perjantai 22. kesäkuuta 2018

Miksi sun muuli on talvikarvassa vielä juhannuksenakin?

Tämän hetken tilanne talvikarvoituksen suhteen näkyy tästä ensimmäisestä kuvasta. Kuva: Aaveen.net / Minttu Koponen

Sain blogiini kommentin Muulin talvikarvaan liittyen. Siis siihen, miksi sillä on edelleen aika paljon talvikarvaa. Tähän aikaan vuodesta se näkyy selvästi, kun talvikarva on kuollutta vaaleanruskeaa höttöä ja muualla Muulissa on jo tummaa kiiltävää uutta karvaa.

Se ei johdu siitä, että Muuli olisi puutteellisella ruokinnalla tai että sillä olisi cushing. Se johtuu siitä, että se on karvanvaihdon suhteen samanlainen kuin aasikin.

Tämä karvahomma on yksi isoimmista eroista aasien ja hevosten välillä. Hevosella on kaksi karvanvaihtoa, keväällä ja syksyllä. Sillä on eri karva kesäksi ja talveksi. Aasilla karvanvahtoja on yksi, eli tämän kesän uusi karvoitus on se, mikä vuoden päästä irtoaa. Aasit ovat siis aika rumia keväällä ja vielä kesälläkin niin kauan, kun talvikarvaa vielä roikkuu mukana.

Osa aasinomistajista klippaa aasinsa keväällä. Varsinkin tänä vuonna, kun jo toukokuussa nautittiin helteistä, on ollut hyvä idea klipata aasilta talvikarva pois. Ainakaan näin aikaisin klipatessa se ei häiritse ollenkaan seuraavaa karvaa, koska se ei ole vielä edes alkanut kasvaa.

Sille on syynsä, miksi esimerkiksi Aasipäivät järjestetään yleensä aina loppukesästä. Silloin aasit ovat upeimmillaan, kun talvikarvasta on päästy eroon ja uusi karva on lyhyttä ja upeaa.

Aasilla ei ole pohjavillaa kuten hevosilla. Aasi ei siis selviä kylmässä yhtä hyvin kuin alkuperäisrotuiset hevoset. On ihan totta, että yöt Pohjois-Afrikassa saattavat olla kylmiä, mutta enimmäkseen ilma on kuumaa eikä pohjavillalle ole tarvetta. Hevonen taas on peräisin paljon kylmemmiltä alueilta ja se on sinne myös sopeutunut. Melko tuoreessa tutkimuksessakin todettiin (referoin sen tänne myöhemmin), että aasi tosiaan tarvitsee talvella loimitusta/muuta lämmitystä hevosta enemmän. Hassua, että asiaa pitää ylipäätään tutkia, sen pitäisi olla päivänselvää.

Nämä aasikuvat on otettu heinäkuun lopussa.

Huomautan vain, että emäaasin kaviot ovat liian pitkät tässä kuvassa.


Muulin karvanlaatu on ollut aina tosi hyvä. Sen pitkäkin talvikarva kiiltelee vielä kevättalven auringossa aina siihen asti, kun se aloittaa karvanvaihdon. Siinä kohtaa uusi tuore karva tulee esiin ja sen päältä vanha karva irtoaa pois. Muuli tai aasitkaan eivät irrota karvaa hevosten tavoin niin, että sitä voisi tuppoina nyppiä pois. Tai, että voisi tuntea suurta tyydytystä pöllyttäessään irtokarvoja EquiGroomerilla pitkin tallia. Muulit ja aasit pitävät karvoistaan tiukasti kiinni.

Juuri nyt Muuli tosin on aika kamalan näköinen. Päästä, kaulasta ja rinnuksista se on jo uudessa karvassa (tekisi mieli sanoa kesäkarvassa, mutta kun kyseessä ei ole kesäkarva), mutta mahan seudulla on edelleen vanhaa karvaa. Ja kun vanha karva oli tosi pitkään upeaa ja kiiltävää, tuntuu se menettävän kaiken kiillon ja värin sillä hetkellä, kun karvanvaihto-operaatio alkaa,

Kuten jo alussa sanoin, ei Muulin ulkonäkö johdu ruuasta. Se sai suunnilleen maaliskuuhun asti Blue Chip Nativea ja sen jälkeen se on saanut hyvin samantyyppistä Top Spec Donkey Forage Balanceria. Se on lisäksi saanut jo reilun vuoden ajan E-vitamiinia kaksi painallusta päivässä (tämän pitäisi vaikuttaa positiivisesti karvan laatuun). Karkearehuna sillä on kuiva heinä, säilö ja olki. Tai olki taitaa olla loppu, mutta se sai sitä kevääseen asti. Karkearehuista ei nyt ole analyysiä.

Tässä on kuvia keväältä ja kesältä 2016, tämä oli Muulin ensimmäinen kevät Suomessa eikä sen talvikarva ollut niin pitkää, kuin mitä se myöhemmin on ollut. Näistä kuvista näkee kuitenkin hyvin sen, miten hitaasti Muuli luopui viimeisistä mahakarvoistaan.


3/2016

3/2016 Kuva: Reetta Ollila


4/2016 Kuva: Jessica Ruponen

5/2016 Kuva: Katri Määttänen

5/2016 Kuva: Josefina Hatara

6/2016

7/2016. Heinä-elokuussa Muuli näyttää parhaimmalta.

8/2016 Kuva: Susanna Salmi

8/2016 Kuva: Tiina Räikkönen

9/2016 Kuva: Aino Holmberg

2 kommenttia

  1. Olipa hyvä postaus, uutta asiaa tuli vaikka yritän kovasti oppia noista pitkäkorvista uutta ja omakin ollut jo puolitoista vuotta :D Mulla meni alkukeväästä hermot Ossin paksuun ja takkuiseen turkkiin, sillä oli kuuma ja se oli kiukkuinen, ja ajelin kaiken pois. Nt karva on ehtinyt jo vähän kasvaa, Ossi on pörröinen ja tyytyväinen ja todennäköisesti loppukesästä aika hyvässä karvassa, vaikka paha omistaja ajelikin pikkuotukselta karvat veks.. :D Muuli on tosi kaunis ja hyvässä kunnossa, ja upeaa kun olette päässeet nyt koulutuksen myötä suuria harppauksia eteenpäin myös maastomuuleilun kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aina voi oppia uutta ;) Klippaus on ihan ookoo ja jos sen aasilla tarpeeksi aikaisin tekee, kun uutta karvaa ei ole vielä lähtenyt kasvamaan (eli vanha ei ole irronnut vielä mistään) pitäisi sen olla ihan okei. Silloin ei ainakaan tule leikanneeksi uutta karvaa vahingossa lyhyemmäksi.

      Mulla on Muulille sellainen sahalaitainen karvaharja, mutta ei silläkään oikein ole tehoa tuohon kuolleeseen vanhaan karvaan.. Itsekseen irtoaa sitten joskus. Tällä ei talvikarva ole läheskään niin pitkää, kuin mitä aaseille tulee, joten en oikein uskalla klipatakkaan.. Varmaan menee Furminatorhommiksi ensi keväänä, jos haluan saada tästä siistin.

      Mä odotan myös kovasti mun ja Muulin yhteisiä maastoja! Onneksi on kesäloma buukattu just heinäkuulle niin työt eivät haittaa harrastuksia. Lisäksi Muuli on mukavan väsynyt 247 tarhailusta ja se alkoi saada jo pari viikkoa sitten Chia de Gracian yrttisekoitusta, jonka pitäisi rauhoittaa sitä. Olen yrttien suhteen vähän skeptinen, mutta kaikkea pitää kokeilla.

      Poista