torstai 8. maaliskuuta 2018

Suomen upeimpien keppihevosten lähtöhinta on 350 euroa, keppariharrastus on silti paljon muutakin kuin ompelua


Keppihevosharrastusta on ollut Suomessa jo useiden vuosien ajan, mutta ehkä vasta Selma Vilhusen viime vuonna ilmestynyt dokumenttielokuva Hobbyhorse Revolution räjäytti pankin. Dokumenttielokuvassa seurataan kolmen nuoren naisen kasvutarinaa lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle, ja keppihevoset ovat vahvasti mukana. Tämä juttu ei kuitenkaan kerro elokuvasta, vaan Rael Jarmaksesta, eli tutummin Solkusta, joka luo käsillään erittäin realistisia ja upeita keppihevosia. Olen ihaillut hänen töitään jo pitkään Instagramissa ja sovimme haastattelun Helsinki Horse Fairiin. Rael saapui messuille uusimman hevosensa Solku's Sigurd Valeroson kanssa. Sigurd on PRE-ori ja valmistui joulukuussa.

Hevoset eivät synny liukuhihnalta

Rael on ratsastanut nuorempana, mutta nykyään hän näkee oikeita hevosia vain muutaman kerran vuodessa. Keppihevosia hän alkoi harrastaa 9-vuotiaana ja on tehnyt niitä aina vähintään kahden hevosen vuosivauhdilla. Nyt hän on 21-vuotias ja on tehnyt vuoden aikana paluuta aktiiviharrastajaksi. "Teen yleensä aina ensin pienoismallin, johon hahmottelen hevosen muotoa ja lähden siitä rakentamaan lopullista hevosta. Hevostyypin ja -mallin, rakenteen ja kaavan suunnitteluun menee yleensä jo yli 100 tuntia. Sen päälle tulee vielä varsinainen toteutus”, hän kertoo. Raelilla on yleensä työn alla kaksi hevosta kerrallaan ja juuri nyt hän tekee oldenburg-tammaa.

Hevostensa valmistuksen salaisuuksia hän ei paljasta, mutta vanua tai vaahtomuovia ei hevosista löydy. Töissään Rael käyttää erityyppisiä kevyitä materiaaleja, koska näin iso keppihevonen olisi epäkäytännöllinen, jos se painaisi paljon. Aitoa hevosen jouhta hän ei ole käyttänyt, vaan Sigurdin harja koostuu hiustenpidennyksistä. “Kepparipiireissä halutaan yleensä aitoa nahkaa, mutta omissa töissäni pyrin käyttämään vegaanisia ja elänkokeettomia materiaaleja ihan siksikin, kun joku voi olla allerginen eläimille ja harrastaa siksi juuri keppihevosilla”, Rael kertoo.

Kun Raelin ja monen muunkin ensimmäinen keppari on ollut villasukkatyyppiä, on nyt kaikilla kolmipalainen, suullinen ja suunnilleen A4-kokoinen keppihevonen. Melkein jokainen harrastaja tekee harrastuksensa aikana itse keppareita ja myös myy niitä, hinta vaihtelee lopputuloksen mukaan. Rael myi edellisen realistisen hevosensa suokkiori Solkun Valhallan Instagramissa huutokaupalla. Lähtöhinta oli 350 euroa. ”Haluaisin tehdä jatkossa enemmänkin fantasiahevosia, mutta kuitenkin realistisen oloisia hevosia”, Rael kertoo.


Valhalla oli Helsinki Horse Fairissa uuden omistajansa Hevostalli Salaisuuden kanssa.
Ihan Sigurdin ja Valhallan kaltaisia hevosia ei kukaan muu tee, vaikka muutama harrastaja pyrkiikin melkein identtiseen lopputulokseen. ”Mä haluan saada ihmiset improvisoitumaan ja kokeilemaan uusia juttuja hevostensa kanssa, mutta en pidä siitä, että joku kopioi ihan suoraan rakenteen ja kaavan.”

Omat brändit ovat lisääntyneet viime aikoina ja omaleimaisten keppareiden tekijöistä Rael mainitsee KHT Raran, Kuunvarjon, Iisantallin ja KHT Vermillon. Omia mallistojakin on alkanut tulla, eri kokoisille keppareille on tulossa myös omia varustemallistoja.

Hyvänä esimerkkinä keppariharrastajasta Rael mainitsee Taikakeppareiden Julian. ”Kuinka moni 10-vuotias tyttö aloittaa oman yrityksen? Julia on nyt 14-vuotias ja hänellä on oma osakeyhtiö.”
Keppihevosharrastus tänä päivänä

KHT Piilipuu oli tuonut Helsinki Horse Fairiin koko tallinsa hevoset.
Keppihevonen on alun perin ollut poikien lelu, koska pojat ovat matkineet työhevosesta huolehtinutta isäänsä. Keppihevosharrastus on toki muuttunut noista ajoista. Enää ei sodita miekoin hevosten selästä, vaan mukaillaan enemmän ratsastusharrastusta ja hevosten hoitoa.

Kun kymmenen vuotta sitten kepparistit kirjoittelivat foorumilla ja keppihevostalleilla oli Suntuubissa kotisivut, ovat harrastajat siirtyneet nyt enemmän Instagramiin ja YouTubeen. Suurimmilla ja suosituimmilla talleilla on tuhansia seuraajia. Kiusaamisen takia moni tileistä on yksityinen ja aikuisten naureskelu varjostaakin harrastusta monen kohdalla.

”Meidän yhteiskunnassamme ei ole totuttu erilaisuuteen ja moni harrastava tyttö kokee kiusaamista jossain kohtaa. Kiusataanko esimerkiksi jääkiekkoa harrastavia poikia? Ei, mutta jos tyttö harrastaa jääkiekkoa, ratsastusta tai keppihevosia, hän saa kuulla asiasta varmasti jossain vaiheessa” Rael kertoo ja arvelee syyksi sen, että koska keppariharrastus on leikkimielistä ja mielikuvitusta käytetään runsaasti, ei sitä pidetä niin suuressa arvossa, kuin tavoitteellista kilpaurheilun harrastamista.

Kuolaimet Rael on tehnyt itse, mutta niitä alkaa saada jo melko hyvin valmiinakin.

”Ei lapset ymmärrä, miksi aikuiset nauravat heidän leikeilleen ja harrastuksille, he haluaisivat vain hyväksyntää. Hyväntahtoinen nauraminen on ihan okei, mutta jos keppariharrastajan taustalla on kiusaamista, ei sekään tunnu kivalta. Naureskelu ei enää minua haittaa, olen ajellut hiukseni pois ja heilun täällä Taikakepparin T-paita päällä jättikokoisen keppihevosen kanssa. Nyt olen päässyt sen yli, mutta nuorempana aikuisten naureskelu tuntui pahalta.”

Rael kisasi keppareilla aiemmin metriin asti, mutta oli parhaimmillaan 60-80 sentin luokissa. ”Nyt olen miettinyt, että alkaisin treenata koulupuolella. Kisoissa on nykyään laajempi ikäryhmä ja meillä on jopa kuuskymppisiä harrastajia, toki aika vähän mutta kuitenkin. Suurin osa sennuharrastajista on kahdenkymmenen molemmin puolin ja keski-ikä harrastajilla on noussut 10 vuodesta 14-15 vuoteen”, Rael kertoo.

Suurin osa harrastajista on harrastanut tai harrastaa ratsastusta myös oikeilla hevosilla ja keppariharrastus kulkee siinä sivussa. Joidenkin kohdalla oikeilla hevosilla ratsastus jää jossain vaiheessa ja siirrytään kokonaan keppareihin, tai toisinpäin. Ratsastustunneilla käyminen ei kuitenkaan ole ehto sille, että voisi pärjätä kilpailuissa. Nykyään mallia katsotaan YouTubesta joko koulukisoista tai parhaiden keppariharrastajien tileiltä.

Esteratsastuksessa tähdätään voimaan ja nopeuteen kun koulupuolella kilpailusuoritusta voisi verrata voimisteluun tai balettiin.

Yhdistys toiminnan taustalla



Suomen keppihevosharrastajat ry aloitti toimintansa epävirallisena yhdistyksenä jo vuosituhannen alussa, mutta rekisteröitiin yhdistykseksi vasta 2016. Yhdistykselle onkin tarvetta, sillä esimerkiksi SM-kilpailuiden osallistuja- ja yleisömäärä on räjähtänyt käsiin ja Seinäjoella 28.7.2018 järjestettäviin kilpailuihin on varattu Seinäjoki Areena. Katsojia odotetaan kaksituhatta ja kilpailijoitakin 400. Vielä pari vuotta sitten kisaajia oli puolet vähemmän.

Jäseniä yhdistyksellä on vain noin 40, mikä on outoa, koska esimerkiksi alkuvuonna olleella keppariristeilylläkin oli 400 osallistujaa. Jäsenmaksu on vain 5 euroa, joten summa ei ole varmasti kenellekään kynnyskysymys. SM-kilpailuiden luokkamaksuista jäsenet saavat hieman alennusta.

Kilpailut on kerran järjestetty myös Hevosmessujen yhteydessä, mutta sitä Rael ei pidä hyvänä ajatuksena. ”Allergioiden takia en halua, että ollaan hevostapahtumassa, sillä se voi karsia osan keppariharrastajista pois. Tiedän myös keppariharrastajana millaista se on, kun aikuiset tulevat nauramaan ja haluaisin, että lapsille olisi edes yksi päivä, kun he voivat tuntea kuuluvansa johonkin, eikä tarvitse pelätä eikä hävetä.”


Rael on mukana yhdistyksen hallituksessa nyt ensimmäistä kautta ja vastaa virallisten näyttelyiden järjestämisestä. Mukaan toimintaan hän toivoo lisää aktiivijäseniä ja haluaisi herätellä harrastajien vanhempia mukaan toimintaan, samaan tapaan kuin talleilla on poniäitejä ja jääkiekkokaukaloissa lätkämutseja. Osa vanhemmista tuo lapsensa kilpailuihin vain päivähoitoon ja osa saattaa antaa tylyäkin palautetta tapahtumajärjestelyistä. Onneksi suurin osa vanhemmista ja osallistujista ymmärtää yhdistyksen resurssit ja on tyytyväisiä kaikkeen, mitä vain ehditään järjestää.

Keppihevosharrastuksessa on mukana monta eri osa-aluetta: käsityöt, videot ja niiden editointi, kuvaaminen, nettisivut ja some ja tietenkin liikunta. Harrastuksena tätä voisi verrata cosplayhin tai larppaukseen. Raelille harrastus on itseilmaisua ja näyttelyä, kun hän miettii miten hevosen saisi mahdollisimman eläväksi ja liikkumaan oikealla tavalla. Hyviä videoita voi kurkata esimerkiksi Oritali Asgardin YouTubesta.



Kepparipiirit ovat Raelin mukaan hyvin sallivia ja kaikki pääsevät varmasti mukaan. Instagramista löytyy helposti uusia harrastuskavereita ja tietoa valmennuksista. Iällä ei tässä harrastuksessa ole niinkään väliä. ”Painotan sitä, että pitää olla kaikkiruokainen. Tässä yhteisössä ei voi olla rasisti, homofobinen tai transfobinen. Kaikki pitää hyväksyä, jos haluaa olla osa yhteisöä, jos ei, joutuu ulkopuolelle. Tietenkin ihmisillä on kuitenkin omat mielipiteensä asioista, mutta yleiset käytöstavat pitää olla olemassa”, Rael kertoo.

Rael antaa loppuun vielä ohjeen kaikille kepparisteille, jotka eivät ole uskaltaneet poistua kotoaan kepit repuista sojottaen; “Älä ikinä estele elämässä mitään sen takia, että sä olet liian vanha tai nuori. Ei saa pelätä sitä, mitä muut ajattelee.”

Ei kommentteja

Lähetä kommentti