Muulimenojen vuoden 2019 tilinpäätös

Ei ole muulinpito halpaa ei. Sen todistaa jälleen kerran muulimenojen tilinpäätös, joka ei ole kaunista luettavaa. Tänä vuonna olin kuitenkin varautunut ja pysyin todella hyvin budjetissani!

Olin vuosi sitten laatinut budjetin tälle vuodelle ja kaskummaa, alitin sen 210 eurolla! Kulutin Muuliin rahaa viime vuonna yhteensä 8369,83 euroa. Se on paljon rahaa se. Kuukautta kohden se tekee 697 euroa.

Mutta mihin muulirahat oikein menivät tänä vuonna? Paneudutaan niihin seuraavaksi.

Tässä sama vielä tekstinä.

Muulimenot 2019

Tallivuokrat 4920e (410e/kk)
Kaviohuolto 271,15e (23e/kk)
Ruokinta 257,43e (21e/kk)
Terveydenhoito 460e (38e/kk)
Pakolliset menot 5908,58e (491e/kk)

Varuste- ja tarvikehankinnat 949,69e (79e/kk)
Koulutus ja tunnit 1361,56e (137e/kk)
Kilpaileminen 150e (13e/kk)
Valinnaiset menot 2461,25e (228e/kk)

YHTEENSÄ 8369,83 e (721e/kk)

Tulot 133e (muutama myyty varuste)

Kootut selitykset

Tallivuokrat ovat tietenkin sen, mitä ovat. Emme todellakaan ole Muulin kanssa vaihtamassa tallia, nykyisellä tallilla asiat ovat superhyvin ja Muuli saa ensiluokkaista hoitoa. Myös itse olen saanut koko rahalla terapiaa tänä vuonna omissa prosesseissani.

Kaviohuoltoa nostatti tänä vuonna yksi bootsihankinta ja Muulin kengitys tammikuun lopussa.

Ruokinta koostuu omasta kivennäisestäni, yrttiseoksesta ja mm chiansiemenistä. Ensi vuonna tämä tuleekin olemaan pienempi summa, sillä Muuli siirtyi käyttämään tallin tarjoamia kivennäisiä. Hifistely ruuan kanssa loppui nyt.

Terveydenhoitomenot sisälsivät kaksi raspausta, pari hierontaa ja rokotukset. Niistä ei voi eikä pidäkään pihistellä, mutta hierojaa Muuli ei kyllä oman surkean taloustilanteeni takia ole näkemässä ihan lähitulevaisuudessa.

Varustehankinnat olivat todella suuret, mutta osasin varautua niihin. Olinhan tilannut jo aikaa sitten Muulille hienoja mittatilausvarusteita. Niiden lisäksi summaa kasvatti uuden padin osto.

Koulutus ja tunnit sisälsi kaksi karjakurssia, niiden trailerivuokrat, omat ratsastustunnit, irtohypytyksiä sun muuta. Näistä menoista en halua nipistää, sillä pidän niitä harrastuksen suolana. Vaikka olenkin hyvin maastoiluhenkinen ihminen, haluan silti kehittyä ratsastajana, omassa hitaassa tahdissani.

Kisaaminen jäi kaksiin matkaratsastuskisoihin ja laukkakisoihin, joten menotkin ovat aika maltilliset. Näihin menoihin en laskenut polttoainekuluja, koska en ole laskenut niitä muutenkaan.

Budjetti seuraavalle vuodelle

Varustehankintoihin budjetoin 400 euroa. Sillä pitäisi selvitä tosi hyvin, jollen osta mitään sen suurempaa. Haaveissa olisi pitää toteutunut summa jossakin 200 euron paikkeilla.

Kaviohuoltoon laitoin 200 euroa, sillä saa pari kengitystä tai yhden kengityksen ja bootseja. Vaikka niitä saamarin bootseja en aio ostaa enää yhtään paria.

Tallivuokriin menee 4800 euroa.

Muulin ruokintamenoihin laitoin vain 100 euroa, koska se siirtyi käyttämään tallin kivennäisiä. Satasella ostan e-vitamiinia tarjouksesta. Chiansiemeniä on vielä ihan mukavasti jäljellä ja psylliumia Muuli ei suostu syömään.

Terveydenhuoltoon mennee luultavasti taas n 500 euroa, eli pari raspausta, rokotukset ja sitten vielä jotain kehonhuoltoa.

Koulutuksen ja tuntien osuudeksi budjetoin 1400 euroa euroa, mikä kattaa ensi vuoden Sannan järjestämän karjakurssin ja reilusti ratsastustunteja omalla tallilla. Lisäksi siinä on optio osallistua vielä jollekin leirille tai kurssille.

Jos budjetti toteutuu, ovat muulimenot kuukautta kohden  650 euroa, joka on vähemmän kuin tänä vuonna. Mutta jännä nähdä, kuinka tässä pysytään.. Periaatteessa budjetissa on ilmaa näissä ns valinnaisissa menoissa, mutta vuoden päästä nähdään, miten budjetissa pysyttiin. Tapani mukaan en ota siitä mitään stressiä.

Kuinka paljon Muuliin on tähän mennessä mennyt rahaa?

Tätä ei pitäisi laskea, mutta minussa on masokistin vikaa. Muuliin on tähän mennessä mennyt fyffeä yhteensä 35 280,85 euroa. Elukka on ollut minulla nelisen vuotta, eli karkeasti menoja on 8825 euroa vuodessa.

Ei jumalautasaatanavittu.

Miettikääpä lukijat sitä, että lyhennän asuntolainaani tällä hetkellä 362 euroa kuussa (summa sisältää koron). Jos nyt söisin Muulin ja käyttäisin siitä säästyvät rahat asuntolainaan nykyisen lyhennyksen lisäksi, olisin velaton 10 vuoden päästä nykyisen 25 vuoden sijaan.

Miettikääpä sitä. Miettikää. Minä en pysty.

Mullu on silti mammalle rakas enkä ihan heti ole sitä syömässä. Katsotaan vuoden kuluttua tilanne uudestaan.

Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2019

Menot

Joulukuun tallivuokra 400e
Materiaalit kulkusrintaremmiin 16,90
Suolakivi 4,90


YHTEENSÄ 421,80e

Tulot
-

YHTEENSÄ -421,80e

Tein itse ja säästin? Vai säästinkö. No kilinä kuuluu kyllä kauas, eipä tule peurat äksyilemään maastoreitille.

Lue lisää

Vuosi 2019 sisälsi monta ekaa kertaa, onnistumisia, iloa, vauhtia ja muutoksia.

Blogeissa on näin vuodenvaihteessa runsaasti koostepostauksia eikä Muuliprojekti tee tästä muutosta. Kun olin alkuvuoden todella innoissani kisakaudesta ja kaikistaä siisteistä jutuista, keräsin loppuvuoden itseäni kokoon ja blogi oli hiljaisin koskaan. Mutta vaikka blogin postaustahti on hiipunut, olen kyllä päivitellut muulijuttuja Instagramin puolelle, eli harrastus ei suinkaan ole kärsinyt!

Vuosi oli minulle siis henkilökohtaisen elämäni tasolla aika rankka. Onneksi Muuli pysyi tapansa mukaan terveenä eikä lähipiirissä ollut kenelläkään muulla isoja kriisenä. Oma elämäni alkaa olla nyt kuosissa, ja muistelen vuotta ainakin osittain hymyssäsuin. Tässä tulee nyt erittäin tiivis vuosikooste.

Tammikuussa osallistuin länkikurssille. Muuli oli mukana, mutta oikeastaan vain turistina ja seuramuulina. Ja tietty se sai lisää kokemusta reissaamisesta ja uudesta paikasta. Se tosin kävi niin kuumana, että sai kaadettua minut syvässä hangessa ja jotenkin siinä loukkasin polveni. Tammikuun lopussa Muuli sai elämänsä ensimmäiset kengät ja oli tosi hienosti kengityksessä!

Helmikuussa minun rikki mennyt polveni leikattiin ja sain 6 viikkoa ratsastuskieltoa. Muulin tuliterät kengät eivät saaneet mennä hukkaan, joten värväsin Muulille stuntteja ja se liikkuikin ihan kivasti. Kävin sitä moikkaamassakin pari viikkoa leikkauksen jälkeen.

Maaliskuun lopussa sain nousta Muulin selkään ja muuten se liikkui stunttien kanssa. Tein myös lastausharjoituksia vaihtelevalla menestyksellä.. Muuli nimittäin perseili yhdessä lastauksessa ja otin sen sitten työn alle polvesta huolimatta.

Huhtikuussa osallistuimme Tampereelle Hevoset-messuille Muulin ja parin muun muulin kanssa. Muulit kiinnostivat ihmisiä paljon ja katsomo oli meidän puolituntisemme aikaan aivan täynnä. Nyt, kun pääsin taas selkään, aloimme treenata matkaratsastuskisoihin ihan tosissamme. Eli pitkiä maastoreissuja rauhallisessa vauhdissa. Ratsautumisongelmia meillä oli ollut Muulin kanssa koko ajan sen koulutuksen jälkeenkin, mutta näillä main selkäännousuissa tapahtui iso edistysaskel ja ne sujuivatkin todella hyvin.

Toukokuussa oli sitten ensimmäiset matkaratsastuskisat. Saimme hyväksytyn tuloksen ja päivä oli kaikin puolin todella onnistunut! Osallistuin myös ensimmäiselle karjakurssille Muulin kanssa ja se meni todella hyvin! Muuli näytti olevan kuin luotu karjan keskelle.

Kesäkuussa meillä oli toiset matkaratsastuskilpailut, mutta niissä keskinopeus oli liian hidas ja hyväksytty tulos jäi saamatta. Kesäkuussa oli myös ihan sikana kaikkea muuliohjelmaa, käytiin Hepokala Forest Traililla, Porvoossa laukkakilpailuissa ja hiekkamontuilla kuvauksissa ja baanattamassa. Nautin harrastuksestani ihan täysillä!

Heinäkuussa vietin viikon kaverini luona toisella tallilla, Muuli oli messissä. Maastoilimme todella paljon, jälleen matkaratsastuskisoja ajatellen. Muulin kestävyyskunto ja keskinopeus oli saatava paremmiksi. Tuon aivan upean kesälomaviikon päätteeksi elämä antoi roppakaupalla sitruunoita ja parisuhdestatukseni oli muuttunut parissa minuutissa eronneeksi. Märehdin asiaa hetken ja kuun lopussa Tinderini kävi jo kuumana.

Elokuussa sain hieman muuta ajateltavaa, kun osallistuin Sonkajärvellä toiselle karjakurssille. Kurssi oli tosi jees ja porukka aivan mahtavaa. Omassa elämässäni olin tullut ostaneeksi oman omistusasunnon ja pakkailin tavaroitani. Yhtäkkiä olin vapaa kaikesta ja nautin siitä, ettei kukaan odottanut minua mihinkään ja sain luuhata tallilla juuri niin pitkään, kuin halusin.

Syyskuun alussa muutin ja uusi elämäni alkoi ihan toden teolla. Muulin kanssa nautimme maastoilusta ja kävin parilla tunnilla. Muuli tuntui edistyvän tosi kivasti joka tunti, vaikka emme tuntien välissä hieroneet mitään kouluratsastukseen viittaavaakaan kentällä kaksistaan. Onneksi rento maastoilukin vei ratsua eteenpäin. Tinderöintikin tuotti muuten tulosta ja syyskuun lopussa huomasin seurustelevani aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa!

Lokakuussa laittelin uutta kotiani, kävin tallilla, treffailin miesystäväni kanssa.. Niin ja Muuli yritti aiheuttaa harmaita hiuksia kouristelemalla mahaansa poikkeuksellisesti yhtenä päivänä. Kun se oli jo diagnosoitu hiekaksi, sen kiima alkoi. Laitoin sitten kaiken PMS-oireiden piikkiin. Samalla mietimme, että kaikki sen ajoittaiset käytösongelmatkin ovat saattaneet olla kiimaoireita. Muuli kun ei kiimaa ole näyttänyt mitenkään, mutta aina välillä se käyttäytyy muutaman päivän niin kuin kaikki liikkuva yrittäisi tappaa sen. Kipukäytöstä siis.

Marraskuusta en muista mitään.. Okei, vietin 34v synttäreitäni ja luultavasti ratsastin aika paljon, mutta mitään edistysaskeleita emme varmaankaan Muulin kanssa ottaneet.. Hetkinen, oli sillä hampaiden raspaus ja hampaissa ei ollut mitään sanomista normaalin kulumisen lisäksi. Siinä oli siis yksi iso huoli vähemmän, diasteemaa kun tuntuu olevan joka toisella hevosella nykyään.

Joulukuussa ehdin ajatella muuliharrastustani enemmän ja kirjasin kalenteriini matkaratsastuksen alustavan kisakalenterin. Ratsastusseurani Sumara halusi myös palkita minut vuoden tulokkaana, olin nimityksestä tietenkin erittäin otettu! En päässyt mukaan seuran pikkujouluihin, koska olin samana viikonloppuna lomittamassa, mutta nauhotin kiitospuheeni videoksi ja se oli katsottu tilaisuudessa. Muuli seisoi joulukuun alussa pari viikkoa omien kiireideni ja sitten hetkellisten jäätikkökelien takia. Kuun lopussa laitoinkin jo kengittäjälle viestiä, että laittaisi Muulin talvikenkään kun vain ehtii. Etelän kelit olivat kuitenkin monipuoliset ja joulusta lähtien pääsinkin taas ratsastamaan ihan normaalisti sulille teille.

Alla on vielä kuvia vuoden tähtihetkistä.

Tammikuussa oli upeita aurinkoisia talvipäiviä.

Bootsisekoilu loppui herkeksi, kun Muulikin sai rautaa alle.

Polveni leikattiin helmikuussa ja parani hienosti.

Sairaslomani ja ratsastuskieltoni aikana Muulilla kävi stuntteilemassa mm kaverini Tiina.

Itsekin pääsin lopulta selkään, olin sinne kaivannutkin!

Huhtikuussa käväistiin Tampereella messuilla

Pari kertaa kävimme kevään aikana myös irtohypytyksessä naapuritallilla. Muuli sai kehuja hyvästä tekniikasta!

Toukokuussa osallistuimme ensimmäisiin matkaratsastuskilpailuihimme! Ne olivat samalla ensimmäiset viralliset SRL:n alaisuudessa olleet kisat.

Toukokuun lopussa Muuli tutustui karjaan ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä ja oli erittäin pro.

Kesäkuussa maastoreissulla kävisimme kahlaamassa!

Kesäkuussa oli myös toiset matkaratsastuskilpailumme.

Hepokala Forest Traililla

Fotofuusio kävi kuvaamassa meikäläisiä hiekkamontulla.

Porvoossa laukkakisoissa, tämä kuva on lämmittelystä.

Maastoilimme ihan todella paljon! Heinäkuussa vietin viikon kaverini tallilla ja teimme joka päivä pitkän maastoreissun. Se oli tosi kivaa! Ps. minut voi kutsua mielellään kylään myös ensi kesänä ;)

Elokuussa olimme toiseen kertaan karjakurssilla, nyt Jeff Sandersin opissa.

Otettiin myös tinderkuvia, tosin nämä eivät koskaan Tinderiin ehtineet, koska ns flaksi oli käynyt jo.

Laukkasin ensimmäistä kertaa omalla kentällä ihan tarkoituksella ja useamman kerran!

Syyskuussa muutin ja laittelin pikkuhiljaa kotia kuntoon. Tässä on jälkeen ja ennen-kuvapari katonrajan maalauksesta.

Parin kuukauden asumisen jälkeen asumus oli laitettu ja viihdyn siellä todella hyvin.

Joulukuville ei tänä vuonna ollut oikein kelejä, tai jos oli, olin töissä.

Plussakelit tarjosivat kuitenkin hyvät pohjat maastoilla, Muulille on kyllä tulossa kengät, kun kelit niin vaativat.

Muuli ja tarhakaveri-bestis Elsa

Joulumaastossakin käytiin.

Lue lisää

Kotiesittely kuvien kera!

Muutin ihan omaan kotiin syyskuun ensimmäisenä päivänä ja nyt on aika esitellä ihana asumukseni! Olen aivan rakastunut asuntooni ja aikani kuluu siellä ihan sujuvasti seiniä tuijotellen. Tämä on ensimmäinen täysin oma omistusasuntoni, mutta fiilikset ovat samanlaiset, kuin ensimmäisen ihan oman vuokra-asuntoni kanssa reilut 10 vuotta sitten. Tuo asunto sijaitsi muuten tässä samassa kaupunginosassa Keravalla ja täytti silloin 36 neliöllään kaikki tarpeeni.

Ennen ja jälkeen tuon vuokra-asunnon olen aina jakanut asuntoni parisuhteen toisen osapuolen kanssa, eli suurimman osan aikuiselämästäni olen asunut vähintään avoliitossa.

On ihan erilaista omistaa asunto yhdessä jonkun kanssa, kuin ihan yksin. Viimein minulla on sellainen tosi aikuinen olo, kun avaan kämppäni oven ja astun kauppakassin kanssa sisään. Olen varmasti tosi materialisti, kun mietin usein että ah, tämä kaikki minkä näen, on minun. Voisin siis hyvin kuvitella itseni maatilan pihalle katselemaan peltoja ja miettimään samaa, kaikki mitä näen, on minun.

Ehkä olen aasien tavoin reviiritietoinen eläin. Haluan, että minulla on oma pieni soppeni, jonka laitan juuri sellaiseksi kuin itse haluan. Ja juuri sellainen oma asuntoni on. Neliöitä minulla on tässä muistaakseni 63, eli asunto on aika suuri kaksio. Harmi vain, että 70-luvun asunnoissa ei vaatehuoneen purkamisen jälkeen ole kovinkaan paljon säilytystiloja, eli hukkaneliöitäkin löytyy. Itse mahdun kämppääni oikein mukavasti, mutta kahden ihmisen pitäisi konmarittaa aika rankasti mahduttaakseen kaikki vaatteensa vatekaappiin.

Asunto sijaitsee Keravalla minulle sopivalla sijainnilla. Tästä on lyhyt matka moottoritielle, liikun siis autolla moottoritietä pitkin sekä tallille että töihin. Asuinalue on hyvin rauhallinen ja taloyhtiö on hyvin hoidettu. Suurimmassa osassa asunnoista asuu niiden omistaja. Talo on hyvin tyypillinen 70-luvun luomus. Hissiä tässä ei ole eikä käsittääkseni ole tulossakaan, huomaan kuntoni jo kasvaneen jonkin verran rappuja ravatessani.

Keittiö on kivan kokoinen. Kuvan ulkopuolella vasemmalla puolella on vielä vetolaatikkoja ja jääkaappipakastin.

Pöytäryhmän ostin asunnon myyjiltä. Yhteen jalkaan pyöritin köyttä kissojen raapimapuuksi, mutta tämä ei ole ollut kovinkaan suosittu kissojen keskuudessa. Samoin vitriinin päällä oleva peti on jäänyt käyttämättä.

Lehmäkangas on ostettu Marimekolta vajaat 10 vuotta sitten. Olen saanut siihen liittyen jo useamman viestin, että jos myyn sen joskus niin ottajia on jonoksi asti. Pidän kankaasta ja se vaimentaa ääntä kaikuvassa kämpässä sopivasti. Se myös muistutta "juuristani" karjatilalta.

Suurimman remontin asunnossa olivat tehneet tämän myyjät. He olivat tietääkseni ostaneet asunnon pari vuotta aiemmin orkkiskuntoisena ja remontoineet sen täydellisesti. Kaikki pinnat oli maalattu kattoa lukuunottamatta ja keittiö ja vessa oli remontoitu Ikean avulla. Vaatehuoneeseen oli toteutettu koko seinän pituinen kiinteä vaatekaapisto, voin muuten ehdottomasti suositella Ikean säilytysratkaisuja! On ollut todella helppo ostaa vetokoreja, kun kaappi on Ikeasta. Ei tarvitse miettiä, että sopiikohan uudet laatikot vai eivät.

Itse toteutin asunnossa vain pientä pintaremonttia kaverini avustuksella. Tiinalla on oma sisustussuunnitteluyritys ja hän teki hyvissä ajoin ennen muuttoa havainnekuvat. Selasimme myös tuntitolkulla netin tapettivalikoimia löytääksemme upeimman tapetin huoneeseen. Jos siis kaipaat freesiä uutta ilmettä kotiisi, tsekkaa Lempineliöt! Tiina asuu Tampereella mutta pystyy myös etänä tekemään suunnittelua. Tapetoimme makuuhuoneesta yhden seinän upealla pinkillä tapetilla ja maalasimme katonrajoihin valkoiset valoraidat. Maalausjälki katorajassa kaipasi nimittäin kipeästi ammattilaisen sutimista. Kaverini freesasi myös keittiön kaarioven kitillä ja maalilla, kaari oli ottanut hieman osumaa.

Makkarin pinkin seinän lisäksi katseenvangitsijana on tietenkin valokuvasta teettämäni "lasitaulu". Taulu ei ole oikeasti lasia, vaan paksua pleksiä, mutta menkööt. Kuvan on ottanut Fotofuusio tänä kesänä. Mietin pitkään, millaiselle materiaalille teettäisin kuvan ja tämä akryylilasitaulu tuntui kiinnostavimmalta ja toimii mielestäni tosi hyvin. Harmi vain, että kissat pääsivät tsekkaamaan taulun kun se vielä odotteli kiinnitystä ja saivat siihen aikaiseksi muutaman naarmun. Ne näkyvät taulussa sopivassa valossa erittäin selvästi.

Tämä Ikeakompleksi löysi paikkansa makuuhuoneesta. Se koostuu kolmesta eri palasesta. Vetokoreja on tarkoitus ostaa pikkuhiljaa lisää.

Parvekkeella ei ollut laseja, mutta se ei minua haitannut. Ostin sinne Tori.fi:stä neljä Ikean säilytystankoa ja Zooplussan puremisen kestävää verkkoa ja nyt parveke on verkotettu kissoja varten. Lisäksi siellä on pari hiekkalaatikkoa ja pari tuolia istumista varten. Vielä pitäisi tosin ratkaista kissanhiekkaongelma, hiekkaa kulkeutuu laudoitukselle ja sateella se kostuu.. Jonkinlainen matto on varmasti hankittava tai sitten siirrettävä hiekkalaatikot takaisin sisälle. Tottakai myös sisällä on hiekkalaatikko, mutta olisi paljon kätevämpää, jos kissat asioisivat ulkona. Näin sisällä ei olisi niin paljon hiekkaa lattioilla.

Puutarhatuolit kävin hakemassa Keravalta pian muuttoni jälkeen. Tuolit olivat tarjolla paikallisessa roskalavaryhmässä. Maalasin tuolit puuöljyllä ja nyt ne ovat kuin uudet.

Parvekkeelta ja keittiön ikkunasta on ihan kiva näköala. Asunto on kerrostalon kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa ja ikkunoiden puolella ei ole edessä toista kerrostaloa. Tykkään pitää kaihtimia ylhäällä ja tällä hetkellä olen sitonut ne niin, ettei niitä edes helposti saa tiputettua alas. Nyt kukaan ei näe sisälle, joten on ihan okei olla verhottamatta ikkunoita. Vain makuuhuneen ikkunassa on kestoverhotus, asunto on nimittäin mallia "luhti", eli ovet aukeavat luhtikäytävään. Makkarin ikkunan takaa kuljetaan kahteen peremmällä olevaan asuntoon.

Makkarin verhotus ei minua haittaa, sillä nukun joka tapauksessa pimennysverhoilla pimennetyssä huoneessa. Päiväsaikaan saatan avata pimennysverhot ja niiden takana toisessa verhokiskossa on ohuemmat vaaleanharmaat verhot.

Huonekaluista suurin osa on edellisestä asunnostani, säästinkin pitkän pennin siinä, kun ostin omaan asuntooni vain sängyn ja ruokaryhmän. Ruokaryhmänkin ostin asunnon myyjiltä, eli vain sänky on huonekaluista uutena ostettu. Se oli pitkäaikaisen unelmointini tulos, eli kangasverhoiltu jenkkisänky saman sarjan sängynpäädyllä.

Ja sitä hieman kadun, koska voitte vain arvata kuinka innoissaan kissat olivat tästä ihanuudesta.. Sängyn kulmat ja pääty on revittu todella rumasti. Saisin toki langanpäät takaisin sisälle ja sängyn freesattua, mutta pian langat taas törröttäisivät ulkona. Ja voisin tietenkin pitää kissat poissa makuuhuoneesta, mutta tykkään nukkua niiden kanssa ja ne tottavie rakastavat nukkumista kanssani, joten en voi mitenkään laittaa niitä ulos. Päiväsaikaan pidän makkarin oven kuitenkin kissavapaana alueena.

Telkkataso on aikoinaan tehty itse Ikean keittiön yläkaapeista.

Hukkatilaa asunnossa on olohuoneessa ikkunan alla runsaasti. Nyt siinä sijaitsee kissatoiminnot ja laatikko, joka vielä hakee pakkaansa.

Raapimispaikkoja kissoilla on kolme. Yksi lattiasta kattoon ylttävä CatMax, pieni raapimispuu patterin edessä ja keittiön pöydän jalkaan pyöritetty sisalköysi. Silti sänky kiinnostaa ja paljon. Toki kynsiminen on kissoille tyypillistä. Siinähän ei varsinaisesti "teroiteta kynsiä", vaan jätetään hajujälki eli merkataan uusi juttu omaksi.

Asuntoni vessa/kylppäri on tosi pieni, kuten 70-luvulla oli tapana. Sinne kuitenkin mahtuu pesukone ja kuivausrumpi ja se oli iso syy ostaa juuri tämä asunto. Kuivausrumpu on ihan ehdoton kissojen kanssa. Rummussa kissankarvat irtoavat tehokkaasti vaatteista. Keittiössäkin on luksusta, nimittäin astianpesukone. Kaikissa vanhoissa asunnoissa ei ole keittiörempankaan jälkeen tilaa tai paikkaa astianpesukoneelle. Ja kun olen sellaiseen tottunut useamman vuoden ajan, en voi kuvitella tiskaavani astioita pikkukätösin enää.

Kai tässä oman asunnon laitossa on jotain hyvin terapeuttistakin. Asioiden järjestely ja sisustaminen ja omanlaisekseen tekeminen on mielestäni tärkeä osa itsenäistymistä ja eroprosessin läpikäymistä. Jos et vielä ole lukenut, kerroin avioerostani tarkemmin tässä syksyisessä postauksessa. Ero on myös syy sille, miksi blogi on ollut kovin hiljainen. Olen käyttänyt energiaani siellä, missä sitä enemmän tarvitsen ja valitettavasti blogi ja somekanavat ovat tästä jonkin verran kärsineet.

Huomaan bloggaajana myös muuttuvani samanlaiseksi kuin moni muukin pitkänlinjan somettaja, kirjoitan vasta sitten, kun on oikeasti asiaa. Pikakuulumisia julkaisen kuitenkin enimmäkseen Instagramissa ja niistä on nähnyt, että Muuli voi tosi hyvin ja ollaan päästy sen kanssa paljon ratsastamaan viime aikoina.

Sitä muuten sanotaan kai, että asunto on omistajansa näköinen. Moni teistä blogin lukijoista ei tunne minua oikeassa elämässä, joten näyttääkö koti sellaiselta, jossa voisitte kuvitella minun asuvan? Tai yllättivätkö kuvat teidät jotenkin?

Laitoin vähän joulua kotiin. Olen näköjään erittäin jouluihminen ja nautin joulukoristeista ja valosarjoista. Onneksi nyt voin laittaa niitä mielinmäärin ja kerätä pois sitten joskus joulun jälkeen,

Lue lisää

Yhdelle keräilymuulille löytyy aina tilaa, tervetuloa vitriiniin koulumuuli Buckeye!

Breyer on yhdysvaltalainen yritys, joka on valmistanut hevosfiguureita 1950-luvulta lähtien. Ensimmäinen hevonen tehtiin osaksi pöytäkelloa, mutta ihmiset ottivat valmistajana yhteyttä ja halusivat ostaa pelkän hevosen. Jo tuo ensimmäinen mallihevonen oli niin upean yksityiskohtainen ja aito, että se kiinnosti ihmisiä. Myöhemmin 80-luvulla yrityksen osti Reeves International, joka pyörittää hevosbisnestä edelleen.

Jokainen hevonen tehdään ainakin osittain käsityönä. Breyeristä kerrotaan, että jokainen koni käy noin 20 työntekijän käsien läpi. Hevoset ruiskumaalataan käsin ja yksityiskohdat tehdään siveltimillä. Näin hevoset eivät ole täysin identtisiä keskenään. Osa hevosista ja muuleista on tehty ihan oikeiden elävien esikuvien mukaan. Suomessa tunnetuimmat näistä ovat varmaankin täysiverinen kisahevonen Seabiscuit, elokuvatähti Black Beauty ja toinen elokuvatähti mustangi Spirit.

Breyer on valmistanut myös kaksi muulia Traditional-mallistoon, jonka hevoset on tehty mittasuhteessa 1:9 Muuleja Breyerin valikoimaan on kuulunut 90-luvulta lähtien. Ensimmäinen muuli olikin oikein muulien esikuva, sen asento oli nimittäin mallia "jäkittävä", eli se hannasi kaikilla kavioillaan liikettä vastaan. Vuosien varrella samaa mallia on käytetty useita kertoja, mutta muuli on maalattu eri tavalla ja myyty pieninä erikoiserinä. Tämän muulin eri värivariaatiot esittelee kattavasta Indentify your Breyer-sivusto.

Jäkittävä muuli sai pitää asemansa ainoana Breyermuulina peräti 90-luvulle asti, jolloin kaunis palominon värinen muuli tuli myyntiin 1996. Samasta muotista, mutta toki eri värisinä ovat syntyneet tuoreimmatkin Breyermuulit, Jubilation ja Buckeye. 2003 valmistui myös muuli Maynard's Miss Sheba, joka oli tuohon aikaan voittamaton muulikilpailuissa.

Stablemates-kokoelmaan ilmestyi myös muulimalli 1998. Nämä hevoset ovat pienempiä kuin ostamani Buckeye. Vuonna 2018 pikkumuuli tunnettiin nimellä Finn ja se on ollut saatavilla Stablemates Collector's clubin kautta. Tätä ei siis voi ostaa kaupasta.

"Jubilation", ilmestyi valikoimaan 2015 ja sen värityksen esikuvana toimi yhdysvaltalaisen  Meredith Hodgesin kasvattama ja omistama Lucky Three Diamond Jubilee. Hodges on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista muulinkouluttajista. Hän panostaa nykyään DVD-tuotantoon eikä käsittääkseni kouluta vieraita muuleja tai vedä klinikoita kuin kotitilallaan.

Lucky Three Diamond Jubilee, kuva: Lucky Three Ranch

Tuoreimman muulin Breyer valmisti tänä vuonna, kun kesäkuussa julkaistiin kuva Buckeyestä, koulumuulista! Tälläkin kertaa muulin esikuvana käytettiin ihan oikeaa muulia. Buckeye on yhdysvaltalainen upea kirjava muuli, jolla tosiaan kisataan kouluratsastuksessa. Muulin elämää voi seurata sen Facebook-sivulla.

Tässä kohtaa tiesin, että Breyerkeräilijän urani oli väistämättä alkamassa. Tuo mullukka oli pakko saada vitriiniin, mutta mistä? Googlasin ja löysin vain tiedon, että Breyereitä myy Suomessa Horze ja Lahjakas.fi. Eurooppalaisista nettikaupoista en löytänyt muulia ollenkaan. Jenkeistä olisin saanut sen todennäköisesti tilattua, mutta kallis postimaksu ja arvonlisäverot sun muut eivät kiinnostaneet. Myyntihinta keräilyhevosillakin oli sama Yhdysvalloissa ja Euroopassa, joten muuli tulisi rapakon takaa tilattuna maksamaan paljon enemmän.

Otin sähköpostilla yhteyttä Lahjakas.fi-verkkokauppaan ja yllätyksekseni sain vastauksen melkein heti! Kauppias tilasi valikoimiinsa muulia ja parin päivän kuluttua se löytyi verkkokaupasta! Breyer valmisti kuormasatulasettiä vielä Jubileen ilmestyessä 2005, mutta sitä ei enää ollut saatavilla ja hetken ajan suunnittelin tilaavani muulilleni enkkusatulan ja suitset, mutta jätin ne kuitenkin vielä rahapulassani tilaamatta. Tilausvaiheessa en ollut varma siitä, tulenko koskaan purkamaan Buckeyetä laatikostaan vai jättäisinkö sen odottamaan arvonnousua.. Myyntilaatikko ei kuitenkaan ollut ihan niin hieno, että haluaisin katsella sitä keittiöni vitriinissä. Vain paras sijoituspaikka Buckeyelle!

Buckeye Breyerin promokuvassa. Kuva: Breyer

Alla on Buckeyen ja Samantha Majorsin koulurata vuodelta 2017.

Oma Buckeyeni saapui muutama päivä sitten ja on upea! Se sopii täydellisesti asumaan vitriiniini. Se ei ainakaan tällä hetkellä kaipaa mielestäni varusteita, mutta ehkäpä seuraavan muulin ilmestyessä (jos Breyer julkaisee muuleja samaan tahtiin tulevaisuudessakin, tapahtuu tämä suunnilleen vuonna 2023) tilaan lisävarusteitakin. Jos blogin lukijoista löytyy taitavia valjasseppiä keräilyhevosille, niin saa myös laittaa viestiä josko joku pystyisi tekemään Buckeyelle tajunnanräjäyttävän upeat kouluvarusteet! Korvausta vastaan tietenkin.

Lue lisää