Muuli osallistuu parhaillaan Elmamessuille ja se edustaa pitkäkorvia Suomen Aasiyhdistyksen pisteellä. On siellä aasejakin, peräti viisi kappaletta. Kolme on "tavallisia" ja kaksi on miniaaseja. Suurin osa aaseista on ihan tavallisia (mä kutsun niitä maatiaisaaseiksi), joten se ei ole mikään häpeä jos joku niin ajattelee. Rotuaaseja Suomessa on tosi vähän.
Tuommoinen iso messuhalli ei muuten olisi mitenkään huono idea talliympäristöksi. Ajatelkaa, ei kuravelliä, ei sadetta, stabiili lämpötila ja sisäkorkeutta riittää! Sinne voi rakentaa vaikka minkälaisen kentän ja tarhat, eikä karsinoita varsinaisesti tarvitse, antaa olla vapaana koko alueella. Kun lattia on sileää betonilattiaa niin olkialueet (sisältää kusen ja paskan) on helppo putsata Avantilla. Betonilattia edesauttaa myös luonnonvalinnan toteutumista kun sählät ja muut härvääjät katkovat koipensa. Koko tallialueella ei ole häiriötekijöitä, eli eläinten on pakko keskittyä ihmiseen, koska se on ainoa virike. Hevosten päivärytmiä voisi säätää valoilla, nehän eivät ulkomaailmaa näkisi. Vuorokautta voi pidentää tai lyhentää. Eikai tuollaiset messuhallit nyt ihan mielettömästi voi maksaa, eihän?
No takaisin Elmaan. Muuli vietiin torstaina paikalle ja olin jo etukäteen vittuuntunut, väsynyt ja nälkäinen joten Muuli ei lastautunutkaan minuutissa. Jumppasin sen kanssa ainakin viisi minuuttia ja lopulta pyöritin köyttä etupuomiin ja vinssasin sisään sitä mukaa, kun Muuli otti askeleita eteen. Siinä kohtaa, kun sain pään sisälle, se luovutti ja käveli perälle asti. Mutta kauraa se ei taas ottanut, eli pukkas sillekin stressiä päälle.
Matkalla se oli onneksi syönyt heinää.
Kohteessa Muuli karsinaan, tavarat ulos autosta ja kotimatkalle. Päätin yksimielisesti, että teltta ja myyntitavarat laitetaan vasta perjantaiaamuna. Keudan eläintenhoitajat vastaavat taas eläinten yövalvonnasta ja muustakin hoidosta ja he tulivat heti kyselemään ruokintaohjeita. Sain tietää, että messuilla on yhteistä heinää ja huom, nyt tulee paras juttu, yhteistä OLKEA! Itsehän revin kolmeen heinäverkkoon tallilta olkea, kuivaa heinää ja säilöheinää sellaisella vimmalla, että yksi kynteni irtosi 80% alueelta. Joudun kai pitämään siinä laastaria ainakin puoli vuotta, että se kasvaa uudestaan..
Ruokintaohjeiksi annoin, että aina saa heittää heinää, jos se on loppu. Saa Muulikin nauttia täysihoidosta. Olkiverkko sillä on myös koko ajan karsinassa ja ensimmäisenä yönä se olikin sitä todella hyvin syönyt.
Onnistuimme palauttamaan trailerin tallinomistajan pihaan niin äänettömästi, että edes tallin koirat eivät huomanneet! Ne juoksevat nimittäin yleensä aina tallille tulevia autoja vastaan.
Tänään perjantaina olin messuilla jo puoli kahdeksan maissa. Otin Muulin naruriimuun ja menimme tutustumaan eläinareenaan. Siinä on tänä vuonna korkeat aidat ympärillä, koska siellä paimennetaan karjaa, hevosilla. Lehmäeläimet voisivat häipyä matalan aidan yli. Korkeat aidat mahdollistivat sen, että pystyin päästämään Muulin irti eläinareenalle.
Virhe.
En tiedä kuka kentän on toteuttanut, mutta betonin päälle on tuotu vain noin 10 cm hiekkaa, joka ei ole tamppaantunut. No miten siinä käy? Tuli melkoisia sliding stoppeja, kun Muulilta petti perä. Hiekka rullasi siis pois kavioiden alta. Kaksi kertaa se testasi kentänpohjaa takapuolellaan ja lopetti sen jälkeen riekkumisen.
 |
| Kuvat: Emmi Jormanainen |
Tein sen kanssa vapaana ja narussa maastakäsittelyä ja palautin puolen tunnin päästä karsinaan. Messuhalli oli vielä hiljainen, mutta Muuli oli silti yllättävän ok. Se käveli talutuksessa pää alhaalla eikä pelännyt mitään. Paitsi lampaantaljoja eräällä pöydällä.
Päivän aikana meillä oli kaksi tunnin settiä talutusratsastusta aaseilla, toisella kerralla olin rahastamassa lapsia ja toisella kerralla olin teltan myyntipisteellä. Paljon kävi tuttuja, mutta kukaan bloggaaja ei tullut nykimään hihasta. Tulostin Muulin karsinaan pieniä lappuja, joissa on blogin osoite. Niitä meni ihan mukavasti päivän aikana.
Meillä on joka päivä myös esiintyminen eläinten kanssa areenalla. Mukana ovat siis kaikki eläimet, viisi aasia ja Muuli. Se vaatii jo aika monta henkilöä, eläimille taluttajat ja yksi, joka auttaa pienten agilityesteiden kanssa. Otin tallilta jotain hassuja mukaan ja huomasin muuten että Parellipalloni oli ottanut osumaa ja vuotaa jostain. Se ei siis tullut käyttöön ja ihan hyvä niin, koska aasit varmaan pelkäisivät sitä.
Kentällä oli siis kolme pehmopuomia, Suomi100 lötköpuomieste ja sininen pressu. Muulilla oli tietenkin sen sinivalkoinen otsapanta. Pull Back-turpiksesta sen verran, että sinne meni peräti kolme sormea nenäpiin päälle. Että tulkaa vaan besserwisseröimään siitä, olen valmis!
Muista varusteista sanottakoot, että kun kuvittelin ottaneeni kotoa mukaan mustan liinan taluttamista varten, olinkin ottanut mustat ohjasajo-ohjat. Onneksi olin pakannut mukaan myös kuvissakin näkyvän paksun ja pitkän lukollisen narun. "Jouduin" laittamaan sen niskan yli kuolaimesta kuolaimeen, koska deltan kanssa sen raskas lukko olisi koko ajan luonut painetta suuhun. Muuli toimi tällä varustetasolla oikein moitteetta.
Ensin kerroin mikkiin asioita aaseista. Osaisin nuo jutut unissanikin. Sen jälkeen juontaja meni häiriköimään muita aasinomistajia ja minä taluttelin Muulia areenalla. Yleensä yleisö tykkää nähdä muutakin askellajia, kuin käyntiä, joten ravautin Muulia pieniä pätkiä ja enimmäkseen suorilla. Vähän nimittäin jännitti, jos peräpää luiskahtaa alta.
Esitys meni Muulin osalta tosi hyvin. Se teki vaaditut asiat ja vaikka annoin kohtuullisesti kauraa, se ei alkanut kerjäläiseksi.
Otettiin vielä vähän kuvia esityksen jälkeen. Rakensimme taakse aiemmin "kuvausseinän" heinäpaalien eteen. Olisi ollut kiva, jos Elmaan olisi järjestynyt oikea kuvausseinä kaikkien käyttöön. Siinä olisi voinut kuvata sekä eläimet että ihmiset, mutta toimi tämäkin. Sunnuntaina se ei olisi enää toiminut, koska heinät ja oljet tietty hupenevat koko ajan.
Solmin messuilla Muulin suhteen ehkä tärkeimmän kontaktin ikinä, mutta siitä lisää, jos diili toteutuu.
Messujen päätyttyä kävin Muulin kanssa vielä nopeasti areenalla. Päästin vapaaksi eikä se lähtenyt spurttailemaan. Jotain siis oppi aamusta. Tein vapaana ja narussa. Muuli kuunteli hienosti, vaikka sen mielenkiinto olikin monta kertaa jossain muualla. Edelleen se oli mukava ja rauhallinen taluttaa karsinasta areenalle ja pois, ihan kuin se olisi aina asunut messuhallissa. Me oikeasti tarvitaan oma messuhalli!
Ja kun aiemmin päivällä talutimme eläimiä areenalle ja takaisin, ei Muulin talutuksessa ollut mitään sydämentykytyksiä. Viime vuonna jos se tuli viimeisenä, sain ihan pidellä sitä kun se ryysäsi aasien perään. Tällä kertaa se kulki viimeisenäkin oikein hienosti, vaikka aasit menivät reilusti edellä.
Ensimmäisen päivän perusteella Muuli suoritti 5/5 ja toivottavasti lauantai ja sunnuntai eivät tee poikkeusta. Mutta jännä nähdä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti