torstai 19. huhtikuuta 2018

Muulit Brasiliassa suomalaisen kasvitieteilijän kertomana 1888 ilmestyneessä kirjassa

Nykypäivän brassimuuli on komea ilmestys, mutta ihan näin komeita ja isoja eivät muulit olleet 1800-luvun lopulla. Itseasiassa ne eivät olleet muuleja ollenkaan, vaan muuliaaseja. Suomalainen kasvitieteilijä Esvard A. Vainio teki matkan Brasiliaan 1885 ja kirjoitti näkemästään kirjan. Muulit ovat hyvin edustettuina.
Edvard A. Vainio (1853-1929) oli kasvitieteilijä ja jäkälätutkija. Hän toimi Helsingin yliopiston dosenttina sekä Turun yliopiston opettajana. Tieteellisten teosten lisäksi hän julkaisi myös kirjan matkastaan Brasiliassa vuonna 1888. Matkan hän oli tehnyt kolme vuotta aiemmin. Kirja löytyy Kansalliskirjaston kokoelmista ja on vapaasti luettavissa osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2010-0000207

Tämä postaus perustuu suurimmaksi osaksi juuri Vainion kirjoittamaan kirjaan ja suorat lainaukset ovat peräisin hänen kirjastaan.

Ensimmäiset merkinnät muuleista Brasiliassa ovat 1700-luvulta. Aluksi muuleja käytettiin kuljettamaan kultaa kaivoksilta rautatieasemille ja menomatkalla muuleilla kuljetettiin ruokaa ja muita tarvikkeita kultakaivosten ympärille rakentuneisiin kyliin. Nykyään Brasilian muuleista 80% on käytössä maataloudessa ja loput ovat harraste-eläimiä.

Brasilialaisia kuormajuhtia rivissä. Kuva: Museu do Tropeiro
 Kirjan alkupuolella Vainio kertoi muulinhankinnastaan ja muulien luonteesta seuraavaa:

"Isäntä ravintolassa, jossa asuin, oli sadastatuhannesta reissistä (noin 200 markkaa) tarjonnut minulle muulin valittavakseni muulilaumastaan ja oli luvannut sen samasta hinnasta suitsineen ja satuloineen. Kahdella valitsemistani muuleista ratsasti sen vuoksi useampina päivinä kokeeksi ja tutustuakseni niiden tapoihin. Sanat ja temput, joilla muuliaasia ohjataan, eivät nimittäin ole samoja kuin ne, joita käyetään Suomen hevoisille, ja muutamat, jotka ovatkin samoja, saavat muuliaasiin aikaan päinvastaisen vaikutuksen. Hoitajalleen ne ovat kuitenkin tottelevaisia ja hyvänsävyisiä, vaan vieraasta eivät ne alussa pidä mitään lukua, jollei ole piiska kädessä tai kannukset jaloissa. Kun nousee vieraan muulin selkään, koettelee se aina ensin mitä ratsastaja sille voisi, jos se ei tottelisi, vaan painaessa kannukset sen kylkiin lauhtuu se helposti. Mutta suuttuessaan ei se ota mitään totellakseen. Silloin se ei joko liikahda paikaltaan tai heittäytyy maahan taikka rupeaa potkimaan ja puremaan. Sen paksu nahka varjelee sitä niin paljon, että se voipi olla välittämättä kovimmasta pieksemisestä. Pistämistä arastaa se kuitenkin enemmän, jonka vuoksi tavarainkuljettajat käyttävätkin usein teräväpäistä keppiä muuleja ajaessaan. Hyvyydellä sitä ohjaa helpommin kuin hevoista, jollei sitä ole liiaksi rasittanut kovin raskaalla kuormalla tai sen mielestä liian pitkillä päivämatkoilla. Kun taputtaa sitä kaulaan ja sanoo sille lauhkealla äänellä ystävällisiä sanoja, niin se tavallisesti leppyy oitis ja tulee tottelevaiseksi."

"Se on silminnähtävästi paljon älykkäämpi, kuin tavalliset hevoiset. Monasti täytyy ihmetellä, kuinka taitavasti se valitsee turvallisimmat jäljet rankkain sateiden kaivamain kolojen ja kuilujen välissä tai poikkeaa tien viereen kiertämään jotain hankalaa paikkaa, jonka se hyvissä ajoin on huomannut. Vaarallisilla paikoin ja pimeässä se astuu varovasti, eikä nojaa jalkaansa vastaan ennenkuin se tuntee, että se on vakavalla perustalla. Se on myös kestävämpi kuin hevoinen samanpainoista kuormaakin kantaessa, vaikka se tavallisesti ei ole lehmää paljon korkeampi. Kuitenkin näkee myöskin muuliaaseja, jotka eivät paljon eroa hevoisesta, ei suuruuden eikä näönkään puolesta."

"Tavallisin muuliaasi-laji on sama, jota pidetää Hispaniassakin, nimittäin ori-hevoisen ja aasintamman sekasikiö (Equus asinus hinnus), joka on enemmän aasin kaltainen ja pitkäkorvainen, vaan aasia vähän isompi ja jouhihäntäinen, vaikka lyhyemmillä ja harvemmilla jouhilla, kuin hevoisella. Väriltään se on tavallisesti harmaan ruskea, vaan saattaa myös samalla tavalla vaihdella väriltään, kuin hevoinenkin. Sen tavallisimmin käytetty nimi Brasiliassa on besta. Muuli-oritta nimitetään myös macho'ksi ja muuli-tammaa mula'ksi."

Nykyään muulit ovat Brasilian ylpeydenaihe ja niitä käytetään karjanajossa, mutta myös vapaa-ajan harrastuksena.
"Myöskin tapaa paljon ori-aasin ja tamma-hevoisen sikiöitä (Equus asinus mulus), jotka ovat melkein hevoisen kaltaisia, vaan pään muodon, korvien pituuden, juurelta lyhytjouhisen hännän ja pienempäin kavioin puolesta siitä eroavia. Hevoisia (cavallos) ja aaseja (burros) käytetään ajoon vähemmin, ja niitä pidetään pääasiallisesti muuliaasien synnytystä varten. Muuliaasit ovat nimittäin yleensä hedelmättömiä, vaikka jolloinkulloin tapahtuu että nekin saavat varsoja."

Lopulta Vainion majapaikan isäntä hieman kusetti tätä muulikaupoissa, eikä muulin hintaan kuulunutkaan sen satula. Wainio osti silti muulin, koska oli halvempaa ostaa uusi muuli tarpeeseen, kuin vuokrata muuli ja sen kuski.

"Tavarain kuljettajat, niinkutsutut tropeiros, ovat melkein erityinen lukuisa kansanluokka, joka tavoiltaan ja luonteeltaan melkoisesti eroaa muista. Ne ovat enimmäkseen ruskea- tai tummaihoisia Mulatteja ja Mestitsejä, joiden ainoana elinkeinona on kauppatavarain kuljettaminen rantakaupungeista ja rautatienasemilta kauas sisämaahan ja päinvastoin. Muuliaasit, joiden selkään kahdenpuolen je erityiseen lastaussatulaan taitavasti kiinnittävät yhtäsuuret painot, ovat tavallisesti heidän omaisuutensa, joka tuottaa heille niin paljon, että he sillä elävät ja voivat silloin tällöin ostaa uusiakin muuleja pahimmin lyöttyneiden ja vanhentuneiden sijaan."

Sen jälkeen Vainio kertoo muulikuskien rodusta ja äkkipikaisesta luonteesta, mutta jätettäkööt nämä maininnat pois Muuliprojektista.
Kallioveistos Serra do Rio do Rastrossa tropareiroksista. Kuva Wikimediasta. This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.

"Tropaan kuuluu tavallisesti toista ellei kolmatta kymmentä muulia, joiden edellä kulkee johtaja, ja aina noin seitsemän muulin jäljessä ajaja (tocador) joko jalkaisin tai eri muulin selässä. Kuumuuden vuoksi ovat tropeirot ja heidän orjansa tai palvelijansa riisuneet vaatteet päältään, niin että heillä on ainoastaan housut jäljellä, ja toiseen jalkaansa ovat he sitoneet kannuksen."

"Ratsastaessaan tahtoo brasilialainen näyttää niin komealta, kuin hänen varansa myöntävät. Jos hän aikoo matkustaa omilla muuleillaan, valitsee hän niistä itselleen paraimmat, vetää kiiltonahkaiset saappaat jalkoihinsa, pukeutuu paraimpiin vaatteihinsa, joita hän suojelee pölystä valkoisella pitkällä liinaisella päällystakilla, vaan jättää sen etupuolen sen verran auki, että paksut molempiin liivintaskuihin jatkuvat kultaiset kellonperät jäävät näkyviin. Hänen palvelijansa ratsastaa taaempana, kantaen edessään pientä matkalaukkua, taikka on hänellä eri muuli matkakapineita varten."

Ps. Jos muulien historia noin muuten kiinnostaa, lue vanhempi postaukseni siihen liittyen.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kävin moikkaamassa Manu-muulia!


Manu on kaverini Tuiken omistama kaksivuotias muuliruuna. Se käväisi kuukausi sitten Viikissä yhdessä isänsä Elviksen kanssa ja ne jättivät pallinsa leikkuupöydälle. Tuiken mukaan muutoksia käyttäytymisessä ei ole näkynyt, Manu ei ollut oriuttaan ehtinyt vielä ymmärtää ja Elviskin on ollut aina hyvin kiltti ja hyväkäytöksinen ori. Se johtunee siitä, että se on saanut elää aasilaumassa ja toimittaa orillisia tehtäviään.

Tuiken laumaan kuuluvat siis kaksi aasitammaa, kaksi aasiruunaa, yksi hevostamma ja Manu. Kaikki tammat ovat tällä hetkellä tiineitä ja ensimmäinen aasitamma saattaa synnyttää hyvinkin pian. Manullekin on tulossa täyssisko tai -veli.

Koska varsomiset ovat lähellä, oli Tuike jakanut ruunat ja tammat eri aitauksiin ihan varmuuden vuoksi. Samalla Manu on joutunut lopultakin vieroittumaan emästään, tai lähinnä emä vieroittumaan pojastaan.


Kävin katsomassa Manua heti tuoreeltaan pari vuotta sitten kesäkuussa, kun se oli vasta viikon ikäinen rääpäle. Tuolta reissulta löytyy runsaasti kuvamateriaalia tästä postauksesta. Tuolloin se oli aika ujo varsa, mutta sitähän varsat yleensä ovatkin.
Tässä vertailun vuoksi kuva viikon ikäisestä Manusta.
Manusta kasvoi kuitenkin oikein erityisen ujo ja vasta nyt kuukauden sisällä se on antanut riimuttaa itsensä ilman ongelmia. Vaikka Manu on nähnyt ihmisiä syntymästään lähtien ja sen emä on ihan normaalisti käsiteltävä hevonen, on Manussa itsesuojeluvaisto hyvin syvällä.

Se on erittäin tyypillinen muuli, joka pelkää koko ajan että joku yrittää tappaa sen. Tai oli, sillä tänä keväänä se on kehittynyt huimasti.

Kun viimeksi näin Manun viime kesänä, ei se todellakaan antanut koskea ja luikki karkuun, jos lähestyin sitä. Eilen Manu tuli heti luokse, kun saavuin tarhaan ja lähti seuraamaan kun peruutin kameran kanssa kauemmas. Hetken siinä rapsuteltuamme otin sen narusta kiinni (naru oli kieputettu kaulan ympärille, ettei se roikkuisi maassa) ja talutin harjauspaikalle. Tuike oli jo Manua siistinyt, muta harjailin sitä vielä hieman itsekin.
Kuva: Tuike Ikola
Kun isommat aasit yrittivät torpedoida harjaukseni ja huitaisin niitä Manun ylimääräisellä riimunnarun päällä, ei Manu korvaansa heilauttanut tällaiselle toiminnalle. Oma muulini olisi alkuaikoina lähtenyt kuuhun ihmisen käyttäytyessä noin arvaamattomasti.

Manun elämään kuuluvat tällä hetkellä taluttelu ympäristössä, se on ollut käsimuulina Tuiken ratsastaessa mammuttiaasillaan ja sitä on myös opetettu ohjasajolle. Kärryjäkin on työnnetty perässä apukäsien toimesta. Manun kärryt ovat muuten Muulin parhaan kaverin Tuulin jäämistöstä. Kun Tuuli lopetettiin aiemmin tänä vuonna, tulivat ajovehkeet myyntiin ja vinkkasin niistä tuikelle.

Eilen otettiin Manu mukaan ja suunnattiin tielle ottamaan kuvia ja hieman videoitakin.

Manu vaikuttaa todella itsevarmalta ja rohkealta, mitä tulee tiellä kävelyyn. Sen emä veteli tarhassa rallia, kun poika vietiin kauemmas, mutta Manu ei välittänyt siitä. Se huolestui kuitenkin kovasti ohi ajavista autoista ja tiessä olevista routakuopista. Tällaisiin pelottaviin juttuihin se suhtautui peruuttamalla muutaman askeleen verran.

Villimuuliaikoina se oli kova poika peruuttelemaan riimuja rikki, nyt sillä on naruriimu.

Yritin kovasti saada edustavia ravikuvia tiellä, mutta vain yhdellä pätkällä kamera otti sarjakuvausta ravn "oikeassa" askelkohdassa. Muut kuvat olivat könkkäkuvia. Laitan tähän alle esimerkit hyvästä ja huonosta ravikuvasta.
hyvä raviaskel, jalat "auki" ja liike näkyy kuvassa.

Huono raviaskel, jalat "supussa", eikä tuo kovin matkaavoittavalta näytä. Omistajan askel on oikein oiva.
Otettiin toki myös edustuskuvia ja Tuike kuvasi myös minua ja Manua. Siinä kohtaa, kun itse tartuin Manun riimunnaruun, oli se selvästi huolestunut ja pyrki mamman perään.

Manu on muuten yksi Muulileirille osallistuvista mulkeroista! Muulileiri järjestetään Pukkilassa Hutkon tilalla syyskuun ekana viikonloppuna ja Sanna on lupautunut ohjaamaan meitä perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Kuunteluoppilaille tulee pieni maksu. Merkkaa kalenteriin jos mulkerot kiinnostavat!














maanantai 16. huhtikuuta 2018

Etsintäkuulutus: aktiivisia, monipuolisia ja hyviä heppablogeja aikuiseen makuun!

Siinä on kuulkaas hyviä bloggaajia! Tai siis ensimmäisellä on blogi, toisella Instagram, kolmas on lopettanut ja neljäs kuvittelee kirjoittavansa suosittua blogia. Kuva: Emmi Jormanainen
Seuraan blogeja Bloggerin lukemiston kautta ja havahduin juuri huomaamaan, kuinka vähiin blogit ovat käyneet. Listasin lukulistan 68 jäljelläolevaa blogia exceliin ja katsoin, missä mennään. Näiden 68 blogin lisäksi listan lopussa oli 10 poistettua tai piilotettua blogia, jotka niiden kirjoittaja oli poistanut. En voi enää muistaa, mitä blogeja ne edes olivat.

Näistä kaikista lukulistani blogeista kokonaan loppuneita oli 25. Loppuneeksi arvioin blogin, jonka edellinen postaus oli yli puolen vuoden takaa ja sitäkin ennen postauksia oli tullut enintään yksi kuukaudessa. Tai sitten blogin kirjoittaja oli kertonut asiasta blogissaan.

Epäaktiivisia blogeja oli 9. Sellaiseksi määrittelin blogin, jossa oli ollut useamman kuukauden taukoja ja postauksia muutama viimeisen vuoden aikana. Mutta viimeisimmästä postauksesta oli kuitenkin enintään puoli vuotta, eli lopetetuksikaan en voinut blogia (vielä) määritellä.

Olemassaolevia blogeja oli kuitenkin mukavan paljon, 34 kappaletta! Tällaisiksi arvioin blogin, jonka viimeisimmästä postauksesta oli enintään kuukausi ja sitäkin ennen postauksia oli tullut vähintään yksi joka kuukausi.

Kaikki lukemani blogit eivät suinkaan olleet hevosblogeja, mutta suurin osa oli. Usea näistä blogeista oli jo "unohtunut" ja kun klikkasin itseni blogiin, huomasin, että se oli aloitettu kyllä, kirjoitettu muutama postaus ja blogi oli unohtunut. Monesta olin aiemmin ajatellut että tässäpä kiva ja minulle sopiva aihe (maastakäsittely, nuoret, muutakin kuin ratsastusta), mutta näköjään monen bloggaajan into lopahti alkumetreillä.

Kuvituskuva. Rachael Crovwe, Unsplash

Nyt etsinkin lisää luettavaa bloggerin listalle.

Luulen, että olen aika hyvin kartalla aikuisten kirjoittamista hevosblogeista, mutta jos jollain on mielessä näihin kriteereihin sopivaa luettavaa, niin linkit ovat tervetulleita!

Aikuinen kirjoittaja
Ei pelkkää ratsastusta
Säännöllinen postaustahti (4 postausta/kk vähintään)
Laadukas teksti ilman yhdyssanavirheitä
Kuvia/videoita tekstin mukana

Hörhöilystä plussaa, mutta ehdottomasta hörhöilystä en ole kiinnostunut.

Laittakaa ehdotuksia kommenttiboksiin! Omaa saa ja pitää myös ehdottaa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Muulin 15. viikko koulutuksessa (Muuli näyttää todellisen luontonsa)


Kirjoitan Muulin koulutusajasta viikkopostauksia, joista näkyy aina viikon tähtihetket. Kaikki nämä postaukset löytyvät tunnisteen "koulutus" alta. Toki näissä voi olla sen lisäksi myös muita tunnisteita, kuten ratsastus.

Muulin viidestoista viikko oli sen koulutusjakson haastavin, ainakin tähän asti. Se oli stressaava myös minulle omistajana, vaikka välimatkaa Sonkajärvelle on runsaasti.

Kaikki alkoi tiistaina, kun olin kaikessa rauhassa lähdössä töistä. Whatsappiin pamahti minuutin-parin pituisia ääniviestejä Sannalta. Ensireaktio oli että ei helvetti, nyt ei ole kaikki ok. Tajusin kuitenkin heti, että ainakaan Sanna ei ole steikki, koska oli pystynyt lähettämään viestit,

Menin vessaan kuuntelemaan viestit.

Referoin saamani viestit tähän.

Sannassa olisi ainesta podcastien tekijöiksi, niin mukaansatempaavat ääniviestit minulle tuli. Ja jokainen viesti viimeistä lukuunotamatta päättyi erittäin jännittävään kohtaan.

"Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin"
Viesti nro 1:

"Asia on liian pitkä kirjoitettavaksi ja koska ajan autoa, jätän sulle sopivan pituisia ääniviestejä"
"Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli täydellinen"
"Nousin selkään ilman juoksuttamista, oli ok, mentiin löysin ohjin samaa reittiä kuin viimeksikin, eli tietä pitkin"
"Se on kivaa suoraa tietä, se on hyvä kuntolenkki, mentiin sama sunnuntainakin (jolloin kaikki meni hyvin)"
"Siinä on tienpätkällä roskakatos ja Muuli jäi kyttäämään sitä"
"Oli siis aurinkoinen keli, ja varjoja, en tiedä mitä se katsoi. Annoin sille aikaa ja lopulta halusin, että se liikkuu eteen"
"Muuli ei halunnut, alkoi pakitella, annoin pohjetta, että mennään eteenpäin"
"Se vain pakitti, käskin eteen kovemmin, onneksi se ei pukita"
"Mutta sitten se veti betonikaulan, otti ritolat ja lähti kuskaaman minua kohti kotia hyvässä laukassa"
"Oota, tossa tulee risteys"

Viesti nro 2:

"Noo, se tosiaan otti ritolat, mutta sain sen yhden talon pihatien risteykseen pysähtymään"
"Noo kolme bootsia jäi alkumetreille, tulin alas, kun oli aika liukasta"
"Ajattelin, että mennään taluttamalla bootsien luo pukemaan ne jalkaan. Bootsit olivat siis roskakatoksen luona"
"Muuli ei halunnut mennä pelottavan roskakatoksen luokse, hyppäsi pystyyn, kääntyi ja riuhtaisi itsensä irti"
"Onneksi oltiin vielä siinä talon risteyksessä ja se juoksi sen talon pihaan, eikä kotiin, koska muuten olisin joutunut kävelemään pitkän matkan"
"Otin sen kiinni ja talutin rikospaikalle, laitoin bootsit jalkaan ja hyppäsin selkään, nyt se tuli siihen hyvin"
"Ajattelin, että mennään tästä nyt ohi, Muuli oli että ei helvetissä"
"Muuli pakitti, minä käskin pohkeella aika kovasti eteen, mutta ei se mennyt"
"En sit jaksanut enää tapella, joten tulin alas ja talutin ohi"


 Viesti nro 3:

"Se tulikin nätisti taluttaen ohi, nousin selkään ja kävin ravaamassa pitkä pätkä tietä pitkin"
"Yhden kerran ravissa irtosi bootsi, se oli se, joka jäi äskeisessä tilanteessa jalkaan"
"Tulin alas, laitoin bootsin, jatkoin matkaa ravissa"
"Tien päässä käännyin ja tultiin takaisin roskakatokselle"
"Ajattelin että mennään siitä nyt ohi pari kertaa"
"Vähän se katteli ja mentiin ohi pari kertaa ja Muuli oli ihan ok."
"Aattelin, että ravataan kotiinpäin maantien risteykseen asti, siinä on hyvä pätkä ravata"

Viesti nro 4:

"Mutta Muuli olikin sitä mieltä, että mennään laukalla kotiin"
"Siinä se sitten lähti kirjaimellisesti ryöstämään"
"Bosalilla ei oikein saa sahattua, pitäisi saada sivulle yhden ohjan pysähdyksellä"
"Muulilla on saatanan voimakas kaula"
"No sain sen sitten oikealle umpihangen suuntaan ja se ei halunnut sinne ja sain sen haltuun"
"No ei mitään, bootsitkin oli jalassa"
"Sitten aattelin, että ei tämä käy, että mennään takaisin ja tullaan hallitusti kotiin päin"
"Muuli oli edelleen sitä mieltä, että kotiin ja kovaa"
"Se hyppi pystyyn, nyt se oli selkeää protestointia, se  nosti vähän etupäätä ja kääntyi samalla"
"Käänsin sen vaan ympyrälle ja taas etupää keveni ja se yritti pyörähtää kodin suuntaan"
"Kun se meni poispäin kotoa, myötäsin sille palkinnoksi"
"No sain sen kulkemaan jonkun matkaa ja sit käänsin kotiin päin"
"En oikein muista mitä siinä tapahtui..."

Viesti nro 5:

"En muista miten se siitä lähti, mutta se tais olla niin, että se kiihdytti raville ja yritin pidättää sen käyntiin, mutta se lähti"
"Se oli se suora tieosuus ennen maantien risteystä"
"Ajattelin, että on aika huono juttu jos mennään täysiä maantielle asti"
"Alussa se meni köyrypukkilaukkaa vähän mutta sen jälkeen laukkasi hyvin"
"Sain sen just ennen risteystä käännettyä umpihankeen"
"Kreivin aikaan, sillä tietä pitkin tuli pikkubussi, josta purkautui lauma lapsia"
"Joka helvetin bootsi jäi matkan varrelle"
"Joten ne oli haettava"
"Muuli oli ihan eri mieltä ja yritti koko ajan kääntyä kotiin"
"Mutta mehän todellakin mennään hakemaan ne bootsit ja niin että olen selässä"
"Muulin kanssa keskusteltiin kulkusuunnasta, se hyppi edelleen pystyyn, kääntyi, käänsin sen ympyrälle"
"Olin kuitenkin sitä mieltä, että nyt on muuten vietävä tämä homma läpi ja bootsit haetaan"
"Lopulta se luovutti ja lähti kävelemään, se kyllä kiemurteli ja halusi kotiin, sai olla tosi skarppina, että se kulki sinne mihin halusin"

Siellä 100 euroa makaa keskellä tietä
Viesti nro 6:

"Haettiin bootsit, laitettiin ne jalkoihin"
"Tultiin kotiin ratsain käynnissä, loppumatka meni ihan ok"
"Muuli oli ihan hiestä märkä, samoin minä"
"Luulen että se lopulta laukassakin antoi kiinni siksi hyvin, kun se oli varmaan aika väsynyt siinä vaiheessa"
"Meidän tienpätkällä se oli jo ihan ok eikä se siinä yrittänyt mitään"
"Paljon harjoiteltiin selkäännousuja, kun haettiin bootseja"
"Se oli siinä aika ok, mutta joissain tilanteissa se oli vähän kierroksilla"
"Mutta ei lähtenyt kertaakaan siinä kun nousin selkään"
"Kovatahtoinen se on, no sehän me tiedettiin"
"Tuo pystyynhyppiminen on tosi ikävä tapa, ja tällä kertaa se oli selkeetä protestointia, koska ei ollut väliä, kumpaan suuntaan taivutin"
"Sen kanssa on oltava tosi johdonmukainen ja päättäväinen.. Jännä nähdä seuraavan kerran"

Viestit kuunneltuani en voinut mitään muuta vastata kuin että "Ei saatana". Olin juuri jännittänyt usean minuutin ajan, että onko Muuli niin steikkinä, ettei taljaakaan saada enää pelastettua. Onneksi näin ei käynyt, ja Sannakin oli ihan kunnossa. Hän ei siis missään kohtaa ollut putoamassa kyydistä. Siinä on kuulkaas tiukka muija, joka todellakin elää reunalla! Ja mikä parasta, hänellä on dokumentointi erittäin verissä ja materiaalia sateli mun puhelimeen! Siis kuvat on toki otettu vasta sitten, kun Muuli on rauhoittunut.

Mä olisin roskakatosepisodissa tyytynyt siihen, että olisin saanut Mulkeron taluttamalla ohi, mutta jatkossakaan en voi tyytyä sellaiseen, vaan Muulin on mentävä just sinne mihin haluan sen menevän.

Sanna kirjoitti vielä myöhemmin hyvän esimerkin tältä katastrofimaastolta:

"Sen huomasi yhdessä kohtaa selkeästi (sen, ettei Muulille anneta periksi), aika mielenkiintoinen tapaus itseasiassa. Ratsastin siihen kohtaan mistä otin sulle tuon viimesen kuvan niistä roskakatoksista (tiukoissakin paikoissa mietin aina blogiasi, vaikka siis tuossa vaiheessa Muuli oli jo ok eikä pelännyt enää, oltiin siis menty jo ohi tuosta pariin kertaan). Pysäytin sen siihen, ryhdyin ottamaan kuvaa mutta Muuli halusikin lähteä kotiinpäin. Ei onneksi mitenkään vauhdilla, ja koska mulla oli puhelin kädessä niin en ryhtynyt siinä kohtaa sitä väkisin kääntämään takaisin. Laitoin puhelimen taskuun ja käänsin sen takaisin siihen kohtaan, mistä halusin ottaa kuvan. No nyt sain otettua sen kuvan, mutta en ehtinyt laittaa sitä takin taskuun kun Muuli taas kääntyi ja lähti kävelemään omia aikojaan. Laitoin puhelimen pois ja käänsin sen taas takaisin, että seistään hetki ja lähdetään liikkeelle vasta sitten kun minä annan luvan. Mutta kappas vaan, Muulia ei enää kiinnostanutkaan mennä takaisin, vaan pienen hetken se siinä pokkuroi ja testasi että onko muka pakko? Sit se käveli ne muutamat metrit kiltisti tuohon kuvauspaikkaan, seisoi hetken ja sitten minä käänsin sen pois. Mutta kun se kaksi kertaa pääsi lähtemään omia aikojaan siitä, niin kolmannella kerralla se jo meinasi pistään vastaan että eipä kiinnostakaan"

"viimeinen kuva roskakatoksista"
Juttelimme myöhemmin sen käytöksestä ja mietimme, josko se olisi henkisesti väsähtänyt tosi paljon jo siinä, kun Sanna laittoi sen ensimmäisen kerran roskakatoksen ohi. Ja sen jälkeen kun sen fyysinenkin kunto alkoi tulla tappiinsa, sillä puski adrenaliinit päälle ja kierrokset nousivat överipaljon.

Toisaalta väsynyt muuli on tyytyväinen muuli.

Ja lopultahan tuo eläin olikin nöyrtynyt ja toiminut hyvin. Sille ei vaan tosiaan missään tilanteessa ikinä saa antaa periksi, mutta toisaalta myös tämä henkinen väsyminen on otettava huomioon. Sannahan oli Muulin kanssa käynyt kyseisellä tieosuudella jo useasti, ensin käsimuulina, sitten minä ratsain ja käsimuulina ja myös ratsastaen Muulilla. Mutta kuten me kaikki tiedämme, eläimet tuntuvat kyttäävän tuttuja asioita eniten.

Fyysinen kunto Muulilla ei ole vielä kovin ihmeellinen, mutta kasvaa kyllä koko ajan, joten tällainen käytös voi jäädä tulevaisuudessa "itsestään" pois, kun kunto on kohdillaan ja kilometrejä on enemmän takana.

Tietysti tiedostan sen, että Muulin palatessa minun luokseni kotitalliin, joudun varmasti jossain vaiheessa taistelemaan sen kanssa samat taistelut, mutta se tieto lohduttaa kovasti, että Sanna on ne voittanut. Ehkä minäkin.



Sanna jatkoi maastohajoituksia torstaina. Boosit jalkaan ja baanalle.

Tarkemmat fiilikset ovat alla olevalla videolla, se on jälleen tekstitetty YouTubessa, joten jos et halua katsoa sitä äänet päällä, klikkaa asetuksista suomitekstit päälle. Sen jälken vertaa tätä edellisviikon viikkopostauksen videoon. No, näiden kanssa on näitä ylämäkiä ja alamäkiä.


Mites nämä bootsit, uhka vai mahdollisuus? Tällä hetkellä uhka, toisaalta Muulilla on niin suuri itsesuojeluvaisto, ettei se kyllä kaada itseään vaikka bootsi olisikin lentänyt kuuseen, kirjaimellisesti. Bootsit ovat Muulille ehkä hieman väljät, joten Sanna kokeilee niitä nyt villasukan kanssa, jos se tiivistäisi bootsia riittävästi. Oman ongelmansa näiden bootsien kanssa tuottaa Muulin kavion muoto. Kun hevosen kavio on kapeampi ruununrajasta ja leveämpi alhaalta, on Muulin kavio malliltaan sylinteri.

Torstain reissulla Muuli sai hukattua yhden bootsin ihan kokonaan johonkin. Lupasin jo, että maksan löytäjälle 20 euron löytöpalkkion, koska uuden bootsin tilaaminen maksaa sen satasen.

Tai sitten unohdetaan nämä bootsipelleilyt ja rautaa alle, jos tilanne sitä joskus vaatii. En ole kengättömyydessä mitenkään ehdoton, vaan kengättömyyden syy on ensisijaisesti rahan säästö (toki myös se, ettei kengille ole ennen tätä hetkeä ollut oikeastaan tarvetta) ja vasta toissijaisesti luonnonmukaisuus ja kavioterveys. Ymmärrän kyllä, että paljaskavioisuus on tietenkin muulin terveyttä edistävä asia, mutta jos sen vaaliminen aiheuttaa sen, että koko talvi ollaan liikkumatta, olen valmis lyömään ainakin talveksi hokkia alle. Tai siis kengittäjä lyö.

Tuolla on sen verran kova kavio, etten usko, että se kesälläkään kuluu liikaa. Mutta sen näkee sitten, kun tästä tulee peli.

No ainakaan ei lentänyt kuseen, hyvin pysyi matkassa!

Jos bootsilinjalla jatketaan, opetan Muulin vainuamaan bootsit metsästä. Sanna aloittikin jo bootsinnostotreenit sen kanssa.
Etevänä sain bootsin tuonne t. Muuli


Lauantaina Muuli oli ollut yritteliäs, mutta Sanna vielä yritteliäämpi ja valmis torppaamaan kaikki Muulin omat ajatukset. Harha-askeleita ei otettu vaikka Muuli matomaisesi olikin kiemurrellut eteen päin.

Muuli ei ollut tilanteeseen kovin tyytyväinen ja lähetti Sannan kautta terveisiä, jotka julkaisinkin jo Facebookissa. Upotan videon tähän. Katso se siis äänet päällä.


Sunnuntaina Sanna otti Muulin pitkästä aikaa käsihevoseksi mukaan maastoon.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Muulin 14. viikko koulutuksessa (Muuli superhyvä maastossa)


Muulihan oli siis aivan super viikolla 14! Ja oikeasti tarkoitan sitä. Sannakin tarkoittaa!

Nastapaketti saapui heti keskiviikkona pääsiäisen jälkeen ja kunhan ne oli ruuvattu alle, sai muuli monot perjantaina jalkaansa. Sonkajärvellä olivat tilukset erittäin peilijäisiä ja Sanna kirjoittikin, että monot tulivat juuri kreivin aikaan. Toki niistä olisi ollut hyötyä jo hieman aiemminkin.


Muistelin Muulin ensireaktiota kuljetussuojiin (erittäin huvittava näin katsojan näkökulmasta) ja pyysin Sannaa olemaan kameran kanssa valmiina. Turhaan, monot eivät aiheuttaneet Muulissa sen kummallisempia tuntemuksia. Alla olevalla videolla ovat ensiaskeleet tarhassa bootsien kanssa.


Muuli sai totutella tossuihin hetken aikaa tarhassa ja sen jälkeen Sanna iski kamat selkään ja nousi pihalla kylmiltään selkään. Muuli oli eri mieltä pihasta lähtemisen kanssa. Perjantain osalta Muuli ei siis vielä ollut mikään super. Minulla olisi varmaan mennyt hermo Muulin peruutteluun, mutta Sanna laittoi sen tielle ja ratsasti sitten tiellä edestakaisin. Mervi toimi kuvaajana tällä historiallisella ratsastuskerralla.

Muuli kyttäili pihalla jotain olematonta ja oli varsinainen mato mutkitellessaan jokaiseen muuhun suuntaan paitsi tietä kohti. Sanna ei kuitenkaan anna periksi (tästä kuulette seuraavassa viikkokoosteessa lisää) ja Muuli todellakin meni tielle. Itselläni ei ole juuri yhtään toleranssia tuollaiseen perseilytouhuun (joo tiedän, eläimellä on aina syy tekemiseensä eikä se sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan perseile ihmisille, mutta sana on oikein oiva kuvaamaan sen käyttäytymistä).

Kuvasarjassa hallittu alastulo. Muuli on jähmettynyt paikoilleen.



Muuli oli tajunnut nopeasti, että pitoa löytyy ja käveli reippaalla matkaavoittavalla askeleella, vaikka piha oli, kuten videoltakin näkyy, aivan peilijäässä.

Tiellä Sanna meni hieman edestakaisin käynnissä, käänsi, pysäytteli ja peruutteli ja lopetti siihen.


Sunnuntaina treenit jatkuivat ja Sanna kiipesi taas melko kylmiltään pihassa selkään ja lähti maastoon. Kun kirjoitan kylmiltään, niin alun juoksutus/maastakäsittely jäi siis pois.

Muuli oli ollut jopa niin relax, että Sanna leikki taas puhelimensa terveydellä ja kuvasi ratsastusta selästä käsin. Sainkin tosi kivat ääniraidalliset videot, jotka laitan tähän teidän iloksenne myös, sensuroimattomina!

Olin juuri lomitushommissa, kun sain nämä maastoiluvideot ja ai että tuli hyvä fiilis kuinka hyvin Mulkero oli mennyt maastossa! Ja tämä oli siis nyt kolmas (?) maastokerta yksin, ihan ensimmäisestä on jo enemmän aikaa, toinen perjantaina tiellä ja sitten tämä kolmas videoituna. Sanna siinä toteaa, että kyllä tästä hyvä maastomopo tulee.



maanantai 9. huhtikuuta 2018

Luotatko Bloggerin tilastoihin? Ei kannattaisi.

Olen seuraillut mielenkiinnolla blogini tilastoja nyt, kun se siirtyi takaisin Bloggeriin. Eniten minua hämmentävät Bloggerin tarjoamat tilastot, jotka ovat ihan eri sfääreista kuin Google Analytics. Bloggerin mukaan blogini on oikein erityisen suosittu, mutta Analyticsin perusteella huippukuukausista ollaan kaukana. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että sekä GA että Blogger ovat kumpikin Googlen omistuksessa, miksei tilastoja siis saada yhtäläisiksi?

Otin tarkasteluun tilastot ajalta 2.4.-9.4.2018 (klo 16.00). Nappasin tilastot parin minuutin eroilla, eli tuloksissa voi olla muutaman klikin heitto.

Analytics näyttää tälle aikavälille 4902 sivukatselua ja Blogger 7190. Siinä on melkoinen ero. Blogger ei tosin näytä erikseen blogin pääsivun näyttöjä, Analytics näyttää. Se onkin yleensä blogin suosituin "sivu"

Vertailin alla olevassa kaaviossa Analyticsin ja Bloggerin näyttämiä sivunäyttöjä per päivä. Melkoinen ero!

Koska sivunäytötkin ovat mitä sattuu Bloggerissa, otin tarkkailuun myös tällä aikavälillä luettuja sivuja. Niissäkin oli todella paljon heittoa, tosin postaukseni aasitossuista on Analyticsin mukaan saanut todella vähän näyttöjä verrattuna sen saamaan näkyvyyteen Facebookissa, että uskoni on koetuksella myös Analyticsiä kohtaan.

Alla olevassa kuvassa ovat suosituimmat postaukset rinnakkain. Postaus tossuista ja Tampereen messutärpeistä on saanut Bloggerin statistiikan mukaan todella paljon enemmän näkymiä, kuin Analytics, mutta muut postaukset ovat suunnilleen samoissa lukemissa.



Postaus näistä tossuista, eli "kyllä kiitos kotimaiselle käsityölle" oli tosi tykätty Facebookissa. Postasin sen oman blogini sivun lisäksi erääseen käsityöryhmään, jossa sei sai reilusti yli sata tykkäystä ja paljon kommentteja. Sen ryhmän statistiikkaan en pääse käsiksi, mutta alla on kuvakaappaus blogin Facebook-sivun statistiikasta ja ihan totta, tosi harva on klikannut postauksen auki, vain 43.

Bloggerin näyttämiä suuria lukemia on selitetty muun muassa sillä, että blogger laskee kaikki bottikäynnitkin mukaan. Blogger laski muun muassa ne kaikki kerrat sivukäynneiksi, kun joku erehtyi Starboxin aikana Bloggeriin ja automaattinen siirto siirsi kävijän Starboxiin. Analytics ei ota näitä ollenkaan huomioon.

Lisäksi blogeissa vierailee ihan luvan kanssa hakukoneiden robotteja useasti päivässä, muutenhan blogi ei näkyisi hakukoneiden kautta ollenkaan, ja Blogger laskee nämä sivukäynneiksi. Eli jos jossain vaiheessa Bloggerin mukaan sivulla on käyty 30 kertaa Venäjältä, on kyseessä ollut hakukoneen robotti eikä oikea henkilö.

Joidenkin lähteiden mukaan Blogger laskee postausten näkymiksi myös kaikki ne kerrat, kun blogia selataan. Muuliprojektissa näkyy tällä hetkellä etusivulla kolme tuoreinta postausta, eli aina kun joku on etusivulla ja scrollaa alas, saavat kaikki nämä postaukset näyttökerran Bloggeriin. Tämä selittäisi sitä, miksei Blogger näytä erikseen etusivun käyntimääriä ja miksi Analytics näyttää niin vähän = etusivulle tullessa voi lukea kerralla kolme postausta ja Analyticsissä tästä "saa" vain yhden lukeman lisää etusivulle.

Ainoa oikea paikka seurata blogin analytiikkaa on Google Analytics.

Miten näkyvyyttä sitten voi lisätä?


Omaan blogiini tulee suurin osa kävijöistä Facebookista. Jos postaukselle saa paljon näkyvyyttä, yhä useampi myös klikkaa sen auki. Jos saat päivityksesi alle keskustelua, se lisää näkyvyyttä. Pelkät tykkäykset eivät juurikaan tunnu missään. Aasitossupostauksen statistiikasta näet, että 82 reaktiota sai aikaan noin 841 tavoitettua henkilöä. Vielä vuosi sitten saman näkyvyyden sai 30 tykkäyksellä.

Nykyään pitäisikin saada päivityksen alle runsasta keskustelua, joten tee pävitykseen kysymys ja aktivoi ihmisiä keskustelemaan aiheesta Facebookissa, ei blogin kommenttiboksissa.

En voi sanoa, että olisin tässä itsekään kovin haka. Jaan postaukset yleensä oman blogin lisäksi Hevosbloggaajiin ja yleismaallisemmat postaukset myös muihin isoihin blogiryhmiin. Yritän aina kovasti kirjoittaa saatteeksi sellaista, mikä kyseiseen ryhmään sopii. Ei-hevosryhmässä avaan enemmän sitä, mitä postauksessa tapahtuu ja kerron myös hieman taustoja. Esimerkiksi blogin lukijat tietävät jo, että Muuli on koulutuksessa, mutta Bloggaajaryhmässä avaan asiaa vielä.

Voisin jakaa postauksen esimerkiksi tällaisilla saatesanoilla "Viisivuotias muulini osoittautui itselleni liian hankalaksi kouluttaa, joten päätin lähettää sen muualle koulutukseen. Tavoite on saada muulista ratsu, joka toimii sekä kentällä mutta varsinkin maastossa. Muuli on ollut kouluttajalla nyt 14 viikkoa ja se on edennyt huimasti. Tässä postauksessa on mukana kuvia ja videoita ensimmäisestä maastoratsastuksesta"

Facebookistakin saa tilastot kätevästi aikarajauksella (2.4.-9.4.) Exceliin, joten otin sieltä tietoa siitä, kuinka liikennettä on blogiin tullut. Ja eihän tämä nyt kovin hyvältä näytä.

Luku tarkoittaa siis sitä, montako kertaa postaus on avattu tekemäni Facebook-päivityksen kautta. Olen ryhmiin postannut omalla nimelläni suoraan postauksen linkin, enkä blogin sivulle tekemääni postausta, joten niistä en valitettavasti saa tilastotietoa. Jatkossa minäkin alan jakaa sivuilleni tekemää päivitystä, silloin saan kaikista klikeistä tietoa.

Kun taas tarkastelen koko Blogin elinikäisiä postauksia (tai siis siltä ajalta kun Analytics on ollut käytössä) näyttää siltä, että Muuliprojektilla on ollut Muulin Suomeen saapumisesta lähtien samankokoinen ja pysyvä seuraajakunta. Palaavaa liikennettä on siis ehdottomasti suurin osa. Näin bloggaajana olenkin erityisen kiitollinen siitä, että ihmiset "pysyvät mukana" seuraamassa tätä välillä hyvinkin päätöntä touhua. Onneksi Muulin suhteen on nyt joku roti, kun se on Sannan huomassa.

Mitä kuitenkin yritän tässä sanoa on se, että niitä Bloggerin tilastoja ei kannata juurikaan tuijotella. Jos halaut edistyä bloggaajana, asenna Analytics, jos sitä ei vielä ole ja seuraa tilastoja viikko- tai kuukausitasolla ja mieti, mikä oli syynä, jos joku postaus menestyi ja joku toinen ei. Ota oppia niistä menestyneistä ja jatka samaa rataa. Vaikka bloggaisit vain omaksi iloksesi niin kauan, kun asiaa riittää, ei Bloggerin tilastoihin kannata luottaa.

Hevoset-messut 2018 ja ostosten esittely

Pääsin kuin pääsinkin käymään Tampereen hevosmessuilla, vaikka olin jo aikaa sitten sopinut siihen lomitusviikonlopun. Tallilta saatiin yksi hevosenomistaja nakitettua heittämään päiväheinät ja itse menin tekemään aamutallia hieman normaalia aiemmin.

Tein muuten jonkinlaisen ennätyksen aamutallissa. Loimitettavia oli tosin vain yksi, mutta silti. Olin saanut kolmessa tunnissa 13 hevosta ja yhden aasin pihalle, siivosin 11 karsinaa ja yhden pihaton, heinitin 12 karsinaa yöksi ja lakaisin tallin lattian. Peppi auttoi siivoamalla kaksi karsinaa ja viemällä vedet tarhoihin. En kuivittanut yhtään karsinaa lauantaina.

Tuolla vauhdilla repiminen ei kuitenkaan tehnyt hyvää minulle ihmisenä, selässä tuntui kyllä heti.

Matkaan päästiin puoliltapäivin ja messuilla olimme kahden maissa. Aluksi minulla oli kaunis ajatus kuvata hieno video messuilta, mutta pian kyllästyin kameran kantamiseen ja ihmispaljouteen ja otin kameran laukusta esille vain spesiaalihetkissä.

Kuva: Peppiina Tukkila
Sain kuitenkin videon askarreltua ja se sisältää myös ostosten esittelyn. Mun kanssa siinä on Peppi, eli lomituspaikan tytär, jonka kanssa olimme liikenteessä.

Kiitos muuten Ratsureima Ranchille pääsylipuista! Kirjoitin Karkkilalaisesta WE-tilasta viime syksynä pitkän jutun blogiini, sen voit kurkata täältä. Hanne oli paikalla WE-radalla käytetyn härän kanssa.


Ihmisiä oli paljon, siis todella paljon. Ihmisvihaajana en pidä tuollaisesta ryysiksestä ja osa myyjistä jäikin tsekkaamatta sen takia, kun osastolle ei vain mahtunut sisään. Ostoslistallani oli muiden henkilöiden toimesta luonnollista e-vitamiinia ja Suppleasen tuotteita. Etsiskelin näiden myyjää puolet messuajasta ennen kuin sain kartan lainaan ja sain tietooni osastojen numerot. Sen jälkeen etsin hyvän tovin osastoa, jota ei oltu merkattu mitenkään ja E-vitamiinitkin olivat piilossa.

Muulikin sai puolen litran pullon, vaikka edellistä on vielä reilusti jäljellä, mutta olihan se otettava kun 55 eurolla sai. Supplease-tuotteet olivat myös alennuksessa, vaikka niitä en itselleni ollutkaan ostamassa.

Playssonin pisteellä selailin uutta Riders Magazinea, jossa on mun kirjoittama juttu. Alex antoi sen minulle ilmaiseksi. Juttu oli valitettavasti taitettu pääosin kuvattomaksi, joten se ei juurikaan houkuttele lukemaan. No ht.netin raadin arviota odotellessa.


Aasejakin löytyi messuilta

Lomituspaikan 1v suokkiorivarsat saivat hienot uudet riimut.

Ja heinäpallon, pinkkinä tietty.

Hevarilta ostin raspin ja Kirahvilta uudet ratsarit. Niissä on ihanat koukeroiset tahmagripit ja blingiä takataskuissa. Olihan ne saatava. Väriltään ne ovat tummanharmaat ja maksoivat 79 euroa. Normihina on 99 euroa ja housut löytyvät tästä. Oma kokoni on 36 ja housut ovat oikein sopivat. Olen 160 cm pitkä ja painan 55 kiloa.

Sunnuntaina Peppi halusi itsestään synttärikuvia Porvoossa, joten sinne siis. Samalla kuvattiin tietty nämä ratsarit. Yhteensä kuvausreissulta tuli noin 1000 kuvaa, joista 40 minusta. Reilu kerho.

Huppari - Naketano, kengät - Shires

Hyvin harmillista, etten voi itse ihailla persettäni näissä housuissa,
mutta annan teidän ihailla sitäkin enemmän.

Nämä kuvat otti Peppiina Tukkila



Hevoseni kalenteria 2018 olin katsellut jo vähän pidempään ja kun messuilla pääsin  hipelöimään sitä, ostin sen lopulta omakseni. Vuotta on jo kulunut mukavasti, mutta enpä olisi voinut siihen tallijuttuja kirjoittaakaan, koska Mulkero on toisaalla. Alan täyttää kalenteria, kun se tulee takaisin ja nyt minullakin on sitten tallilla tallikalenteri. Kalenterista on parempi esittely videollani.

Tätä kalenteria uskallan suositella teille muillekin. Ainakin nyt se on vielä messutarjouksessa (20 euroa) Hopusen verkkokaupassa ja hinta sisältää toimituskulut. Mukana tuli alekoodi ensi vuoden kalenteria varten. Jokaiselle viikolle on aukeama ja hevosen kuvat erinäisten vaivojen merkitsemiseen. Kalenterista löytyy myös lääkekirjanpito ja paikat rokotuksille (vaikka varmempaa on toki merkata ne passiin) ja myös paljon tietoa hevosesta, sairauksista ja lihaksistosta. Raspausreissulla löytyneet jutut voi merkata kalenteriin, samoin hierojan terveiset.

Kalenterin toinen tekijä, Anna Häyrinen, on tehnyt myös Aasiyhdistyksen logon ja meillekin muutaman tuotteen myyntiin. Hän on graafinen suunnittelija.

Ohjelmapuolta messuilla en ehtinyt seurata. Lavojen edessä olleet istumapaikat näkyivät olevan koko ajan varattuja eikä seisominen kiinnostanut ihan niin paljon. Olisi pitänyt tulla paikalle hyvissä ajoin ja lyödä perseensä penkkiin jo edellisen luennoijan aikana.

Ihmisiä oli siis hyvin paljon liikenteessä, lauantaina messujärjestäjän mukaan 10 000. Ehkä järjestäjäkin yllättyi ihmismäärään. Tätä menoa levittyvät messut toivottavasti jossain vaiheessa kaikkiin messuhalleihin! Messuthan alkoivat vain yhdestä hallista ja areena + katsomo olivat ulkona teltassa. Nyt meininki alkoi muistuttaa suuren maailman menoa. Helsinki Horse Fair jäi selkeästi kakkoseksi.

Ensi vuonna varaan kyllä messuille joko kokonaisen päivän tai sitten peräti kaksi päivää. Toisen päivän voisin kuunnella ja katsella pelkästään esityksiä ja toisena päivänä shoppailla. Olen loppujen lopuksi käynyt tosi vähän messuilla ihan vain turistina, olisiko tämä ollut kolmas kerta jollakin hevosmessulla turistin roolissa? Näytteilleasettajana ei oikein pysty messuista nauttimaan, tai sanotaanko, että se nauttiminen on hieman erilaista.

Tässä ollaan Tampereella Hevoset09-messuilla.
Ohjelmaan toivoisin estekilpailujen rinnalle enemmän hörhöilyä, eli hienoja esityksiä ja maastakäsittelyä enemmän. Sunnuntaina oli Hevostaitoliitto esiintynyt ja heidän esityksensä löytyi YouTubesta, tuo olisi ollut kiva nähdä!

Missasin myös Hevosbloggaajien handlerkisan, menin sen ajassa ihan sekaisin ja juuri siihen aikaan taisin pyöriä halleja ympäri E-vitamiinia etsien. Kuvittelin, että kisa on 16.30, mutta se oli tuntia aiemmin. Ilmeisesti Tuhmaponi oli ollut kuitenkin hienosti, ja muut hevosetkin edustivat upeasti! Tuossa hommassa Muuli olisi tosin pessyt kaikki. No ehkä ensi kerralla.

Aasiyhdistystä on nimittäin pyydetty mukaan ensi vuonna. Messujärjestäjä vaikuttui HHF:ssä pitämästäni vartin tehotietoiskusta aaseihin liittyen. Jos se muuten kiinnostaa, tein siitä nettiversion tänne. Tuo tosin kestää 20 minuuttia, koska puhun hitaammin.

Kotimatkalla käytiin Hämeenlinnassa Kotipizzassa syömässä.