tiistai 28. helmikuuta 2017

Muulimenot helmikuussa 2017

Menot
Helmikuun tallivuokra 400e
Koppakärryt ja valjaat 500e
Muulin lantanäyte Ellabiin 20,50e
Maastakäsittelytunti 60e
Blue Chip Lami-Light rehua 2 säkkiä yht 50e

Yhteensä: 1030,50e

Tulot
Myyty epäsopiva loimi 20 e

Yhteensä: 20e


YHTEENSÄ -1010,50e

Muuta muistettavaa:
Kiima alkoi 13.2.2017 (ensimmäinen lämmin kevätpäivä). Edellinen kerta 17.1.2017 ja sitä edellinen 14.10.2016.
Lantanäyte otettu 13. ja 14.2. Tulos: 0 madonmunaa.


Menot: kärryt + valjaat 500e


Tulot 20e
Lue lisää

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Katsokaa kavioita

Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä noin viikko sitten tsekkasin "sillä silmällä" Muulin kaviot pitkästä aikaa. Ne eivät nimittäin ole vaatineet juuri mitään toimenpiteitä. Maassa oli lunta sen verran että kaviot olivat puhtaat ja niistä sai tarkkoja kuvia.

Edit 27.2.2017: Kengittäjäkaverini korjasi että valkoviiva on minimaalisen ohut kerros kavion seinämän ja sälekerroksen välissä. Kuvista ei siis näe valkoviivaa ollenkaan, sensijaan kavion seinämä ja sälekerros näkyvät. Olen korjannut virheet tekstiini.

En tottapuhuen ollut edes huomannut että valkoviiva sälekerros muodostuu pienistä viivoista ja että kavion pohja näyttää suomuiselta. En ole kovin rohkeasti vuollut säteitä pienemmiksi, mutta nyt kun säteisiin on tullut pienet "reiät" (kuvista näkee paremmin), vuolin säteitäkin aika reippaasti samalla kun raspasin kavioita lyhyemmiksi.

En ole henkeen ja vereen kengättömyyden kannattaja, mutta koska Muulilla ei vielä tehdä nimeksikään mitään sellaista, joka vaatisi kengät, saa se olla minun puolestani ilman niitä. Pystyessäni vuolemaan nämä itse, säästän samalla aika paljon rahaa. Hevosia vuolevilta olenkin saanut blogiin kommenttia kuinka "hurjilta" kaviot näyttävät ja minäkin näen näissä virheitä, jotka olisi pitänyt huomata ja hoitaa jo aiemmin, mutta onneksi kavio on uusiutuva luonnonvara. Muulin kaviot eivät ole mitkään "ongelmakaviot", ne eivät halkeile tai kasva väärin. Aina on kuitenkin parantamisen varaa, mutta kyllä nämä minusta aika siisteiltä näyttävät.

Kyllähän kaikki varmasti tietävät että kun hevosen kavioon lyödään rautakenkä, ei se ole kovinkaan luonnollista. No, luonnollista ei ole myöskään ratsastaminen tai hevosten pitäminen Suomessa ylipäätään. Suurin osa hevosista tarvitsee kengät, jotta sen kanssa voi mielekkäästi harrastaa ja se on täysin ok.

Mututuntumalla sanoisin että tosi moni pitäisi hevosensa varmasti kengättä, jos sen kavioaines olisi niin kovaa että se olisi mahdollista. Minä en kuitenkaan tuomitse yhtään ketään enkä pidä mahdottomana ajatuksena sitä, että Muuli olisi joskus hamassa tulevaisuudessa hokkikengässä talven ajan ja muuten ilman kenkiä. Myös bootsit nastoineen kiinnostavat. Toisaalta ihan näin huonoja talvia ei toivottavasti ole montaa putkeen. Tänä talvena on siis Muulin kannalta ollut usein jäistä ja liukasta.

Vainikan aitta on tehnyt Suomen oloihin sopivan bootsin, jota tuttavani pääsi testaamaan aasiensa kanssa. Odottelen sitä jo kovasti markkinoille, jospa siinä olisi Muulillekin sopivat monot. Käyttöähän niille on vasta ensi talvena hokkiaikaan, muuten niitä ei varmaan tulla tarvitsemaan.

Kuvista sen verran että edellisen kerran siistin näitä raspilla ja puukolla noin kuukausi sitten. Kaikki kuvat on otettu Muulin oikeanpuoleisista kavioista. Kuvissa on siis oej ja otj. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että valo osui paremmin sen puolen kavioihin kun Muuli oli puomilla.

Ensin on kuvia ennen vuolua.

Kavion reuna lähtee itsestään murenemaan ennenpitkää. Tässä näkee jo tuota sälekerroksen valkoviivan viivoitusta. Muuli ei mielestäni kuovi stressaantuessaan, mutta toisaalta kuopiminenkin voisi selittä sen, miksi kavio on kärjeltä sileä. Se ei kuitenkaan ole lyhentynyt normaalia enempää. Kunnon kuopijoilta näkee kulutuksesta jos ne kuopivat.
Tässä näkyy tuo kolo säteen muodostaman V-kirjaimen oikeanpuoleisessa sakarassa. Tällainen on myös toisessa etukaviossa.




Lähikuva siitä säteen "kolosta", sisällä näkyvä valkoinen on hamppukuiviketta.

Etukavio

Kantakulmien lähellä nämä valkoviivan sälekerroksen pikkuviivat näkyvät selvästi.

Kuva toiselta puolelta sädettä. Tässä näkyy ehkä yhtenäinen valkoinen viiva sälekerroksen reunassa, joka voi olla valkoviiva.
Takakavio
Näissä kavion sivuprofiilikuvista kannattaa huomioida se, ettei kavioissa minun mielestäni ole selviä raitoja. Tai siis onhan näissä raitoja, mutta ei mitään selkeää pullottavaa raitaa, jossa on tapahtunut suuria ruokintamuutoksia. Tai sitten Muuliraukan ruokinnassa ja pidossa on tapahtunut muutoksia koko ajan. Muuli on aloittanut BlueChipin syönnin kesäkuun alussa eli vajaa yhdeksän kuukautta sitten, se ei mielestäni näy kaviossa.
Etukavio

Etukavio

Takakavio

Säteen rippeet säästin koirille.
 Alla on kuvia raspaamisen jälkeen.

Raspi jättää kavioon uria, mutta ne kuluvat itsestään pois. Kuvassa on etukavio. Sivuilla näkyvä "röpelö" näkyy vielä raspauksen jälkeenkin, uriin oli jäänyt likaa. Valkoviiva Sälekerros näkyy tässäkin selvästi. Kaviosta näkee että kavio on epäsymmetrinen ja oikeanpuoleinen kanta on lyhyempi kuin vasemmanpuoleinen. Work in progress.
Näiden kuvien jälkeen vuolin vielä puukolla anturaa matalammaksi kärjeltä. Säde näyttää raspatulta mutta se on sahailtu puukolla.
Sama etukavio viistosta kuvattuna. Säteessä oleva reikä näkyy edelleen, mutta se on matalampi jo.
Takakavio. Tässäkin oli reunoissa röpelöä ja oikeassa reunassa näkyykin sitä vielä.
Kaviokuvia on vaikeaa tarkastella jos mukana ei ole kuvaa koko eläimestä. Ei tämäkään täysin rakennekuvasta mene, mutta on jotain sinnepäin. Lähempi etukavio näyttää olevan tosi pystyssä kulmassa, mutta se on ihan samassa kulmassa kuin taaempikin. Samalta näyttää lähempi takakaviokin. Koira puhdistaa maasta kaikki säteiden rippeet.
Lue lisää

lauantai 25. helmikuuta 2017

Villimuulista kesymuuliksi 12 kuukaudessa

Postasin eilen rakenne- ja liikekuvia Muulin kehityksestä. Se ei ole niiden perusteella muuttunut sen kummemmin, toki tuossa iässä oleva muuli muuttuu luonnollisestikin rotevammaksi ja sen jouhet kasvavat. Tässä postauksessa kehitystä sensijaan on havaittavissa. Kokoan tähän vielä kerran että kuinka Muuli on muttunut henkisellä puolella. Eli muuttunut villimuulista kesymuuliksi. Postauksessa on paljon samaa kuin "vuosipostauksessa", mutta silti jotain erilaistakin. Ainakin kuvat.

Helmikuussa 2016 Muuli oli hyvin hädissään ja huolestunut. Näistä lähtökohdista lähdettiin rakentamaan allround muulia. Melkoinen savotta.
Helmikuu 2016
Maaliskuussa otin Muulin aina kiinni aidan toiselta puolelta. Muuli tuli onneksi aktiivisesti itse aidalle ja otti reippaasti kauraa kädestä. Äkkiliikkeisiin sillä ei ollut toleranssia, eli minun oli pysyttävä erittäin rauhallisena koko ajan.

Maaliskuu 2016. Kuva: Tiina Lepojärvi

Myöhemmin maaliskuussa keksin sitoa Muulin ihan kunnolla aitan ja ottaa siltä toppaloimen pois. Muuli oli hyvin epäileväinen. Sen luokse ei ollut minkäänlaista asiaa jos se oli vapaana, se ei siis antanut koskea silloin.
Maaliskuu 2016. Kuva: Outi Tukkila
Kunhan sain rutinit rullaamaan Muulin kanssa, aloin ottaa sitä sisälle kavioidenhoitoon. Olin onneksi opettanut jo helmikuussa kavioiden nostoa. Meni kuitenkin pitkään ennenkuin se antoi koskea takakavioihin.
Maalis-huhtikuu 2016
Huhtikuussa oli käsittelyn taso edelleen taluttamista pyöröaidassa. Muuli seurasi hyvin liikkeitäni ja nopeutti ja hidasti kävelyä tarvittaessa. En kuitenkaan uskaltanut päästää sitä pyörötarhaan vapaaksi, koska sen kiinniotto oli vähintäänkin mielenkiintoista.
Huhtikuu 2016. Kuva: Sini Lindstedt
Muuli alkoi tulla ulos kuorestaan ja uskalsin jopa irtohypyttää sitä, eli päästää ensimmäistä kertaa vapaaksi. Se oli kiinnostunut esteiden rakentamisesta ja puomeista, otti kauraa kädestä, mutta ei antanut koskea muualle kuin päähän ollessaan vapaana.

Kengittäjäkaverini kävi myös huhtikuun alussa ja saimme ensimmäistä kertaa nostettua takakaviot, nostin ne tosin narulla. Mutta tästä päivästä lähtien Muuli on nostanut takakaviot oikein mallikkaasti. Se käyttäytyi vuolun ajan todella hyvin ja malttoi seistä paikallaan.
Vielä huhtikuussakin otin sen ensin kiinni aidan toiselta puolelta ja vasta sitten siirryin sisäpuolelle laittamaan naruriimun päähän. Muuli ei siis todellakaan antanut kiinni aidan sisäpuolelta, vaan jos käsi liikahti kohti riimua, se lähti.
Huhtikuu 2016. Kuva: Heidi Havia
Ihan huhtikuun lopussa tapahtui ihme ensimmäistä kertaa, Muuli nimittäin alkoi seurailla laitumella ja antoi kiinni! Allaolevassa kuvassa testailin sen päähän Monty Robertsin Dually riimua ja sain sen vaihdettua Muulin ollessa vapaana. Talutin sitä myös pelkästä riimusta, ennen se olisi pelännyt moista läheisyyttä.
Huhtikuu 2016
Toukokuussa uskalsin päästää Muulia juoksemaan vapaasti kentällä, olin siis aika varma siitä, että saan sen kiinni. Olinhan tajunnut miten se onnistuu, nimittäin nurkkaan ajamalla, jolloin se toteaa olevansa nalkissa ja lähtee tulemaan itse luokse. Kavioiden nosto vapaana oli aika jännittävää, se onnistui ensimmäistä kertaa huhtikuussa. Toki vasta etukavioiden nosto. Takakaviot sain muistaakseni nostettua vapaana vasta joskus syksyllä, en sitä tosin treenannutkaan mitenkään tässä välissä.

Pystyin silittelemään vapaana olevaa muulia jo mahasta, mutta Muuli oli koko ajan jännittynyt ja jos menin liian taakse, se lähti kävelemään pois.
Kuva: Piia Lukkaroinen
Huhtikuussa ja toukokuussa uskalsin viedä Muulin ensimmäisiä kertoja pois tallin pihalta, suuntasimme ihan vain laitumille, joilta on melkein koko ajan näköyhteys hevosiin. Muuli oli aika skarppi ja katseli ympärilleen, mutta pysyi hanskassa koko ajan. Se ei siis yrittänytkään rykiä mihinkään. Minulla oli tietenkin hanskat ja Muulilla kuolaimet.

Kuva: Katri Määttänen

Aivan toukokuun lopussa kävi Muulilla vieraita. Vieraat olivat Muulille täysin vieraita, mutta tein testin, jossa näiden piti taluttaa Muulia ja peruuttaa sitä myös. Muuli suoritti kaiken hyvin ilman sellaista fiilistä että se rykii karkuun. Koska se asui tuolla tallilla pihatossa, ei sitä käsitellyt kukaan minun lisäkseni, joten aina kun joku vieras tuli katsomaan sitä, nakitin vieraat harjaamaan tai taluttamaan.

Toukokuun loppu 2016.
Kesäkuussa oltiin jo uudella tallilla. Allaolevassa kuvassa syöttelen Muulia laitumella. Tuossa kohtaa ajattelin että enpä olisi uskonut että pystyn tämän villieläimen kanssa tekemään koskaan "normaaleja" heppajuttuja, kuten syöttelemään. Olimme kyllä aidatulla alueella, mutta irti en tuolloin vielä uskaltanut päästää koska en ollut varma saanko sitä kiinni.

Allaolevassa kuvassa näkyy aika hieno juttu. Muuli on siinä kääntänyt takapuolensa minua kohti. Se näkee minut, mutta ei ole kääntänyt korvaa minua kohti. Vasta nyt kesällä se uskalsi olla tarkkailematta minua jatkuvasti.

Kesällä kokeiltiin myös agilityjuttuja, eikä esimerkiksi pressu ollut Muulille mikään ongelma. Huomatkaa kuvasta myös miten alhaalla Muuli jo uskaltaa pitää päätään, aina ei tarvitse olla niin skarppina.
Kuva: Vesa Määttänen
Sain satulan ksäkuussa ja vaikka ratsastamaan ei ollut mitään asiaa, harjoiteltiin sen pitoa ahkerasti. Muuli selvästi tykkäsi kaikesta puuhasta, mitä tehtiin sen kanssa. Allaolevalla kuvalla talutan sitä ihan huvikseni esteiden yli. Se liikkui jo aika paljon rennommin ja pää alempana. Allaolevassa kuvassa on silmätkin puoliksi kiinni ja korvat sivuille. Toki meillä oli myös niitä hetkiä kun Muuli yhtäkkiä pelästyy jotain ja ottaa hatkat naruineen päivineen, mutta ei ihan joka kerta.
Kuva: Pasi Rönn
Uudella tallilla päästiin maastoilemaan taluttaen. Otin aina jonkun ihmisen tai ratsukon mukaan siltä varalta että jos tulee jotain tilanteita. Myös mieheni lähti mukaan ja muuli kulki hänenkin kanssaan pelkäämättä ja hötkyilemättä. Allaolevasta kuvasta kannattaa huomata se, että Muuli ei koko aikaa kuuntele ja kyttää minua, kun kävelen kuitenkin sen takana.


Siedätin Muulia siihen, että joku seisoo sen vierellä, sillä sitä se ei kestä yhtään. Kuvassa se on hyvin jännittynyt, mutta muistaakseni tuolla kerrala se ei sinkoillut mihinkään. Se on kiinni puomilla.
Kuva: Riikka Räbinä
Myöhemmin kesällä pääsin selkään ensimmäistä kerta, ihan vain tarhassa ja ilman satulaa. Tässä kohtaa kaikki eteni suunnitelmien mukaan ja Muulia kiinnosti enemmän kaurat kuin minä.


Elokuussa käytiin Kouvolassa messuilla. Ensimmäisen päivän aamuna Muuli riehui ja loikki heppoisessa aitauksessaan, mutta pian se antoi ihmisten silittää samalla kun se söi heinää aidan toiselta puolelta. Tämä on mielestäni aika hyvin entiseltä villimuulilta!

Alussa Muuli hermostui jos lähdin kauemmas aitauksen luota, mutta myöhemmin päivällä riitti että joku meistä seisoi sen vierellä ja antoi välillä kauraa.  Pelkäsin oikeasti, että se hyppää aidan yli, joten en voinut vain antaa sen riehua ja mittailla aidan korkeutta kävelemällä ja peruuttamalla.

Elokuu 2016
Syyskuussa ratsastusharjoitukset jatkuivat aika vaihtelevissa merkeissä. Oli hyvää ja oli huonoa. No niistä on olemassa omat tarkemmat postauksensa, joten en mene niihin tässä.
Vähän huonompaa pätkää

Ja parempaa pätkää
Syyskuussa käytiin myös naapuritallilla hevostaitokisoissa. Muuli osallistui tietenkin maastakäsin. Saimme harjoitella ensin kaikkia esteitä ja lopuksi otettiin aikaa. Muuli lastautui hyvin ja oli vieraassa paikassa ihan hienosti koko ajan. Tuolloin yllätyin siitä, miten kauan se jaksaakaan tehdä juttuja. Sen mielenkiinto kauraan ei mennyt missään vaiheessa vaikka oltiin kohteessa varmasti yli pari tuntia.

Muuli oli koko kesän 247 tarhassa kaverin kanssa, mutta syksyn tullen niiden oli pakko alkaa siirtyä öiksi sisään muiden hevosten kanssa. Vasta tällöin myös vieraiden piti saada muuli riimutettua ja tuotua sisään. Ihmiset olivat onneksi tuttuja jo koko kesän ajalta, niin tässä ei muistaakseni ollut mitään ongelmia.
Kuva: Aino Holmberg

Ratsastelut jatkuivat ja oli onneksi näitä hyviäkin pätkiä.
Kuva: Merja Mäkinen
Olin kesästä saakka treenannut ohjasajoa, ensin lännensatulan avulla ja myöhemmin juoksutusvyön. Muulilla meinasi välillä keittää kun olin sen takana ja se painoi karkuun liinat viuhuen. Juoksutin sitä myös kahdella liinalla, se sujui hienosti. Juoksutus muutenkin on ollut Muulille aina "helppoa", vaikka ei se edelleenkään laukkaa liinassa kuin vahingossa.

Sisäkorva sillä on aina tiukasti minua kohti.


Pari kertaa kävi ihan lähekkäin näin, kuten allaolevassa kuvassa. Eli Muuli otti ja häipyi kentältä hypäten aitojen yli. Hain sen tarhojen välistä ja palautin hommiin.

Marraskuussa oli tapahtuma, jossa testattiin oikeastaan kaikki, mitä Muulin kanssa oltiin harjoiteltu. Mentiin nimittäin Elmamessuille. Allaoleva kuva kertoo minusta hyvin että miten meni. Muuli otti kaiken lungisti (paitsi paikoillaan seisomisen ja odottamisen) ja oli kiinnostunut lähinnä kauroista.

Kolmipäiväiset messut ovat aika rankka juttu eläimille, mutta Muuli hoiti homman hienosti. Ja jos meillä olisi ollut ongelmia, olisin saanut vietyä sen takaisin kotiin milloin tahansa.
Kuva: Suvililja Photography
Loppuvuonna ja oikeastaan koko talvena en ole tehnyt Muulin kanssa mitään tähdellistä tai uutta. Käytiin kerran maastokävelemässä kun ei ollut niin kovin liukasta ja olin alkanut opettaa Muulia ottamaan kauraa selän yli. Tämä valmistaa sitä tietenkin turvalliseen selkäännousuun sitten joskus myöhemmin. Tein tätä myös seisoen jakkaralla, ja olen myös maannut selässä koko painollani pieniä hetkiä.
Kuva: Suvi Männistö

Olen aktivoinut Muulin aivojakin ja opettanut sitä viimeisimmässä tempussa nostamaan pallon ilmaan. Muuli on tajunnut positiivisen vahvistamisen hienosti ja tarjoilee osaamiaan temppuja aina kun olen tarhassa, siis vaikka vain siivoilemassa kakkoja pois.

---
Katri Vesala antoi blogissaan Kylmäverinen unelma 50 postausideaa bloggaajille ja tämä postaus syntyi Katrin listan vinkeistä. Tavoitteenani on tehdä postaus jokaisesta postausvinkistä vuoden 2017 aikana.
Lue lisää

perjantai 24. helmikuuta 2017

Muulin huima kehitys 12kk ajalta (rakennekuvien kera)

Muuli on nyt ollut Suomessa reilun vuoden ja on sopiva hetki tehdä blogintäytettä laittamalla tähän kehityspostaukseen sen rakennekuvia vuoden ajalta. Mielestäni muutos on ollut ihan mahtava ja kirjoitan huomioita muutoksesta postauksen loppuun. Katso siis sinäkin ensin kuvat läpi ja muodosta mielipiteesi, katsotaan postauksen lopussa että kohtasivatko mielipiteemme.

En tajunnut ottaa rakennekuvia säännöllisesti ihan alusta saakka, joten ensimmäinen kuva Suomesta on alkukeväästä. Muuli saapui Suomeen siis helmikuun lopussa 2016. Laitoin sekaan myös edustavia liikekuvia.

Aloitetaan kuvalla, joka on otettu Espanjassa marraskuussa 2015. Espanjassa ruokinta on koostunut tietääkseni oljesta ja alfalfasta. Kuva: Nina Rintanen
Katsokaas etukavioiden kaviokulmia tässä 24.3.2016 otetussa kuvassa. Ruokinta Suomessa koostui pääasiassa oljesta ja pienestä määrästä kuivaa heinää. Annoin Racingin kivennäistä tallilla käydessäni pari-kolme desilitraa. Muuli asui pihatossa. Kuva: Sini Lindstedt
1.4.2016. Kuva: Reetta Ollila
16.4.2016. Kuva: Jessica Ruponen
16.4.2016. Kuva: Jessica Ruponen
Kokeilin uutta liian isoa riimua 29.4.2016. Muuli ilmeisesti päästelee ilmaa samalla.
5.5.2016
Tämä kuva eroaa muista sillä, että Muuli kurkottelee hieman eteen joka saa sen kaulan näyttämään ohuemmalta. Kuva on otettu 7.5.2016. Kuva: Katri Määttänen
22.5.2016. Kuva: Josefina Hatara
Muulin kanssa kuvassa Jonatan Llargues 13.6.2016. Kesäkuussa leikkasin Muulin harjan ja hännän ensimmäistä kertaa. Tässä kohtaa Muulin ruokinta muuttui siten, että sillä oli edelleen vapaa olki, mutta se sai enemmän kuivaa heinää kesän ajan. Myös Blue Chip Native/Lami-Light alkoi. Muuli eleli kesän 247 hiekkatarhassa kaverin kanssa.
Kouvolassa 14.8.2016. Kuva: Tiina Räikkönen
25.8.2016. Kuva: Katri Määttänen
Olipa meillä pitkä ja ihana syksy! Kuva otettu 2.10.2016. Tässä kohtaa oljen määrä pysyi edelleen "vapaana", kuivan heinän osuus pieneni minimaaliseksi ja sen tilalle tuli säilöheinä. Muuli tyli syyskuussa sisään ja alkoi muiden hevosten tapaan viettää yöt karsinassa, Se loimitettiin hevosten tapaan, eli aina sateella ja kylmillä ilmoilla.
23.10.2016
Sama päivä (ainakin melkein) kuin yllä.
26.10.2016. Jossain näillä main Muuli sai ruokintasuunnitelman, jolloin säilöheinää vähennettiin ja valkuaislisäksi tuli soijarouhe.
Muuli seisoo alamäessä mutta menkööt. 6.11.2016
27.11.2016. Kuva on otettu hieman yläviistosta.
3.12.2016. Kuva: Suvi Männistö
29.1.2017
8.2.2017
10.2.2017

No miten Muuli on muuttunut? Se on lihonut saanut massaa. Sen karva vaihtui kesällä kesäkarvaksi ja on nyt taas talvikarvassa. Loimen alla karva on lyhyempää kuin sen ulkopuolella, raja näkyy helposti. Muulin häntä on kasvanut pituutta  ja harjaa olen leikannut itse aina välillä.

En näe kuvissa minkäänlaista muuta muutosta, en uusia lihaksia tai mitään ruokinnasta johtuvaa muutosta. Se on minusta ollut alusta asti hyvän näköinen ja karva on ollut hyvää. Toki kesällä se näytti upealta ja kiiltävältä ja karvan väri oli kauniin tummanharmaa. Talvikarva kun pääsee vanhenemaan ja kuolemaan, niin se muuttaa Muulin ruskeaksi.

Kirjoitin kuvateisteihin muutokset Muulin ruokinnassa ja elinolosuhteissa, jos joku näkee niiden perusteella suuria muutoksia Muulin ulkonäössä.

Kavioita jos tarkastelee, niin ne ovat lyhentyneet ja kulma on muuttunut liian pystystä loivemmaksi. Kavioista olen muuten kirjoittanut aikaisemmin oman postauksen.

Muuli on alkupään kuvissa ajoittain takkuinen, koska sillä on päällä vanha talvikarva. Se ei vuosi sitten ollut (yllättäen) yhtä turjake, kuin mikä se tällä hetkellä on. Ero ei kuitenkaan näy näistä kuvista.

Muulien ja aasien takapäät ovat aika luikkuja etupäähän verrattuna, sinne Muuli on ottanut lisää läskiä tai sitten silmä on tottunut siihen. Alakaula sillä on ollut aina ja on edelleenkin, ylälinjaan se ei ole mielestäni saanut mitään. Joissain liikekuvissa näkyvät pienet selkälihakset tekemässä töitä. Ne huomasin ensimmäisen kerran kesällä kun juoksutin sitä.

Muulin takakorkeus on mielestäni pysynyt samana koko vuoden, mutta näistä kuvista sitä on vaikeaa sanoa kun yksikään ei ole otettu kovalla täysin tasaisella alustalla enkä ole mitannut sitä.

Muuli on siis muuttunut sillä tavoin kuten kolmivuotiaasta nelivuotiaaksi pitääkin muuttua, eli massaa/läskiä on tullut hieman lisää ja sen runko on syventynyt. Tietenkin tuon ikäinen kavioeläin muuttuu edukseen koko ajan kun se kasvaa edelleen! Näistä kuvista on siis ihan turhaa yrittää etsiä mitään mullistavia muutoksia, eli otsikon olikin tarkoitus olla mallia klikki.

Ihmettelen tässä samalla eri Facebookryhmiin postailtavia "kehityskuvia", joista ensimmäisessä hevonen on kevättalven takkuisessa talvikarvassa ja seuraavassa heinäkuisessa kesäkarvassa. Ja kiitetään ruokintaa.
Lue lisää