torstai 31. toukokuuta 2018

Muulimenot toukokuussa 2018

Menot

Toukokuun tallivuokra 300e
Muulin koulutus 300e
Hieronta 40e
Matolääke 8e*
Dr. Repel alennuksesta 16e
Edestä kohottava padi, käytetty, posteineen 38e
Eskadronin korvahuppu, Fb-kirpparilta, 25 euroa
Kangasta korvahuppuun 5e
Flex Hoof Boot 100 (kadonneen tilalle) ja nastapaketti 75e

Tulot
0e

YHTEENSÄ - 807e

*lantanäytteiden tutkimusten laskuja en vielä saanut, joten ne näkyvät ensi kuun laskelmassa.


Merkataan muistiin että:

Muuli hierottu 2.5.2018, ei pahoja jumia.
Lantanäyte kerätty 7-8.5.2018 Tulos: 775 madonmunaa grammassa, madotetaan.
Madotettu 11.5.2018, Noromectin.
Lantanäyte kerätty 26-27.5.2018. Tulos: 0 madonmunaa
Lannan PH: 8.5.2018 8 ja 28.5.2018 7,8.
Muuli tykkäsi hieronnasta

Lue lisää

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Hyvinkäälle syntyi yllätysmuulivarsa, josta kuullaan varmasti vielä!


Bloggaajakollegani Ellikki jakoi minulle viime viikolla fb-päivityksen, jossa Riitta Holopainen kertoo tallilleen syntyneen pitkäkorvaisen varsan. Tulkitsin varsan heti ehdaksi mulkeroksi ja otin Riittaan heti yhteyttä, jos varsaa saisi tulla sunnuntaina katsomaan ja jututtamaan Aasiyhdistyksen ja Muuliprojektimedian nimissä. Sehän sopi.

Seuraavana päivänä Hevosurheilu oli tehnyt muulivarsasta pienen teaserin. Hemmetin Alerini oli ehtinyt sinne ennen minua! Paitsi ettei ehtinytkään, juttu ilmestyisi vasta tämän viikon perjantaina!

Riittaa en entuudestaan tuntenut, mutta kyllä muuli-ihmisen toisen tunnistaa. Vietin rentouttavan tunnin Riitan aidatulla pihalla Laku-emän, Humppa-vaarin ja toistaiseksi vielä nimettömän varsan kanssa.


Niin varsahan oli yllätys? Puolasta vuodenvaihteessa tullut tuore tuntiponi alkoi kerätä massaa kunnes ei ollut epäselvää, että se oli tiineenä. Riitta muisteli sanoneensa tässä kohtaa että "muulivarsa se tästä vielä puuttuisikin". Pitää varoa mitä toivoo.

Varsa oli syntynyt yöllä ja huomattiin tietenkin aamulla. Siinä on voinut aamutallintekijällä loksahtaa leuka auki avatessaan karsinan oven ensimmäisen kerran. Vähän samoin kävi minulle lomituskeikalla kuukausi sitten, kun ei-ihan-vielä-varsovan tamman karsinassa olikin aamulla varsa. Heitin muina naisina aamuheinää karsinaan varsan päälle, ennen kuin tajusin mikä siinä makailee.

Kuvailin videoita ja otin runsaasti kuvia ja jututin Riittaa vielä lopuksi. Tässä vaiheessa varsa oli viiden päivän ikäinen ja Riitta oli täysin sitä mieltä, että varsa jää ehdottomasti kotiin ja aikanaan se koulutetaan ratsuksi ja tunneille. Hihkuin hiljaa onnesta, juuri tätä Aasiyhdistys ja minä toivomme! Että pitkäkorvillakin olisi tehtävä eivätkä ne vain "olisi".



Varsasta oli tullut viiteen ikäpäiväänsä mennessä jo melkoinen julkkis. Paikallislehti oli käynyt paikalla, Alerini oli käynyt pikaisesti ja nyt puolueellinen aasimediakin oli paikalla. Varsaa olivat ratsastuskoulun asiakkaat ihailleet ja kuvailleet ja se ei ollut moksiskaan.

Minuakin se tuli hyvin epätyypilliseen muulitapaan haistelemaan heti ja antoi koskea! Tai no, ymmärrän, etteivät kaikki muulit ole kuin Muuli ja Manu, mutta tuollainen rohkeus yllätti kyllä. Ehkä varsassa on siinä suhteessa enemmän aasia. Sen emä ei niin välittänyt minusta ja alkuun pysytteli minun ja vahinkolapsensa välissä. Tai ei se voi olla muuta kuin rakkauslapsi, sillä kukaan ponitamma ei anna aasin astua itseään kuin erittäin suuressa hekumassa ja rakkaudessa. Aasiori sen sijaan  yrittää astua kaikkea, oli kohteella reikä tai ei.

Illalla koostin videoista viiden minuutin vlogin Aasiyhdistyksen Facebookkiin. Sitten menin nukkumaan.


Aamulla kellon soidessa kuuden maissa, oli video saanut monta kommenttia, jakoa ja tuhat katselukertaa! Inboxissa oli viesti Iltalehden toimittajalta, jos he saisivat käyttää videota IL-TV:ssä. No totta hitossa. Lähetin toimittajalle orkkiksen ja kuvia.

Video sai Iltalehden kautta paljon enemmän näkyvyyttä ja kaikki näkyvyys on aina hyvää näkyvyyttä. Ja mielestäni juuri Aasiyhdistyksen kautta annettu puolueellinen aasi- ja muulitieto on parasta mitä löytyy.

Mielessäni oli tosin lähinnä vain yksi ajatus, olin ehtinyt ennen Hevosurheilua.

Keskiviikkona puhelimeni soi. Alerini itse kysyi asiantuntijamielipidettä muulivarsan muuliudesta. Sanoin ettei se voi olla mikään muu. Keskustelimme korvien pituudesta, varsan rakenteesta ja yönsilmistä. Tiesittekö, että aasilla ei ole takajaloissa yönsilmiä ja etujaloissakin ne ovat  mustat nahkaläiskät? Ne eivät siis kovetu hevosten tavoin. Muulivarsalla oli kuulemma pienet kovettumat takajaloissa. Korvien pituus tekee siitä ehdan muulin, mutta muulipisteitä vähensi se, että tallilaiset olivat kuulleet sen hörisevän hyvin hevosmaisesti. No vahinkoja sattuu tällaisten risteytyksien kehittymisessä.

Aasit ja muulit eivät siis hörise. Aasit eivät pysty ja muulien hörinä on yleensä sellaista höhöhö kun hevosella se on hörhörhör.

Uskoisin että tästä muulista kuullaan vielä. Sellainen julkkis siitä heti alussa tuli. Ja varsinkin jos se pääsee Kadonneen jäljillä-ohjelmaan etsimään isäänsä niin wow! Ja vielä enemmän olisin wow, jos isä oikeasti jostain löytyy!











Lue lisää

Muulin 21. viikko koulutuksessa (irtojuoksutusta ja juoksutusta LAUKASSA)


Muuli oli treenissä neljä kertaa, joista yksi tosin oli irtojuoksutusta kentällä. Muuli näytti kuvien perusteella nauttivan spurttailusta Dancerin kanssa! Juoksutuksessa Muuli on viimein laukannut liinassa ilman, että se kiskoi juoksuttajaa mukanaan ja maastossakin olivat käyneet ja kaikki sujui hyvin.

Muulin oman bosalin hankkiminen on myös ajankohtaista, joten Sanna teki jo alustavaa mittailua. Muulille sopisi puoli kokoa pienempi, kuin mikä Sannalla on. Laitamme tilauksen viikonloppuna menemään jenkkeihin. Bosal tilataan Jeff Sandersin verkkokaupasta.

Maanantaina irtojuoksutus kentällä Dancerin kanssa (alempana postauksessa video ja kuvia)

Tiistaina juoksutus ja läpimurto siinä. Sanna kertoikin jo fiiliksistään videolla, joka löytyy myös tästä postauksesta alempaa. Ja enemmän siitä saa lukea Sannan vieraskynäilypostauksesta.

Keskiviikkona Sanna juoksutti uudestaan ja nakitti naapurin tytön kuvaamaan. Muuli ei ollut kertaakaan yrittänyt lähteä lapasesta mutta ei se kovin herkästi myöskään laukannut. Vaikka raippa viuhui (huom, ei koskenut Muuliin), irtosi laukka todella tahmeasti ja putosi nopeasti pois. No ainakaan Muuli ei pelkää raippaa, mutta saisi se siihen vähän tehokkaammin reagoida.

Torstaina VP

Perjantaina VP

Lauantaina Sanna kävi maastossa ja koska elää reunalla, jätti alun juoksutuksen pis. Muuli oli mennyt todella hyvin ja olivat laukanneetkin muutaman kerran.

Sunnuntaina VP

Lähdetään liikkeelle maanantain irtojuoksutuksesta, tässä kompakti minuutin video olkaa hyvät!


Tiistaina Sanna kertoi juoksutusfiiliksistään, tässä on video siitä


Keskiviikon juoksutuksista taas on kooste tässä. Muuli oli siis aika tahmea ja otti vastaan tosi paljon painetta ennen kuin nosti laukan. Olen varma, että se tajusi, mitä siltä haetaan.


Lauantaina maastoon lähtiessä Sanna tutustutti Muulia kylvökoneeseen. Kertoi pelänneensä, että nyt tuli Muulista makkaraa, kun se työnsi koipensa piikkien lomaan. Mitä vielä. Muulit eivät satuta itseään. Muuli otti jalkansa pois kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Luonnonvalinta toteutuu jos toteutuu

Ja tässä kaikki mahtavat irtojuoksutuskuvat! Kiinnittäkää huomiota Muulin häntään, se kun ei innostuessaan nosta häntää hevosten tapaan ilmaan, ennemmin painaa tiukemmin kankkujensa väliin.
























Olen viikonloppuna menossa siis Sannalle kahdeksi yöksi ja valmistelut ovat olleet kovat. Koska Wintec-satulani on myynnissä, käytän vielä viimeisen tilaisuuden hyväkseni ja varustan Muulin kouluratsuksi. Valkoinen huopa, pintelit ja korvahuppu on. Korvahupun muokkasin itse, eli vaihdoin Eskan huppuun pidemmät muulikorvat.

Tein videon ompelutyöstä ja se on saanut jännän paljon katseluita YouTubessa, vaikken ole mainostanut sitä mitenkään missään! Ja tässä se on teillekin nähtäväksi.


Vieressä irti ratkottu hevoskorva mallina

Lue lisää

tiistai 29. toukokuuta 2018

DIY: Studiokuvat tallin oviaukossa!


Olen pitkään ihaillut studiokuvia hevosista. Yritin joskus ottaa niitä itsekin vain todeten että tässä menee vielä hetki harjoitellessa. Aaveen.netin Minttu otti törkeen hienoja kuvia Mulkerosta viime kesänä ja siitä lähtien olen miettinyt, että miten se oikein teki sen. Googlailin vähän ja totesin ettei se nyt niin vaikeeta voi olla.

Eipä.

Harjoittelin ensin tallilla emän ja aika tuoreen varsan kanssa. Ihmettelen edelleen, miten onnistuin saamaan varsastakin kuvan, kun se on paikoillaan. Ihmeitä tapahtuu. Polleana tästä ekasta "keikasta", jonka tein siis tietenkin tallinomistajalle isossa kiitollisuuden velassa kaikesta, mitä hän on mun ja Muulin eteen tehnyt, ehdotin muillekin tallilaisille kuvauspäivää.

Mulla oli siinä neljä erilaista hevosta, yksi tavallisen ruskea, yksi tummanruskea, yksi läsipäinen ja yksi kärpäskimo. Tai mitä näitä värejä nyt on, en osaa niitä niin kuvailla.

Tästä ensimmäisestä kuvaussessiosta koostin Teille pienen videon.


Tsekkasin etukäteen että aukkoa ei kannatakaan pitää niin isona (pieni f-luku) kuin mihin olen tottunut (niin iso kuin mahdollista) ja että ISO kannattaa säätää kiinteäksi. Lisäksi valotusajan kanssa voi kikkailla. Pyhä kolminaisuus siis. Siirryin ensimmäistä kertaa täysmanuaaliin ja laitoin kameran töihin.

Tulos: aivan paskaa.

Siirryin av-kuvaukseen, joka auttoi vähän. Siinä säädin siis aukkoa ja ISOa, mutta valotusaika tulee kameran puolesta. Ja sehän tarjoaa hämärässä turhan pitkää valotusaikaa, jolloin kuvista tulee herkästi epätarkkoja. En antanut sen häiritä, koska määrä korvaa laadun.

Läsipäisen kohdalla olin jo tosi epätoivoinen, valkoinen joko paloi puhki tai koko hevonen oli ihan musta.

Kimo onnistui parhaiten, tosin siinä kohtaa olin ymmärtänyt laittaa myös RAW-kuvien oton päälle. Photarissa olisi siis suuremmat mahdollisuudet elvyttää otokset. Tai pelastaa. Jos ne ovat edes pelastettavissa.

Pyrin kyllä siihen, että saisin siinä kuvatessa jo mahdollisimman valmiin otoksen. Yritin kovasti saada taustan tummaksi jo tallilla, mutta se epäonnistui. Kun säädin kameraa ottamaan tummempia kuvia, näkyi hevosestakin vain valkoiset silmämunat. Ja nekin olivat epätarkat.

Viimeinen hevonen otettiin käsittelyyn puoli kahdeksalta illalla. En tiedä oliko aurinko jo niin alhaalla tallin takana, että tallin pikkuovi oli liian pimeä vai missä mätti, mutta hevosen noin 200 kuvan joukossa oli pari hassua tarkkaa kuvaa. No onneksi ne olivat tarpeeksi kehityskelpoisia tullakseen käsitellyksi.

Vaikka kuvat eivät ehkä onnistuneet täysin odotetulla tavalla, tein sessioista silti suunnitelmieni mukaan "opetusvideot". Ne ovatkin mahtava esimerkki siitä, kuinka amatööri neuvoo toisia amatöörejä! Älkää huoliko oikeat hevoskuvaajat, en ikimaailmassa ole astumassa teidän tontillenne. Sen sijaan tuen työtänne aina, kun se on mahdollista.

Kuvankäsittelyn vaiheista koostin toisen opetusvideon, amatööreille siinä voikin olla jotain asiaa ja ammattikuvaajat voivat ottaa sen huumorin kannalta.


Jos et jaksa katsoa videoita, kerron tässä lyhyesti miten homma etenee. Ja miten teoriassa saa hyviä kuvia.
  • Kuvauksia varten on löydyttävä jokin oviaukko, jossa sisätilan saa pimeäksi. Hevoseen ei saa paistaa suora auringonpaiste, koska se vain polttaa sen puhki.
  • Kuolainrengas on todella vaikea photoshopata ehjäksi, jos siitä poistaa riimunnarun. Jos hevonen halutaan kuviin suitsittuna, voisiko riimunnarun kiinnittää vaikka turparemmin alapuolelle? tai sitten kääntää hevosen pää aina niin, että naru on vastakkaisen puolen kuolainrenkaassa.
  • Kameran säädöt: ISO100, f-arvo jokin (bokehia ei nyt tarvitse tavoitella) ja valotusaikaa vaihdellaan.
  • Kuvia kannattaa ottaa paljon.
  • Koneella kuvista valikoidaan tarkat ja niistä parhaat jatkokäsitelyyn.
  • Camera Rawissa ensin säädöt kohdilleen ja vinjetti täysille, kuvan rajaus ja suoristus
  • Photarissa sitten lopunkin taustan maalaus mustaksi ja vielä vähän säätelyitä tarvittaessa
  • Pelasta kaikki mitä voit
  • Valmis!
Tässä ovat kaikki loputkin kuvat.

Luulen että tässä tapauksessa lopputulos (oikealla) on parempi kuin alkuperäinen.


Pidin tästä itse paljon, mutta hevonen taisi mennä vahingossa turhan tummaksi. Kun teen kuvankäsittelyä läppärillä, on yleensä vaikeaa tietää, missä kulmassa näyttö tarjoaa minulle värit realistisimpina.

Nämä kuvat otin jo aiemmin ensimmäisistä koe-eläimistäni. Tämä on se varsa, jota seurattiin varsakamerasta vapun tienoilla.





Olen muuten kovin yllättynyt YouTubekanavani suosiosta. Siellä on nyt noin 180 tilaajaa ja kun laitan sinne uuden videon, saa se ilman mitään mainostustyötä 100 katselukertaa tosta noin vaan! Esimerkiksi nämä kuvausvideot sain valmiiksi viikonloppuna ja toista on katsottu jo 170 kertaa ja toista vähän vähemmän. Videotuotanto kiinnostaa minua ja videoita on myös hauskaa tehdä. Haluaisin oppia siinäkin paremmaksi ja käyttää ns oikeita elokuvan kuvakerronnan tapoja myös vlogeissa. Olenkin tässä teoriaa hieman opiskellut kuvakulmista (ei salatiedettä), mutta paljon on vielä sisäistettävää.

Ps. Tässä ollaan jännän äärellä! Blogiin on tulossa uusi ulkoasu ihan näillä näppäimillä Graphics LF:n toimesta!
Lue lisää