tiistai 29. lokakuuta 2019

Muulin kehitys 3,5 vuoden Suomessa olon jälkeen

Kirjoitin ahkerasti kehityspostauksia Muulin ensimmäisen vuoden aikana. Viimeksi kävin läpi sen historiaa vuosi sitten, kun se oli ollut Suomessa 2,5 vuotta. Siihen postaukseen pääset tästä. Kaikki kehityspostaukset löydät tagin "kehitys" alta.

Syyskuu 2018, kuva Reetta Ollila
Muulin kehitys ei enää alun jälkeen ole ollut mitenkään isosti harppovaa, vaan se on kehittynyt jo osaamiensa asioiden sisällä. Kun alkuaikoina keskusteltiin siitä, että voiko liinassa ylipäätään liikkua, keskustellaan nyt siitä, miten pienillä eleillä Muuli muuttaa tahtiaan ja tekee siirtymiset. Edistyminen ei siis ole enää niin näkyvää ja selkeää ulospäin. Ja toisaalta, Muuli on nyt sellainen, kuin haluankin sen olevan. Voin maastoilla sillä yksin, yhdessä ja vieraassakin paikassa. Keskustelemme enää siitä, onko sauvakävelijöitä pakko pelätä ja voiko lätäkön yli edes joskus kävellä. Ja toki kaikissa taidoissa on aina parantamisen varaa.

Ratsastuksessa ja muissakin urheilulajeissa sanotaan aina että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Siksi ratsastuksessa tai missään muussakaan ei koskaan edes pitäisi olevansa valmis ja kaikenoppinut, koska silloin kehitystä ei enää tapahdu. Tuntuukin nyt ihan väärältä sanoa, että tällä hetkellä juuri nyt olen tyytyväinen Muuliin. Tarkoittaako se, etten enää kehity sen kanssa? Ehkä. Tai sitten se tarkoittaa sitä, että voin harrastaa sen kanssa ilman ylimääräisiä paineita tai odotuksia. Voin nauttia harrastamisesta sen kanssa, heitän ohjat satulanuppiin ja aivot narikkaan ja sitten mennään.

Omalla kohdallani hevosharrastuksessa on vuorotellen kausia, joissa vain nautiskelen ja pyrin siihen, ettei taantumista tapahdu ja sitten taas kausia, joissa vien hommaa eteenpäin hyvällä drivella. Nyt juuri on sellainen suvantovaihe, että odotan Muulin antavan välähdyksiä ja tartun sitten niihin, mutta en aktiivisesti kouluta sille mitään. Ratsain en mitään osaa opettaakaan, mutta minulla ei ole tarvetta myöskään hinkata mitään asiaa maastakäsin sen enempää.

Tottakai Muuli on kesken. Eihän se tee piffiä sen enempää kuin paffiakaan. Ei se niitä varmaan tee koskaan. Mutta onko sen pakko? Ei. Se toimii siinä hommassa, mihin halusin sen ostaa. En aluksi uskonut, että sillä voisi koskaan ratsastaa saatika maastoilla pitkin ohjin, mutta siellä me vaan mennään kaikkien (eikä vähiten oman) ihmetykseksi.

syyskuu 2019
Nyt kuitenkin asiaan, näillä mennään nyt.

  • lastautunut hyvin lähettämällä, mutta saanut lastauksesta jonkinlaisen vamman ja lastaukseen saattaa mennä jopa vartti
  • on vieraissa paikoissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
  • pysyy hanskassa hyvin
  • maastossa kyllä steppaa vesilätäköiden ja märkien kohtien yli, mutta ei enää lähde lapasesta
  • saattaa kyllä tuikata maastokaverin ohi kovaa, jos kaveri on liian hidas
  • ei enää köyrypukittele laukassa ns ilman syytä, mutta protestoi kyllä jos pohje on liian napakka
  • puhaltaa edelleen sieraimista, kun tarhassa pukee riimun
  • helppo ottaa kiinni, mutta joskus on kiimapäiviä ja Muuli käyttäytyy kuin se yritettäisiin tappaa
  • maastossa menee hyvin yksin, mutta tallin pihasta lähtevä polku pelottaa. Muuli kulkee kyllä sen, kun raipalla hieman rohkaisee
  • seisoo missä tahansa lokaatiossa rauhassa paikoillaan pitkiä aikoja, sekä sidottuna että kiinnipidettynä
  • isoin ongelma maastossa ovat kohti hölkkäävät ja pyöräilevät ihmiset kapeilla hiekkateillä
  • mutta jos pyörä tai kävelijä tulee takaa, ei se ole paha
  • laukannostot ja laukkaaminen onnistuu kentällä molempiin suuntiin
  • maastossa nostaa käynnistäkin laukan
  • kulkee maastossa kaikissa askellajeissa pitkin ohjin
  • kävelee karjan seassa tottuneesti ja omaa karjavaistoa
  • pelästyessään maastossa juoksee n 20 metriä, hidastaa ja katsoo mitä tapahtui
  • ei ryöstele ilman syytä
  • on kisannut matkaratsastuksessa ja laukkakilpailuissa, menestys jäi kuitenkin saavuttamatta
  • tekee herkkujen avulla etuosankäännöksen kumpaankin suuntaan
  • sidepass onnistuu muutaman askeleen verran selästä
  • hyppää polvenkorkuisia ratsastajan kanssa ja jopa mielellään
  • kengitettiin ensimmäisen kerran talvella ja se sujui ilman ongelmia
  • ei pelkää raippaa, eli raipan kanssa voi ratsastaa ja sitä voi tarvittaessa käyttää jalan jatkeena
  • selkäännousut minun kanssani onnistuvat vaikka silmät kiinni, palkkaan edelleen ruhtinaallisesti
  • Muuli on muuttunut selkäännousuissa ja on rento koko ajan, aikaisemmin päästi kyllä selkään mutta piti pään korkeammalla ja oli selvästi jännittynyt
  • maastossa antaa kaverin mennä edeltä eikä hätäänny siitä
  • ajohommia tai ohjasajoa emme ole tehneet
  • myöskään laukkuuttamista liinassa ei ole harjoiteltu, tärkeämpää on, että laukkaa ratsain
  • Muulilla on käynyt myös vieraita ratsastajia ja näihin se suhtautuu asiallisesti, mutta ei ole täysin rento. On kuitenkin mukavaa, että osaava liikuttaja pärjää Muulin kanssa ilman ongelmia.
Alla on kuvamuistoja kuluneilta 12 kuukaudelta.
maastoilua Elsan ja Pian kanssa
irtojuoksutusta ja uudet suitset ja bootsit
ratsastustunnilla, kuva Tiina Lepojärvi
eka maastoilu pimeällä, kuva Heidi Blom
Maastoilua
Muuli sai ekat kengät tammikuussa
Polveni leikattiin alkuvuodesta enkä ratsastanut seitsemään viikkoon
lastausharjoittelua..
eka ratsastus kentällä polvileikkauksen jälkeen, kuva Tiina Lepojärvi
Tampereen Hevoset-messuilla
Irtohypytyksessä naapuritallilla
Ekalla karjakurssilla toukokuussa, kuva Tiia Kortelainen
päästiin Hesariin!
Muuli vedessä ekaa kertaa, kuva Sonja Mäkinen
toisissa matkaratsastuskisoissa, kuva Maiju Aaltonen
tehtäväradalla, kuva Sanni Niiranen
kuvauksissa, kuva FotoFuusio
Laukkakisoissa
Jeff Sandersin karjakurssilla
Mekkokuvia tinderiin (ok, nämä eivät sinne koskaan ehtineet), kuva Reetta Ollila
ekat laukat kentällä minun allani, kuva Reetta Ollila
Maastoilua edelleen Elsan ja Pian kanssa

Ei kommentteja

Lähetä kommentti