maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset selkäännousut tänä vuonna

Myönnettäkööt suoraan, en ole uskaltanut ratsautua koko talvena. Toki oli myös liukasta, mutta ei ihan koko aikaa. Nyt kun illat ovat pitkiä ja tallilla viihtyy entistä paremmin, keksin viime viikolla tallille ajaessa että voisin nousta selkään. Ihan vain tarhassa, ilman mitään varusteita ja tallinomistajan syöttäessä kauraa.

Selkäännousuahan me ei olla koskaan varsinaisesti harjoiteltu systemaattisesti, homma meni niin että kyytiin vaan ja kovaa ravia. Nyt talven aikana olen totuttanut Muulia siihen, että seison sen vierellä jakkaralla, hypin sen vierellä ja kumarrun jakkaralta sen selän päälle mahalleni. Olen varannut selkään koko painoani ja syötellyt kauraa molemmilta puolilta. Eli ihan peruskauraa nuoren kanssa.

Selkään istumaan en kuitenkaan ole mennyt ennenkuin viime viikolla.

Tehtiin Muulin kanssa ensin ihan kunnon "treeni" joka sisälsi pehmopuomeja, juoksutusta ja ohjasajoa. Sen jälkeen oli ratsautumisen aika.

Muuli puhisi kun saavuimme tarhaan (kyllä, tämä toteutettiin ehdottomasti pienessä tarhassa) ja tallinomistaja otti sen riimunnarun. Vaihdoimme narun minulle ja kaurat tallinomistajalle. Narusta solmin itselleni ohjat ja Muulin selässä oli juoksutusvyö antamassa vähän lumevaikutusta minulle.

Ensin nojailin selän yli, rapsutin ja kehuin ja lopulta menin selkään istumaan. Ja tulin alas. Ja menin takaisin selkään. Vieressä oli Ikeajakkara, jolta oli helppo nousta kyytiin ja tulla alas. Askeleita ei varsinaisesti otettu.
Taattua kännykkälaatua, Kuvat: Heidi Blom

Seuraavana päivänä toistimme saman. Riimunnarusta ohjat ja juoksutusvyö selkään. Olin taas tehnyt jo reilusti hommia Muulin kanssa kentällä. Hommat sisälsivät mm kaksi kertaa käsistä lähteneen Muulin. Ensimmäiset lähdöt olisin voinut estää, mutta tyhmänä säädin ohjasajo-ohjia niin että Muuli säikähti. No, elämä on.

Tällä kertaa menin samaan tapaan hitaasti selkään ja Muulia kovasti kehuen. Olin päättänyt tehdä askellajia peruutus tällä kertaa. Muuli on muuten tosi hyvä peruuttamaan! Ohjasajossa en osaa sanoa peruuttaako se äänikomennosta, siitä että itse lähden peruuttamaan vai paineesta turvalla (olen ohjasajanut nyt pelkästään Duallyriimulla koska se on niin nopea pukea). Tallinomistaja huijasi Muulin peruuttamisen lisäksi kävelemään myös eteen ja tehtiin yksi pieni ympyrä tarhassa. Siihenkin sisältyi turhan kiireisiä askeleita, joten hyvä peruutus loppuun, kauraa suuhun ja homma oli siinä.

Kai tämä tästä.

Viime viikolla käytiin myös maastossa ensimmäistä kertaa karkausepisodin jälkeen. Tallinomistaja oli ratsain mukana. Keskustelin aika pitkään Muulin kanssa eräässä mutaisessa kohdassa polulla että tullaanko siitä vai ei. Lopulta tultiin. Ja sama keskustelu käytiin kotimatkalla.

Ravivaljaat jätin päälle totuttelun takia. Olin ohjasajanut niistä ensimmäistä kertaa kunnolla, myös niin että ohjat menivät oikeista lenkeistä. Ohjasajovyöstä olen laittanut ohjat menemään alempaa, jotta Muuli tuntee selvemmin ohjasotteet.

Ja toki ajattelin myös että jos Muuli lähtisi taas omille teilleen, saattaisi joku tehdä päivän hyvän työn ja palauttaa sen jollekin kivalle ravitallille. Ja sen pituinen se.


5 kommenttia

  1. Jes hyvä Muuli! Mä luulen että eiköhän se ratsastusjuttu tuosta ala tulemaan sille tutuksi ajan kanssa ja sitten oottekin äkkiä jo ties millä tasolla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidättäis vielä hengitystä :D olis kyl makee ratsastaa leirillä mutten uskalla vielä kirjata tavoitetta ylös ku pikkusen epäilyttää :D

      Poista
    2. Ei sitä tiiä vaikka se nyt yllättäis ja oisit jo alkukesästä ratsailla!

      Poista
  2. Hei, kiva seurata muulin edistymistä.
    Mutta mielestäni hissuttelet hiukan liikaa muulin kanssa, etenkin tässä ratsastushommassa. Monesta postauksesta saa kuvan että olet ihan liian varovainen muulin ympärillä.
    Yleensähän pelkääviä hevosiakin koulutetaan sillätavalla että vaan tehdään asioita jotka pelottaa hevosta eikä välitetä hevosen reaktiosta. Loppujenlopuksi heppa vain tottuu siihen ja palkitaan kun se ei välitä pelottavasta asiasta (Ainakin itse koulutan tällätavalla, nopea ja varma tapa) Eikös se toimisi myös muulin kanssa kaikissa asioissa ja etenkin ratsastuksessa? En tiedä kun en muulia ole koskaan omistanut. Avaa asiaa hiuan minulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä saat olla tuota mieltä ja samalla moni on eri mieltä. Mä nimenomaan teen niin että Muulin kanssa tehdään kaikki asiat, mitä olen ajatellutkin tehdä. Joskus menee pidempään ja joskus vähemmän aikaa.

      Mulla on myt menoss ensimmäinen oma muuli tässä enkä osaa sanoa millaisia muulit yleensä ovat tai että voiko niitä edes niputtaa yhteen. Ja voiko omistajia niputtaa yhteen?

      Miten totutat sellaista hevosta pelottavaan asiaan, joka lähtee käsistä? Mä olen mm sitonut tämän kiinni satuloidessani välittämättä siitä että se saattaa mahdollisesti riuhtoa puomissa. Monen mielestä sillätavalla ei saa sitoa kiinni. Voimalla en saa tätä pidettiä paikoillaan. Sidotko omasi siis kiinni jos ne pelkäävät vaikka satulahuopaa vai miten hallitset ne kun pakoreaktio puskee päälle?

      Miten nouset sellaisen hevosen selkään joka on valmis lähtemään paikalta heti jos jotain yllättävää tapahtuu tai vaikka ei tapahtuisikaan? Pidätkö vain kiinni ja laukkaat kenttää ympäri odottaen että se rauhoittuu? Tämä oikeasti kiinnostaa minua koska tällaista ongelmaa meillä on.

      Olen sitä mieltä että eläin ei voi oppia jos se on kiihtyneessä tilassa, joten miten se oppii jos se pakotetaan tekemään jotain sietaimet suurina puhisten? On ihan totta että kyllä se jossain vaiheessa rauhoittuu ja tajuaa ettei pääse kuskista eroon mutta mä nousen mielummin sellaisen eläimen selkään, joka on lähtökohtaisesti rauhallinen ja hyväksyy sen.

      Muulin ympärillä liikkueassani en hissuttele tai ole ylivarovainen, harmi jos blogista on jäänyt sellainen kuva.

      Meidän tallilaistenkin mielestä muuli on erilainen kuin hevoset vaikka paljon samaa onkin.

      Poista