torstai 22. kesäkuuta 2017

Ratsastusjuttuja parilta kerralta

Oona on nyt käynyt muuleilemassa pari kertaa viikossa ja kerrat ovat toistaneet tuttua kaavaa. Muuli ei meinaa päästä jakkaralle viereensä ja ensimmäinen liikkeellelähtö on ihan liian vauhdikas. Maastoon ei ole karattu eikä Oona ole pudonnut ja meno on pääosin oikein hyvää.

Postauksen kuvat ovat parilta eri kerralta
Pysähtyminen ja paikoillaan seisominen on ollut työn alla näillä molemmilla kerroilla. Jos Muuli ei pysähdy muuten, ratsastaa Oona tallinomistajaa kohti. Muuli kyllä pysähtyy ihmisen luokse. Ja kun seisotaan, niin seisotaan pidempiä aikoja eikä lähdetä heti liikkeelle. Kai se on auttanut, koska viimeksi liikkeelle lähdöt olivat paljon hallitumpia ja Muuli myös malttoi seistä.

Aitasin kuuliaisesti kenttää pienemmäksi pitkän aikaa, mutta viimeksi kokeilin "light"-versiota ja aitasin kentästä pois vain kaksi takakulmaa, toinen kulmista on se, josta hyppäämällä Muuli kyyditsi kuskinsa vapauteen aiemmin. Koko kesäkuu on ollut aika tuulinen, joten tuulessa väpättävät muovinauhat eivät houkutelleet Muulia kokeilemaan onneaan. Tarkoitus on noin muutenkin pysytellä vain puolessa kentässä, tallin päädyssä.

Kuolaimina ovat olleet full cheek nivelkuolaimet ja yhdistelmään lisättiin myös turpahihna. Turpis on sen verran löysällä ettei painemittaukseen ollut aihetta, koska pitäähän Muulin voida syödä kauraa.
Satulaa on kokeiltu myös lapaläskillä, mutta se oli mielestäni liian paksu ratkaisu ja sai aikaan sen, ettei satula ottanut keskeltä kiinni. Toki satula pehmeni ja mukautui selkään ratsastuksen aikana ja hikijälki oli ihan tasainen, mutta en silti tiedä oliko se ihan hyvä ratkaisu. Satula pysyi lapaläskin kanssa hiukan taaempana.


Mutta sen verran mitä olen muulien satuloimiseen tutustunut, niin muuleillahan on pysty lapa ja sivusuunnasta katsottuna lapa on lyhyt. Jos satula on jotain muuta kuin koulusatula, näyttää satula aina siltä, että se on ihan lavoilla. Kunhan saan hankittua Rossnerin S-vyön koossa 50 (saa muuten tarjota, jos nurkissasi on ylimääräinen ruskeana!), niin uskoisin satulan pysyvän oikein hyvin oikealla kohdallaan.

Tiistaina tällä viikolla oli todella huono sää. Satoi vettä ja oli kovin tuulista. Muuli oli kuitenkin hyvin asiallinen ensin liinassa ja sen jälkeen ilman liinaa. Allaolevassa kuvassa näkyy myös pitkästä aikaa turparemmi. Naruriimun jätin alta pois, jotta Muulin pää ei olisi liian täynnä asioita. Naruriimu on ollut alla lähinnä siksi, että sen päälle on helppoa pukea suitset.


Laukkahommat ovat sujuneet hienosti eikä Oonan jalka enää nuole aitoja vaan ympyrät ovat jo hallitumman kokoisia. Jopa liinassa ratsastajan kanssa Muuli laukkasi niin, ettei kiskonut juoksuttajaa perässään. Muuli saattaa kyllä edelleen ottaa kipinää jostain ja painella täysiä, mutta Oona on hienosti saanut sen hallintaan ja pysynyt selässä. Ja harjoitus jatkuu heti kun jalustimet ovat taas jaloissa.
Alla olevan videon kuvasin sateisen sään takia ihan kännykällä. Siinä näkyy tuota pienempää laukkaympyrää ja kahdeksikkoa ravissa. Kyllä, Muuli aukoo suutaan ja seuraavaksi se saakin kolmipalat suuhunsa, jos tarvetta full cheekeille ei enää olisi. Niiden päätarkoitus on pysyä suussa vaikka Muuli ohjattaisiinkin normaalia hevosta tiukemmalla otteella pienelle voltille.


Alla on video aurinkoisemmalta päivältä. Tuolloin satulan alla oli lapaläski.


Postaukset ovat valitettavasti olleet ratsastuspainotteisia ihan siitä syystä, että niiltä kerroilta saan aina hyvin materiaalia blogiin (koska kuvaan sen itse). Olen ottanut videoita maastakäsittelystä ja sellaisesta, mutta ne kaipaisivat kipeästi kuvia kylkeensä. En halua tuottaa postausta jonka teksti on pelkästään videon varassa. Muuli on kuitenkin sovitellut ahkerasti uusia varusteitaan, hienoja punaisia suojia ja uusia loimia ja naruriimua. Opettelen käyttämään turkoosia naruriimua arjessa, pehmoisen narun jouduin kuitenkin vaihtamaan omaan naruuni, koska puomista tulee niin helposti tikkuja sihen. Naruun jääneet tikut ovat nimittäin seuraavaksi minun käsissäni.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti