maanantai 30. huhtikuuta 2018

Muulimenot huhtikuussa 2018

Menot

Huhtikuun tallivuokra 300e
Muulin koulutus 300e
Hevoseni vuosi 2018-kalenteri 20e
Raspi 35e

Tulot
0e

YHTEENSÄ - 655e


Ei paha.

Muulin uudessa kalenterissa on juuri sopivasti tilaa kirjoittaa päivän treeneistä.
Lue lisää

Älypuhelin ja Youtube: jokamiehen halpa varsakamera

Vuorokauden ikäinen varsa emänsä kanssa
Otin printscreenin omalla kännykällä kun testailin kameran toimivuutta
Tallinomistajamme lähestyi minua jokin aika sitten, että pitäisi saada varsakamera talliin, kun tammansa on tiineenä. Laskettu aika oli hyvin tiedossa ja kamera laitettiin valmiuteen reilu viikko ennen laskettua H-hetkeä.

Toteutus oli yksinkertainen, otetaan yksi älypuhelin, jossa on kamera ja haetaan DNA:n prepaid sim-kortti R-kioskilta. Tämän kanssa on oltava tarkkana, ettei ota sellaista, jossa datasiirron määrä on rajoitettu. Sen pitää olla oikeasti rajaton. Hintaa kuukaudelle tuli 25 euroa, ei paha.

Lisäksi tarvitaan kännykkään tietenkin laturijohto ja teline. Ensimmäisenä yönä teipattiin kamera jollain tavalla karsinaan, mutta sitten muistin, että minulla on kotona ihan joutava selfietikku, jossa on lisävarusteena kolmijalka. Kännykän saisi siihen siis tosi hyvin telineeseen.

Pinkkiä tietty

Kamera karsinan oikeassa ylänurkassa.
"Hardware" oli siis helppo hankkia mutta entä softa? Helpommin sanottu kuin tehty. Tarkoitus oli, että tietyt ihmiset tallinomistajan lisäksi voisivat katsella varsakameraa. Sitä varten luotiin Facebook-ryhmä.

Tiesin, että on (ainakin) kolme helppoa tapaa striimata videota nettiin. Periscope, Facebook ja YouTube.

Ensin asensin puhelimeen Periscopen ja totesin sen huonoksi, kaikkien katsojienkin pitäisi ladata se ja toisaalta videota ei kai saa salaiseks. Ei jatkoon.

Facebookin live olisi helpoin toteuttaa, koska sitä voisi lähettää suoraan varsakameralle tehtyyn Facebook-ryhmään. Teimme varsakameralle oman profiilin nettiin ja kokeilimme livestreamausta ja se toimi oikein hyvin. Kunnes selvisi, että liveä voi lähettää vain neljä tuntia kerrallaan. Ei jatkoon.

Kolmas vaihtoehto oli YouTube. Meillä on tallilla ollut jo pitkään Google-kalenteri, johon merkataan kentän varaukset. Sitä varten on tehty aikoinaan Gmailiin osoite, jota nyt käytimme luodessamme YouTubeen uuden käyttäjän

Paitsi että.. YouTubeen ei saa striimausoikeuksia, ellei ole ihan oikea käyttäjä, joka on julkaissut jo videoita. Eli käyttäjä, joka luotiin 10 minuuttia aiemmin, ei ole YouTuben mielestä kovin luotettava tyyppi. Minun tilini sen sijaan oli, olenhan ladannut sinne jo jotain 700 videota, pääasiassa Muulista.

Ensimmäisenä iltana emme saaneet kameraa kovinkaan hyvin, kun kunnollista jalustaa ei ollut
 Lopulta teimme niin, että varsakameraa varten varattuun puhelimeen jäi auki minun YouTubetilini ja uuden keksimämme käyttäjän Facebook. Joka ilta YouTubesta laitetaan striimaus päälle minun kanavani kautta ja keksityn FBtyypin nimissä jaetaan linkki varsakameran Facebook-ryhmään.

Live näkyy 10 sekunnin viiveellä ja kun se aamulla katkaistaan, YouTube prosessoi sitä ja luo siitä videon kanavalleni. Videot ovat tosin piilotettuja, eli näkyvät vain linkin saaneille. Minä sitten jälkikäteen poistelin kanavaltalni ne yöt, kun mitään ei tapahtunut.

Ensimmäisenä yönä huomasimme, että yövalo on pakko lisätä karsinaan, muuten kamera näyttää yöllä pelkkää mustaa. Lisäksi kännykkä striimasi kaikki äänetkin, ihan hyvä tähän tarkoitukseen, mutta tallilla ei kannattanut enää ilta-aikaan puhua ihan mitä sattuu, vaikka video pienelle porukalle vain näkyikin.

Nämä kuvat on otettu pari tuntia ennen H-hetkeä. Yövalo oikeasas laidassa.


Eilen illalla alkoi tapahtua. Satuin kurkkaamaan videota juuri oikeaan aikaan. Hevonen makasi karsinassa ja siitä näkyi puolet, takapuoli oli karsinan ovea kohti. Ihmisten äänet kertoivat että NYT se tapahtuu "Hyvä Lyyli, jaksa jaksa!". Kuulin tallinomistajan puheista että orihan se sieltä tuli ja odottelimme rauhassa, että tamma ottaa hieman lepoa. Varsa syntyi tallin käytävälle!

Hetken päästä tähtiotsainen varsa nostettiin tamman eteen, joka alkoikin heti haistella ja nuolla tätä. Varsa kampesi pian jaloilleen ja tunnin päästä oli tullut ensimmäinen kakka ja tissikin löytyi suuhun. Olin yllättynyt, kuinka pitkään tuollainen vastasyntynyt jaksaa seistä! Pikkukaveri seisoi ainakin tunnin sen jälkeen, kun oli noussut jaloilleen. Seisoi varmaan senkin jälkeen, mutta minun oli käytävä nukkumaan.

Tallinomistajan äänessä kuului puhdas ilo ja rakkaus, tätä tammaa yritettiin jo aiemmin saada tiineeksi, mutta ei saatu. Vaikka itse Harmo kävi siementämässä. Viime kesänä Lyyli oli miehelässä ja astutettiin luomuna ja siitä tärppäsi.

Varsakameraa ei suinkaan sammutettu, vaan koko tämän päivän ja edelleen voi seurailla tammaa ja varsaa karsinassa. Edelleen varsa on tosi paljon pystyssä aiempiin näkemiini varsoihin verrattuna. Tomera oripoika!

Just synnytty


Kännykkävarsakameran plussat ja miinukset

+edullinen toteuttaa (25e/kk)
+ei vaadi wifiä
-pitää joka ilta erikseen laittaa päälle, vaatii tuntemusta YouTubesta ja Facebookista
+linkki on kuitenkin helppo jakaa
+videot jäävät talteen YouTubeen ja ovat katsottavissa myöhemminkin
+hyvä kuvanlaatu, tämä kännykkä striimasi koossa 720px
-tulee kalliiksi, jos nurkissa ei ole joutavaa älypuhelinta
+talliin voi toisaalta jättää myös oman puhelimensa yöksi ja videota voi katsella tietokoneelta
-ei onnistu, ellei itsellä ole toimivaa YouTube-tiliä. Uusi käyttäjä ei tuosta noin vain saa striimausoikeuksia
+video ei pätkässyt kertaakaan ja vaikka yhteys olikin välillä huono, jatkui striimi hetken päästä normaalisti
-laajakuvaa ei useimmilla kännyköillä ole mahdollista saada, joten kamera pitää saada aika ylös tai kauas, että koko karsina mahtuu kuvaan

Lisäys myöhemmin:
Alfred-nimisellä sovelluksella pääsee yli YouTuben streamausoikeuksista, koska Youtubea ei tarvitse enää. Linkin saa sähköpostiin ja koneelta voi seurata livekuvaa.

Muut käyttökohteet


Kehittelin muitakin ideoita kännykkäkameralle. Voisin joskus kuvata Muulia karsinassa tai tarhassa koko yön tai päivän ja nopeuttaa videon. Näkisi, mitä se puuhaa ja paljonko se liikkuu. Jos taas tallissa on joku kipeä hevonen, voi kameran laittaa yöksi tai päiväksi kuvaamaan. Tai jos jotain hevosta epäillään tihutöistä, saisi nekin nauhalle mukaan. Ja entä, jos hevonen on pyörinyt yöllä karsinansa perunapelloksi? Seuraavaksi yöksi kamera päälle, niin näkee, mikä sitä stressaa.

Tai entä, jos tallilla on havaittu salaratsastajia? Kamera kuvaamaan! Omia tiluksiaan saa muuten kuvata ihan vapaasti, mutta kameravalvonnasta on ilmoitettava esimerkiksi tallin ovissa. Useinhan jo tarrat karkottavat potentiaaliset varkaat tallilta.
Lue lisää

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Myydään Wintec Lite 16'' yleissatula ja ratsastussaappaat kokoa 35 (kapeaan pohkeeseen)

Myyn Muulin Wintec-satulan, koska se valuu eteen ja viimeisen vuoden se on vain pölyttynyt lämpimässä satulahuoneessa. Satulaan on neljä täytepalaa, eteen ja keskelle. Mukana kaksi kaarta, musta ja sininen. Satulaa on käytetty satunnaisesti. Ostin sen vajaat kaksi vuotta sitten, käytettynä. Huhut kertovat, että satula olisi ostettu uutena tästä kahta vuotta aiemmin. Ennen Muulia se oli käytössä entisellä vuokrahevosellani, mutta ei ollut silläkään ainut satula.

Satulan taakse saa vaihdettua kuvaa. Tällä hetkellä siinä on Norjan lippu. Älä kysy.

Satulan hinta blogin lukijoille 300 euroa sisältäen postit (muualle laitoin hinnaksi 350e + pk). Mitään osamaksupelleilyä en katso, rahat tilille ja penkki postiin. Tai saa sen tulla hakemaan myös koko summaa vastaan sovitukseen. Satulan saa hakea Järvenpäästä tai Malmilta.

Laita viestiä kommenttiboksiin (en julkaise sitä) tai sähköpostiin (rosamiii@gmail.com)

Näyttääpä kuluneelta, on kuitenkin "vain" pölyssä/savessa. Tämänhän pesee vaikka painepesurilla ja satula vain tykkää.





Myydään myös HKM:n ratsastussaappaat, jotka olivat minulle pohkeesta liian pienet. Toisen saan hyvänä päivänä paljaaseen jalkaan, toista en unissanikaan. Suutari yritti venyttää näitä, eivät venyneet. Saappaassa on jousto takana, mutta se on niin jäykkä, ettei ainakaan minulla auttanut yhtään.

Orkkishinta näille oli muistaakseni 175 euroa, itse ostin alesta 95 eurolla, myyn 50 eurolla ja sisältää postit. Sovittamaan saa tulla Järvenpäähän.

Varren korkeus 43,5 ja paksuus 34 cm.









Terveisin persaukinen.
Lue lisää

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Testissä: Flex Hoof Boots nastoilla

Etummaisessa bootsissa on bootsien mukana tullut tarranauha takaremminä ja taaemmassa uudenmallinen kuminen.
Muulilla ehti olla Flex Hoof Bootsit pari viikkoa käytössä ennen kuin tiet sulivat, joten kovinkaan kattavia käyttökokemuksia en voi antaa. Parasta tässä on vielä se, etten ole edes kertaakaan ratsastanut bootseilla, vaan sen puolen on hoitanut Sanna.

Bootsien alkutaival ei ollut loistokas. Ihan ekalla kerralla ne toimivat tosi hyvin. Sitten Muuli alkoi esittää korkeamman koulun kevätjuhlaliikkeitä ja bootsit eivät pysyneet menossa mukana. Sannan kanssa mietimme, että syynä saattoi olla uudenkarheiden bootsien löystyminen käytön aikana ja ne putoilivat siksi. Toinen syy oli varmasti se, että tarrat menettävät tehoaan lumihangessa. Muulilla ei tarkoituksella ratsastettu lumihankeen, mutta jotenkin se sinne ajautui ja taas bootsit lentelivät. Näistä kerroista olenkin jo blogissa kertonut.

Muulista eron huomasi kuulemma selvästi. Ennen bootseja se oli sipsutellut lumella varovasti, mutta bootsien kanssa käyntiaskel piteni ja tuli paljon reippaammaksi. Viime viikonloppuna pääsin testaamaan tätä itsekin, kun ratsastin ilman bootseja hetken aikaa lumisella tienpätkällä, Muulin askel lyheni töpöttäväksi heti, kun asteltiin lumelle.

Flex Hoof Bootsien jalassapysyvyys perustuu takaremmiin, joka lukitsee bootsin paikoilleen. Jalan etupuolelle päälle tuleva toinen tarra on vain varmistus, eikä sen kuulemma tarvitsekaan olla napakasti kiinni. Ihmettelen asiaa siis tekemälläni videolla.


Videon julkaisun jälkeen sainkin nopeasti valmistajalta vinkkejä bootsien käyttöön:
  • Tarroissa olevat pienet kumilenkit pitää laittaa tarran päälle pitämään tarraa kiinni.
  • Vuohisen lenkin ei kuulukaan olla kireä.
  • Todennäköisin syy bootsien lentelyyn oli se, että takaremmit olivat liian löysät ja ilman kuminauhoja tarrat olivat vielä aukeilleet. Sanna tosin kommentoi tähän, että oli aina laittanut kuminauhat tarran päälle ohjeistuksen mukaan.
  • Nämä bootsit pysyvät jalassa nimenomaan takaremmin avulla, joka menee päkiäisen yli.
  • Videolla näkyvää uudenlaista kumiremmiä ei kuulu leikata lyhyemmäksi kohdasta, josta näytän, vaan toiselta puolelta. Tosin tämä remmi ei ole se lyhennettävä malli.
  • Bootsit pysyvät jaloissa kun ne puetaan oikein.
  • Bootsit istuvat Muulille hyvin
Bootsit olivat siis mitä ilmeisimmin jääneet liian löysälle ja ne olivat irronneet sen takia.

Sain valmistajalta neljä kappaletta uudenlaisia takaremmejä, joista yksi valikoitui testiin mukaan viime viikonloppuna.

Juoksutimme Muulia hieman kentällä bootsien kanssa ja katsoimme, onko tarranauhabootsilla ja kumiremmibootsilla eroa, ei ollut. Yksikään ei tällä kertaa irronnut jalasta, vaikka Muuli esitteli meille upeita korkeamman luokan liikkeitään. Testihetki ei tosin ollut kovin pitkä, ehkä kymmenisen minuuttia. Maasto-olosuhteissa näitä ei enää tänä keväänä voi testata, koska tiet ovat sulaneet eikä nastoja kannata tylsyttää.

Odotan näiltä todella paljon ensi talven jäätikkökeleille! Niitähän meillä täällä etelässä nimittäin riittää.

Nastoja ei valmistajan mukaan kannata ottaa pois, koska niitä ei välttämättä saa helposti takaisin kun niiden paikat löystyvät. Eli kesäksi on hankittava toinen setti, jos sille on tarvetta.

Kovinkaan monipuolista bootsikokemusta minulla ei itselläni ole ja Sannalle nämä olivat ensimmäiset bootsit ikinä. Emme siis voi kovinkaan kattavasti tuotetta arvioida ja verrata muihin merkkeihin. Tässä kuitenkin joitain huomioita ensivaikutelman perusteella:
  • Takaremmi pitää kiristää erittäin tiukaksi
  • Bootsit ovat tosi laadukkaan tuntuiset, mutta tarrat tuntuvat heiveröisiltä ja venyvät "liikaa". Voisivat olla paksumpaa ja napakampaa tarraa, en ihmettele, jos pitkässä juoksussa vaativat uusimista
  • Uudet kumiset takaremmit vaikuttivat sensijaan erittäin lupaavilta
  • En kuitenkaan pidä siitä, että tuote on "vaillinainen" ja vaatii kikkailuja. Tuotteen pitäisi olla heti kättelyssä toimiva ja nyt jatkossa kumisilla takaremmeillä se onkin.
  • Sopivat hyvin Muulin kaviomalliin ja varmasti sopivat vaikka kavio hieman lyhenisikin. Sillä oli nyt ehkä aavistuksen pitkä kavio, en kovinkaan paljoa raspannut, että on sitten jotain mitä hiekkateillä kuluttaa.
  • Muita bootseja netistä tutkiessani en usko, että mitkään muut istuisivat sen kavioon näin hyvin
  • Bootsit istuvat tiiviisti, mutta mieleeni tuli, että talvella niihin saattaa mennä lunta/sulaa vettä eikä bootseissa ole poistoaukkoa. Toki se voi olla hyväkin, koska vettä ei ainakaan sen kautta pääse bootsin sisään.
  • Muulin bootsien sisään ei ainakaan ole mennyt vettä/sontaa, ne ovat tosi puhtaat sisältä edelleen.
  • Bootseissa on hieman heijastinmatskua, mistä iso kiitos, mutta jatkokehittelyyn toivoisin, että sitä olisi vieläkin enemmän, jos se vain on mahdollista. Toki nämä on mahdollista maalata itse heijastinsprayllä.
  • Hinta ok, eli 95 euroa/kpl. Nämä kestävät kuitenkin meidän käytössä vuosikaudet. Jos eivät siis häviä.
Uskallan siis suositella bootseja muillekin ja vaikka tässä onkin ollut kadonneen bootsin metsästystä päällä, voisin kuvitella ostavani toiset kesälenkkareiksi. (olen jo aika optimistinen sen suhteen, että tosiaan ratsastan Muulilla ensi kesänä useasti viikossa) Vaikken ole vieläkään fanaattinen kengättömyyden puolestapuhuja, haluaisin pitää Muulin kengättömänä siksi, koska se säästää rahaa ja on parempi sen kavioterveydelle. Muulilla ei onneksi ole jaloissa sellaisia virheasentoja tai ongelmia ettenkö pystyisi itse jatkossakin kavioita raspaamaan.

Bootsit ovat suomalaista suunnittelua ja ne on kehittänyt Vainikan aitta turhauduttuaan kaikkiin muihin bootseihin puutteineen. Vainikan aitalta kerrottiin, että enemmän näitä myydään ulkomaille kuin Suomeen, mutta Suomi tullee hitaasti perässä.

Ps. Just nyt Flex 100 maksaa verkkokaupassa vain 75 euroa/kpl!!

Vertailun vuoksi myös kavio ilman mitään kenkää.



Tässä näkyy bootseissa olevat heijastimet. Iso kiitos siitä, että niitä on!
Bootsien pohjassa oli reiät valmiina nastoja varten.


Vasemmalla bootsien vakioremmi, joustava tarranauha ja oikealla uusi kuminen takaremmi. Mielestäni kuminen versio tukevoittaa bootsia paljon, tarrainen voi mennä "ryppyyn".


Lue lisää

Muulin 16. viikko koulutuksessa (Maastoilua 2x)

Kaikki ratsastuskuvat otti Sanna Kauppinen, kiitos!
Muulin 16. koulutusviikko alkoi ihan vauhdikkaasti. Keskiviikkona sain Sannalta kolme videota puhelimeeni. Jostain syystä äänet eivät heti kuuluneet, joten näin vain yhdestä pätkästä, että Muuli nuohoaa taas jonkun pihassa, ilman ratsastajaa.
Boottasin puhelimen ja katsoin videot matkalla autolle. Ei siinä oikein muuta voinut miettiä kuin että "ei saatana". Muuli oli härvännyt menemään, Sanna oli tullut alas selästä pyöräyttääkseen sitä vähäsen. Muulin toleranssi ei riittänyt sellaiseen pelleilyyn, se oli hypähtänyt hieman pystyyn, pyörähtänyt ympäri ja painanut karkuun.

Mutta

Sanna oli laukannut sen jälkeen Muulin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä!

Muuli lähetti terkkujakin kaikille blogin lukijoille. Katso äänet päällä.


Torstaina Sanna kävi Muulin kanssa maastossa ja Muuli oli pullikoinut vain lähtövaiheessa kotipihan kohdalla, mutta sen jälkeen ollut kuulemma tosi hyvä.

Perjantaina sillä oli VP ja lauantaina minä ajoin Sonkajärvelle!

Muuli näki, kun ajoin pihaan ja katsoi pää pystyssä, kun kannoin tavarani sisään ja siirsin autoni tallin eteen. Olin nimittäin hakenut muutaman satulan Hutkon tilalta sovitukseen ja mukana oli myös Muulin oma länkkäpenkki, jota oli tarkoitus sovittaa. Olin toissakesänä tuominnut sen epäsopivaksi, liian leveäksi, ja satula onkin ollut lainassa Tuiken mammuttiaasilla viime kesästä lähtien. Ajattelin antaa sille vielä mahdollisuuden, Muulikin on tässä välissä kasvanut joka suuntaan, joten satula voisikin olla sopiva.

Raspasin ensin sen kavioita. Säteille oli tapahtunut talven aikana taikatemppu, ne olivat kadonneet. Kun edellisellä käyntikerralla oli kadonnut vain toisen etukavion säde, nyt se oli kasvamassa hyvää vauhtia takaisin. Kolmen muun kavion säteet taas olivat repaleiset ja kun veistin ylimääräiset pois, ei sinne paljon mitään jäänyt. Tämä oli perin kummallista, sillä Muulilla on tallin kuivin tarha ja se on yöt kuivassa karsinassa. Kosteutta en siis voi syyttää. Pitkiä kavioita sen sijaan voi. Säde ei ole ollut kunnollisessa maakosketuksessa ja se on surkastunut. No, kunhan pääsevät sorateille ravaamaan ja kuluttamaan kavioita, niin alkaa sädekin taas vahvistua.

Lisään tähän väliin heti varoituksen, älä turhaan revi hiuksiasi Muulin kavionhoidon takia. Käytä voimavarojasi vaikka kodittomien kissojen auttamiseen. Mulle ei kannata besserwisseröidä, kytken suojamekanismin heti päälle ja kaikki menee minussa ihan hukkaan.

Ensin sovitin tällaista hienoa aussisatulaa, tai siis malli on aussisatulan, penkki on Brasiliasta.
Tästä muulisatulasta julkaisin kuvat jo HHF-messuilta. Tämä ei valitettavasti istunut, tehty kapeampaan selkään. Tälaista satulaa olisi kyllä mielenkiintoista testata ihan ratsastuksessa, nuo etukaaren "läpät" ovat varmaan tukevat juuri ryöstävän muulin kanssa, pitävät kuskin aloilaan satulassa.
Tämä satula taas on Hutkon tilan Percheron-muulin käytössä. Tämä oli selkeästi näistä levein. Tämän satulan kiinnitin myös asiaankuuluvasti takavyötä käyttäen. Brasiliassa muuleilla on aina takavyö ja se on kireällä, oikeasti kireällä.

Ja tässä Muulin oma länkkäsatula, josta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa ilman padia.

Mallailin satuloita Muulin selkään, mutta hienot brassisatulat eivät mielestäni istuneet sille. Muulisatula oli kaikinpuolin epäsopiva, aussisatula oli satuloista sopivin ja kolmas satula, jota käytetään percheronmuulilla, oli tietenkin liian leveä, mutta sain senkin lainaan.

Muulin oma satula oli erittäin positiivinen yllätys! Se istui mielestämme (myös Sannan) hyvin ja varsinkin kun alle lainattiin Kentsun edestä kohottavaa padia, oli se oikein oiva! Ratsastinkin molempina päivinä omalla satulalla, mikä sopi perseelleni ja jaloilleni paremmin kuin hyvin. Sannan satulan jalustimet ovat lyhyimmilläänkin hieman liian pitkät tottumattomille jaloilleni.

Eihän siinä sitten muuta kuin Sannalle Dancer alle, Muulille bosal ja maastoon! Pihassa tosin hieman juoksutin Muulia ensin kuulolle. Se toimi siinä oikein hienosti.


Muuli oli tosi jees. Alussa se tuntui jännittyneeltä, mutta pian rentoutui. Itsekin rentouduin jossain vaiheessa. Muulilla on tosi reipas ja matkaavoittava käynti nyt, kun tiet ovat sulaneet. Bootseja sillä ei siis ollut jaloissaan. Menimme tämän takia edellä ja Sanna tuli Dancerilla takana tai vierellä.

Vierelle tarvittiin tukea siinä kohtaa, kun neljä lasta tuli pyörinensä vastaan. Muuli ei suostunut liikkumaan ellei Dancer ollut vierellä.

Yhden mutkan jälkeen Sanna oli mennyt Muulilla laukkaa, joten sitähän oli sitten kokeiltava. Laskin perseeni penkkiin ja maiskautin ja se nosti tosi siististi laukan! Ainoa vain, että se laukkasi jonkinlaista väistölaukkaa asettuneena reilusti ulos. Ehkä jännitin, ehkä vedin ohjasta, mutta pian se suoristui ja olin antavinani käsillä merkkiä, että mennään vähän reippaammin. Dancer ja Sanna jäivät kauas jälkeen, mutta Muulia se ei haitannut yhtään.

Mäen päälle jäätiin passiin ja odotettiin Sannaa. Ravailtiin vielä vähän ja käännyttiin takaisin. Nyt Dancer otti johtopaikan ja pitkän matkaa se olikin Muulille ihan okei.


Kokeilin vielä muutaman kerran, että otan Muulin käyntiin, annamme Dancerin ravata ja siirrytään sitten takaisin raviin jossain kohtaa. Tämä sujui hyvin. Paitsi siihen asti kun Dancer ajautui Muulin mielestä ihan liian kauas eteen. Huomasin Muulista, että kaveri olis kiva, mutta se ei ollut vielä  ihan niin pommi. Ajattelin että ravataan kiinni. Muuli ajatteli että köyrypukkilaukataan ne kiinni.

Ensin yritin repiä vasemmasta ohjasta, ilman tuloksia. Sen jälkeen oikeasta. Tässä vaiheessa Sanna oli jo asemoinut Dancerin tukkeeksi tielle. Muuli kuskasi mua ehkä noin 20 metrin matkan, se tuntui 200 metriltä. Se pysähtyi juuri ennen Danceria, ratsastettiin pätkä takaisin ja tultiin sama kohta uudestaan, ei ongelmia. Mutta nyt ei kasvatettu välimatkaa ratsujen välillä.

Muuli onneksi palautuu näistä jutuista tosi nopeasti. Ehkä se kertoo siitä, ettei se menekään hysteeriseen paniikkitilaan vaan toimii ihan järkiperäisesti. Tuon casen jälkeen se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kotiin ratsastettiin pitkin ohjin ja yritettiin tiirailla kadonnutta neljättä bootsia tien laidoilta. Tuloksetta.


Juuri ennen kotia meitä vastaan tuli pari kävelijää. Muulilla ei ole toleranssia vastaan tuleviin ihmisiin, vaikka tulisivat kuinka rauhallisesti. Siinä kohtaa se kääntyi 90 astetta tien sivuun, josta otin sen kyllä heti haltuun, mutta kävelijät ohitettiin tyylikkäällä sidepassilla, peräpää ihmisiä kohti. Sillälailla. Tästä(kään) ei jäänyt kuskille traumoja.

Kello oli palatessamme jo kahdeksan! En ole vielä tottunut näihin upeisiin valoisiin iltoihin!

Haettiin Palomestarista grilliruokaa. Tosin minussa on jokin ongelma tällä hetkellä, enkä jaksanut syödä juuri yhtään! Mikrotin loput aamupalaksi.



Sunnuntain agendalla oli uusien kumisten bootsien takaremmien testausta irtojuoksutuksen merkeissä ja tietty ratsastusta. Kirjoitan bootseista erikseen oman postauksensa videon kera, joten en laita sitä nyt tähän.

Irtojuoksutuksen jälkeen puin Muulille bosalin ja ratsastin vähän aikaa kentän sulalla osalla. Sanna sai tosi kivoja ratsastuskuvia, ja jotta teidän ei tarvitsisi linkittää näitä mihinkään blogin ulkopuolelle, raportoin kuvateksteihin löytämäni virheet. Kommenttibokissa saa toki jatkaa jos tuntuu, että jotain jäi ikävästi hampaankoloon.


Linja kyynärpäästä "kuolaimeen" ei ole suora. Yritän tässä kääntää Muulia sisään, se on asiasta eri mieltä ja tuijottaa vain johonkin.



Kevennyksen pitäisi nousta ylöspäin, ei ylös ja eteen. Ranne on jäykkä. Satula nousee takaa.
Kevennys hieman parempi, kantapää kuitenkin yläviistoon, jalka voisi olla edempänä.
Kenttähommien jälkeen lähdettiin maastoon! Muuli ei pullikoinut yhtään vastaan ehkä siksi, kun Sanna oli kävellen mukana ja koska olin jo ratsastanut vähän kentällä. Sanna on tosi hyvin sisäistänyt tämän blogihomman ja dokumentoi kaiken tarpeellisen tehdessään hommia Muulin kanssa. Maastoon hän otti molemmat kamerani mukaan ja toki myös kännykkänsä.

Asiaa!






Kävimme eri suunnassa kuin edellispäivänä. Ravasin jonkin verran, mutta en laukannut. Muuli meni todella hienosti ilman mitään pelleilyjä! Okei, olimme hieman irtojuoksuttaneet sitä kentällä ja ratsastinkin hetken aikaa kentän sulalla osalla ilman bootseja.

Kotiin käännyttyämme Sanna esitteli yhden metsäautotien, johon oli ottanut Muulin melko alussa käsimuuliksi, kun lunta ei vielä ollut ollut näin paljon. Ajattelin, että kokeilen, jos Muuli kuopisi lunta tai kävisi edes lumella. No sehän kuulkaas meni!

Se lähti posottamaan syvässä hangessa sellaista vauhtia, etten tiennyt mitä pitäisi tehdä. Etenimme siis toki käynnissä ja yritin sitä heti alussa kääntää, mutta lunta oli niin paljon, etten uskaltanut "kunnolla" kääntää sitä. No, ajattelin että ratsastetaan vähän matkaa jos tulisi kohta, jossa on vähän vähemmän lunta. Sellainen tuli ehkä 50 metrin kuluttua, käänsin ja palasimme takaisin. Tiellä oli vähän vanhaa hevonpaskaa, luultavasti Dancerin, Muuli haisteli ne ja paskoi päälle. Sitten palasimme hyvässä yhteisymmärryksessä Sannan luokse, joka ihmetteli miksi hitossa häivyimme lumihankeen.

Muuli ihan selvästi piti tuollaisesta maastoilusta, missä ei mennä tiellä! Siitä tulee varmasti oiva menopeli etsimään umpimetsässä uusia polkuja ja reittejä.

Selässä tuntui siltä, että lunta oli mahaan asti, mutta kuvien ja videoiden perusteella "vain" polviin. Vähän jo säälitti Muuli, kun mamma on ottanut vähän kiloja sen poissaollessa.


Hieman ennen kotitallia Muuli pysähtyi tielle. Maiskautin sen liikkeelle ja se pysähtyi uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä. Se tuntui sellaiselta, kuin olisi ryhtynyt paskalle, tsekkasinkin hännän sen varalta, mutta mitään ei tullut. Se ei kytännyt mihinkään ja tuntui selkään levolliselta. Mutta se ei vain liikkunut mielellään eteen. Se ei vetänyt herneitä siitä, että paukuttelin pohkeita, mutta ei liikkunut mielellään.

Sanna ehdotti, että kokeile lähteä takaisin. Kyllä, Muulilla oli imua pois päin kotoa, mutta ei kotia kohti. Sanoinkin, että ratsastan sitä nyt muutaman askeleen, pysäytän itse ja tulen sitten alas taluttaakseni loppumatkan palkinnoksi oikein hyvästä käytöksestä.

Muuli on hienosti oppinut sen, että kuski tulee alas "etukautta" ja Sanna otti tapahtumasta kivan kuvasarjan, joka on ehkä helpointa katsoa tästä Instagramiin upottamastani julkaisusta.

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on

Hevoseni-kalenteri tuli otettua käyttöön. Se jäi nyt Sannalle, mutta jatkan täyttöä, kun Muuli palaa etelään.

Kotitallilla Muuli palasi tarhaan, minä pakkailin auton ja lähdin ajamaan etelään.

Kilometrejä viikonlopulta tuli mittariin reilu tonni ja vaikka Bemarini penkit ovatkin periaatteessa tosi mukavat, joutuu penkissä kiemurtelemaan jo parin tunnin ajon jälkeen. Mukavahan tuo on ajaa, senkun laittaa vakionopeuden päälle. Isoin haitta ovat tietenkin muut tielläliikkujat, jotka eivät ymmärrä että satasen alueella voi tosiaan ajaa satasta ysikympin sijaan.

Kun maaliskuun muulivierailun jälkeen raportoin kaverilleni että "ei se nyt vielä ihan issikalta tuntunut", niin nyt se oli jo huomattavasti lähempänä. Selkään Muuli tuntui tosi rennolta ja tietenkin itsekin ratsastin sitä rohkeammin ja varmemmin kuin ensimmäisillä kerroilla. Olin kuullut kuinka Sannakin oli paininut sen kanssa ja "voittanut" kaikki erät, joten kai minäkin siihen pystyisin, jos jotain tulisi.

Ja pään kääntäminen sivulle toimii aina hätäjarruna.

Seuraavan kerran menen katsomaan Muulia kesäkuun alussa heti lakkiaisviikonloppuna ja toisen kerran kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin Muuli tulee kotiin. Muuli ehtii olla koulutuksessa vielä pari viikkoa ja yhteensä se on siis Sannan luona puoli vuotta. Jos Mulkero oli nyt noin hyvä ottaen huomioon sen, ettei maastoon ole päästy vielä montaa kertaa, millainen se onkaan heinäkuun alussa!

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi pikku-een ajamisen tuohon mennessä niin pääsen hakemaan Muulin ihan itse! Onneksi tässä on vielä kaksi kuukautta aikaa harjoitella L-peruutusta, noin muuten varmaan handlaan kokeen.

Myös kesälomani on heinäkuussa, joten ehdin runsaasti ratsastaa Muulilla. Tarkoitukseni onkin mennä sillä niin paljon kuin mahdollista ja ajaa tämä ratsastushomma kunnolla sisään, koska talvella sitä tulee kuitenkin luistettua pimeyden ja säiden takia nistä hommista.

Tässä vielä loput ihanat kuvat viikonlopulta




Lue lisää