Temppu: opeta hevonen astelemaan korokkeelle

Kaikki kuvat otti Sanna Kauppinen, kiitos!

Opetin tai siis "opetin", eli vahvistin aiemmin opittua asioiden päälle kiipeämistä Muulin kanssa pari viikkoa sitten. Videolla näkyy lähinnä lopputulos, mutta kerron postauksessa, miten olen tempun alunperin opettanut ja miten voit opettaa sen itsekin.

Ensin hevosen pitäisi tajuta kiitossanan tai naksauksen yhteys palkintoon. Eli jos olet ihan noobie, naksauta naksuttimella ja anna hevoselle heti palkinto. Sen katseen pitäisi kirkastua naksautuksen kuullessaan ja sen pitäisi siinä hetkessä tajuta että herkku on tulossa. Minä käytän kauraa, mutta palkinto voi olla myös rapsutus sään aluelle (tehokkainta tutkimusten mukaan). Taputus ei toimi palkintona, mutta hevoven voi tietenkin oppia että taputuksesta seuraa hyvää. Taputus tomii siis samaan tapaan kuin naksautus, hevonen odottaa, että tapahtuu jotain hyvää. Taputus itsessään ei siis tuota hevoselle mielihyvää rapsutuksen tai ruokapalkinnon tavoin.

Tähän alkuopetukseen on olemassa paljon hyvää materiaalia ja kannattaa tutustua siihen. Ja sitten on se luopuminen, jota en ole itsekään vielä kunnolla opettanut, mutta joka "kaikkien" mielestä pitää opettaa heti ensimmäisenä temppuna. Se on siis opittu temppu, ei sen ihmeellisempää. Jotkut sanovat että siinä vaikutetaan hevosen mielentilaan, minä sanon että se on temppu siinä missä muutkin. Siinä on myös ketjutuksen alkeet, mutta mennään siihen joskus toiste.

Kuvitellaan siis, että hevosesi on tässä kohtaa yhteyttänyt päässään naksautuksen tai kiitossanan ja herkun yhteyden. Ja että se osaa luopua eikä syö kättäsi. Oletetaan myös, että se ei näyki tai ole aggre.

Olen opettanut Muulia astelemaan erilaisille alustoille jo pitkään. Yleensä alusta on jotain helppoa, pressu, vaneri, kuormalava, silta. Homma menee niin, että pressu levitetään maahan ja kun hevonen kiinnittää siihen huomionsa edes katsomalla, naksautetaan ja palkitaan. Kun se on katsonut ja saaut palkan tarpeeksi monta kertaa, aletaan palkita siitä, että se liikahtaa (siirtää edes painoa) sitä kohti.

Muuli saa palkinnon lähestyessään kiveä.

Tämän jälkeen aika todennäköinen tapahtumaketju on sellainen, että hevonen haistelee pressua ja kuopii sitä. Näistä kaikista vaiheista palkitaan tietenkin ja siirrytään hevosen luontaisen rytmin kautta vaikeampaan vaatimustasoon. Jossain vaiheessa se varmasti astuu pressulle yhdellä etujalalla, sitten molemmilla. Ja sitten se kuopii sitä siinä päällä seistessään.

Ja lopuksi se on talutettavissa pressun yli, tosin se todennäköisesti ei haluaisi kävellä yli, vaan jäädä kuopimaan, koska siitä se on saanut palkinnon.

Jos hevonen on laiskanpuoleinen tai aika ummikko, eikä kovin innokas, on koulutussessiot pidettävä lyhyinä ja lopetettava siinä vaiheessa, kun hevosella oli vielä mielenkiintoa. Naksutinkoulutus on aika systemaattista ja robottimaista, voit vaikka laskea päässäsi että 10 toistoa ja sitten tauko. Jäi se tilanne sitten hyvään tai huonoon suoritukseen.

Muuli saa palkinnon kuopimisesta. Hevoseläimille on ihan lajinomaista kokeilla uusia juttuja kaviolla kuopimalla.

Jos tuntuu, ettei hevonen millään tajua seuraavaa vaihetta, madalla kynnystä, palkkaa 10 kertaa ja lopeta siihen.

Kun Muuli sitten astui pressulle, oli minulla työn alla lava ja silta. Ne olivat helppoja. Ne ovat kiinteitä ja tukevia. Ei vaatinut montaakaan herkkua, kun Muuli patsasteli lavojen päällä etujalat lavoilla. Sen jälkeen talutin sen niistä yli ja palkitsin alastulosta.

Tämän jälkeen käytössäni oli peräkärry, johon en tosin yrittänyt saada koko muulia, vaan vain etujalat. Peräkärryssä oli mursketta houkuttimena. Jostain syystä Muuli tykkää kuopia hiekkakasoja.

Sitten oli vielä kentälle tuotu hiekkakasa (postaukseen tästä), josta Muuli diggasi tosi paljon ja oppi nopeasti kiipeämään päälle vapaanakin. Uskon, että korkean kasan päälle kiipeäminen tuotti itsessään sille mielihyvää. Aasit ja muulit nimitäin tykkäävät kasoista ja haluavat seistä korkealla. En ihmettele tätä yhtään, korkealta näkee ja kuulee hyvin. Hevosilla ei tätä halua sisäänrakennettuna niin olekaan, nehän ovat tasaisilta aroilta kotoisin eivätkä tiedä syvällä sisimmissään mitään pinnanmuodoista.

Palkinto tulee siitä, kun kivellä on molemmat etukaviot.

Nyt päästään tarhassa olevaan kiveen. Sellainen oli Muulin tarhassa Sannan luona ja selvisi, ettei Muuli vielä ollut kiivennyt sen päälle tai kiinnittänyt siihen muutenkaan huomiota. Asiaan oli tietenkin tehtävä muutos.

Sanna kuvasi koko setin alla olevalle videolle. Tilanne oli siis ihan oikeasti noin lyhyt. Tuossa yhdessä kohtaa, kun filmi katkeaa, hain lisää heinää palkaksi. Heinä ei toiminut palkkana kovin hyvin, koska sitä ei saa taskuun piiloon ja sitä ei voi annostella tarpeeksi nopeasti. Kaura ja pienet leipäpalat toimivat paljon paremmin, mutta niitä ei ollut saatavilla. Videolta näkyykin, kuinka Muuli on aluksi täysin heinän perässä eikä ajattele yhtään, että mitä tässä pitäisi tehdä.


Nopeasti se kuitenkin tajuaa, että juttu liittyy jotenkin kiveen. Minulla ei ole naksutinta, kehun äänellä "hyvä" ja annan heinää perään.

Palkinto pitää viedä aina eläimen luoksi käsi pitkällä, eli hevonen ei saa tulla ottamaan palkintoa sylistä. Tällä ja luopumisella ehkäistään sitä, että eläin tulisi iholle kerjäämään. Ja emmehän me halua opettaa sille että tuuppimalla saa palkinnon. Ammattilaisnaksuttelijat huomaavat kuitenkin, että Muuli oli tuossa koulutustilanteessa liian kiihtynyt ja kiinnittää huomionsa lähinnä palkintoon.

Seuraava vaihe tästä olisi kivellä seisomisen ajan pidentäminen. Eli kun Muuli seisoo kivellä, odotetaan hetki, naksautetaan ja palkinto. Odotetaan taas hetki, naksautus ja palkinto. Ja kiveltä alastulokin on palkittava asia ja sen tulee tapahtua pyynnöstä tai omalla elekielellä, kuten minulla videolla. Lähden siis peruuttamaan ja annan Muulille tilaa tulla alas.

Tämän olisi voinut tehdä myös negatiivisella vahvistamisella. Silloin olisin laittanut Muulille riimun ja pitkän narun ja ohjannut sen kiven luokse. Olisin antanut haistella ja kuopia kiveä rauhassa, mutta jos se olisi lähtenyt pois, olisin juoksuttanut sen takaisin kiven luokse. Se saisi siis rauhallisen hetken kiven luona.

Superrrr!

Ja kun kivi on tarpeeksi tuttu, olisin voinut narunpäätä heilutellen antaa sille paineella käskyn liikkua eteen ja se olisi todennäköisesti astunut kivelle ja lopulta yli. Lähetän sen siis kivelle ja sen yli.

Yritin kerran kuvata tällaista videota (este oli silloin tosin erilainen), mutta Muuli suoritti esteen ilman empimistä. Pääset tuohon postaukseen ja videoon tästä.

Okei, hevosen saa siis suorittamaan molemmilla tavoilla. Mutta se suhtautuu näihin varmasti eri tavalla. Herkuilla kivestä tulee tosi tavoiteltava alusta ja Muuli hakeutuu siihen mielellään. Se voi kokea kivestä eristyksen jopa rangaistuksena. Toisaalta lähettämisen jalo taito pitäisi olla jokaisella hevosella selkäytimessä. Silloin ne eivät kyseenalaista omistajansa käskyjä ylittää, alittaa ja ohittaa erilaisia asioita. Ne saavat olla rauhassa, kun suorittavat ja joutuvat hommiin jos eivät.

Tähän ratsastuskin perustuu. Annamme apuja hevoselle, jotta se tekisi asian X ja kun se tekee, pitäisi istua hiljaa hevosta häiritsemättä.

Kuvasin muuten videon heiluvan pressun ohi lähettämisestä. Se löytyy täältä. Postauksessa on muitakin maastakäsittelyvideoita.

Jos temput kiinnostaa, niin kannattaa kurkata ainakin tämä Nelistelyä-blogin postaus siitä, kuinha hevoselle voi opettaa hännästä peruuttamisen! Temppuhommat ja positiivinen vahvistaminen eivät ole minun mielestäni mitenkään pois normaalista harrastamisesta eikä hevonen mene siitä pilalle. Päinvastoin, se tuo monipuolisuutta yhdessä tekemiseen.

Tässä alla on lyhyt klippi, jossa Muuli peruuttaa hännästä vetämällä. Minä toteutun sen ihan vain niin, että vedin hännästä kevyesti, ja kun Muuli siirsi painoa taakse edes hieman, päästin hännästä irti ja kävin palkkaamassa. Sitten siirryin taas vetämään hännästä ja odottamaan uutta painonsiirtoa. Muuli oppi tämän tosi nopeasti ja peruuttaa nykyään monta askelta.


Lisätään loppuun vielä varoitus, että kivelle kiipeäminen kengitetyn hevosen kanssa ei ole suositetavaa, koska kenkä luistaa kivellä paljon enemmän kuin paljas kavio. Paljas kavio itseasiassa hieman joustaa ja muotoutuu ja pitää paremmin tuollaisella kivellä.

Ethän siis mene vuokrahevosesi tai hoitohevosesi kanssa temppuilemaan kallioille. Omasi kanssa saat tehdä mitä haluat, luonnonvalinta puuttuu peliin jos touhu menee liian vaaralliseksi.