perjantai 29. kesäkuuta 2018

Muulin 25. viikko koulutuksessa (adrenaliinimaasto)

Kaikkien kuvien ja videon taustalla on tietenkin Sanna, kiitos!
Mietin parikin kertaa, kirjoitanko viikosta 25 erikseen vai niputanko sen yhteen Muulin viimeisen koulutusviikon kanssa. Mutta koska viimeisestä koulutusviikosta tulee olemaan paljon materiaalia, julkaisen tämän viikkopostauksen omanaan. Tämä sisältää jännitysnäytelmän vain yhdeltä ainoalta maastoilukerralta.

Muulin 25. koulutusviikko sisälsi siis 6 päivää vapaata ja yhden päivän töitä. Muuli sai rokotuksen keskiviikkona (tetanus ja hevosinfluenssa, herpesrokotusta ei saanut), joten jo sen takia oli annettava vapaata. Lisäksi Sannalla oli säätöä uusien lehmien kanssa.

Viime viikon koosteesta jäi joillekin se kuva, että Muuli olisi paljonkin yksin, mutta tällä hetkellä se on yöt samassa tarhassa Dancerin kanssa. Dancer on myös laihiksella, joten se on vain päivät astutusreissulta palanneen Giran kanssa.

Muuli oli siis vapaalla maanantaista lauantaihin ja sunnuntaina Sanna lähti sillä maastoon. Lähti kiertämään samaa maastoa, jossa käytiin yhdessä, kun olin Sonkajärvellä viimeksi. Muulihan ei oikein mennyt yhden ojan yli, lopulta meni Dancerin perässä. Siellä suunnalla on myös yksi tosi pitkä ja suora ylämäki metsäautotietä. Tai ylämäki tai alamäki, mistä suunnasta sitä nyt katsookaan.

Siellä Muulilla flippasi. Jouduin silloin itsekin vetämään sen ympäri, kun se meinasi kiihdytellä loivaan alamäkeen. Sanna sai himmailtua sitä ja olivat päässeet melkein mäen alle.

Siinä Muuli oli yrittänyt katsella yläkautta silmiin väistellen ohjasotteita, mutta ollut edelleen sellaisessa hallinnassa, että Sanna oli kääntämässä sitä kotiin päin. Muuli oli eri mieltä eikä suostunut kääntymään kotiin. Muuli kevensi etupäätä sen verran, että pystyi tekemään sievät 180 astetta ja taas Sanna käänsi sen kotia kohti. Ja taas Muuli kääntyi.

Lopulta Muuli ei enää jaksanut tällaista pelleilyä. Se nosti pään ylös ja lähti ryöstämään. Pois päin kotoa. Myös alamäet. Täysillä. "Se paino laukkaa kohti semmosta metsäkoneen luoma uraa, joka aluks laskeutu semmosen kivan alamäen, jota en todellakaan haluais laukata alas. Se veti aluks semmosta kivaa pomppulaukkaa, mietin siinä että hyppäänkö alas, mut sit otin vaan toisella kädellä nupista kiinni ja toisella kädellä ohjat käteen, tein ristinmerkin mielessäni ja toivoin, ettei se kompasti. Koska aattelin, että sen kunto tuskin kestää kovin pitkälle ja tiesin sen tien, että se jatkuu kuitenkin jonkun matkaa."

Sanna ei ollut edes yrittänyt kääntää kiitävää muulia, koska seuraukset olisivat voineet olla vielä pahemmat. Kun Muuli itse tiputti raviin, sai Sanna sen heti haltuun ja käänsi kotia kohti. Hän ravautti Muulin takaisin kohtaan, jossa se lähti lapasesta ja laukkuutti ylämäen kotiin päin. Mäen päällä Sanna käänsi Muulin uudestaan pois kotoa (eli siihen suuntaan, johon se ryösti), ratsasti alas Muulin vastaväitteistä huolimatta ja laukkasi mäen uudestaan ylämäkeen, kotiin päin.

Eikä tässä todellakaan kaikki. Koska Sanna oli tekemässä ympyrälenkkiä, hän todellakin teki sen. Eli ratsasti vielä kerran metsäautotien käynnissä alamäkeen (eli poispäin kotoa) ja ratsasti saman lenkin kuin me viimeksi mentiin yhdessä. Ojakohdasta hän talutti Muulin yli, eikä edes kokeillut, olisiko saanut sen siitä ratsain. Varmasti fiksu päätös ja noin toimin kotonakin aluksi. Kyllä se sitten alkaa  ylitellä ojia ratsainkin, kun ollaan ensin menty taluttaen.

Loppumatka maastosta oli ollut oikein hyvää ja leppoisaa menoa.



Analysoitiin tapausta Whatsapissa. Ehkä Muulia pisti paarma (se on aika herkkä niille ja läiskii niitä turvallaan rinnuksiin). No oli ötököitä tai ei, oli tilanne erittäin muulimainen. Eli ensin kaikki menee tosi hyvin ja sitten yhtäkkiä sen päässä sumenee ja se aiheuttaa härdelliä. Uskomme molemmat, että sen on pakko ymmärtää, ettei noista koskaan seuraa hyvää ja että noissa tilanteissa siitä ei tunnu kivalta (ohjasotteet, pidätykset, ympyrälle kääntö jne), mutta silti se tekee niin.

Tulimme myös siihen tulokseen, ettei ole väliä, onko Muulia juoksutettu alkuun tai onko sillä menty ensin kentällä. Näitä tilanteita tulee jos tulee. Niitä voi tulla lenkin alussa tai lopussa. Mutta se on varmaa, että näiden jälkeen se kulkee todella kiltisti ja rennosti.

Se ihmetteli myös Sannan uusia lehmiä. Ne ovat galloway-rotua, tai nämä ovat vielä vähän sekarotuisia, mutta melkein puhtaita.


Kaikkensa antanut Muuli
Ps. Sivuilla pyörivässä karusellissa (blogin työpöytäversiossa) on 20 kuvaa, joista jokainen liittyy johonkin blogin "erikoispostaukseen" tai muuten vain lukemisen arvoiseen postaukseen. Kuva toimii siis aina myös linkkinä. Kokeile onneasi ja klikkaa jotain kuvista ;)

Ei kommentteja

Lähetä kommentti