sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Muulimenot maaliskuussa 2019 + ensimmäinen kvartaali

Menot

Maaliskuun tallivuokra 415e
Jeff Sandersin elokuun karjakurssin varausmaksu 200e
Elokuun muuli- ja aasiviikonloppu 280e
Otsapanta blingeillä full 10e (liian lyhyt, tulee myyntiin)
Lyhyt delta 5,5e
Fuksiat kumiputsit 7e (hutiostos)
Helmiotsapanta koulusuitsiin 33e
Ratsastus(puoli)tunti 15e
YHTEENSÄ 965,5e


Tulot
-

YHTEENSÄ -965,5e

Ensimmäinen kvartaali

Varuste- ja tarvikehankinnat (poislukien kavioihin liittyvät) 295,89e (99e/kk)
Kaviohuolto ja tarvikkeet 171,15e (57e/kk)
Tallivuokrat 1245e (415e/kk)
Ruoka 36,85e (12e/kk)
Terveyden hoito 81e (27e/kk)
Koulutus ja tunnit 575e (192e/kk)

Yhteensä 2404,89e, joka tekee kuukautta kohden 802e

Tulot: yksi myyty padi 45e.

Muut menojutut

Lisäksi maksoin jäsenyyden Suomen Matkaratsastusseuraan, mutta pidän sitä omana henkilökohtaisena menona, enkä muulimenona.

Tykkään maksaa noita leirejä ja kursseja heti pois, tuntuu sitten jotenkin mukavammalta osallistua kun se on jo aikaa sitten maksettu. Tämä kuukausihan olisi noin muuten tosi edullinen, mutta tässä on 480 euroa leirijuttuja. Nämä maksut myös korottavat menoja kuukautta kohden huimasti, mutta ei me sentään joka kuukausi maksella 200 euroa tunneista tai leireistä joten vuoden loppuun mennessä tilanne tasaantuu varmasti!

Tätä taas elokuussa, jes!
Lue lisää

Korumies Arvi testaa: Muulilla ratsastaminen ja vikellys! + ERITTÄIN hauska video!

Pääsin viime perjantaina Ruohojärven kartanon ratsutalleille kuvaamaan, kun Korumies Arvi hyppäsi muuliruuna Aapon selkään. Jutun juoni oli se, että Aapon omistaja Anu on tulossa tilansa Hutkon Laama- ja eläintilan nimissä Tampereen Hevoset-messuille ja meillä on siellä aasien kanssa esitys. Arvi voisi esittää Aapon selästäkäsin! Ihan tuntemattomalle tyypille Anu ei ideaansa ehdottanut, Pukkilassa kaikki tuntevat toisensa.

Sitten pitikin enää järjestää harjoitukset ja Arvi olisi valmis muuliratsastaja. Anu toi maneesille sekä muulinsa Ollen että Aapon. Ollekin on mukana esityksessä, joten se oli hyvä ottaa mukaan sekä Aapon turvaksi että häiriötekijäksi.

Koska kyseessä oli somestara, kuvasi Arvi heti pihalla videon somekanavilleen ja sitten siirryttiin maneesiin. Otin molemmat kamerat kantoon ja homma alkoi. Ensin Arvi talutteli Aapoa maneesissa ja huomasimme, kuinka kumpikin muuli oli hyvin kiinnostunut peilikuvastaan! Minun muulini tykkää myös peilailla. Eivät ne varmasti tiedä, että ovat itse kuvassa, mutta tykkäävät selvästi peilissä näkyvästä komeasta muulista!

Kun Aapo tuntui rauhallisemmalta, varusti Anu sen naruriimulla ja Arvi hyppäsi selkään. Tämä olisi sujunut varmasti muuten ihan hyvin, mutta Arvilla oli kannukset jalassa ja ne osuivat Aapoon selkäännousussa! Se otti muutaman hätäisen askeleen, mutta ne eivät olleet mitään omaan muuliini verrattuna! Kannukset napattiin pois ja ratsastus alkoi.

Anu talutti hetken aikaa ja sitten päästettiin ratsukko irti. Aaposta on mainittava, että tämä oli ensimmäinen kerta ainakin vuoteen, kun se oli maneesissa. Eikä meillä ole tietoa, onko se Ranskassa ollut maneesissa. Ehkä oli tai ehkä sen muulimainen itsevarmuus toimi, eikä se maneesista tuntunut olevan hämillään.

Aaposta on mainittava sekin, että kengättömänä se on ollut tämän koko jäätikköajan oloneuvoksena pihatossa. Arvi kommentoikin heti, että uralla kulkeminen oli Aapolle täysin vierasta, muuli olisikin mieluiten kaartanut maneesin keskelle Ollen ja meidän ihmisten luokse! Arvi sai sen kuitenkin kulkemaan ympyrällä ja reunoilla ja kokeili laukkaakin! Pari ensimmäistä ajolähtöä eivät olleet tarpeeksi napakoita, mutta sitten lähti! Aapo taisi laukata peräti sekä lyhyen sivun että seuraavan pitkän sivun!




Laukkojen jälkeen muuli olikin mielestään kaiken alkanut ja siirryttiin seuraavan tehtävän pariin, eli vikellystemppuihin! Tai siis ei niitä oltu suunniteltu etukäteen, mutta koska Aapo niin kovasti juurtui maneesin pintaan, kokeili Arvi selässä temppuja ja nehän sujuivat upeasti!

Anu myös kokeili taluttaa Aapoa, mutta se pysähtyi ja kieltäytyi liikkumasta aina, kun Arvi yritti nousta seisomaan sen satulassa. Paikallaan seisten se ei kuitenkaan välittänyt mitään selässä kiikkuvasta apinasta.

Jos ratsastus oli heti alussa ollut haastavaa mm ohjauksen suhteen, rakastui Arvi tähän jättimuuliin viimeistään tässä vaiheessa!






Ihan sattumuksilta emme välttyneet, mutta ainakin kaikki nauroivat makeasti mokan jälkeen! Arvi kokeili nimittäin takaperin ratsastamista niin, että istui satulan takakaaren takana eli Aapon lautasten päällä. Vaikka Aapo oli tähän asti ollut viilipyttymäisen viileä, oli tilanne sille niin uusi, että se koki parhaaksi hipsiä karkuun ja pukata lautasilla istuvan kuskin alas!

Arvi singahti ilmaan ja laskeutui hienosti maneesin hiekkaan! Temppu näyttää niin täydelliseltä, kuin sitä olisi harjoiteltu, mutta vain maaan laskeutumisessa horjahti tasapaino. Aapokin jäi katsomaan, että mitä takana oikein tapahtuu ja Arvi hiippaili hymyillen pois kuvasta.

Arvin äiti kysyi heti tapahtuman jälkeen, että sainko sen videolle! Todellakin sain!



Otimme vielä ulkona kuvia, koska en luottanut maneesikuvieni laatuun. Ulkokuvista tulikin tosi kivoja, vaikka tarkkasilmäisimmät huomaavatkin kuinka valkoiset paloivat auringossa puhki. Eläinten kanssa tilanteet ovat kuitenkin nopeita, eikä minulla ollut aikaa säätää kameraa riittävästi. Määrä korvasi laadun tällä kertaa ja noin 560 kuvasta löytyi riittävästi kuvia muokkausjonoon.






Kun somettajat tapaavat toisensa, on keskustelu aina hedelmällistä! Juttelimme Arvin äidin kanssa somejulkisuuden varjopuolista ja mm siitä, miten rumaa keskustelua hötölässä oli ennen blogiexpoa, mutta kuinka palkintojenjaon jälkeen keskustelu loppui. Hyvä asia tietenkin, että negatiiviset kommentit loppuivat, mutta tuossa kohtaa olisi ollut kiva lukea samalta foorumilta onnitteluviestejä. Juttelimme myös siitä, mitä voi julkaista ja mitä ei. Esimerkiksi kypärättömyys edes hienoissa taidekuvissa on nykyään ehdoton nou nou ja vaikka itsellänikin on mielessä westernhenkinen photoshoot Muulin kanssa, en voisi kuvitellakaan julkaisevani kuvia, jossa istun sen selässä stetson päässä.

Ihmettelin ääneen, miten Arvi nuorena kestää kaiken sen negan, jota some on tarjoillut, mutta äitinsä mukaan hän kohauttaa olkiaan ja menee eteenpäin. Ja saahan Arvi ihan älyttömästi hyvää palautetta päivityksiinsä. Kommenteista ehdottomasti suurin osa on positiivishenkisiä tsemppiviestejä!

Joskus kuuli sanottavan, että negatiiviset kommentoijat ovat kateellisia. Sekin on mahdollista, mutta omasta mielestäni nykyään on vallalla jonkinlainen kilpailu siitä, kuka etsii kuvasta eniten virheitä. Korotetaan itseä ylemmäs, kun osataan etsiä virheitä toisten tekemisestä. Besserwisseröinti menee usein ihan överiksi, kun ei nähdä kokonaisuutta jonkin pienen epäkohdan alta. Hevonen voi olla vaikka kuinka makea ja ratsastaja aivan huippu, mutta tämä tyrmätään täysin esimerkiksi kypärättömyyden takia. Onneksi ja "onneksi" nykynuoret ovat kasvaneet somemaailmassa ja ymmärtävät sen sävyjä varmasti paremmin kuin me kalkkikset, jotka olemme vasta aikuisiällä tutustuneet sosiaaliseen mediaan.

Juttelimme myös videosta, jossa Aapo lennättää Arvin ilmaan ja jäimme miettimään, että ymmärtäväthän kaikki ottaa videon huumorilla ja jättävät ilkeät kommentit kirjoittamatta. Illalla Arvi julkaisikin videon Instassaan muiden kuvien ohella ja video on tähän mennessä saanut vain nauruhymiöitä, juuri kuten oli tarkoituskin!

Tämä Arvin päivitys sisältää kuvia muulitreeneistä ja viimeisenä on video.





Valko otti kieppiä ja Aapoa epäilytti kovasti tämä valkoinen hevonen! Aapon ja Ollen kotona ei asu yhtään hevosta!

Tule katsomaan meitä Tampereen Hevoset-messuille!


Muulit esiintyvät Racing-ohjelma-alueella E-hallissa kumpanakin päivänä klo 11-11.25. Arvi on mukana vain lauantaina. Muulit ovat karsinoissaan esillä koko messujen ajan ja sekä Aasiyhdistyksen että Hutkon tilan ständit ovat niiden karsinoita vastapäätä.
Lue lisää

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Puoliksi ratsastettu Muuli

Kaverini Tiina oli toinen Muulin stunttikuskeista oman sairauslomani ajan ja hän onkin hionut erityisesti Muulin dressagetaitoja kuuden viikon aikana! Tiina suostui käymään vielä tällä viikolla kolme kertaa, kun en ole ihan varma oman jalkani kestävyydestä. Huomasin, ettei se oikein tykkää ns kevätjuhlaliikkeistä, mutta kerron niistä toisessa postauksessa.

Sovittiin torstaille yhteinen tallikäynti. Tiina ratsasti Muulilla ensin ja selosti, mitä on sen kanssa tehnyt ja hyppäsin sitten itse satulaan. Kenttä oli Muulin mielestä tosi ällöttävä eli märkä. Se liikkui erittäin tahmeasti eikä ravannut mielellään. Se oli ihan hyvä, ei tullut myöskään mitään äkkiliikkeitä.

Tiina oli edelliskerralla rohkaissut Muulia ravaamaan myös märässä ja joutunut ottamaan raipan avukseen, itse en vielä tohtinut sitä ottaa etten vahingossakaan huido sillä tahtomattani turhan rivakkaa liikettä Muuliin. Kuolainvalintana oli tänään Neue Schule Turtle Top with Flex tuteilla. Tätä kuolainta käytin Muulin "sisäänajossa" kesällä 2016, mutta silloin meillä oli homma niin hakusessa, ettei sormet riitä laskemaan niitä kertoja, kun kuolaimet tulivat kokonaan suun läpi tilanteessa, jossa keskustelimme suunnasta ja vauhdista. Tai siis vauhtia ei koskaan puuttunut, suuntakin oli aina johonkin.

Tuon jälkeen kuolainvalintojani on ohjaillut lähinnä se, että tuleeko kuolain suusta tiukassa tilanteessa ja siksi minulta löytyy mm Pee Wee, fullcheek ja D-renkainen kumikuolain.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei Muuli enää harrast lähtöjä niissä mittakaavoissa kuin ennen, joten ehkä uskallan itsekin vaihtaa kuolainta välillä joksikin muuksi. Kuolaintahan olisi hyvä vaihdella vaikka siinä ei mitään vikaa olisikaan!

Tiina aloitti ensin kävelyttämällä Muulia reippaasti kentällä ja teki tämän kanssa avoa ja väistöä kentän aitoja hyödyntäen. Sen jälkeen selästä käsin vasta-avoa.





Itse hoitelin kuvauspuolta ja puolivälissä vaihdettiin.

Tiina sanoi heti, että Turtlekuolain ei ollut ihan niin hyvä kuin kolmipala-oliivikuolain. Itse en ole oikein koskaan osannut sanoa kuolaimesta, että onko se hyvä vai ei. No tavallisen nivelen kanssa Muuli ainakin aukoi suutaan kovasti, joten se ei sitten varmaan ollut hyvä. Toisaalta koulutusjaksolta palattuaan Muulin suu on pysynyt kiitettävän hyvin kiinni, eikä se heiluttele kieltään ulkona, joten kielen vilkkumistakaan ei voi enää tarkkailla. Se vilkkuu sitten jos kuolain tai varsinkin sitä käyttävä käsi on ihan sysipaska.

Ratsastin ensin käynnissä yrittäen tehdä aitaa vasten pientä vasta-avonpoikasta. Kai siinä muutama askel onnistuikin. Avot ja väistöt pitäisi saada jonkinlaiseen kuosiin toukokuun loppuun mennessä, kun osallistun Sannan luona karjakurssille. Karjaa nimittäin siirrellään väistättämällä niitä kohti, ei suinkaan villisti takajalkojen päällä kääntyillen, kuten cuttingissa. Muutenkaan karjanajo ei ole mitenkään vauhdikasta, vaan naudat pitää saada pysymään rauhallisina ja tyytyväisinä. Olisi kiva jos ratsukin pysyisi.
Kaikki omat kuvani otti tietenkin Tiina Lepojärvi
Kokeilin hieman keventää ravissa, mutta se ei tuntunut hyvältä. Tiina kehotti menemään harjoitusravia ja siinähän sitten hytkyttiin. En ole juurikaan mennyt harjoitusravia, koska se ei käsittääkseni tee hyvää nuorille ratsuille. Muuli on nyt kuusi, joten eiköhän se kestä muutaman minuutin harjoitusraviakin.

Koko kauheuden näet videoltani. Kiinnitä huomiota myös tuoli-istuntaan ja eteen ojentuviin käsiin. Kiinnitä huomiota kuitenkin myös melko suoraan selkään ja tasapainoon, en mielestäni kovinkaan härskisti nojaa eteen tai taakse. Enkä tosiaankaan antanut tuossa ravissa joka askeleella pohjetta vaikka se siltä näyttääkin. Jalka näkyy heiluvan ihan tolkuttoman paljon ravissa! Mutta eikai se ihme ole, jos on just kuus viikkoa maannut sohvalla telkkaa katsellen.


Videolla on taustamusiikki, koska keli oli sen verran tuulinen, että videoissa oli kovaa kohinaa taustalla. Madalsin kohinat pois ja laitoin musiikkia tilalle.







Lue lisää

Tule tutustumaan muuleihin Hevoset-messuilla 6-7.4.2019!!

Olenhan jo muistanut kertoa, että me Muulin kanssa ollaan Tampereella Hevoset-messuilla molemmat päivät? Muuli ei ole suinkaan ainoa muuli paikalla, vaan viereisistä karsinoista löydät muulit Aapon ja Ollen!

Olen jättäytymässä pois Aasiyhdistyksen hallituksesta, joten tämä voi olla viimeinen kerta nähdä Muuli livenä tällaisessa messutapahtumassa! Vaikka näytteilleasettajakortissa lukee Aasiyhdistys, olen paikalla yhtälailla myös Muuliprojektin edustajana. Tule siis haastamaan minut ja esitä kiperiä kysymyksiä tästä kyseisestä muulista tai muuleista ylipäätään.

Muulille saa tuoda ja antaa porkkanoita ja olen suunnitellut opettavani sille jotain temppuja messujen aikana. Messuvieraatkin voivat sitten pyytää Muulia temppuilemaan porkkanoidensa eteen!

Olemme paikalla E-Hallissa ihan pikkuareenan vieressä. Ja siinä Racingin-ohjelma-alueellakin esiinnymme kumpanakin päivänä 11-11.25 kaikkien kolmen muulin kanssa, joten tule ihmeessä katsomaan! Esityksessä näet kaikki muulit liikkeessä ja kerromme muuleista yleisesti ja tietenkin myös näistä kyseisistä muuleista lisää.

Ja nyt suuri paljastus!! Korumies Arvi hyppää Hutkon tilan ison Aapon selkään lauantaina 11.00!! Joten suuntaa heti yhdeltätoista katsomaan muuleja, on muuten hienoa katsottavaa!

Aasiyhdistyksen osaston numero on E 875 ja Hutkon tila on ihan vieressä, heidän paikkansa on E 765. Muulit ovat kaikki vierekkäisissä karsinoissa vastapäätä osastojamme karsinoissa 18, 19 ja 20. Tarkoitus on hankkia oviin ovivahdit, jotta voimme pitää ovia noin muuten auki ja esitellä muulejamme kävijöille.

Koska messuilla on tosi hankala löytää oikeita osastoa, otin tähän snipin pohjakartasta. Merkkasin karsinat (3 kpl) ja Hutkon ja meidän osastomme (mustalla viivalla ympyröidyt).
Hutkon tila kannattaa kaikkien aasin- ja muulinomistajien tsekata, sillä he maahantuovat brasilialaisia aasi- ja muulisatuloita!

Vasemmalla tandemsatula pitkäselkäisell hevoselle! Lapsi istuu edessä.
Tein Aasiyhdistykselle mainosvideon, johon kokosin varastoistani muuliklippejä. Suurimmassa osassa on luonnollisesti oma muulini mukana, mutta näkyy näissä myös Hutkon muuleja. Yksi maastoilupätkä on Belgiasta, ratsastan siinä ihanalla päistäriköllä muuliruunalla! Ihan videon lopussa näkyvä ruskea muuli on itseasiassa muuliaasi. Se on kaksivuotias tuleva ruuna ja sen isä on knabstrupper! Siitä tulee vielä hieno, niin hyvärakenteinen ja iso se oli jo kaksivuotiaaksi käännyttyään!


Muu ohjelma


Itse olen tosi tiiviisti Muulin karsinan edustalla, mutta lauantaina aion livistää katsomaan maastakäsittelyklinikkaa Hankkija-areenalle klo 10-10.45. Klinikka on messujen ainoa esitys maastakäsittelystä ja Mia Jurvalan tyyli on mielestäni hyvä.

Tuon jälkeen kipitänkin sitten valonnopeudella takaisin Muulin karsinalle valmistelemaan sen meidän omaan esitykseen!

Maastakäsittelystä on lauantaina ja sunnuntaina myös Mervi Pakolan luento Black Horse-lavalla, mutta se on 11.15, joten sen joudun itse skippaamaan molempina päivinä. Sisältö olisi kuitenkin varmasti todella mielenkiintoista ja Pakolan nimi tuntuu tupsahtelevan esiin yhä useammin eri lähteissä! Olisi mukavaa kuulla häntä livenä.

Muulinomistajana pelkään ehkä liikaakin metabolista lihavuutta ja kaviokuumetta. Black Horse-lavalla on Hyvinkään eläinsairaalan info aiheesta 13.15 lauantaina.

Hevostenkäsittelijöistä myös Kari Vepsä on paikalla ja hän puhuu Black Horse-lavalla lauantaina klo 14.30 ja sunnuntaina 15.10. Jos et ole vielä ostanut Karin kirjaa, on niitä luultavasti myynnissä myös!

Osastomme sijaitsee ihan Racing-ohjelma-alueen vieressä, joten sen areenan esitykset kuulen varmaan tahtomattakin. Mutta jos olisin messuturrena paikalle, suuntaisin areenalle ainakin lauantaina klo 13.05 ja sunnuntaina 15.05, kun Playsson.net antaa vinkkejä hevosen ja ratsastajan venyttelyyn. Lisäksi Playssonin lounge sijaitsee pääaulassa ja siellä voi kuulemma tavata tuttuja somettajia!

Racing-ohjelma-alueen viimeinen lauantain ohjelma on satulansovituksesta ja koska nykyään tuntuu, että kaikki vaihtelevat satuloitaan puolen vuoden välein, olisi varmaan hyvä itsekin tajuta aiheesta muutakin kuin että jos ei ole valkoisia karvoja, on satula sopiva. Satulansovituksen perusteet siis Racing-ohjelma-alueella lauantaina 16.20 ja sunnuntaina 15.35.
Lue lisää

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen ratsastus polvileikkauksen jälkeen!

Otsikkoon olisin laittanut habaemojin ellen vihaisi emojeita ja hymiöitä osana blogitekstejä.

Mutta pari päivää ennen kun kuusi viikkoa leikkauksesta tuli täyteen, kävin ratsastamassa. Se oli siis viime sunnuntai ja ulkona oli tosi upea keli! En vain siinä sisällä sohvalla köllötellessäni tajunnut, kuinka kovia tuulenpuuskia ulkona oli!

Laitoin Whatsappia luottomaastokaverilleni Pialle, joka siis on Muulin tarhakaverin Elsan omistaja. Hän oli messissä ja treffit tallilla sovittiin kahdeksitoista. Olin paikalla hyvissä ajoin ja hengailin Muulin kanssa tallin aurinkoterassilla. Auringosta huolimatta todella kylmä tuuli jäädytti minua, mutta meidän aurinkoterassi on niin hyvin suunniteltu, että kun valitsee tuolinsa hyvin, ei tuulikaan jäädytä.

Leikatun polveni olin varustanut Back on Trackin polvituella, sillä jämäkällä jossa on pienet "luut" sivuilla. En osaa sanoa auttaako se mitään, mutta ainakin lumevaikutusta sillä on. Ja kun polvessa on tuki, muistan myös hieman varoa jalkaa. Normaalissa kävelyssä polvessa ei nimittäin huomaa enää mitään eroa!
Kengät pitäisi saada pysymään vielä vajaat kaksi viikkoa, otan nämä pois ennen Tampereen messuja.


Päätettiin siinä kovasta tuulesta huolimatta uhmata elämää ja toteutettiin maastoreissu. Pääsin Muulin selkään melko hyvin, mutta leikatun jalan jalustin tuntui tosi lyhyeltä. Jalustimet olivat kuitenkin ihan normaalin pituiset minulle, eli polvituki jäkitti vähän vastaan. Huomasin myös heti, etten pystynyt jalkaterällä kaivamaan jalustinta jalkaan, vaan se piti laittaa kädellä. Pian huomasin myös, etten pystynyt antamaan pohjetta, mutta onneksi kyseessä oli ei-tienpuoleinen jalka.

Hieman myöhemmin totesin, etten muuten pysty myöskään keventämään.

Maastoreissu sujui odotuksiin nähden tosi kivasti! Muuli oli hyvin lapasessa eikä yrittänyt poistua paikalta vaikka se oli ollut juuri viikon ajan ratsastamatta kokonaan. Olin käynyt viikolla vain tekemässä maastakäsittelyä ja treenaamassa lastausta.

Metsäpätkällä Muulilla ja Tiinalla oli ollut jännät paikat jokin aika sitten. Muuli oli hätäripuloinut ja jännittynyt todella pahasti. Mukana ollut Elsa ei ollut reagoinut mitenkään. Päättelimme, että metsässä oli ehkä jotain hirvihajua, minkä Muuli haistoi. Minunkin kanssani Muuli paskoi kolmesti samassa metsässä ja tunsin hetkittäin sen sydämen hakkauksen. Se oli kuitenkin mukavan rauhallinen, vaikka pää ja korvat liikkuivat, ei selkään tuntunut jännittyneisyyttä sen liikkeissä. Se ei stoppaillut ja yrittänyt kääntyä kotiin tai Elsaa kohti.

Vasta metsän lopussa, missä tiellä on esteenä kolme kiveä, Muuli totesi että noita kiviä emme ole kiertämässä. Elsan vanavedessä suoriuduimme niistäkin.

En osaa kuvailla, millainen tuuli maastossa oli! Mutta en kuullut puoliakaan mitä Pia vieressäni sanoi. Korvissa suhisi koko ajan! Muuli ei kuitenkaan ollut millänsäkään ja tikitti vain menemään omaa tehokävelyään.

Ainoa, mihin se reagoi, olivat tuulen mukana vinhasti hankea pitkin lentävät puun lehdet! Niitä se  yritti tampata jaloillansa, jos ne osuivat kohdalle. Toisaalta se ei ollut jaloistaan kuitenkaan liian tarkka, se nimittäin käveli useasti vesilätäkön yli ihan muina muuleina! Noissa hetkissä kehuin sitä kovasti, kuten myös silloin, kun se stressasi metsässä.


Kotona tsekkasin Sportstrackerista, että olimme ratsastaneet 8 kilometriä keskinopeudella 5 km/h. En tiedä teistä, mutta meillä tuo vaati koko matkan ajan tosi reipasta käyntiä. Muulin askel on aika lyhyt, eli se sai tuohon nopeuteen askeltaa ihan kunnolla!

Ratsastuksen jälkeen siivottiin tarha Pian kanssa. Nyt meidän tarha on jo puoliksi sula, takaosa on vielä jäässä, mutta sitä ei talvella ole paskottukaan, joten siellä ei ole isoja sotkuja. On tosi jännä, miten paljon näin keväisin tarhasta nousee shittiä, vaikka mekin ollaan siivottu tarhaa päivittäin koko talven ajan!
Lopuksi tein vielä nopean lastausharjoituksen, jonka videon julkaisin edellisessä postauksessa ja sen näkee myös tästä. Menin siis hakemaan Muulin tarhasta naruriimun kanssa ja vaikka sillä oli juuri annetut heinät edessään, se kipitti portille minua vastaan, wow!

Se käveli reippaasti trailerin luo ja ihan pienen keskustelun jälkeen oli sisällä. Video on n 3 minuuttia pitkä ja leikkaamaton. Melkoinen saavutus edellispäivän taisteluun ja kahteen karkaamiseen! Tosin silloinkin Muuli kyllä meni lopulta koppiin useasti peräkkäin.

Polvikaan ei muuten raegoinut ratsastukseen mitenkään negatiivisesti. Toimi hyvin samana iltana ja seuraavana päivänä. Isoin ongelma nyt on tärähtely, eli en saa tulla satulasta alas maahan tömähtäen, vaan kevyesti toinen jalka edellä. Tämän takia juoksu on vielä kiellettyä.

Lue lisää

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Muulin lastaustreeniä + videot saattavat järkyttää

Mietin todella pitkään, että julkaisenko videota lastaustreenistä ollenkaan. Nykyään kun somessa et saa epäonnistua tai toimia muutenkaan niin, että katsojalle voisi tulla pahamieli. Minun lastaustreenivideostani nimittäin tulee. En namittele vaan käytän painetta ja sitäkin huonosti. Teen virheitä, jotka onneksi tajusin videon nähtyäni. Lyön Muulia ihan tarkoituksella ja kovaa, jotta se ei tulisi puomin ali ja satuttaisi itseään vielä enemmän. Se nimittäin kerran tuli, ei ollut nättiä katsottavaa.

No paskat ovat jo housussa ja lastausvideokin on YouTubessa ehtinyt saada katselukertoja, joten näillä mennään. Muuliprojekti yrittää myös kovasti kertoa myös huonoista päivistä ja huonoista suorituksista. Ne tallentuvat harvemmin videolle, mutta tällä kertaa minulla on melkein koko yhdeksänminuuttinen mehevää epäonnistumista!

Toivon, että nämä klipit antavat toivoa juuri niille, joiden ajattelumaailma on kieroutunut täydellisen somemaailman takia. Täydellisessä maailmassa lastausongelma on se, että hevonen astuu sillalle sivulta eikä suoraan. Minun maailmassani lastausongelma on se, että Muuli kääntyy paikallaan 180 askelta ja lähtee käsistä! Olen ihan varma että en ole ainut, joten toivottavasti videot antavat toivoa muillekin.


Taustaa


Meillä ei Muulin kanssa ole periaatteessa lastausongelmaa, mutta en ole saanut lastattua sitä yksin kuin vinssaamalla. Vinssaamisella tarkoitan sitä, että kieputan narun etupuomin ympäri ja kiristän sitä sitä mukaa kun Muuli tulee sisälle. Se ei saa pakitettua pois ja tuleekin sisään melko nopeasti sen jälkeen, kun sen pää ja kaula on jo trailerin sisällä. Tällä videolla näkyy, mitä tarkoitan vinssaamisella.

Toisaalta meillä on juuri tämä lastausongelma. Muuli ei mielellään lastaudu, ainakaan heti, ainakaan yksin minun kanssani. En kuitenkaan voi missään  nimessä tuudittautua siihen, että tallilla olisi aina joku auttamassa. Minun on saatava Muuli traileriin kaikissa tilanteissa ja yksin.

Aluksi Muuli ei lastautunut jos joku antoi painetta takaa. Se vain pakitti, pyörähti ja häipyi. Nykyään olemme tilanteessa, että paine takana tosiaan auttaa ja Muuli liikkuu sen voimasta eteen. Vepsä on lastannut Muulin lähettämällä traileriin jo marraskuussa 2016 (video) ja juuri lähettämällä haluaisin lastata sitä itsekin. Se ei vain ollut onnistunut, ennen kuin nyt.

Torstai


Traileri oli tallin pihalla kutsuvasti auton perässä, joten kysyin, voisinko lainata sitä lastausharjoitteluun. Lupa tuli joten otin mukaan vyölaukullisen olkea ja Muulin naruriimussa. Olin hieman polvirikko leikkauksen takia ja tiesin, että en voisi pidellä Muulia jos se päättäisi häipyä. Onneksi sillä ei ole tapana poistua tallin pihalta.

Tein ensin hyvällä. Olin nähnyt videoita, jossa hevosta palkataan aina, kun se kiinittää huomiota traileriin ja tulee lähemmäs. Yritin samaa. Muuli tulikin puoliksi traileriin, mutta ei sen pidemmälle. Yritin jopa houkutella, mutta ei, kaura ei kiinnostanut sitä. Se pakitti ulos ja aloitin taas namittamisen uudestaan. Tuntui siltä, että se ymmärsi jutun juonen, mutta se ei halunnut palkkaa ihan niin paljon, että olisi riemusta kiljuen juossut sisälle hakemaan palkkaa.

Osa blogin lukijoista on varmasti kouluttanut hevosensa lastautumaan tällä tyylillä. Miten te olette toimineet siinä vaiheessa, kun edistys "tyssää" eikä palkka enää kiinnosta ihan niin paljon? Tarkoittaako se automaattisesti sitä, että traileriin liittyy niin suurta pelkoa ja stressiä, ettei eläin vain voi edetä enää tietyn pisteen jälkeen? Vai johtuuko tällainen käytös vain siitä, että olen itse onnistunut opettamaan Muulille ketjun, mihin kuuluu omatoiminen poistaminen ja koko homman aloittaminen alusta?

Tallinomistaja tuli sitten taakse ja kas, Muuli oli sisällä. Vaihdettiin rooleja ja jäin seisomaan taakse. Muuli oli siinä pari kertaa eri mieltä ja lähti käsistä, mutta jäi parkkipaikalle "aitaukseen" ja homma jatkui. Siinä kohtaa kun tallinomistaja sai torpattua napakasti sen pakoyritykset, se nöyrtyi ja alkoi kävellä lähettämällä sisään kuin olisi tehnyt sitä koko elämänsä.

Lähetin itsekin muutaman kerran ja lopetettiin. Torstailta ei ole kuvia tai videoita.

Lauantai


Lauantaina asensin sekä puhelimeni että videokameran kuvaamaan ja jatkoin harjoituksia.

Otin herkut vyölaukkuun, koska Vepsäkin käski namittaa, kun hevonen tai muuli on trailerissa. Vepsän lastausvideon näet muuten tästä. Tuota sessiota edelsi parin tunnin maastakäsittely pyöröaidassa, mutta silti Muuli ei kävele suoraan sisään.

Heti alussa Muuli käveli sisälle ja laitoin puomin kiinni. Tarkoitus oli laittaa se vain hetkeksi, palkata ja avata, mutta Muuli sonti ja ajattelin siivota ne pois ennen, kun päästäisin Muulin ulos. Tämä ei ollut hyvä juttu, koska kun laitoin Muulin hännän puomin toiselle puolelle, se yritti jyrätä itseään puomin alta vapauteen.


Tarkoitus oli antaa Muulille painetta, kun se ei ole menossa traileriin ja jättää se rauhaan, kun se on menossa traileriin. Jälkikäteen videoita katsoen huomaan, miten oma ajoitukseni on monessa kohdassa pielessä. Eli onneksi videoin, muuten on vaikeaa kehittyä.

Ongelmana tällä kertaa oli se, että Muuli peruutti aika hanakasti ulos. Ei täysiä, mutta liian nopeasti. Pääsin kuitenkin pari kertaa pyytämään sen ulos ja kävin myös sisällä palkkaamassa sitä. Tein itse virheen heti alussa, kun suljin puomin ja siivosin kikkareet. Jos ei saa siltaa heti perään kiinni, ei pitäisi laittaa puomiakaan. Muuli kun on kerran tullut puomin alta ja jäi siihen hetkeksi jumiin.

Sen takia lyön sitä ihan voimalla takapuoleen. En nimittäin missään nimessä halunnut, että se olisi taas jumissa puomin alla ja menettäisi karvat selkärankansa kohdalta.

Toinen asia, mille minulla ei ole minkäänlaista toleranssia, on minun tilaani loikkaaminen. Parissa kohdassa Muuli loikkaa sillalta minun puolelleni, jolloin en epäröi heiluttaa narua ja myös osua sillä, ihan tarkoituksella.

Kahdesti Muuli lähti käsistä enkä voinut muuta kuin antaa mennä. Se juoksi tarhojen väliin ja oli jo tulossa vastaan, kun menin hakemaan sitä. Sitten se käveli perässäni suoraan trailerin luokse takaisin. Näiden karkureissujen jälkeen se itseasiassa meni tosi kivasti koppiin!

Viimeisellä kerralla se meinasi peruuttaa, mutta sain sen jatkamaan matkaa. Se seisoi hieman pidempään sisällä, otin ulos ja vein takaisin tarhaan.


Sunnuntai


Lainasin taas traileria ja mietin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Oli tosi kova tuuli ja kaikki paikat rämisi ja kolisi. Lisäksi auton ympärillä oli liikettä kun kisareissun jälkeen purkivat tavaroita autosta. Se ei kuitenkaan ole syy sille, ettei tarvitsisi lastautua. Traileriin pitää mennä myös keskellä hirmumyrskyn riepottelemaa Helsinkiä!

Sunnuntain video on lyhyt ja pätkimätön enkä jaksanut laittaa kahta kameraakaan. Äänet jouduin poistamaan, koska oli niin kova kohina tuulen takia. Kehun Muulia kuitenkin todella paljon kun se on sisällä ja tällä kertaa pääsin myös sisälle palkkaamaan sitä ilman, että se alkoi heti peruuttaa ulos.

Mielestäni aika huima parannus edellispäivään! Mainittakoot vielä, että kun menin hakemaan Muulia tarhasta naruriimun kanssa, tuli se minua päättäväisesti vastaan ja lähti mielellään "hommiin". Se ei myöskään kertaakaan paskonut. Se tosin saattoi johtua siitä, että se oli stressannut hetkeä aiemmin maastossa ja jättänyt stressipaskat sinne.


Eihän minulla tässä suinkaan vielä ole muulia, joka menisi missä ja milloin vain traileriin. Emme harjoitelleet tänään ollenkaan takapuomin kanssa! Muuli pitää opettaa siihen, että paine takana tarkoittaa paikallaan pysymistä tai siirtymistä eteen, ei missään tapauksessa painetta vastaan survomista!

Alku on kuitenkin hyvä ja tänään Muuli suoritti minun mielestäni ihan mielellään. Se tiesi mikä on homman idea ja miten saa olla rauhassa.

Somesta ja kriittisyydestä


Koostin lauantain treeneistä lyhyemmänkin videon, jonka julkaisin Facebookissa. Sekoitin tapahtumien järjestyksen (seuraa kakkakikkareita lastaussillalla), jotta sain videosta "kehitysvideon". Lukijat kuvittelevat herkästi että video kertoisi totuuden rehellisemmin kuin kuvat, mutta eihän se näin mene. Ihan yhtä helppoa on videota leikata näyttämään hyvältä, vaikka totuus taustalla on ihan eri. Vain pitkät yhtäjaksoiset videot ovat luotettavia.

Tämän videon julkaisin Facebookissa. Eikö olekin hieman erilainen, kuin kokopitkä 9 minuutin pätkä?
Lue lisää