maanantai 17. joulukuuta 2018

Pelkoa ja kauhua ratsastustunnilla

Olen nyt syksyn aikana käynyt muutamalla ratsastustunnilla, vai pitäisikö sanoa valmennuksessa. Opettajana ovat toimineet kaverini Tiina ja tuoreempi tuttavuus Saara, jonka kolmas tunti oli viime viikonloppuna. Tuntimme eivät suinkaan ole tunnin pituisia, vaan vain puolen tunnin sessioita. Olen huomannut, etteivät Muulin mielenkiinto tai minun fyysinen kuntoni riitä kokonaiseksi tunniksi.

Lauantaina oli siis tunti ja kuvaajaksi värväsin Tiinan. Hän onkin jo muutaman kerran treenannut kuvailuhommia Muulin kanssa ja ankara harjoittelu tuotti tulosta, vaikka meno oli pariin otteeseen melko villiä, tuotti Tiinan vakaa kuvauskäsi erittäin katselijaystävällistä materiaalia!

Minusta ja Muulista ei vielä olekaan näin hyvälaatuista ryöstöpätkää olemassa! Stunt-ratsastajista kyllä oli, mutta heidän varjelemisekseen en ole julkaissut klippejä.

Koostin viikonlopulta vlogin, jossa on myös hevosbloggaajien pikkujoulut, mutta suurin osa alla olevasta videosta on kuitenkin ratsastustunnilta. En siis tee tunnista toista erillistä videota.


Jos et kuitenkaan jaksa katsoa kuin "parhaat palat" löytyvät ne alla olevalta videolta. Huomatkaa muuten erityisesti, miten hyvin Flex Hoof Bootsit pitävät. Tämä on ehkä hieman kyseenalaista mainostusta tuotteelle varsinkin, kun yrityksen omistustaho näppäillee tätä videota katsoessaan elsujen numeroa luuriinsa, mutta ilman noita oltaisiin molemmat kuoltu.

Toinen vaihtoehto on se, että Muuli olisi fiksuna tyttönä jättänyt lähdöt ottamatta tietäessään, että tulee melko varmasti kaatumaan liukkauden takia.


Ratsastustunti alkoi erittäin lupaavasti. Selkäännousu onnistui tosi hyvin ja tuli videolle. Hyvät asiat jäivätkin sitten siihen.

Ensin oli tarkoitus ratsastaa koko kenttää ja säädellä käynnin tahtia. Olemme sitä harjoitelleet kovasti ja Muuli on erityisen hyvä reippaassa käynnissä. Jopa tallinomistaja sanoi että sillä on ihan hyvät askellajit! Olen itse pitänyt Muulin liikkeitä aika vaatimattomina.

Päästiin kenttä kerran tai pari ympäri kunnes Muuli muisti että helvetti, takanurkkaan ei muuten voinutkaan mennä, koska kentän takana on jotain, mikä syö pieniä mulkeroita.

Keskustelimme siinä Muulin kanssa siitä, että kävelläänkö uraa pitkin vai ei. Tilanne eskaloitui häviööni ja Muuli kuskasi minut kentän toiseen päähän. Videolta näkee, kuinka revin kaikin voimin sisäohjaa kouraani, täysin tuloksetta. Kulmassa se pysähtyi ja revin sen pään ihan tarkoituksella tosi rumasti sivulle kertoakseni sille että MITÄ VITTUA NYT MUULI.

Kaikki postauksen kuvat otti Tiina Lepojärvi. Vaikka tunti oli aamulla kymmeneltä, eli melko valoisaan aikaan, ovat kuvat silti tosi pimeitä. Odottelenkin malttamattomana kevättä ja päivien pidentymistä, joulu- ja tammikuussa on blogimateriaalin hankkiminen todella haastavaa valon puutteen takia.



Ja sitten jatkettiin tehtävää, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tunnin aihe muuttui käynnin säätelystä siihen, että pystyisin ratsastamaan rennolla Muulilla edes suhteellisen läheltä takakulmaa.

Oli ihan älyttömän vaikeaa kiittää Muulia sanallisesti tai rapsuttamalla tuollaisen tempun jälkeen. Ohjat lyhensin ihan minimiin ollakseni valmis lähtemään uudestaan. Samalla Muuli tietenkin jännittyi.

Pian tilanne eskaloituikin taas ja Muuli kuskasi minut kentän toista pitkää sivua pitkin portin luokse.

Sain sen siis pideltyä ihan yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla. Positiivisena asiana näkisin sen, että Muuli ei poistunut kentältä vaan pysähtyi yllättävän nopeasti. Se ei myöskään harrastanut köyrypukkilaukkaa.

Loput tunnista kävelimme sitten viistosti kulman ohi, eli oikaisimme sen ja pyörittelin Muulia volteilla ja ympyröillä kentän pelkopäädyssä. Tiedän, että minun olisi ponnekkaammin pitänyt kiittää ja kehua sitä, olihan se selvästi peloissaan kulman takia. Eikä pelko koskaan ole eläimen syy. MUTTA SILTI MINUA EI KUSKATA MIHINKÄÄN.

Loppuvaiheessa toinen ratsukko tuli kävelemään kentälle alkukäyntejään ja heitä hyväksikäyttäen ratsastin Lilin perässä kulman ohi molempiin suuntiin pari kertaa. Siihen oli ihan hyvä lopettaa.

Kävin luovuttamassa korvanapin seuraavalle ratsastajalle ja poistuttiin kentältä kuvaajan kanssa. Kun ihminen oli maassa kävelemässä, selviydyttiin Muulin kanssa ratsain ulos kentän takaportista. Otettiin peltotiellä muutama joulukuva ja sitten vielä talutin Muulia pelottavassa kulmassa ja myös kentän toisella puolella, missä "se jokin pelottava asia on". Muuli suhtautui tähän tyynesti ja söi kaisloja.



Pelon lähteillä


Muuli ei suinkaan ole ainoa tallin ratsu, joka ei mielellään mene tälle alueelle. Olen käynyt pitkiä keskusteluja entisen vuokrahevoseni kanssa samalla kentällä siitä, että mennäänkö koko kenttää ja missä askellajissa. Se myös kiikutti minua välillä, mutta ei niin pahasti kuin Muuli. Ongelma lienee siis ihan pelkästään minussa.

Tarvitsen siis ratsuttajan, jolla on lehmänhermot ja hyvät vakuutukset.

Ps. Mitä mieltä olette karvapehmusteesta mäkivöissä? Eikö olekin törkeen makee!!

16 kommenttia

  1. Voiko muulin hännän heilautuksista lukea jotain sen mielenliikkeistä? Esim aasiystävälläni oli tapana napakasti heilauttaa häntää pari kertaa ja sit häipyä paikalta. Riippumatta siitä olinko narun päässä tai en. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai voi. Hännän heilautus ilmaisee tyytymättömyyttä ja on aina pieni protesti pohkeeseen. Muuli heilauttas häntää melkein aina ravisiirtymisessä vaikka antaisin vinkin ihan vain äänellä. Hännän heilautus ei tarkoita siis suinkaan lähtemistä vaan tyytymättömyyttä. Toki joskus tilanne eskaloituu ja Muuli näkee parhaaksi poistua tilanteesta, kuten tässä.

      Poista
  2. Hahah anteeksi, mutta nauratti nuo Muulin pyrähdykset. :D sehän on pahempi kuin Mutteri, jonka sentään saa seis parin pyrähdysaskeleen jälkeen! XD hyvin pysyt kyydissä. Se on edistynyt hurjan paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei enää vedä noissa tilanteissa onneksi köyrypukkilaukkaa niin on mahikset pysyä messissä :D Onneksi näitä sattuu harvoin, viimeksi kuukausi takaperin, mutta kun sattuu niin on kuvaaja paikalla :D

      Poista
  3. Muuli näyttää ihan joulupupulta pitkine korvineen ja pehmuste on kuin töpöhäntä. Loikkii myös samaan malliin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ensimmäinen, joka huomasi yhtäläisyyden pupujen kanssa :) pehmusteen värin pitäisi kyllä olla ruskea tai sitten Muulin korvat pitäisi tuunata myös ;)

      Poista
  4. voi muuli.. olikohan sillä tylsää vai mikähän mielessä liikkui. erikoinen otus. Miten muulin ja lääkärin kohtaaminen meni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni hevosista ja nyt näköjään myös Muuli kyttää tuota kohtaa. Emme tiedä mitä siellä on, jotain metsämyyriä varmaan.

      Kirjoitan Muulin diagnoosista vielä postauksenkin mutta ei siinä ollut mitään huolestuttavaa ja kun oireetkin (juominen) ehti loppua tässä välissä, niin tilannetta seuraillaan nyt vaan.

      Poista
  5. Jos kyseessä olisi hevonen jonka selässä itse istuisin, en antaisi sen jäädä tuohon kohtaan töllöttämään ja virittämään itseään lähtöön. Helppo tietysti näin katsojana sanoa ja kun kyseessä on vieläpä muuli joka ehkä antaa sen oman efektinsä tuohon. Mutta tuollaisella "lähtijällä" paljon ratsastaneena: tehtävät ja eteenpäin meneminen ovat olleet ne jotka ovat auttaneet. Ei niin että ratsastaja istuu ohjat kireinä miettien koska se lähtee (vaikeaa, tiedän) vaan ratsastaja on rentona ja käskee menemään sieltä mistä hän haluaa ja mielummin reippaasti kuin hidastellen. Vaikka olisi kuinka ohjat tiukalla valmiina lähtöön, niin siten toimien sitä lähtöä ei pysty estämään ja lisäksi tulee kertoneeksi ratsulle että tässä on oikeasti jotain jännitettävää. Kun koulutustaso nousee, voit kokeilla avoa tms. jossa saat muulin ajatukset muualle. Tsemppiä ja onnea hyvästä tasapainosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun tämä ratsastaja pelkää Muulia, niin ei toimisi. Montako vuotta nyt on yritetty? Hyvin pääsit selkään! Parin vuoden päästä sitten ravamaan :D

      Poista
    2. Jep sinähän sen sanoit :'(

      Poista
    3. Vastaan vielä omaan kommenttiini: se oikeasti on pelottavaa, ja tuota videota katsoneena, voi olla myös vaarallista. En missään nimessä vähättelisi sitä. Itse olen vain oppinut että jos hevonen jännittää, niin ratsastaja ei voi jännittää - se on yhtälö joka ei vain toimi. Ylensä kun ratsastaja saa varmuutta, hevonenkin rauhoittuu. Jos luottamus menee, siitä voi tulla todella ikävä noidankehä, jolloin järkevintä on joko vaihtaa ratsua tai tehdä sellaisia asioita jotka ei jännitä. Tsemppiä Kaisa, blogisi on mahtava, Muuli on suloinen ja toivon että vastoinkäymiset jää taakse!

      Poista
    4. En tiedä kumpi anonyymi olet, koska Blogger ei mitenkään yhdistele anonyymejä kommentoijia, joten vastaan kaikkiin näihin kommentteihin kerralla :)

      Tiedän ihan hyvin, että jos eläin jännittyy ja pelkää, on ratsastajan oltava 100% rento. Eikös sen tiedä kaikki? Mutta se tieto ei riitä kun tilanne on päällä ja tiedän, että omien aivojen kääntäminen eri asentoon ei käy ihan tosta vaan. En suostu myöntämään edes itselleni, että pelkäisin Muulia tai ratsastamista, mutta voin myöntää että se on jännittävää ja välillä ajatuskin jännittää mahanpohjassa. Pelko on sellaista kuolemanpelkoa, jonka aikana on vaikeaa toimia loogisesti, jännitys sitten kevyempää ja hetkellistä, josta voi selviytyä voittajana tai olla selviytymättä. Paljon jännittyneemmin suhtauduin Muuliin silloin, kun se oli lähdössä koulutukseen ja kun kävin sitä siellä ensimmäisiä kertoja katsomassa, tämän hetken fiilis ei ole oikeasti mitään siihen verrattuna! Mutta tietenkään omaa fiilistä ja ajatusta ei pysty blogissa avaamaan uskottavasti sen enempää.

      Nythän ratsastuspelosta on puhuttu netissä ja lehdissäkin ja se on sellainen tabu, josta ollaan oltu aika hissukseen. On niin vallalla se "älä näytä että pelkäät tai sekin alkaa pelätä" ja ehkä sen takia ratsastajatkin ovat menneet reilusti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle "näyttämään", jolloin näitä noidankehiä pääsee syntymään. Itse olen sitä mieltä, että omalla mukavuusalueella tulisi pyöriä juuri niin kauan, kuin itsestä tuntuu hyvältä.

      Esimerkiksi tänään Muulilla ratsastaessai (eka kerta tämän postauksen tapahtumien jälkeen, koska välissä oli yksi pitkä työvuoro, Muulin rokotus ja toipuminen rokotuksesta) olin hinkannut käyntiä pääty-ympyrällä jo hyvän tovin ja minulla oli jo tosi kova hinku päästä ravaamaan. Muuli suhtautui silti edelleen pelokkaasti kentän takareunaan ja pariin muuhunkin uuteen kohtaan, joten päätin välttää riskejä ja olla ravaamatta, vaikka olisimme varmaan ihan mainiosti pystyneet ympyrällä menemään raviakin.

      Lyhyesti kommentoineelle anolle tiedoksi, kyllä me ollaan kuljettu ihan kaikissa askellajeissa, mutta en vielä koe, että minun kannattaisi laukata Muulilla kentällä (siis tarkoituksella). En luota siinä askellajissa Muuliin riittävästi enkä myöskään luota omaan istuntaani, että osaisin olla häiritsemättä Muulia. Laukkaamme kyllä sujuvasti maastossa!

      Ja Muulia on yritetty pian kolme vuotta. Ensin yritin saada sen kiinni, sitten yritin juoksuttaa sitä, sen jälkeen yritin ratsastaa sillä. Yrittämistä tämä taitaa olla koko elämä.

      Poista
  6. Hienosti pysyit selässä!
    Mullakin on reaktiivinen hevonen, joka tekee välillä sivuhyppyjä ravissa ym. Ei niin rentouttavaa ratsastusta jos on esim. Tuulinen sää...
    Ihana nähdä kun pysyit selässä, sain tosta sun videosta uskoa siihen, että selässä voi ja kuuluu pysyä vaikka heppa lähtis alta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lännensatula ja pitävät topparatsastushousut ovat kyllä ihan ykköset! Kesäkäyttöön minulla on grippihousut, enkä yhtään häpeile käyttää niitä hyväksi kun on tällainen rodeohärkä alla. Onneksi ei tällä kertaa mennyt köyrypukkilaukkaa, siinä on hieman haastavampaa pysyä kyydissä. Vinkiksi muuten, kauhukahvan avulla on paljon helpompaa pitää itsensä satulassa kuin lännensatulan nupin avulla! Onneksi lännensatuloihinkin on olemassa sellaisia apuremmejä (en muista oikeaa termiä) tuohon nuppiin, joka on samaan tapaan kuin satulan kauhukahva.

      Olin jo ehtinyt ajatella että onneksi Muuli ei kyttää ja pelkää kentällä kunnes... pakkaset alkoivat? Yhdistän tämän käytöksen talven tuloon, koska vielä syksyllä ratsastimme sujuvasti koko kenttää ympäri.

      Poista
  7. Pelottavaan kulmaan saa antaa pysähtyä ja katsoa, ja jos sielä ei selkeästi ole mitään mitä katsoo, vaan on vaanbjännittynyt, niin jatketaan matkaa. Seuraavilla kerroilla pelottavaan kulmaan ei mennä vaan ratsastetaan sielä missä hevonen ei huolestu. Pikku hiljaa laajenetaan lähemmäs kulmaa. Olen todennut, että kyttääminen ei lopu näyttämällä, ellei kyttää jotain vastikää tapahtunutta muutosta(tuotu uusi roskapönttö vaikka). Voi myös työskennellä ei-pelottavalla alueella ja pelottavalla aluella saa sit huilata.

    VastaaPoista