keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Muulin 16. viikko koulutuksessa (Maastoilua 2x)

Kaikki ratsastuskuvat otti Sanna Kauppinen, kiitos!
Muulin 16. koulutusviikko alkoi ihan vauhdikkaasti. Keskiviikkona sain Sannalta kolme videota puhelimeeni. Jostain syystä äänet eivät heti kuuluneet, joten näin vain yhdestä pätkästä, että Muuli nuohoaa taas jonkun pihassa, ilman ratsastajaa.
Boottasin puhelimen ja katsoin videot matkalla autolle. Ei siinä oikein muuta voinut miettiä kuin että "ei saatana". Muuli oli härvännyt menemään, Sanna oli tullut alas selästä pyöräyttääkseen sitä vähäsen. Muulin toleranssi ei riittänyt sellaiseen pelleilyyn, se oli hypähtänyt hieman pystyyn, pyörähtänyt ympäri ja painanut karkuun.

Mutta

Sanna oli laukannut sen jälkeen Muulin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä!

Muuli lähetti terkkujakin kaikille blogin lukijoille. Katso äänet päällä.


Torstaina Sanna kävi Muulin kanssa maastossa ja Muuli oli pullikoinut vain lähtövaiheessa kotipihan kohdalla, mutta sen jälkeen ollut kuulemma tosi hyvä.

Perjantaina sillä oli VP ja lauantaina minä ajoin Sonkajärvelle!

Muuli näki, kun ajoin pihaan ja katsoi pää pystyssä, kun kannoin tavarani sisään ja siirsin autoni tallin eteen. Olin nimittäin hakenut muutaman satulan Hutkon tilalta sovitukseen ja mukana oli myös Muulin oma länkkäpenkki, jota oli tarkoitus sovittaa. Olin toissakesänä tuominnut sen epäsopivaksi, liian leveäksi, ja satula onkin ollut lainassa Tuiken mammuttiaasilla viime kesästä lähtien. Ajattelin antaa sille vielä mahdollisuuden, Muulikin on tässä välissä kasvanut joka suuntaan, joten satula voisikin olla sopiva.

Raspasin ensin sen kavioita. Säteille oli tapahtunut talven aikana taikatemppu, ne olivat kadonneet. Kun edellisellä käyntikerralla oli kadonnut vain toisen etukavion säde, nyt se oli kasvamassa hyvää vauhtia takaisin. Kolmen muun kavion säteet taas olivat repaleiset ja kun veistin ylimääräiset pois, ei sinne paljon mitään jäänyt. Tämä oli perin kummallista, sillä Muulilla on tallin kuivin tarha ja se on yöt kuivassa karsinassa. Kosteutta en siis voi syyttää. Pitkiä kavioita sen sijaan voi. Säde ei ole ollut kunnollisessa maakosketuksessa ja se on surkastunut. No, kunhan pääsevät sorateille ravaamaan ja kuluttamaan kavioita, niin alkaa sädekin taas vahvistua.

Lisään tähän väliin heti varoituksen, älä turhaan revi hiuksiasi Muulin kavionhoidon takia. Käytä voimavarojasi vaikka kodittomien kissojen auttamiseen. Mulle ei kannata besserwisseröidä, kytken suojamekanismin heti päälle ja kaikki menee minussa ihan hukkaan.

Ensin sovitin tällaista hienoa aussisatulaa, tai siis malli on aussisatulan, penkki on Brasiliasta.
Tästä muulisatulasta julkaisin kuvat jo HHF-messuilta. Tämä ei valitettavasti istunut, tehty kapeampaan selkään. Tälaista satulaa olisi kyllä mielenkiintoista testata ihan ratsastuksessa, nuo etukaaren "läpät" ovat varmaan tukevat juuri ryöstävän muulin kanssa, pitävät kuskin aloilaan satulassa.
Tämä satula taas on Hutkon tilan Percheron-muulin käytössä. Tämä oli selkeästi näistä levein. Tämän satulan kiinnitin myös asiaankuuluvasti takavyötä käyttäen. Brasiliassa muuleilla on aina takavyö ja se on kireällä, oikeasti kireällä.

Ja tässä Muulin oma länkkäsatula, josta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa ilman padia.

Mallailin satuloita Muulin selkään, mutta hienot brassisatulat eivät mielestäni istuneet sille. Muulisatula oli kaikinpuolin epäsopiva, aussisatula oli satuloista sopivin ja kolmas satula, jota käytetään percheronmuulilla, oli tietenkin liian leveä, mutta sain senkin lainaan.

Muulin oma satula oli erittäin positiivinen yllätys! Se istui mielestämme (myös Sannan) hyvin ja varsinkin kun alle lainattiin Kentsun edestä kohottavaa padia, oli se oikein oiva! Ratsastinkin molempina päivinä omalla satulalla, mikä sopi perseelleni ja jaloilleni paremmin kuin hyvin. Sannan satulan jalustimet ovat lyhyimmilläänkin hieman liian pitkät tottumattomille jaloilleni.

Eihän siinä sitten muuta kuin Sannalle Dancer alle, Muulille bosal ja maastoon! Pihassa tosin hieman juoksutin Muulia ensin kuulolle. Se toimi siinä oikein hienosti.


Muuli oli tosi jees. Alussa se tuntui jännittyneeltä, mutta pian rentoutui. Itsekin rentouduin jossain vaiheessa. Muulilla on tosi reipas ja matkaavoittava käynti nyt, kun tiet ovat sulaneet. Bootseja sillä ei siis ollut jaloissaan. Menimme tämän takia edellä ja Sanna tuli Dancerilla takana tai vierellä.

Vierelle tarvittiin tukea siinä kohtaa, kun neljä lasta tuli pyörinensä vastaan. Muuli ei suostunut liikkumaan ellei Dancer ollut vierellä.

Yhden mutkan jälkeen Sanna oli mennyt Muulilla laukkaa, joten sitähän oli sitten kokeiltava. Laskin perseeni penkkiin ja maiskautin ja se nosti tosi siististi laukan! Ainoa vain, että se laukkasi jonkinlaista väistölaukkaa asettuneena reilusti ulos. Ehkä jännitin, ehkä vedin ohjasta, mutta pian se suoristui ja olin antavinani käsillä merkkiä, että mennään vähän reippaammin. Dancer ja Sanna jäivät kauas jälkeen, mutta Muulia se ei haitannut yhtään.

Mäen päälle jäätiin passiin ja odotettiin Sannaa. Ravailtiin vielä vähän ja käännyttiin takaisin. Nyt Dancer otti johtopaikan ja pitkän matkaa se olikin Muulille ihan okei.


Kokeilin vielä muutaman kerran, että otan Muulin käyntiin, annamme Dancerin ravata ja siirrytään sitten takaisin raviin jossain kohtaa. Tämä sujui hyvin. Paitsi siihen asti kun Dancer ajautui Muulin mielestä ihan liian kauas eteen. Huomasin Muulista, että kaveri olis kiva, mutta se ei ollut vielä  ihan niin pommi. Ajattelin että ravataan kiinni. Muuli ajatteli että köyrypukkilaukataan ne kiinni.

Ensin yritin repiä vasemmasta ohjasta, ilman tuloksia. Sen jälkeen oikeasta. Tässä vaiheessa Sanna oli jo asemoinut Dancerin tukkeeksi tielle. Muuli kuskasi mua ehkä noin 20 metrin matkan, se tuntui 200 metriltä. Se pysähtyi juuri ennen Danceria, ratsastettiin pätkä takaisin ja tultiin sama kohta uudestaan, ei ongelmia. Mutta nyt ei kasvatettu välimatkaa ratsujen välillä.

Muuli onneksi palautuu näistä jutuista tosi nopeasti. Ehkä se kertoo siitä, ettei se menekään hysteeriseen paniikkitilaan vaan toimii ihan järkiperäisesti. Tuon casen jälkeen se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kotiin ratsastettiin pitkin ohjin ja yritettiin tiirailla kadonnutta neljättä bootsia tien laidoilta. Tuloksetta.


Juuri ennen kotia meitä vastaan tuli pari kävelijää. Muulilla ei ole toleranssia vastaan tuleviin ihmisiin, vaikka tulisivat kuinka rauhallisesti. Siinä kohtaa se kääntyi 90 astetta tien sivuun, josta otin sen kyllä heti haltuun, mutta kävelijät ohitettiin tyylikkäällä sidepassilla, peräpää ihmisiä kohti. Sillälailla. Tästä(kään) ei jäänyt kuskille traumoja.

Kello oli palatessamme jo kahdeksan! En ole vielä tottunut näihin upeisiin valoisiin iltoihin!

Haettiin Palomestarista grilliruokaa. Tosin minussa on jokin ongelma tällä hetkellä, enkä jaksanut syödä juuri yhtään! Mikrotin loput aamupalaksi.



Sunnuntain agendalla oli uusien kumisten bootsien takaremmien testausta irtojuoksutuksen merkeissä ja tietty ratsastusta. Kirjoitan bootseista erikseen oman postauksensa videon kera, joten en laita sitä nyt tähän.

Irtojuoksutuksen jälkeen puin Muulille bosalin ja ratsastin vähän aikaa kentän sulalla osalla. Sanna sai tosi kivoja ratsastuskuvia, ja jotta teidän ei tarvitsisi linkittää näitä mihinkään blogin ulkopuolelle, raportoin kuvateksteihin löytämäni virheet. Kommenttibokissa saa toki jatkaa jos tuntuu, että jotain jäi ikävästi hampaankoloon.


Linja kyynärpäästä "kuolaimeen" ei ole suora. Yritän tässä kääntää Muulia sisään, se on asiasta eri mieltä ja tuijottaa vain johonkin.



Kevennyksen pitäisi nousta ylöspäin, ei ylös ja eteen. Ranne on jäykkä. Satula nousee takaa.
Kevennys hieman parempi, kantapää kuitenkin yläviistoon, jalka voisi olla edempänä.
Kenttähommien jälkeen lähdettiin maastoon! Muuli ei pullikoinut yhtään vastaan ehkä siksi, kun Sanna oli kävellen mukana ja koska olin jo ratsastanut vähän kentällä. Sanna on tosi hyvin sisäistänyt tämän blogihomman ja dokumentoi kaiken tarpeellisen tehdessään hommia Muulin kanssa. Maastoon hän otti molemmat kamerani mukaan ja toki myös kännykkänsä.

Asiaa!






Kävimme eri suunnassa kuin edellispäivänä. Ravasin jonkin verran, mutta en laukannut. Muuli meni todella hienosti ilman mitään pelleilyjä! Okei, olimme hieman irtojuoksuttaneet sitä kentällä ja ratsastinkin hetken aikaa kentän sulalla osalla ilman bootseja.

Kotiin käännyttyämme Sanna esitteli yhden metsäautotien, johon oli ottanut Muulin melko alussa käsimuuliksi, kun lunta ei vielä ollut ollut näin paljon. Ajattelin, että kokeilen, jos Muuli kuopisi lunta tai kävisi edes lumella. No sehän kuulkaas meni!

Se lähti posottamaan syvässä hangessa sellaista vauhtia, etten tiennyt mitä pitäisi tehdä. Etenimme siis toki käynnissä ja yritin sitä heti alussa kääntää, mutta lunta oli niin paljon, etten uskaltanut "kunnolla" kääntää sitä. No, ajattelin että ratsastetaan vähän matkaa jos tulisi kohta, jossa on vähän vähemmän lunta. Sellainen tuli ehkä 50 metrin kuluttua, käänsin ja palasimme takaisin. Tiellä oli vähän vanhaa hevonpaskaa, luultavasti Dancerin, Muuli haisteli ne ja paskoi päälle. Sitten palasimme hyvässä yhteisymmärryksessä Sannan luokse, joka ihmetteli miksi hitossa häivyimme lumihankeen.

Muuli ihan selvästi piti tuollaisesta maastoilusta, missä ei mennä tiellä! Siitä tulee varmasti oiva menopeli etsimään umpimetsässä uusia polkuja ja reittejä.

Selässä tuntui siltä, että lunta oli mahaan asti, mutta kuvien ja videoiden perusteella "vain" polviin. Vähän jo säälitti Muuli, kun mamma on ottanut vähän kiloja sen poissaollessa.


Hieman ennen kotitallia Muuli pysähtyi tielle. Maiskautin sen liikkeelle ja se pysähtyi uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä. Se tuntui sellaiselta, kuin olisi ryhtynyt paskalle, tsekkasinkin hännän sen varalta, mutta mitään ei tullut. Se ei kytännyt mihinkään ja tuntui selkään levolliselta. Mutta se ei vain liikkunut mielellään eteen. Se ei vetänyt herneitä siitä, että paukuttelin pohkeita, mutta ei liikkunut mielellään.

Sanna ehdotti, että kokeile lähteä takaisin. Kyllä, Muulilla oli imua pois päin kotoa, mutta ei kotia kohti. Sanoinkin, että ratsastan sitä nyt muutaman askeleen, pysäytän itse ja tulen sitten alas taluttaakseni loppumatkan palkinnoksi oikein hyvästä käytöksestä.

Muuli on hienosti oppinut sen, että kuski tulee alas "etukautta" ja Sanna otti tapahtumasta kivan kuvasarjan, joka on ehkä helpointa katsoa tästä Instagramiin upottamastani julkaisusta.

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on

Hevoseni-kalenteri tuli otettua käyttöön. Se jäi nyt Sannalle, mutta jatkan täyttöä, kun Muuli palaa etelään.

Kotitallilla Muuli palasi tarhaan, minä pakkailin auton ja lähdin ajamaan etelään.

Kilometrejä viikonlopulta tuli mittariin reilu tonni ja vaikka Bemarini penkit ovatkin periaatteessa tosi mukavat, joutuu penkissä kiemurtelemaan jo parin tunnin ajon jälkeen. Mukavahan tuo on ajaa, senkun laittaa vakionopeuden päälle. Isoin haitta ovat tietenkin muut tielläliikkujat, jotka eivät ymmärrä että satasen alueella voi tosiaan ajaa satasta ysikympin sijaan.

Kun maaliskuun muulivierailun jälkeen raportoin kaverilleni että "ei se nyt vielä ihan issikalta tuntunut", niin nyt se oli jo huomattavasti lähempänä. Selkään Muuli tuntui tosi rennolta ja tietenkin itsekin ratsastin sitä rohkeammin ja varmemmin kuin ensimmäisillä kerroilla. Olin kuullut kuinka Sannakin oli paininut sen kanssa ja "voittanut" kaikki erät, joten kai minäkin siihen pystyisin, jos jotain tulisi.

Ja pään kääntäminen sivulle toimii aina hätäjarruna.

Seuraavan kerran menen katsomaan Muulia kesäkuun alussa heti lakkiaisviikonloppuna ja toisen kerran kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin Muuli tulee kotiin. Muuli ehtii olla koulutuksessa vielä pari viikkoa ja yhteensä se on siis Sannan luona puoli vuotta. Jos Mulkero oli nyt noin hyvä ottaen huomioon sen, ettei maastoon ole päästy vielä montaa kertaa, millainen se onkaan heinäkuun alussa!

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi pikku-een ajamisen tuohon mennessä niin pääsen hakemaan Muulin ihan itse! Onneksi tässä on vielä kaksi kuukautta aikaa harjoitella L-peruutusta, noin muuten varmaan handlaan kokeen.

Myös kesälomani on heinäkuussa, joten ehdin runsaasti ratsastaa Muulilla. Tarkoitukseni onkin mennä sillä niin paljon kuin mahdollista ja ajaa tämä ratsastushomma kunnolla sisään, koska talvella sitä tulee kuitenkin luistettua pimeyden ja säiden takia nistä hommista.

Tässä vielä loput ihanat kuvat viikonlopulta




18 kommenttia

  1. Se on kyllä kaunis! Ja taitaa olla aika sopivan kokoinenkin, vaikka tulikin alkuperäistä tilausta hieman pienempi muuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on se onneksi mulle ihan sopivan kokoinen vaikka isompi piti ollakin. Ehkä tämän kokoisen handlaakin paljon paremmin, olisin helisemässä jos tuo olisi jättiläinen. Mtuta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että myyjän puolelta kusetettiin 13 senttiä :D Nyt Sannalla kun oon katsonu sen Danceria niin Muulihan on ihan hevosen kokoinen. Kotitallilla se oli pienimmästä päästä puoliveristen ja suokkien rinnalla.

      Poista
  2. Mahtavaa Kaisa ja Muuli (unohtamatta Sannaa). Tulin superiloiseksi tästä postauksesta, ihanaa kun homma etenee noin hienosti : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannalle isoin kiitos tästä :) Kiitos superkivasta kommentistasi, tätä postausta oli tosi kiva kirjoittaa kun kaikki meni niin hyvin!

      Poista
  3. Muulista tulee kyllä hyvä! Mitä kalenterissa tarkoittaa merkinnät 8p/10p tms? Haaveilen itsekin kalenterista, nyt on käytössä vain jokin ilmaisena tullut kalenteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annettiin Muulille pisteet sen käyttäytymisen perusteella kouluarvosana-asteikolla 4-10 :D Sikailut ja ryöstämiset tiputti maastoilun kahdeksaan pisteeseen mutta mä annoin sunnuntaista 10 pistettä.

      Poista
  4. Ihan mahtavaa, kyllä kannatti viedä koulutukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Sanna vaikuttaa just sopivalta kouluttajalta Muulille :)

      Poista
  5. Ihania kuvia, varsinkin tuo kolmanneksi viimeinen jossa olette molemmat iloisen näköisiä :) Oot varmasti blogissa selittänyt ja oon varmaan joskus lukenutkin, mutta miten päädyit bosaliin? :) En ole siihen ennen sun blogia törmännyt, ratsastuskoulun kasvatti ja myöhemmin itseoppinut kuolaimeton köpöttelijä kun olen, ja ihan mielenkiinnosta ajattelin kysyä että minkälainen systeemi kyseessä ja miksi muulille juuri tämä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muuli ei siinä(kään) kyllä taida näyttää kovinkaan iloiselta :D Mä en ole bosaliin päätynyt mitenkään, vaan se on ihan Sannalta peräisin. Hän tykkää kouluttaa kaikki hevoset sillä ja näillä mennään. Tosin jos Muuli tällä toimii näin hyvin jatkossakin, laitan oman kappaleen myös tilaukseen. Ihan tuosta noin huvikseen en viitsi tilata, aidot jenkkibosalit raakanahkasta kun ovat tosi kalliita. Ja tuo naru, eli mecate on myös aika kallis.

      Aika monella westernharrastajalla on bosal käytössä ja jenkeissähän se on tosi yleinen, tosin harvemmin muuleilla.. jännä :D

      Poista
  6. Voi miten hyvä mieli tuli tännekin ruudun toiselle puolelle. Ihan mahtavaa! Ihanat metsäpolkujen ja poluttomien reittien ihmemaastot teitä odottaa.
    PS mitään virheitä ei kuvista edes huomaa kun niin hyvä mieli jäi kokonaisuudesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota metsäsamoilua odotan eniten! Minusta on ihanaa kun ratsu itse tuntee vetoa polkuihin ja samoilisi niitä vaikka koko päivän, toki pieniä evästaukoja välillä pitäen. Pitkät maastot on mun lempparijuttu ja toivottavasti Muulista on niitä mun kanssa rämpimään :)

      Poista
  7. Hyvä muuli! Miksi muuten tulet etukautta alas selästä? Itselle oli ihan uus juttu tuo niin sillä kyselen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opin ratsastamaan alunperin lännenhevosilla ja niiltä tultiin alas joko näin tai jalka jalustimessa.

      Mä tykkään tulla noin jos on esim puhelin taskussa tai rintataskussa niin se ei murskaannu mun mahan ja satulan välissä. Satula kans säästyy kun esim paidan vetoketju ei osu satulaan.

      Ja no mä varmaan laskeudun väärin ku mun mahaan sattuu aina jos liu'un alas ns normaalilla tavalla :D

      Poista
  8. Mahtavalta näyttää! Muulista tulee mainio maastomopo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä toivon että kesällä me viimein maastoillaan ja rymytään läpi kaikki alueen maastot :)

      Poista
  9. Onpa hieno maastomuulieläin! Siitähän tulee vielä oikein edustuskelpoinen, ei muuta kuin ripustelemaan brassirinkuloita koristeeksi joka remmiin ja Muulin kesäblingilookki on valmis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just yks päivä katselin yhden brasilialaisen hevostarvikeliikkeen sivuja että mitä jos sittenkin taikoisin brassisatulasta jotenkin sopivan :D En tiedä miten ne sadat rinkulat sopivat normaalin länkkäsatulan kanssa yhteen.. Ja tyyli ennen kaikkea.

      Poista