keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Hyvinkäälle syntyi yllätysmuulivarsa, josta kuullaan varmasti vielä!


Bloggaajakollegani Ellikki jakoi minulle viime viikolla fb-päivityksen, jossa Riitta Holopainen kertoo tallilleen syntyneen pitkäkorvaisen varsan. Tulkitsin varsan heti ehdaksi mulkeroksi ja otin Riittaan heti yhteyttä, jos varsaa saisi tulla sunnuntaina katsomaan ja jututtamaan Aasiyhdistyksen ja Muuliprojektimedian nimissä. Sehän sopi.

Seuraavana päivänä Hevosurheilu oli tehnyt muulivarsasta pienen teaserin. Hemmetin Alerini oli ehtinyt sinne ennen minua! Paitsi ettei ehtinytkään, juttu ilmestyisi vasta tämän viikon perjantaina!

Riittaa en entuudestaan tuntenut, mutta kyllä muuli-ihmisen toisen tunnistaa. Vietin rentouttavan tunnin Riitan aidatulla pihalla Laku-emän, Humppa-vaarin ja toistaiseksi vielä nimettömän varsan kanssa.


Niin varsahan oli yllätys? Puolasta vuodenvaihteessa tullut tuore tuntiponi alkoi kerätä massaa kunnes ei ollut epäselvää, että se oli tiineenä. Riitta muisteli sanoneensa tässä kohtaa että "muulivarsa se tästä vielä puuttuisikin". Pitää varoa mitä toivoo.

Varsa oli syntynyt yöllä ja huomattiin tietenkin aamulla. Siinä on voinut aamutallintekijällä loksahtaa leuka auki avatessaan karsinan oven ensimmäisen kerran. Vähän samoin kävi minulle lomituskeikalla kuukausi sitten, kun ei-ihan-vielä-varsovan tamman karsinassa olikin aamulla varsa. Heitin muina naisina aamuheinää karsinaan varsan päälle, ennen kuin tajusin mikä siinä makailee.

Kuvailin videoita ja otin runsaasti kuvia ja jututin Riittaa vielä lopuksi. Tässä vaiheessa varsa oli viiden päivän ikäinen ja Riitta oli täysin sitä mieltä, että varsa jää ehdottomasti kotiin ja aikanaan se koulutetaan ratsuksi ja tunneille. Hihkuin hiljaa onnesta, juuri tätä Aasiyhdistys ja minä toivomme! Että pitkäkorvillakin olisi tehtävä eivätkä ne vain "olisi".



Varsasta oli tullut viiteen ikäpäiväänsä mennessä jo melkoinen julkkis. Paikallislehti oli käynyt paikalla, Alerini oli käynyt pikaisesti ja nyt puolueellinen aasimediakin oli paikalla. Varsaa olivat ratsastuskoulun asiakkaat ihailleet ja kuvailleet ja se ei ollut moksiskaan.

Minuakin se tuli hyvin epätyypilliseen muulitapaan haistelemaan heti ja antoi koskea! Tai no, ymmärrän, etteivät kaikki muulit ole kuin Muuli ja Manu, mutta tuollainen rohkeus yllätti kyllä. Ehkä varsassa on siinä suhteessa enemmän aasia. Sen emä ei niin välittänyt minusta ja alkuun pysytteli minun ja vahinkolapsensa välissä. Tai ei se voi olla muuta kuin rakkauslapsi, sillä kukaan ponitamma ei anna aasin astua itseään kuin erittäin suuressa hekumassa ja rakkaudessa. Aasiori sen sijaan  yrittää astua kaikkea, oli kohteella reikä tai ei.

Illalla koostin videoista viiden minuutin vlogin Aasiyhdistyksen Facebookkiin. Sitten menin nukkumaan.


Aamulla kellon soidessa kuuden maissa, oli video saanut monta kommenttia, jakoa ja tuhat katselukertaa! Inboxissa oli viesti Iltalehden toimittajalta, jos he saisivat käyttää videota IL-TV:ssä. No totta hitossa. Lähetin toimittajalle orkkiksen ja kuvia.

Video sai Iltalehden kautta paljon enemmän näkyvyyttä ja kaikki näkyvyys on aina hyvää näkyvyyttä. Ja mielestäni juuri Aasiyhdistyksen kautta annettu puolueellinen aasi- ja muulitieto on parasta mitä löytyy.

Mielessäni oli tosin lähinnä vain yksi ajatus, olin ehtinyt ennen Hevosurheilua.

Keskiviikkona puhelimeni soi. Alerini itse kysyi asiantuntijamielipidettä muulivarsan muuliudesta. Sanoin ettei se voi olla mikään muu. Keskustelimme korvien pituudesta, varsan rakenteesta ja yönsilmistä. Tiesittekö, että aasilla ei ole takajaloissa yönsilmiä ja etujaloissakin ne ovat  mustat nahkaläiskät? Ne eivät siis kovetu hevosten tavoin. Muulivarsalla oli kuulemma pienet kovettumat takajaloissa. Korvien pituus tekee siitä ehdan muulin, mutta muulipisteitä vähensi se, että tallilaiset olivat kuulleet sen hörisevän hyvin hevosmaisesti. No vahinkoja sattuu tällaisten risteytyksien kehittymisessä.

Aasit ja muulit eivät siis hörise. Aasit eivät pysty ja muulien hörinä on yleensä sellaista höhöhö kun hevosella se on hörhörhör.

Uskoisin että tästä muulista kuullaan vielä. Sellainen julkkis siitä heti alussa tuli. Ja varsinkin jos se pääsee Kadonneen jäljillä-ohjelmaan etsimään isäänsä niin wow! Ja vielä enemmän olisin wow, jos isä oikeasti jostain löytyy!











6 kommenttia

  1. Minäkin pääsin sunnuntaina tutustumaan tähän "pikkutrinssiin" ja olihan se nyt hemmetin napakka ja eloisa varsa ihan mihin tahansa verrattuna. Jostain syystä minulle omaan talteen jäänyissä kännyräpsyissä se näyttää omaan silmään hämäävästi seepralle? Se on varmaan tuo väritys. Mutta rohkea ja toimelias toveri! Fanitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan emää olla pökkinyt seeprakin! Mutta silloin varsa olisi melko varmasti paljon arempi, zonyt ja zorset ovat nimittäin tosi epäluuloisia. Ja zorseilla tuppaa olemaan aina aika selvä raidoitus, ei siis jää isä epäselväksi niiden kohdalla.

      Poista
  2. EN KESTÄ miten soma! Aivan täydellisen värinenkin.

    VastaaPoista
  3. EHkä söpöin tyyppi ikinä. Toivotaan tosiaan, että hänestä vielä kuullaan!

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä niin söpö että! Ja videossa paras kohta oli tuo kun emä tamma pakitti tuon puun päälle rapsuttelemaan, sai ihan ääneen nauraa! :D
    -ei muulia pakastimeen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hinkutti itseään muihinkin puskiin :D Nyt huomasin, että nuo puskat oli aidattu pois sähköaidalla. Jotta siitä saatiin muulinpitävä, on siinä viisi poikkilankaa. Tolpat ovat niitä tavallisia lasikuitutolppia. On kuulemma melkoinen houdini tämä varsa, karannut mm joissakin kuvissa taustalla näkyvään hevospihattoon.

      Poista