keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Muulin kymmenes viikko koulutuksessa (edelleen ongelmia selkäännousussa)

Muuli sai viikon vapiksen  yhdeksännen ja kymmenennen viikon vaihteessa Sannan kärsiessä tiukassa influenssassa, mutta keskiviikkona hän otti Muulin käsihevoseksi (huom, viikon tauko takana) maastoon ja kentälle ja Muuli oli mennyt hyvin. Sanna oli myös noussut selkään, siinähän on siis ollut ongelmia kun Muuli pyörii aika kovasti siinä. Ei siis lähde (pysty lähtemään) lapasesta, mutta pyörii.

Sanna oli kokeillut löysemmällä ohjalla kukkisten mieliksi, mutta samalla tavalla Muuli oli pyörinyt. "Siinä on työstämistä, mutta ei toivoton tapaus", sain WhatsAppiin. Huh.

Olen menossa katsomaan muulia tämän viikon sunnuntaina ja Sanna oli luottavainen, että kaikki menee hyvin ja voidaan mennä maastoon, Muuli ja minä käsihevosina. Tosin ehdotin, että otetaan peltolaukat, jos tie on kovin liukas. Sanna on messissä, toivottavasti Muulikin.

Muuli oli edelleen omassa tarhassaan ja sain videoita, missä se kylmän viileästi räplää aidan eristimiä ja pureskelee niitä sen jälkeen, kun on saanut ne irti tolpasta. Sanna laittoi kuvan rehusiilosta, jossa on nuorkarjaa. Muuli menisi niiden kanssa oikein hyvin. Mä pelkäsin että Muuli tekee jotain pikkumulleille, Sanna taas pelkäsi Muulin puolesta. No, Muuli ei siihen porukkaan mennyt, vielä. Tuolta rehusiilosta sillä ei nimittäin olisi mitään asiaa ulos.



Torstaina Muuli oli ollut "lammas kun ratsastin. No selkäännousu oli mitä oli, välillä sekin parempi, mut ratsastaessa ihan löysin ohjin pysty menemään jne". Kerroin tähän, että olin jo uneksinut siitä hetkestä, kun ratsastan Muulilla ja kuinka se pyöri ympyrää samalla, kun roikuin mukana jalka jalustimessa. Unessa muistin miettineeni että miks vitussa Sanna ei ole opettanut Muulia hakemaan ratsastajaa aidalta.

Muuli on edelleen oikeaan suuntaan nihkeä ja Sannalle tuli mieleen, että suussa voisi olla jotain. Se olisi helpointa tsekata ja jos siellä jotain on, on se yleensä helppo hoitaakin. Juti kävi viimeksi lokakuun lopussa ja on meidän tallillemme tulossa toukokuussa. No Muuli ei silloin varmaan vielä ole "kotona", joten sen hampaat voi muutenkin katsoa Sannan luona.

(jos totta puhutaan, olin ajatellut että skippaan tämän yhden raspauksen, mutta älkää kertoko Sannalle)



Pystyynnousuja tai rodeota ei ollut alkuviikosta ja oli ollut tosi sievästi kunnes..

Perjantaina Muuli totesi olevansa niin kotona, että kyyditsi Sannaa köyrypukkilaukassa kentällä. Se oli nähnyt mielikuvitusasioita kentän ulkopuolella ja lähti lapasesta. Aidalle se oli tehnyt äkkistopin ja Sanna sai sen haltuun.

"Homma jatkui, mentiin heti takaisin rikospaikalle ja olin skarppina ettei lähde uudestaan." Muuli oli jatkanut kyttäilyä, mutta ei enää lähtenyt.

No, satula oli pysynyt hyvin paikallaan, onhan siinä onneksi mäkivyö. Loppuajan Muuli oli ollut kiltisti.

Sanna on nyt jo ratsastanut yli 15 minuuttia kerrallaan, mutta 90% käyntiä. Työskentelyä on olut 4-5 kertaa viikossa ja eteen päin ratsastuksen lisäksi Muulin kansa on tehty pysähtymisiä, peruutuksia, väistöjen alkeita ja ravissa suunnanmuutoksia. Ja kuulemma myös rollbackia samalla, kun suunta vaihtuu aidan kautta.

Selkäännousuakin Sanna kokeili taas eri tavalla ja nousi oikealta puolelta kyytiin, pyörimisen kera. Joka kerta se lähti alta, mutta kun se on taivutettuna, ei se siis pääse ryöstäytymään valloilleen, mutta pyörii paikoillaan. Sanna vei sen aidalle, suuntasi aitaan, ohjat tuntumalla ja selkään. Muuli oli kuulemma hämmentynyt tästä "kusetuksesta", mutta ei lähtenyt mihinkään.

"Mä en oikein tiedä mikä sillä on ongelma, ihan kuin tässäkin tulisi esille se mistä ollaan puhuttu, eli sille tulee aina sellainen olo, kuin yrittäisin tappaa sen joka kerta uudestaan ja uudestaan. Koska nyt kun se oli asetettuna aitaan päin, niin se selkeästi hieman hätääntyi, kun istuin satulaan, mutta sit se rentoutu hetken päästä kun tilanne oli ohi. Sama kuin taivutettuna ollessa, se lähtee siinä hetkessä, kun istuu satulaan, mutta rauhoittuu sitten ihan täysin".

Mielenkiintoista.

Sunnuntaina olin saanut Sannalta viestin "Mulla on sulle hyviä ja huonoja uutisia, kummat ensin?" Huomasin viestin vasta myöhemmin ja olin tietty että ei helvetti, mitä se elukka on tehnyt. Tilasin huonot uutiset ensin.



Se oli keulinut nyt toisen kerran samanlaisessa tilanteessa kuin toissaviikolla. Eli kun oli ollut taivutettuna oikealle. Tässä kohtaa oikeasti puhuttiin eläinlääkärikäynnistä ja seuraavalla viikolla Sanna järjestelikin niin, että Muuli menee poikaystävänsä kanssa klinikalle ja itse Mirjami Miettinen tsekkaa sen suun! Kehotin myös ultraamaan SI-nivelen, se kun tuntuu aiheuttavan vaikka mitä oireita, mutta katsotaan se suu nyt ensin. Toinen todennäköinen vaihtoehto on, että Muuli on vain tosi jäykkä. Sehän on näennäisesti hyvinkin käärme, mutta sitten sieltä syvältä jostain betonikaula ja se kipeytyy hommissa. No ollaan fiksumpia klinikkakäynnin jälkeen.

Ne hyvät uutiset olivat, että Sanna pääsi episodin jälkeen kaksi kertaa ihan rauhassa selkään. Se tosin vaati sen, että hän palasi alkutekijöihin, eli palkitsi Muulia jalustimessa roikkumisesta, nousemisesta jne ja palkkaus leivällä. Kahdesti hän pääsi selkään ihan rauhassa ja antoi Muulille leipää. Eli leivän puutteestako se muka on hillunut?

Ratsastus noin muuten episodia lukuunottamatta oli mennyt hyvin ja ravi oli ollut hyvä.

Sannan hovikuvaaja ei ole ollut tallilla (Ps. hänen blogissaan uusi postaus), joten en saanut kymppiviikolta yhtään kuvaa! Kuvat ovat nautakuvaa lukuunottamatta kierrätettyjä.

Sunnuntaina  näen Muulin, huippua!!!

1 kommentti :

  1. Toivottavasti klinikka reissusta on apua! Itse kuvauttaisin selän röntgenillä ja lisäisin liikuntaa juoksuttamalla yms. jotta pääsee liikkumaan enemmän ja purkamaan energiaa niin voisi jäädä tuollainen käytös. Ja onhan muuli ollut aika vähällä liikunnalla koko sinulla olo ajan :)
    Itselleni on tullut sellaisia tapauksia vastaan, että liikunta on paras ratkaisu! :)

    VastaaPoista