keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kauan se kestikin, mutta nyt minulla on rento muuli myös harjauksessa

Olen jauhanut blogissa runsaasti siitä, kuinka on tärkeää että Muuli toimii hyvin arjen asioissa, eli se antaa kiinni, kulkee talutuksessa ja sen voi harjata ja hoitaa muutenkin. Noissahan se on toiminut jo pitkään "ihan ok", mutta silti ajoittain se on aika varuillaan eikä ole niin rento kuin toivoisin. En ole asiaan sen enempää kiinnittänyt huomiota, sillä olen toivonut että aika ja rutiinit hoitavat tehtävänsä. Muulilla tuntuu nimittäin kestävän todella pitkään ennen kuin joku uusi asia on sille niin tuttu että se rentoutuu.

Muuli siis hyväksyy esimerkiksi pressun selkäänsä aika nopeasti, eli seisoo paikoillaan eikä tunnu siltä että se valmistautuu koko ajan lähtemään karkuun. Hevosta tai muulia ei pitäisi muutenkaan työstää jos se on pakoreaktion rajoilla. Muuli on siis ihan ok, se ottaa kauraa ja seisoo ja kävelee pressu selässään. Siitä kuitenkin näkyy, ettei se rentoudu.

Muuli ei noin muutenkaan ole mikään rentoreiska. Tarhassakin se on aika valpas jos jotain tapahtuu jossain, vaikka siellä se ottaakin usein pitkiä päikkäreitä kyljellään nukkuen. Se on muuten muuleille ja aaseille ihan normaalia, jos hevonen nukkuisi makuullaan niin paljon, kuljettaisi omistaja sen varmaan klinikalle.
Muulin peseminen pesukarsinassa on vielä aika kaukana rennosta Muulista, mutta ehkä kymmenen vuoden päästä tämäkin onnistuu. Ritilän tai seisovan veden päälle se ei todellakaan astu. Jos haluan sen toiselle puolelle, on minun harjattava vesi ensin pois jotta Muuli voi väistää toiselle sivulle. Muulin peseminen sienen kanssa on muuten sille täysin ok, vesikarsinassa peseminen ei ole.

Harjaus on "arjen askareista" yksi yleisimmistä. Vielä aiemmin keväällä Muuli väisti aina askeleen verran sivulle kun olin kävellyt sen toiselle puolelle ja aloitin harjaamisen kaulalta. Jokin aika sitten huomasin ettei se enää väistäkään vaan se seisoi hienosti paikoillaan. Se ei enää haistele harjoja tai kiinnitä niihin muutenkaan mitään erityistä huomiota.

Kuvasin toukokuussa 2016 (Muulin oltua Suomessa kolme kuukautta) videon, jossa harjaan sitä edellisen tallin käytävällä. Harmikseni kuvasin sen melkein kohtisuoraan edestä, mutta siitäkin näkee kuinka ylhäällä Muuli pitää päätään ja kuinka se nopeasti siirtyy alta pois. Tuolla videolla pystyin ensimmäisen kerran kävelemään sen takaa ilman että se singahtaa eteen. Tuosta näkee muuten helposti mitä tarkoitan sillä pienellä väistämisellä, se väistää takapäällä aina hieman pois päin minusta.

Videolta voi myös katsoa sitä, kuinka usein kehun Muulia ja annan sille kauraa. Ja kuinka kaukana seison siitä kun harjaan sen häntää.


Kuvasin uuden vastaavanlaisen videon aiemmin tässä kuussa. Laitan siinä Muulia kuntoon puomilla. Siinäkin tapahtuu eräs asia ihan ensimmäistä kertaa, puen Muulille suitset päälle ei-aidatulla alueella niin, että Muulikin on vapaana. Halusin nimittäin saada naruriimun alta pois, jolloin Muuli oli pakko vapauttaa puomilta. Se peruuttaa vielä hieman kun saa suitset naamalleen, mutta suhtautuu melko hyvin korvien survomiseen suitsien sisään.

Tällä videolla liikun paljon lähempänä Muulia ja harjaan hännänkin ihan sen takana, koska se ei ole koskaan yrittänyt monotella minua. Jos se jotain tekee, on sen suunta ihmisestä pois päin.
Satulaa ja juoksutusvyötä se väisti todella paljon, mutta nykyään seisoo hienosti paikoillaan. Ehkä vanhat satulat (lännensatula ja wintec) olivat sen mielestä huonoja ja tämä nykyinen Freeform on sen mieleen. Tai sitten se on vain tottunut satuloimiseen, mistä näitä tietää.

Rentoutumiseen palatakseni, vielä on matkaa siihen että Muuli seisoisi puomilla silmät puoliummessa ja pitäisi päätään alempana, mutta toivon että sekin ajan kanssa tulee. Tämä rentoutumisen taso on tällä hetkellä hyvä.


Jaoin yllä olevan videon Facebookissa jo aiemmin ja pyysin kiinnittämään huomiota yös vaatteisiini. Alensin nämä Superdryn collarit tallikäyttöön ja jo niissä on maalitahroja. Melko pitkään esiinnyin tallilla aina ratsastushousuissa vaikkei tarkoituksenani ollut todellakaan ratsastaa, nykyään en jaksa kiskoa niitä päälle ellen ole menossa selkään. Kengät ovat jotkut Sievin työkengät, oikein mainiot tallikengät.

Pesin Muulin tosiaan viime viikolla ja ehkä osa kuolleesta talvikarvastakin irtosi. Tasoitin harjaa hieman, sekin on ohentunut, eli osa harjastakin on "talvikarvaa". Kauniisti se kiiltelee, mutta viime kesänä se oli tummempi. Kuvassa se kuiskii päällään paarmoja.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti