torstai 30. marraskuuta 2017

Muulimenot marraskuussa 2017

Menot
Marraskuun tallivuokra 400e
Koulutus Kari Vepsän luona 150e
Jämäkkä riimunnaru Vepsältä 50e
Rokotukset 70 e
Yhteensä 670 e

Tulot
Kulukorvaukset Aasiyhdistykseltä Elmamessuosallistumisesta 170e*
Yhteensä: 170e

YHTEENSÄ -500e

* Olisin saanut kulukorvauksia ilman Muuliakin, mutta viimevuotiseen tapaan lisään kulukorvaukset muulituloihin. Näyttää sitten siltä, että se on onnistunut tuottamaan minulle jotain. Jätetään mainitsematta se, että messujen takia tuli ajelua traileri perässä 200 km ja ilman sitä 160 km. Ja yhtenä aamuna jouduin alentumaan yhteiselle matkalle.

Muuta

Kuuma alkoi 27.11.2017. Edellisen kerran oli kiimassa 13.2.2017 ja sitä ennen 17.1.2017 ja sitä ennen 14.10.2016.

Rokotettu hevosinfluenssaa, jäykkäkouristusta ja herpestä vastaan 22.11.2017 ja seuraavan kerran rokotettava hevosinfluenssaa ja jäykkäkouristusta vastaan 20.12.-22.1.2017 välisenä aikana.

Kuva: Emmi Jormanainen
Lue lisää

torstai 23. marraskuuta 2017

Harmon tuomio: Muuli on läski ja rokotukset päin helvettiä

Harmon Lissu on Uudellamaalla hyvin tunnettu hevoseläinlääkäri ja hän on meidänkin tallilla käynyt laittamassa yhden suomenhevosvarsan alulle. Emätamma on tällä hetkellä tukevasti tiineenä, ja silloin suositellaan, että tallin kaikki hevoset olisi rokotettu herpestä vastaan. Muuli oli viime kuun alussa Tukkilassa sattumoisin juuri silloin, kun Harmo tuli rokottamaan Tukkilan hevoset juuri tätä herpestä vastaan. Siellä voimassa oleva herpesrokote on kirjattu jopa tallipaikkasopimukseen. Laitettiin tuolloin Muulillekin ja sovittiin, että tehostaa rokotuksen, kun tulee meidän tallille tehostamaan tämän tiineen tamman.

Olin pyytänyt, että Muuliin laitetaan rokotuksista koko shitti, eli herpes, jäykkis ja influenssa. Noiden kahden muun rokotusaika olisi ollut vasta tammikuun alussa, mutta koska Muuli on lähdössä pitkälle reissulle, halusin hoitaa kaiken kuntoon. Pari kuukautta sinne ja tänne ei tunnu tässä konkurssissa missään. Vähämpä tuossa kohta tiesin.

NOH, Lissu saapui eilen päiväsaikaan, jolloin tallilla oli paikalla vain yksi hevosenomistaja. Minä ja tallinomistaja olimme tietenkin töissä, mutta Harmo on tottunut hoitelemaan hevoset, aasit ja muulit avustajan kanssa ihan keskenään.

Paitsi että meidän tallilla tämä rokotettava suomenhevostamma ja Muuli ovat vittumaisimmat kiinniotettavat, kun pyydystäjänä on joku vieras. Tai vaikka olisi tuttukin.
Muuli oli kuitenkin antanut hienosti kiinni ja rokotukset oli annettu. Myös se suokkitamma antautui kolmannelle yrittäjälle.

Mutta.

Muuli on läski t. Harmo

Muulin rokotukset on päin helvettiä t. Harmo

Lissu soitteli myöhemmin iltapäivällä ja kertoi, että influenssarokotukset oli menneet pilalle jo sen ensimmäisenä kesänä Suomessa. Minähän sain leimat passiin vasta tuolloin kesällä 2016, ja se olisi silloin HETI pitänyt tehostaa hevosinfluenssaa vastaan. Ensimmäisen jäykkäkouristuksen se sai vasta tämän vuoden tammikuussa. Se oli siis vajaan vuoden Suomessa ilman jäykkäkouristusrokotusta. Tykkään ottaa riskejä. (oikeasti toivoin, että olisi kuollut pois) (vitsi).

Nyt rokotusohjelmat alkavat siis alusta, paitsi herpeksen suhteen, se on tällä hetkellä voimassa. Lissu suosittelee kaikille rokotuksille aloitukseksi 2 rokotusta kuukauden välein, sitten 6kk päästä, 6kk päästä ja jatkossa aina vuoden päästä. Muualla netissä on sekalaista tietoa rokotuksista, mutta eikai Lissu ole turhaan alueen paras eläinlääkäri? Uskon siis häneen kuin peruskallioon.



Lissu jää muuten eläkkeelle vuodenvaihteessa, jännä nähdä saako kukaan niin suurta suosiota ja mainetta kuin hän.

Jatkossa ei kuulemma ole niin "päivän päälle" sen vuosittaisen rokotuksen anto, jos nyt parin viikon päähän osuisi "määräpäivästä". Mutta toki, jos suunnitelmissa on 2-5-tason kisat, on rokotuspäivä tärkeä eikä se saa olla päivääkään myöhässä, ennemmin siis ajoissa, jos eläinlääkärille tuleekin jotain.
Muuli on tarkoitus kuskata kauas pois joulun välipäivinä tai viimeistään uudenvuodenpäivänä, joten se olisi hyvä saada rokotettua juuri joulun alla (Lissu sanoi että jo 20.12. voi rokottaa, se on keskiviikko) tai heti joulun jälkeen, jotta se ei ole missään rokotuskuumeessa pitkän kuljetuksen aikana.

Kännykässä on nyt muistutus, että myös juhannuksen alla on rokotettava.

Jos Liisa Harmo ei ole tuttu, kannattaa lukea netissä paljonkin keskustelua aikaansaanut Ellikin kirjoittama artikkeli Liisa Harmo: "Yksintarhaus on eläinsuojelurikos".

Mitä siihen läskeyteen tulee, niin se on vain talvikarva mikä hämää. Ja se niskamakkara on ihan luonnollinen asia muuleilla ja aaseilla.
Lue lisää

maanantai 20. marraskuuta 2017

Muuli meni lähettämällä traileriin!


En muista olenko täällä blogissa edes muistanut kertoa, että isona toiveenani olisi, että Muulin voisi lastata traileriin lähettämällä. Olen kuunnellut jo pitkään aivopesua siitä, että se on ainoa turvallinen tapa lastata hevonen, ja olisihan se tapa, miten Muulin saisi yksinään lastattua. Olen kyllä lastannut sen yksin "normaalistikin", eli sitonut edestä ja kiertänyt sen jälkeen sulkemaan takapuomin ja sillan. Tuossa on vain se mahdollisuus, että Muuli saa vetopaniikit ja rykii talliriimun paskaksi. En ole koskaan sitonut sitä trailerissa naruriimusta, enkä ole ajatellut sitoakaan.

Lastaan Muulin naruriimusta, mutta trailerissa riisun naruriimun normiriimun alta pois ja Muuli sidotaan tavallisesta riimusta traileriin. Riimumateriaalista on ollut paljon keskustelua ruskealla foorumilla, siis että pitääkö sen ehdottomasti olla nahkariimu. Enemmistö on nahkariimun kannalla, joten ostan Muulillekin sellaisen heti, kun sopiva riimu tulee vastaan. (Minulle saa tarjota hienoa ruskeaa nahkariimua cob-koossa, toivottavasti riimussa olisi reilusti säätövaraa, ja myös turvassa.)
Tässä alla on jo pariinkin kertaan blogissa ollut lastausvideo reilun vuoden takaa. Tässä näkyy miten olen Muulia aina tähän asti lastannut. Eli eteen kiinni ja narua kiristämällä Muulilta poistetaan mahdollisuus poistua paikalta. Yleensä silloin, kun pää on kokonaan sisällä, se kävelee perälle asti.


Tämä video on tietenkin saanut osakseen paljon negatiivista palautetta. Äänekäs vähemmistö hyväksyy lastauksen vain silloin, kun hevonen menee traileriin vapaana ja sitä namitellaan koko ajan. Sori vähemmistö, oikeassa elämässä ei läheskään aina lastata niin.

Olimme viime viikolla Kari Vepsän luona ja koska kaverini sopi samaan paikkaan samaan aikaan WE-ratsastustunnin, menimme kimppakyydillä. Minä hoidin auton ja polttoaineen, kaveri hoiti trailerin ja ajopuolen. Minulla kun ei ole siihen ajokorttia. Ensin haettiin kaverin hevonen ja sen jälkeen meidän tallilta Muuli. Muuli ei ole Suomessa ollessaan matkustanut vielä kertaakaan toisen hevosen kanssa. Trailerissa ollut hevonen oli Muulille vielä kaiken lisäksi täysin vieras.
Vinssasin sen sisään ylläolevan videon tapaan.

Vepsä työsti Muulia parin tunnin ajan pyöröaidassa (tästä tulee erillinen lähitulevaisuudessa) ja kun olimme lähdössä kotimatkalle, hän lastasi Muulin traileriin puolestani! Siirryin asemiin kameran kanssa ja kaverini toimi assarina takapuomin kanssa.

Suuni loksahti auki, kuinka helposti Muuli saatiin lähettämällä traileriin! Videon kesto on 2 minuuttia ja 10 sekuntia, itse lastaus kesti siis kaksi minuuttia. Toki sitä edelsi pari tuntia intensiivistä työskentelyä, joten Muuli ymmärsi jo, että tämä äijä on tosissaan.

Negaa tulee muuten varmasti myös alla olevasta videosta. Käytetäänhän siinä aika kovaa painetta. Namitkin unohtui, niiden virkaa toimittaa heinäverkko trailerissa.


Tällä kertaa Vepsä ei kuitenkaan ollut työstänyt lähettämistä juuri mitenkään, vaan sen asian suhteen tehtiin töitä viimeksi. (Tästä pääset postaukseen, jossa kerron edelliskerrasta.) Muulin lähettäminen helpottuikin tosi paljon meidän viime kerran jälkeen ja nyt se astelee uusillekin pressuille ja oudoille alustoille tuosta noin vain lähettämällä. En kuitenkaan ole uskaltanut kokeilla lähettämistä trailerin kanssa, koska pidän lastausta niin isona haasteena, etten uskaltanut muuttaa lastaussysteemiämme. Jos Muuli kuitenkin tulee sisään viidessä minuutissa, niin onhan se nyt todella lyhyt aika!

Mutta nyt, kun näin miten helposti se meni, uskallan ehdottomasti kokeilla tätä itsekin jatkossa. Ja jos se ei toimi, niin ainahan sen voi sitten vinssata..

Tässä alla on muuten meidän nopein lastaus ikinä. Tässä ollaan lähdössä Riihimäeltä kotiin Piet Nibbelinkin kurssin jälkeen. Muulikin piti viikonloppua ihan huuhaana ja halusi päästä nopeasti kotiin.


Muuli on muuten matkustanut jo aika paljon tänä vuonna! Kesällä oltiin Riihimäellä, sen jälkeen Mikkelissä aasileirillä, nyt syksyllä oltiin Tukkilassa, Elmamessuilla ja viimeksi Vepsän luona. Johan tässä pitää alkaa etsiä omaa traileria ;) Tai ajaa edes pikku-e.
Lue lisää

lauantai 18. marraskuuta 2017

"Ompa kaunis hevonen!" eli kooste Elmamessuilta

Kaikki kuvat: Emmi Jormanainen

Kirjoittelin Elmamessujen perjantaista heti tuoreeltaan tässä postauksessa ja nyt on viimein aika kertoa, miten lauantai ja sunnuntai messuilla sujuivat.

Muuli oli loppuun asti kuin mikäkin messukonkari. Se hermoili jonkin verran, kun aasit vietiin talutusratsastukseen, mutta rauhoittui syömään heti, kun sille heitti heinää. Sunnuntaina ymmärsin jo heittää heinät ennen kuin aasit lähtivät, jolloin Muuli ei kiinnittänyt niiden lähtöön mitään huomiota.
Kuten kerroin jo aiemmin, sain vuosi sitten ylimääräisiä sydämentykytyksiä taluttaessani Muulia karsinasta eläinareenalle. Jos eläintenhoitajien köydet tulivat liian lähelle tai edessä ei ollut riittävästi tyhjää, alkoi Muuli ryysiä voimalla eteen. Sain sen toki pidettyä, mutta tuollainen käytös ei ole sopivaa messueläimelle. Tänä vuonna siirtymiset sujuivat paljon paremmin ja varauduin niihin jo etukäteen, kun kävimme Muulin kanssa tutustumassa eläinhalliin ja areenaan joka aamu ennen messujen aukeamista.

Olin itseasiassa yllätynyt, kuinka rauhallisesti (pää rennosti alhaalla) Muuli käveli perässäni hallissa. Se ei tuntunyt yhtään sellaiselta, että olisi sinkoamassa kuuhun.


Eläinareenalla tein sen kanssa ihan normaaleja maastakäsittelyjuttuja, eli testasin peruuttaako se, väistääkö se ja pysyykö sen huomio minussa. Näitä asioita kun ei voi kerrata enää esityksen aikana, vaan silloin huomion on pysyttävä minussa.

Saimme eläimille nimikyltit vasta lauantaina iltapäivästä, joten siihen asti ei monikaan tiennyt, mikä eläin karsinassa on. Sitä veikattiin vuorotellen aasiksi ja muuliksi. Olin tulostanut jonkin verran blogin osoitteita ja naulannut ne Muulin karsinaa, joten niistä osa osasi päätellä, mikä eläinlaji on kyseessä. Lappujakin meni todella mukavasti viikonlopun aikana!
Eläimenomistajana minun tehtäviini kuului myös eläimen esitteleminen yleisölle. Karsinaan ei saanut päästää ketään, mutta hengailin aitaksella ja vastailin ihmisten kysymyksiin. Moni oli epäuskoinen, kun kerroin että kyseessä on muuli.

"Eikö muulit ole yleensä pienempiä?"
"En tiennyt että näinkin isoja muuleja on!"
"Onko siinä enemmän hevosta vai aasia?"
"Miten uskallat seistä siellä, eikö se potkaise?"
"Ovatko ne yhtä jukuripäitä kuin aasitkin?"
"Ompa se kaunis hevonen!"

Näihin kysymyksiin ja tokaisuihin vastasin uudestaan ja uudestaan ja silti ihmiset lähtivät epäuskoisina pois. Olivathan he päättäneet jo etukäteen, että muulit ovat vittumaisia pieniä piruja, jotka odottavat koko ajan oikeaa hetkeä potkaista tai purra. Se on tuossa kohtaa ihan sama, vaikka kertoisin heille Nukkumatista, mielipide ei muutu miksikään.

Muulin suuri koko herätti paljon pörinää, joten kerroin siitä myös kun olimme areenalla. Kerroin, että jos muulin emä on 160 cm korkea hevonen ja isä on 100 cm korkea aasi, on muuli jotakin siitä väliltä. Jos molemmat ovat saman korkuisia, on muuli hieman suurempi, mutta ei paljon. Lajiristeymille on tyypillistä, että ne kasvavat hieman isommiksi kuin vanhempansa. Hevoskokoisten muulien kohdalla tämä tarkoittaa 5-10 cm korkeuseroa emään, jos isäaasi siis on saman kokoinen kuin emä, harvemmin on.













Muuli sai kauneudestaan paljon kehuja. Ja onhan se nyt aivan majesteettisen kaunis eläin! Sillä on isot silmät ja pitkät ripset ja ainakin minusta se näyttää ihan selvästi tammalta.

Kuvittelin, että Muuli on messuilla täysihoidossa. Eläintenhoitajilla oli ohje heittää sille heinää eteen aina "kun se näyttää siltä että vois ottaa", eli koko ajan. He vaihtoivat veden ja putsasivat karsinan. Valitettavasti jouduin myös itse tarttumaan talikkoon ja siivosin karsinan pari kertaa messujen aikana. Ilmeisesti Muuli pidätteli kakkoshätää koko yön ja toimitti kaikki asiansa päivällä.

Muuli on myös hyvin siisti eläin, harjasin siitä vain purut pois ja lisäsin Show Sheeniä ennen esitystä. Suitset ja muut varusteet olin toki pessyt jo kotitallilla. Esityksissä se aina piehtaroi hiekassa, mutta pieni ravistus ja kaikki hiekka oli poistunut siitä! Ja ai että sen karva kiiltää tällä hetkellä upeasti!
Muuliprojekti ei olisi mitään ilman kuvia, joten niitä otettiin runsaasti viikonlopun aikana. Omaan kameraani taltioitui lähinnä videoita, Suvililjan Susanna ja kaverini Emmi hoitivat kuvauspuolen esimerkillisesti! Koska Elmassa oli teemana talonpoikaishenkisyys, halusimme tietenkin ikuistaa hienot asut. Perjantaina otimme edustavat kuvat aaseista, Muulista ja meistä näytteilleasettajista ja lauantaina messujen sulkeutumisen jälkeen pyörimme vielä tunnin verran messuhallissa Emmin kanssa ottaen hyviä ja "hyviä" kuvia Muulista.

Lainaamani kansallispuvun alkuperää ei muuten vielä messuilla tiedetty, mutta se on siis Rovaniemen puku. Ihmiset ihastelivat pukuja ja oli kiva, että niin moni oli pukeutunut. Harmittelin kuitenkin kun Keudan ja Hyrian eläintenhoitajat eivät olleet pukeutuneet teeman mukaisesti, vaan työskentelivät oppilaitostensa T-paidoissa. He olivat kuitenkin hyvin näkyvästi esillä messuilla ja olisivat pussihousuissa tuoneet juuri sitä talonpoikaista fiilistä messuhalliin.

Messuilla kävi monta tuttua moikkaamassa minua ja Muulia ja erityisen mukavaa oli tavata maastakäsittelyryhmän ylläpitäjät ja perustajat Marja ja Harri Eskonmaa. Siinä on nimittäin todella mukava Facebookryhmä, johon uskaltaa laittaa myös epäonnistuneita videoita. YP puuttuu nopeasti, jos alkaa tulla runsaamminkin kakkaa niskaan.

Toinen mukava tapaaminen oli erään westernratsastajan kanssa, joka tuli täysin viattomasti kyselemään muuleista mutta viikonlopun saldona ryhtyykin Muulin uudeksi stunttikuskiksi. Siitä lisää myöhemmin, kun homma on lyöty lukkoon.

Messut päättyivät sunnuntaina viideltä ja tilasin minulle ja Muulille kyydin puoli seitsemäksi. Siihen mennessä kaikki naiset ratteineen olisivat jo poistuneet hallista eikä muulin toisen omistajan tarvitsisi kiroilla ihan niin paljon. Teimme Aasiyhdistyksen myyntitavaroille inventaarion, pakkasimme tavarat ja autoin lastaamaan miniaasit. Tai siis autoon ne menivät ihan sujuvasti omistajansa kanssa, mutta nostin takasillan ylös ja päästin omistajan ulos trailerista.

Tässä kohtaa Muuli tajusi että kaikki ei ole nyt ihan ok ja sen maha veti heti ihan ripulille. Se ei ole aiemmin edes stressaantuessaan paskonut vesiripulia mutta nyt sitä tuli. Hyvä satsi oli tullut myös traileriin, tuotos oli mallia kaavittava. Noh, näitä sattuu ja paska oli seuraavana päivänä täysin ok. En siis usko hetkeäkään, että se olisi ottanut messuilta jonkun pöpön matkaansa.
Lue lisää

perjantai 17. marraskuuta 2017

Suomenhevosen tarina ylitti odotukset ja isosti!


Yhteistyössä Keski-Uudenmaan teatterin kanssa.

Sain bloggaajana liput Keski-Uudenmaan teatterin esitykseen Suomenhevosen tarina. Ennakkonäytös oli eilen ja voi että, se ylitti ehdottomasti odotukset! En harrasta teatteria noin muuten, joten en osaa verrata tätä muihin. Katsoin esitystä siis ihan taviksen silmin ja tässä tuleekin siis ihan taviksen oma henkilökohtainen arvio esityksestä.

"Suomenhevosen tarina vie katsojansa huikealle matkalle kokemaan sata vuotta kotimaansa historiaa. Samalla tutustutaan uudelleen kauan kadoksissa olleeseen ystäväämme suomenhevoseen. Näytelmä kuljettaa katsojat, Lahtisen perheen neljän sukupolven mukana, läpi itsenäisen Suomen satavuotisen taipaleen, alun levottomista ajoista aina nykyhetkeen saakka.", kuvaillaan KUTin kotisivuilla.

Sen lisäksi, että esityksessä seurataan Lahtisen perhettä, on mukana hevonen, Pekka. Toki Pekka ei sataa vuotta elä, mutta tavalla ja toisella suomenhevonen seuraa tarinassa mukana ottaen ihmisten huolet ja murheet ison päänsä sisään. Silti menneisyyden taakka ei jätä rauhaan, kun samassa perheessä on sekä punikki että valkoinen. Myöhemmin oma poika onkin kallellaan vasemmalle.
Roska meni silmään heti esityksen alussa, kun Pertti Koivula aloitti laulamalla Ystävämme suomenhevonen. Jos olet jotenkin välttynyt kappaleelta, niin upotan sen tähän alle. Kuuntele se ja jatka sitten lukemista.


Esitys toimi tiiviinä historiankertauksena Suomen itsenäistymisestä tähän päivään. Tapahtumien kertojana toimi hevonen, jonka äänityö oli ensiluokkaista. Hörinät ja muut äänet tulivat niin aitoina että! Häntä heilui juuri oikeissa kohdissa kärpäsiä huiskien. Ja tokihan hän puhui myös ihan suomea.
Suomenhevosen historia kulki Suomen historian rinnalla aluksi tiiviimmin ja väliajan jälkeen ei ihan niin tiiviisti. Onhan se nyt vaan fakta, että sotien jälkeen teollistumisen aikana "teurastamot toimivat kolmessa vuorossa", kun työhevosille ei enää ollut tarvetta. Lahtisen perhe muutti maalta kaupunkiin ja myöhemmin kehyskuntaan, aivan kuten moni muukin. Hevonen jäi kotiseudulle, mutta hevosharrastus ei jäänyt. Esityksessä käydään pikakelauksella läpi maaseudun autioituminen, muuttoliike, ydinperheen muutos kolmesta sukupolvesta kahteen, muuttoliikkeestä Ruotsiin, nousukaudesta, Nokiasta ja 90-luvun lamasta.

Yhden pienen yksityiskohdan nostan tähän. Esityksessä mainittiin Fryckman, joka soitteli Jarille, joka on juppi, ja tarjosi nopeita rikastumismahdollisuuksia. Peter Fryckman (linkki vie Wikipediaan) on suomalainen liikemies, joka on istunut jonkin aikaa linnassakin "pienistä" veropetoksista. Hän on omistanut osakeyhtiö Six Oy:n, joka myi mausteita. Osakeyhtiö Six taas omisti pitkään lämminveriravurin, jonka nimi oli Six Charm Quick (linkki Sukupostiin). Tämä hevonen liittyy melko olennaisesti siihen, että minusta ylipäätään tuli "heppatyttö". Tämän hevosen ylläpitäjä etsi tallipaikkaa Heinolasta ja tämä hevonen ja pariskunnan toinen hevonen, Yoko, tulivat meille tallipaikalle. Olin tuolloin 7. luokalla. Myöhemmin hevosten omistajat perustivat naapuriimme hevostallin, jonka nimeksi tuli Horse Whisperers Oy ja myöhemmin sen nimi vaihtui Lusin ratsastuskeskukseksi.

Mutta nyt palataan esitykseen.

Jos et ole hevosihminen (todennäköisesti olet, koska luet tätä blogia), niin tiedoksesi; lämmitetty maneesi ei tarkoita lämmintä maneesia. Lämmitetty maneesi tarkoitaa vain sitä, että se on kylmä sen sijaan, että se olisi ihan helvetin kylmä. Pidä siis takki päällä ja housut jalassa.

Kun heti esityksen alussa menee roska silmään, ei siltä voi välttyä jatkossakaan. Kohtaus, jossa pelataan raveja, oli jotenkin oikein erityisen koskettava, vaikkei siinä mitään surumielistä ollutkaan. Uuras vain hoiti kuskinsa kanssa homman kotiin ihan 5/5.

Pekkaa näyttelevä Uuras ei muuten päässyt omistajansa Tanjan kanssa helpolla. Väliaikaan asti Uuras esiintyi melkein joka välissä ja aina sillä oli hieman erilainen valjastus ja ajopeli perässä. Tanja sai siis ihan kunnolla hikoilla vaihtaessaan valjastusta sila- ja luokkivaljastuksen välissä.

Esityksen toinen hevonen, Kiripassi, oli vikellysvarusteissa ja se esiintyi vikeltäjänsä kanssa aina, kun vuodet vierivät. Erittäin hieno tapa kertoa, että olemme astumassa aikaportista. Alussa Kiripassin taluttajat pitivät myös vuosilukutauluja, mutta ne menivät valitettavasti hieman sekaisin. Koska historiannumeroni ei ollut lukiossa kovinkaan kummoinen, jouduin ihan miettimään että näinkö se meni, kun vuosiluku oli 1940 ja oltiin edelleen Suomen itsenäistymisessä. Vuosiluvut kertoi onneksi myös kertoja.

Joihinkin kohtiin odotin vielä enemmän sitä hevoshistoriaa, mutta toisaalta ensimmäinen puoliaika itsenäistymisestä rauhaan sisälsi hyvinkin paljon hevosia. Teollistumisen jälkeen hevoset muuttuivat työkavereista harrastusvälineiksi, joten ne eivät olleet Suomen historian kannalta enää kovin suuressa roolissa. Ihmisten ja hevosten suhde muuttui samalla, kun hevoset muuttivat samasta pihapiiristä täysihoitotalleille.

Tykkäsin pienistä jutuista, muun muassa siitä, että lakanoiden sijaan viikattiin loimia (minua kyllä hieman ärsytti, että loimi viikattin "väärin"), mummoa kuskattiin kottikärryissä ja myöhemmin mummon kävelykeppeinä toimivat lannankerääjät. Paskatalikko näytteli vankilan kaltereita ja porkkanaa käytettiin monipuolisesti.

Esitys oli musiikillinen ja kaikki laulut liittyivät jotenkin hevosiin. Hauskin oli ihan uusi tuttavuus, Jenkka hevosen puhdistamisesta, jonka M.A. Numminen on tehnyt SaIntin sisäpalveluohjesäännön perusteella. Kai tämä on sellainen mikä kaikkien pitäisi tietää, mutta en minä ainakaan ollut aiemmin kuullut.


En osaa sanoa, mitä odotin esitykseltä. Silti esitys ylitti kaikki odotukseni ja ollen todella hyvä! Se nauratti, liikutti ja muistutti historiantunneista. Se liittyi sopivissa määrin Järvenpäähän, Tuusulaan ja Juhani Ahoon. Kiripassi ja Uuras hoitivat hommansa erinomaisesti ja olivat parhaat vaihtoehdot hevosrooleihin. Uuras on täällä meilläpäin aika tunnettu, koska se osallistuu hyvin moniin tapahtumiin antaen ajelutuksia ihmisille. Uuraksen omistaja Tanja Lundsten taas on aktiivinen työhevosharrastaja ja osallistuin itsekin tänä syksynä iltapäiväkurssille, jossa hän johdatteli meitä työvaljastuksen saloihin.

Jos vielä mietit, että kannattaako mennä vai ei, niin MENE! Et kadu! Lippuja saa Ticketmasterista ja ne maksavat noin 50 euroa. Paikat ovat ennakkotiedoista poiketen numeroimattomia, joten ole ajoissa paikalla niin pääset laskemaan pyllysi eturiviin. Katsomossa ei kovin montaa riviä ole, joten jokaisesta penkistä näkee kyllä hyvin lavalle.
Lue lisää

perjantai 10. marraskuuta 2017

Muuli on Elmamessuilla niin kotonaan, että me tarvitaan oma messuhalli


Muuli osallistuu parhaillaan Elmamessuille ja se edustaa pitkäkorvia Suomen Aasiyhdistyksen pisteellä. On siellä aasejakin, peräti viisi kappaletta. Kolme on "tavallisia" ja kaksi on miniaaseja. Suurin osa aaseista on ihan tavallisia (mä kutsun niitä maatiaisaaseiksi), joten se ei ole mikään häpeä jos joku niin ajattelee. Rotuaaseja Suomessa on tosi vähän.

Tuommoinen iso messuhalli ei muuten olisi mitenkään huono idea talliympäristöksi. Ajatelkaa, ei kuravelliä, ei sadetta, stabiili lämpötila ja sisäkorkeutta riittää! Sinne voi rakentaa vaikka minkälaisen kentän ja tarhat, eikä karsinoita varsinaisesti tarvitse, antaa olla vapaana koko alueella. Kun lattia on sileää betonilattiaa niin olkialueet (sisältää kusen ja paskan) on helppo putsata Avantilla. Betonilattia edesauttaa myös luonnonvalinnan toteutumista kun sählät ja muut härvääjät katkovat koipensa. Koko tallialueella ei ole häiriötekijöitä, eli eläinten on pakko keskittyä ihmiseen, koska se on ainoa virike. Hevosten päivärytmiä voisi säätää valoilla, nehän eivät ulkomaailmaa näkisi. Vuorokautta voi pidentää tai lyhentää. Eikai tuollaiset messuhallit nyt ihan mielettömästi voi maksaa, eihän?
No takaisin Elmaan. Muuli vietiin torstaina paikalle ja olin jo etukäteen vittuuntunut, väsynyt ja nälkäinen joten Muuli ei lastautunutkaan minuutissa. Jumppasin sen kanssa ainakin viisi minuuttia ja lopulta pyöritin köyttä etupuomiin ja vinssasin sisään sitä mukaa, kun Muuli otti askeleita eteen. Siinä kohtaa, kun sain pään sisälle, se luovutti ja käveli perälle asti. Mutta kauraa se ei taas ottanut, eli pukkas sillekin stressiä päälle.

Matkalla se oli onneksi syönyt heinää.

Kohteessa Muuli karsinaan, tavarat ulos autosta ja kotimatkalle. Päätin yksimielisesti, että teltta ja myyntitavarat laitetaan vasta perjantaiaamuna. Keudan eläintenhoitajat vastaavat taas eläinten yövalvonnasta ja muustakin hoidosta ja he tulivat heti kyselemään ruokintaohjeita. Sain tietää, että messuilla on yhteistä heinää ja huom, nyt tulee paras juttu, yhteistä OLKEA! Itsehän revin kolmeen heinäverkkoon tallilta olkea, kuivaa heinää ja säilöheinää sellaisella vimmalla, että yksi kynteni irtosi 80% alueelta. Joudun kai pitämään siinä laastaria ainakin puoli vuotta, että se kasvaa uudestaan..
Ruokintaohjeiksi annoin, että aina saa heittää heinää, jos se on loppu. Saa Muulikin nauttia täysihoidosta. Olkiverkko sillä on myös koko ajan karsinassa ja ensimmäisenä yönä se olikin sitä todella hyvin syönyt.

Onnistuimme palauttamaan trailerin tallinomistajan pihaan niin äänettömästi, että edes tallin koirat eivät huomanneet! Ne juoksevat nimittäin yleensä aina tallille tulevia autoja vastaan.
Tänään perjantaina olin messuilla jo puoli kahdeksan maissa. Otin Muulin naruriimuun ja menimme tutustumaan eläinareenaan. Siinä on tänä vuonna korkeat aidat ympärillä, koska siellä paimennetaan karjaa, hevosilla. Lehmäeläimet voisivat häipyä matalan aidan yli. Korkeat aidat mahdollistivat sen, että pystyin päästämään Muulin irti eläinareenalle.

Virhe.

En tiedä kuka kentän on toteuttanut, mutta betonin päälle on tuotu vain noin 10 cm hiekkaa, joka ei ole tamppaantunut. No miten siinä käy? Tuli melkoisia sliding stoppeja, kun Muulilta petti perä. Hiekka rullasi siis pois kavioiden alta. Kaksi kertaa se testasi kentänpohjaa takapuolellaan ja lopetti sen jälkeen riekkumisen.




Kuvat: Emmi Jormanainen


Tein sen kanssa vapaana ja narussa maastakäsittelyä ja palautin puolen tunnin päästä karsinaan. Messuhalli oli vielä hiljainen, mutta Muuli oli silti yllättävän ok. Se käveli talutuksessa pää alhaalla eikä pelännyt mitään. Paitsi lampaantaljoja eräällä pöydällä.

Päivän aikana meillä oli kaksi tunnin settiä talutusratsastusta aaseilla, toisella kerralla olin rahastamassa lapsia ja toisella kerralla olin teltan myyntipisteellä. Paljon kävi tuttuja, mutta kukaan bloggaaja ei tullut nykimään hihasta. Tulostin Muulin karsinaan pieniä lappuja, joissa on blogin osoite. Niitä meni ihan mukavasti päivän aikana.

Meillä on joka päivä myös esiintyminen eläinten kanssa areenalla. Mukana ovat siis kaikki eläimet, viisi aasia ja Muuli. Se vaatii jo aika monta henkilöä, eläimille taluttajat ja yksi, joka auttaa pienten agilityesteiden kanssa. Otin tallilta jotain hassuja mukaan ja huomasin muuten että Parellipalloni oli ottanut osumaa ja vuotaa jostain. Se ei siis tullut käyttöön ja ihan hyvä niin, koska aasit varmaan pelkäisivät sitä.

Kentällä oli siis kolme pehmopuomia, Suomi100 lötköpuomieste ja sininen pressu. Muulilla oli tietenkin sen sinivalkoinen otsapanta. Pull Back-turpiksesta sen verran, että sinne meni peräti kolme sormea nenäpiin päälle. Että tulkaa vaan besserwisseröimään siitä, olen valmis!

Muista varusteista sanottakoot, että kun kuvittelin ottaneeni kotoa mukaan mustan liinan taluttamista varten, olinkin ottanut mustat ohjasajo-ohjat. Onneksi olin pakannut mukaan myös kuvissakin näkyvän paksun ja pitkän lukollisen narun. "Jouduin" laittamaan sen niskan yli kuolaimesta kuolaimeen, koska deltan kanssa sen raskas lukko olisi koko ajan luonut painetta suuhun. Muuli toimi tällä varustetasolla oikein moitteetta.

Ensin kerroin mikkiin asioita aaseista. Osaisin nuo jutut unissanikin. Sen jälkeen juontaja meni häiriköimään muita aasinomistajia ja minä taluttelin Muulia areenalla. Yleensä yleisö tykkää nähdä muutakin askellajia, kuin käyntiä, joten ravautin Muulia pieniä pätkiä ja enimmäkseen suorilla. Vähän nimittäin jännitti, jos peräpää luiskahtaa alta.

Esitys meni Muulin osalta tosi hyvin. Se teki vaaditut asiat ja vaikka annoin kohtuullisesti kauraa, se ei alkanut kerjäläiseksi.

Otettiin vielä vähän kuvia esityksen jälkeen. Rakensimme taakse aiemmin "kuvausseinän" heinäpaalien eteen. Olisi ollut kiva, jos Elmaan olisi järjestynyt oikea kuvausseinä kaikkien käyttöön. Siinä olisi voinut kuvata sekä eläimet että ihmiset, mutta toimi tämäkin. Sunnuntaina se ei olisi enää toiminut, koska heinät ja oljet tietty hupenevat koko ajan.

Solmin messuilla Muulin suhteen ehkä tärkeimmän kontaktin ikinä, mutta siitä lisää, jos diili toteutuu.

Messujen päätyttyä kävin Muulin kanssa vielä nopeasti areenalla. Päästin vapaaksi eikä se lähtenyt spurttailemaan. Jotain siis oppi aamusta. Tein vapaana ja narussa. Muuli kuunteli hienosti, vaikka sen mielenkiinto olikin monta kertaa jossain muualla. Edelleen se oli mukava ja rauhallinen taluttaa karsinasta areenalle ja pois, ihan kuin se olisi aina asunut messuhallissa. Me oikeasti tarvitaan oma messuhalli!

Ja kun aiemmin päivällä talutimme eläimiä areenalle ja takaisin, ei Muulin talutuksessa ollut mitään sydämentykytyksiä. Viime vuonna jos se tuli viimeisenä, sain ihan pidellä sitä kun se ryysäsi aasien perään. Tällä kertaa se kulki viimeisenäkin oikein hienosti, vaikka aasit menivät reilusti edellä.
Ensimmäisen päivän perusteella Muuli suoritti 5/5 ja toivottavasti lauantai ja sunnuntai eivät tee poikkeusta. Mutta jännä nähdä.
Lue lisää

tiistai 7. marraskuuta 2017

Muulin ajo-opetus nytkähti isosti eteenpäin, mutta takapakkejakin otettiin.


Muulin "varsinaisessa" ajo-opetuksessa on ollut parin kuukauden tauko, jos ei lasketa mukaan ohjasajoa, joka on toki sekin osa ajo-opetusta. Viimeksi pari kuukautta sitten kokeilin Muulille liian lyhyitä kakkuloita, hylkäsin ne ja vaihdoin aisoiksi pehmopuomit. Muuli veti perässään myös pressua.

Ostin (okei, en ole maksanut vielä) tallikaverilta vetokartun ja sain toiselta tallikaverilta ylimääräisiä viemäriputkia. Viimein viime viikolla sain aikaiseksi varustaa (okei, mies varusti) viemäriputket tarvittavilla lisäosilla, jotta ne toimisivat hyvin vetokartun kanssa ja saisin muodostettua niistä kakkulat.

1. treenikerta

Kaikkea pitää tietenkin heti päästä kokeilemaan, joten uunituoreet kakkulat laitettiin Muulin perään (paalinaruviritykseltä ei säästytty, koska ostamani palomiehen haat olivat liian pienet vetokartulle) ja menoksi. Valjastin Muulin kentän puolella, lykkäsin narun mieheni käteen ja herran haltuun. Mieheni sai taluttaa sen takia, koska hänellä on enemmän habaa pitää paikalta poistuvaa muulia aloillaan. Hänellä ei toisaalta ole edes mitään oletusta, että Muuli häipyisi paikalta.

Mitään äkkitilanteita ei tapahtunut ja Muuli meni kuin mikäkin vanha tekijä, vaikka kenttä oli umpijäässä ja perässä raahaava karttu piti melkoista ääntä!

Kierrettiin kenttää joitakin kertoja ensin pelkästään mies ja muuli, sitten minä vetokartun takana kävellen ja totuttaen liikkeeseen takana, sitten minä taluttaen ja lopuksi myös mies kävellen takana totuttaen vieraaseen ihmiseen takana. Melko vierashan mieheni Muulille on, yleensä tulee paikalle vain silloin, kun Muulia kuljetetaan johonkin.

2. treenikerta

Viemäriputket on muuten oikein mainiot tähän alkuopetukseen. Ne mukautuvat, joustavat ja ovat kevyet. Toki, jos Muuli monottaa niihin ja ne menevät rikki, saattavat ne sälöytyä ja rikkoa Muulin. Mutta se menee sitten luonnonvalinnan piikkiin, joten en olisi kovinkaan huolestunut.

Seuraavana päivänä olin tallilla yksin ja varustautunut isompien hakojen kanssa. Valjastin Muulin ja talutin riimusta kenttää ympäri. Lähetin sitä myös edelleni kävellen itse takaviistossa. Muuli suoritti tosi hyvin ja annoin sen haistella lätäköitä niin paljon kuin se halusi. Sehän tarkoitti vain, että se oli tosi rento, eikä perässä tuleva karttu haitannut sitä pätkääkään.

Tällä kertaa karttu piti erilaista ääntä, koska oli plussaa ja kenttä oli sulanut lätäköille.
Purin valjastuksen kentällä Muulin seistessä paikoillaan. Jonkin verran sitä joutui palauttamaan paikoilleen, mutta se ei pelljästynyt yhtään, kun pudotin irrotetut aisat turhan isolla liikkeellä maahan sen kavioiden viereen.

3. treenikerta

Kolmannella kerralla oli tarkoitus vetää kuormalavaa, joten laitoin rintaremmin kulkemaan aisan kautta, jolloin veto tulee rintaremmista silojen sijaan. Eli kuten kuuluukin.

Kolmantena päivänä kusetin tallinomistajan avustamaan ja hänen tyttärensä kuvaamaan. Okei, he halusivat ihan itse auttaa. Oli nimittäin aika siirtyä nextille levelille, eli ottaa mukaan kuormalava. Tarkoituksenahan on lanata kenttää sillä kuormalavalla. Siis joskus tulevaisuudessa.

Näin ensimmäisenä kertana kevyt lava laitettiin perään "kevyesti", eli niin, ettei se lanaa, vaan liukuu mahdollisimman hyvin. Eihän Muulin valjasvarustustakaan ole tehty ison taakan vetoon, joten näillä vermeillä saa vetää korkeintaan hyvin liukuvaa pulkkaa tai tuota kuormalavaa, mutta ei koko kenttää kerrallaan.

Jos teetän Muulille länget, teetätän ne vasta sitten, kun Muuli toimii ajossa kuin vanha tekijä. Eli länget saattavat jäädä haaveeksi. Talven tavoite on kyllä päästä laitumelle pulkkailemaan. Odotan runsaslumista talvea, jolloin ei niin paljon satu, jos lennän penkkaan Muulin kiihtyessä liikaa.




Vaikeinta oli saada kuormalava kartun perään ja tallinomistaja joutuikin tekemään Muulin kanssa pari kunniakierrosta. Sille ei ole vielä ok, että ihminen tusaa jotain sen takana. Kun sain lavan kiinni, siirryin heti sivulle ja tallinomistaja alkoi taluttaa. Muutaman kierroksen jälkeen tulin kävelemään lavan taakse, jotta Muuli tottuu liikkeeseen. Ei mitään ongelmaa.

Lyhyen, mutta sitäkin onnistuneemman treenikerran päätteeksi riisuimme Muulin kentällä, tällä kertaa se seisoi hyvin paikoillaan, ja päästimme takaisin tarhaan. En olisi uskonut että se vetää kuormalavaakin kuin vanha tekijä eikä kiihtynyt missään vaiheessa! Ennemmin se käveli pää alhaalla rauhassa löntystellen.
 
Kokosin alla olevalle videolle pätkät jokaisesta kolmesta ensimmäisestä treenikerrasta.

4. treenikerta

Varustin Muulin päästään vain riimuun, kiinnitin aisat ja lavan ja sit mentiin kenttää ympäri ihan vain taluttaen. Tarkoitukseni oli jo kokeilla ohjasajoa, mutta en ollut kentällä yksin, joten ajattelin sen olevan turhan riskialtista. Lava käännettiin myös niin, että laudat ovat poikittain menosuuntaan, jolloin siitä tuli hieman enemmän vastusta. Silti se oli kevyt vetää silavaljailla.

Kaikki meni oikein hyvin, kentällä juoksutettavana olleella hevosella ei ollut pätkääkään toleranssia Muulin suhteen, mutta Muuli ei tuntunut ottavan kipinää keskellä kenttää tanssivasta hevosesta.
Mutta mistä se sitten otti kipinää, oli tallin koira. Ensimmäisellä kerralla sain Muulin helposti pidettyä, se otti parin askeleen pyrähdyksen ja siirtyi takaisin käyntiin. Emme kunnolla ehtineet edes jatkaa matkaa kun koira hyökkäsi aidan alta kentälle ja Muuli lähti, tällä kertaa niin, ettei minulla ollut mitään saumoja sen kanssa.

Muuli juoksi aivan kentän uraa pitkin, jolloin lava jäi ensimmäiseen aitatolppaan (aisat murtuivat perästä ja vetokarttu ja lava jäivät niille sijoilleen). Minä jäin varmistamaan kentän takaportin, ettei Muuli tai juoksutuksessa ollut hevonen poistu maisemista ja muut ottivat Muulin ja hevosen kiinni.
Muuli siis kirmaili kentällä pelkät aisat perässä heiluen. Onneksi olin juuri tänään laittanut potkuremmin, joten aisat eivät ihan valtoimenaan osoittaneet sivuille.

Fiksasin saman tien Muulille uudet aisat ja kartun perään ja tallinomistajan mies uhrautui taluttamaan. Hänellä olisi kuitenkin realistisemmat voimavarat pidellä Muulia voimalla aloillaan jos sama toistuisi. Muuli ei ollut millänsäkään kun ensin kierrettiin kenttä lavalle asti ja otettiin se matkaan (Muuli veti) ja sitten vielä kerran kentän ympäri lanan kanssa. Ainoastaan sillä suoralla, jossa se pelästyi koiraa, se kiirehti ja sitä sai pidellä.

Olen saanut varoituksia, että näissä ajotouhuissa ei todellakaan saa käydä mitään tällaista. Eläin ei saa koskaan pelästyä yhtään mitään tai peli on ikuisesti menetetty. Nyt Muulin pelästytti ulkopuolinen asia, johon en pystynyt vaikuttamaan. En nähnyt koko koiraa ennen kuin toisella kerralla, joten en pystynyt esim oikaisemaan kentän poikki jo aiemmin, jolloin emme olisi tulleet koiran kohdalle ollenkaan.

Olin iloinen, kuinka Muuli ei yhtään arastellut kun laitoin aisat ja lavan sille uudestaan, joten sille ei todennäköisesti jäänyt niistä mitään pitkäaikaista traumaa. Asiasta ei tehty mitään numeroa, vaan hommaa jatkettiin heti kun sain vaihdettua palomiehen haat toisiin aisoihin.

Mutta onko peli nyt tosiaan menetetty ikuisiksi ajoiksi? Jos pyrkisin kaikin keinoin välttelemään Muulin äkkilähdöjä, en voisi tehdä sen kanssa mitään. Sillä herää pakoreaktio edelleen ihan salamana ja arvaamatta että ei ehdi edes sanomaan "wooou", Olisiko vastaus viedä sitä tarkoituksella epämukavuusalueelle, mutta ei liikaa, vai tehdä vain tomerana hommia ja jos näin käi niin sitten käy? Nyt meillä oli sentään kolme kertaa ilman mitään ongelmia ja neljännellä kerralla puskissa vaani koira.

Näissä ajohommissa oma varmuuteni tulee loppumaan siihen kohtaa kun vetelemme laitumella pulkalla. Jos haluan saada Muulin kärryjen eteen, tulen lähettämään sen kärryineen ammattilaisen oppiin. Kai sen joku netin kantaman takana asuva ravimies suostuu ottamaan.
Lue lisää

maanantai 6. marraskuuta 2017

Muulin ravijuoksukoulu osa 2

Kaikki kuvat ja tuorein video: Aino Holmberg

Kerroin viime viikolla, kuinka olin alkanut jälleen opettaa Muulia ravaamaan talutuksessa ja kuinka se onnistuikin, mutta Muuli suorittu naama norsunvitulla. Sain paljon vinkkejä Facebookin kautta, mutta toteutusvaiheessa päätinkin kuunnella itseäni. Minun on nimittäin vaikeaa toteuttaa jotain, mikä ei kuulu omaan "työkalupakkiini". Olisi pitänyt jo aiemmin miettiä ihan itsekseen, miten homman ratkaisee ja olla pitäytymättä missään tietyssä metodissa kuten olla antamatta kauraa jne.
Osittain vinkeillä, osittain omilla aivoilla lähdin ratkomaan ongelmaa.

Muulin veemäinen pään viskominen oli joko innostumista tai todennäköisemmin tyytymättömyyttä. Ihmistä kohtaan ei olla tyytymättömiä, joten laitoin sen peruuttamaan jos se alkoi viskoa päätään. Olen nyt treenannut tätä Muulin kanssa kolme kertaa. Ensimmäisellä ja toisella kerralla se joutui peruuttamaan kahdesti ja viimeisimmällä kerralla ei enää ollenkaan.


Ei, kuolain ei ole tarkoituksella noin. Se menee itsestään väärälle puolelle remonttiturpista kun turpis on löysä ja kuolaimissa ei ole ohjia. Normaali bloggaaja jättäisi tällaisen järkyttävän rääkkäyskuvan julkaisematta, minä taas kaipaan elämääni hieman rähinää.
 

En odottanut Muulin ravaavan koko suoraa, vaan halusin vain hyviä nostoja, koska niissä se viskoi päätään. Otin myös kaurat mukaan, jolloin pystyin heti ravisiirtymisen jälkeen kehumaan äänellä "hyvääää", sitten pysähdys ja kauraa suuhun. Ja saman tien uudestaan. Uskon siihen, että opetus on tehokkainta kun toistoja voidaan tehdä tiuhaan tahtiin.

Varusteena käytin edelleen naruriimua, vaikka videoilta epäiltiinkin, että riimun heiluminen ärsyttäisi Muulia. Jotenkin en vain uskonut siihen Muulin tuntien, koska olen kuitenkin alusta asti käsitellyt sitä naruriimulla. Ja jos se nyt sattuisikin ärsyttämään, niin siihen jos johonkin on vain pakko siedättyä.

Kun pääsin tekemään useita toistoja ja Muuli tajusi, mitä siltä halutaan, se oppi, että kun vien käden eteen, tarkoittaa se raviin siirtymistä. Pääsin siis eroon siitä, että heiluttaisin kättä tai narua Muulin takapäätä kohti. Riitti, että ojensin käden suoraan eteen ja maiskautin tai sanoin "ravi".

Ja vielä viimeinen muutos, jonka tein, on että odotan Muulin siirtyvän raviin itse ja alan hölkätä vierellä vasta sitten. Ideaalitilanne olisi varmasti se, että voisin itse alkaa juosta ja Muuli seuraisi esimerkkiä, mutta vielä ei olla siinä.

Kokosin allaolevalle videolle kolmen kerran ravipätkät. Pari ensimmäistä klippiä olikin jo edellisessä ravitreenipostauksessa, mutta puolivälistä eteen päin on viimeisimmältä kerralta.

Muulilla on siinä silavaljaat päällä, koska hetkeä aiemmin oli treenattu aisajuttuja. Talutan Muulia naruriimusta, joka on suitsien alla. Naru ei siis mene kuolaimiin.

Lue lisää

perjantai 3. marraskuuta 2017

Facebookin Besserwisseriksi? Näillä ohjeilla onnistut!

Ärsyttääkö, kun olet hieronut mielestäsi loistavan aloituksen johonkin Facebook-ryhmään ja joku tulee näsäviisastelemaan asian vierestä? Niin minuakin! Paras keino suojautua ärtymykseltä on ladata kovat piippuun ja iskeä etukäteen.

Postaus on kuvitetty Pixabayn käyttövapailla yksisarviskuvilla. Koska Besserwisser syö vain kukkasia ja paskoo sateenkaaria.

Vastaa vielä kerran aloittajalle samaan tapaan, mutta lisää twist
Aloittaja on kysynyt apua johonkin hyvin yksinkertaiseen ongelmaan ja onkin saanut jo 30 identtistä vastausta. Pistä kuitenkin vielä paremmaksi, vastaa samaan tapaan kuin muutkin, mutta lisää "kyllä hevosenomistajan pitäisi tämä tietää, perusasioita."

Älä ihmeessä vastaa aloittajan ongelmaan, vaan keksi hänelle uusi ongelma
Aloittaja kysyy apua ongelmaan, mutta älä helvetissä vastaa kysymykseen vaan etsi aloituksesta tai kysyjän Facebook-profiilista jokin mahdollisimman epäolennainen asia ja takerru siihen. "Miten ihmeessä uskallatte pitää riimuja päässä tarhassa?"

Tyrmää kaikki vastaukset ja haasta kirjoittajat
Jos tuntuu ettet millään saa kenenkään mieltä pahoitettua, aloita oma keskustelu. Tarkoitus on kertoa aloituksessa mahdollisimman vähän ja tyrmätä jokainen vastaus. Hevosen kouluttaminen herättää muuten aina tunteita!
AP: Mitä teen kun muulini jäkittää eikä suostu tulemaan talliin
Vastaaja 1: Palkitse sitä porkkanalla aina kun se tulee
AP: Tällä on kaviokuumetausta, ei todellakaan mitään herkkuja.
Vastaaja 2: Onko sille tapahtunut pahoja asioita tallissa?
AP: No ei todellakaan ole, en ole mikään muulinrääkkääjä!
Vastaaja 3: Lisää ja poista painetta oikea-aikaisesti
AP: Kiitos vaan mutta meillä kyllä noudatetaan vain positiivista vahvistamista.
Jatka keskustelua loputtomasti ja vielä sen jälkeenkin. Jos kukaan ei enää lähde rähisemään, haasta vastaajat ja tee tarkentavia kysymyksiä "Miten porkkanoiden syöttäminen liittyy sisälletuloon?"

Valitse joku "päivänselvä" normi ja näpäytä aina, kun joku noudattaa sitä
"Siis uskomatonta että hevosia tarhataan yksin/laumassa/sähköaidoissa, en minä vaan uskaltaisi!"
"Oikeastiko joku vielä 2010-luvulla käyttää hevosillaan kenkiä/ei käytä kenkiä/käyttää töppösiä :O"
"Meille ei todellakaan fleecevuorisia loimia, ne on tarkoitettu koiranruuaksi!"
"Miten joku vielä tarhaa hiekkatarhassa? Uskomatonta pelleilyä hevosten terveydellä :/"

Jos perustelet, perustele sillä miten ukki teki
Besserwisser perustelee harvoin mielipiteensä, mutta välillä ihmiset vain jankkaavat loputtomasti että missä on lähde. Paras lähde on oman isoisän hevostaitokokemus. Yhä harvemman isoisä oli pitkän linjan hevoskasvattaja, mutta sitähän ei kukaan Internetissä tiedä. Perusteluja voi siis heittää ihan hatusta, kunhan ne vain ovat uskottavan oloisia.
"Ukkini savottahevoset elivät petulla ja lehmien kusemalla kuivikeoljella ja sillä ovat pärjänneet omatkin hevoset oikein mainiosti"
Jos Ukki alkaa tympiä, voi kommenttinsa perustella myös näillä:
"Kaikkien pitäisi tietää tämä"
"Kyllä tämä on opetettu jo peruskoulussa ja Nummelan ponitalli-kirjoissa"
"Ihan maalaisjärjellä tämä asia on näin"

Tädittely ja lapsittelu
"Voi lapsikullat, teillä on niin paljon opittavaa. Odottakaahan kun olette lappaneet paskaa 90 vuotta, kuten minä olen tehnyt, ja tulkaa sitten kertomaan ettei kannuksia saisi käyttää"
"Tästäkin aloituksesta näkee, kuinka tätiratsastajilla pitäisi olla joku hevosajokortti ennen kuin oman saa hankkia..."

Vedä överiksi, reilusti
Ryhmissä porukka jakaa kuvia ja muistoja hevostensa kanssa. Besserwisserille on aina käynyt isommin, hauskemmin, pahemmin ja parempi kamerakin on aina sattunut mukaan.
"Eihän tuo nyt ole mitään mitään, minullahan oli kerran Matador tallissa ja ratsastin sillä aina, kun Kyra oli kankkusessa. Itseasiassa jouduin läpiratsastamaankin sitä useammankin kerran ja minun ansiostani se pärjäsi niinkin hyvin ollakseen rakennehirviö."

Lauo faktoja ja "faktoja"
Besserwisser on äänessä jokaisessa keskustelussa. Vaikkei aloitus kiinnostaisi sinua, käy heittämässä sinne silti vähän faktaa. Jos keskustelu liittyy vaikka hokkien kiristykseen, kerro faktaa hokeista "Ei ikinä pelkkiä kantahokkeja, niillä katkotte jänteet!"
Besserwisserin maailma on mustavalkoinen. Asiat on aina joko "ei todellakaan ikinä näin" tai "aina ehdottomasti näin". Mitään harmaata tai tulkinnanvaraista aluetta ei besserwisserin elämässä ole.

Ole äänekäs vähemmistö
Lue keskustelu huolellisesti läpi ennen vastaamistasi ja katso, minkä tyylisuunnan ihmiset ovat olleet vähiten äänessä. Jos hedelmällinen keskustelu on liittynyt hevosten kouluttamiseen, mutta keskustelussa on opastettu lähinnä porkkanansyöttöön, kerro, ettei johtaja kanna alamaiselleen porkkanoita. Jos tilanne on toisin päin, kauhistele brutaaleja vanhanaikaisia ja moneen kertaan vääriksi tieteellisesti todistettuja floodausmenetelmiä ja tuo esiin naksutinkoulutus. Muista että aloittaja on aina väärässä.

Ryhdy kielipoliisiksi
Nussi pilkkua oikein antaumuksella ja päättele aloittajan älykkyysosamäärä kirjoitustaidon perusteella
AP: Järkevin satula nuorelle, koulu hevoselle?
Besserwisser: käy peruskoulu loppuun ja kysy sitten uudestaan.
Voit myös toimia kielipoliisina niin, että vastaat varmasti kysyttyyn asiaan. Jos otsikon kirjoitusvirhe muuttaa kysymyksen ihan toiseksi, vastaa siihen toiseen. Tai mieluiten kolmanteen.

Sano aina viimeinen sana
Väännä, vääristele ja tappele loppuun asti. Jos aloitus oli ryhmässä omasi, lopeta kommentointimahdollisuus hyvään kohtaan.
Meidän valveutuneiden hevosen/aasin/muulinomistajien velvollisuus on näpäyttää ja oikoa kanssaharrastajien vääriä luuloja. Ja mitä enemmän näpäyttelyä harrastaa, sitä parempi fiilis itselle tulee. Kokeile vaikka!
Lue lisää

torstai 2. marraskuuta 2017

Muulin yksintarhaus ja muita tiedotusluontoisia asioita

Muulin ja minun elämässäni on tapahtunut paljon pieniä asioita, niin pieniä, ettei niistä saa omaa blogipostausta. Kokoan näitä lyhyitä kuulumisia noin kuukauden ajalta tähän postaukseen.

Yksintarhaus

Muulin elämässä on tapahtunut isoja muutoksia tänä syksynä. Kerroin keväällä kuinka tallin laihisponiporukasta tulikin Temptation Island ja kesä menikin hienosti. Muuli, Tuuli ja Nasse asustivat samassa tarhassa ja iltapäivällä Muuli ja Nasse pääsivät laitumelle herkuttelemaan. Mutta nyt syksyllä Nasse muutti toiselle tallille ja viimeisimpänä muutoksena Tuulille pamahti kaviokuume ja se muutti karsinalepoon. Tietty Tuuli on tulossa ennen pitkää takaisin tarhaan, mutta tällä hetkellä Tuuli ja Muuli huutelevat toisilleen vuorotellen ja selvästi kaipaavat toistensa seuraa. Öisin ne toki ovat ihan normaaliin tapaan vierekkäisissä karsinoissa.

Tuulista ja Nassesta sanoisin että Nasse oli ainakin loppuajasta Muulin mieleen enemmän. Ne söivät samalta heinä-ämpäriltä ja hengailivat enemmän lähekkäin kuin Muuli ja Tuuli. Mutta kun Nasse lähti, palautuivat Muulin ja Tuulin välit entiselleen ja kumpikin ikävöi toisen perään.
Olin juuri puolitoista viikkoa reissussa ja Muuli oli melko vähällä huomiolla, vaikka sillä hoitaja pari kertaa kävikin. Nyt kun Muuli on vielä ollut yksin tarhassa, on se erittäin seurallinen. Vaikka Muuli ja Tuuli eivät leikikään yhessä tai edes rapsuttele kovin paljon, on toisen eläimen seura silti aina ihan ylivertainen virikemuoto.

Heti kun Muuli kuulee että tulin tallille, se parkkeeraa tarhan lähimpään nurkkaan odottamaan. Kun lähestun tarhaa, se katsoo korvat hörössä että tulenko sinne vai menenkö ohi. Tarhaa siivotessa (jäisestä maasta on muuten harvinaisen veemäistä siivota kakkoja) Muuli seuraa tarkasti vieressä että mitä tapahtuu. Ja hommiin se lähtee tietenkin erittäin mielellään.

Hampaiden puolivuotiskatsaus ja hammassementti

Tallilla kävi raspaaja viime kuun lopussa ja sain tietää, että Muulin purenta on ihan ok, mutta sen hammassementti on sellaista, että se kärsii jos rehun PH on kovin alhainen. Tulevaisuudessa sen hampaita saattaa siis joutua paikkailemaan, koska kiille ja se sementti on huonoa. Tälle oli joku hieno sanakin, jota en enää muista. Meillä käy Juti raspaamassa puolen vuoden välein, joten tilannetta seurataan ja siihen päästään puuttumaan ajoissa.

Jutista kerrottakoot vielä, että hän sanoi, että Muulilla on tosi komea (kiiltävä) talvikarva ja rauhoitettuna raspauksessa se toimi juuri kuten pitääkin. Muulin käytöstä pystyi siis täydellisesti ennakoimaan ja se reagoi raspaukseen täysin oikein. Se oli siis toki rauhoitettu ja kanttuvei, mutta jos se olisi ollut paniikissa, olisi se ryysinyt ulos karsinasta. Jo viime kerralla Juti sanoi että tämä eläin luottaa paljon. Tuosta puolen vuoden takaisesta raspauksesta voit lukea postauksen täältä. Rauhoitukseen Muuli muuten reagoi hikoilemalla toisella korvallaan.

Oljessa ei ole "yllättävän paljon sokeria"


Läskileiriin palatakseni, miedän tallilla annetaan nykyään kaikille (okei, yksi ei saa) olkea. Hevosilla on karsinoissa ja tarhoissa olkiverkot ja tarkoitushan on, että kun heinä loppuu, on niillä aina olkea syötäväksi. Näin niillä on ajankulua ja mahahaavan riski pitäisi olla mitätön. Hevosia on myös mahdollista laihduttaa, kun heinää ei tarvitse antaa mahahaavariskin takia tarvetta enempää.

Tiesitkö, että oljessa ei ole paljon sokeria? Se on melko mahdotontakin, koska viljakasvi laittaa kaikki paukut jyvään. Silti netissä törmää todella usein väitteeseen että "olkea ei pitäisi antaa, koska siinä voi olla paljon sokeria". Kun kysyn tämän kommentin laukojalta lähdettä väitteelle, en ole sitä koskaan saanut. Asiasta mainitaan suomenkielisessä ruokintablogissa Hevosen tasapainoinen ruokinta: "Oljissa voi olla vähemmän sokereita kuin tyypillisessä kuivaheinässä, mutta tämän varaan ei kannata hiilihydraattiherkän hevosen kyseessä ollessa laskea. Korsiin nimittäin saattaa jäädä erityisen paljon sokereita, jos jyvät eivät täyty kunnolla esimerkiksi korsien katkeamisen, hallan, kuivuuden tai tautien vuoksi. Olkia ei siis kannata syöttää hiilihydraattiherkälle hevoselle ilman sokerianalyysiä."

Tekstin on kirjoittanut Nina Jaakkola ja lähteenä on käytety mm 10 vuotta sitten julkaistua artikkelia hevoslehdessä. Vaikka tekstissä ei olkea tyrmätäkään, mutta suositellaan syöttämistä vain sokerianalyysin kautta, on juuri tästä tekstistä tehty johtopäätös, että olkea ei pitäisi syöttää.
Tallillamme syötetty olki on analysoitua ja Seilabille menneissä näytteissä oli sokeria 39, eli todella vähän. Sitä voisi olla vähemmänkin, mutta onhan tämä määrä ihan olematon heinään verrattuna.
Miksi jauhaa virikeheinästä (linkki Minna Tallbergin blogiin), kun olkea on olemassa? Okei, tänä syksynä ei hyvää olkea saatu, mutta kyllä sitä aina välillä tulee.

Ainiin, ne on ne mielikuvitussokerit.

Viidessä minuutissa yrittäjäksi

Olin kuukausi sitten "working my ass off" Tukkilassa. Vannoin ettei enää ikinä, mutta ihmismuisti on lyhyt ja rahanahne. Perustin eilen toiminimen, jonka varjolla voin tarjota yksityisiä lomituspalveluita Tukkilaan. Jatkossa saatan ympätä mukaan tästä blogista saatavat tuotot, kylpypaljumme vuokrauksen, taittotyöt ja valokuvauksen. Mut voi tilata vaikkapa paikalle kertomaan, että onko sun aasi läski vai superläski. Tavoite olisi kuitenkin pysytellä mukavasti alle alv ja yel-rajojen.
Käyn jatkossakin päivätyössä ja osa-aikatyössä, eli nyt minulla on kolme työtä. Suomi nousuun!
Lue lisää

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Muulin ravijuoksukoulu osa 1

Tässä juostaan. Kuva: Anniina Gullans
Kerroin helmikuussa ilouutisen, olimme ottaneet Muulin kanssa huiman edistysaskeleen mätsärikoulutuksen suhteen kun Muuli ravasi kärryjen perässä. Tuo ilo unohtui melko nopeasti, koska Muulin mielestä oli juostu tarpeeksi ja antaa olla.

Kesällä kun kävimme Vepsän luona kysyin, miten voisin alkaa treenata ravissa taluttamista. Muuli kun pelästyy, jos alan juosta sen lähellä. Vepsä näytti juttuja kentällä ja jätin asian hautumaan. Alla on video, jonka kuvasin kesällä.


En harjoitellut Muulin kanssa juoksemista mitenkään säännöllisesti vaan oikeastaan unohdin koko asian pitkäksi aikaa. Kesällä oltiin kuitenkin kurssilla tallilla, jossa oli pyörötarha ja kokeilin siinä, miten Muuli suhtautuisi minuun, jos hieman juoksisin pyörötarhan keskellä. Alkujärkytyksen jälkeen se meni ihan hyvin eikä Muuli kertaakaan sinkoillut mihinkään.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Muuli on hyvin pitkässä narussa ja minäkään en mitään Paavo Nurmea tuossa vedä, kunhan hölkkäilen paikallani ympäri ja siedätän Muulia siihen, että ihminen voi hölkätä ja hypellä ja se on ihan normaalia eikä tarkoita lisää vauhtia. Ja olishan se nyt hienoa, jos joskus Muuli siirtyisi raviin kun minä siirryn ja takaisin käyntiin, kun minä siirryn käyntiin.

Noh, kuten usein käy, unohdin koko asian joksikin aikaa kunnes olin taas pyöröaidan lähettyvillä. Siedätin vapaana (tai no, kuinka vapaana pyöröaitaan lukittu Muuli voi olla, siitä voi olla montaa mieltä) olevaa Muulia jälleen juoksemiseen. Alla olevalla videolla on klippi, jossa ihan ensimmäistä kertaa alan juosta. Kuten näette, Muuli on mukavan positiivisella ilmeellä liikkeellä eikä ainakaan minusta näytä siltä, että saisi liikaa painetta osakseen. Se ei edes nuole pyörön aitoja ravatessaan.


Pian tämän jälkeen treenasin ravijuttuja kotitallillakin. Ensin tarhassa vain yhtä pitkää sivua kerrallaan. Ensimmäisillä kerroilla Muuli meinasi lähteä kuin kuppa töölöstä, mutta vaikka se kiihtyi salamana, se rauhoittui yhtä nopeasti kun minäkin pysähdyin. Juoksin siis Muulin vierellä pitkän narun päässä tarhan päästä päähän ja pysähdyksessä tuli aina palkinnoksi runsaasti rapsutusta ja kehua.'

Päätin jo aiemmin, että tämän taidon opetan Muulille ilman herkkupalkkaa, koska haluan että se ravaa aina tarvittaessa, oli herkut mukana tai ei. Satunnainen palkitseminen erittäin hyvistä suorituksista on ok, mutta pääsääntöisesti temppu tehdään ilman ruokaa.

Tarhassa juoksemista en saanut oikein mitenkään videoitua, mutta seuraavaksi harjoittelin tätä jo kentällä. Tilkitsin kentän matalimmat kohdat, jotta pystyin työstämään Muulia vapaana. Siirsin Muulin raviin, kun se oli minun ja aidan välissä, hölkkäsin muutaman askeleen, pysähdyin ja palkitsin. Näin Muuli piti mielenkiinnon minussa koko ajan ja odotti, milloin riittää ja saa hengähtää. Aloitimme siis ihan muutaman askeleen ravipätkistä alkuun, mutta jo samalla treenikerralla pystyin pidentämään pätkiä. Jo ensimmäisellä kerralla kentällä juoksin vapaana olevan Muulin vierellä koko kentän ympäri!

Muuli oli kuitenkin vapaana ollessaan aina minun ja aidan välissä jotta ohjaus olisi helpompaa ja Muuli saa untuvikkona turvaa kentän urasta. Sillä on kuitenkin jo ajatus, että kentällä mennään yleensä kaviouraa pitkin.

Okei, homma toimi siis vapaana, joten otin Muulin naruun. Aluksi siirsin sen raviin ollen itse Muulin kyljen kohdalla ja aika pitkässä narussa. Heilautin narua tai kättä sen takaosaa kohti, sanoin rrravi ja kun Muuli siirtyi raviin, juoksin itsekin muutaman askeleen ja kiitos päälle. Eli jälleen, muutamasta askeleesta matkaa pidentäen.

Tallinomistaja suostui ystävällisesti kuvaamaan ensimmäiset pidemmät pätkät kentällä. Tässä olimme jo sillä tasolla, että laitoin Muulin jatkamaan ravia, jos se tiputti sen kesken matkan.
Ja tässä kohtaa alkoivat ongelmat.


Muuli ravistelee kiukkuisena päätään. Noh, ajattelin että se oli vain tämä yksi kerta. Muuli otti videon lopussa vikalla pätkällä itse laukan, kiittelin kovasti ja lopetin treenin siihen. Seuraavana päivänä laitoin kameran jalustalle kuvaamaan samaa harjoitusta.

Tarkoitukseni on saada Muuli raviin äänikomennosta tai pienestä narulla tehtävästä paineesta sen sijaan, että heilautan narua. Haluaisin siis että se myötäisi paineelle lähtemällä eteen. Joissain kohdissa se onnistuukin, suurimmassa osassa ei vielä ja joudun heiluttamaan kättä tai narua.


No, eihän se sen paremmin mennyt. Tai siis Muulihan ravaa kyllä, mutta ei kovin iloisella naamalla. Se heitteli päätään siihen malliin, että minun luontoni ei antanut periksi olla katsomatta sitä kohti. Se saattoi harmittaa sitä. Tai sitten märkä kenttä. En jäänyt märehtimään asiaa itsekseni, vaan laitoin videon erääseen mainioon Facebookryhmään, joka on pyhitetty maastakäsittelylle. Sainkin monenlaisia vinkkejä ja ohjeita jatkoa ajatellen.
  • Naruriimun voisi vaihtaa tavalliseen riimuun, koska naruriimu näytti häiritsevän Muulia
  • Temppua kannattaisi kuitenkin opettaa herkuilla tai ravata herkkuämpäriltä toiselle
  • Pari epäili, että tätä on treenattu liikaa ja liian nopeasti
  • Kentällä juoksupätkät ovat lyhyitä, kannattaisi vain juoksuttaa pidempiä matkoja, jotta Muulin korvat ehtivät kääntyä eteen. Nythän aita tulee vastaan juuri kun Muuli on korvat luimussa ja se pääsee pälkähästä
  • Pari epäili samaa kuin minäkin, eli Muulille tulee ristiriitaista painetta kun katson sitä juostessani
  • Narusta vetäminen onkin ehkä huono juttu, pitäisi sensijaan saada Muuli ottamaan ravimerkki minun juoksuun lähtemisestäni. Ja omaan raviin on kiinnitettävä huomiota, ettei lähde otsa edellä kyntämään, vaan kevyesti ylöspäin
  • Videolta huomattiin myös se, että Muulin fiilis laski koko ajan ja se hermostui erityisesti siinä kohtaa, kun minä aloin juosta. Syynä voi olla se, että olen usuttanut sitä kovempaan vauhtiin irtojuoksutuksessa itse juoksemalla
Herkkuja en nyt kehotuksista huolimatta ajatellut ottaa mukaan kuvioihin. Yritän tehdä edes jotain ilman herkkupalkkiota ja katsoa mitä tulee. Jos vuoden päästä kiroilen edelleen sitä, kun ei päästä mätsäreihin niin lupaan ottaa kaurat messiin. Muut neuvot otan käyttöön, eli palaamme nyt työskentelemään vapaana ja kun Muuli menee siinä hyvin ja iloisen näköisenä, voimme kokeilla tavallisella riimulla. En usko että syynä on naruriimu, koska käsittelen Muulia aina se päällä, mutta eihän riimun vaihto mitään maksa.

Jatkoa seuraa..
Lue lisää