sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Muulin 15. viikko koulutuksessa (Muuli näyttää todellisen luontonsa)


Kirjoitan Muulin koulutusajasta viikkopostauksia, joista näkyy aina viikon tähtihetket. Kaikki nämä postaukset löytyvät tunnisteen "koulutus" alta. Toki näissä voi olla sen lisäksi myös muita tunnisteita, kuten ratsastus.

Muulin viidestoista viikko oli sen koulutusjakson haastavin, ainakin tähän asti. Se oli stressaava myös minulle omistajana, vaikka välimatkaa Sonkajärvelle on runsaasti.

Kaikki alkoi tiistaina, kun olin kaikessa rauhassa lähdössä töistä. Whatsappiin pamahti minuutin-parin pituisia ääniviestejä Sannalta. Ensireaktio oli että ei helvetti, nyt ei ole kaikki ok. Tajusin kuitenkin heti, että ainakaan Sanna ei ole steikki, koska oli pystynyt lähettämään viestit,

Menin vessaan kuuntelemaan viestit.

Referoin saamani viestit tähän.

Sannassa olisi ainesta podcastien tekijöiksi, niin mukaansatempaavat ääniviestit minulle tuli. Ja jokainen viesti viimeistä lukuunotamatta päättyi erittäin jännittävään kohtaan.

"Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin"
Viesti nro 1:

"Asia on liian pitkä kirjoitettavaksi ja koska ajan autoa, jätän sulle sopivan pituisia ääniviestejä"
"Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli täydellinen"
"Nousin selkään ilman juoksuttamista, oli ok, mentiin löysin ohjin samaa reittiä kuin viimeksikin, eli tietä pitkin"
"Se on kivaa suoraa tietä, se on hyvä kuntolenkki, mentiin sama sunnuntainakin (jolloin kaikki meni hyvin)"
"Siinä on tienpätkällä roskakatos ja Muuli jäi kyttäämään sitä"
"Oli siis aurinkoinen keli, ja varjoja, en tiedä mitä se katsoi. Annoin sille aikaa ja lopulta halusin, että se liikkuu eteen"
"Muuli ei halunnut, alkoi pakitella, annoin pohjetta, että mennään eteenpäin"
"Se vain pakitti, käskin eteen kovemmin, onneksi se ei pukita"
"Mutta sitten se veti betonikaulan, otti ritolat ja lähti kuskaaman minua kohti kotia hyvässä laukassa"
"Oota, tossa tulee risteys"

Viesti nro 2:

"Noo, se tosiaan otti ritolat, mutta sain sen yhden talon pihatien risteykseen pysähtymään"
"Noo kolme bootsia jäi alkumetreille, tulin alas, kun oli aika liukasta"
"Ajattelin, että mennään taluttamalla bootsien luo pukemaan ne jalkaan. Bootsit olivat siis roskakatoksen luona"
"Muuli ei halunnut mennä pelottavan roskakatoksen luokse, hyppäsi pystyyn, kääntyi ja riuhtaisi itsensä irti"
"Onneksi oltiin vielä siinä talon risteyksessä ja se juoksi sen talon pihaan, eikä kotiin, koska muuten olisin joutunut kävelemään pitkän matkan"
"Otin sen kiinni ja talutin rikospaikalle, laitoin bootsit jalkaan ja hyppäsin selkään, nyt se tuli siihen hyvin"
"Ajattelin, että mennään tästä nyt ohi, Muuli oli että ei helvetissä"
"Muuli pakitti, minä käskin pohkeella aika kovasti eteen, mutta ei se mennyt"
"En sit jaksanut enää tapella, joten tulin alas ja talutin ohi"


 Viesti nro 3:

"Se tulikin nätisti taluttaen ohi, nousin selkään ja kävin ravaamassa pitkä pätkä tietä pitkin"
"Yhden kerran ravissa irtosi bootsi, se oli se, joka jäi äskeisessä tilanteessa jalkaan"
"Tulin alas, laitoin bootsin, jatkoin matkaa ravissa"
"Tien päässä käännyin ja tultiin takaisin roskakatokselle"
"Ajattelin että mennään siitä nyt ohi pari kertaa"
"Vähän se katteli ja mentiin ohi pari kertaa ja Muuli oli ihan ok."
"Aattelin, että ravataan kotiinpäin maantien risteykseen asti, siinä on hyvä pätkä ravata"

Viesti nro 4:

"Mutta Muuli olikin sitä mieltä, että mennään laukalla kotiin"
"Siinä se sitten lähti kirjaimellisesti ryöstämään"
"Bosalilla ei oikein saa sahattua, pitäisi saada sivulle yhden ohjan pysähdyksellä"
"Muulilla on saatanan voimakas kaula"
"No sain sen sitten oikealle umpihangen suuntaan ja se ei halunnut sinne ja sain sen haltuun"
"No ei mitään, bootsitkin oli jalassa"
"Sitten aattelin, että ei tämä käy, että mennään takaisin ja tullaan hallitusti kotiin päin"
"Muuli oli edelleen sitä mieltä, että kotiin ja kovaa"
"Se hyppi pystyyn, nyt se oli selkeää protestointia, se  nosti vähän etupäätä ja kääntyi samalla"
"Käänsin sen vaan ympyrälle ja taas etupää keveni ja se yritti pyörähtää kodin suuntaan"
"Kun se meni poispäin kotoa, myötäsin sille palkinnoksi"
"No sain sen kulkemaan jonkun matkaa ja sit käänsin kotiin päin"
"En oikein muista mitä siinä tapahtui..."

Viesti nro 5:

"En muista miten se siitä lähti, mutta se tais olla niin, että se kiihdytti raville ja yritin pidättää sen käyntiin, mutta se lähti"
"Se oli se suora tieosuus ennen maantien risteystä"
"Ajattelin, että on aika huono juttu jos mennään täysiä maantielle asti"
"Alussa se meni köyrypukkilaukkaa vähän mutta sen jälkeen laukkasi hyvin"
"Sain sen just ennen risteystä käännettyä umpihankeen"
"Kreivin aikaan, sillä tietä pitkin tuli pikkubussi, josta purkautui lauma lapsia"
"Joka helvetin bootsi jäi matkan varrelle"
"Joten ne oli haettava"
"Muuli oli ihan eri mieltä ja yritti koko ajan kääntyä kotiin"
"Mutta mehän todellakin mennään hakemaan ne bootsit ja niin että olen selässä"
"Muulin kanssa keskusteltiin kulkusuunnasta, se hyppi edelleen pystyyn, kääntyi, käänsin sen ympyrälle"
"Olin kuitenkin sitä mieltä, että nyt on muuten vietävä tämä homma läpi ja bootsit haetaan"
"Lopulta se luovutti ja lähti kävelemään, se kyllä kiemurteli ja halusi kotiin, sai olla tosi skarppina, että se kulki sinne mihin halusin"

Siellä 100 euroa makaa keskellä tietä
Viesti nro 6:

"Haettiin bootsit, laitettiin ne jalkoihin"
"Tultiin kotiin ratsain käynnissä, loppumatka meni ihan ok"
"Muuli oli ihan hiestä märkä, samoin minä"
"Luulen että se lopulta laukassakin antoi kiinni siksi hyvin, kun se oli varmaan aika väsynyt siinä vaiheessa"
"Meidän tienpätkällä se oli jo ihan ok eikä se siinä yrittänyt mitään"
"Paljon harjoiteltiin selkäännousuja, kun haettiin bootseja"
"Se oli siinä aika ok, mutta joissain tilanteissa se oli vähän kierroksilla"
"Mutta ei lähtenyt kertaakaan siinä kun nousin selkään"
"Kovatahtoinen se on, no sehän me tiedettiin"
"Tuo pystyynhyppiminen on tosi ikävä tapa, ja tällä kertaa se oli selkeetä protestointia, koska ei ollut väliä, kumpaan suuntaan taivutin"
"Sen kanssa on oltava tosi johdonmukainen ja päättäväinen.. Jännä nähdä seuraavan kerran"

Viestit kuunneltuani en voinut mitään muuta vastata kuin että "Ei saatana". Olin juuri jännittänyt usean minuutin ajan, että onko Muuli niin steikkinä, ettei taljaakaan saada enää pelastettua. Onneksi näin ei käynyt, ja Sannakin oli ihan kunnossa. Hän ei siis missään kohtaa ollut putoamassa kyydistä. Siinä on kuulkaas tiukka muija, joka todellakin elää reunalla! Ja mikä parasta, hänellä on dokumentointi erittäin verissä ja materiaalia sateli mun puhelimeen! Siis kuvat on toki otettu vasta sitten, kun Muuli on rauhoittunut.

Mä olisin roskakatosepisodissa tyytynyt siihen, että olisin saanut Mulkeron taluttamalla ohi, mutta jatkossakaan en voi tyytyä sellaiseen, vaan Muulin on mentävä just sinne mihin haluan sen menevän.

Sanna kirjoitti vielä myöhemmin hyvän esimerkin tältä katastrofimaastolta:

"Sen huomasi yhdessä kohtaa selkeästi (sen, ettei Muulille anneta periksi), aika mielenkiintoinen tapaus itseasiassa. Ratsastin siihen kohtaan mistä otin sulle tuon viimesen kuvan niistä roskakatoksista (tiukoissakin paikoissa mietin aina blogiasi, vaikka siis tuossa vaiheessa Muuli oli jo ok eikä pelännyt enää, oltiin siis menty jo ohi tuosta pariin kertaan). Pysäytin sen siihen, ryhdyin ottamaan kuvaa mutta Muuli halusikin lähteä kotiinpäin. Ei onneksi mitenkään vauhdilla, ja koska mulla oli puhelin kädessä niin en ryhtynyt siinä kohtaa sitä väkisin kääntämään takaisin. Laitoin puhelimen taskuun ja käänsin sen takaisin siihen kohtaan, mistä halusin ottaa kuvan. No nyt sain otettua sen kuvan, mutta en ehtinyt laittaa sitä takin taskuun kun Muuli taas kääntyi ja lähti kävelemään omia aikojaan. Laitoin puhelimen pois ja käänsin sen taas takaisin, että seistään hetki ja lähdetään liikkeelle vasta sitten kun minä annan luvan. Mutta kappas vaan, Muulia ei enää kiinnostanutkaan mennä takaisin, vaan pienen hetken se siinä pokkuroi ja testasi että onko muka pakko? Sit se käveli ne muutamat metrit kiltisti tuohon kuvauspaikkaan, seisoi hetken ja sitten minä käänsin sen pois. Mutta kun se kaksi kertaa pääsi lähtemään omia aikojaan siitä, niin kolmannella kerralla se jo meinasi pistään vastaan että eipä kiinnostakaan"

"viimeinen kuva roskakatoksista"
Juttelimme myöhemmin sen käytöksestä ja mietimme, josko se olisi henkisesti väsähtänyt tosi paljon jo siinä, kun Sanna laittoi sen ensimmäisen kerran roskakatoksen ohi. Ja sen jälkeen kun sen fyysinenkin kunto alkoi tulla tappiinsa, sillä puski adrenaliinit päälle ja kierrokset nousivat överipaljon.

Toisaalta väsynyt muuli on tyytyväinen muuli.

Ja lopultahan tuo eläin olikin nöyrtynyt ja toiminut hyvin. Sille ei vaan tosiaan missään tilanteessa ikinä saa antaa periksi, mutta toisaalta myös tämä henkinen väsyminen on otettava huomioon. Sannahan oli Muulin kanssa käynyt kyseisellä tieosuudella jo useasti, ensin käsimuulina, sitten minä ratsain ja käsimuulina ja myös ratsastaen Muulilla. Mutta kuten me kaikki tiedämme, eläimet tuntuvat kyttäävän tuttuja asioita eniten.

Fyysinen kunto Muulilla ei ole vielä kovin ihmeellinen, mutta kasvaa kyllä koko ajan, joten tällainen käytös voi jäädä tulevaisuudessa "itsestään" pois, kun kunto on kohdillaan ja kilometrejä on enemmän takana.

Tietysti tiedostan sen, että Muulin palatessa minun luokseni kotitalliin, joudun varmasti jossain vaiheessa taistelemaan sen kanssa samat taistelut, mutta se tieto lohduttaa kovasti, että Sanna on ne voittanut. Ehkä minäkin.



Sanna jatkoi maastohajoituksia torstaina. Boosit jalkaan ja baanalle.

Tarkemmat fiilikset ovat alla olevalla videolla, se on jälleen tekstitetty YouTubessa, joten jos et halua katsoa sitä äänet päällä, klikkaa asetuksista suomitekstit päälle. Sen jälken vertaa tätä edellisviikon viikkopostauksen videoon. No, näiden kanssa on näitä ylämäkiä ja alamäkiä.


Mites nämä bootsit, uhka vai mahdollisuus? Tällä hetkellä uhka, toisaalta Muulilla on niin suuri itsesuojeluvaisto, ettei se kyllä kaada itseään vaikka bootsi olisikin lentänyt kuuseen, kirjaimellisesti. Bootsit ovat Muulille ehkä hieman väljät, joten Sanna kokeilee niitä nyt villasukan kanssa, jos se tiivistäisi bootsia riittävästi. Oman ongelmansa näiden bootsien kanssa tuottaa Muulin kavion muoto. Kun hevosen kavio on kapeampi ruununrajasta ja leveämpi alhaalta, on Muulin kavio malliltaan sylinteri.

Torstain reissulla Muuli sai hukattua yhden bootsin ihan kokonaan johonkin. Lupasin jo, että maksan löytäjälle 20 euron löytöpalkkion, koska uuden bootsin tilaaminen maksaa sen satasen.

Tai sitten unohdetaan nämä bootsipelleilyt ja rautaa alle, jos tilanne sitä joskus vaatii. En ole kengättömyydessä mitenkään ehdoton, vaan kengättömyyden syy on ensisijaisesti rahan säästö (toki myös se, ettei kengille ole ennen tätä hetkeä ollut oikeastaan tarvetta) ja vasta toissijaisesti luonnonmukaisuus ja kavioterveys. Ymmärrän kyllä, että paljaskavioisuus on tietenkin muulin terveyttä edistävä asia, mutta jos sen vaaliminen aiheuttaa sen, että koko talvi ollaan liikkumatta, olen valmis lyömään ainakin talveksi hokkia alle. Tai siis kengittäjä lyö.

Tuolla on sen verran kova kavio, etten usko, että se kesälläkään kuluu liikaa. Mutta sen näkee sitten, kun tästä tulee peli.

No ainakaan ei lentänyt kuseen, hyvin pysyi matkassa!

Jos bootsilinjalla jatketaan, opetan Muulin vainuamaan bootsit metsästä. Sanna aloittikin jo bootsinnostotreenit sen kanssa.
Etevänä sain bootsin tuonne t. Muuli


Lauantaina Muuli oli ollut yritteliäs, mutta Sanna vielä yritteliäämpi ja valmis torppaamaan kaikki Muulin omat ajatukset. Harha-askeleita ei otettu vaikka Muuli matomaisesi olikin kiemurrellut eteen päin.

Muuli ei ollut tilanteeseen kovin tyytyväinen ja lähetti Sannan kautta terveisiä, jotka julkaisinkin jo Facebookissa. Upotan videon tähän. Katso se siis äänet päällä.


Sunnuntaina Sanna otti Muulin pitkästä aikaa käsihevoseksi mukaan maastoon.

16 kommenttia :

  1. Go Sanna! On siinä kova luu! :D

    Voi että, tuli niin mieleen oma bootsiralli. Kaksi vuotta jaksoin ja sitten lopetin kun rupesi oikeasti kyrsimään laittaa 400-800€/vuosi tossuihin ja sitten vielä pahimmillaan ostella uusia tossuja tai ainakin varaosia 50-100€/kk. Tossut pysyivät jalassa joskus superhyvin ja taas hevosen steppailupäivinä säärystimiä hajoili tasaiseen tahtiin ja säpsyillessä/ravatessa/laukatessa tossuja lenteli lepikkoon tasaiseen tahtiin (rupesin tässä vaiheessa pitämään mukana 3m narua, että yletyn hakemaan tossuja puskasta hevosen seistessä tiellä). Luovutin ja jo ensimmäisen kengityksen jälkeen oli kuin taivaan portit olisi auenneet, niin helppoa! Nykyään meillä on tossuja vain vararenkaan virassa eli jos/kun kenkä poljetaan irti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuulosta hyvältä :D Toivon, että nuo alkaisivat pysyä jalassa ja voihan sitä kesäaikaan käyttää rauhallisemmilla maastoilla bootseja ja rallittelureissuilla mennä paljain jaloin, jos bootseja tarvitsee ehkäisemään kavioiden kulutusta.

      Mutta nämä talviajat ovat haasteellisia, kun bootsiin ja tarroihin menevä lumi heikentää niiden pysymistä.. Mutta ehkä Muulikin saa jossain vaiheessa ainakin hokkikengät talveksi, jos se kesän pärjäisi paljasjaloin/bootseilla.

      Poista
    2. Vinkkinä, että jesari tai kumilenkit auttaa aukeileviin tarroihin :) Meillä ei talvella pysyneet muut tossut kuin Easyboot Glovet, joissa oli ne kiristyspannat. Kesällä oli käytössä vaihtelevasti Cavallo Trekkiä, Easyboot Epiciä ja Glovea.

      Poista
    3. Joo vinkkejä on valmistajakin antanut just jesarista. Mutta jaksan kyllä ihmetellä, miksei tuotteesta saada jalassapysyvää, ilman jesarivahvistuksia?

      Poista
    4. Mä joskus mietin saman suuntaisesti kun kurkkasin hevosen jalkoihin ja huomasin, että taas tarve upottaa 50€ säärystimiin tai X osaseen ja viettää hieman hermoja kiristävä tunti niiden vaihtamisen parissa :D Olen alkanut uskoa, että tossut on luotu hevosille, jotka liikkuvat täysin kauniin symmetrisesti, eivät koskaan kompastele tai steppaa ja omistajalla on rahaa keskivertoharrastajaa enemmän.

      Kengät ja osaava kengittäjä, joka on sovitusti paikalla ovat varastaneet mut sydämen takaisin vaikka kengättömyydessäkin on omat hyvät puolensa. Myönnän olevani sen verran mukavuudenhaluinen, ettei enää huvita huhkia 10-15min tossuja joka jalkaan ennen ratsastusta ja illalla vajaa tuntu niitä pestessä ja korjatessa.

      Poista
  2. Minulla on myös se kokemus bootseista, että ne eivät pysy jalassa, vaikka minulla on poni eikä muulia. Ainakin pukittamalla lähtivät aina. Ei kovin turvallista mielestäni.

    Ja kerran poni meni jäisessä paikassa nurin, vaikka oli bootseissa nastatkin. Hokkikenkään voi luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ehkä joku malli olisi sopiva, mutta ainakaan minulla ei ole varaa lähteä ostelemaan muita bootsimalleja ja kokeilemaan, josko ne pysyisivät :/

      Poista
  3. Voi Muuli!! Onneksi Sanna ei anna periksi :D Tsempit Sannalle!
    -ei muulia.pakastimeen- ..tai en olekkaan enään niin varma nimimerkistäni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä menolla Mulkero järkkää ihan itse itsensä pakkaseen :D

      Poista
  4. Pakko yhtyä edellisiin kirjoittajiin ja kertoa, että meilläkin loppui bootsikokeilut parin vuoden yrittämisen jälkeen. Viimeinen pisara oli, kun bootsien tippuminen piladäsi meiltä yhden matkaratsastuskisan. Tosin olen kyllä nähnyt matkakisoissa myös ratsukoita, jotka kisaavat bootsien kanssa ongelmitta, joten ehkä me vain ei olla,vielä löydetty sitä täydellisesti sopivaa mallia. Sen etsiminen vain tulisi aika kalliiksi, kun hevosia on 4 kpl ja bootsit tosiaan maksaa sen satasen kpl...Minä osaan itse kengittää, joten kyllä perinteinen kengitys vain on meille niin paljon helpompi ja halvempi vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans huono bootsikokeilu ex-hevosen kanssa. Sillä oli etusissa vaan bootsit ja syksyn kurakeleillä ei paljoo naurattanut pestä kavioita, laittaa bootseja, ratsastaa, riisua ne, pestä koko hoito... Ne eivä onneksi pudonneet ja käyttökin oli niin vähäistä, ettei päkiöihin tullut mitään lyöttymiä. Mutta kun sille lopulta kengät saatiin, niin olihan se iso helpotus. Bootsit jäivät sitten hätävarakäyttöön, jos vaikka kenkä putosi.

      Olishan se siis ihanaa käyttää bootseja ja toivon, että nämä meidänkin bootsit alkaa villasukilla/säärystimillä pysyä paikoillaan, mutta kovin paljoa noiden toimintojen lisäksi en jaksa tulevaisuudessa säätää.

      Poista
  5. Koolla toimi bootsit tosi hyvin, painettiin tuhatta ja sataa pitkin Hinthaaraa. Kerran tossu pyörähti 1/4 kierrosta jalassa, olin laittanut paksummat pohjalliset, ja kerran oli kaveri unohtanut tarkistaa ettei tossun takaosa jäänyt ruttuun (ois tarvinnut jonku kenkälusikan takatossuille) niin tuli hankauma. Mut muuten ei mitään valittamista! Tällä tosin oliki erinomaiset jalka-asennot, melkoisen suorat ja symmetriset liikkeet ja siihen ikään mennessä oli sivuloikat ja pukit karsiutunu matkasta. Tällä oli edessä Cavallo ELBit ja takana Sportit.

    Siina sen sijaan heitti mut kahdesti selästä, kun bootsi lensi laukkapätkällä ja säikähti sitä. Eikä tossujen irtoamiset ollu tuossa, en muista edes et miten usein niitä etsittiin ojista. Edessä oli Cavallon Simplet jotka pysy ihan kivasti, takana Easyboot Glovet jotka lenteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että syynä on ihan tuon kavion muoto, kun kavio ei levene yhtään alaspäin, on siinä aika hankalaa saadakaan pysymään mitään. Tai siis miten saada bootsi pysymään vessapaperirullan päällä :/ Bootsia ei siis saa simplen tapaan kinnitettyä itse kavioon, vaan muulilla pitää kiinnittää se just vuohisen ympärille myös. Hankalaa selittää :D Mun ex-hevosella oli simplet ja ne kyllä pysyi sillä hyvin.

      Poista
  6. Hokkikenkä talvikaudelle olisi varmaan hyvä ratkaisu? Menisi hermot jos pitäisi kesken ratsastuksen kiivetä useita kertoja etsimään pudonneita bootseja. Lisäksi luulisin että hevonenkin (tai tässä tapauksessa ihanan pippurinen muuli) olisi rauhallisempi kun kavioissa on kunnon pito. Suomen talvi on niin haasteellinen että en pitäisi maneesitallilla asuvaa hevostakaan ilman kenkiä.

    VastaaPoista
  7. Kaisa, me laitetaan Muulille uudet takaremmit joiden avulla saatte tossut pysymään paremmin. Kavion malli on kyllä vähän haasteellinen, mutta yritetään kehittää tossuja niin tulevaisuudessa että pysyisi paremmin myös noin kaidassa kaviossa.
    Ilmoittele mulle säpoon löytyykö tossua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän sopii! Huomasinkin ne juuri sivuiltanne. Yksi on edelleen kateissa mutta liityn itsekin etsijäporukkaan viikonloppuna, jos se alkaisi löytyä. Lunta on vielä, mikä helpottaa etsintöjä. Laitan viestiä säpoon sen lopullisesta kohtalosta.

      Poista