihan laukkaa, en siis pukkilaukkaa. Tai siis olihan se sellaista tasajalkalaukkaa, mutta laukkaa silti. Se oli menossa ja pomppi kuin vieteri.

En todellakaan ratsastanut ilman liinaa ja lopetimme siihen kun se suostui menemään askellajia käynti rennosti eteenpäin.

Onneksi on nämä grippihousut.
Se ei ollut lauantaina pelkästään huono koko aikaa, vaan se meni mahtavaa tahdikasta ravia eteenpäin ja sen ilme oli katsojien mielestä hyvä, minähän en sen ilmettä pysty selästä käsin analysoimaan. Se pysähtyi lopussa hienosti ja sai palkaksi kauraa. Se ei laukannut jokaista askelta pukitellen ja olisi varmaan laukannut vielä paremmin jos en olisi kaikin voimin puristanut nupista itseäni kiinni satulaan. Ei ole varmasti mukavaa mennä kun ratsastaja on jäykkänä selässä!

Postaus on nyt pakon sanelemana kuvitettu videon kuvakaappauksilla, postauksen lopusta löytyvät itse videot.



Mietin siinä pääni puhki koko illan että mikä meni pieleen. Oliko se kellonaika, kun yleensä teen Muulin kanssa illalla ja nyt puoliltapäivin (joka on sen päikkäriaika), vai oliko se yhdessä kohdassa yli mennyt lentokone? Hevoset olivat tarhoissa erittäin rauhallisia, ne eivät ainakaan aiheuttaneet mitään. Valuiko satula heti alussa eteen vaikka lyhensin mäkivöitä ennen selkäännousua? Oliko sillä yksinkertaisesti liikaa virtaa nyt, kun ilmat ovat viilenneet? Olisiko pitänyt juoksuttaa sitä paljon enemmän ennen selkäännousua? Kuntoon laitossa se oli ihan normaali itsensä.

Jos Muuli olisi ollut hyvä lauantaina, olisi se saanut taas ainakin viikon loman. Mutta koska lauantain ratsastelut olivat vähintäänkin hmm kyseenalaisia, päätimme treenata vielä sunnuntaina. Ihan vain sen verran että se kävelee rennosti eteenpäin ja sitten lopetetaan.

Olin sunnuntaina paikalla hyvissä ajoin ennen muuliratsastusta. Tarkoitukseni oli aktivoida Muulia reilusti ennen ratsastusta. Siinä sitten tallin pihalla mietin että mikä on homman nimi. Pitäisi olla sekä aivojumppaa että oikeaa liikkumista. Sain sitten jopa omasta mielestäni aika uhkarohkean idean totuttaa Muulia aisoihin. Aisaksi kävi tällä kertaa estepuomi.

Muuli oppi nopeasti siirtymään puomin vierelle seisomaan. Sitten otin puomin päästä kiinni ja talutin Muulia niin, että puomi oli välissä. Muuli siis käveli koko ajan puomin vieressä ja suureksi yllätyksekseni se käveli siinä ihan suoraan eikä poikittanut ja tuijottanut puomia, kuten se viimeksi tuijotti perässä tulevaa rengasta.

Oli siis aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Sidoin puomin päähän liinan, pyöräytin liinan satulanupin ympäri kerran ja näin puomi olisi kiinnitetty satulaan, mutta jos tulee tarve päästä siitä nopeasti eroon, irrottaisin vain otteen liinasta.

Puomi siis raahaantui Muulin perässä, mutta liina oli tietenkin niin kireällä että se kyllä osui koko ajan Muuliin. Tämä oli oikeasti melkoinen great success siihen renkaanvetoon verrattuna, ja renkaan liina ei ollut edes Muulissa kiinni! Kiskottiin siinä sitten puomia yhdessä (sain vetää kunnolla vastaan että puomin liina ei antanut periksi) kenttää ympäri. Pysähdykset olivat vaikeita, koska niissä Muuli tuppaa kääntymään sivuttain. Se ei hermostunut siinäkään kohtaa kireästä liinasta lautastaan vasten mutta treenasin pysähtymisiä sen kanssa niin, että kehuin vain  hyvästä suorituksesta, annoin kaurat ja sitten nopeasti taas eteen ettei se ehdi kääntyä.

Muulin käynti muistutti palveluskoiria TOKO-kentällä kun ne kävelevät ohjaajan vieressä pää kenossa Muuli siis laski päänsä ja käänsi sen minun eteeni että "kauraa kauraa". Tästä puomin vedosta ei ole mitään materiaalia.

Sitten olikin aika treenata ratsastusjuttuja. Vyö kireämmälle, minä selkään ja Muuli lähti loikkimaan. Kaikki ei siis todellakaan ollut kunnossa. Ratsastin kuitenkin liinassa pelkkää käyntiä höystettyinä melko huonoilla pysähtymisillä sen aikaa että Muuli vaikutti olevan "valmista kauraa". Se sai paljon rapsutuksia.


Miksi Muuli oli perjantaina niin ilmiömäisen hyvä ja kahtena seuraavana päivänä niin sähäkkä? Jälkiviisaus on aina paras viisaus, olisi pitänyt jättää ratsastukset tauolle perjantain loistavan suorituksen jälkeen. Olisi ja olisi. Mistä näitä aina etukäteen tietää?

Etsimme vikaa selästä ja sieltä se saattoi löytyäkin. Selän takaosassa oli molemmilla puolilla kämmenen kokoiset kovemmat alueet, eli lihakset olivat jumissa. Tallinomistaja näytti hierontaliikkeitä ja Muuli alkoi mutustella. Hieroin itse toiselta puolelta ja laitoin Muulille loimen päälle varmuuden vuoksi. Muuli ei kuitenkaan niiannut tai käyttäytynyt kipeän oloisesti kun selkää tutkittiin, mutta hieronta oli siitä selvästi mukavaa.

Oliko se mahdollisesti kipeytynyt jo viimeksi kun sillä ratsastettiin mutta koska sillä oli melkein kahden viikon tauko, ei se enää ollut kipeä. Mutta sitten se kipeytyi perjantaina, joka sitten näkyi lauantaina ja sunnuntaina.. Teemme nyt siis testin. Muuli sai nyt ansaitusti lomaa ratsastusjutuista, seurailen selän kehitystä ja hieron ja venyttelen Muulia. Ja jos sen käytös on samanlaista (ensin hyvä, sitten huono) myös ensi kerralla, otan käyttöön enkkusatulan ja länkkäsatula menee jäähylle.

Kakkaa tulee niskaan tämän postauksen ja videoiden perusteella varmaan ihan kunnolla. Videot on mukana ihan kokonaisuudessaan ja pätkimättä. Varmaan viimeistään tämän postauksen jälkeen tajuan miksi bloggaajat eivät kerro kaikkea. Minulle oli kuitenkin heti blogin alusta saakka itsestäänselvää että en silottele asioita vaan kerron oikeasti että missä mennään. Jos tämä periaate tuottaa minulle ylivoimaista mielipahaa, ei blogin lopettaminen ole mikään ylitsepääsemätön ongelma. Toivottavasti siis ymmärrät lukijana että fiilis ei ole nyt mikään paras ja teen kaikkeni että ongelma saadaan selvitettyä.

Ja kyllä, muistan itsekin kirjoittaneeni blogiin että länkkäsatula läpättää takaa juoksutuksessa ja kyllä, sain asiasta myös kommenttia Facebookkiin. Toisaalta länkkäsatulat nousee ihan senkin takia takaa kun eläin pyöristää selkäänsä ja lopullinen istuvuus on mahdollista todeta vasta kun ratsastaja on selässä. Eikä satula läpätä videoilla, mutta onhan se tietenkin läpättänyt jos se on saanut aikaan kovettumat selän takaosaan!

Olisi helppoa kuitata koko viikonloppu vain sillä että se on nuori ja näitä kausia tulee ja menee, mutta tietenkin tutkin ja testaan että oliko Muuli kipeä selästään. Kyselin jo suosituksia meidän alueen hierojista/osteopaateista/fyssareista. Muuliahan ei ole kertaakaan hierottu ja vaikka siinä ei varsinaista vikaa nyt olisikaan, olisi hyvä tarkastaa tilanne.

Allaoleva video on perjantailta. Suunnilleen 12 minuutista eteenpäin mennään Muulin kanssa ihan ilman liinaa. Perjantaina Muuli ei ottanut yksiäkään äkkilähtöjä ja meno oli todella hyvää kaikinpuolin! Vaihdoimme myös ravissa suuntaa!
Lauantain video on jonkin verran pidempi, lopetimme siihen kun Muuli käveli rennosti eteenpäin ympyrällä. Tässä Muuli oli melkoinen duracell ja jos katsot videota äänet päälle, kuulet kuinka ihmettelemme itsekin asiaa. Videolla on muuten myös vitsejä, joten jos et oikein ymmärrä niitä, älä laita ääniä päälle ettet pahoita mieltäsi.

Pukittelu tai loikkiminen ei siis ole missään mielessä hyväksyttävää mutta en karju selässä p*rkelettä, jotta Muuli ei pelästyisi. Kyllähän se jossain vaiheessa lopettaa.

Päivän päätteeksi tulimme siihen tulokseen että Muuli oli vain virtaisa, kun ei näistä nuorista aina tiedä. Selkään en kiinnittänyt sen enempää huomiota, joten en osaa sanoa oliko se kipeä tuolloin.
Sunnuntaina Muuli oli siis maastakäsin todella hyvä ja teki hommia mielellään. Mutta kuten heti videon alusta huomaatte, se lähtee lapasesta heti ensimmäisten askelten jälkeen. Kun se saadaan hieman rauhallisemmaksi, palkitsemme sitä jokaisesta askeleesta (ensin itseasiassa pelkästä painonsiirrosta) ja saammekin sen kävelemään koko session ajan. Ravia ei lähdetty kokeilemaan ja kun pysäytykset onnistuivat perjantaina jo sillä että puhalsin ilmat ulos ja kiristin vatsalihaksiani, ei Muuli sunnuntaina ollut tietävinäänkään mistään sellaisesta. Pysäytin sen siis katse keskelle ja palkitsin kauralla, vaikka pysähdys ei ollutkaan kovin hieno. Ja kun se olisi muuten jatkanut saman tien eteenpäin, sain sen kauraa antamalla seisomaan edes pienen hetken paikoillaan.

Ajattelin että nyt on sellainen tilanne että on päästävä palkkaamaan kaikista yrityksistä.
Nyt Muuli saa siis ansaittua lomaa ratsastusjutuista, vikaa selvitellään.

Kuva perjantailta. Tuossa on tavoite, toivottavasti siihen vielä päästään eikä Muulin kipumuistiin jäänyt ylitsepääsemätöntä blokkia. Kuva: Merja Mäkinen

Lue lisää