torstai 13. syyskuuta 2018

Muuli muutti taas! Mutta vain hetkeksi.

Postaus on kuvitettu kännykkäkuvilla, jotka jopa käsittelyn jälkeen jäivät aika tummiksi. Tuo oli kyllä aika tumma päivä, koska kotimatkalla alkoi sataa ja paljon.

Teen toiminimellä mm lomitushommia ja lomituspaikkani on Tukkilan tila, jossa Muuli asuikin silloin, kun se tuli minulle Suomeen. Se asui siellä silloin suunnilleen kolmen kuukauden ajan ja oli pihattotarhassa aasien kanssa. Sitten kesän alussa se muutti nykyiselle tallilleen, jossa viihdymme varmasti maailman tappiin asti. Välillä vaihtelu kuitenkin virkistää.

Kerroinkin ensimmäisestä vuoden takaisesta lomituskeikastani tässä postauksessa (tosin tuolloin en ollut vielä toiminimellä toimiva lomittaja, vaan "vain" töissä". Tuon lisäksi olen tässä silloin tällöin lomitellut ja nyt on edessä taas reilun viikon pituinen lomitus.

Päätin taas ottaa Muulin mukaan. Siihen on pari syytä, en saisi kotitallille ketään hoitajaa sille viikoksi enkä pystyisi itse käymään kotitallilla lomitusviikon aikana. Toiseksi Tukkila on sille tuttu paikka ja se on helppo ottaa mukaan ja minulla on edes teoreettinen mahdollisuus ehtiä tekemään sen kanssa jotain.

Ja täällä on maneesi. Ei sillä, että tykkäisin hinkuttaa maneesissa, mutta onhan se nyt mukavaa kun ei sada ja Muuli ei pääse karkuun. Odotan maneesilta itse eniten irtojuoksutushetkiä, sieltä kun ei Muuli pääse hanekseen.

Kuskasin Muulin Tukkilaan itse (nyt minulla viimeinkin on pikku-e) tämän viikon tiistaina ja vein sen aasien kanssa pihattotarhaan. Aasit ovat lisääntyneet ja porukassa on nyt myös kolme varsaa. Etukäteen jännitti eniten se, miten se suhtautuisi varsoihin, että tuleeko se tappomeiningillä niiden päälle, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Muulia kiinnosti lähinnä keskellä tarhaa oleva heinäkasa.


Pepin kanssa siinä katseltiin tilannetta ja otin videotakin Muulin ja aasien ensikohtaamisesta, mutta aika rauhallista se oli. Vasta kun lähestyin Muulia koskeakseni sitä, se veti päälle villieläinmoodin ja poistui takavasemmalle. Siitä saatiinkin hyviä juoksupätkiä, joita näkyy videolla.


 Muuli ei potkinut aaseja ja aasit väistivät hienosti sen hännän heilutusta, joten uskallettiin jättää eläimet keskenään. Seuraavana päivänä sain viestiä että koko porukka, Muuli mukaan lukien, oli survoutunut sisälle koppiin pitämään sadetta. Eli näin sopuisia pitkäkorvat sitten keskenään kuitenkin ovat.

Muuli on Tukkilassa nyt syyskuun loppuun asti, eli yhteensä kolme viikkoa.

Tässä kuvassa on tilan tuleva siitosori emänsä kanssa.


Otin Muulin ruoka-astiankin mukaan, jospa vaikka ehtisin ruokkia Muulia jossain välissä. Aasit eivät saa kivennäisiä päivittäin.

Optimistina otin ratsastuskamat mukaan, jos vaikka lomituksen lomassa ehtisi ratsastaa.



Kun kävin vielä hyvästelemässä Muulin, tuli se aidalle vastaan, mutta ei antanut koskea ennen kuin nypin maasta heinää ja tarjosin niitä sille.

Aitauksen portti on maistunut aaseille.


Ei kommentteja

Lähetä kommentti