maanantai 8. huhtikuuta 2019

Unelmavarusteet mittatilaustyönä, tuet samalla suomalaista!

Olen ostellut Muulille varusteita aika sniiduillen. Suurin osa varusteista on ostettu käytettynä tai saatu jopa ilmaiseksi kavereilta. Olen ottanut kaiken mielelläni vastaan ja tarjonnut vielä ihan käyttäkelpoisille mutta vanhemmille varusteille loppuelämän kodin. Muulin pää on siitä jännä, että osa osista on kokoa cob, osa on fullia ja osa x-fullia. Valmiita suitsia en siis olisi koskaan voinut sille ostaa. Tosin nykyäänhän suitsiakin on mahdollista ostaa osina, joka olisi ollut toinen varteenotettava vaihtoehto.

Viime kesänä, kun Muuli  palaili koulutuksesta ja vaikutti käyttööni ihan sopivalta, aloin kuitenkin haaveilla uusista ruskeista suitsista. Vasta viime kesänä olin nimittäin varma siitä, että Muulin lännensatula jäisi käyttöön. Sen sopivuus mietitytti aiemmin paljon, mutta runsaan ratsastuksen myötä Muuli on saanut sen verran habaa, että satulakin alkoi istua. Viimeisen silauksen teki toki Reinsmanin edestä korottava padi.

Okei, eli käytössä olisi tulevaisuudessa ruskea-musta lännensatula, joten mustat enkkusuitset eivät ihan sopisi kuvaan. Ensin katsoin uusia suitsia netistä länkkäpuolelta, mutta koska Muulin pää on tosiaan eriskummallinen, en uskaltanut ostaa sille mitään. Sitten mieleeni tuli Ahlfors Leatherin Johanna, jonka kanssa oli joskus aikaa sitten ollut puhetta mittatilaussuitsista. Ne eivät nimittäin loppupeleissä tulisi yhtään sen kalliimmiksi kuin kaupasta ostetut suitset, ja olisivat varmasti sopivat! Ja nämä suitset saisin juuri sellaisina, kuin haluan.

Otin Muulin päästä mitat ja tilasin myös muita varusteita, sillä kun satula näytti jäävän käyttöön, uskaltaisin sitäkin hieman lisävarustella.

Ensinnäkin halusin nylonisten vastinhihnojen tilalle nahkaiset. Nyloniset ovat ihan kivat, ne liukuvat helposti, mutta olivat myös kulahtaneet käytössä jo paljon. Satulan takavyö olisi komea, vaikka "oikeaa" käyttöä sille tuskin koskaan tulisi. Mutta näyttää hyvältä jos esiinnymme jossain, ja toki kuvissa myös.

Muulin mäkivyöt kuluttivat varsinkin talvikarvaa pois, joten siihen oli saatava jonkinlainen pehmuste. Johanna taiteilikin siihen ensin takaosaan tulevan pitkän pehmusteen ja sen jälkeen vielä pyöreän pehmusteen takapuolen päälle.
Mäkivyö hankaa talvikarvaa pois pepun päältä ja leveän remmin takaa jo ihan sillä, että se osuu Muuliin. Kyse ei siis ole siitä, että se olisi epäsopiva tai liian kireä. Kesäkarvaan tämä ei tee tuhoja.
Suitsien suunnittelutyö jatkui netin selaamisella. Selasin kuvia ja mietin, millaiset olisivat täydelliset suitset.

Suitsiin pitäisi nimittäin saada vaihdettua kuolaimia ja bosal helposti, niissä pitäisi olla irrotettava turpis, niiden pitäisi sisältää sopivasti blingiä ja niihin sopivat avo-ohjatkin olisivat aika kivat, jos joskus pitää edustaa lännenratsastusratsukkona jossain. Arkikäytössä umpinaiset normiohjat ovat oikein hyvät. Koska Muuli on välillä aika vänkyrä, halusin niihin normiohjiin vielä ekstrapaksut stopparit tiukkoja paikkoja varten. Otsapannan pitäisi olla V:n mallinen.

Suitsiin tulleet blingit
Satulan mäkivöiden pehmusteesta olin ensin suunnitellut lampaankarvaista, mutta Johannan kanssa tulimme siihen tulokseen, että pehmeästä nahasta tehty pehmuste toimisi paremmin jos ja kun Muuli paskoo tai kusee ratsastuksen aikana. Pehmusteen tulisi kuitenkin olla irrotettava. Yritin etsiä netistä inspistä tämän valmistukseen, mutta pehmusteita oli todella vähän myynnissä. Johanna sai siis sen suhteen vapaat kädet.

Ensimmäinen vaihe oli ottaa mitat Muulin päästä ja mäkivöistä. Sen jälkeen sain läjän nahkapaloja, joiden perusteella valitsisin täydellisen nahan. Minun piti ottaa huomioon se, että satulanikin on alunperin ollut paljon vaaleampi, mutta se on tummunut käytössä kuten nahan kuuluukin. Halusin, että suitsista ja muista nahkaosista tulisi saman väriset kuin satulastakin.
Nahkapalat satulan fenderin päällä. Suitsiin valitsin keskellä olevan kapean ja pisimmän palan. Mäkivöiden pehmusteeseen tulee alimmaisena oleva tummanruskea nahka.


Suitsiin liittyen vielä, sen niskaosasta tuli kevyesti muotoiltu ja mallasin kahta erilaista pahvinpalaa Muulin niskaan. Tämän jälkeen Johanna pääsi leikkaamaan nahanpaloja ja pyysin kuvia blogia varten.




Niskahihna, poskiremmit ja otsapanta, blingeillä tietenkin.

Suunnittelua

Mäkivyön pehmusteen osia







Mäkivyön pehmuste oli alusta asti täysin sopiva ja pääsin syksyllä sitä käyttämään! Mäkivöiden päälle "risteyskohtaan" ei kuitenkaan siinä vaiheessa ollut vielä pehmustetta ja huomasin, että nythän se vasta hankaakin, kun mäkivyö painaa pehmusteen kanssa enemmän kuin aiemmin. Tässä kohtaa uusiokäytin vanhan lampaantaljan ja tein Muulille pörhiksen. Se näkyikin koko talven ajan kaikissa ratsastuskuvissa.

Syksyllä sain myös suitset testiin ja sovitukseen. Tässä kohtaa huomasin miten tärkeää on mitata Muulin pää hyvin. Paras olisi jos suitsien tekijä tulisi ottamaan mitat, koska itse en edes tiedä, mitä kaikkea pitäisi huomioida. Osan mitoista kun olin ottanut Muulin vanhoista sopivista suitsista ja osan sen päästä. Turparemmi oli liian lyhyt ja solki ei jäänyt sen takia turvan alle ja niskaosa oli taas turhan pitkä, mutta se ratkesi vain leikkaamalla nahkaa lisää ja jättämällä otsapannan hieman ylemmäs. Se ei mitenkään erityisesti näy, ellei siihen osaa kiinnittää huomiota.

Kuvasin suitset Muulin päässä ja lähetin ne takaisin Johannalle.


Otsapannan oikea paikka suhteessa niskaosaan. Ja tätä viiltoa on yksinkertaista jatkaa ylemmäs.
Tämä kuva on otettu, kun testasin suitsia syksyllä.
Johanna teki suitsiin kokonaan uuden suuremman turpiksen ja valmisti myös loput tilaamani osat talven aikana.

Kauan odotettu paketti saapuikin sovitusti Tampereen hevosmessujen alla. Saisin sinne Muulille uudet hienot suitset päähän! Paketti saapui R-kioskille ja siihen liittyen on vielä kerrottava, että astuessani kioskiin sisään pakettia kysyäkseni, kysyi myyjä heti että "onko sulla se muuli?". No tottakai on! Pakettia ei kuitenkaan löytynyt, koska en ollut lukenut tekstarista, että missä R-kioskilla se minua odottaa. Kävelinkin sitten parin korttelin päähän oikealle ärrälle, jossa minua ei tunnistettu. Höh.
Mallasin suitset ja muut Muulin päälle viime torstaina ja totesin ne täydellisiksi! Off billetin joudun tilaamaan uusiksi, olin tilannut sen itse liian lyhyenä. Lisäksi mahavyöt yhdistävän remmin olin tilannut aivan liian pitkänä ajattelematta ollenkaan Muulin mittasuhteita! Laitan sen vielä Johannalle lyhennykseen.

No mitäs nämä sitten maksoivat? Mä sain könttäalennusta, eli näette lopullisen summan muulimenoista, mutta tässä on "listahinnat". Hintaan vaikuttaa aina se, millaiset halutaan eli paljonko menee aikaa. Näissä maksaa eniten juuri se käytetty aika eikä nahka ja soljetkaan tietenkään mitään ilmaisia ole.

Ohjat 50e sileinä ja 60e nappuloilla
Vastinhihnat lyhyt 30e ja pitkä 60e(eli lännensatulaan tilataan  yleensä nämä molemmat)
Mäkivyön pehmuste koneommeltuna 120e
Takavyöt 70e
Suitset, samanlaisina kuin Muulin, 240e

Kuvat on otettu sovituskerralta, eli tässä vaiheessa varusteet eivät olleet vielä nähneet öljyä. Sovittelujen jälkeen kyllästin ne ja jätin yöksi ilmavasti autotalliin. Ja ne olivatkin oikein priimat messuilla!
Ensin tämä uusi takapuolen päälle tuleva pehmuste. Vieressä on jo hieman kulahtanut lampaankarvainen, jota en kertaakaan jaksanut harjata käytön jälkeen.


Turpiksella?

vai ilman?

Pehmuste löytyy nyt myös tuolta pepun päältä. Ja mäkivöiden pehmusteesta huolimatta Muulin karvat ovat kuluneet talven aikana. Elämä on.

Turpis tuli näihin kuviin näköjään turhan ylös. Pahoitteluni siitä. En ratsastanut Muulilla kuvauspäivänä, sen tehtävä oli vain poseerata varusteiden kanssa.







Tässä myöhemmin otettuja kuvia, joissa suitset ovat kiinni bosalissa. Koin kuitenkin bosalin siirtämisen sen verran työlääksi, että käytän bosalia jatkossa sittenkin sen oman hangerinkanssa. Lisäksi bosal vaatisi hieman lyhyemmän otsapannan, koska poskiremmit ovat bosalin kanssa lähempänä silmää. Otsapanta irtoaa otsasta kokonaan.

Ulkoasullisesti tämäkin systeemi näyttää oikein hyvältä!



10 kommenttia

  1. Aivan mielettömän makeet suitset! Muulilla on kyllä upeet varusteet, länkkäkamat on aina jotenki niin hienoja.

    Terkuin: Ärrän myyjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä!! Ne on nyt vielä komeemmat, kun on öljytty ja vähän tummemmat :) Vitsit vieläki nauran sitä ärräkohtausta :D Mulle on käyny samoin vain kerran kissanäyttelyssä ja kerran mun molemmissa duunipaikoissa. Siis ku tarkotan sellaisia paikkoja, joissa ei kuvittele törmäävänsä blogin lukijoihin :D

      Poista
    2. Mä olin siinä kassalla ihan et aapuaa uskallanko kysyy mut pakko oli :D! Onko kutsu Muulia moikkaamaan vielä voimassa ;)?

      Poista
    3. Haha 😂😂 Ilman muuta on :) laita vaikka spostia rosamiii@gmail.com niin sovitaan päivä :)

      Poista
  2. Mahtavaa nähdä aineistoa myös tekovaiheesta ja tosi täsmällisesti vaikuttaa istuvan tuo otsapanta! :) Varusteiden kokonaisuus jotenkin oikein hivelee silmiä, kun kaikki on samaa sarjaa! Voisitko ottaa kuvan myös bosalin kanssa? t. Sanna R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nämä ovat täydelliset! Just tollainen otsapanta keventää mun mielestä Muulin isohkoa otsaa. Voisin vaan katsella Muulia varustettuna, niin hienot varusteet sillä nyt nimittäin on :)

      Nappaan bosalkuvankin tänään jos vain muistan. Olin tottapuhuen ehtinyt tottua bosalin omaan nahkaremmiin etten edes muistanut että senkin piti sopia näihin. Poskihihnoissa sekin on kuitenkin huomioitu niin jännä nähdä toimiko idea. Jengihän sius käyttää bosalia myös suitsissa, eli kaikki ei ratsasta hangerilla.

      Poista
  3. Mä olen todella pöyristynyt siitä, että miten halvat nuo suitset loppupeleissä oli. Miettii kuitenkin, että ne on täysin suomalaisella käsityöllä tehdyt ja hintalappu oli alle 300 euroa. Niissä on kuitenkin laatu ja kestävyys varmasti ihan eri luokkaa, mitä on ns. massasuitsissa. Esim. juurikin noita PS of Sweden suitsia myydään reilusti yli 300 eurolla. Jos joskus tulee itselle tarve hommata uudet suitset, taidankin suosia suomalaista käsityötä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mä en ikinä voinut kuvitella maksavani tehotuotetuista muotisuitsista 300 euroa kun mietin että paljonkohan hinnassa on ilmaa eli montako euroa on käytetty käsityövaiheeseen? Luultavasti nuo ovat myös koneommellut. Nää mun suitset on kaikella rakkaudella ilman välikäsiä tehty eli jokainen työn osuudesta maksettu euro menee suoraan valmistajalle.

      Poista
  4. Kauniit nuo suitset ja tosi kivan väriset! Ihan mielenkiinnosta tyhmä kysymys: miksi muuli käyttää lännensatulaa enkkusatulan sijaan? Toinen tyhmä kysymys: millaiset nuo lännensatulan jalustimet on käyttää enkkusatulan jalustimiin verrattuina, eroaako ne jotenkin olennaisesti tosistaan käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lännensatulalla on sellainen tarina, että itse olen aloittanut ratsastuksen aikoinaan siinä 14-15-vuotiaana lännentyyliin ja vähän haikaillut siihen takaisin koko ajan. Lisäksi muulille sopiva lännensatula on helpompi löytää kuin muulille sopiva enkkusatula ja lännensatulaan sopii tuo mäkivyökin paremmin kuin enkkusatulaan. Tämä Muulin satula on siis "muulirunkoinen" eli runko on hieman suorempi ja kapeampi, kuin hevossatuloissa. Joudun silti käyttämään sen kanssa edestä korottavaa padia.

      Ja noh, länkkäsatula on hätätilanteissa ratsastajalle paljon turvallisempi. Moni sanoo, että siitä on mahdotonta tippua. No ei se mahdotonta ole, mutta paljon helpompi tässä on kevätjuhlaliikkeissä pysyä, kuin enkkusatulassa.

      Sopivalla satulalla tarkoitan muuten nimenomaan sitä, että satula pysyisi oikealla paikallaan eikä valu lapojen päälle. En usko, että markkinoilla on yhtään enkkusatulaa, joka ilman häntäremmiä pysyisi oikealla paikallaan kovemmassakin menossa. Muulin ruumiinrakenne on hyvin päärynämäinen eikä sillä ole oikein säkää eikä kunnollisia lapojakaan, eli mikään ei estä satulaa valumasta kaulalle.

      Noi jalustimet taas on oikein ihanat ja tukevat! Jos ratsastan enkkusatulalla vaikka tallikaverin hevosella, tuntuu jalkkarit tosi turvattomilta hetken aikaa. Lännensatulan jalustimet on tosi leveät ja mukavat, jalka pysyy niissä hyvin. Minulla on ongelmana enkkusatulassa, että jalustimet irtoaa kun koukistan polvea selässä jännittyessäni. Joko en lännensatulassa koukista polvea jännittyessäni tai sitten en joudu sitä jännittämään. Jalustimet eivät siis ole koskaan jalasta irronneet. Ratsastuksen ja käytön kannalta jalustimet eivät eroa, eli lännensatulalla voi ihan hyvin mennä koulua ainakin sillä aloittelijatasolla, jolla minä ja Muuli olemme. Korkeita esteitä en tämän kanssa hyppisi, nuppi ottaa kuskin mahaan kiinni :D

      Poista