tiistai 26. joulukuuta 2017

Mitä Muulille tapahtuu jos rahat loppuu? Se lopetetaan.


Tallillamme ja lähipiirissä noin muuten on ollut tänä vuonna paljon vastoinkäymisiä hevosten suhteen. On jouduttu lopettamaan paljon hevosia ja toisaalta hoitamaan kalliilla rahalla, vaikkei ole takeita siitä, tuleeko hevonen koskaan kuntoon. Muuli on ollut terve *kop kop*, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa katkaise puikkoluunsa, saa pahan kaviopaiseen tai kehitä mahahaavan. Tai ähkyn, siihen voi kuolla.

Vaikken ole vielä kertaakaan joutunut tosissani miettimään elämän ja kuoleman kysymyksiä Muulin suhteen (paitsi kun se esim karkasi minulta ja lähti painelemaan junaradan vartta), on päässäni melko selvä käsikirjoitus synkempien aikojen varalle. On varmasti tulevaisuuden kannalta tyhmää jättää tämä postaus nettiin julkiseksi, mutta tämän tekstin voi vaikka sitten aina linkittää ht.nettiin, kun toiminkin etukäteen julistamieni periaatteiden vastaisesti.

Periaatteideni listaan vaikuttaa se, että Muulin rahallinen arvo on mitätön, jalostusarvo on nolla, eikä sillä ole vakuutusta. Eläintouhuissa arvostetaan käsittääkseni enemmän niitä ihmisiä, jotka ajattelevat sydämellään ja dissataan salaa niitä, jotka kehtaavat ajatella hevostaan pankkitilinsä kautta. Minä lyön Muulille hintalapun, ja mietin, onko tämä kallis hoito järkevä muulinhintaisen eläimen kohdalla.

Ensimmäinen periaate on helpoin:
Muulia ei tulla koskaan ähkyleikkaamaan.
Jos tilanne ajautuu siihen, että ähkyleikkaus on ainoa vaihtoehto, ammutaan Muuli mahdollisimman nopeasti. Mitä noin muuten tulee lopetustapaan niin
Muuli siis ammutaan, tästä ei neuvotella.
Muuli ei ole minulle tuottanut rahaa juuri yhtään, ja onhan sen arvo muutenkin mitätön, joten se saa palvella tarpeitani vielä elämänsä jälkeen. Jos sen loppu koittaa ennemmin kuin myöhemmin sen ollessa jotain muuta kuin sitkeä vittumainen muulimummo, se teurastetaan, pilkotaan ja pakastetaan. Taljan haluan roikkumaan seinälleni, korvineen päivineen. Vaikka siinä olisi otsassa reikä ampumisesta.
Muuli jatkojalostetaan taljaksi ja lihaksi.
Taloudesta puheenollen. Laskeskelin 31.12. ajastettuun postaukseeni muulimenoja tältä vuodelta, ja olisihan niillä rahoilla voinut jotain muutakin tehdä. Jos oma elämäni antaisi sitruunoita, enkä pystyisi puristamaan niistä mehua, en ajaisi itseäni taloudelliseen umpikujaan. Jos joutuisin työttömäksi ja säästöt olisivat loppu, muuttuisi Muulin olomuoto lihasäilykkeeksi hyvinkin nopeasti.
Olen ollut hetken siinäkin tilanteessa, kun mietin, että kun tallimatkan bensat maksavat kolme euroa ja sillä saa mahansa täyteen koko päiväksi, käynkö tallilla vai kaupassa. Tuohon tilanteeseen en ajatellut enää koskaan itseäni saattaa. Onneksi tilanne oli tuolloin vuosia sitten vain väliaikainen ja tiesin, että tulen palaamaan töihin muutaman kuukauden kuluttua.
Jos palaan Muulin sairastumiseen ja sen hoitoihin, niin en tietenkään voi just nyt päättää, milloin hoidetaan ja milloin ei. Lyhyt parin viikon koppilepo on ok, puoli vuotta, ei ikinä. Hoidon määrä riippuu tietenkin myös lopputuloksesta, eli parantuuko Muuli täysin vai onko tulos fifti fifti.
Muuli lopetataan, jos sille joutuisi antamaan kipulääkettä joka päivä sen elämän loppuun asti,
Muuli lopetetaan, jos se ei voi elää lajityypillistä elämää,
Muuli lopetetaan, jos se sokeutuisi tai olisi sokeutumassa kokonaan.
Jos sen elämä olisi jatkuvaa mahahaava-hiekka-letkutus-klinikka-mahahaavalääkkeet-ruljanssia, joka ei parantuisi edes tallinvaihdolla, lähtisi Muuli pilvenreunalle parantelemaan mahahaavaansa. Enhän halua, että se kärsii joka ikinen päivä vain siksi, etten pysty luomaan sille täysin luonnonmukaisia puitteita ja vapaata olkiruokintaa.

Moni lukee tätä tekstiä varmasti niin, että tuosta noin vain Muuli makkaraksi, mutta se ei ole tarkoitukseni. Tietenkin sitä hoidetaan asian vaativalla vakavuudella eikä heti ensioireista laiteta pois, mutta hyvin nopeasti tilannetta on ajateltava järjellä ja pankkitilin saldolla. Ja hei, se on vain muuli, ei oma lapsi tai kukaan muukaan ihminen.

Itseni tuntien, tulen melko varmasti ajautumaan tilanteeseen, jossa mietin, että Muulia on nyt hoidettu 2000 eurolla, hoidetaan vielä, etteivät nuo rahat mene "hukkaan". Mitä enemmän rahaa palaa, sitä vaikeampi se on lopettaa. Siksi hoidon vasteelle on annettava heti alussa tavoitteet, ja jos edistymistä ei tapahdu, nirri pois. Mutta jännä nähdä, miten toimin, kun tämä tilanne on akuutti.
Onneksi ainakin osaan eläinlääkäreistä voi siinä suhteessa luottaa, että he sanovat, kun ei kannata enää yrittää.

Muulin omistamisen olisi tarkoitus tehdä elämästäni entistä positiivisempaa, ei jatkuvaa huolta ja vaivaa. Jos näin ei ole, ei harrastamisessa ole mitään järkeä. Tähän asti olen ollut oikein tyytyväinen muuliharrastaja ja olen mielestäni tehnyt Muulin kanssa monipuolisesti eri asioita valmistaen sitä tuleviin koitoksiin. Nyt se on valmis siirtymään osaavampiin käsiin.

Muuli lähee tammikuun alussa koulutukseen toiveena saada siitä ratsastuskelpoinen, erityisesti maastoon. Jos se on täysin toivoton tapaus (viisivuotiaasta muulista asian laidan pitäisi jo pystyä näkemään), on Muulille keksittävä jokin toinen "ura".

Jos Muulista ei ole millekään toiselle uralle tai pelkkä agility alkaa tuntua mälsältä, muuttaa Muuli siinäkin tapauksessa arkkupakkaseen. Niin kylmää kuin se onkin,
Muuli on harrastusväline.
Ei, se ei ole kissojeni kaltainen lemmikki, vaikka varmasti tykkäisikin nukkua sohvalla. Muulin ylläpitäminen on sen verran kallista hommaa, että harrastuksen tulisi myös antaa, eikä vain ottaa. Jos Muulin kanssa ei voisi harrastaa mitään, ei sitä kannata pitää joutilaanakaan.
Muuli ei tule koskaan jäämään pihaton perälle oloneuvokseksi
Olen sitä mieltä, että sen korkean älyn takia sillä pitää olla tekemistä ja sillä pitää olla tehtävä. Muuli ei siis lähde yhtään mihinkään oloneuvokseksi tai ylläpitoon pihaton perälle. Suomessa on ihan riittävästi pikkuvikaisia seuralaisia, Muulia ei siihen jengiin tarvita. En antaisi Muulia kiertävään sirkukseenkaan uhkauksistani huolimatta, eikä sen paikka olisi millään kotieläinpihalla.
Jos siis minä en enää pysty, halua tai voi Muulia pitää, en myy sitä, en anna ylläpitoon, enkä dumppaa pihaton perälle vaan
Lopetan sen.
Jep, terveen eläimen, tosta noin vain. Etsimättä sille uutta kotia.
Eläin ei lopetuksesta kärsi, ei se ymmärrä mikä siihen osui. Se elää just tässä hetkessä eikä jää murehtimaan elämätöntä elämäänsä. En varmasti edes saisi Muulia edes myytyä, mutta jos saisin, olisi se erittäin potentiaalinen kiertolainen. Miksi antaisin sen lähteä kiertoon, kun voin hoidella sen pois päiviltä ennen kuin se joutuu taas uuteen kotiin? Muulin rahallinen arvo on niin olematon, että on ihan yksi ja sama, saanko sen myytyä tonnilla vai maksanko itse 500 euroa lopetuksesta ja lihoista.

Missä tilanteissa sinä lopettaisit omasi?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti