lauantai 16. maaliskuuta 2019

Vietin perjantain Helsinki Horse Fairissa parhaassa seurassa, eli aasi- ja muuliseurassa!

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Olin hakenut ja saanut bloggaajapassin Helsinki Horse Fariiin, joten postaus on toteutettu yhdessä Messukeskuksen/Helsinki Horse Fairin kanssa.

Heti alkuun kerron, että olipa muuten rentouttavaa olla messuilla ihan vain turistina! Ja ehdottomasti tulen harrastamaan tätä tulevaisuudessakin! Tähän asti olen siis ollut melkein aina näytteilleasettajana Suomen Aasiyhdistyksen ständillä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen ollut näytteilleasettajan roolissa noin 16 kertaa HHF:ssä, Tampereella ja Elmamessuilla. Ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt turistina kahdesti Tampereella ja kahdesti Helsinki Horse Fairissa. Näistä toinen kerta on siis tämä viikonloppu.

Ja otan viikonlopusta kaiken irti! Perjantaina minun oli tarkoitus vain käväistä melko nopeasti messuilla hakemassa bloggaajapassi ja kurkkaamassa tarjoukset, mutta olinkin paikalla ihan loppuun asti, eli kahdeksaan.

Esityksiä ja luentoja en käynyt katsomassa ollenkaan, paitsi sivukorvalla esittelyä 3D-tulostimella tulostettavista muovisista/kumisista hevosenkengistä, jotka on tarkoitettu kai enimmäkseen sairaskavioihin tapauksissa, jossa kenkää ei voida naulata kavioon. Esityksessä oli myös erään tutun aasin kuvia. Tiesinkin jo, että sen kavio-ongelmia oli korjattu juuri tällaisilla yksilöllisillä liimakengillä. Esitys oli siitä hauska, että kenkiä esitteli ilmeisesti 3D-tulostuksen valmistaja, ei kengittäjä, joka niitä kenkiä sitten loppukäyttäjille asentaa. Mielenkiintoista innovaatiota silti!

Aikani kului lähinnä Hutkon laama- ja eläintilan ständillä. Otin kuvia heidän aaseistaan ja viereisessä karsinassa olleista Kylämäen hevostilan kahdesta aasista. Messujen pikkuareenalla meni koko ajan rotuesittelyitä ja muita pieniä esityksiä ja puoli viideltä olivat vuorossa myös Hutkon kaksi aasia ja Olle-muuli. Olle on esiintynyt blogissa aiemminkin. Se oli myös mukana Piet Nibbelinkin klinikalla kesällä 2017, osallistui tietenkin kotitilallaan järjestettyyn muulileiriin viime kesänä ja tammikuussa Olle ja Muuli kuskattiin Rautalammille länkikurssille. Muuli ja Olle ovatkin tosi hyviä kavereita keskenään!

Lupauduin juontamaan aasien ja muulien rotuesittelyn kun Anu ja avustajat taluttivat eläimiä areenaa ympäri. Ollelle laitettiin malliksi brasilialainen muulisatula, jollaisia Anu maahantuo ainoana Suomeen ja koko Eurooppaan! Satuloita oli esillä myös messuilla. Niissä on vain sellainen ongelma, etteivät niistä kaikki sovi ylipainoiselle aasille ja niitä ylipainoisia aaseja on suomessa valitettavasti tosi paljon.
Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja


Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja

Kuva: Ellikki/Ellikki.fi - Utelias ratsastaja
Esityksen vedin 16 messureissun kokemuksella ulkomuistista ja kerroin myös, että sopivan painoisella aasilla selkäranka on selästä koholla ja lonkkaluut on helppo nähdä ja tuntea. Kylkiä sivellessä kylkiluiden pitää tuntua käteen, mutta ne eivät saa näkyä. Talvikarva-aikaan ne nyt eivät näy millään aasilla, mutta pystyin tunnustelemaan niitä helposti karvan läpi.

Noin muuten kerron aaseista ja muuleista yleensä tällaisia juttuja:
-aasien ja muulien painorajat ovat samat kuin hevosella, eli max n 20% vähän eläimestä riippuen
-aasit elää kauemmin, koska niiden hampaat ovat vahvempaa tekoa, eivät kuole hammasvaivoihin
-luonnostaan tottuneet syömään kortista ruokaa ja sitä pitää tarjota suomessakin
-erinomaisia rehunkäyttäjiä, liikalihavuus on ongelma mitä voi hoidella syöttämällä olkea
-eivät niin reaktiivisia kuin hevoset, toki yksilöissä on eroja
-säästävät energiaa kaikessa mitä tekevät
-koulutus samalla lailla paineesta pois, mutta hyvin ajoitetut porkkanat lisäävät kummasti motivaatiota
-samat askellajit kuin hevosellakin, mutta tasaisemmat
-parhaimmillaan maastossa, jossa tarvitsevat vain puolentoista kavion levyisen polun jossa kulkea
-pieni aasi ja poni tuottavat pienen muulin ja iso aasi ja hevonen ison muulin
-muulitammoilla on säännölliset kiimat ja niihin voi laittaa alkioita
-Suomessa on aaseja noin 400 ja muuleja 25
-aaseja sekä tuodaan Suomeen että kasvatetaan täällä. Vuodessa varsoja syntyy/tunnistetaan 5-10 lisäksi toinen mokoma tuodaan ulkomailta
-aasien määrä lisääntyy koko ajan, mutta hitaasti

Äänentoisto siinä pikkukentällä oli haasteellinen. Se oli toteutettu NoShout-järjestelmällä, eli kolmella sivulla oli aidassa pieni boomboxi kiinni. Joihinkin kohtiin ääni kuului hyvin, toiseen suuntaan taas ei ollenkaan. No onneksi perjantaina yleisöäkin oli melko vähän.

Alla on videota perjantailta. Jotta aasit ja Olle saisivat maksimaalisesti huomiota, kuvasin vain niitä. Uskon, että muut bloggaajat ja tubettajat keskittyvät myös muuhun tarjontaan.

Videolle kuvailivat itseni lisäksi myös Nina Wasenius (ennen esitystä) ja Alex Muurinen (kaikki videot esityksen aikana), kiitos!

Olemme muuten Anun kanssa suunnitelleet muulileirin taas kesäksi, tosin tänä vuonna nimitystä muutettiin väärinkäsitysten varalta ja leiri kulkee nimellä "Muuli- ja aasiviikonloppu". Leiri-sanasta tuli nimittäin osalle mieleen lasten heppaleiri, vaikka leiri oli ihan aikuisille suunnattu. Tänä vuonna käytössämme ovat kaikki Hutkon tilan aasit, joten jokainen osallistuja saa aasin käyttöönsä leirin ajaksi ja tekee harjoitukset sen kanssa. Ratsastusta pienten aasien kanssa ei tietenkään voi harrastaa, mutta sisältö on suunniteltu juuri niin, että kaikki saavat siitä kyllä eväitä tulevaisuutta varten.

Kerron Muuli- ja aasiviikonlopusta tarkemmin ihan omassa postauksessaan, mutta jos olet kiinnostunut niin laita päivämäärät itsellesi jo ylös.
Brasilialaisia aasisatuloita


Daisi

Tiitu

Kylämäen hevostilan Bonus
Koska perjantai-iltana oli yleisöä aika vähän paikalla, oli tosi mukavaa kiertää myyjien teltat läpi. Ei ruuhkaa ja sai katsella kaikkea ihan rauhassa. Ainoa ongelmani oli tosin se, ettei minulla ollut mitään varsinaisia tarpeita. Ostin kuitenkin pikkujuttuja pikkurahalla. Kallein ostokseni oli Back on Trackin polvisuoja leikattuun polveeni. Toivon, että siitä on apua sitten, kun palailen selkään. Ostin yhden raspin, ponikokoisen deltan juoksutusliinaan, tummanpinkit (raspberry-väri?) kumiputsit (koska olihan ne tosi hienot), timanttiotsapannan, aasijuttuja Kananlentoputiikista ja liityin ratsastusseuraan SRL:n pisteellä.

Olin käynyt juttelemassa ratsastusseura-asioista jo Apassionatassa. Silloin kysyin, että mikä seura olisi hyvä kaltaiselleni, jonka seuratoiminta-aktiivisuus on loppu eikä minkäänlainen talkootyö kiinnosta nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan. Hän lupasi, että mihinkään ei pakoteta ja että maanlaajuisia seuroja löytyy kyllä. En vielä Apassionatassa liittynyt seuraan, koska halusin vielä miettiä seuravalintaa. Olikin hauskaa, että minut muistettiin näin viikon jälkeen vaikka Apassionatassa kävi todella monta ihmistä juttelemassa SRL:n pisteellä!

Kävin myös nopeasti Kuva&Kamera-messuilla, jossa hiplasin Dji Osmo Mobile 2-gimbaalia. Näin aiemmin tänä vuonna siitä videon ja sen jälkeen olen katsonut videoita vaikka kuinka! Olen varma, että juuri se puuttuu elämästäni. Osmolla saisin kännykälläkin aikaiseksi tosi kivaa ja tasaista kuvaa. Lisäksi siinä on ratsastajanäkökulmasta tosi kiva ominaisuus, se osaa seurata kohdetta. Voisin siis laittaa Osmon keskelle kenttää seisoskelemaan, ja se kuvaisi kun ratsastan kenttää ympäri! Zoomia siinä ei ole, mutta jo tuo riittäisi oman ratsastuksen kuvaamiseen. Osmo oli messuilla 149 euroa, mutta netissä halvimmillaan 105 euroa. Taidan käydä sunnuntaina hieroskelemassa osastolla vielä kauppoja jos tuote irtoaisi lisätarvikkeineen johonkin mukavaan messuhintaan.

Jos DJI Osmo Mobile 2 kiinnostaa, niin siitä löytyy paljon arviointeja YouTubessa. Upotin tähän yhde.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti